Rohkaisevana ja lohdullisena aamulla mieleen tullut jae

Kuvat otettu taannoin tieltä, joka menee  Joensuuhun Ahvenisen kautta. Lieksasta Joensuuhun mennessä on valittavissa kaksi reittiä, molemmat suunnilleen yhtä pitkiä. Molempia käytämme. Joskus niin, että toista mennään, toista palataan.

Huonompikin tekele voi ainakin yrittää kertoa jostain. "Jossain paistaa aurinko..."☀️

Tämänkertaisen tekeleen tein eilen illalla. Olin siinä iltaseitsemän jälkeen ihaillut olohuoneen ikkunasta puiden välistä vielä näkyvää kohtaa, laskevan auringon säteistä. Sinistä taivastakin puiden välistä vähän näkyi, vaikka muuten alkoi jo hämärähköä olla. Päivä oli ollut sateinenkin. Näky ihastutti ja ilahdutti minua, vaikka samalla ajattelin vähän näreissäni: "Jossain paistaa aurinko...", mutta ei meillä. Oma pihamme on niin puiden ympäröimä, ettei auringon säteet tänne enää niin osu. Näin  syksyiseen aikaan ja illalla varsinkaan. Jossain muualla paistaa aurinko. Kaukana puiden välistä näkyy, että tuolla ympärillä, eri puolilla, kaukana jossain. Yritin sitten kameralla kuvaa ottaa siitä kauniista, ilahduttavasta näystä, synkeämmän keskellä. Mutta kännykällä en kunnon kuvaa saanut. Niinpä sitten piirustamalla yritin saada esiin sitä, mitä näin. Oli suorastaan kova tarve saada piirtää! Siinä oli jotain samaa, kun haluaa aamuisin kirjoittaa. Jotain värejäni löysin sentään, mutta parempi öljyväriliitujen laatikko oli jossain hukassa. Piti käyttää sitä, mitä oli.

Mutta tälle olemattomalle kuvalle annoin sitten nimeksi sen: "Jossain paistaa aurinko..."☀️ Siinä kuitenkin se sininen taivas - ja aurinko.

Sen voi ajatella myönteisessä mielessä, eikä niin kuin minä eilen piirustusta aloitellesssani... Jospa annettaisiin sen vähäisemmänkin säteen ihan vain ilahduttaa meitä...☀️

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/09/meidat-tunnetaan-taydellisesti.html?m=1

Tänä aamuna

En tiedä, miten tulikin mieleeni jostain syystä ennen ylösnousua rippikoulu. En ollut sellaista muistellut, mutta muistin, että itselläni oli rippikoulussa ihan hyvä opettaja; uskova pappi Sakari Pöyhönen. Mutta mietin, että mitähän siellä rippikoulussa nykyään mahdetaan opettaa. Paljon riippuu siitä, joka opettaa, vaikka olisi jotkut yleiset aineistotkin. Ja ajatuksiini tuli, että kaikkein tärkeintä olisi kertoa Jeesuksesta, ja että Hän on elävä. Tulee takaisinkin, ja varsinkin se; mitä Hän on tehnyt puolestamme: kuollut meidän kaikkien ihmisten syntien edestä - että meidän ei tarvitse itse yrittää mahdotonta. Sillä meille itsellehän se omien syntien pois pyyhkiminen on juuri mahdotonta. Ja rippikoulussa, ja muutoinkin, olisi syytä tehdä tehdä selväksi se tosiasia, että Jumala hallitsee tätä kaikkea. Jos nuori väki, tietysti mieluiten vanhojen esimerkinkin avulla oppisi, että kaiken yllä on Jumala joka hallitsee, ihmisillä olisi toivo paremmasta. Ilahduttavaa, ja oikeastaan yllättävää on, että nykyäänkin vielä kuitenkin melko iso osa nuorista käy rippikoulun. Siinä on opetusvastuussa olevilla hyvä paikka olla viemässä todellista toivoa nuorten elämään.

Kun sitten tulin tähän pöydän ääreen ja otin aamulukemiseni esiin, jotenkin nekin vei ajatuksia vähän samoille raiteille, mutta ihan koko kansaa, ja kansojakin ajatellen - että Jumala kuitenkin kaikkea hallitsee.

"... Sinä katselet tarkoin, miten ihmiset elävät..." Jeremia 32:19 KR92

"... olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien." 1. Timoteuskirje 4:10 KR92

Sitten oli jae, joka oli osoitettu alkujaan Israelin kansalle, mutta joka ohje olisi tärkeä meidän kaikkien kansojen ottaa todesta: 

"Näin sanoo Herra Israelin kansalle:

- Etsikää minua, niin saatte elää!

Älkää etsikö apua Betelistä, 

älkää kulkeko Gilgaliin, 

tehkö toivioretkiä Beersebaan!

Pois maastaan kulkee kaikkineen Gilgal,

ja turhuuden huoneeksi tulee Jumalan huone, Betel.

Etsikää Herraa, niin saatte elää..." 

Aamos 5:4 KR92

Tulee mieleen näinä nykyisinä, levottomina aikoina maailmantilannetta ajatellen, että kansojen johtajat, myös Suomen - olisivat viisaita, jos kääntyisivät rukoilemaan Herraa ja hänen apuaan ja viisauttaan maan asioihin. Nythän on niin, että turvaudutaan varmaan aika paljon vain ihmisiin ja etsitään turvaa - niinkuin muinoinkin on tehty - sopimuksista muiden kansojen kanssa. Eihän sellaiset sinänsä vääriä ole, mutta ei sopisi unohtaa kuka on kaiken päätöksenteon yllä: Jumala, Herra taivaan ja maan.

"Hän on luonut Seulaset ja Orionin. Hän muuttaa pimeyden aamuksi ja päivän yöksi. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra." Aamos 5:8 KR92

Siunatuinta ja onnellisinta olisi, jos koko kansa, päättäjiä myöten, rukoilisi Herralta apua ja viisautta. Hän mielellään sitä antaisi. Siunausta  päivääsi❣️

Olipa hyvä kirjoitus luettavissa Annassa. Erään isän tilitystä siitä, miltä tuntuu kun näkee lapsen lähtevän omilleen.

 https://anna.fi/ihmiset/iso-elamanmuutos-sai-arno-kotron-haikeaksi

Vaikka ihmiset on erilaisia, niin samankaltaisuuksia löytyy.

Kännykkäpussukka mohlolle nykykännykälle

Tässä taannoin koitin kovasti kotoakin - kauppojen lisäksi, etsiä jotain, millä kuljetella mohlon kokoista puhelinta. En halunnut mitään liian isoa kassiakaan. Yhdessä takissa on sentään isot taskut, mutta sitä takkia en vain useimmin muuten käytä. Ei näyttänyt helpolla löytyvän mitään. En enää muista, mahdoinko jotain rukouksentapaistakin tuonne ylöspäin heittää🤔 Mutta jonakin päivänä, joitakin aikoja sitten, tuli käteeni jostain varastoinnin syövereistä, vanha, oma tekemäni,  vuosien takainen pussukka, joka oli siis paljon pienemmälle puhelimelle tehty. No siihen mallasin nyt silti mohloani. Leveys ok, pussukan korkeus ei. Pussukan nappia siirtämällä, tai jollain muulla muutoksella siitä saisi kyllä... Vaan eipä olisi voinut olla helpompaa muutosta, kuin mikä esille tuli. Pöydälläni lojui joku kai sukansuusta leikattu kaitale. Sitä vähän kapeammaksi leikkasin ja päät solmuun. Sen kietaisin joustavaksi lisäpituudeksi pussukan nappilenkkiin. Ei tarvinnut ommella yhtään mitään!

 Alinna kuva pussukasta nykyasussaan. 

Siinä olen nyt puhelinta kuljetellut. Hyvin on toiminut tarkoituksessaan. 

---

Pussukan kangas oli aikoinaan jäänyt jämä yhden  villakangastakin lyhennyksestä. Sitten oli joku lyhyehkö remmi, mistä lie se jäänyt. Pussukan takana on kujanne, valtavalle klemmarille - mistähän lie sekin - mutta nyt kantoremmi on siinä kiinni. Jättiklemmari on melkein pussukan levyinen.

Löysinkin alkuperäisen jutun tuon pussukan teosta. Siitä onkin jo 10 vuotta aikaa kulunut: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/04/tuubihuivi-ja-kannykkalaukku.html?m=1

Eilisillan vaatepiirros. Ja vähän siitä, mistä se tuli.

Tämä oli tänä vuonna vasta toinen vaatepiirros, siihen vaatepiirroskirjaseeni. Mutta tämä piirros sai alkunsa kahdesta asiasta. Silloin muutama päivä sitten, kun katselin Citymarketissa vaateosaston tarjontaa ja muistelin 90-lukua, osui siellä silmääni muutakin. Yksi ruskea mekko, joka ei ryppyisenä heti innostusta herättänyt, mutta uudestaan katsellessa jäi kiinnostavana mieleen. Minullahan oli saman väristä, samanlaista pallokuosia, oleva puolihame ollut jo viikkokausia mallinuken päällä. Sekin muuttui nyt ikäänkuin kiinnostavammaksi, kun olin sitä kaupan mekkoa katsellut😀 Olinhan mallinukelle pyrkinyt laittamaan silloin joskus ylle jotain sellaista, jota en nyt itse silloin välittänyt päälleni vetäistä; mutta joka olisi muuten riittävän kiva esillä olla. Mutta mitä itse piirustusinnostukseen tulee, näin sen kaupan mekon eilenkin kaupoilla käydessä. Kivalta näytti. Niin kivalta, että halusin piirtää. Ja ehkäpä piirusteluun vaikutti sekin, kun videopuhelussa näin eilen illalla hyvin pienen pojan niin kovin innostuneena kynä kädessä piirustavan omaan piirustustauluunsa, ja aina oman kätensä jälkiä ihan innoissaan nauraen ihailevan❤️ No siitähän tämäkin mummukin kai innostui...

Kun kaupassa nähdyt kankaat vei ajatukset tiettyyn hetkeen 90-luvulle

Taannoin näin Joensuun Prismassa puseron tällaisesta kankaasta...

Ja tänään oli samanoloisesta kankaasta mekko Lieksan Citymarketissa...

Ja molemmilla katselukerroilla ajatukset meni tällaiseen hetkeen 90-luvulla...

Ylläni on siinä siskolta saatu jätttipaitis; samat värit, vaikka ei ihan sama kangas. Mutta riittävän samaa tuodakseen mieleen tuon hetken☺️ Odotan siinä ambulanssia...  Muutaman tunnin päästä syntyi lapsi🤱

Merkkiviirinä kansoille!

"Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat..." Jesaja 11:10 KR92

"Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." Markus 1:10-11 KR92

"Jeesus siirtyi sitten taas opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki. Jeesus käski pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin. Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä. Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä." Markus 3:7-12 KR92

Tuota oli edeltänyt tämä tapaus:

"Jeesus meni taas synagoogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä." Markus 3:1-6 KR92

Fariseukset vahtivat muiden tekemisiä. Eivät tainneet vahtia omia tekojaan - ja murhanhimoisia ajatuksiaan. Olisivatpa kuunnelleet  ja seuranneet Jeesuksen sanoja ja tekoja avoimin mielin. Tutkineet niitä heille jo entuudestaan tuttuja kirjoituksia uusin silmin. Ja miettineet, mikä todella olisi Jumalan tahto. Heille itselleen olisi ollut parempi niin. Mutta kirjoitusten oli käytävä toteen: niiden, jotka ennustivat Jeesuksen kuolevan puolestamme....

"mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain  tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (parantuneet)  Jesaja 53:5  vanhempi käännös

---

Jeesus istuu rannalla, kuulostelee väen tulevan. Kuva ja teksti: 

 https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/08/paivan-piirustus-eilen.html?m=1

Mielenkiintoinen historiajuttu... Laivalankkuja oli käytetty 1200-luvun talon rakenteissa. Kierrätystä siinäkin!

 https://historianet.fi/yhteiskunta/keskiaika/arkeologit-loysivat-aluksen-kellarin-katosta-keskiajan-yllatys-paljastui

---

Kuvitukseksi tähän laitoin nyt mieleeni tulleiden laiva-/meriaiheisten piirustusten yhdistelmän. Joonan valkkaama alus tosin ei varmastikaan uponnut, koska Joona itse päätyi veteen... 🌊🐋 Ja lopulta sinne Niiniveenkin, jonne ei ensin aikonut mennä...

Tuon isoimman, pienempien kuvien alustana olevan kuvan - tein joskus, kun oltiin katsottu Hornblower-sarjaa. Nuo kaksi pienempää kuvaa on joskus tullut tehtyä kuvitukseksi juuri Joonan asian ollessa kyseessä. 

---

Tässä vielä toisen blogini tämänaamuinen. Eilen vihkoon sen kirjoitin, rohkaisuksi tarkoitettu. Sitähän me monet kaipaamme kuitenkin.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/on-kuin-jumala-sanoisi.html?m=1

Aamun rohkaisu

(Klikkaa isommiksi teksti ja kuvakooste, niin näkyvät paremmin.)

---

Teksti ja kuvat ovat myös toisessa blogissani, mutta pidempänä versiona.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/ala-arkana-palyile-sana-rohkaisee.html?m=1

Jeesuksesta - Hänen elämästään täällä

Jeesus puhui joskus sanoja itsensä kieltämisestä, (Mark. 8:34). Hän joutui noudattamaan sitä itse, mitä suurimmassa määrin. Hän olisi voinut, halutessaan, puhua ja varsinkin kaikin tavoin toimia niin, etä kaikki olisivat nähneet, ymmärtäneet, uskoneet, että mikä mies tämä todella on. Hän olisi voinut - halutessaan, kutsua esiin legioonittain vaikka niitä enkeleitä, taivaan sotajoukkoja, tuomaan esiin sitä tosiasiaa: taivaallisen kuninkuuden ja Jumalan Pojan kirkkautta, voimaa ja loistoa - ja kaikki olisivat heti uskoneet häneen... Mutta sen aika ei ollut nyt, ei ihan vielä. Sen aika on vähän myöhemmin.

Nyt oli vielä ihan muuta tehtävää, ja sitä ei saanut pilata mikään oman kunnian esitys, vaikka hänen asemansa olisi kaiken sen Jumalan Poikana mahdollistanutkin. Nyt oli vielä toinen aika. Itsensä kieltämisen, vaikeuksien ja häpeän aika. Suuri tehtävä oli meneillään - ihmiskunnan synnit oli sovitettava, muuten he kaikki hukkuisivat synteihinsä. Nyt oli vielä täällä ihmisenä eläessä, ihmisten joukossa kestettävä sitäkin, että omat perheenjäsenetkään, esim. omat veljet, eivät tajunneet. Kukaan ei ymmärtänyt, ei edes äiti ihan - vielä, vaikka hän tiesi ja ymmärsi, että jotain suurta; kuninkuus - oli oleva hänen. Mutta näin alkuun, äitikin näki sen vain maallisena kuninkuutena, ja joutuisi pettymään. Tekeillä oli kuitenkin paljon suurempaa: maailman kuninkuus Jumalan Poikana; ja ihmisten syntien sovitus sijaiskärsijänä. Kukaan ei tätä käsittänyt hänen aikanaan kunnolla, ei siltikään, vaikka useat profeetat olivat asian ilmoittaneet vuosisatoja ennnen.

Nyt oli tämä aika käsillä, eikä Jeesus voinut ihan vielä kuninkaallista kunniaansa tuoda julki, eikä edes Messias-nimitystään antaa vielä julistaa, koska nyt; ihan kohta olisi maailman synnit iskettävä ristille hänen ruumiissaan - joka itse ei ollut pahuutta, ei syntiä tehnyt.

Jeesuksen arjessa hän sai kuulla kommentteja, jotka hän olisi voinut halutessaan ampua helposti alas. Jopa omat veljet toivat asenteensa esiin. Mutta Jeesus, itsensä kieltäen, vastasi vain: "Nyt ei vielä ole minun aikani - teille sopii mikä aika hyvänsä." Joh. 7:6 KR-92; kun nämä ärsyttivät Jeesusta mm. sanoen: "Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet!" Joh. 7:4 KR-92. Ja Raamattu toteaa tuossa lisäksi, että: "Veljetkään eivät näet uskoneet häneen." Joh. 7:5 KR-92.

---

Ja tässä vielä se alussa mainitsemani Jeesuksen sanominen itsensä kieltämisestä - jota hän itsekin sitten noudatti: "Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Mark. 8:34-38 KR-92

Todettava on, että me kaikki jäämme vajaaksi tässä, niinkuin monessa muussakin kohdassa. Jeesus täytti kaikki meidän puolestamme ristillä. Hän on armollinen ja antaa syntimme anteeksi jos sitä toivomme. Meidän sopii myös muistaa Jeesuksen opetuslapsi Pietari. Hän kielsi aivan Jeesuksen ristiinnaulitsemisen edellä Jeesuksen tuntevansa.... Mutta häntäkään ei Jeesus hylännyt. Kysyi vain ylösnousunsa jälkeen rannalla Pietarilta kolme kertaa, että "rakastatko sinä minua?" Ja Pietari rakasti, todella. Vaikka olikin heikko ihminen, heikolla hetkellä sen heikkouden esiin tuonut.

Siunausta Sinulle, joka tätä ehkä luet. Samanlaisia armon tarvitsijoita ollaan me kaikki! Synnit saa anteeksi. Ei omin teoin, vaan Jeesus antaa. Hänhän syntiemme tähden juuri kuoli.

---

Kun olin juuri saanut juttuni kirjoitettua, puhelimeen tuli viesti. Yksi taivaan tien matkalainen oli aamuyöllä päässyt perille. Hän on nyt kotona siellä... 

  

Oli sekin... Vähän tarkempi voisi olla; ettei lue, kirjoittele ja piirustusta ihan väärästä kohdasta... - Ja vähän metsästä asiaa.

Niin kävi eilen. Siitä tuossa toisen blogini puolella. Mutta sainpahan vähäksi aikaa sitä piirustelun iloa; sen verran kova into oli yrittää kuvitusta saada aikaiseksi☺️

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/kun-luin-kirjoitin-ja-piirsin-vaarasta.html?m=1

---

Mitä muuten tulee meidän arkeen nyt, tunsin tänä aamuna tuonne omille kallioille kameran kanssa kiirehtiessäni itseni kuin joksikin "luontoaktivistiksi", vaikka minut sinne vei pelkkä uteliaisuus... Naapurin hakkuut kiinnostaa. Olin tänä aamuna keittiössä, ja läpi talon silmäni erottivat hakkuukoneen valon välkähdyksen rotkon toiselta puolen. Pelkkä uteliaisuus vetää minut näköjään  paremmin metsän puolelle, kuin esim. marjanpoimuu... No siellä kallioilla koikkelehtiessani onnistuin näkemään puiden välistä pilkottavan kaadettujen puiden kasan, ja jopa pari kertaa tilanteen, kun latvustosta lähti puu kaatumaan. Maisema muuttuu siellä. Jää nähtäväksi, miten paljon. Monesti se on jo vuosien varrella sitä ennenkin kokenut. Eikä meidän oma aluekaan koskematon sillä tavalla ole. Onhan täälläkin kaadettu välillä metsää. Mutta nuo mainitut kalliot, rotkon vieressä; ne ei pahemmin muutu. Siellä ei kovasti puustoa ole, ja mitä on, ei se ole mitään tukkipuuta. Hitaasti kasvavaa. Nyt silmänilona meille.

Elävä, jatkuva esitys - Jumalan valoilmiö, aurinko.

Se on kuin "elävät kuvat". Kuva vaihtuu koko ajan, kuin filmi, joka pyörii. Jos näet mielenkiintoisen kohdan, on hyvä muistaa, että se; vaikkakin hitaalta näyttäen, on sen siirtymä seuraavaan "näyttökuvaan" tai "filmin" kohtaan nopea. Nappaa kuva itsellesi talteen heti jos tahdot. Se ei jää sinua odottamaan.

Minua ihastuttavat nämä ihanat, Jumalan tarjoilemat valoilmiöt tänne minullekin, vaikka nämä aamuni huoneet eivät ole kaikkein parhaita ottamaan vastaan aamuvaloa.

Tänä aamun sain ihailla sitä varsinkin yhden huoneen takapihalle johtavassa ovessa.

Auringolla pyörii esitys nonstoppina, jatkuvasti koko maapallolla. Mutta se, mihin kuvat ja valo kulloinkin osuvat, ne paikat vaihtuvat.

Mutta minulle se näytti nyt kuvaa pienen kuusen oksista:)

Och samma här också. - Sama täälläkin, kuin toiseen blogiin laitoin

Ai miksi "svenskaksi" tuossa ensin? No se nyt vain sattui huvittamaan minua nyt niin. En ole sellainen kieliä osaava, mutta sitä vähää joskus mielessäni pyörittelen. Enkuksi lähinnä. Minä olisin kiinnostunut vieraistä kielistä  jollakin lailla, mutta mitään en silti varsinaisesti osaa. Mutta miten nyt sattuikin ruotsin sanoja mieleen; ja tuotakin piti kääntäjällä tarkentaa:)

Mutta varsinaiseen asiaan: se sama täällä. Toisessa blogissa oleva vihkojuttu tässä myös:

(klikkaa kuvat isommaksi)

Eilen illallakin vaanin valoa, kun yllättäen keittiön ikkunasta huomasin sen niin kivasti puiden välistä loistavan. Kipaisin pihalle ottamaan kuvan.

---

Ja tämän vielä olin kommenttina toisessa blogissani juttuuni lisännyt: 

Aabraham oli - ja on, Raamatussa sellainen uskonsankariksi sanottu ja arvostettu. Ja silti hänen elämässään oli monia ahdistavia tilanteita, jolloin hän oli ihan ymmällä, että mitä tapahtuu, ja mitä pitäisi tehdä. Jumala kuitenkin oli hänen kanssaan kaikissa vaiheissa - ja Aabraham halusi vaeltaa seuraten sitä Jumalan suunnitelmaa, jonka Jumala oli hänen elämälleen laittanut, jota ohjeistanut seuraamaan, vaikka matkanteko oli monesti vaikeaa. Mutta Aabraham halusi luottaa siihen, että hänen Jumalansa on luotettava, ja toteuttaa sen minkä on luvannut. Ja niin myös kävi. Jopa sen luvatun lapsensaannin kanssa , vaikka aika inhimillisesti oli mennyt umpeen aikoja sitten... Jumala pitää, minkä lupaa!

------

🌲🪵 Ja lisäänpä tänne vielä senkin tiedonmurusen, että tuossa meidän lähellä, rotkon toisella puolella maisema tulee muuttumaan taas jollakin lailla, sillä siellä ryskyi eilen kaatuvat puut ja metsäkone siellä oli. Vielä emme tiedä kaatuvatko rotkon laidalla olevat kuusetkin, vaiko vain ylempänä olevia mäntyjä. Yritimme isännän kanssa omilta kallioilta sinne kurkistella ja yhtä vielä melko pientä aukkoa puiden latvustossa jonkin aikaa tuijottaessamne, huomioimme, kun välillä aina joku runko alkoi kallistua, kun ensin oli kuulunut koneen sahaava ääni. Saa nähdä kuinka paljon lisää valo siltä suunnalta tulee pääsemään jatkossa tännepäin, se jää nähtäväksi lähipäivinä varmaan.

Toisesta blogistani juttu - ja yksi muu juttulinkki myös

Jos jotakuta kiinnostaa tämä pohdinta, kun eilen mietin, että miten juutalainen kansa havahtuu huomaamaan, kuka heidän Messiaansa on:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/miten-juutalainen-kansa-havahtuu.html?m=1

---

Piispa Repo vastaa Timo Airaksisen väitteeseen kuolemanjälkeisen elämän olemattomuudesta – "Usko ei synny pelosta vaan rakkaudesta" https://share.google/0nyEEH66Gc7mH9tkD

---

Arkea: Aloitin eilen uuden palapelin kokoamisen. Peli on itseasiassa vanha, äiti joskus meille sen lähettänyt. Siihen laatikon päälle äiti oli kirjoittanut, että pelistä "puuttuu 10 palaa". No ei se mitään. Halusin nyt vaihteeksi tällaisen. Monista meillä olevista palapeleistä tämä oli kotoinen.  Siinä on ihanat heinät, ja lampi muistuttaa läheistä Sänkilampea.

Heinistä aloitin:)

Tämänaamuinen toisesta blogistani

Jutun näkee halutessaan tuostakin isommaksi klikkaamalla, mutta linkkikin siihen löytyy alempaa.

Mutta oletko kuullut, nähnyt, sanaa: juhlahäpeä? Minä en ollut, enkä tiedä onko sellaista sanaa jossain esiintynyt? Mutta keksin omaa itseäni ajatellen sellaisen sanan. Siitä voi lukea myös tuosta, että mitä sillä tarkoitan. 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/ajatuksia-juhlariemun-kokemisesta.html?m=1

"Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?"

Niin tokaisi Natanael Filippukselle, kun tämä halusi esitellä löytöään: nasaretilaista Jeesusta. Filippus vastasi: "Tule ja katso." Ei tarvinnut luottaa pelkkiin omiin mielikuviin - sen kaupungin asukkaasta.

Mutta entäpä nasaretilaiset itse? Olettivatko he, että että heidän kaupungistaan voisi tulla jotain hyvää? No ei. Niitä armon sanoja kyllä kiiteltiin, joita Jeesus heidän kuultensa puhui... Mutta: "Eikö tuo ole Joosefin poika?" Ilmeisesti ajatus taustalla oli, että ei siitä perheestä ainakaan mitään suurta tule! Niinpä Jeesus joutui tokaisemaan heille: "Kohta kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' Ja hän lisäsi vielä sen toteamuksen: "Totisesti, kukaan ei ole profeetta omalla maallaan."

Jeesus suuntasi sitten kulkunsa Kapernaumiin. Ja siellä "... ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta."  Liekö siellä ollut sitten kuulolla jo silloin sekin sadanpäällikkö, joka oli jopa rakennuttanut Kapernaumiin synagoogan! Kun Jeesus jälleen kerran tuli siihen kaupunkiin, hän ainakin uskoi Jeesuksen erityisyyteen; koska pyysi Jeesusta parantamaan palvelijansa. Ja hän sai, mitä pyysi. Palvelija parantui Jeesuksen sanojen vaikutuksesta. Jeesus totesi sitten tuon sotilaan uskosta: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa."

---

Niin... Voiko Nasaretista sittenkin tulla jotain hyvää...? Voi sieltä! Sieltä tuli. Eikä sen vaikutus jäänyt vain Israelin kaupunkeihin, tai silloisiin lähialueisiin. Se vaikuttaa ja toimii yhä vieläkin. Jeesus elää, vaikkakin ei enää silminä näkyvänä täällä olekaan.

Lueskelin aamulla: Luuk. luvuista 4 ja 7. Sekä Joh. luvusta 1.

 

Kun valo pääsee paikkoihin joihin sen ei mielestämme olisi mahdollista osua...

Meillä on sellainen kolkka keittiössä, että sinne ei normaalisti aurinko pääse antamaan säteitään lainkaan. Mutta kuitenkin joskus, jostain minulle vielä tietämättömästä, se sinnekin kolkkaan joskus ilmaantuu nähtäväksi. Niinkuin tänä aamuna. Yritin nopeasti selvittää mistä se heijastus siihen tuli, mutta en saanut selkoa. Jotain kautta se sinne kuitenkin antaa heijastuksen.

Mutta mikä tästä nyt tekee sellaisen asian, että siitä tänne koin tarpeelliseksi kirjoittaa?

Siinä on oikeastaan kaksikin asiaa: se ilmiö ihastuttaa minua aina, vaikka onkin aika vaatimaton ja nopeasti näkyvistä häipyvä, sen mukaan miten aurinko ulkona siirtyy. Mutta se toinen, isompi asia, on se; että se muistuttaa minua Jumalan valosta ja mahdollisuuksista tulla minne vain; paikkoihin, tilanteisiin, ja ihmisten luokse, joita luulemme mahdottomaksi, että Jumalan valo sinne osuisi. Hänellä on keinot kaikkialle ja kaikkeen tahtonsa mukaan!

Aurinko ei tule tuosta kuvassa näkyvästä ikkunasta. Se on ilta-auringon suunta. Se tulee toiselta seinältä ja siinä on keittökaapitkin esteenä. Ja muutenkin, aurinko taivaalta kun paistaa, se normaalisti tulisi paremminkin lattiaan näkyviin, mutta tässä tekee säde jonkun jännän matkan jonkin kautta tuonne kattoon.

Eilen kävelyllä alkaneita ajatuksia

Toisen blogini puolelta tämänaamuisesta; osa siitä tässäkin nähtävissä: (klikkaa isommaksi:). Linkki juttuun tuolla alempana.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/hankinta-osto-lunastaminen-onko-niilla.html?m=1

Epätavallinen venematka, epätavallinen kyytiläinen

Jokainen heistä muisti taatusti sen venematkan elämänsä loppuun saakka!

"... opetuslapsilla oli täysi työ soutaa vastatuuleen..." 

"Illan tullessa vene oli vene oli keskellä järveä ja Jeesus yksin maissa. Hän näki, että opetuslapsilla oli täysi työ soutaa vastatuuleen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli vettä pitkin kävellen heitä kohti ja aikoi mennä heidän ohitseen. Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. Kaikki näkivät hänet ja säikähtivät. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."  Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan. Sekään, mitä leiville tapahtui (silloin aiemmin rannalla) ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat." Mark. 6:47-52 KR-92

Ei siis ihme, jos he varmaankin nytkin, niinkuin  kerran muulloinkin, kun Jeesus oli oli ollut heidän kanssaan veneessä myrskysäällä ja nukkunut siellä, ja herätessään oli aallot tyynnyttänyt niitä nuhtelemalla, niin: "Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Mikä mies tämä on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin." Matt. 8:27 KR-92

Mikä mies tosiaan?

Ei aivan tavallinen mies.

Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika!

---

Sama teksti toisen blogini puolella eri venekuvalla varustettuna ja teksti kuvana suoraan vihosta: 

 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/epatavallinen-venematka-epatavallinen.html?m=1