Runo: Ilta-aurinko ja maa

 Ilta-aurinko

Puiden välistä vilkahteli,

Kulkijoita häikytteli.

Maa ei välittänyt.

Vain karvaisen kylkensä käänsi, 

Ja sanoi: palataan aamulla asiaan.

😁

---

Oltiin tulossa kauppareissulta joskus kolmen kieppeillä. Isolla tiellä aurinko näkyi paikkapaikoin kirkkaasti puiden välistä, jopa häikäisevästi. Piti vetää lippaa eteen. Välillä oli kohtia, joissa sitä ei näkynyt puiden paljouden takia lainkaan. Välillä puunlatvoja oli enemmän, välillä vähemmän. Mieleeni tuli ajatus kuin maapallo kääntyisi pois auringosta. Siitä runo. Kuvakin olisi itseasiassa kiva tuosta aiheesta.

...

No pitihän sitä edes jotenkin yrittää. Ei kyllä ihan vastaa alkuperäistä mielikuvaa... Mutta sellaistahan se minun piirusteluni yleensäkin on.

Monica Aspelund kertoo elämästään, kuinka kaikki menestys alkoi ja millaista kipeyttä siihenkin liittyi

 Monica Aspelund haluaa puhua suoraan  pelastuksesta: ”Koen olevani Jumalan edessä vastuussa siitä, etten vaikene” - Seurakuntalainen https://share.google/1goW4CxvA2Gx6P204

Vuoden poliisi on kotoisin Lieksasta, kertoo Lieksan Lehti

 https://www.lieksanlehti.fi/paikalliset/9927020

Poliisiorganisaation sivuilla myös vuoden poliisista asiaa:

https://poliisi.fi/-/vuoden-poliisi-2026-jonna-kiiskinen-poliisityossa-tarvitaan-ennen-kaikkea-ihmista

Maaseudun Tulevaisuus: Mielenkiintoinen juttu tavaroista luopumisen vaikeudesta

"Uuden kotimme vintiltä löytyi paljon kaatopaikalle kärrättävää, mutta yksi kirje iski sieluuni". 

"Karoliina Löytty pohtii kolumnissaan, miksi tavarasta on niin vaikea luopua"

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koti/95c2d471-7b07-4451-9745-67838f3e2407

 ---

Kyllä niin tuttua on itsellekin se, mitä jutun Karoliina pohtii. Kun niihin joihinkin tavaroihin ja papereihin liittyy muistoja, niin se tekee luopumisesta vaikeaa. Minullakin odottaa yksi muovilaatikko - täällä kämpässä sisällä, josta jo aiemmin poistin paljon paperitavaraa. Homma jäi kesken, kun käytännössä joka paperin kohdalla joutuu miettimään, mitä juuri sen kanssa olisi tehtävä. No usein tietysti pistettävä pois niitä. Mutta nihkeää on. Aika auttaa vähän, kun rupeaa tajuamaan, ettei näitä monia nuoremmat voi aikanaan ruveta säilyttelemään omissa huusholleissaan. Ei ole vinttejä, varastoja kaiken säilömiseen. Itse olen ollut säilyttäjätyyppi ja usein juuri kaikenlaisten muistojen takia. Mutta jotkut asiat ovat muistoja minulle, eikä niillä ole sellaista merkitystä muille. Alle parikymppisenä osasin vielä heivata paperinukkeni kerrostalon roskikseen. Nyt pitäisi vanhana uudelleen opetella enemmän pois heittämisen taitoa. Aika on kerätä, aika heittää pois - totesi maailman levinnein kirja jossain kohtaa. Se Raamattuhan se laajimmin levinnein kirja on.

Mikä siinä mahtoikaan olla takana, kun Paavali vetosi jopa Kristuksen lempeyteen...

 "Minä, Paavali, kehotan teitä vedoten Kristuksen lempeyteen ja hyvyyteen, minä, joka kuulemma teidän edessänne olen nöyrä, mutta välimatkan päästä puhun teille rohkeasti. Pyydän, ettei minun teidän luonanne tarvitsisi turvautua tähän rohkeuteen - ..." 2. Kor. 10:1-2 KR92

Ilmeisesti Paavalilta oli odotettu jotakin "jyrähtämistä" joitakin kohtaan. Mutta hän olikin ollut lempeämpi, kuin jotkut olivat odottaneet. Mutta ehkä Paavali halusi juuri Kristuksen mieltä osoittaa, olemalla lempeän armollinen. 

Mutta sitten; Paavalilta oli kyllä rohkeutta, ja aikomuskin puuttua joidenkin muiden vääriin käsityksiin Paavalin, ym., toimintaperiaatteista ja keinoista: 

"...aikomukseni on näet käydä eräiden kimppuun, jotka katsovat meidän toimivan niin kuin tämän maailman ihmiset. Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. 

Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamne kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista.

Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi." 2. Kor. 10:2-6 KR92

(Tuosta lopusta päättelen, että jotkut näkivät kyllä toisten virheet ja puutteet, mutta eivät omiaan... Vaikka olivat vaatimassa Paavalilta jämäkkyyttä lempeyden sijaan.)

Paavalilla oli kyllä rohkeutta, sekä lempeyttä. Niitä hän käytti, kumpaa nyt kulloinkin katsoi viisaammaksi työkaluksi käyttää. Jumalan taisteluaseita. 

Paavalille itselleenkin oli annettu jokin "pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan" häntä, ettei hän voisi ylpeillä; kertoo jae 2. Kor. 12:7. Paavali oli rukoillut sen pois ottamista, mutta sai vastaukseksi: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa" 2. Kor. 12:9

Siunattua päivää sinulle, sinä Jumalalle rakas☀️

---

Yksi vanha juttu v. 2022: joko linkistä lukien, tai linkin alla olevan kuvan isommaksi klikaten:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/01/kiusaus-epailla-jumalan-rakkautta-minuun.html?m=0

Lieksan ja Siun soten asiaa - terveyskeskuksen vuodeosasto kyseessä

 https://www.epressi.com/tiedotteet/kaupungit-ja-kunnat/lieksan-valtuustoryhmien-kannanotto-siun-soten-suunnitelmaan-vuodeosastopaikkojen-sulkemisesta.html

Tulee mieleen "ne jyrää meitin".  Ainakin Siun Sote yrittää. Toivottavasti ei onnistu. Tuon Lieksan kaupungin päättäjien yhteisen lausunnon mukaan, pari vuotta sitten valmistuneessa terveyskeskuksessa oli tarkoitus olla vuodeosasto vielä ainakin kymmenisen vuotta. Ja sen tarvehan ei varmaankaan vähene. Ja kuten tuossa lausunnossa sanotaan, jo tällaiset lakkautussuunnitelmat vaikuttavat kielteisesti; on vaikeampi saada kuntaan uutta väkeä, jos palvelut on vähenemään päin. 

Halutaanko pitää se koko Suomi asuttuna?

Vai ajatellaanko että se hyvinvointi  eteläisestä Suomesta - ja ainakin lähempää Joensuusta säteilee tänne? Ei ehkä riitä niiden "säteiden" lämpö pidemmän päälle. Väki voi vaikka alkaa äänestää jaloillaan, pois ihan Pohjois-Karjalasta. Tuskin sekään ihan toivottu tilanne olisi. Joensuu varmaan silti porskuttaisi jotenkin eteenpäin, vaikka ympäristökunnat näivettyisi. Mutta kyllä se reuna-alueiden näivetys - jos ihmisiä paljonkin alkaisi poistua ihan muualle Suomeen - alkaisi vähitellen vaikuttaa siihen Joensuunkin hyvinvointiin varmaan. Ei kaikki lähikunnista kenties pois tahtovat välttämättä tyytyisi Joensuuhun jäämään.

---

Pistänpä tähän vielä tämänkin linkin, minkä jutun aiemmin päivällä huomioin. Se on maanviljelyksen tilanteesta. Viljelyala on pienentynyt nopeasti. Tuntuu ihan hurjalta. Jutussa viitattiin siihenkin, että kotimainen viljantuotanto on myös huoltovarmuuskysymys:

Viljaa viljellään koko ajan vähemmän – Marko Korpikallionkin kannattaisi lopettaa, mutta mullan tuoksu vie | Kotimaa | Yle https://share.google/yMjZiw1W1lNtmjt4e

Rakastaako hän minua yhä?

Tämän vanhan jutun, itsellenikin aivan tarpeellisen muistutuksen Jumalan rakkaudesta yhä meihin, luin nyt illalla vanhasta vihostani. Arvelin, että se blogistanikin löytyy - ja niinhän se löytyi. Löytyköön yhä uudelleen meille itsekullekin usko ja luottamus siihen, että olemme Jumalalle rakkaita❤️ 

Lue joko tuosta isommaksi klikkaamalla, tai tuon alla olevasta linkistä se myös löytyy. Linkistä katsottaessa näkee myös kuvan alla olevat jakeet.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/01/kiusaus-epailla-jumalan-rakkautta-minuun.html?m=0

Kuoleman vallasta... Elämän valtakuntaan!

Eilen maailma juhli paljon kuolemaa, tehden siitä jopa hupia. Mutta me julistamme - ja juhlistamme - Elämää, emme kuolemaa - paitsi siinä merkityksessä, että: "Kuolema on nielty, voitto saatu." Jeesus kukisti kuoleman omalla kuolemallaan kaikkien puolesta!

"Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu." 1. Kor. 15:54 (v. -38 käännös)

Ennenvanhaan eilisen päivän nimenä oli pyhäinmiesten päivä. Tahdottiin alun alkaen muistella uskossa kuolleita rakkaita ja uskon sankareita. Siinä ei ole mitään pahaa, jos heitä muisteltiin ja jos muistellaan ylipäätään tästä ajasta poistuneita rakkaita. Mutta nyt, ja on sitä ollut tietysti ennenkin, on tuosta muistopäiväksi tarkoitetusta oikein roihahtanut eräänlainen pimeyden ihannoinnin päivä. Kaikki eivät sitä tietenkään niin ajattele, vaan ottavat päivän hupina. 

Mutta minusta on järkyttävää, että sitä "hupia" saa tarjoilla myös jopa päiväkodeissa! Jännä että sitä  saa vapaasti juhlia, mutta annas olla, kun joku sana Jumalasta tai Jeesuksesta sanottaisiin, tai rukoiltaisiin joku rukous, tai hengellinen laulu tai virsi olisi ohjelmassa, niin sepä onkin sitten kauhistus. Miksi, kysyn minä. Mikä siinä on niin vaarallista? Mutta kuolema huviaiheena tuntuu olevan ihan ok, että sitä "juhlapäivää" sopii sitten viettää ja sitä teemaa alkaa viljellä ja opettaa ihan pikkupilteillekin, kevyemmin aloittaen toki - mutta kohti tiettyä suuntaa kuitenkin. 

Eikö voisi pimeän vuodenajankin alkuun olla joku valon juhla!

JEESUS ON KUOLEMAN VOITTAJA!

Ja sen voittonsa Hän hankki meitä varten. Sillä maksoi syntiemme velat, jokaisen puolesta. Siihen armon lahjatakkiin saisi jokainen halukas pukeutua....

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/11/jeesus-maailman-valo.html?m=1

Kohtaaminen - Ja aivan valtava röhkijälaumakin siellä!

"Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.  Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa; sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään. Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.

Ja kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän

 ja kumartui maahan hänen eteensä ja huutaen suurella äänellä sanoi: 

"Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, 

Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? 

Minä vannotan sinua Jumalan kautta,älä vaivaa minua."

Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki." 

Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?"

Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta."

Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta. Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.  Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin." Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen. Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. 

Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät. Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt. Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan. Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka  suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut." Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät."  Mark. 5:1-20

---

Olipas jännä juttu - tuo tapaus varsinkin. Mutta sekin, että tänä aamuna päädyin vahingossa lukemaan tuota kohtaa Markuksen evankeliumista. Sitten vähän myöhemmin huomasin, että olisi ollutkin se Päivän Tunnussanan ehdottama kohta Matteuksen kirjoittamaa asia. Mutta kun nyt tätä Markuksen kirjoittamaa luin, muistin tuon kuvituksen, jonka olin joskus tähän tapaukseen liittyen tehnyt. Rupesin etsimään sitä kuvaa. Täällähän se oli; mutta mitä ihmettä: juttu näkyi olevan julkaisematon luonnos v. 2020. Etsin kylläkin julkaistua juttua... No voihan se olla vaikka toisen blogini puolella sitten sekin. Tai jos blogi ei näytä kaikkia vanhempia juttuja niin herkästi. Miten lie. Mutta samapa tuo nyt sitten. Siinäpä on valmiina juttu nyt. Oli halu tästä kirjoittaakin. Tosin olisin nyt käyttänyt uudempaa käännöstä v. - 92 nyt kirjoittaessa, mutta nyt saa olla tuo v. -38 käännös.  Mutta on siellä ollut aika sikojen röhkinä! Kuvitelkaa: 2000 sikaa! Nyt ei ollut sentään villisioista kyse... Roomalaistenko tarpeisiin niitä paimennettiin? 

"Sanan paikka | Miten tulla uskoon?" - juttuvinkki. Ja pieni piirustus.

Sanan paikka | Miten tulla uskoon? https://www.kmvlehti.fi/elamanmeno/art-2000012342366.html

---

Pöydällä olleet kukat antoivat aiheen, kun oli mallia ihan silmien edessä. Piirros on tulitikkuaskin kokoa. Joku talteen otettu ja pieneksi leikattu kartongin pala taas piirustuspaperina. Yhdenlaista kierrätystä sekin. Vesivärikynistä kuvaan tuli värit. Ääriviivat piirustuksessa kiemurtelevat ja tuli mieleen kiiltokuva.

---

Sanan paikka | Miten tulla uskoon? https://www.kmvlehti.fi/elamanmeno/art-2000012342366.html

Toivottavasti linkistä näkee tuon jutun sitä haluavat!  Itse osuin lukemaan eilen tai toissapäivänä tuon. Ja jonkun kerran kun olen  myöhemmin kokeillut katsoa sitä,  välillä olen nähnyt ja välillä taas se uusi evästekäytäntöilmoitus on tullut näköesteeksi.

Onnea kokeiluun❤️

Saulista Benjaminiin, Benjaminista elokuvaan: "Entebbe"

Omat pähkäilyni tänä aamuna otsikon järjestyksessä, mutta aloitan nyt ensin vastakkaisesta päästä. Netin elokuvatarjonnasta löytyy lentokonekaappauksesta kertova elokuva: Entebbe. Myös nimellä: Seitsemän päivää Entebbessä. Katsoimme sen itse taannoin. Se löytyy mm. Viaplaystä. En ollut aikonut elokuvasta kirjoitella, vaikka ihan jännä olikin. Mutta siihen liittyi yksi tieto,  joka liittyi aamun mietteisiini. 

Oli kyse alkuun minulla nimistä Saul ja benjaminilaiset. Ehkä sinä muistat, että apostoli Paavali oli alkujaan nimeltään Saul. Tässä joku aamu sitten jotakin jaetta lukiessani pälkähti päähäni, että apostoli onkin ehkä saanut aikoinaan alkuperäiseksi nimekseen kuninkaan nimen! Saul oli Israelin ensimmäinen kuningas. 

"Kun he sitten pyysivät itselleen kuningasta, Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, Benjaminin heimosta. Ja Saul sai hallita neljäkymmentä vuotta." Apt. 13:21 KR92

Kuningas Saulin muuten kerrotaan olleen "... päätänsä pitempi kaikkia muita." 1. Sam. 9:2 KR92

---

Mutta mitä sanookaan Paavali itsestään; omasta suvustaan, Roomalaiskirjeessä: "Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki!. Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa." Room. 11:1 KR92

Ja toisenkin kerran mainitsee sukunsa: "Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, hebrealainen hebrealaisista vanhemmista. Lain noudattajana fariseus," Fil. 3:5 KR92

Tulee vaan mieleen, voisi kuvitella, että benjaminilaiset vanhemmat olisivat voineet antaa lapselleen nimen heimostaan olleen kuninkaan mukaan. Kenties jotain suurta toivoen. Nimi Saul jopa merkitsee: "pyydettyä", "toivottua", "rukoiltua", tai "lainattua". Huomiotavaa myös tämä:  aikoinaan israelilaiset toivoivat sitä kuningasta itselleen ja Jumala antoi - sen Saulin sitten! Saul oli heidän ensimmäinen kuninkaansa, Jumalan antama! Uskoon tultuaan Paavali ei kuitenkaan halunnut käyttää enää sitä Saul -nimeä. Otti nimekseen Paavalin, joka nimi puolestaan merkitsee: "pientä" tai "nöyrää". 

Sittenpä siirrymme mainitsemaani elokuvaakin  kohti. Israelin pääministerin nimi kun on Benjamin, ja Netanjahu sukunimensä. Hänen veljensä kuoli siinä lentokonekaappauksen yhteydessä, (josta elokuva kertoo) - kun oli siinä panttivankeja pelastamaan tulleessa ryhmässä mukana. Mieleeni tuli sen tiedon jälkeen, että mitenhän silläkin tapauksella on ollut vaikutusta pääministeri Netanjahuun... Netanjahu ei muuten ole se ihan alkuperäinen sukunimi. Eikä heidän sukunsa ainakaan tiedetä olevan benjaminilaisia.  

(klikkaa isommaksi tuo)

Ja tässä vielä nyt se elokuva lentokonekaappauksesta. Siitä löytyy elokuvan nimellä paljonkin netistä kohteita vilkaistavaksi:

https://viaplay.fi/leffat/7-days-in-entebbe-2018

---

Vielä lisäyksenä tähän juttuun, 26.10.2026: Tänään  Ylellä ollut juttu Benjamin Netanjahusta. Jutussa mainitaan myös elokuva lentokonekaappauksesta ja siinä kuollut veljensä: https://yle.fi/a/74-20251514

Kun autossa odotellessa alkoi laulu mielessä soida

Sen mielessäni soimaan alkaneen laulun ehdin sitten justiinsa kännykällä kuunnnellakin autossa eilen toisia odottaessani. Siitä laulusta lisää jutun lopussa.

Mutta ei juttu siihen kuunteluun päättynyt. Kotona halusin nähdä ihan kirjasta vielä ne laulun sanat, joita en ulkoa muista, vaikka tuttu laulu onkin. No kotona sitten: minulla sattuu olemaan kahdelta eri vuosikymmeneltä Hengelliset laulukirjat. Samanlaiset näkyivät olevan sanat 70- ja 90-luvun kirjoissa.

Mutta sitten silmäni osuivat seuraavaan, minulle tuntemattomaan lauluun nro 112, jonka alkusanat olivat: "Hän ylösnousi. Oi, riemua!"  Näyttipä muuten olevankin oikein mainiot sanat siitä tilanteesta, kun Jeesus nousi kuolleista. Mutta sitten minulla seurasi ihmetys: Sen laulun tekijöiksi mainittiin eri aikakauden kirjoissa ihan eri nimet!  Vanhemman kirjan mukaan ne olivat: Hjalmar Braxen ja Oskar J. Hultkrantz. Mutta uudempi kirja antoi vain yhden nimen: Pietari Kurvinen ja toinen tekijä tuntematon. 

Halusin ottaa selvää, kuinkas tämä nyt näin on, kumpi on oikein. No netistä tieto tuli, että Pietari Kurvinen se oikea on. Ja selitys sekaannukselle on luettavissa tuolta alhaalta, vastauksesta jonka puhelimen tekoäly minulle etsi. Mutta sitä ennen vielä tämä: Pietari Kurvisen  myötä tultiinkin sitten niinkuin Pohjois-Karjalaan, sillä Ilomantsista hän oli syntyisin. Mutta Ambomaalla sitten myöhemmin oli lähetystyössä. Aapeli Saarisalo on hänestä kirjankin kirjoittanut.

Tässä se selitys laulun 112 tekijöiden nimiin:

Tuosta voi linkeistä kuunnella molemmat laulut:

Laulu 112 - Hän ylösnousi. Oi riemua: 

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=660

Ja tässä sitten kuunneltavaksi se alussa mainitsemani, mielessä eilen kaupungilla soimaan alkanut laulu nro 111: "Jeesuksen voitosta kerro, syömmeeni että se soi..."  Se soiskenteli päässäni vielä kotonakin - ihana laulu!

Tuosta voi kuunnella sen laulun 111:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=657

Laulun tiedot:

• Alkuperäinen teos: Tell Me the Story of Jesus (1880) Hymnary.org

• Sävellys: John R. Sweney (1837–1899) – Vapaa tekijänoikeuksista (Public Domain)

• Alkuperäisteksti: Fanny Crosby (1820–1915) – Vapaa tekijänoikeuksista (Public Domain)

• Suomennos: Perinteinen laulukirjaversio (Hengellinen laulukirja, laulu 111). Käännöksen tekijänoikeussuoja on rauennut.

---

Vanhoja lauluja kummatkin. Tekijät varmasti iloitsisivat laulujensa säilymisestä tänne asti. Ja siitä, miten ne yhä tuovat jotain sitä hyvää, mitä he ovat aikoinaan lauluihinsa kirjoittaneet, ja säveltäjät säveltäneet. Ja käännöstyön tekijät ovat saaneet kokea osansa laulunteossa mukana olosta  omalla tavallaan.

Lieksan kaupungista ja sen maaseudulta - Ja pari pihapiirrosta

Anna-lehden sivusto: "Satu vartioi itärajaa Lieksan korvessa."

 https://anna.fi/ihmiset/satu-vartioi-itarajaa-lieksan-korvessa

---

Toisen blogini tämänpäiväinen: "Eräässä kaupungissa...":

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/eraassa-kaupungissa.html?m=1

 ---

Ja tässä muutaman päivän takaiset pihapiirrokset. Toisessa auton katto ja ikkunat, sekä osa varaston kattoa oli jo aamulla jäässä.

Nyt on taas piirustus ollut enemmän arjessa mukana. Mielellään ottanut heti värikynät esiin, jos joku mielenkiintoinen näkymä on tullut tarjolle silmien eteen. On se sitten hiipuvan auringon valoa tai jotain muuta. Auringon valon aiheuttamien piirroshetkien kanssa saa olla nopea, jos meinaa jotenkin silmien edessä olevasta mallista yrittää piirtää. Ne hetket menee niin nopeaan ohi. Muuten joutuu vaan muistelemaan, että miltä se äsken näyttikään.

Miten minä olen tullut uskoon?

Minulta kysyttiin taannoin, että kertoisinko seurakuntamme tilaisuudessa, miten minä tulin uskoon. Lupauduin sitten, vaikka en ole vähääkään mikään puhujatyyppi. Kirjoitin paperille sanottavani. Tästä saatte tekin luettavaksenne sen:

Lapsuuskodissani oli uskovainen äiti, ja isä ei. Äiti rukoili, isä joi. Näin yksinkertaistettuna. Jos äiti ei olisi ollut se tasapainottava tekijä kotona ja se, joka ohjasi parempaan päin - eli taivaallisiin, olisin varmasti ruvennut juomaan itsekin. Joko elämän ankeuteen, tai sitten johonkin iloon.

Mutta: Onneksi se oli juuri äidin esimerkki, joka tarttui. Äidin vaikutuksesta päädyimme käymään pyhäkouluissa ja kerhossa sekä lastenleireillä, jossa nämä hengelliset asiat olivat esillä. Kuljimme hänen mukanaan hyvin ahkeraan myös hengellisissä tilaisuuksissa (kokouksissa). Tuosta sanasta "kokous" pieni selitys. Äiti ja isä olivat luterilaisista kodeista. Sitten joskus joku oli kutsunut isää "kokoukseen" ja hän oli siellä ollutkin. Koulussa eräs helluntaikodista ollut tyttö sitten kertoi minulle, että isäni oli ollut "kokouksessa". En tiennyt millaisesta jutusta oli kyse. Mieleeni tuli joku kunnankokous. Isän myötä äitikin lähti joskus kokoukseen. Hän tuli uskoon ja kävi kasteella. Me lapset, minä ja minua nuorempi siskoni jäimme isän myötä kirkon jäseniksi. Isälle jäivät nämä hengelliset asiat kyllä tärkeiksi, mutta hän jäi kiinni siihen pulloon - oikeastaan koko elämäkseen. Silti, ollessani lapsi, hän luetti minulla Raamattua ääneen itselleen. Kyseinen kohta oli Joh. 14:1: "Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa..." ja siitä eteenpäin. Uskon, että uskon liekki lepatti hänen sisällään, vaikka ulkonainen elämä oli vähän muuta. Jumala sen tietää, kuinka asiat olivat.

Lapsuuteeni kuului siis helluntaisrk:n toiminta ja nuorena, kai rippikoulun myötä, olin enemmän kirkon piirissä. Ja jossain vaiheessa nämä nämä hengelliset asiat olivat aikalailla taka-alalla, mutta eivät täysin poistuneet sydämestäni kuitenkaan. Usko elpyi - tai alkoi - versoa lapsuuteni siemenistä jossain vaiheessa. En osaa mitään tarkkaa päivää nimetä siihen. Lastenleirillä oli eräs tuttu pyhäkoulutäti kyllä  rukoillut puolestani, ja jälkeenpäin sain aikuisilta kuulla, että olin "tullut uskoon". En ollut itse ymmärtänyt asiaa siinä tilanteessa, enkä osannut pitää sitä oikein uskoontulemisena sen takia. Minulle olikin sitten aikuisena pitkään ongelma se, etten osannut mitään tarkkaa päivää nimetä sille asialle.  Kirja Siperian kierros (Juho Punkan elämästä) antoi minulle sitten esimerkin, että niinkin voi olla. Juho Punkka oli saanut sen ikäänkuin jo "äidinmaidossa". Myöhemmin olen myös merkannut vanhaan Raamattuuni jonkin päivän, jolloin tietoisesti Jumalaan sitouduin, kun olin jostain sellaisenkin ohjeen lukenut sellaiseen ongelmaan mikä minulla oli. Tosin Jumala kyllä tietää meidän hetkemme, vaikka emme itse sitä niin osaisi nimetä.

Isän vaikutuksesta vielä: Vaikka hän olikin sellainen, kuin oli; jos hän ei olisi ensin tullut kutsutuksi "kokoukseen" jo silloin, yli 50 v. sitten, ja mennyt sinne, ei äitikään ehkä olisi tullut uskoon - ainakaan silloin. Eikä kenties myöhemmin minä ja siskoni. Uskoontulo on aina jonkinlainen ketjureaktio. Siihen voi vaikuttaa erilaiset seikat, vaikkapa se juopotteleva isä, joka suostuu lähtemään kokoukseen; perhe tulee uskoon, vaikka isä itse kipuilee koko elämänsä.

Kasteelle menosta: En ollut isälle kertonut sitä kasteelle menemistä. Äidin kanssa yhdessä ajettiin Poriin. (Hyvä ettei matkalla törmätty hirveen, joka juoksi tien yli.) Kun isälle kotona sitten selvisi se kasteella käyntini, hän ei pitänyt siitä. Sen takia sitä ei etukäteen kerrottukaan. Hän oli vihainen ja oli sitä mieltä, että meillä ei kotona ollut ketään muita viisaita, kuin siskoni:) Eipä isä laskenut itseäänkään viisaiden joukkoon siinä:)

---

Tänään se sitten oli. Tilaisuuden jälkeen oli vielä kahvit, mikä olikin kiva yllätys. Siellä saatiin sitten jutellakin vähän aikaa toisten kanssa:)

Kaikille kansoille! Ja sotilaan virsikirjasta.

"Tarkoitan tätä: Kristus on tullut

palvelemaan juutalaisia. Hän on

tullut vahvistamaan isille annetut

lupaukset osoittaakseen, että

Jumala pysyy sanassaan.

Hän on tullut myös,

jotta muut kansat

saisivat ylistää Jumalaa

hänen laupeudestaaan,

niin kuin on kirjoitettu:

-Siksi ylistän sinua

kansojen keskellä,

laulan kiitosta sinun nimellesi.

Ja edelleen: - Riemuitkaa kansat,

yhdessä hänen kansansa kanssa.

Ja vielä: - Kiittäkää Herraa, 

kaikki kansat! Ylistäkää häntä,

kansakunnat!

Jesaja taas sanoo:

Iisain juuresta nousee verso,

joka kohoaa kansojen hallitsijaksi.

Häneen kansat panevat toivonsa."

Room. 15:8-12 KR92

HÄN ON JEESUS - KAIKILLE KANSOILLE.

Niin on tarkoitettu.

---

Aamun kirjoittelujen jälkeen, kun olin tarvinnut  jotain rohkaisevaa, alkoi soida mielessäni vanha laulu, virsi; kun näin ikkunasta katsoessani pienen linnun lennähtävän männyn kylkeen. Laulu on: Pikkulintu riemuissaan. Tuosta näkee sanat (uudistetut). 

https://www.sley.fi/sk304/

Lapsuudesta tuttu tuo laulu ja sen sävel. Halusin vielä etsiä ne vanhemmat sanat. Ne löytyi yli 80 vuotta sitten käytössä olleesta virsikirjasta, jossa on "Virsikirja sekä Hengellisiä lauluja ja Virsiä". Virsikirja oli uusi v. 1940, silloin ilmestynyt. Kyseinen kirja on ollut mieheni sedän, nuoren miehen; joka kuoli v. -44, kohta jo loppuneen sodan jälkeen miinoja raivatessaan. Hänen virsikirjansa alkulehdillä on käsin kirjoitettuna: "Mun anna muistaa alati, ompi lyhyt ikäni ja kuitenkin niin kallis." Ja niinhän se olikin. Kyseinen virsikirja on lyhyenä käyttöaikanaan ollut todellakin käytössä, useita merkintöjä lauluista, ja merkattu joitakin tärkeiksi koettuja Raamatun kohtia; kuten Joh. 14:1:

 

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun." Joh.14:1 

Tuota samaa ja siitä eteenkinpäin, oma isäni luetti minulla itselleen ääneen ollessani lapsi, kun hän kaipasi jotain. Siitä on hieman yli 50 vuotta. Virsikirjaan merkattuna yli 80 vuotta. Raamattuun merkattuna 2000 vuotta... Ajaton sanoma, voimassa yhä!

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/toivoksi-lohduksi-kestavyydeksi.html?m=1

Jeesuksen tykö saa tulla!

 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11:28 KR92

"Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Matt. 11:29 KR92

"Hän  (Jeesus) katsoi ihmisiin, joita siellä istui hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni." Mark. 3:34 KR92

---

Siinä oli Jeesuksen ympärillä varmaan monenlaista väkeä, jotka tunsivat itsensä vajavaiseksi Jumalan läheisyyteen. Siinä he kuitenkin nyt Jumalan edessä janoisina olivat, ja heitä juotettiin Jumalan rakkaudella... ❤️ 

Jeesus perheväekseen heitä kutsui. Koskee meitäkin...☺️

Lieksan uusi silta otettiin käyttöön!

Tänään oli sillan avajaiset. Minä ja isäntäkin oltiin. Minulle oli tullut sähköpostiin vinkki, että voisin osallistua. Olin kuulemma arvottu siihen joukkoon, jotka pääsisivät ensimmäisten joukossa sillalle kävelemään. Illemmalla vasta varsinaisesti liikenteelle silta avattiin. Nimeksi sillalle tuli Hovilan silta. Nimi liittyy Lieksan historiaan.  Oli kyllä hieno juttu, että nyt se silta on vihdoin käytössä. Se on suuri helpotus joen toisella puolella asuville. Koskettavaa olikin, että juuri koululaiset siltä alueelta saivat marssia jopa ennen nauhan leikkuuta sillan yli Lieksan lippuja heilutellen ja musiikin tahdissa👍 

 Yle oli tehnyt ihan uutisjutun aiheesta: https://yle.fi/a/74-20250289

Muutaman kuvan napsin siellä ollessa☀️

Illemmalla, kun silta vasta varsinaisesti liikenteelle silta avattiin, me emme enää kaupungilla olleet. Siinä vaiheessa me olimme jo takaisin kotona. Sää oli hyvin tuulinen ollut ja kylmä tuli siellä ulkona, vaikka kivan aurinkoista kyllä olikin.

Tämä ollut siltajuhla oli minulle merkittävä! Olin osallistunut siihen nimikilpailuun jopa vähän toiveikkaastikin ajatellen, että sillä ehdottamallani nimellä voisi kenties olla vaikka mahdollisuuksia. Ja toisaalta pistin itselleni jäitä hattuun varoitellen turhia kuvittelemasta. Mutta niin vain voitto nimikilpailusta osui minun nimiini. Samaa nimeä oli kyllä ehdottanut 27 kilpailijaa, mutta kun vain yksi heistä voitiin arpoa voittajaksi... Minä sen ilon sitten sain☀️ 

Isäntä kun oli joutunut menemään autoon odottelemaan ennen sillan nimen julkistamista, sen hyytävän kylmän sään vuoksi,  niin hänpä olikin saanut kuulla sen nimen radiosta sillä aikaa, kun oli käynyt hakemassa siinä vieressä olevasta pizzeriasta pizzan meille. Hän sen sitten jo tiesi, kun minä autolle tulin.

Miten se näyttelijään mahtoi vaikuttaa?

 Jaakko Ohtonen näyttelee Mel Gibsonin ohjauksessa, herkistyy puhuessaan suurelokuvasta | MTV Uutiset

 https://share.google/YUkJR7FVj399y85hG

Näyttelijä ei tarkemmin kerro; ei hän sano, että olisi uskoon tullut. Mutta aamusta iltaan koko ajan Jeesuksen roolinsa pyöri hänen mielessään. Hän jopa näki unia siitä. Mielessä pyörivät ajatukset ovat tietysti paljolti voineet olla ihan siihen näyttelijäntyön suorittamiseenkin liittyviä, Jeesuksen roolissa olemiseen. Mutta luulen, ettei sitäkään voi tehdä ihan vain käsikirjoitusta lukemalla, ja päätellä siitä miten esiintyy roolihenkilönään. Tietysti ohjaajallakin on asiaan osansa. Mutta luulisin, että näyttelijän on pitänyt - jos roolinsa hyvin aikoo esittää, niin varmaan täytynyt tutustua myös roolihenkilöönsä, eli Jeesukseen. Ja tässä tapauksessa se tutustuminen on varmaan täytynyt tapahtua Raamatun teksteihinkin paneutumalla. Sieltähän Jeesus löytyy sellaisena, kuin hänet tunteneet ovat hänestä kertoneet. 

Kun näyttelijältä jutussa kysyttiin, että miltä tuntui näytellä Jeesusta; vastaaminen ei ollutkaan yksinkertainen asia. Hän sanoi sen olevan jotain samaa, kuin kysyttäisiin, että "miltä tuntui syntyä".

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/kun-han-istui-siella.html?m=1

Hämärässä huoneessa...

 Aamuhetki...

(klikkaa isommaksi,

niin näkyy tuo lyijärillä kirjoitettukin...)☀️

---

Isännälle totesin, että on joku "piirroshana" auennut... Kun muutama päivä sitten piirsin jotain pitemmän tauon jälkeen, niin nyt on tullut enempi piirrettyä sen jälkeen. Jotenkin helpompi taas tarttua kyniin ja paperiin piirustustarkoituksessakin.☀️

Mietittäväksi, olivatko nämä oikeita ihmisiä? - Ja piirustus on myös.

"Usko on sen todellisuutta,

 mitä toivotaan, sen näkemistä,

 mitä ei nähdä.

 

Uskoon perustuu se todistus, 

jonka Jumala on isistä siitä antanut.

Uskon avulla me ymmärrämme,

että maailmat on luotu Jumalan sanalla;

näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Uskon vuoksi oli Abelin

Jumalalle antama uhri

Kainin uhria arvokkaampi.

Koska Abel uskoi, hän sai

vanhurskaudestaan todistuksen,

kun Jumala otti vastaan

hänen lahjansa, ja uskovana

hän puhuu vielä kuoltuaankin.

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin,

ettei hän kokenut kuolemaa.

"Sitten häntä ei enää ollut,

sillä Jumala otti hänet luokseen."

Ennen kuin hänet otettiin pois,

hän näet oli - niin hänestä todistetaan -

elänyt Jumalan mielen mukaisesti.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole

Jumalan mielen mukainen.

Sen, joka astuu Jumalan eteen,

täytyy uskoa, että Jumala on olemassa

ja että hän kerran palkitsee ne,

jotka etsivät häntä.

Usko sai Nooan taipumaan

Jumalan tahtoon, kun hän

sai ilmoituksen sellaisesta,

mikä ei vielä ollut nähtävissä.

Hän rakensi arkin, ja näin

koko hänen perheensä pelastui.

Hänen uskonsa langetti

maailmalle tuomion

ja antoi hänelle itselleen 

uskovien perinnön, vanhurskauden.

Usko sai Abrahamin tottelemaan

Jumalan kutsua ja lähtemään 

kohti seutuja, jotka Jumala

oli luvannut hänelle perintömaaksi. 

Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, 

minne oli menossa.

Koska hän uskoi,

hän asettui muukalaisena

luvattuun maahan ja

asui siellä teltoissa, ja niin

asuivat myös Iisak ja Jaakob,

jotka perivät saman lupauksen.

Abraham odotti sitä kaupunkia, joka

on rakennettu vankalle perustalle ja

jonka Jumala itse on suunnitellut

ja tehnyt."

 

Hebr. 11:1-10 KR-92

---

Uskotko heidän olleen oikeasti  olemassa?

Jos uskoo sen, siitä seuraa uusia päätelmiä... 

Minä uskon, että he olivat.

---

Eilen piirsin.

 

Ilm. 7:9

Kuva on tehty jakeeseen Ilmestyskirja 7:9: 

"Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa" Ilm.7:9 KR-92

Sitä lukiessa mieleeni tuli kuva, jossa kansanjoukko on siinä koolla ja iloinen puheenpulinakin käy, erilaisten ihmisten kesken☀️