Hyvä, rohkaiseva teksti meille itsekullekin siitä, kuinka arvokkaita olemmekaan; vaikka emme itse - tai toiset, meitä aina osaisi niin arvostaakaan:
https://www.brander.name/2026/09/arvokas/
Herätyskello tippui lattialle, aueten osittain. Kello alkoi piipittää herätystä ihan muutaman minuutin välein. Olin juuri tyttären kanssa puhelussa samaan aikaan. Sain kellon jotenkin hiljennettyä; taisin ottaa patterin pois siitä. Jälkeenpäin sitten päätin katsoa mitä kello oikein on syönyt. Joskus minulta löytyy tuollaista lapsellista uteliaisuutta😀
Ompelukoneen ruuvimeisselillä väänsin kuoret auki, kun ei pelkillä näpeillä onnistunut. No kun kuoret oli auki, niin tietenkin jotkut osat siitä heti irtoili. Ensinäkemä kellon sisuksia katsellessa oli, että enhän minä ymmärrä tästä yhtään mitään... Mutta tuijottelin silti, että mikähän osa voisi kuulua mihinkin. Vähitellen alkoi valjeta irronneiden osien paikat ja tarkoitus; mitä ja miten ne tekevät hommansa.
Hankalin oli juuri ne pari-kolme osasta jotka herätyskelloon liittyivät... Vihdoin tajusin kuinka kaksi pientä osaa kuuluivat yhteen. Mutta miten ne piti liittää toisiinsa, saati siihen kolmanteen osaan, joka oli johdoilla kiinni kellossa. Kun se ongelma oli selätetty, alkoi ährästys sen kanssa, että miten saan pienet osat paikoilleen ja kellon kuoriin ja sisuksiin kaikki osat, etteivät siinä kokoamisvaiheessa tipu paikoiltaan.
No jotenkin se lopulta onnistui. Jännitti, että saanko kellon viisarit nyt myös näyttämään oikeaa aikaa, kun patterin laiton jälkeen kello ainakin käynnistyi. No näytti toimivan - ja näyttää toimivan. Tuossa raksuttaa vieressäni.
Mutta herätys ei toimi. Yksi johto oli irronnut touhussa. Mutta pääasia, että näyttää aikaa. Jos herätystä tarvin, on se yleensä ollut kännykästä. Jäin miettimään, että olikohan se herätyskellon herätys edes ollut toimiva oikein muutenkaan, kun kerran kännykkää on käytetty. No, samapa tuo☀️
Mutta touhuun tein itselleni oikein apupaperin...🤔😅
Nyt käy ja raksuttaa - ilman ylimääräisiä hälytyksiä... Ja ilman minkäänlaisia...😅
 |
Etsin tänään joitain kangaspaloja, jotka tiedän minulla olevaksi, mutta en löytänyt. Se turhautti. Jotain tyynnyttävää koitin sitten ajatella. Mutta mieleeni tuli myös kysymys: "Olenkohan oppinut mitään", siis Herran koulussa oppilaana ollessani. Kun sitten lakkasin harmittelemasta ja etsimästä sitä hukassa olevaa, sain mieleeni osan jostain jakeesta. En ihan oikein sanoin muistanut, kun kärsivällisyys -sanaa ajattelin. Mutta sopihan sekin oikeastaan siihen, millainen jae oikeasti oli:
"Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän." Luuk. 21:9 (v. -38 käännös)
Kyseessä ei ole mikään arvontavoitto. Se on lupaus.
Kuvat eiliseltä:) ☀️
Tämänkertaisen tekeleen tein eilen illalla. Olin siinä iltaseitsemän jälkeen ihaillut olohuoneen ikkunasta puiden välistä vielä näkyvää kohtaa, laskevan auringon säteistä. Sinistä taivastakin puiden välistä vähän näkyi, vaikka muuten alkoi jo hämärähköä olla. Päivä oli ollut sateinenkin. Näky ihastutti ja ilahdutti minua, vaikka samalla ajattelin vähän näreissäni: "Jossain paistaa aurinko...", mutta ei meillä. Oma pihamme on niin puiden ympäröimä, ettei auringon säteet tänne enää niin osu. Näin syksyiseen aikaan ja illalla varsinkaan. Jossain muualla paistaa aurinko. Kaukana puiden välistä näkyy, että tuolla ympärillä, eri puolilla, kaukana jossain. Yritin sitten kameralla kuvaa ottaa siitä kauniista, ilahduttavasta näystä, synkeämmän keskellä. Mutta kännykällä en kunnon kuvaa saanut. Niinpä sitten piirustamalla yritin saada esiin sitä, mitä näin. Oli suorastaan kova tarve saada piirtää! Siinä oli jotain samaa, kun haluaa aamuisin kirjoittaa. Jotain värejäni löysin sentään, mutta parempi öljyväriliitujen laatikko oli jossain hukassa. Piti käyttää sitä, mitä oli.
Mutta tälle olemattomalle kuvalle annoin sitten nimeksi sen: "Jossain paistaa aurinko..."☀️ Siinä kuitenkin se sininen taivas - ja aurinko.
En tiedä, miten tulikin mieleeni jostain syystä ennen ylösnousua rippikoulu. En ollut sellaista muistellut, mutta muistin, että itselläni oli rippikoulussa ihan hyvä opettaja; uskova pappi Sakari Pöyhönen. Mutta mietin, että mitähän siellä rippikoulussa nykyään mahdetaan opettaa. Paljon riippuu siitä, joka opettaa, vaikka olisi jotkut yleiset aineistotkin. Ja ajatuksiini tuli, että kaikkein tärkeintä olisi kertoa Jeesuksesta, ja että Hän on elävä. Tulee takaisinkin, ja varsinkin se; mitä Hän on tehnyt puolestamme: kuollut meidän kaikkien ihmisten syntien edestä - että meidän ei tarvitse itse yrittää mahdotonta. Sillä meille itsellehän se omien syntien pois pyyhkiminen on juuri mahdotonta. Ja rippikoulussa, ja muutoinkin, olisi syytä tehdä tehdä selväksi se tosiasia, että Jumala hallitsee tätä kaikkea. Jos nuori väki, tietysti mieluiten vanhojen esimerkinkin avulla oppisi, että kaiken yllä on Jumala joka hallitsee, ihmisillä olisi toivo paremmasta. Ilahduttavaa, ja oikeastaan yllättävää on, että nykyäänkin vielä kuitenkin melko iso osa nuorista käy rippikoulun. Siinä on opetusvastuussa olevilla hyvä paikka olla viemässä todellista toivoa nuorten elämään.
Kun sitten tulin tähän pöydän ääreen ja otin aamulukemiseni esiin, jotenkin nekin vei ajatuksia vähän samoille raiteille, mutta ihan koko kansaa, ja kansojakin ajatellen - että Jumala kuitenkin kaikkea hallitsee.
"... Sinä katselet tarkoin, miten ihmiset elävät..." Jeremia 32:19 KR92
"... olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien." 1. Timoteuskirje 4:10 KR92
Sitten oli jae, joka oli osoitettu alkujaan Israelin kansalle, mutta joka ohje olisi tärkeä meidän kaikkien kansojen ottaa todesta:
https://anna.fi/ihmiset/iso-elamanmuutos-sai-arno-kotron-haikeaksi
Vaikka ihmiset on erilaisia, niin samankaltaisuuksia löytyy.
Tässä taannoin koitin kovasti kotoakin - kauppojen lisäksi, etsiä jotain, millä kuljetella mohlon kokoista puhelinta. En halunnut mitään liian isoa kassiakaan. Yhdessä takissa on sentään isot taskut, mutta sitä takkia en vain useimmin muuten käytä. Ei näyttänyt helpolla löytyvän mitään. En enää muista, mahdoinko jotain rukouksentapaistakin tuonne ylöspäin heittää🤔 Mutta jonakin päivänä, joitakin aikoja sitten, tuli käteeni jostain varastoinnin syövereistä, vanha, oma tekemäni, vuosien takainen pussukka, joka oli siis paljon pienemmälle puhelimelle tehty. No siihen mallasin nyt silti mohloani. Leveys ok, pussukan korkeus ei. Pussukan nappia siirtämällä, tai jollain muulla muutoksella siitä saisi kyllä... Vaan eipä olisi voinut olla helpompaa muutosta, kuin mikä esille tuli. Pöydälläni lojui joku kai sukansuusta leikattu kaitale. Sitä vähän kapeammaksi leikkasin ja päät solmuun. Sen kietaisin joustavaksi lisäpituudeksi pussukan nappilenkkiin. Ei tarvinnut ommella yhtään mitään!
Alinna kuva pussukasta nykyasussaan.
Taannoin näin Joensuun Prismassa puseron tällaisesta kankaasta...
"Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat..." Jesaja 11:10 KR92
"Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." Markus 1:10-11 KR92
"Jeesus siirtyi sitten taas opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki. Jeesus käski pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin. Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä. Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä." Markus 3:7-12 KR92
Tuota oli edeltänyt tämä tapaus:
"Jeesus meni taas synagoogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä." Markus 3:1-6 KR92
Fariseukset vahtivat muiden tekemisiä. Eivät tainneet vahtia omia tekojaan - ja murhanhimoisia ajatuksiaan. Olisivatpa kuunnelleet ja seuranneet Jeesuksen sanoja ja tekoja avoimin mielin. Tutkineet niitä heille jo entuudestaan tuttuja kirjoituksia uusin silmin. Ja miettineet, mikä todella olisi Jumalan tahto. Heille itselleen olisi ollut parempi niin. Mutta kirjoitusten oli käytävä toteen: niiden, jotka ennustivat Jeesuksen kuolevan puolestamme....
"mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (parantuneet) Jesaja 53:5 vanhempi käännös
---
Jeesus istuu rannalla, kuulostelee väen tulevan. Kuva ja teksti:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/08/paivan-piirustus-eilen.html?m=1
---
Kuvitukseksi tähän laitoin nyt mieleeni tulleiden laiva-/meriaiheisten piirustusten yhdistelmän. Joonan valkkaama alus tosin ei varmastikaan uponnut, koska Joona itse päätyi veteen... 🌊🐋 Ja lopulta sinne Niiniveenkin, jonne ei ensin aikonut mennä...
Tuon isoimman, pienempien kuvien alustana olevan kuvan - tein joskus, kun oltiin katsottu Hornblower-sarjaa. Nuo kaksi pienempää kuvaa on joskus tullut tehtyä kuvitukseksi juuri Joonan asian ollessa kyseessä.
---
Tässä vielä toisen blogini tämänaamuinen. Eilen vihkoon sen kirjoitin, rohkaisuksi tarkoitettu. Sitähän me monet kaipaamme kuitenkin.
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/on-kuin-jumala-sanoisi.html?m=1
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/ala-arkana-palyile-sana-rohkaisee.html?m=1
Niin kävi eilen. Siitä tuossa toisen blogini puolella. Mutta sainpahan vähäksi aikaa sitä piirustelun iloa; sen verran kova into oli yrittää kuvitusta saada aikaiseksi☺️
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/kun-luin-kirjoitin-ja-piirsin-vaarasta.html?m=1
---
Mitä muuten tulee meidän arkeen nyt, tunsin tänä aamuna tuonne omille kallioille kameran kanssa kiirehtiessäni itseni kuin joksikin "luontoaktivistiksi", vaikka minut sinne vei pelkkä uteliaisuus... Naapurin hakkuut kiinnostaa. Olin tänä aamuna keittiössä, ja läpi talon silmäni erottivat hakkuukoneen valon välkähdyksen rotkon toiselta puolen. Pelkkä uteliaisuus vetää minut näköjään paremmin metsän puolelle, kuin esim. marjanpoimuu... No siellä kallioilla koikkelehtiessani onnistuin näkemään puiden välistä pilkottavan kaadettujen puiden kasan, ja jopa pari kertaa tilanteen, kun latvustosta lähti puu kaatumaan. Maisema muuttuu siellä. Jää nähtäväksi, miten paljon. Monesti se on jo vuosien varrella sitä ennenkin kokenut. Eikä meidän oma aluekaan koskematon sillä tavalla ole. Onhan täälläkin kaadettu välillä metsää. Mutta nuo mainitut kalliot, rotkon vieressä; ne ei pahemmin muutu. Siellä ei kovasti puustoa ole, ja mitä on, ei se ole mitään tukkipuuta. Hitaasti kasvavaa. Nyt silmänilona meille.
Se on kuin "elävät kuvat". Kuva vaihtuu koko ajan, kuin filmi, joka pyörii. Jos näet mielenkiintoisen kohdan, on hyvä muistaa, että se; vaikkakin hitaalta näyttäen, on sen siirtymä seuraavaan "näyttökuvaan" tai "filmin" kohtaan nopea. Nappaa kuva itsellesi talteen heti jos tahdot. Se ei jää sinua odottamaan.
Minua ihastuttavat nämä ihanat, Jumalan tarjoilemat valoilmiöt tänne minullekin, vaikka nämä aamuni huoneet eivät ole kaikkein parhaita ottamaan vastaan aamuvaloa.
Tänä aamun sain ihailla sitä varsinkin yhden huoneen takapihalle johtavassa ovessa.
Auringolla pyörii esitys nonstoppina, jatkuvasti koko maapallolla. Mutta se, mihin kuvat ja valo kulloinkin osuvat, ne paikat vaihtuvat.
Ai miksi "svenskaksi" tuossa ensin? No se nyt vain sattui huvittamaan minua nyt niin. En ole sellainen kieliä osaava, mutta sitä vähää joskus mielessäni pyörittelen. Enkuksi lähinnä. Minä olisin kiinnostunut vieraistä kielistä jollakin lailla, mutta mitään en silti varsinaisesti osaa. Mutta miten nyt sattuikin ruotsin sanoja mieleen; ja tuotakin piti kääntäjällä tarkentaa:)
Mutta varsinaiseen asiaan: se sama täällä. Toisessa blogissa oleva vihkojuttu tässä myös:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/miten-juutalainen-kansa-havahtuu.html?m=1
---
Piispa Repo vastaa Timo Airaksisen väitteeseen kuolemanjälkeisen elämän olemattomuudesta – "Usko ei synny pelosta vaan rakkaudesta" https://share.google/0nyEEH66Gc7mH9tkD
---
Arkea: Aloitin eilen uuden palapelin kokoamisen. Peli on itseasiassa vanha, äiti joskus meille sen lähettänyt. Siihen laatikon päälle äiti oli kirjoittanut, että pelistä "puuttuu 10 palaa". No ei se mitään. Halusin nyt vaihteeksi tällaisen. Monista meillä olevista palapeleistä tämä oli kotoinen. Siinä on ihanat heinät, ja lampi muistuttaa läheistä Sänkilampea.
Heinistä aloitin:)
Jutun näkee halutessaan tuostakin isommaksi klikkaamalla, mutta linkkikin siihen löytyy alempaa.
Mutta oletko kuullut, nähnyt, sanaa: juhlahäpeä? Minä en ollut, enkä tiedä onko sellaista sanaa jossain esiintynyt? Mutta keksin omaa itseäni ajatellen sellaisen sanan. Siitä voi lukea myös tuosta, että mitä sillä tarkoitan.
Niin tokaisi Natanael Filippukselle, kun tämä halusi esitellä löytöään: nasaretilaista Jeesusta. Filippus vastasi: "Tule ja katso." Ei tarvinnut luottaa pelkkiin omiin mielikuviin - sen kaupungin asukkaasta.
Mutta entäpä nasaretilaiset itse? Olettivatko he, että että heidän kaupungistaan voisi tulla jotain hyvää? No ei. Niitä armon sanoja kyllä kiiteltiin, joita Jeesus heidän kuultensa puhui... Mutta: "Eikö tuo ole Joosefin poika?" Ilmeisesti ajatus taustalla oli, että ei siitä perheestä ainakaan mitään suurta tule! Niinpä Jeesus joutui tokaisemaan heille: "Kohta kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' Ja hän lisäsi vielä sen toteamuksen: "Totisesti, kukaan ei ole profeetta omalla maallaan."
