perjantai 29. heinäkuuta 2022

Harmaa aamu - sanoin ja kuvana

Nyt on kesä, mutta niin pimeää yhä.
En aurinkoa voi nähdä, olen pilvien alla.
Siksi on pimeää mielessä myöskin.

Näytä valosi, anna sen loistaa.
Silloin ehkä mieleni voi taas laulaaa.
Mutta enemmän kuin kaikki tämä,  
on sinun armosi yhä.
Se on aina kanssani, 
koska sanoit niin;
joka päivä kanssamme olet.





---
Varmasti siihen, että nyt jotain itsekin ajattelee ikäänkuin runomuodossa, on vaikuttanut se, että olen niitä runoja mielessäni muutoinkin pyöritellyt.






4 kommenttia: