Esinäytös erääseen asiaan

Millä tavoin Jumala saattaa  järjestää apua arkiseen asiaan sitä kaipaavalle...

Minulle on aina lääkäriin meno lujille ottava paikka, jota asiaa pähkäilen pitkään. Tässä taannoin oli taas aihetta siihen. Jo aiemmin olin yrittänyt tilata aikaa sinne: "...odotin tk:n aulassa kolme varttia päästäkseni koppiin varaamaan aikaa. Lähdin pois juuri vähän ennen omaa vuoroani, koska rohkeus ehti jo mennä. Pelottaa lääkäriin meno ja olla menemättä..."  Mainittakoon, että voisihan sitä tietysti soittaakin, ja niin toisinaan teenkin, mutta  mieluummin selitän asiani nokakkain.

Purin sitten yhtenä aamuna ahdistustani vihkooni: "Herra, Sinä olet luvannut olla kanssamme ja auttaa meitä. Olet antanut ohjeen rukoilla, jos meillä jotain asiaa on. Milloin ja miten se apu tulee? Entä jos en tunnista apuasi? Jos en osaa, halua, tai erinäisten olosuhteitten takia pysty hoitamaan "omaa osuuttani" asioista, eli sitä järkevästi toimivan ihmisen tapaa toimia asioittensa kanssa, jonka Sinä kai useasti olet yhdeksi osaksi apuasi suunnitellut? Miten sitten, kuinka saan avun? Vai jäänkö vain kärsimään ongelmissani, koska omat puutteenikin estävät minua toimimasta? Milloin autat?"

Kerroin  isännällekin mieltäni vaivaavista asioista. "Kuinka taas mietin lääkäriajan tilaamista oireisiini ... ja kuinka vaikeaa aina on sen ajan tilaaminen... pitää aina valmistautua, kerätä rohkeutta joka kerta, että saa edes sen ajan tilattua."

Sitten tuli lähtö kauppa-asioille. Aikaa kaupunkiasiointiin oli niukalti. Kun isäntä kävi automaatilla, minä synkeänä autossa mietiskelin. Tuumin, ettei isäntäkään asiastani välitä, kun ei sano siitä mitään.  "Jos hän sanoisi, että menisin sinne, niin voisin mennä... Kun hän tuli automaatilta, hän heti tuumi jotenkin näin: Miten se sinun lääkäri? Menetkö tilaamaan sen ajan nyt?"  Olin ihmeissäni, menin ja sain ajan tilattua, eikä siinä mennyt järin kauan.

Kauppamatkalta kotiinpäin ajellessa ihmeteltiin kummatkin. Kerroin isännälle mitä olin autossa ajatellut ja ihmettelin sitä, että hän yllätti minut sanomalla siten. Hänpä puolestaan ihmetteli myöskin sitä, että miten hän nyt niin sanoikin,  vaikka ei ollut sellaista suunnitellut. Sitten sain kuulla, että hän oli rukoillutkin puolestani kun olin kopissa sitä aikaa varaamassa.  "-Ei varmaan sattuma ollut tämä asia, vaan Herran antama apu." 

Saman aamun teksti toisessa blogissani heijasteli samoja tuntoja: Kärsimyksen polte
Siinä yhden kommentin vastauksessa jo viittaan hieman  samana päivänä saamaani apuun, jota minä ja isäntä kummatkin ihmettelimme.

---
Jälkinäytös edelliseen, vai välisoittoko vasta lie. Olin  sitten siellä lääkärissä. Parin päivän päästä siitä sain tietää otetun röntgenkuvan tuloksen. Lääkekuurihan siitä tuli. Nyt sitten popsitaan se kuuri ja katsotaan kuinka käy.  Askel kerrallaan se apu usein tulee.

Viime viikko olikin varsin kummallinen. Peräti neljänä päivänä asioitiin tk:ssa, vaikka toisinaan saattaa mennä pitkät ajat, ettei sinne mitään asiaa ole. Maanantaina oli joka toinen vuosi toistuva mammografia, tiistaina isäntä kävi hammashoitajalla, keskiviikkona minä  lääkärissä, josta käynnistä selvisin ällistyttävästi tunnissa! Tuohon aikaan sisältyi ilmoittautuminen, lääkäri, röntgen, labra ja yksi ajantilaus. No, perjantaina kävin sitten vielä kysymässä mitä siitä kuvasta oli sanomista ja sain sen kuurin sitten.