sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Piirros vuosien takaa Reposaaresta

Valokuvan perusteella piirrettynä vuonna 2002.  Löysin kirjahyllystä kirjojen takaa sinne rullattuna. Piirros on melko isokokoinen, joten muulla tavoin sitä ei voi säilytelläkään.



Tekijän "puumerkki" sillan alla.

Kyseisessä valokuvassa oli jännä rakennus  lammen rannalla Junnilan leirikeskuksen pihassa Porin Reposaaressa. Kun asuimme noin vuoden verran Reposaaressa, otettiin sinä aikana kuvia sieltä. Tuo kyseinen leirikeskuksen pihapiiri oli kaunis paikka. Tässä tietoa Junnilasta, ihan Reposaaren omilta sivuilta.

Olisin liittänyt tähän sen valokuvankin, jos olisi tiennyt, mistä kuvaa nyt etsiä ja kohtuullisella vaivalla sen tähän löytänyt... Nyt on  tyydyttävä tuohon minun luomukseeni, jossa on  otettu ainakin "taitamattomuudellisia vapauksia" ja vähän muitakin:) Joistakin piirroksista tulee itselle mieluisia. Tämä on minulle yksi sellainen.

Piirustelua on tullut viime aikoinakin jonkun verran tehtyä.



lauantai 16. kesäkuuta 2018

Saunaton

Sain aiheen tähän kirjoitukseen, kun Sessellä oli mielenkiintoinen kirjoitus heidän savusaunastaan. Joka kuulemma on oikein "miesluola". Sen jutun jälkeen  kommenteissa jotkut muistelevat omia savusaunakokemuksiaan. Meidän huusholli on kummajainen siinä mielessä, että meillä ei ole saunaa laisinkaan. Kylpyhuone hoitaa homman.

Hyvin harvoin olen saunaa kaivannutkaan. Joskus kuitenkin olisi kiva, jos omassa kotipihassa semmoinen olisi.

Jäin miettimään tätä sauna-asiaa. Mistä se johtuu, etten ole oppinut sitä saunatouhua niin rakastamaan? Jos menen johonkin kyläpaikkaan, en ole odota saunomista.

Kenties yksi syy siihen on, ettei minulla ole lapsuudestani sellaisia jatkuvia hyviä saunaperinteitä.


Kiilholman koulun ulkorakennus. Siinä  sauna rakennuksen keskellä.


Tämä  navettarakennuskin piti saunaa keskellään.


Mehän asuimme monenlaisissa vuokra-asunnoissa, joiden taso vaihteli. Kehnoimmissa ei ollut saunaa, ei edes kaivoa. Siinä keltaisessa pikkumökissä, josta puuttuivat peräti nuo molemmat, kylpeminen hoidettiin mökin keittiössä ja sinkkisaavi teki ammeen virkaa... Vesi kannettiin naapurin kaivosta muutaman sadan metrin päästä, mutta saattaa olla, että kylpyvettä haettiin läheisestä ojastakin. Pyykkitouhuihin äiti sitä ainakin myös käytti.


Saavi tallella yhä.

Seuraava vuokramökki oli ihan naapurissa, tien toisella puolella. Se oli astetta parempi, kun siinä oli ulkorakennuksessa saunakin. Rakennus oli pärekattoinen vanhus, jonka toinen pääty piti sisällään mm. sen ulkohuussinkin. Monista lapsuuteni asuinpaikkojen saunoista en muista saunasta mitään. Tästä saunasta  muistan jopa sisustaa.  Tuota saunaa ei sopinut kuivilla kesäkeleillä lämmitellä...


Pärekattoinen ulkorakennus, jossa sauna vasemmassa päädyssä.

Saunapääty kuvan oikeassa yläkulmassa.



Tuon kämpän jälkeen muutimmekin kerrostaloon. Yhteinen sauna ei houkutellut. Jonkun kerran muistan, että sielläkin kävimme, mutta suurimman osan ajasta meillä ei välitetty saunavuoroa pitää. Miksi mennä saunaan, kun on kylpyhuone...?:) Kun muuttomme kerrostaloon oli jo tiedossa, isä tuumikin, että hän asuu kylpyhuoneessa...



---
Vuodet kuluivat ja asuimme uudessa rivitalo-osakkeessa, joka olikin viimeinen huusholli, jossa lapsuudenperheeni kanssa olimme kaikki vielä siinä. Siinä oli tietenkin sauna, jossa joskus tuli käytyäkin, mutta mitään ehdotonta saunankaipuuta se ei herättänyt.

Kun sitten meillä isännän kanssa oli ensimmäinen omakotitalomme, oli siinä vanha sauna ison ulkorakennuksen toisessa päässä. Siinä kylvettiin ja pestiin pyykit koneella. Saunaa piti sen tähden pitää jonkin verran lämpinä talvellakin,  ettei vesiputket jäädy. Se hoitui sähköllä. Meillä elettiin pikkulapsi- ja vauva-aikaakin silloin, joten siinäpä sitten kuljettiin mukulat kainalossa saunan ja talon väliä tietyin välein:)  Taloon rakennettiin kuitenkin pikkuruinen suihkutila, joten loppui saunominen. Pyykinpesu saunalla kuitenkin jatkui. Jos olisimme siinä talossa asuneet pidempään, olisi siitä saunasta voinut tulla ihan mieluinenkin paikka, sillä se oli tunnelmallinen. Melko tumma sisältä ja kivilattialta juoksivat vedet ulos pienen reiän kautta seinän viereltä.

No, täällä nykyisessä talossamme meillä kyllä oli aluksi sauna. Se tila muutettiin asuintilaksi. Enempi sitä lisätilaa kaivattiin kuin saunaa.

Oikealla  entinen saunan ikkuna.


Tämmöinen saunamuistelus... Riittäköön tämä tästä aiheesta,  vaikka kai niitä sanoja ja muistoja olisi saunasta vielä hieman riittänytkin:)


perjantai 15. kesäkuuta 2018

No ny niil teil ajetaan rallia!

Yllättävä löytö tien varresta matkalla  uimarannalle: Ilmoitus tien sulkemisesta rallin takia!




Kotona tutkin asiaa netistä ja minulle selvisi, missä tätä Lieksa-rallia ajetaan. Muun muassa näitä teitä on mainittu linkissä, jossa näkyy Poliisin kuulutus luvasta teiden sulkemiseen Lieksa-rallin takia:

Kelvä-Salonkylä-Jaakonvaara
Jaakonvaara-Kuora (Särkivaara-Ihanto risteys)
Sitten mainitaan myös Vorna ja Kelvä. Rallissa on myös osuus,  jonka maali näkyi olevan Vuonislahdessa, (kaiketi Kelvä-Hassila). Siitä oli pieni lappu siellä kylätien varressa.

Sitä ajetaan siis melko lähellä sekä  niilläkin huimilla teillä, joilla mekin olimme taannoin sunnuntai-ajelulla ja  jolla reissulla osuimme myös poikkeamaan  partisaanimuistomerkille.

Mutta että Lieksa-ralli... Ihan yllätyksenä tuli. Aika kivaa varmaan niille, jotka ajaa! Saa päästellä ihan vapaasti.

Periaatteessa olisi kai mahdollista mennä norkoilemaan tuonne Kelvä-Vuonislahti -risteykseen, mutta uimarannalle ei sitten sunnuntaina* iltapuolella olekaan asiaa.

---
*16.6.2018. Eilen illalla nukkumaan mennessä tajusin, että olin tuota juttua kirjoittaessani ollut vähän viikkovillissä.  Lauantainahan se ralli on. Eli tänään.


keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Vähän pientä, vähän suurta...ja vihreää

Näin kesäiseen aikaan on varastosta helppo (vai muka helppo, täydestä varastosta) etsiä ja/tai sattumalta löytääkin jotain. Kuten nyt vaikkapa koulukäsityö 70-luvun lopusta. Oli yläluokilla 1976-1979, joten siltä ajalta on nämä "vauvan" kuteet. Lakista tuli niin iso, että siihen melkein taitaisi mahtua pieni vauva. Ja säilytelty tietty nämäkin nukenvaatteiden virkaa välillä tehneet "tärkeät" varhaiset aikaansaannokset:)








Kun rupean tekemään jotain vaatetta, usein käy niin, että niistä tulee jotenkin isoja, yhäkin... Tein muutama päivä sitten trikoosta puseron, joka tavallaan ihan kohtuullisesti onnistui, kun sitä vain kuvassa katselee. Mutta se tuntuu isolta. Kaavakin oli kyllä kehno, kun jonkun vaatteen mukaan joskus värkkäsin.




Kun eilen laitoin puseron päälleni, en viihtynyt siinä. Ja totesin, että tuollaiset hihat ei sovi ainakaan keittiötöihin. Kenties sille on vielä tehtävä jotain. Mutta antaa asian nyt hautua.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Pieni lesti

Tämän pikkuruisen lestin ostin joskus viime vuoden puolella kirppikseltä muutamalla kymmenellä sentillä. Pitäähän  entisellä "suutarilla" lesti olla... No, en ole suutari, edes entinen, mutta kenkiä kumminkin ommellut viitisen vuotta kenkätehtaalla. Tällainen pieni lesti oli helppo ostaa, ei vie paljon tilaa säilytellessä, vaikka ihan turha tavara sinänsä nyt onkin.


Kärki tuohon on koottu monesta pienestä palasta.





Tulipa vain mieleeni, että olisikohan tuota lestiä saatettu käyttää supikkaiden tekoon? Kärjen muoto ainakin on vähän samanoloinen.

Lapsuudenperheeni kaikista jäsenistä itseasiassa jokainen oli jossain vaiheessa kenkätehtaassa  työssä. Äiti pisimpään, puhutaan vuosikymmenistä. Minä ja siskoni olimme molemmat. Isäkin oli ollut nuoruudessaan Tampereella kenkätehtaalla työssä jonkin aikaa.

Ja vielä vähän  oikeaa suutarointia: isän veli, sodassa jalkansa menettänyt Vihtori, oli kuulemma pitänyt suutarinliikettä Tampereella.  Vihtorista on  nähtävissä kuva tässä.



Kenkätehtaassa ammttiliittoon kuuluvat jäsenet olivat aiemmin jäseninä Kumi- ja nahkatyöväen liitossa. Sen jäsen olin aikanaan minäkin ja liiton merkki on tuo  punainen kenkä-rintakoru. Nyt tuntuu kivalta, että on tullut tuokin koruntapainen säilytettyä.

Myöhemmin tuo ammattiliitto yhdistettiin Kemianliittoon,  ja äidillekin tuli sitten joskus sen liiton lehti, nimeltä Reaktio. Kemianliittokin on jo yhdistetty johonkin muuhun.



----

Semmoinen kenkiä sivuava oli juttu tällä kertaa.

Mukavaa viikkoa itsekullekin kengälliselle - 
ja vaikka kengättömällekin! 

Nythän on ollut uutisissakin juttua, kuinka hyvää tekee kulkea paljain jaloin...



torstai 7. kesäkuuta 2018

Kasetti

Mitähän sinun mieleesi tulee ensimmäisenä sanasta kasetti? Ennen se tarkoitti vain musiikkia. Nykyään se voi olla muutakin. Musiikki  minulla  pyöri tänään mielessä ja erityisesti kasetilla olevat  Loirin laulamat Eino Leinon runot. Päätinkin ottaa kuunneltavakseni kyseisen kasetin. Olin ostanut sen "nuorna ollessani" ja aikanaan  kuunnellut todella paljon. Löysin kasetin helposti, sillä se oli sisällä hyllyssä. Tuo hylly (tai oikeammin seinälle kiinnitetyt, muoviset kasettilokerot), on tavallaan "unohdettu" kahden huoneen väliin, talon jatkokohtaan, hirrenpäitten väliin. Mutta siinä se toivomani kasetti nyt kumminkin oli, hyllyn viimeisenä. Hyllyssä on vain kaksi paikkaa tyhjänä ja nekin tekorehujen takana piilossa. Varastossa olisi lisää kasetteja.






Kun otin kasetin käteeni, huomasin siinä siistimisen tarvetta, muutakin kuin ne pölyt yms. jotka kuvassakin näkyy. Siinä oli yksi hämähäkinraato kotelon reunassa. Kuinkahan monta vuotta liekään siinä ollut...



Mutta Loiri ei suostunut laulamaan minulle kuin muutaman sanan. Kun ensin pähkäilin miten soittimeni kasettipuoli, jota en ole montaakaan kertaa vuosien varrella käyttänyt, toimiikaan ja isäntä sen lopulta käynnisti, alkoi kuului vaikuttava musiikki. Mutta ilo loppui lyhyeen. Kasetti alkoi mongertaa. Se on tuttua kaikille kasetteja kuunnelleille. Nyt ei mennyt sentään nauhat jumiin koneen sisälle, mutta muuten vain ei tuo vuodelta 1978 oleva kasetti enää suostunut soimaan kunnolla. Olin todella harmissani. Pitäisi saada cd, jossa nuo samat kuunneltavat olisi. Toivoakseni sellainen on saatavissa jostain, sillä juuri Loirin esittämänä ne ovat minulle "oikein":)

Nuorenahan sitä musiikin taltioimista kasetille  harrastin minäkin. Voisi olla hauska tehdä ihan oma juttunsa siitäkin joskus:)

Mutta, koska ei ollut haluamaani kuunneltavaa nyt, etsin luettavaa. En sitten löytänyt juuri niitä runokirjojakaan, joita halusin. Löysin kumminkin yhden, joka oli:  "Lukemisto uudempaa suomalaista kirjallisuutta".  Se oli WSOY:ltä kolmastoista painos vuodelta 1948, toimittanut E.A. Saarimaa.

Siitä sitten vähän lueskelin  sitä "uudempaa".  Leinoa ja vähän muutakin.


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Isä ompeli housut 50 vuotta sitten!

Taannoin varastossa käydessä osui silmiini lapsuudenaikaiset housuni, jotka isä teki minulle kesällä 1968.



Onneksi housut ovat säilyneet näinkin kauan. Ovat vielä  melko hyvässä kunnossakin. Pari palkeenkieltä tosin on ommeltu.

Äiti oli sinä kesänä sairaalassa useammman viikon. Siskoni oli tuloillaan:)  Äidin sairaalassaoloajan olimme isän kanssa kahden. Asuimme Lempäälässä. Vuokraisännän perhe asui talon toisessa päässä ja leikkikaverinani oli mm. talon tytär. Eräänä päivänä olin tehnyt huomion, että Marjo oli saanut uudet housut. Olin huomioni isälle kertonut ja aamulla minullakin oli uudet housut! Isä oli tehnyt ne nukkuessani.

Ei isä mikään räätäli ollut, mutta oli sen verran opetellut ompelemaan, että moinen homma hoitui, kuten myös teltanteko äidin lakanoista. Näihin housuihin isä oli käyttänyt kaavana jotain vanhoja housuja. Koko on sellainen päälle 4-vuotiaan.

Minulla oli ollut pienempänä samasta kankaasta kesämekko sinisenä ja punaisena. Toinen oli ollut erään tätini tekemä. No, on helppo arvata, kumpi sitten oli ollut se äitini tekemä mekko.

Kun  näin nuo housut varastossa taannoin, iski minulle kova hinku tehdä jotain samanlaisesta kankaasta. Olihan housuille tullut 50 vuotta ikää. Sopivaa kangasta vain ei meinannut löytyä. Vihdoin osui kirpparilla silmiini iso naisten pusero, jossa oli osa sopivanoloista kangasta. Puseroa mielin, mutta pallokankainen osa olisi riittänyt vain etukappaleeseen. En tykännyt takaosan neliökankaasta niin paljoa, että olisin halunnut sitä lainkaan yläosaan. Muutin suunnitelmaa ja teinkin hameen.








Hame on oikein laiskan naisen versio. Leikkasin kauluksen pois,  olan auki ja samalla hihat keskeltä.  Laitoin kuminauhan entiseen helmakäänteeseen. Entisen yläosan puolestaan vedin siksakilla ja se on nyt helma. Puseron hihat ovatkin nykyään hameen sivuhelmassa rimpsuna.




Tämä juttu sopi erityisen hyvin tähän Toivon nimipäivään. Isä aina leikillään leuhki liputuspäivällään... kun on puolustusvoimain lippujuhla. 

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Lähdettä kohti

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen huomasin, että se lapsilla ollut kurkkukipu, joka heissä nyt jatkaa oloaan toisessa muodossa, eli nuhana jne, on nyt minulla. Mietin väsyneenä ja tympääntyneenä, että nyt eletään tässä todellisuudessa ja tämän elämän lakien mukaan, joten siihen tyyliin on varmaankin jatkoa luvassa seuraaville päiville ainakin ja kenties viikoillekin. Näissä synkistelyissäni kumminkin otin käsiini hartauskirjan, ja luin siitä:




"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." "Jeesus, tarvitsen taas läsnäolosi vakuutusta. Tarvitsen apuasi taivaasta, sillä olen näännyksissä... Sinä lupaat sanassasi juottaa väsynyttä ja ravita nääntynyttä. Tässä on yksi sellainen. Toteuta lupauksesi, niin minä nousen jälleen ja voin kiivetä uudelleen vuorille - vaeltamaan raikkaissa tuulissasi."  (Jer. 31:25 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa)

Siinä oli jo vähän virvoitusta väsyneeseen mieleeni. Otin toisen kirjan:

"Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi." "Kun me astumme taivaan valtakuntaan ja ajattomuuden ihmeelliseen olotilaan, tulee Herramme itse meitä vastaan ja sulkee meidät hellään syleilyynsä. Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet silmistämme ja laskee täydellisen rauhansa sydämiimme. Hän riisuu päältämme kaikki sairaudet, ahdistukset ja heikkoudet kuin vanhat vaatteet ja pukee meidät uusiin, puhtaisiin pukuihin..."  (Jes. 35:5-7 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa)

Ja vielä se kolmas esillä ollut kirja:

"Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." "Jos tietäisimme kuolemattomuuden salaisuuden, ei olisi yhtäkään ihmistä, joka ei pyrkisi siitä osalliseksi. Jos olisimme janoisena erämaassa ja näkisimme lähteen, ei olisi mitään, mikä estäisi meitä pyrkimästä sammuttamaan siinä janomme..." (Ilm. 22:17 KR-92/Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä)





Näistä minä sain virvoitusta tähän aamuun. Näistä -  ja kahvikupillisesta tietenkin. Muuten en olisi ottanut tätä konettakaan esiin laisinkaan. Nyt jatkan kahvittelua, vaikka kahvi on jo kenties vähän muuttunut karvaaksi tämän puuhastelun aikana...

Hyvää lepopäivää sinulle!

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Mitä tänään: vaatehömppää, ilmaisia kirjoja ja vanha kaunokirjoitusvihko

Aamulla päätin ryhtyä tukanpesupuuhiin. Kun sain sen tehtyä ja olin vähän aikaa oleillut märkä pyyhe harteilla, oli tietysti mekon selkämyskin märkä. Heitin märän pyyhkeen pois ja aloin etsiä jotain lämmikettä harteille vähäksi aikaa. Löysin kaapista sinisen suorakaiteen muotoisen hartiahuivin. Sovittelin sitä harteilleni ja keksin, että senhän saa kiinnittymään mekon pikkuruisiin nappeihin. Pyysin sitten isäntää ottamaan vaatekuvan, koska tykkäsin yhdistelmästä. Siinä päivän vaatehömppäosa I.



Lähdimme sitten isännän kanssa kaupungilla käymään. Siihen kuului myös kirpparikäynti. Siellä ollessamme eräs tuntematon nainen sitten kysäisi minulta  jotenkin tähän tapaan, että "ollaankos sitä tanhutyttöjä?"  Kysymys johtui supikkaistani, jotka minulla nytkin oli jaloissa. Ylläni sama mekko kuin aamulla kotosalla sekä näistä kuvista poiketen lisäksi tummat, siniset sukkahousut ja ruskea bleiseri. Minä sitten selittämään, että en, vaan feresiä varten joskus olen ostanut. Ei vain sen kanssa ole tullut käytettyä ja nyt sitten muuten käytän. Siinä sitten supikkaista muutaman sanan vaihdoimme ja hän kertoi muutamat supikkaat käyttäneensä loppuun. Ja jos oikein käsitin,  niin tanhutouhuissa.

Sittenpä siihen varsinaiseen kirppistelyyn. Sielllä oli loota, josta sai ilmaiseksi kirjoja ottaa. Minä otin muutaman romaanin, joista pari ainakin oli Raamatun aiheista. Sitten oli Aleksis Kiven kirja, jossa oli mm. Seitsemän veljestä ja muitakin hänen tekstejään. Juuri tällä viikolla katselimme tyttöjen kanssa dvd:ltä elokuvaa vuodelta 1939 Seitsemästä veljeksestä. Ja tuumin, että olisi kiva saada se ihan luettavaksikin. No, nyt sain:)  Se tuossa ylinnä pinossa.



Sitten oli vielä noita muitakin kirjoja ja yksi vanha, käyttämätön koulun kaunokirjoituksen harjoitusvihko. Minulla on tallessa äitini pari harjoitusvihkoa, joita hän on käyttänyt 50-luvulla. Tämä tänään löydetty voisi olla 30-luvultakin jos nämä tiedot ovat paikkansa pitäviä. Tässä oli se hauska asia vielä, että harjoiteltavina malliteksteinä on suomalaisten kynänikkareiden tekstipätkiä. Oli siinä Aleksis Kiveltäkin pätkä.




Mitä muuta meille kuuluu. Tyttärillä alkaa huomenna loma ja odottavat saavansa silloin jo valmiiksi ostetut karkkipussit ja sipsit naposteltavikseen. Toivottavasti ne maistuvat, sillä ovat tänään ja eilen olleet poissa koulusta kurkkukivun ja kovan nuhan takia... Huomenna kuitenkin olisi pyrkimys käydä se todistus hakemassa. Toisellahan se nyt vielä on ala-aste loppukin. Äkkiä humahti se kuusi vuotta. Toinen vielä sitä sitten meiltä jatkaa.

No, aamulla minulla ei ollut yhtään sitä tunnetta, että kesäloma olisi alkamassa. Nyt on. Jotenkin nuo kirppikseltä kantamani romaanit sen tekivät. Ja niin, olihan minulla sieltä peräti yksi ostoskin: vaaleanvihreä hapsullinen vyölaukku hintaan 0,20 euroa...  Kotona sitten huomasin, että sehän onkin lasten juttu, koska siinä oli heppakerhon merkki pienessä nepparissa...



Mitäs minä siitä, itse kyllä olisi tarkoitus sitä käyttöön joskus kokeilla, jos se jonkun vyön kanssa passaa... Ja täytyisihän sen sitten johonkin vaatetukseenkin sopia:)



maanantai 28. toukokuuta 2018

Lieksan "vaaraisilla" korpiteillä

Teimme pienen kotiseutukierroksen. Lähdimme ajelemaan Kuoran suuntaan. Tuumimme mutkaista ja mäkistä tietä ajellessamme, että jo sellainen tie itsessään olisi nähtävyys. Tie oli sellainen, joka toi mieleen vanhanaikaiset tiet. Välillä oli huikaisevat näkymät kaukaisuuteen sinisille vaaroille, välillä piti nousta vaaran päälle miettien, mitä sieltä aukeaa silmien eteen. Välillä laskeuduttiin alas vaaralta ja mietittiin, että olisipa huimaa laskea siitä pyörällä. Eräs lasku oli niin jyrkkä, että tuntui kuin auto olisi ollut lähes pystysuorassa mäessä. Ympärillä jatkuvasti metsää, joka välillä oli tiheää, toisinaan laajalti avointa.



Muutamia kuvia otin, mutta se mitä silmä tavoittaa, kamera ei osaa tallentaa. Eikä aina kehtaa tai älyä kuvatakaan. Olimme yhdelle vaaralle taas nousemassa. Siinäpä oli laella pakettiauto parkissa ja kolme miestä ährästi ison kiven kimpussa. Ensiajatus oli, että kivi oli ollut tiellä jotenkin tukkeena ja sitä siitä poistettiin. Ei asia niin ollut. Ei ollut tiellä mitään monttua, josta olisi kivi kaivettu pois, vaan jostain muusta syystä sitä tien yli pyöritettiin. Liekö vaikka pihakiveksi ajateltu tai mitä lie. Kun lähestyimme paikkaa, oli kivi juuri sopivasti tien tukkeena, mutta juuri saivat sen siirrettyä niin, että pääsimme ajamaan ohi siitä. Olisi pitänyt pysähtyä jututtamaan, että mikä on meneillään. Joku puheliaampi sakki olisi sen taatusti tehnytkin.



Paperin taakse kirjoitin: "27.5.18  Su. Ajelimme huviksemme kohti Kuoraa. Jossain Särkivaaran lähettyvillä isossa mäessä oli pakettiauto parkissa ja 3 miestä pyöritti isoa kiveä. Saivat juuri siirrettyä sitä sen verran, että päästiin ohi."


Koko kaksi ja puolituntisen kierroksemme aikana, emme nähneet näillä metsäteillä kuin yhden auton liikenteessä ja sen yhden pakettiauton, josta äsken mainitsin. Talojakaan ei ollut montaa. Joskin asuminen olisi siellä haasteellista, niin kesäaikaan se olisi viehättävää, saisi tosiaan olla omassa rauhassaan.

Mutta 40-luvulla tuo rauha häiriytyi pelottavalla tavalla... Osuimme paikkaan, joka oli muistutus siitä. Siitä lisää toisessa blogissani (linkki siihen myös alempana). Alla piirtämäni kuva siitä, kun jo olimme ajelemassa siihen yllätyspoikkeamaamme. Tie oli hyvin kapea ja kulki paikoin ihan rotkon reunalla... Valitettavasti en osannut piirtää kuvaa kuten olisin halunnut, ja tästäkään paikasta valokuva ei olisi ollut sen kuvaavampi.




Tämän takana teksti: "Olimme menossa "Mustalle", "Sormivaaraan", koska näimme kyltin partisaanituhojen muistopaikasta."






Onneksi tuli otettua varoiksi ne kumisaappaat auton perään, vaikka tarkoitus oli vain sievästi sunnuntaiajella... Niitä saappaita tarvittiin täällä.


perjantai 25. toukokuuta 2018

No ny se valmistu!

Ihan erilainen tuli ku mitä aattelin. Mullahan oli ajatuksena joku ihan yksinkertane, t-paitatyyppinen...



Suoria paloja  aluks rupesin tekeen ja niitä sitten olkapäille kun mallailin, niin rupes ajatus muuttuun.




Ja kun vielä kutomisvaiheessa löyty näppeihin yks unohtamani vuoden 1986 neulekuvasto, niin siinähän sitä oli sopivan tyylistä, vähän niinku malliks mulle...




Ja tuahon allaolevaan neulekuvaston malliin verraten, on mulla avoimempi osa edessä.  Tykkään että seläs pitää olla lämmikettä. Ja mullahan on  sit muuten pientä kietasuefektii tuas oman tekeleeni edessä.  Mut silti, jotain samaa näis kumminki tuon 80-luvun mallin kans o, semmosta ylileveetä:)


Panda neulekuvasto Kevät-Kesä 1986  Citysokos


Lankaa mulle jäi noin kaks ja pual kerää. Niistä sais viäl jonku topi vaik. Ei sitte mitää tietoo, mitä lankaa oli, kun kaikki vyätteet puuttu. Tuli iha miälee, et oliko nii vanhaa lankaa, et vyätteet ei ois ollu kovi myyvii... Mut määhä ostin nua seittemise kerää yhtees hintaa 2 euroo.



Mul meni tohon tekeleeseeni lankaa silleen, et kumpiki etukappale vei yhe kerän, takakappale kaks. Puikot oli neljä ja pual. Etukappaleisiin loin  kumpaanki 50 silmää, taakse 100. Kappaleet oli iha suarii, mut viimesellä kerroksella kavensin silmät pualeen ja niil sit tein resorii pyöröpuikol.  Tää oli ny sit se mun jo aiemmin Elämä-neuleeks ristimä. Semmone yllätykselline:)