Joskus etukäteen voi haaveilla matkoista, kuinka matkasäätkin on hyvät ja aurinkoiset ja mielikin sopusoinnussa. Mutta todellisuus ei välttämättä ole ihan sitä. Me kun kävimme vajaa viikko sitten kolmen vuoden tauon jälkeen länsirannikolla, niin matka meni hyvin kyllä. Saatiin tavata äiti ja siskon perhe, mikä oli tosi hyvä. Mutta jo matkan suunnittelu oli tosi vaivalloista, ja ne suunnitelmat oli kuin vuoristorataa joka vaihteli koko ajan. Ja tunnelmat matkan aikana on jotain puolipilvistä ehkä. Entisillä kotikonnuilla käyminen on aina monenlaista ajatusta synnyttävä kokemus; toisaaalta kiva ja toinen puoli surua siitä, että kaikki muuttuu.
Mutta tässäpä yksi asia Pomarkusta; satavuotias silta, joka näytttää samalta kuin ennen, vaikka se hajotettiin täysin osiin ja koottiin korjattuna entisen näköiseksi. Nostan hattua sille, että niin tehtiin, eikä ruvettu pykäämään uudennäköistä siltaa siihen. Aikoinaan koulumatkat ylitettiin tuota siltaa pitkin, kun ei mitään kevytväyliä silloin ollut. Nytkin kävin eräänä hiljaisena aamuna kävellen tuon sillan ylittämässä. Siitä ne linja-autotkin taas kulkevat... :)
Mutta tässä sitten tämän aamun luettavista tullutta mietettä, matkasta siinäkin oli kyse:
ALKUMATKA (Roomaan, merimatkan alku Kesareasta) Apt. 27
Millaisinhan miettein Paavali astui Kesareassa laivaan? Se oli merimatkan alku. (Muutoinhan hänen vaikeaksi osoittautunut, mutta silti Jumalan kädessä ollut matkansa oli alkanut jo Jerusalemista.)
Nyt on yksi matkapäivä takana merillä. (Jokainen voi miettiä tässä omia matkojaankin.) Oliko se Paavalin matkan alku virkistävä tuulahdus ja vaihtelu maissa ololle? Emme tiedä. Voimme kuvitella, että aurinko paistoi ja raikas merituuli virkisti, Paavali hyvillä mielin. Olihan häntä kuljettava sadanpäämies Juliuskin häntä kohtaan ystävällinen. Toisinkin olisi voinut olla. Mutta vaikka säät olisivat olleet hyvät - ja matkaseurakin, saattoi Paavalia vaivata sisältä pelot. Sellaista ilmaisuahan hän joskus käytti. Mutta nyt hänellä oli vielä jotain sairauttakin mieltä himmentämässä, sillä; kun vuorokausi oli laivassa oltu ja tultiin ensimmäiseen satamaan, oli Paavali hoidon tarpeessa johonkin asiaan:
"Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Apt. 27:3 KR:92
Siinä oli yksi vuorokausi tehty matkaa. Tuo jae jotenkin kiinnitti huomioni tällä kertaa. Meillä meni yhdeksän tuntia ajomatkaam poikki maan. Siinä ehtii väsyä ja virkistyä, jne.
----
Tässäkin vielä yhdenlaista matka-aihetta; joskus kulkukohtana voi olla pimeä ja pelottava laakso:
On siinä matkustamista. Varmaan mukava käydä, mutta ymmärrän kyllä sen vaivalloisuuden. Paljon lyhempi matka mulla entisille kotikonnuille, mutta sekin tuntuu pitkältä (junalla) yleensä.
VastaaPoistaSe on pitkä matka, mutta silti sen matkan toivoisi voivansa tehdä edes kerran vuodessa. Joskus oon mennyt junalla/linja-autollakin, kun silloin ei koko porukka mahtunut autoon. Sieltä maan toiselta laidalta takaisin tulo julkisilla on vain aika hankalaa nykyään, pitää Tampereen kautta Jyväskylään mennä ja sieltä tännepäin. Joskus vajaa parikymmentä vuotta sitten sieltä pääsi linja-autolla ilman Tampere-kierrosta Jyväskylään. Silloin äitikin saattoi vielä käydä meillä.
PoistaMeillä oli suunnitelmissa käydä vaan Salossa, siis meille melko lähellä...kun siellä on musiikki tapahtuma, niin nyt huomattiin, että kylätalon kokous on juuri silloin...eli ei mennä sinnekkään.
VastaaPoistaTuo oli harmillista, että meni noin päällekkäin:(
Poista