Matkalla oltiin mekin, niin tarttui kait mieleen se matka-aihe muutoinkin paremmin...

Joskus etukäteen voi haaveilla matkoista, kuinka matkasäätkin on hyvät ja aurinkoiset ja mielikin sopusoinnussa. Mutta todellisuus ei välttämättä ole ihan sitä. Me kun kävimme vajaa viikko sitten kolmen vuoden tauon jälkeen länsirannikolla, niin matka meni  hyvin kyllä. Saatiin tavata äiti ja siskon perhe, mikä oli tosi hyvä. Mutta jo matkan suunnittelu oli tosi vaivalloista, ja ne suunnitelmat oli kuin vuoristorataa joka vaihteli koko ajan. Ja tunnelmat matkan aikana on jotain puolipilvistä ehkä. Entisillä kotikonnuilla käyminen on aina monenlaista ajatusta synnyttävä kokemus; toisaaalta kiva ja toinen puoli surua siitä, että kaikki muuttuu.

Mutta tässäpä yksi asia Pomarkusta; satavuotias silta, joka näytttää samalta kuin ennen, vaikka se hajotettiin täysin osiin ja koottiin korjattuna entisen näköiseksi. Nostan hattua sille, että niin tehtiin, eikä ruvettu pykäämään uudennäköistä siltaa siihen. Aikoinaan koulumatkat ylitettiin tuota siltaa pitkin, kun ei mitään kevytväyliä silloin ollut. Nytkin kävin eräänä hiljaisena aamuna kävellen tuon sillan ylittämässä. Siitä ne linja-autotkin taas kulkevat... :)

Mutta tässä sitten tämän aamun luettavista tullutta mietettä, matkasta siinäkin oli kyse:

ALKUMATKA (Roomaan, merimatkan alku Kesareasta) Apt. 27

Millaisinhan miettein Paavali astui Kesareassa laivaan? Se oli merimatkan alku. (Muutoinhan hänen vaikeaksi osoittautunut, mutta silti Jumalan kädessä ollut matkansa oli alkanut jo Jerusalemista.) 

Nyt on yksi matkapäivä takana merillä. (Jokainen voi miettiä tässä omia matkojaankin.) Oliko se Paavalin matkan alku virkistävä tuulahdus ja vaihtelu maissa ololle? Emme tiedä. Voimme kuvitella, että aurinko paistoi ja raikas merituuli virkisti, Paavali hyvillä mielin. Olihan häntä kuljettava sadanpäämies Juliuskin häntä kohtaan ystävällinen. Toisinkin olisi voinut olla. Mutta vaikka säät olisivat olleet hyvät - ja matkaseurakin, saattoi Paavalia vaivata sisältä pelot. Sellaista ilmaisuahan hän joskus käytti. Mutta nyt hänellä oli vielä jotain sairauttakin mieltä himmentämässä, sillä; kun vuorokausi oli laivassa oltu ja tultiin ensimmäiseen satamaan, oli Paavali hoidon tarpeessa johonkin asiaan:

"Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Apt. 27:3 KR:92

Siinä oli yksi vuorokausi tehty matkaa. Tuo jae jotenkin kiinnitti huomioni tällä kertaa. Meillä meni yhdeksän tuntia ajomatkaam poikki maan. Siinä ehtii väsyä ja virkistyä, jne.

----

Tässäkin vielä yhdenlaista matka-aihetta; joskus kulkukohtana voi olla pimeä ja pelottava laakso:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/07/vaikka-vaeltaisin-pimeassa-laaksossa.html

Voidellusta leivästä...

 ... ja mieleen putkahtaneesta jakeesta...

Olin voidellut leivän ja sen touhun jäljissä silmäni näkivät häivähdyksen ristiä. Yritinpä voidella sitten toisen leipäpalan ihan tarkoituksella selkeämmin erottuvaksi, mutta en ollut tyytyväinen; pistelin leivän poskeeni. Sitten piirustelin kuvan. Nyt minulla on sitten vielä se toinen leipäpala odottamassa sopivaa hetkeä sen syödäkseni...🙂

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus." 1. Kor. 3:11

---

Toisen blogini tämänaamuinen tässä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/07/lupaus-toivo-vapaus.html

Elokuvavinkki: TV7:llä Paradisen pappi

Päädyin noin parisen kuukautta sitten katsomaan tätä elokuvaa keskenkaiken TV7:ltä, ehkä noin puolivälistä elokuvan loppuun. Pidin näkemästäni ja toivoin elokuvan tulevan uusintaan, sillä tämä ei ole arkistosta myöhemmin katsottavissa, vaan on oltava ruudun ääressä oikeaan aikaan. Nyt se on tällä viikolla tulossa TV7:ltä seuraavasti:

la 30.7.2022 klo 21.15 - 23.05

su 31.7.2022 klo 04.45 - 06.35

su 31.7.2022 klo 12.15 - 14.05

Elokuva kertoo papista, joka poikansa kanssa joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle, ja miten heidät siellä sitten otetaan vastaan...  En osannut silloin alkuun odottaa oikein mitään tältä elokuvalta, vaan olin varautunut, että mikähän se oikein on. Yllätyin hyvällä tavalla.

Tästä linkistä pääsee katsomaan kyseistä elokuvaa sitten kun on sen aika. Ja tietysti ihan milloin tahansa muuta tarjolla olevaa ohjelmaa, joka juuri silloin meneillään  on.

https://www.tv7.fi/netti-tv/ 

Harmaa aamu - sanoin ja kuvana

Nyt on kesä, mutta niin pimeää yhä.

En aurinkoa voi nähdä, olen pilvien alla.

Siksi on pimeää mielessä myöskin.

Näytä valosi, anna sen loistaa.

Silloin ehkä mieleni voi taas laulaaa.

Mutta enemmän kuin kaikki tämä,  

on sinun armosi yhä.

Se on aina kanssani, 

koska sanoit niin;

joka päivä kanssamme olet.

---

Varmasti siihen, että nyt jotain itsekin ajattelee ikäänkuin runomuodossa, on vaikuttanut se, että olen niitä runoja mielessäni muutoinkin pyöritellyt.

Mökkiaamu

Ei, emme ole missään muualla, eikä meillä mitään kesämökkiä ole siinä mielessä, mitä sillä yleensä ajatellaan. Mutta meillä on pihamökki, tyttöjen leikkimökiksi aikoinaan tehty, mutta niin suuri, että sopii nukkumiseen ja kävisi vaikka vierasmajaksi - jos vieraita kävisi. Mutta nyt meillä yksi tyttäristä halusi nukkua siellä, ja kysyi minuakin sinne. Ensin sanoin heti, että ei, mutta muutin sitten mieleni. Niinpä heräsin mökistä tänä aamuna, näihin näkymiin.

Oli vanhassa muistissa, että mökissä on kylmää aamuyöstä, mutta nyt ei ollut. Oli lämmin yö, tarkenin hyvin. Olin vaatetuksellanikin varustautunut.

Nämä "illan" kuvat tuossa alla on otettu puolta tuntia vaille keskiyön. Kuvat ei näytä ihan siltä mikä todellisuus oli mökkiin mennessäni. Silloin oli pimeämpää. Ensin on näkymä mökin ovelta kotia kohti, jossa keittiössä valo.

Kysyttiin, kuka olet, ja millä valtuuksilla...

Huomasin päivän sanan jakeita lukiessani erään sinun alalaidassa pienen lisätiedon; Hoosianna -sana merkitsee: Auta! Sitä käytettiin siunauksen toivotuksena Kuninkaalle... Ja tuo sana on ainakin minun ikäluokalleni tuttu jo koulusta, kun laulettiin vuosittain Hoosiannaa oikein juhlasalissa. Kuvat ovat  Raamatun sivuilta, v. -92 käännös.

Tästä ympäristöstä aukeni mielenkiintoinen kokonaisuus valtaa, voimaa ja kunniaa. 

Seuraavalla aukeamalla Jeesus kertoo vertauksen Kuninkaanpojan häistä, jolla vertauksella hän tarkoitti itseään - ja meitä. 

Sana Hoosianna on ainakin minun ikäluokalleni tuttu jo koulusta, laulettiinhan sitä vuosittain koulun juhlasalissa.

Silloin se nähtiin vielä tarpeelliseksi. Nyt on ajan henki ja virtaukset sellaiset, että Jeesus nähdään tarpeettomaksi asiaksi. Ihminen haluaisi itse päättää, mitä mikäkin on, ja ajatella, että kaikki asiat voisi itse päättää ja nimittää kuten haluaa, ja että niistä siten voisi tulla, mitä ihminen haluaa. Ihminen haluaa itse hallita kaikkea, olla oma luojansa. Mutta siitä tulee vain kaaosta ja sekasortoa, kun ei oteta huomioon ohjeita, joita maailman Tekijä - sen Luoja, ja sen Kuningas, on antanut. Kun ohitetaan röyhkeästi se kaikkein  suurin tekijänoikeus ja hänen antamansa ohjeet muutoinkin. Voisiko se jäädä noin vain ohitettavaksi asiaksi? Ei voi. Aikansa sitä kaikkea katsotaan, silmin jotka tahtoisivat armahtaen rakastaa, mutta... Jumala ei ole "lälly";  ei välinpitämätön, toimeton, kyvytön. Hän on  täysin kyvykäs ja valmis myös rankaisemaan, kun sen aika on.  Täydellinen armahdushan on kyllä järjestetty, jokaiselle ken vain tahtoo. 

Niillä valtuuksilla, jotka Jeesuksella oli - ja on! 

(Harmi, että tietämys Jeesuksesta käy yhä ohuemmaksi. Ja sekin, mitä hänestä nykyään esim. kouluissa tms. opetetaan, on sillä tavoin ohutta, ettei se kerro Jeesuksen olevan todellinen ja elävä henkilö - edelleenkin, ja joka tulee vielä takainkin.)

Prinsessan "ylpistelykahvit"

Minulla on tyttöjeni kanssa ollut sellaista leikillistä viestienvaihtoa, jossa joku meistä lähettää toisille kuvan sillä hetkellä olevasta kahvihetkestään, eli kahvimukin tai -kupin kuvan ja kenties myös sen kanssa "kastettavan", eli jotain pullapuolta siinä myös. Mutta usein pelkkä kahvi vain.  No, minä sain puhelimeeni taannoin yhden "ylpistelykuvan", joka oli niin hyvä ja hauska, että mieleni keksi siitä piirrettävää. Jotain siitä todellisuudesta lainattua ja jotain keksittyä:)

Tämänpäiväinen

Yritin sitä kuvata, mitä kävellessäni olen ihaillut. Tuosta alkaa laskeutuminen alas ojanotkoon, jossa tien reunoilla on kuusia. Mutta se, mitä varsinaisesti halusin ruveta väreillä tallentamaan, alkaa jo mäen päältä, nimittäin pitkät heinät tien varressa, ja jotka sopivasti auringon valaistessa pääsevät oikeuksiinsa ja ihastuttavat minua suuresti. Joskus kuljetan kättäni heinien latvoissa kulkiessani ja ajattelen, että se on minun puutarhani, sillä ne heinät on niin kauniita.

No, eihän näistä koskaan tule sitä, mitä aloittaessaan aikoo yrittää, mutta lopputulos voi silti olla itseä viihdyttävä; sainpahan jonkin kuvan aiheesta kumminkin! Olin aloittaessani melko varma, ettei onnistu lainkaan, koska heinät on vaikeita tehdä, niin kevyitä ja ilmavia. 

"Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

Niin kysyivät opetuslapset Jeesukselta. Ja mitä Jeesus siihen vastaukseksi sanoi?

"Niin Jeesus kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja upotettaisiin meren syvyyteen."  Matteus 18:1-6

"Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä, sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa." Matteus 18:10 

Ja millainen sitten on lapsi? Millä tavoin uskoo? Lapsi ottaa sen, mitä sanotaan, vastaan totena. Hän luottaa siihen, että mitä aikuinen sanoo, se on totta ja niin asia on, rupeamatta miettimään, että mitähän epäilyttäväää tai hömppää tässä nyt on. Pienellä lapsella on ehdoton luottamus sanottuun. 

Ei siis ihme, että Jeesus näki hyväksi antaa meille esimerkiksi lapsen, ja lapsen uskon! 

Vielä tuosta Jeesuksen sanomasta lapsen tykönsä ottamisesta. Jotenkin olen aina ennen ajatellut sen eniten niin, että kun joku vaikka adoptoiden ottaa lapsen luokseen. Mutta nyt minulle tuli mieleen sekin, että ottaa luokseen omia lapsiaan. Tai antaa lapselle elämän, silloinkin jos ei voi itse ottaa lasta luokseen. Ja ajattelen, että onhan sitten niitäkin, jotka ottavat lapsia luokseen muutoin: varavanhempina, väliaikaisina kavereina,  leirilapsina, tai monin muin tavoin, kuten vaikka rukoillen lasten puolesta. 

Tämä lapsiaihe oli ihan tämän päivän luettavissa, mutta tähän päivään "osui" myös seurakuntamme lastenleirin alkaminen. Siunatkoon Jeesus kaikki leiriläiset, ja kaikki siellä työskentelevät tai muutoin olevat!

Jeesus muuten sanoi joskus myös niin, ettei saisi estää lapsia tulemasta hänen luokseen. Mitä se merkitsisi nykyaikana? Ehkäpä sitäkin, että sallittaisiin lasten kuulla Jeesuksesta, kertoa heille, että on sellainen lasten ystävä, joka heitä aina kuulee ja heitä rakastaa, ihan jokaista heistä. 

Pieni kukkapuuhastelu - ainoa laatuaan tänä kesänä

 .. ainakin tähän mennessä. Ellei kukkien maljakkoon keräilyä lasketa. 

Mutta mistä lienen saanut innon, takapihan muutamasta päivänkakkarasta, vai siitä tyhjästä hernekeittopurkistako se tuli, mutta nyt ne ainakin kuuluu yhteen.

Leikin ulkona seppää nakutellessani vasaralla  purkin teräviä reunoja vähemmän vaarallisiksi. Sen kannen laitoin purkin pohjalle kiven kanssa, ajatuksella, että liiat kasteluvedet menkööt sinne kannen alle. Takapihalta sitten pistin purkkiin yhden villinä kasvavan.

Toimerruin jopa kastelemaan niitä kukkia, joita tytöt ovat ostaneet ja purkkeihin puuhastelleet. Vielä pitäisi sisäkukille tehdä sama kastelukierros. 

Mutta takapihalla huomasin myös kauniin perhosen kukassa. Näissä perhoskuvissa on molemmissa se sama perhonen. Onneksi sain siitä kuvan sinisenäkin, siivet avoinna🦋

🦋🦋🦋🦋☀️☀️☀️🌻🌻🌻🐦🐦🐦🌱🌱🌱🌹🌤️🌧️

Ne olikin jo maksettu!

Eilen oli postilaatikosta otettava pari kirjekuorta. Karhulaskut. Mutta huomattiin, että ne olikin onneksi jo maksettu.☀️ 

En sitten malttanut tänä aamuna olla piirustelematta, sen vielä pöydällä olevan kuorinipun päälle merkkiä Jumalan  vahvemmasta viestistä, että maksettu on, kun aurinkokin vielä siihen kuorinipun päälle näin harmaana aamuna sopivasti yhden säteensä loi.☀️

"Eternal life"!

Olin mennyt eilen iltapäivällä ottamaan päivätorkkuja, mutta otin sitten käteeni vielä pienen englanninkielisen UT:n "NT International Version", ja kun olin lukenut vain kuusi jaetta, minun piti nousta kirjoittamaan vihkoon, ja päivätorkut jäi... Mutta tässä ensin se lukemani kohta, joka on Joh. 6:35-40. Laitan sen tähän ensin sillä kielellä, jolla sitä luinkin.

"Then Jesus declared, "I am the bread of life. He who comes to me will never go hungry, and he who believes in me will never be thirsty. But as I told you, you have seen me and still you do not believe. All that the Father gives me will come to me, and whoever comes to me I will never drive away. For I have come down from heaven not to do my will but to do the will of him who sent me. And this is the will of him who sent me, that I shall lose none of all that he has given me, but raise them up at the last day. For me Father's will is that everyone who looks to the Son and believes in him shall have eternal life, and I will raise him up at the last day." John. 6:35-40 NIV (NT New international version)

Koska kertomus* on niin tuttu, jopa minä ymmärsin sen huonolla kielitaidollani helposti. Siksi välillä haluankin yrittää lukea jotain englanniksi, jos jotain päähänikin kielestä jäisi. No, se siitä. Mutta mikä tuossa nyt oli se, että sai minut nousemaan siitä aikomuksestani ottaa päivätorkut? Ensin minulle tuli tuota lukiessa sellainen tuntu, että saatoin mielessäni "kuulla" Jeesuksen tuota asiaa julistavan; rauhallisesti, selkeästi, mutta kovalla äänellä. Sitten kun tultiin tuohon kohtaan, jossa ikuisesta elämästä Jeesus puhuu, minuun iski  se ajatus, jonka vuoksi nousin ylös:

"Ikuinen elämä"! Monet eivät kuitenkaan usko mihinkään Jumalaan, eikä mihinkään luomiseen. Mieluummin johonkin itsestään kehittyneeseen. Jos niin olisi, niin mistä ylipäätään ihmiskunta olisi edes saanut päähänsä mitään ikuisen elämän ajatustakaan?  Mistä se ajatus  olisi voinut tulla, jos kerran kaikki on vain sitä, mikä kuolee pois aikanaan? 

Mutta koska ihmisen alkuperä on ikuisen Jumalan aikaansaama, niin ihmiskunnan muistissa on jälki ikuisesta; alkuperäleima. 

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." Saarnaaja 3:11

---

* Jeesus julisti olevansa elämän leipä. Eikä hänen luokseen tuleva ja uskova olisi enää koskaan nälissään ja janoissaan. Sitten hän sanoo, että vaikka he olivat nähneet hänet, eivät he siltikään uskoneet. Mutta kaikki, jotka Isä hänelle antaa, tulevat hänen tykönsä, eikä heitä ajeta pois. Jeesus sanoi myös, ettei ollut tullut omaa tahtoaan tekemään, vaan Isän, joka oli hänen lähettäjänsä. Ja Isän tahto oli, ettei yksikään Jeesuksen haltuun uskottu joutuisi hukkaan, vaan herätettäisiin viimeisenä päivänä. Ja että jokaisella häneen, Jeesukseen, uskovalla on ikuinen elämä. Jeesus lupasi herättää  jokaisen uskovan viimeisenä päivänä.

Armon aurinkoista päivää itsekullekin! ☀️ 

Minne lähetettiin? Makedoniaan.

Ja siellä tavattiin purppurakankaiden myyjä Lydia... Hänestä, ja hänen perheestään, tuli ensimmäinen sen alueen kristitty.

Mentiin sinne, koska muualle ei sallittu, kuten teksti kertoo. Heillä oli muut matkasuunnitelmat, mutta Jumala lähetti heidät Makedoniaan.

---

Ostettiin vuosia sitten tuo peltipurkki. Se ei pääse kuvassa oikeuksiinsa, sillä sen kyljet ei tässä  näy. Jouduin kuvan noukkimaan vanhasta jutusta, jossa peltipurkkeja oli muitakin. Se oli kesältä v. 2014, joka oli blogin aloitusvuosi. 

Se on Jumala, joka antaa kasvun ihmeen - myös uskon ollessa kyseessä.

Kääntyminen - parannus. Kääntämistä kasvot ja odotus Jumalaan päin, häneltä apua ja armoa odottaen. Ei se ole sitä, että itse yritetään itsestä tehdä Jumalan mielen mukaista. Jumala tekee sitä meissä,  kun on käännetty  kasvot ja pyynnöt, eli sydän häneen päin, häneltä apua odottaen.

Jumalan armo on kuin sade, joka valuu kuivettuneeseen maahan, ja tekee ihmeen - alkaa kasvaa kaikenlaista uutta ja vihreää.

Ei se kasvi saa aikaan sitä sadetta. Sade,  ja Jumalan asettama siemen, kutsuu esiin kasvin.

----

Tällä kuvalla yritin sitä kääntymisen ja parannuksen asiaa kuvata.  Parannus ei ole sitä, että ihminen itse yrittää saada itsensä Jumalalle kelpaavaan kuntoon. Mutta siitä se alkaa, kun ihmisen katse ja odotus on Jumalaa kohti. Jumala antaa kasvun ihmeen.

"Ja kun kylvät, et kylvä sitä varttta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, niin jyvän tai minkä muun tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren,  sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren." 1. Kor. 15:37-38 

 

Kun ihminen unohtaa Jumalan, rupeaa hän itse mestaroimaan...

Ihminen on unohtanut, että hänet on luotu. "Jumalan kuvaksi hän hänet loi." 

Ihminen on unohtanut, että "mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 

Ihminen on unohtanut, ettei Jumala ole sokea. "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani." 

Unohtanut Jumalan. Ja "vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua, enemmän kuin Luojaa...". 

Jokainen ihminen on Jumalan kuva.

Jokainen ihminen on synnin tärvelemä.

Jokainen ihminen on lunastettu taideteos saamaan sen loiston ja paikan, joka jo varattuna on.

Jeesus maksoi kaiken sen jo, mitä me emme kyenneet, kun hän kärsi, kuoli ja nousi kuolleista. 

"Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen." 

"Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". 

"Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko?" 

Mitä itsekukin sitten Isän, Luojan, taideteoksen tekijän,  kutsuun vastaa, kun kutsutaan kulkemaan kotia kohti, Isän luo?  

---

1. Moos. 1:27, Ps. 139:16, Room. 1:25, Room. 9:16, Room. 10:13, Room. 10:14