keskiviikko 7. syyskuuta 2016

60-luvun taaperon takki

Tämä on minun lapsuuden takkini 60-luvulta. Kuva siltä ajalta nähtävissä tässä: 60-luvun taaperot ja rattaat.  Minun jälkeeni takilla on kaiketi ollut muitakin käyttäjiä silloin kaukaisilla vuosikymmenillä ja olihan tuo jonkun kerran myös omien lasteni yllä. Jutun lopussa onkin kuva 2000-luvun lopusta.


Takissa on taskut ja kun otin takin esiin kuvausta varten,  toisessa taskussa vaikutti olevan jotain... minun punainen lettinauhani. En muistanutkaan, että olin sen takin taskuun säilönyt. Lapsena minulla oli keltainenkin lettinauha.



Takki on mitoitukseltaan omituinen, verrattuna nykytakkeihin. Se on lyhyt ja leveä. Kokomerkintä on 80, mutta minusta se sopisi boleromaiseksi jakuksi isommallekin, koska on hartioiltakin aika iso. Muistelen, etten tätä vanhimmalla tyttärellä tainnut käyttää lainkaan.Takissa on kaksirivinen napitus sillä tavoin, että se sopii tytölle tai pojallekin. Napit ovat pallomaiset.


 Ripustuslenkissä lukee  P. E. Sajakorpi.





Kokomerkintä 80, oli tuon Hai pukimia -lapun toisella puolella.


Takin kulkemiset ovatkin mielenkiintoinen juttu. Kun se minulle oli tullut pieneksi, en ole varma kuka sitä seuraavaksi käytti, eräs serkkuniko kenties? En ole siis varma käyttikö siskoni tätä lainkaan, vai oliko se jo ehditty antaa sitä ennen jollekin serkkulleni ja häneltä kenties seuraavalle... Oli miten oli, joskus 90-luvulla sain yhdeltä tädiltäni paketin, jossa muiden vaatteiden mukana oli  tutunnäköinen takki: minun takkini!


Ja erään kerran 2000-luvulla yhdellä meidän neitokaisistamme oli tämä takki yllään Lieksassa käydessä. Hänellä oli samalla kertaa myös jostain saatu kukkahame ja kengät, jotka tenava itse oli jossain kirpparilla huomannut ja vaatinut niitä kokeillakseen. No, olivat sopivat ja kengät ostettiin. Päässä oli isosiskolta peritty myssy, jonka eräs tuttava oli joskus antanut. Näissä tamineissa käytiin sitten kirjastossa ja kirjaston johtaja kiinnitti huomionsa neitokaisen asuun. Hän piti siitä niin paljon, että halusi ottaa kuvia ja aikanaan yksi niistä oli jossain kirjastoa koskevassa jutussa kuvituksena. Siinä kuvassa neitokainen istuu kirjaston lastenosastolla pienellä tuolilla ja lukee kirjaa. Asu oli sama kuin tuossa yllä kotipihassa otetussa kuvassa.

7 kommenttia:

  1. Samoin se minun ja siskoni lapsuustakki on myös leveä verrattuna nykyajan vaatteisiin... Onpa jännää kun lapsuustakkisi palautui sinulle, vaikka oli jo muualla välillä :) Minäkin sain yhdeltä edesmenneeltä tädiltäni paketteja aikuisena, oli kiva saada paketteja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Minä muistan lapsuudestani kuinka äiti sai joiltakin tädeiltään paketteja ja niissä saattoi olla vaikkapa kankaita. Niistä äiti sitten ompelijalla teetti vaatteita itselleen ja meille lapsille. Siihen aikaan (70-luvulla) ne kankaat oli niitä crimplenekankaita. Ja paketeista puheenollen, niitä paketteja minullekin on tädeiltä ja äidiltä myös, tullut useitakin. Oli tosiaan kivaa saada niitä. Usein niissä oli juuri vaatetavaraa. Nykyään ei paketteja paljon kannata lähetelläkään, kun postimaksut on niissä niin korkeat:(

      Poista
  2. Muistan tämän takin. 😊 Mulla oli 3 - 4 vuotiaana samanlainen, mutta napit rumat,sellaset tasaset neljä reikää. Muissa takeissani silloin oli kuperapäälisiä nappeja, joissa kiinnitys jäi napinalle piiloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmaan ollut siihen aikaan aika tavallinen malli:)

      Poista
  3. Kivan näköinen takki ja säilynyt noin hyvänä. Ennen oli paljon kestävämpiä vaatteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)Ihan käyttökuntoinen kyllä on, vaikkakin hiukan haalistunut. Silloin kun pikkuneitokaiselle tämän käyttöön otin, jouduin jotakin auennutta saumaa vähän vuorissa korjailemaan.

      Poista