Pieni puuristi

Tämän aamun värkkäys...

Olin sitä halkinaista puunpalasta jo useamman kerran katsellut tien pielessä sillä silmällä, että siitähän saisi tehtyä ristin kun vähän kaivertaisi. Mutta olin aina jättänyt sen silti sinne, koska tuumin, etten sitä kuitenkaan tule tehneeksi. Tänä aamuna sitten otin sen mukaani ja kotipihaan tullessani hain sisältä puukon ja lyijykynän. Kynällä merkkasin kaiverrrettavat kohdat. Olin melkoisen varma, että onnistun vain hajottamaan puunpalaset sitä puukolla nyrhiessäni.

Mutta tuli siitä se mitä pitikin:) Vähän liimaa ja jonkun taustan se vielä vaatii, että sen voisi seinälle laittaa.

Tuoretta leipää...

Laiska nainen meni ostamaan heräteostoksena jauhopaketin leivän tekoon.  Kiva saada välillä tuoretta leipää, oli ajatus. Valmis sekoitus - lisää vain vesi! Helppoa kuin heinän.., eikun siis leivän, teko. Mutta kas kummaa, kotona ajatus sen jauhopakkauksen kanssa puuhailusta ei enää innostanutkaan. Meni muutama viikko, kunnes "innostus" tuli.  Mutta ...

Ei siihen mitään oikotietä ole - paitsi jos ostaa valmiiksi tehdyn... Leivän.

Siinä ajassa, kun lueskelee ensin ohjeita paketin kyljestä ja pohtii minkä version tekisi, tai onko  sopivia kippoja, ja toteaa taikinan vaativan enempi seisottamista, ym., kuin yleensä leipoessaan tekee, voisi ihan yhtä hyvin tavan perustaikinan tehdä ja lisätä siihen mitä itse haluaa. Se on tietysti sitten omalla vastuulla, mitä siitä tulee. Mutta valmispaketeistakaan ei aina tiedä, mitä lopulta saa.

Nykyään mainoksissa,  pakkauksissa, lehdissä, ohjeissa, kaikki on mukamas niin helpoa ja kätevää:  lisää vain, surauta, pyöräytä, tilaa ja maksa helposti, ym., ym,...

Mutta palatakseni siihen jauhopakettiin, ja siitä pykäämääni leipään, tuli siitä ihan kelvollinen, vaikka en toiminut ohjeiden mukaan, vaan oikaisin sitä tehdessä...

Vähän turhan kauan  taisivat uunissa olla; mitä mahdoinkaan sillä aikaa tehdä, ehkä netissä huuhailla. Syötyä ne leivät kyllä tuli. Kuvan leikkuulauta on muuten tyttären muutama vuosi sitten tekemä:)

---

Tämä juttu on odottanut luonnoksissa viikon,  leivät tehtiin viime sunnuntaina. 

Luoja - mahdollisuuksien Isä!

Nämä pikkuruiset jutut ovat tyttären joskus veistelemiä.

"Silloin Herra Jumala teki maan  tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." 1. Moos. 2:7

Hyvää äitienpäivää:)

"Maijan" lakki

Kun en ole itse saanut mitään aikaiseksi, niin voihan postauksen tehdä  jonkun muunkin tekemisistä...
Muutama vuosi sitten tytär teki tuolle "Maijaksi" nimittämälleni nukelle vaatteet.

Tykkäsin tuosta vaatetuksesta kovin ja erityisesti minua ihastutti tuo lakki. Sehän on samaa tyyliä kuin Pieni talo preerialla -sarjassa usein nähdyt. Olin yllättynyt, että hän teki siihen noin kivasti tuon lipankin, vaikka ei juuri ollut ompelua harrastanut. Joku pahvi siellä  lipan sisällä  on.  Puvussa näkyvä pitsi on jostain vanhasta lakanasta, joista meillä rikkonaisetkin pitsit otetaan talteen. Nehän sopii tälläisiin pieniin juttuihin.
Kuvassa näkyvät puiset esineet ovat tyttären tekemiä myöskin. Linturasia nykyisessä opinahjossaan ja tuo pikkuruinen eläin kotona veistelty. Tuo pieni nappi on kuvassa mittakaavan virkaa  tekemässä.

Tämä "Maija" tarvitsi vaatteet silloin aikanaan aivan erityisestä syystä: sitä uhkasi nimittäin roskikseen joutuminen. Ja sen uhan sille olin asettanut minä, syystä siitä, että nuken pää on halki. Tytär halusi pelastaa nuken ja  onhan  tuo nyt söpön näköinen säilytettävä. Siellä tyttären hyllyssä se asustaa nykyään:)
 

Olisi itsekin kiva kokeilla jonkin tuollaisen tekemistä, mutta kuten sanottu, mikään aikomani ompeluhomma ei ole ottanut nyt tuulta siipiensä alle... Ei edes keskeneräisten tekeleitten jatkaminen. Ja niitäkin on useampia.

---

Iltapäivällä tuon ylläolevan tekstin kirjoitin. Nyt alkuillasta löysin laatikostani yhden sifonginkappaleen, jota olin joskus alkanut kursia barbielle mekoksi. Siitäpä pääsin alkuun ja barbie sai tänään siitä mekon päälleen:)  Josko nyt olisi saanut ompeluhommista  hiukan otetta...

Näkyvissä isännän kädenjälkeä

Pihamme rakennuksissa näkyy isännän kädenjälkeä puuhun tehtynä.  Tämä vaaleanpunainen on tyttöjen mökki. Se on joskus kesäisin toiminut myös vieraiden nukkumapaikkana, melko tilava kun on.  Sehän tehtiin kolmen tytön yhteiseksi ja ajatus oli jo silloin, että sitä voisi muuhunkin käyttää kuin leikkimökiksi.

Sininen mökki tehtiin ennen vaaleanpunaista ja johan sen väristäkin näkee, että oli pojan alunperin. Nyt tätäkin pikkutytöt toisinaan käyttää. Mökkiä ruvettiin silloin aikanaan tekemään ihan siitä mitä kotoa löytyi, ja niin oikeastaan tehtiinkin, mutta eipä se oikein siltä näytä nyt.

Keltainen rakennus on varasto, joka meillä tunnetaan "mustan varaston" nimellä. Ai, miksikö? No, siksi, kun se aikanaan oli musta. Sen paikkakin on vaihdellut aikojen saatossa. Alunperin, siis jo kauan ennen kuin minäkään isännästä mitään tiesin, se oli aivan toiseen paikkaan pystytettynä. Kun sitten isäntä tänne oman asumuksensa päätti laittaa, tuo varasto siirrettiin tänne. Ja täällä olen minäkin nähnyt sen vaiheen, kun isäntä purki sen ja siirsi sopivampaan paikkaan. Ja sen jälkeen tuo "musta varasto" on saanut keltaisen värin, koristelautoja ja kaari-ikkunan.

Ja laitetaanpa tähän vielä yksi kuva isännästä. Se on taannoin otettu, kun hän pihalla tekee suunnitelmia sen katoksen tiimoilta, joka tyttärellä nyt on työn alla. Katoksesta on kuulemma kulmaraudat ja kaari jo tehtynä.

 Tässä tämmöistä miehistä näkökulmaa  välillä:)

Katosprojektin kiehkuroita

Kuten jo aiemmassa jutussa kerroin, tytär tekee koulutyönään meille ovikatoksen.  Sain häneltä luvan laittaa kuvia näistä suunnitteluvaiheen kiemuroista. Alla hänen piirroksiaan aiheesta. Katos tulee olemaan vanhantyylinen, kaareva, mustaa metallia, koristekiehkuroin varustettu. Homma ei aivan yksinkertainen tehtävä olekaan: suunnittelua, mittailua, piirtämistä, ongelmien ratkomista se on vaatinut. Näitä suunnitteluvaiheen kysymyksiä tytär ja isäntä ovat yhdessä ratkoneet.

Tyttären katospiirroksia

Osa sitä ongelmanratkomista oli isännän rakentama koekatos jotta nähdään, miltä  katos voisi näyttää ja mitä  sen suunnittelussa pitäisi vielä ottaa huomioon. Koekatokseen piti tietysti saada koristekiehkuratkin. Ne isäntä väänteli paksusta katiskarautalangasta tyttären piirrosten mukaan.

Yksi selvitettävä asia oli katoksen kaarevuuden korkeus. Ensin kaavailtiin korkeampaa, mutta koeversio auttoi näkemään, että aiottua kaarevuutta pitikin madaltaa.  Valmiiseen katokseen ei muuten tule mitään pystytolppia, kuten tässä koeversiossa,  vaan se on kulmaraudoilla seinässä kiinni. Siitä tulee kuulemma myös sellainen, että osat kiinnitetään toisiinsa paikalla, jotta se on helpompi kuljettaa. 

Kuka sammutti yölampun ja muita mietteitä sekä puuhia

Eilisaamuni tuntui taas melko vaikealta. Masentavat mietteet vaivasivat aamusta pitkälle päivään. Joitakin ajatuksenpätkiä kirjoitin sitten muistilapulle, mitä päivän aikana mieleeni tuli. Muistinhan sentään, että oli ystävänpäiväkin... ja jostain sukelsi mieleeni seuraava ajatus:

"...ystäviksi minä sanon teitä..."  Tuo pätkähän on raamatusta Joh. 15:15. Katsoin äsken. Ei enää palvelijoita, vaan ystäviä...

No, seuraava merkintä muistilapussani on myöskin jae raamatusta:

"Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin

MINÄ TAHDON AUTTAA SINUA 

ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Ps. 50:15

Kävin sitten ulkona kävelylläkin samoihin aikoihin, kuin normaaliaamuinakin. (Toinen lapsista kotona flunssassa ja toisella alkoi koulu poikkeuksellisesti tavanomaista myöhempään). Kun olin sillä kävelylläni tuolla alhaalla, näin puiden välistä näkymän kuusta, joka oli erittäin kaunis. Taivas oli saanut muutakin väriä kuin sinistä tai harmaata. Harmittelin, ettei ollut kameraa mukana. Lähdin kiiruusti hakemaan sitä, vaikka aavistin, että se tuskin kannattaa. Kun saavuin takaisin sen kameran kanssa, ei kuusta näkynyt enää vilaustakaan. Mieleeni tuli ajatus:  

"Kuka sammutti yölampun..."  ja siitä sitten "...on päiväksi muuttunut yö...".  En muistanut mistä tuo viimeksimainittu oli, ajattelin sen kai olevan raamatusta, mutta asia jäi silleen.

Jossain vaiheessa mietin, että "monesti meitä viedään 'side silmillä'; talutetaan kuin sokeaa. Meidän on vain luotettava, että taluttajamme on luotettava, joka osaa katsoa puolestamme meille sopivan kulkukelpoisen reitin."

No, sitten illalla vielä tytär rupesi kyselemään, missä on Simojen/Kaskisen Mysterion-levy. Oli vain tyhjä kotelo löytynyt. Levy sitten löytyikin soittimesta, joka on pöydälläni, mutta sitten tytär ilmoitti, ettei hän kaivannutkaan sitä levyä, vaan toista, joka on samantapainen ja jonka hän jo olikin löytänyt kuunneltavakseen koulutöihinsä kuuluvan piirustushomman ohessa (siitä kohta lisää...). 

No, sitten isäntä keksikin, että hänpä haluaisikin kuunnella Martti Talvelan virsilevyä. Me miellyimme siihen aikanaan kovasti, kun apellani oli se ihan perinteisessä levysoittimessa soitettava versio. Sitä kuuntelimme mieluusti sitten myöhemminkin, kun levy jäi meille. Kun soitinhommelit muuttuivat niin, ettei sellaisen levyn soitto enää onnistunut, saatoimmekin ostaa kyseisen levyn cd-version. Se siis laitettiin illalla soimaan ja kuuntelimme koteloon kuuluvat kaksi levyä, joita ei oltu kuunneltu aikoihin. Ja kas, siellähän olikin tuo kohta "... on päiväksi muuttunut yö..."!  En lainkaan ollut muistanut, että se oli virrestä peräisin. Virsi oli ainakin vanhemman virsikirjan mukaan numero 311 ja mainittu kohta säkeestä 7. Virsihän on  "Jo joudu mun sieluni heräämähän..." Ja se on yksi suosikkini. Olipa jännä huomata illalla, että sama ajatus, mikä aamulla mieleeni nousi, tuli toisessa muodossa esiin illalla. Ei varmasti sattumaa...

Mitä muuta sitten puuhasteltiin eilen. Tyttären mainittuun kouluhommaan kuuluu nyt iso työ. Hän tekee meille ovikatoksen ja niitä työkuvia piirteli illalla puhtaaksi. Jo aiemmin tyttären tekemien suunnitelmien pohjalta isäntä rakensi puusta ja vanerista "koekatoksen" oven päälle, että katoshommassa osataan paremmin kaikki tarvittava ottaa lukuun. Sitä koekatosta sitten aseteltiin eilen oven päälle ja edellispäivänä isäntä väänteli paksusta katiskarautalangasta tyttären piirtämien kuvien mukaan myös katokseen tulevat "koekoristekiehkurat".

Semmoista siis eilen. Ja minä yritin myös piirtää sitä aamulla näkemääni kuunäkymää, mutta ei siitä onnitunutta tullut ja kesken se jäi. Kai minä kuitenkin yritän sen valmiiksi tehdä silti.

En nyt jaksa ruveta tähän enää kuvia puljaamaan, kun oli tuota tekstiäkin niin paljon.

Hyvää päivänjatkoa itsekullekin lukijalle!

Käärylehomma

Minulla iskee varsinkin näin syksyllä kaalikääryleiden mieliteko. Eilen siis tein näitä. Ostin alkuviikosta kaalia, vaikka en siinä ostaessani niin ajatellut, mihin sen lopulta käyttäisin. Mutta koska olin ostanut myös jauhelihaa, eikä sitä vielä oltu lykätty pakastimeen jäätymään, niin oli helppo aloittaa tuo käärylehommeli. Olin tosin silloin alkuviikosta ostanut myös valmiita kääryleitä Lidlistä, kun olivat alennuksessa. Ensin syötiin ne ja ne olivat hyviä. Sanoinkin isännälle, että tulee omien tekemiseen paineita... Tytöt ei kyllä tykkää kenenkään tekemistä kääryleistä...

Tässä on homma jo erittäin hyvässä alussa, kun saatu jo kaali keitettyä ja lehdet odottelee täytettä.

 Ja valmista tuli. Niitä on tuossa 21 kpl. Osa syötiin heti ja loput meni pakastimeen.

Olen kääryleitä ennenkin tehnyt, mutta harvakseltaan, ja maustaminen on aina vähän arpapeliä. Ihan nämä onnistuivat mielestäni, mutta kyllä ne kaupasta ostetut silti olivat himpun verran parempia. Minulla ei ollut siirappia, joten valutin näiden päälle fariinisokerivettä.

Ohjeet katsoin vanhanaikaiseen tapaan kirjasta, jonka olen joskus nuorena neitona ostanut. Minun piti silloin aikanaan saada myös Kotiruoka -keittokirja, koska äidillänikin oli sellainen.

Keittokirja on 80-luvun alusta. "Kotiruoan 43. painos"




Tänään sitten hain metsästä vähän puolukoita ja tein survosta. Survin on jonkun tädin vanha; muuten hyvä, mutta alkaa maalit rapista kädensijasta ja siitä on sen vuoksi pidettävä tiiviisti ja tiukasti kiinni, ettei ruokaan ylimääräistä tipu.

Tyttärelle jo vähän ehdottelin puisen nuijan tekoa... Taidan sen saadakin, kun kerran sain jo toivomani kauhan ja paistinlastan, eli parikin lastaa ja vielä extrana pienen voiveitsenkin:)

Nostetta-näyttely Joensuussa

Kyseinen näyttely on artesaaniopiskelijoiden töitä esittelevä usean päivän näyttely kauppakeskuksen käytävällä (katso ilmoitus tästä). Avajaiset olivat 9.2.  Näyttelyn facebook-sivulla näkyi, että meidänkin neitokaisen kaksi luomusta ainakin on siellä. Ilmeisesti on kolmaskin, huomenna sen kenties näkee - jos pääsemme käymään siellä.  Kelit on vähän kehnot täällä ja flunssanpoikastakin osalla porukasta on. Neidolla on huomenna siellä toverinsa kanssa vahtivuoro ja hän saisi sitten illalla meiltä kyydin kotiinpäin samalla.

Neidon puurasia

Tämä rasia siellä vitriinissä ainakin häämötti. Toisesta tehdystä ei minulla kuvaa olekaan ja kolmannesta en tiedä, onko se sitten siellä. Jospa huomenna näkisi:)

Tyttären kannellinen rasia on valmis

Tälläinen se äskettäin höyläpenkin ääressä työstetty kannellinen rasia on valmiina. Pinta on käsitelty pellavansiemenöljyvernissalla ja nyt se soveltuu ruoka-aineillekin; vaikkapa sokerille.

Rasia kuvattiin tyttären huushollissa. Pöydällä pitsiliina, jonka äitini osti minulle kauan sitten kaupustelijalta Porista. Pöytä puolestaan hankittiin Raumalta siihen aikaan kun asuinpaikkamme oli sielläpäin. 

Vähän fiinimpi harjanvarsi

Jatkeena eiliseen juttuun voisin lisätä tämän. Tytär teki tämän viikko sitten.

Olimme olleet kaikki ulkona kävelemässä ja kun minä suunnistin ovesta sisälle, tytär käänteli harjanvartta miettiväisen näköisenä.  45 minuutin kuluttua harjanvarsi oli muuttunut vähän fiinimmäksi:)

Ja minua oikaistiin eilisestä jutusta: ei sitä vuolukiveä oltu puukolla veistetty, mutta sitä voisi veistää sillä. Mitä tästä opimme: tarkistuta juttusi asianosaisella:)

Höyläpenkin ääressä

Tuleva puualan artesaani esittelee vanhemmilleen ja sisaruksilleen työkaluja ja työskentelyään puupajalla.

Höyläpenkin ääressä tytär työstää omaa kannellista rasiaansa, joka heidän on opiskeluissaan määrä tehdä.

Hänellä oli viime talvena kotonakin höyläpenkki huoneessaan, mutta se oli pienempi. Ja ne pikkuruiset eläimet, jotka noin vuosi sitten olivat blogissakin (katso tästä), hän tietenkin veisti ihan näpeissään.

Isompi "pötikkä" on rasian kansiosa. Tuohon "kuutioon" tulee veistetty lintu.

             

Näitä ei tarvittu nyt

               Alkaa olla "päivä pulkassa". Höyläpenkki alkuasetelmiin ja työkalut paikoilleen.

Sitten kiinni harjanvarteen ja roskat pois lattialta.

                                      Ei sitten muuta kuin vaatteidenvaihtoon ja menoksi.

Kotiinlähdön aika

Viihtyisä on koulun alue

Opiskeluun kuuluu puun lisäksi myös metalli- ja kivitöihin tutustuminen. Kaksi sormusta on jo tehtynä ja minäkin lupailin tilata sellaisen itselleni.  Hän on saanut kokeilla myös hitsaamista ja se ei ollutkaan niin helppoa, kuin päältä katsoen luulisi. Ja ovathan ne kädet jo ehtineet joutua koville myös pajalla takoessa. Ja kiveäkin on jo veistetty - siis vuolukiveä ihan puukolla. Ja tykännyt on opiskelustaan:)