Mitähän Mooses - Egyptin "prinssi", kaikesta ajatteli...

Hänellä täytyi kaiken tapahtuneen - sen Egyptiin 40 vuoden jälkeen tulleen paluun jälkeen, alkaa mielessä pyöriä monenlaiset muistot. Hän varmaan katseli paikkojakin sillä silmällä, että mitä kaikkea oli muuttunut; mitä uusia mahtavia rakennuksia oli tullut, miten kaupungit kasvaneet. Ja millaiselta näytti se paikka... jossa tapahtui se... hänen Egyptistä lähtönsä aiheuttanut asia: kun hän tappoi sen egyptiläisen. Senkin asian Jumala oli sovittanut omaan suunnitelmaansa. Eihän hän muuten olisi lähtenyt erämaahan neljäksikymmeneksi vuodeksi... Mutta sitäkin oppia hän tarvitsi. Jos hän Egyptin "prinssinä" ollessaan oli ehkä kuvitellut itsensä hebrealaiset orjuuden ikeestä vapauttavaksi (vaikkapa vain tavan palkkalaisiksi) niin Jumala oli ne kuvitelmat turhiksi osoittanut. Hän - Jumala, ei tarvinnut niitä. Hänellä oli itsellä paremmat, toimivat, yllättävät, pelottavat - ja kauaskantoiset suunnitelmat! Nehän ovat toiminnassa itseasiassa nykyäänkin hebrealaisten eli juutalaisten eli israelilaisten elämäsää. Elävät suuri osa heistä omassa maassaan tänäkin aikana, vaikka heitä yritettiin oikein kansana hävittää. Mutta Jumala näki - ja toimi.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/se-naytti-ihan-holmolta-mutta-kaiken.html?m=1

(Tuossa toisen blogini tämänaamuinen. Pari tämän blogin tekstille.)

---

Meidän VAPAUTTAJAMME, "PRINSSIMME"  ON JEESUS! Hänet lähetettiin tänne "erämaahan" meitä varten. Otetaan todesta se asia. HÄN VIE MEIDÄT KOTIMAAHAN, vaikka matkalla on kaikenlaista. Tämä "matka" ei suinkaan ole se päätepiste, eikä kotimaa. SE ON TAIVAS!

Ehtoollinen tapahtui erikoisessa paikassa: astronautti vei ehtoollistarpeet mukanaan kuuhun!

 Buzz Aldrin sai ehtoollisen Kuussa | historianet.fi https://share.google/N8jL1RRH9mE9JObk9

Jälkeenpäin hän mietti, ettei olisi pitänyt, koska kuu on myös muihin uskontoihin kuuluvien kuu; jota pohdintaa ihmettelen. Onhan kuu kaikkien kansojen kuu kyllä. Ja on myös niin, ettei ole kuin yksi Luoja: Hän, joka loi kuun ja auringon, tähdet, ihmiset ja eläimet. Kaiken mikä on. 

---

Tuosta linkistä näkee halutessaan juttuja tässä blogissa olleisiin juttuihin, joissa on kuusta jotakin. Nuokin kuvat peräisin niistä jutuista. Valokuvat omia otoksiani ja piirustus joskus pykäämäni, kun kävelyllä kuu näytti tien yllä niin mielenkiintoiselta: https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Kuu&m=

Kenkälöytö!

Lähdettiin tänään Joensuuhun viemään yhtä tytärtä junalle. Kävimme sitten Prismassakin. Itse suunnistin siellä kenkäosastolle. Kaipasin jotain "hamekenkiä" kesäkäyttöön. Osui silmään sitten mielenkiintoiset popot, mielenkiintoiseen hintaan: 10 euroa. Sovitin koipeeni ja sopivakin oli. No siitä sitten mukaan, kun hintakin oli sopivaa sorttia. Kassalla ollessa kassahenkilö huomasi että tämä kenkäpari ei ollutkaan oikeasti pari, sillä olivat eri kokonumeroa. No ei muuta kuin takaisin sinne kenkäosastolle. Pelkäsin siellä niitä jäljellä olevia pareja tutkiessani, että jos siellä ei enää olekaan oikeaa paria minun koivelleni. No löytyipä sitten sieltä lopulta sen minun kassalle kiikuttamani parin kaltainen toinen kenkäpari, ja niinpä sitten asettelin oikeat koot pareiksi ja marssin takaisin kassalle. 

Kotona sitten ulkona otin muutaman kuvan ja yhtäkkiä kengästä lennähti maahan se kengän ulkopohjaan liimattu hintalappunen. Rupesin sitä tutkailemaan. Siitä vasta huomasin, että olin ostanut paremmat kengät kuin luulin; olivatkin nahkaa ne päälliset. Sitä tietoa ei ostaessa mistään löytynyt, joten olin olettanut, että tekonahkaa ovat - mutta otan silti, sillä hinnalla... No oli tosi mieluinen yllätys, että ovatkin ihan nahkaa:) Ja hintakin on sitten ollut alunperin sen mukainen.

Tykkään näistä tosi paljon. Sopivat hyvin hameen kanssa käytettäväksi, kuten alkuperäinen toive oli. Ja ovat vielä helpot jalkaankin laittaa. Ja tuntuvat hyvin pysyvän jaloissa. Näissä on myös sitä kivaa "länkkärityyliä", josta tykkään. Nuorena kenkätehtaalla kulki länkkärisaappaitakin minun käsieni läpi, kun niistä tehtävänä oli jotain kohtaa ommella. 

Eilisillan piirros - kerrostalo.

Tykkäsinpä jättää nuo jämäkartongin reunat leikkaamatta, vaikka alkuun ajattelin niin tehdä. Nehän on kuin jotkut pylväät; antaa lisää "ylväyttä" kiinnostavan näköiselle, jopa korealle rakennukselle - vaikka kartonki itsessään onkin vain vaatimaton osa keksipaketin päälistä😃

Kyllä minullekin tuollainen kassi kelpaisi!

90-vuotias mies ompelee kasseja, johon kokoaa kuvituksena olevat eri kirkkojen kuvat tilkuista.  Minä voisin ottaa vaikka Pomarkun kirkko -kassin. Tai jonkun sukuni sijoilla olevan kirkon kuvan. Tuo Hauhokin sopisi siihen tarkoitukseen.

 https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/reino-leppanen-90-ompelee-kirkon-kuvilla-varustettuja-kasseja/

Vaihteeksi piirustus, kun oli niin kiva aihe silmien edessä

Värikäs vene rantahiekalle vedettynä:)

 

Kuva on tehty vesivärikynillä ja oli vielä kuvaa siitä ottaessa osittain märkä.  Paperina joku talteen otettu kartonginpala. Näissä on se hyvä, että "pohjaväri" on jo valmiina. Ei tarvitse valkoista ruveta muuttamaan jonkin muun väriseksi.

"Auta minua epäuskossani!" - Rukousasiaa; ihan pyyntöä arkiseen asiaan ja yksi hauska vastauskin saatuna yhteen pyyntöön:)

Ensin siitä, mitä koin mielekkääksi kirjoittaa vihkoonikin tänä aamuna: "Auta minua epäuskossani!" Niin huusi kerran eräs isä, tuodessaan sairaan poikansa Jeesuksen luokse. "Silloin pojan isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" Mark. 9:24 KR-92

Siinä ne oli, usko ja epäusko ihan rinnakkain. Niin ne oli silloin, niin ne ovat nyt; uskomme ja epäilemme, että auttaaako se Jeesus juuri minua, juuri nyt, ja tässä asiassa. Markuksen luvussa 11, Jeesus erään kerran yhtä ihmettä  ihmetteleville (kuivettunut viikunapuu), Jeesus sanoi: "Uskokaa Jumalaan." Mark. 11:22 KR-92  

Ja jatkaa sitten sanomalla, että vuorikin voi siirtyä paikaltaan jos sydämessään ei epäile sen tapahtumista. (Helppo heti nähdä, missä toteutumisten ongelma piilee... )  Ja sitten Jeesus vielä lisää tämän: "Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja  se on teidän." Mark. 11:24 KR-92

Mutta lohdullista siis on,  että Jeesus epäröiviäkin auttaa, kuten sen sairaan pojan tapauksessa...! Se isä toi epäilynsäkin Jeesuksen eteen.

---

Sitten arkinen rukousaihe meiltä. Pesukone tilttasi eilen. Valutti vesiä hieman lattialle, eikä suostunut pyörittämään koneessa ollutta satsia loppuun. Piti ämpärissä ne vaatteet huuhtaista. Kone ei ole ihan kunnossa ollut jo pidemmän aikaa. Sitä yritettiin korjauttaakin ehkä vuosi tai pari sitten yhden vian takia, mutta siihen jäi yhä se vika, mutta konetta pystyi silti käyttämään. Mutta jo jonkin aikaa on huomannut muuten, että ei ihan ok ole, ja uusimistarpeen on jo tiedostanut, että kohta se varmaan on. No nyt se sitten tuli. Vaikka Lieksaankin on nyt tullut Citymarketin aulaan pikapesula, onneksi; niin uusi pyykkikone olisi kyllä saatava. Ja mieluiten niiin, kun nyt kerran toivoa saa, ettei sitä tarvitsisi ostaa niin, että osamaksuja tarvitsisi ruveta makselemaan. Näyttää mahdottomalta, mutta onhan meillä kaikkien mahdollisuuksien Jumala. Kirjoitin vihkoni sivuun tänä aamuna rukouksena: - Auta meitäkin, nyt tässä pesukoneasiassa! Ja sitten toiseen sivuun: - Älä hätäile, minä järjestän sen... Kiitos! 

---

Yksi urheilullinen rukousvastaus

Yksi urheilua katsova (en siis minä:) jalkapallokisoja katsoessaan eilen toivoi maalia nimenomaan yhdelle maalle siinä juuri. Hän mietti mielessään, että usein uskomme kyllä, että vastaus voi tulla joskus, myöhemmin; mutta usein emme usko, että se siinä ihan heti... Mutta hänpä nyt sitten päätti siinä rukoilla sellaisen uskon rukouksen, että se yksi maa saisi sen maalin. Ja niin siinä muuten sitten kävikin. Se maa sai sen maalinsa heti siinä! Tämän tapauksen sain kuullakseni heti tapauksen jälkeen, kun se oli tapahtunut.

Siinäpä miettimistä.  Jeesus muistutti joskus: "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24 v. -38 käännös

Auta meitä epäuskossamme! Sinä, Jeesus, joka jouduit omista opetuslapsistasikin toteamaan, ettei heillä ole uskoa sinapinsiemenen vertaa... Mutta myöhemmin heidän uskonsa varmaankin jonkin verran kasvoi, koska ihmetekoja tekivät. Ja sinä, Jeesus, annoit vallan tehdä niitä tekoja.

Lohdullinen sana

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 KR-92

Jakeen alkuosa tuli mieleen tänä aamuna. Etsin sitten koko jakeen. Jae on osa kuningas Hiskian kirjoittamaa kiitoslaulua: "kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistansa", kertoo Jesajan jae 38:9, vanhemnan käännöksen mukaan.

Näihin tapahtumiin liittyy myös se ihme, kun Jumala ilmoitti: "... minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen *astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan *aurinkokellossa...". Jes.38:8 v. -33 käännös. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli ilmoittanut.

*Tuo aurinkokellon varjon siirtyminen 10 askelmaa eli porrasta takaisinpäin, oli Jumalan antama ihme ja merkki Hiskialle siitä, että hän todella tulisi parantumaan, kuten Jumala oli luvannut. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli sanonut. 

"Katso, Ahasin yläsalin portaikkoon lankeaa varjo, joka auringon mukana laskeutuu alas portaita. Minä palautan sitä taaksepäin kymmenen askelman matkan." Ja varjo siirtyi portaikossa taaksepäin, kymmenen askelman päähän siitä, mihin se oli ehtinyt laskeutua." Jesaja 38:8 KR-92

Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita, joita ihmisen järki ei voi selittää. Tässä yksi niistä. Ja paljon on tapahtunut aikojen saatossa sellaisia Jumalan ihmeitä - tapahtuu yhäkin, joita ei ole kirjoitettu mihinkään ylös, mutta ne on koettu. Varmaan tänäänkin monessa paikassa sellaisia koetaan, ja kiitetään niistä Jumalaa☀️🌿🐟💦 Parantumisia, ynnä paljon muuta🧎

Tuossa myös toisen blogini tämänaamuinen. Mutta linkistäkin pääsee lukemaan sen: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/paavali-polvistui-isan-eteen-miksi.html?m=1

Aamuvaloa - tai oikeammin yövalo, kun meni yö ihan pipariksi

En tiedä kuinka se nyt niin menikin. Uni ei vain tullut. Eilen aamulla kylläkin heräsin poikkeuksellisen myöhään ja illalla join kahvia turhan myöhään, ja olisi kai pitänyt sitten katsoa vielä yksi elokuva, jotta olisi riittävästi nukuttanut. Ja noilla asetuksilla sitten kömmin ylös sängystä kohta kolmen jälkeen. Olin kai kahdentoista aikaan yrittänyt ruveta nukkumaan, luulin että olisi ollut hyvä aika - vaan ei ollut. Mutta näinpähän sitten sen yövalon...

Eli aamuauauringon, jonka säteitä osui keittiöön jo vähän päälle klo 3. Se oli keittiössä kuin päivän valo:)

Mutta kyllä sen nyt huomaa, että on vähän virta vähissä. En saanut enää myöhemminkään unta vaikka sitä yrittelin. Enkä jaksanut paneutua mihinkään luettaviinkaan tänä aamuna. Vähän aikaa tuijottelin niitä tarjokkaita, mutta paneutumatta jäi. Tämä höpinä tässä ei paljon paneutumista vaadi. 

Mikä mies tämä oikein on...

"Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin." Matt. 8:27 KR-92

En liene aiemmin ajatellut näitä kohtia lukiessa muita, kuin vain niitä veneessä olevia. Nyt tuli mieleen myös rannalla olevat ihmiset. Vaikka rannoilla ei olisi ollut yhtään ihmistä vartavasten kalastajien touhuja seuraamassa, kyllähän muuten rantamailla oleskelevat sen taatusti huomaavat, kun yhtäkkiä kova myrskytuuli tyyntyy ja järven aallotkin, äsken niin pelottavat, yhtäkkiä muuttuvat tyveneksi. Liekö tullut ihan rasvatyyni. Kaikki seisoi ja hiljeni. Ihmisetkin ihmetyksestä ensin, kunnes joku aukaisi suunsa ja alkoi ääneen ihmetellä.

Mikä mies tosiaan? Raamattu antaa siihen vastauksia. Seurataan vähän jälkiä; samasta luvusta voidaan aloittaa: "Jeesus vastasi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi." Matt. 8:20 KR-92 

Kulkija siis, vailla pysyvvää olinpaikkaa.

Mutta mitä muuta sanotaan:

 "Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa," Fil. 2:6-7 KR-92

"Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhydestään." 2. Kor. 8:9 KR-92

"Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman." Fil. 2:8-9  KR-92

Aina joskus sanotaan jostakin ihmisestä, että "on saanu nimeä". Suurin nimensaaja on kuitenkin Jeesus, se köyhäksi tullut, meidän puolestamme: "Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, jokaisen kielen on  tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." Fil. 2:10-11 KR-92

Sellainen Herra! Sellainen mies; joka loasta nostaa köyhän, ja katsoo alhaiseen: "Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän." v. -33. Ps. 113:7  Ja: "...köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

---

Kuva peräisin tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/aamun-piirustelu.html?m=1

"Iisain kanto" ja "Herran henki"

Eilen olin kirjoitellut aamulla vihkooni tätä - ja raapustanut jonkunmoisen kannon kuvan vihon sivuun. Tähän aamuun taas uusin ajatuksin heräsin, luin, ja kirjoittelin. Kirjoitellessani huomasin, että siinähän on samaa kuin eilisessä... Eilinen on nyt tässä. Tämänaamuiset kirjoittelut toisen bloginin puolella.

"Iisain kannosta nousee verso

vesa puhkeaa sen juuresta ja 

kantaa hedelmää.

Hänen ylleen laskeutuu 

Herran henki, 

viisauden ja ymmärryksen henki, 

taidon ja voiman henki,

totuuden tuntemisen ja

Herran pelon henki:

hänen ilonsa on totella Herraa.

Hän ei tuomitse silmämitalla

eikä jaa oikeutta korvakuulolta

vaan antaa heikoille 

oikean tuomion

ja ajaa vakaasti 

maan köyhien asiaa.

Hän lyö väkivaltaista 

sanansa sauvalla 

ja surmaa huultensa henkäyksellä

väärintekijän.

Vanhurskaus on hänellä 

varustuksena ja uskollisuus

vyönä hänen uumillaan.

Silloin susi kulkee karitsan kanssa

ja pantteri laskeutuu levolle

vohlan viereen,

vasikka ja leijonanpentu 

syövät yhdessä ja

pikkupoika on niiden paimenena.

Lehmä ja emokarhu 

käyvät yhdessä laitumella,

yhdessä laskeutuvat levolle

niiden vasikat ja pennut,

ja leijona syö heinää kuin härkä.

Ja imeväinen leikkii

kyyn kolon äärellä,

vastikään vieroitettu lapsi

kurkottaa kättään kohti 

myrkkykäärmeen luolaa.

Kukaan ei tee pahaa, 

ei tuota turmiota

minun pyhällä vuorellani,

sillä maa on täynnä

Herran tuntemusta 

niinkuin meri on 

vettä tulvillaan.

Sinä päivänä Iisain juurivesa

kohoaa merkkkiviirinä kansoille.

Hänen luokseen pyrkivät 

kaikki kansat, 

hänen asuinsijaansa

ympäröi kunnian hohde.

Sinä päivänä Herra jälleen

kohottaa kätensä... "

Jesajan luvut 1-10 KR-92

Ja olin kirjoittanut, että 

lue jakeet 11-16 Raamatusta;

"ovat ihanaa jatkoa jo kirjoitettuun".

Jakeissa 1-16 on koko luku.

 

Jeesus on "Iisain kanto" ja "juurivesa", myös meidän syntimme sovittaja, kun otti itse maksaakseen  vääryyksiemme velat ristillä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/jeesus-lunastajani.html?m=1

Lilja

Meillä on ollut keittiön pöydällä liljoja.

Ne oli niin kiehtovan näköisiä siinä edessäni ollessa, että piirustaminen kävi mielessä. Mutta koska en oikein osaa kukkia piirtää, välttelin aloitusta viime tippaan. Kukat on jo siirretty toiselle pöydälle, joten nyt jos ylipäänsä aikoo. Joten tämä aamuna sitten... Ihmisellä vain on se kumma tarve itsekin jotain yrittää, vaikka kaikki on toisen toimesta tehty paljon kauniimmin jo alkujaan...

Ja pitihän sitä yrittää antaa auringon parantaa...

No on, mikä on. Joku keksilaatikon pahvi tässä  piirustuspaperina. Ja vahavärit sekä öljypastellilitkynät. Ainakin meni hauskasti yksi hetki. Ja ties vaikka innostuisi helpommin taas seuraavia piirustuksia aloittamaan. On ollut vähän nihkeätä. Kun piirustustarvikkeetkaan ei taas tällä hetkellä ole ihan niin kätevästi esiin otettavissa kuin aiemmin. Pitäisi taas siihenkin paneutua, että saisi senkin paremmalle tolalle. Tuntuu aina olevan joku asia, jota pitäisi kohentaa, mutta usein jää vain pelkäksi aikeeksi.

---

Kirjoittelin toiseen blogiini myös tänä aamuna. Siinä on vähän Esteristä, Persian kuningattaresta, ja myös Mooseksesta, jonka nimi suurelle osalle ihmiskuntaa on tuttu:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/juuri-sellaista-aikaa-varten-jumalan.html?m=1

Mieleen tuli taas pitkästä aikaa sekin, että kuinka vasta myöhään aikuisena tajusin, kuinka piirustus- ja kirjoitusasia ovat olleet elämässäni jotenkin jo lapsena. En osannut pitää niinä varmaankaan ns. minään silloin. Ja nyt ne jotenkin ovat elämässäni jossain roolissa, vaikkakin vain ikäänkuin harrastusmielessä. Harrastus - sanana tässä, sekin tuntuu olevan jotenkin epäsopiva kuvaamaan asiaa. Olisikohan eräänlainen elämän eliksiiri, ja tarve, kun ei ihan pelkkä huvikaan🌿 Enemmänkin kiva, että saa tehdä tällaista, on saanut mahdollisuuden tällaiseen. 

"Aamun koitto"...

"Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä. Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:77-79 KR-92 Sakariaan kiitosvirrestä

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." 1. Kor. 1:26-31 KR-92

Vierailunsa kohteeeksi Jeesus valitsi Sakkeuksen, ja hänen kotinsa. Halveksittava valinta monen mielestä. "Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus,  tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Luuk. 19:5 KR-92

Tai Johannes - Kastaja; mies autiomaasta, vieläpä omituisesti pukeutunut ja omituisesti syövä... Mutta; juuri hänestä sanottiin: " Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen." Luuk. 1:76-77 KR-92

Johannes oli valmistamassa tietä Jeesukselle. Valmistamassa kansaa ottamaan vastaan kuninkaansa sanan...

Kesäkurkistuksia

Lähdössä kotipihasta Vuonislahden kokkoa katsomaan. Auton peilistä näkyy ilta-auringon valaisema talo takanamme, ja sivulla pihan mökki.

Ystävän päivällä tuoma ihana kukkakimppu.

Vuonislahdden kokko, laivalaiturilta katsottuna. Väkeä oli enemmän kuin osasin odottaa.

Ja takaisinpäin tullessa pysähdyttiin vielä uimarannan hiekalla kävelemässä ja auringonlaskua ihailemassa. 

Ei meillä ollut koiraa, mutta jollakin oli ollut. Rannalla oli myös muutama lapsi uimassa,  ilmeisesti isoäitinsä heitä vahti ihan vedessä itse seisten.

Onneksi oli kivan aurinkoista☀️

---

Onhan niitä harmaita ja sateisia päiviä tässä ollut...

Mutta tänä aamuna näyttää tältä...

Aamun ajatus: Syntymisemme on on ollut ilo...

Vanhempamme ovat iloinneet. Ja jos he eivät olisikaan, on ainakin Jumala iloinnut tekemästään, eli meistä!

Me emme usein kenties koe itseämme ilon tai rakkauden arvoisiksi, mutta jos olisimme jääneet syntymättä, puuttuisi paljon. Ja jos Jumala meidät on luonut, on meidän syntymisellämme tarkoitus, vaikka emme itse kokisi asiaa niin. Ja tämä pätee niin ihmisiksi syntymiseemme, kuin myös siihen; että Jumalan lapsiksi, uskoviksi, kun olemme syntyneet. Emme ole turhia, tai sattumia, emme vahinkoja. Olemme rakastettuja sen vuoksi, että olemme; emme sillä, mitä saamme, tai emme saa aikaan. 

Olemme Jumalan lapsinakin ilo Isälle, kuin maallisille vanhemmillemme - ilo ihan vain syntymällä hänelle.  

---

Kun tuli mieleen yksi kuva, joka olisi sopinut kuvitukseksi tähän, aloin selata blogin sivupalkissa olevaa "piirustukset" -aihetunnistetta, tuuminkin mielessäni, että olkoot ne kaikki siellä kuvituksena tähän:) Jotta tuossa niitä on, ns. "joka lähtöön". Nekin olleet ilo tekijälleen ainakin:)

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/piirustukset?m=0

Ja hyvää juhannusta itsekullekin🌿🌼❣️☺️

Hauska lehmäjuttu luettavaksi Maaseudun Tulevaisuudessa🐄🐮

Hauska lehmäjuttu Maaseudun tulevaisuudessa! Vastasyntynyttä vasikkaa hoivasi pellolla kolme varaemoa, kun oikea äitilehmä oli häipynyt jonnekin...:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koti/41b6fbca-d127-4d33-b945-f0beb32a20bb

Lehmien nimetkin tuovat hymyn huulille. Jutussa kerrotiin sekin, minne se tuore äitsykäinen oli päätynyt...🐄🐮

---

Ja lehmäkuva piti tähän löytää🙂 

Tuossa kuvassa minä näyttäisin tirskuvan käsi suun edessä, yli 50 vuotta sitten. Äiti on kuvan huivipäinen karjakko ja vihreähameinen tyttö on siskoni. Siinä ollaan pomarkkulaisella laitumella Wiron tilan lehmien kanssa.

Tuossa sekin juttu, johon kuvan olin aikoinaan laittanut:

 https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/12/sanoja-150-vuotiaalle.html?m=1

Profeettojen elämästä. Heissä sitä oli tosi monenlaista ihmistä. Ja yksi piirroshahmotelma aiheeseen.

(Tämän olin joskus kirjoittanut ja jättänyt sitten luonnoksiin ilmeisesti sen takia, kun yhden nimeä en ollut siinä heti muistanut, että kuka olikaan kyseessä. No nytpä vähän jatkan. Ja vähän piirustinkin kirjoitusvihkoseni sivuun, kun aamulla osui luettavaksi Hesekielistä jakeita. Ja Hesekiel oli juuri se mies, jonka nimi oli juttua alunalkaen värkätessä ollut hukassa:)

Profeettoja oli monia, ja monenlaisia. Heidän tehtävänsä ja toimintansa oli varmastikin Jumala ikäänkuin räätälöinyt itsekullekin. He joutuivat erikoisiin hommiin, sellaisiin, jotka eivät usein olleet lainkaan kivoja hetkiä - päinvastoin pelottavia. Tai muiden silmin nähtynä omituisia. Jumalan  on täytynyt valita niihin tehtäviin ihmisiä, jotka hän tiesi kykeneviksi niihin. Mutta silti, koville toisinaan otti profeetalle julistaa sanomaa jonka tiesi ns. särkevän kuulijoiden korvia - ja sydäntä.

Yksi tunnetuimmista profeetoista oli varmaan Joona. Hänen nimensä tuntee varmaan lähes jokainen. Hänhän se joutui kalan suuhun ja vatsaan, mutta selvisi siitä. Tosin Jumala ei ollut häntä merimatkalle käskenyt mennä, vaan Niiniveen. Niiniveen hän meni kiltisti vasta sen "kalareissunsa" jälkeen. Niiniven väki otti vastaan sen sanan, jonka Joona toi, ja pelastuivat tuholta. Joonan mieli myrtyi Jumalan armollisuudesta. Hän koki tehneensä turhaa työtä. Hän olisi kai halunnut nähdä näytöksen Niiniven tuhosta.

Joku sai Jumalalta ohjeen ottaa huonomaineinen nainen vaimokseen. Aika erikoinen vaimovalinta profeetalle! Mutta mistäpä me tiedämme, vaikka Hoosea - se oli sen profeetan nimi, olisi ollut ihastunut tähän naiseen jo aiemmin, tai jopa nainen ollut kiinnostunut Hooseasta. Mutta oli miten oli, nainen ei tosiaan ollut mikään yhden miehen nainen... Hänet Hoosea kuitenkin vaimokseen otti tai sai, olkoon nyt kuinka päin tahansa. Lapsiakin tuli. Lapsille profeetan piti antaa nimiä, jotka kuvastivat sitä, mitä pian oli tapahtuva. Jossain vaiheessa vaimo ehkä meni taas vieraisiin. Mutta mies haki vaimonsa takaisin ja "suostutteli häntä", että vaimo hänen olisi. Kukaties profeetta joutui kyläläistensä pilkan ja naurun aiheeksi, kun hänellä oli sellainen vaimo, joka vieraiden perään vilkuili. Nyt tätä kirjoittaessa uskonkin, että Hoosea varmasti oikeasti rakasti tuota vaimoaan, koska profeettojen elämällä Jumala jotain ihmisille tahtoo osoittaa. Tällä sitä myös, että rakastaa sitäkin, joka ei samalla tavoin kykene rakastamaan takaisin ja olemaan uskollinenkaan. Tämä profeetta oli Hoosea.

Sitten oli joku profeetta, eli nyt se Hesekiel, joka joutui tekemään erikoisia asioita. Sanottaisiinkohan niitä nykyään performansseiksi kenties. Kerran hän joutui makoilemaan kuukausia: ensin toisella kyljellä, sitten toisella. Ja joutui rakentelemaan pienoismalleja esitystensä tueksi. Hän joutui rakentamaan pienoismallin Jerusalemin piirityksestä:  tiileen piirtämään kaupungin, ja sen ympärille rakentamaan piiritysvallit, valtausluiskan, ja sotaleirejä ja muurinmurtajia siihen ympärille. Mutta vaikeinta oli, kun hän itse joutui makoilemaan kauan siinä vieressä, niinkuin oli ohjeen Jumalalta saanut. Se oleminen siinä ja hänen surkea ruokansakin, kuvasi kaikki sitä, millaiset olosuhteet olivat tulossa. Hesekiel näki myös jotain aivan vastakkaista joskus, profeetan työnsä alkajaisiksi.  Se oli näkymää taivaasta. Ehkä sekin osaltaan rohkaisi ja auttoi jaksamaan vaikeassa profeetan työssään, johon hänet Jumala kutsui. Hän oli kutsun saadessaan jo itse aiemmin vietyjen pakkosiirtolaisten joukossa "Kebarjoen varrella". Mutta siitä hänen taivaallisista näkemästään olen jo aiemminkin halunnut jotain kuvaa nähdäkseni. Tämä aamuna jotain yritin vihkoni sivun alalaitaan hahmotella siitä, mitä siinä näyssä oli. Ne näyn asiat löytyy halukkaille luettavaksi Hesekielin luvusta 1.

Sitten oli myös Daniel, joka oli vankina viety Nebukadnessarin hoviin Babyloniaan. Siellä hänestä ja kahdesta osatoveristaan tuli kuninkaan hovin väkeä. Daniel kykeni selittämään kuninkaan unen. Daniel joutui  kuningas Dareioksen aikana leijonien luolaan, koska ei ollut suostunut rukoilemaan - juonittelijoiden ovelasta ehdotuksesta tehtyä - ja kuninkaan sitten vahvistaman määräyksen mukaisesti, vain kuningasta kuukauden ajan... Mutta leijonat eivät olleet kiinnostuneita syömään Danielia, koska Jumala oli niin päättänyt! Kuningaskin iloitsi löytäessään hänet elossa. Daniel oli siis entinen vanki, pakkosiirtolainen; mutta sitten myöhemmin hoviväkeä kuninkaan palveluksessa. Mutta Danielille Jumala ilmoitti myös muutoin tulevia tapahtumia, jotka on kirjoitettu hänen nimellään olevaan kirjaan.

---

Tämmöistä täältä tänään. Meni siinä pienen piirustuksen kanssa jokunen hetki, vaikka alkuun piti vain niinkuin luonnostella lyijykynällä.

Mielenkiintoisia juttuja luettavaksi

 Ystävyyden vähimmäismäärä | Päivämies: https://share.google/uSX1KNdWXlzhIPeuv

Mielenkiintoinen juttu kenelle tahansa luettavaksi! Siinä yksi perheenisä kertoo, miten hän nuorena ilahtui, kun hänelle - oudoksi itsensä kokevalle, osoitettiin ystävällistä huomiota.

---

Mies - yrittäjä, on joutunut elämässään sellaistakin tekemään, että arkut kahdelle pojalleen. Aikoinaan keskustelut tyttöystävän - nykyisen vaimon, kanssa olivat merkityksellisiä:

Seurakuntalainen: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kari-kankkusen-autossa-soi-dei-plus/

Kuvat muutaman päivän takaa... Ei näy aurinkoa nyt. (Nuo muutamat pienemmältä näyttävät kuvat kannattaa klikata isommaksi... Näyttää kivemmalta.)

Kun joku pato murtui, alkoi vyöry... - Ja laulun purokin hieman lirisee...

Ajattele sellaista hetkeä, tilannetta, kun joku pienen purosen saama kulkureitti murtaa kohta koko padon... Silloin alkaa suuret vedet virrata. Kukaan ei mahda niille mitään...

Apostolien tekojen luvussa 4 on tapahtuma, jossa myös näkyy se, kuinka Jumalan virta on vyörymässä esiin, pato on murtunut jo, eivätkä sitä estää yrittävät hallitusmiehet enää mahda sille mitään:

"Mitä me teemme näille miehille? Heidän toimestaan on selvästikin tapahtunut ihme. Jerusalemilaiset sen jo tietävät, emmekä me voi sitä kiistää. Mutta ettei tapaus tulisi kansan parissa vielä laajemmalti tunnetuksi, meidän on paras jyrkästi kieltää heitä puhumasta sen miehen nimessä kenellekään." Apt. 4:17 KR-92

Siinähän on aivan sisäpiiritietoa hallitusmiesten puheista! Kuulusteltavat on pistetty pihalle siksi hetkeksi, kun mietittiin sopivaa tapaa toimia. Myöhäistä yrittää estää... Pato oli jo murtunut. Olisivat olleet järkyttyneitä, jos olisivat tienneet miten laajalle tulee tuokin sanominen julkiseksi - saati muut. Täällä Suomessakin vuosituhansia myöhemmin sitä julkistetaan edelleen. Kukahan se oli, joka sen tiedon päästi julki tuolta? Mutta ihmetekoa julistivat apostolit. Sen he heti suoraan ilmoittivatkin tekevänsä, vaikka heitä juuri kiellettiin parantumistapauksesta kertomasta.

---

Ja tämän aamun mieleen tullut laulu oli sitten:  "Jumalan virta nyt kuohuu..." Ja silloin: "... korpikin kukkii, kauniina kuin morsian.." On se jännä, kun lauluhana, tai puro, aukeaa; silloin alkaa virta vyöryä... Kun eilen, niin sitten tänäänkin:) Tosin mielessä vain soivat, ei vielä ääneen:) Siinä laulussa muuten sanotaan jotenkin näinkin: "virrat, virrat ne armon, autuutta lohtua tuo..." Juuri eilenhän kirjoitin, että vaikkapa lapsena jo opitut laulut ja virret voisivat tuoda lohtua ja iloa myöhemmin elämässä. Sitä en suinkaan muista, missä vaiheessa tuokin laulu on tullut tutuksi ja sävel opittua. Voi se olla lapsenakin opittu, kun äidin mukanahan me Pomarkun helluntaiseurakunnan rukoushuoneella usein kuljimme, ja siellähän niitä monia lauluja kuuli ja oppi. Se oli 70-luvun alussa se,  kun äiti uskoon tuli. 

---

Olin näköjään tuosta laulusta joskus saanut idean peräti kuvantekoon. Tuossa juttuun linkki, ja siellä on linkki, jos haluaa kuunnella laulun.

  https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/01/musiikista-alkunsa-saanut-kuva.html?m=0

Ajatuksia laulamisesta, kun piti yhden laulun sanoja etsiä

"Oi, mikä riemu, olla kun saan..." "..seurassa kuljen nyt Jeesuksen..."

Jostakin syystä mielessäni alkoi jo ennen ylösnousua soida laulun sanoja; noita tuossa yllä. Mutta en vielä keittiön pöydän ääreenkään päästyäni ollut saanut selkoa, että mistä laulusta ne olivat ja miten laulun alkusanat kuuluivat, että sen voisi löytää. Tai edes kertosäe jos olisi tullut mieleen.

No vihdoin löytyi; vanhaa, kukkapaperilla päällystettyä laulukirjaani selatessa: Laulu oli:  "Siunattu varmuus, Jeesus on mun". Samalla kun oikeaa laulua etsin, alkoi moni tuttu laulu soida mielessä. Mieleen ehti tulla myös se ajatus, että itse oppi jo koulussa muutamia virsiä. Mikä sääli ja suuri vahinko, ettei samaa mahdollisuutta suoda nykyajan lapsille! Heiltä jää oppimatta sellaista, joka olisi voinut tuoda lohtua ja iloa myöhemmin elämässä. 

En tosin voi itse pullistella tämän asian hyvin hoitamisella, sillä en ole juurikaan laulanut kotona, että omat lapseni olisivat kuunnelleet ja siinä oppineet. Vanhemmille lapsille tuli jonkun verran laulettua hengellisiä lasten lauluja. Mutta nuorempien osalta se taisi jäädä aika olemattomiin. Samalla surettaa, että varsinkin nuorempia ei tullut juuri opetettua uskon asioissa, kuten olisi ollut hyvä. Isommille sellaista toimintaa oli hieman enemmän. Näin vanhana voi todeta, että se olisi tärkeää kylvää "sanan siementä" ihan jo pienestä. Siihen sopii iltarukoukset, laulut, pienten kirjojen lukemiset, kertomukset. Ja tietysti vanhemmat elää esimerkkinä, ihan tavallisina omana itsenään, epätäydellisenäkin... armon ja anteeksiantamuksen tarvitsijoina.

Mutta lauluihin palatakseni; tavallaan tykkäisin laulaa, täällä sisälläkin, enkä vain ulkona. Tai pelkästään mielessäni. Mutta ajattelen, että jos se häiritsee... Ja on siinä varmaan ihan sitä kehtaamisasiaakin... Nykyään jo ruosteessa olevan äänen ja laulataidonkin kanssa. Minun olisi vaan jo alunalkaen kannattanut rohkeasti lauleskella ilman häpeää ääneen ihan kotonakin, jo avioliiton alussa. Tiedän ihan, että jos kysyisin kotona olevilta, että: "Häiritseekö, jos vähän laulaisin?" Vastaus olisi: "Ei tietenkään! Laula vaan. Ei semmoista tarvitse edes kysyä." Ihmeteltäisiin minun asennettani varmaankin. Siinäpä se itseasiassa onkin; oma mieleni ja luontoni on vaan pistänyt sulun laulamiselle. Joskus sulku on yllättäen murtunut, ja mm. lapsenlapselle olen videopuhelussa laulanut mm. "hämä-hämähäkkiä" ja joskus jonkun muunkin laulun. Niinkuin taannoin yhdelle pienelle syntymäpäiväsäkeen. Laulaminen tuo kyllä iloa, rohkaisua, tai muuta sellaista, kun vaan rupeaa siihen...

Pitihän se isännältä seurusteluaikana saadun kukkakimpun, tms. mukana tullut paperi pistää aikoinaan talteen😃 Ja kivastihan se on säilössä - ja näkyvissä, jos ei kirjaa sullo jonnekin kirjahyllyyn.