Pukeudu "vanhoihin" -haaste

Laitoin toiseen blogiini pukeutumishaasteen. Toivottavasti olisi innostuneita osallistujia tähän. Laitan tähän kuvan, josta oma innostukseni tähän aiheeseen lähti:

Ken noista hän lienee?

  

Tästä pääset haastejuttua katsomaan: (Pukeudu omaan entiseen tyyliisi)

Maanantai-aamun piristystä

Tässä muutama kuva tuolta ulkoa.

Aina ne syksyn keltaiset lehdet vain jaksavat ihastuttaa...

 

...ja värien vaihtelu. Harmaan kanssa vähätkin värit korostuvat.

 

Tätä jo odotinkin. Luulin jo, etteivät puut tänä syksynä loistakaan.

 

Ja näitä auringonkukkia "viljelen" vähän joka jutussa... 

....kun niitä nyt kerran on. Pitäisikin kenties 
ottaa jo maljakkoon, ainakin toinen niistä. 
Vaan ei ei oikein raskisi...

 Pelkää ruohoa ja kiveä vain...

 ...ja silti niiin kaunista mielestäni.

Hyvää alkuviikkoa!

Kirppikset on oikeita "arkimuseoita"

Siis tarkoitan hyvässä mielessä. Eilen meillä oli isännän kanssa pitkästä aikaa Joensuusssa ihan pelkkä kirppiskierros.  Tarttuiko haaviini mitään? Kyllä ja ei...

Kirppisreissun innoittamana piirustelin jotain samantyylistä...

Nimittäin otin kyllä Kontissakin koriini tuunauspisteestä muutamia ompelukaavoja, sitten oli muutamat pyyhepitsit ja vielä useampi kerä lankoja kirjontaan tai virkkuuseen. Näitä siellä aikani kanniskelin - ja vein ne takaisin. No, miksi sitten?  Nyt ei ollut syynä rahakaan, vaan se, että rupesin miettimään, etten taida tarvita niitä kaavoja kumminkaan, enkä taida saada niitä pyyhepitsejä mihinkään ommeltua, enkä taida saada aikaiseksi noilla langoillakaan mitään... muuta, kuin että ne kaikki jäisivät pöydälleni pyörimään entisten kasojen päälle tai siihen lähistölle ainakin. Samanlaisen ajatuskuvion seurauksena vein takaisin senkin neulekirjan, joka otin koriin Mammuttikirppiksellä, jonne seuraavaksi menimme.

Siellä peränurkassa ei ollut nyt mitään kiinnostavaa ja se oli minulle pettymys. Sieltä suunnistin Mammutin toiseen nurkkaan, jossa on kaikenlaista isompaa tavaraa, kuten huonekaluja. Niitä tykkään käydä aina katselemassa ihan vain mielenkiinnosta, koska siellä on ihan museotavaraakim. No, mitä mielenkiintoista siellä nyt oli?

Esimerkiksi sellainen ompelukonepöytä, joka kuului äidin Singeriin ja jota minä käytin myös koulupöytänä... Sitten oli ompelun apulainen, eli sovitusnukke. Vieläpä sopivan kokoinenkin. Kun sitten kiertelin myyntipöytiä siellä muualla, niin sielläkin on hyllyjä, joissa on vanhaa kamaa. Näin niitä lapsuuteni vihreitä juomalaseja, jotka oli alunperin sinappilaseja. Ja sellainen Kolibri-metallirasiakin oli  jossain pöydällä, joka äidillä oli nappirasiana. Vitriinissä oli esillä sellainen sininen lasikulho, joka oli joku isännän synttärilahja menneiltä ajoilta... Ja joka jo lähes parikymmentä vuotta sitten laitettiin muun muassa jonkun tavaranvähennyksen yhteydessä pois... Jotkut tavarat vähän kirvelee, kun niitä kirppiksellä näkee. Eipä kuitenkaan kaikkea voi säilöä, eikä kaikkea haalia.

Niin ja olihan siellä vitriinissä sellaisiakin Grapponia -juomalaseja. Ne olivat kirkkaita. Meillä on muutama ruskea, jotka äiti joskus meille jostain kirpparilta hankki.

Oli vähän kumma kirpparikierros, mutta olihan tuo vaihtelua tavalliseen arkipäivään. Isäntä sentään toi kotiinkin asti jotain lehtiä ainakin, vaikka hänkin teki sitä samaa, että vei jotain takaisinkin...

Hyvä oli nyt matkaa tehdä, kun ei tarvinnut miettiä kulkeeko auto... Auto, joka noin viikko sitten ostettiin (Mazda 6),  kulki mukavasti.  Kuva ostopäivältä. Nuorimmaiset olivat heti autoa tutkimassa. Arkitouhua sekin.

Muutokseen on mahdollisuus

Olimme seurakuntamme jumalanpalveluksessa pitkästä aikaa. En ollut katsonut etukäteen mitä on meneillään ja yllätys olikin suuri ohjelman ja paikalla olleen väenkin suhteen. Sinne oli nimittäin tullut naapurikaupungin seurakunnastakin väkeä, sillä tilaisuus oli samalla aloituksena Mahdollisuus muutokseen  -kampanjalle täällä meidänkin alueellamme. Kampanjaan kuuluvat kirjat  oli jaettu jo perjantaina ja  meidänkin postilaatikkoomme sellainen oli tullut. Siinä kirjassahan on hyvin erilaisten ihmisten elämän muutostarinoita. Tästä linkistäkin niitä voi lukea: Mahdollisuus muutokseen.

Ja olihan siellä rukoushuoneella muutakin tavanomaisesta jumalanpalveluksesta erottuvaa, sillä samalla oli kastetilaisuus. Paikalla oli kaksi kastettavaa, joista toinen oli maahanmuuttaja.

Tilaisuudessa esiintyi myös seurakuntamme jäsenistä koostuva Tervastulet-yhtye, jonka esityksiä oli mukava kuunnella. Puhujavastuussa ollut henkilö puhui siitä, että mahdollisuus muutokseen on aina olemassa. Jotenkin koin sen puheen sellaisena, että näkökulma oli sellainen toivoa antava uskovallekin.  Puhuja otti esimerkkejä raamatun henkilöistä, joiden elämässä oli erilaisia käännekohtia. Yksi mainituista raamatunhenkilöistä oli Pietari. Puhuja totesi myös sen, ettei Jumala ketään väkisin vie...

Ja vähän aihetta sivuten, sain vinkin parista uutisesta koskien seikkailija Bear Gryllsiä. Hänhän on kolunnut maapallon eri kolkkia vaarallisissa seikkailuissaan. Kun meillä ensimmäisiä kertoja katsottiin kirjastosta lainattuna dvd:llä  hänen seikkailuistaan tehtyjä jaksoja, kiinnitin huomioni siihen seikkaan, että hänellä oli tapana tehdä ristinmerkki aina kun hänet oltiin pudottamassa helikopterista... Ja myöhemmin näin erään tv-ohjelman, jossa hän oli Barack Obaman kanssa. Siinä hän kysyi presidentiltä luvan, saisiko hän rukoilla tämän puolesta. Ja luvan saatuaan myös teki sen. Näistä jo saattoi päätellä jotain. Ja nyt on sitten luettavissakin Gryllsin sanomana, että usko on hänen elämänsä suurin seikkailu! Allaolevista linkeistä voit itse katsoa. Hän on nyt mainoskasvona Alfa-kursseille, jotka tutustuttavat kristinuskoon.

Bear Gryllsin suurin seikkailu

Bear Grylls Alfa-kurssin mainoskasvona

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Miesväen hommia

On autonvaihdot vaikkapa. Isäntä lähti tänään Joensuuhun katsomaan, voisiko sieltä jonkun käypäisen kulkupelin saada. Vähän jännittävä päivä siis ja syytä laittaa kätöset ristiin asian vuoksi... Ei ole lainkaan sanottua, että se homma tänään onnistuu. Matkaan hän lähti sillä kottosella, joka on romuksi menemässä. Kyllä se vielä  kulkee, kun kierroksia on tarpeeksi, mutta kyllähän se vioistaan ilmoittelee. Toivottavasti ei hyydy mihinkään.

 Mutta tällä viikolla oli vähän toisenlaistakin projektia tuolla pihalla.

Siirretäänpäs tämä laastipömpeli seuraavaan paikkaan.

Tuohon porraskivelle. Siinä se pysyy tukevasti ja on sopivasti käsillä.

Tähän on siis sellaista pengerryksen reunakiveystä luonnonkivistä tekeillä. Sitä oli laastilla kiinnitettävä, jotta siihen voi latoa lisää kiviä. Noissa yläkuvissa on pienet portaat tähän kiveyksen reunaan tekeillä.

Tästä kasasta nyt sopiva kivi näppeihin.

Kivi paikoilleen.

Tämä on vaatinut paljon kivien laahaamista pitkin maita ja mantuja. Mutta asummehan me varmaankin valtaisan kivikasan päällä, kun täällä vaaralla asumme. Nyt olemmekin ihmetelleet, että kun emme silloin alkuvuosina näitä kiviä hoksanneet hyödyntää. Kun metsäkoneet muutama vuosi sitten jylläsivät maata, tuli niiden kulkureiteillä paljon kiviä esiin, jotka tietysti aina siellä ovat olleet, mutta piilossa.

Laastin sekoittaminenkin on oma hommansa, ei niin miellyttävä. Isäntä etsi tähän hommaan kaikkein rönttöisimmät vaatteensa... ja vähän kielteli minua ottamasta kuvia. Mitä en yhtään ihmettele hänen kannaltaan, mutta ihan hyvältähän tuo minusta näyttää rönttökuteissakin. Tuosta kaikkein ylinnä olevasta kuvasta varsinkin tykkään:) Niistä hengityssuojain- ja suojalasivirityksistä en sentään tullut ottaneeksi kuvaa. Niitä ei ollut häävi pitää, koska lasitkin höyrystyivät ja hengityssuojainten kanssa oli hankala hengitää. Mutta pakkohan ne oli olla, kun "laastijauhot" pölisivät.

Siitä sitten laastia lapioon tai lastaan, kumpaan kulloinkin tarvitaan.

Tässä ensin lapiolla portaiden kivenkoloon.

Ja sitten lastalla tasoitellaan.

 Näitten päälle tulee sitten lisää kiviä, kunhan ovat riittävästi kuivahtaneet.

Ja tässäpä tätä projektin tarpeistoa.

 "Semmoinen oli kertomuksemme" kiviprojektista.

Tuo "semmoinen oli kertomuksemme..." on jäänyt meille oikein lentäväksi lauseeksi jostain niiltä ajoilta, kun lapsille kertomuksia luettiin. Isäntä aina toisinaan päätti oman lukemisensa tuolla tavoin:)

---

Mutta tähän loppuun vielä yksi linkki  juttuun miesten maailmasta: 
http://mummelinmutinoita.blogspot.fi/2016/09/yllattava-kalasaalis.html 

 Oli nimittäin vähän erikoisempi saalis sillä reissulla!
 
Ja  lisäys vielä autoasiaamme (iltapäivällä). Kirjoitin tämän jutun aamupäivällä, mutta en voinut julkaista sitä, kun en ollut kysynyt isännän mielipidettä noiden kuvien julkilaitosta... Enkä viitsinyt häiritä asiointia moisella asialla. No, jätin jutun muhimaan. Äsken isäntä soitti Joensuusta, että auto on ostettu! Se oli semmoinen, jota oli jo netistä katseltu. Kiva sitten illemmalla nähdä se ihan livenäkin:)   Tulevat kunhan neitokainenkin pääsee koulutöistään. Siellä olikin tällä viikolla ollut kuulemma mielenkiintoista, kun oli tullut joku uusi laserleikkuri kivipuolelle.

Ja vielä tuohon linkkinä laittamaani "kalajuttuun" liittyen, sanoin isännälle sinä päivänä kun sen luin, että meidänkin pitäisi saada haaviin joku auto... No, nyt se on! Kiitos tuonne ylöspäin Taivaalliselle Isälle siitä! Kaksi kuukautta tässä tahittiinkin tämän asian kanssa.

Pieniä arkisia ilonaiheita

Niitä on ulkona pihalla...

...niitä löytyy kirppikseltäkin...

90-luvun alun kansio Eläinmaailma-lehtiä sekä Onnistu ommellen -kansio samalta aikakaudelta ilmaislaatikosta. Samoin valkoiset kankaat.

Keltainen pitsikoristeinen pyyhe, samoin valkoinen pitsikoristeinen sinikirjailtu vohvelipyyhe, harmaa t-paita, vaaleanpunainen pallokynttilä sekä kengät ostotavarana kahdelta eri kirppikseltä.




Ompelukansiossa on muutamia hyödyllisiä ohjeita ja kaavoja, kuten suora hame ja housujen kaavat. Tuon aikakauden housuissa onkin luultavasti minulle paremmin sopivat housumallit. Nykyhousuissa on niin matalat vyötäröt.

Tuossa vohvelipyyhkeessä on minusta kaunis kirjailu.

  Eniten innostuin noista kengistä.

...ja pientä ilonaihetta, jopa kaupan edestä maasta. Tuo oli pudonnut maahan kaupan edessä olleesta istutuksesta. Tuleekohan tästä jo oikein tapa, että tämmöiset noukin mukaani:)

Ja lisäänpä tähän vielä linkin tyttäreni blogiin, jossa on näkyvissä myös kaunista: puumetallikivi.blogspot.fi/auringonlasku

Käärylehomma

Minulla iskee varsinkin näin syksyllä kaalikääryleiden mieliteko. Eilen siis tein näitä. Ostin alkuviikosta kaalia, vaikka en siinä ostaessani niin ajatellut, mihin sen lopulta käyttäisin. Mutta koska olin ostanut myös jauhelihaa, eikä sitä vielä oltu lykätty pakastimeen jäätymään, niin oli helppo aloittaa tuo käärylehommeli. Olin tosin silloin alkuviikosta ostanut myös valmiita kääryleitä Lidlistä, kun olivat alennuksessa. Ensin syötiin ne ja ne olivat hyviä. Sanoinkin isännälle, että tulee omien tekemiseen paineita... Tytöt ei kyllä tykkää kenenkään tekemistä kääryleistä...

Tässä on homma jo erittäin hyvässä alussa, kun saatu jo kaali keitettyä ja lehdet odottelee täytettä.

 Ja valmista tuli. Niitä on tuossa 21 kpl. Osa syötiin heti ja loput meni pakastimeen.

Olen kääryleitä ennenkin tehnyt, mutta harvakseltaan, ja maustaminen on aina vähän arpapeliä. Ihan nämä onnistuivat mielestäni, mutta kyllä ne kaupasta ostetut silti olivat himpun verran parempia. Minulla ei ollut siirappia, joten valutin näiden päälle fariinisokerivettä.

Ohjeet katsoin vanhanaikaiseen tapaan kirjasta, jonka olen joskus nuorena neitona ostanut. Minun piti silloin aikanaan saada myös Kotiruoka -keittokirja, koska äidillänikin oli sellainen.

Keittokirja on 80-luvun alusta. "Kotiruoan 43. painos"




Tänään sitten hain metsästä vähän puolukoita ja tein survosta. Survin on jonkun tädin vanha; muuten hyvä, mutta alkaa maalit rapista kädensijasta ja siitä on sen vuoksi pidettävä tiiviisti ja tiukasti kiinni, ettei ruokaan ylimääräistä tipu.

Tyttärelle jo vähän ehdottelin puisen nuijan tekoa... Taidan sen saadakin, kun kerran sain jo toivomani kauhan ja paistinlastan, eli parikin lastaa ja vielä extrana pienen voiveitsenkin:)