Muutama vuosi sitten tytär teki tuolle "Maijaksi" nimittämälleni nukelle vaatteet.
Tykkäsin tuosta vaatetuksesta kovin ja erityisesti minua ihastutti tuo lakki. Sehän on samaa tyyliä kuin Pieni talo preerialla -sarjassa usein nähdyt. Olin yllättynyt, että hän teki siihen noin kivasti tuon lipankin, vaikka ei juuri ollut ompelua harrastanut. Joku pahvi siellä lipan sisällä on. Puvussa näkyvä pitsi on jostain vanhasta lakanasta, joista meillä rikkonaisetkin pitsit otetaan talteen. Nehän sopii tälläisiin pieniin juttuihin.
Kuvassa näkyvät puiset esineet ovat tyttären tekemiä myöskin. Linturasia nykyisessä opinahjossaan ja tuo pikkuruinen eläin kotona veistelty. Tuo pieni nappi on kuvassa mittakaavan virkaa tekemässä.
Tämä "Maija" tarvitsi vaatteet silloin aikanaan aivan erityisestä syystä: sitä uhkasi nimittäin roskikseen joutuminen. Ja sen uhan sille olin asettanut minä, syystä siitä, että nuken pää on halki. Tytär halusi pelastaa nuken ja onhan tuo nyt söpön näköinen säilytettävä. Siellä tyttären hyllyssä se asustaa nykyään:)
Olisi itsekin kiva kokeilla jonkin tuollaisen tekemistä, mutta kuten sanottu, mikään aikomani ompeluhomma ei ole ottanut nyt tuulta siipiensä alle... Ei edes keskeneräisten tekeleitten jatkaminen. Ja niitäkin on useampia.
---
Iltapäivällä tuon ylläolevan tekstin kirjoitin. Nyt alkuillasta löysin laatikostani yhden sifonginkappaleen, jota olin joskus alkanut kursia barbielle mekoksi. Siitäpä pääsin alkuun ja barbie sai tänään siitä mekon päälleen:) Josko nyt olisi saanut ompeluhommista hiukan otetta...
Kyllä vaateuksella saa niin persoonallisia nukkeja, hieno. Vaan hieno on se sinunkin ompelukoneesi, kävin kurkkaamasa sivulla. Löysitkö koneesi tietoja, millon se on valmistettu?
VastaaPoista:) Ja kun sopivalle tuulelle sattuu, niin tuollaisten tekeminen voi olla ihan kivaankin. Kävinkin heti katsomassa niitä Singerin sivuja, mutta mulle jäi vähän epäselväksi se oman koneeni asia. Siellä oli kyllä melkolailla samannäköisiä, koristelun suhteen, vaan ei täysin muuten, muistaakseni malli 128, mutta kun tuossa minun koneessa sarjanumero alkaa vain yhdellä A-kirjaimella... eli se on A2831769. Tuo eka numero A-kirjaimen jälkeen on hiukan kulunut, mutta kun sitä isännnän kanssa yhdessä katselimme, niin vaikea sitä oli miksikään kirjaimeksikaan nähdä. Molemmat tuumimme sen olevan numero 2. Arvoituksellinen juttu, kun siellä ei kumminkaan ollut ollenkaan sellaista yhdellä A:lla alkavaa sarjaa.
PoistaTaitava tyttö. :) Kauniit vaatteet ja hyvin keksitty pelastus. Hatusta tuli mieleen myös ne 70-luvun tekonahkaiset lippalakit. Niissä oli myös iso lippa ja tilava "pääpussi".
VastaaPoistaOli tosiaan hyvä ja kaunis idea nuken pelastamiseen:) Mullakin oli joskus alaluokilla joku vaalea tekonahkainen lippis, joka varmasti nyt näyttäisi ihan tätä aikaa olevalta.
PoistaOnpa sinulla taitava tyttö!
VastaaPoistaItsekin haluaisin oppia ompelemaan, mutta miten se aloitus on aina niin vaikeaa? En varmaan luota itseeni ja osaamiseeni/oppimiseeni.
Siunausta tälle päivälle! Aurinko jo kauniisti paistelee.
Kiitos, samoin sinulle:) Täälläkin ihanan aurinkoista nyt. Varmaan sitä ompelua oppisi kun vain jostain pääsee alkuun eikä vaadi liikaa itseltään:) Taitavasti tytär tuon teki, vaikka hän on enemmän noista puisista tekemisistä ollut kiinnostunut. Tekipä hän kyllä nyt viime joulun alla pikkusiskoille joululahjaksi barbienvaatteita.
PoistaOnpa taitava tyttö! Nuo puuesineetkin näyttävät hienoille. :)
VastaaPoista:) Ihan hyvä, että ryhtyi tuollaista hommaa silloin tekemään, kun nukke uusine vaatteineen näyttää nyt ihan kivalle. Hän on tehnyt tosiaan kivannäköisiä puueläimiä enemmänkin.
PoistaTeidän perheessä riittää käden taitoja ja tekemisen iloa :)
VastaaPoista:) Tänään tytär toi kotiin opinahjossaan tekemiä kylttejä, jotka oli tehty kivestä.
Poista