Kirppikset on oikeita "arkimuseoita"

Siis tarkoitan hyvässä mielessä. Eilen meillä oli isännän kanssa pitkästä aikaa Joensuusssa ihan pelkkä kirppiskierros.  Tarttuiko haaviini mitään? Kyllä ja ei...

Kirppisreissun innoittamana piirustelin jotain samantyylistä...

Nimittäin otin kyllä Kontissakin koriini tuunauspisteestä muutamia ompelukaavoja, sitten oli muutamat pyyhepitsit ja vielä useampi kerä lankoja kirjontaan tai virkkuuseen. Näitä siellä aikani kanniskelin - ja vein ne takaisin. No, miksi sitten?  Nyt ei ollut syynä rahakaan, vaan se, että rupesin miettimään, etten taida tarvita niitä kaavoja kumminkaan, enkä taida saada niitä pyyhepitsejä mihinkään ommeltua, enkä taida saada aikaiseksi noilla langoillakaan mitään... muuta, kuin että ne kaikki jäisivät pöydälleni pyörimään entisten kasojen päälle tai siihen lähistölle ainakin. Samanlaisen ajatuskuvion seurauksena vein takaisin senkin neulekirjan, joka otin koriin Mammuttikirppiksellä, jonne seuraavaksi menimme.

Siellä peränurkassa ei ollut nyt mitään kiinnostavaa ja se oli minulle pettymys. Sieltä suunnistin Mammutin toiseen nurkkaan, jossa on kaikenlaista isompaa tavaraa, kuten huonekaluja. Niitä tykkään käydä aina katselemassa ihan vain mielenkiinnosta, koska siellä on ihan museotavaraakim. No, mitä mielenkiintoista siellä nyt oli?

Esimerkiksi sellainen ompelukonepöytä, joka kuului äidin Singeriin ja jota minä käytin myös koulupöytänä... Sitten oli ompelun apulainen, eli sovitusnukke. Vieläpä sopivan kokoinenkin. Kun sitten kiertelin myyntipöytiä siellä muualla, niin sielläkin on hyllyjä, joissa on vanhaa kamaa. Näin niitä lapsuuteni vihreitä juomalaseja, jotka oli alunperin sinappilaseja. Ja sellainen Kolibri-metallirasiakin oli  jossain pöydällä, joka äidillä oli nappirasiana. Vitriinissä oli esillä sellainen sininen lasikulho, joka oli joku isännän synttärilahja menneiltä ajoilta... Ja joka jo lähes parikymmentä vuotta sitten laitettiin muun muassa jonkun tavaranvähennyksen yhteydessä pois... Jotkut tavarat vähän kirvelee, kun niitä kirppiksellä näkee. Eipä kuitenkaan kaikkea voi säilöä, eikä kaikkea haalia.

Niin ja olihan siellä vitriinissä sellaisiakin Grapponia -juomalaseja. Ne olivat kirkkaita. Meillä on muutama ruskea, jotka äiti joskus meille jostain kirpparilta hankki.

Oli vähän kumma kirpparikierros, mutta olihan tuo vaihtelua tavalliseen arkipäivään. Isäntä sentään toi kotiinkin asti jotain lehtiä ainakin, vaikka hänkin teki sitä samaa, että vei jotain takaisinkin...

Hyvä oli nyt matkaa tehdä, kun ei tarvinnut miettiä kulkeeko auto... Auto, joka noin viikko sitten ostettiin (Mazda 6),  kulki mukavasti.  Kuva ostopäivältä. Nuorimmaiset olivat heti autoa tutkimassa. Arkitouhua sekin.