Se on jännä, että juuri tuollainen soi, kun ei ole mitenkään mukavan tuntuinen aamu. Pienimmät on olleet sairaana pari päivää. Toinen sentään lähti jo tänään kouluun, mutta toinen potee vielä kotona. Ajattelen tuosta laulusta siten, että se on ikäänkuin muistutuksena minulle siitä, että Luojamme näkee kaiken, tietää kaiken ja kaikki on hänen kädessään ja hoidossaan kuitenkin. Hänellä on hyvä tahto ja suunnitelma meitä varten. Se on paljon kauaskantoisempi kuin mihin meidän rajallinen järkemme riittää... Me näemme Hänen suunnitelmastaan vain pieniä vilahduksia, Hänen näkökentässään on kokonaisuus.
"... Kristuksen luokse, rakkauden tuojan, johdata meidät" . Piti oikein nyt katsoa mikä virsi se oli. Ja sehän olikin se vanha, jo kouluajoilta tuttu, Totuuden henki. Siis virsi 484. Tuo päässäni soiva kohta siitä on säkeistö 2. Antaapa vain soida edelleen... joko Samuli Edelmanin äänellä tai pelkkänä soittona vaan...
