lauantai 15. kesäkuuta 2024

Mikäs juttu se sitten oikein oli? Se josta nyt niin kohistiin.

Näin kova vouhke siitä kävi nyt: "He käskivät tuoda apostolit eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte?"

Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies nyt seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi,  ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

Kun neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi, ja kun he vielä näkivät parannetun miehen seisovan apostolien vieressä, he eivät voineet väittää vastaan." Apt. 4:7-14 KR-92

JA MIKÄ JUTTU SE SITTEN OIKEIN OLI OLLUT? Se, josta tämä kaikki alkoi:

"Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä.

Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Mies katsoi tarkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin.

Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kaunillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.

Mies pysytteli yhä Pietarin ja Johanneksen seurassa, ja kaikki riensivät ihmeissään heidän luokseen niin sanottuun Salomon pylväikköön. Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle: "Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei ... - Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette."Apt. 3:1-12,16 KR-92

"Kun Pietari ja Johannes vielä puhuivat kansalle, tulivat paikalle papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset. He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista." 4:1-2 KR-92

----
Tällaiset Jumalan teot eivät ole vain mennyttä aikaa. Näitä asioita tapahtuu nykyäänkin. Mutta miksi niin vähän näemme niitä? Osansa on varmasti sillä, että me, jotka Jeesusta seuraamme, emme ole oikein vastaanottavaisia, tai sellaisia, että meille sellaista parantamisen armolahjaa olisi annettu. Toiseksi, voi olla sekin, että Jumala ei tahdo, että ihmiset vain ihmeiden perässä kulkisivat. Evankeliumi, se Jeesuken Golgatan ristillä kärsimä kuolema - meidän hyväksemme, meidän pelastukseksemme taivaaseen, syntiemme  kadottavuuden sijasta - ja hänen kuolleista nousemisensa, ja myös se mitä vielä tapahtuu - Jeesus tulee toisen kerran maan päälle - on kaikkein tärkein tässä.

Ja ylipäätään: kaikkein tärkein asia jokaisen ihmisen elämässä on se, että löytyisi ikuinen elämä syntien anteeksiantamuksen vuoksi Jeesuksessa Kristuksessa! Hän on meidän elämämme... Hänhän sanoi joskus: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."* Ja hän sanoi myös sen, että "sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."** Siinä! Jokainen saa tulla. Hän ei käske tyköään pois sitä, joka omien taakkojensa kanssa hänen luokseen tulee. Sinäkin saat taatusti tulla, jos haluat!

*Johanneksen evankeliumi 14:6, 
**Johanneksen evankeliumi 6:37

---




Näin hauskasti osui aurinko muutama päivä sitten mökkiin -  ja onneksi osuin juuri siinä hetkessä pihalle saaman tuon kuvan:)



perjantai 14. kesäkuuta 2024

"Ollaankos sitä nyt trendikkäitä?" - huvituskuva😄

Sain aiheen tähän luettuani kassijutun, jossa kerrotaan 2700 euron vasikannahkakassin näyttävän S-marketin kassilta... Ja todentotta, niin näyttääkin, kun kuvia katsoo!

https://www.is.fi/menaiset/tyyli/art-2000010499761.html

Ei mulla nyt mansikka🍓kassia ole, mutta vanha lime- tai sitruuna🍋 "trendikassi" löytyy "😂. En kovin helposti innostu mistään, mutta tämä oli niin hauska, että innostuin ottamaan oikein  "mehtäeukon kassikuvan"🙂🌲

Ei muuta kuin kauppaan tänään tämän kanssa. Niinkuin yleensäkin. Oikeasti inhoan tuota kassia, en sen kuvion tähden, vaan materiaalin.... Se on niin jäykkää, ettei sitä saa kangaskassin tapaan kunnolla kasaan tyhjänä. 




keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Ehkä kesken, ehkä ei...

Minulla on ollut jo monta päivää halu jotain piirustella, mutta ei ole ollut sopivan innostavaa aihetta. Mutta nyt se iski - ja tuumasta toimeen!

Nyt sen kanssa on kulunut hupaisat pari hetkeä. Työ nimittäin keskeytyi välillä, kun tuli muuta väliin. Mutta nyt lopetin tämän, ainakin tältä erää. Se joko on valmis, tai sitten ei. Se jää nähtäväksi. Mutta ainakin nautin siitä, kun sain ilahduttavia värejä levittää "paperille", (joka on itseasiassa pahvinpala). Lopputulos ei tässä nyt ehkä ollut se tärkein edes, vaan yhtä isoa osaa varmaan näytteli se, että sain taas tehdä tuollaista☀️



"Reetta", (se mallinukke), sitä tässä esittelee😊


Suomessa on kauppa-autoja enää kaksi! Ja toista ajaa oikea teräsvaari

Juttu oli Yrittäjät.fi -sivustolla ja bongasin jutun netin uutisvirrasta:

https://www.yrittajat.fi/uutiset/matti-sallinen-86-ajaa-yha-kauppa-autoa-asiakkaita-jopa-200-paivassa-tuottoa-tulee-niin-etta-kanarialla-saisi-viettaa-talvet/

Hätkähdyttävä oli tuo tieto, että kauppa-autot on jo noin vähissä... Se on erityisen harmillista niille, jotka eivät voi itse autoilla, ja joiden kaupat ovat hyvin kaukana. Heille sellainen palvelu olisi ollut tosiaan tarpeen. 

Täälläkin vielä asuessamme kauppa-autoja joskus näki. Ja jonkin kerran käytiinkin.

Tuleeko kauppa-autojen tilalle terveyskeskusautot...?! Kun kerran monesta paikasta terveyskeskukset lopetetaan, ja liikkuvia palveluita, ym., digiä... lisätään🤔  (ja palvelu senkun vain paranee... ) En oikein usko siihen palveluiden paranemiseen... Varsinkin jos niitä ei saavuta. 

(Tuo ylläoleva teksti oli jäänyt luonnoksiin julkaisemattomia lojumaan.)

---

Mutta nytpä kirjoitan hieman lisää maaseudusta.

Meillä oli eilen aihetta ajella pienemmillä maalaisteillä. Niillä tehdyt havainnot, ja jo ihan täkäläisen valtatien varrella aiemmin  tehdyt, tekivät surullisen olon. Ja mistä asiasta? Pelloista ja maaseudusta yleensä! Mietin siinä, että milloin olen viimeksi nähnyt pellon, joka on viljanviljelyssä? Enpä muista. Eilinen näkymä tienvieruspelloile näytti, että ylipäätään pelloille ei taida olla kovin tarvetta/käyttöä, kun rehupaalejakin on paljon yli talven jääneinä. Eikö ole niitä rehunsyöjiä? No ei varmaan kovin paljon ole lehmiä. Alkaa olla harvinaisuus, jos niitä näkee.

Taannoin joku asiantuntija joissain uutisjutussa pohti maaseudun asiaa, että kaupungeissa eivät kaikki käsitä, että maaseudulla sitä ruokaa kasvatetaan. Ja että maaseudun kuihtuminen on jo ruokaturvakysymyskin...

Itse pohdin eilen sitäkin ajomatkalla, että mitä meidän lapsille - Suomen lapsille, jää, kun maaseutu autioituu, väki vähenee kun me vanhat pian poistutaan, ja uutta väkeä syntyy historiallisen vähän? Heidän huolehdittavakseen jää maa, jossa on paljon autiotaloja ja huonokuntoisia teitä, joita ei kyetä pitämään yllä, ja joka näyttää vain sitä, mitä joskus oli: ihmisiä ja elämää muuallakin kuin kaupungeissa ja niiden ympärillä. 

Ja vielä tämä asia: kun palvelut karkaavat kauas, karkaavat ennenpitkää asukkaatkin... Mutta onko se sitten ihan tarkoituskin? Että ei pidetä koko maata asuttuna? Eikö se taas ole, vähän kuin sanoisi, että ei tarvita, tämä joutaa...🤔 


tiistai 11. kesäkuuta 2024

Tämän kotimaamme kesä...

Heräsin hieman kylmissäni. Olisi pitänyt se jokin kevyt peitto illalla ottaa pussilakanan lisäksi. Jäin ylösnoustuani miettimään tätä meidän kesäämme; kesää, jota aina niin kovin odotamme. Kesäisen lämmön lisäksi kylmiä ja sateisia päiviä, ja hyttysiä. Ja vaikka lämmöt olisivat kohdillaan, eikä hyttysistäkään haittaa, usein kuitenkin sen odotetun ilon ja rauhan ajan sekaan tulee jotain, joka rikkoo sitä odotettua kesäihanuutta. Mutta aivan alkuun kaikki oli hyvin. Herra Jumalakin käveli paratiisin puutarhassa "illan viileydessä", näin vanhemman käännöksen mukaan.  Mutta se viileys ei varmasti ollut vilua, vaan miellyttävää illan viileyttä päivän jälkeen. Silloin ei myöskään ollut mitään harmeja ja vastuksia, ei pelkoja eikä petoja, jotka olisivat häirinneet. Rauha oli täydellinen! Sitä on vaikea edes kuvitella, mutta jotain aavistusta, häivähdystä siitä ehkä hivenen, kuin muistona kaukaa... voimme kokea omissa hyvissä hetkissä🌿🕊️. Mutta sitten tuli synti väliin ja rikkoi kaiken. Ihminen joutui eroon Jumalasta, luojastaan. Taiteilijan teos tuli turmelluksi.




Mutta Jumalan Poika, Jeesus, tuli pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut: meitä! Isä itse rakasti meitä ja tahtoi pelastaa meidät yhäkin ikuiseen iloon. Sen ilon ja rauhan kaipuu meillä jokaisella on, mutta usein ei ajatella, mistä se kaipuu kaikkeen valoon ja rauhaan on kotoisin. Mutta Jumala on valmistanut meille pääsyn  hänen luokseen taivaaseen, johon Jeesus sanoikin menevänsä valmistamaan meille kotia. Hän lupasi tulla sitten aikanaan  takaisin, ja hän hakee sinne kotiin ne, jotka hänen mukanaan haluavat sinne tulla. Ketään ei väkisin tai vastentahtoisesti sinne viedä, mutta Jeesus kutsuu mukaansa, jotka vain haluavat tulla❤️ 


🐦"Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta. Paula katkesi, ja me pääsimme irti." Psalmi 124:7 🐦 KR-92 

Tuosta tuli mieleen laulu, jonka loppusanoissa on  paulan rikkoontuminen ja linnun vapautuminen. Laulu nro 226 hengellisessä laulukirjassa, nimi ja alkusanat: "Auki nyt on kädet Jeesuksen...": 


☀️"Yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä." Apostolien teot 12:7 ☀️ KR-92

Nuo jakeet ilahdutti aamun luettavissa. Ja tämä valoilmiö keittiössä...:)




sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Blogiasiaa, lukuvinkki

Tiesitkö, että minulla on myös mustavalkoisten kuvien blogi... Jota tosin on kovin harvoin tullut tehtyä. Mutta kun nyt äsken itsekin sitä vilkaisin, niin ajattelin vinkata senkin olemassaolosta. Saattaahan olla, että joku sitäkin tykkäisi vilkaista. 

Sieltä nostaisin esiin nyt allaolevasta linkistä löytyvän jutun. Siinä on kuvissa äitini ja isäni. He tutustuivat aikoinaan Pikonlinnan parantolassa Kangasalla. Kirjoitin myös mitä muita muistettavia, kuin äitini ja isäni, liittyy siihen paikkaan.

Jutussa on sitten linkki vielä erääseen lehtiartikkeliin, jossa eräs siellä lapsena ollut nainen kertoo elämästään - muutakin kuin sairaala-aikaa. Rohkaiseva juttu.

Mutta tässä linkki siihen minun blogini juttuun:

Mustavalkoista - uutta ja vanhaa: Parantola-aikaa (mustavalkoisinkuvin.blogspot.com)

Ja tuostahan pääsee sitten muitakin sen blogini juttuja tutkailemaan halutessaan:)

---

Ja kun kerran mustavalkoisista oli puhe, niin heitänpä tähän kuvitukseksi siitä taannoin löydettyjen vanhojen piirustusten satsista nyt nämä... Talvisen ja pimeän tien puut, joita auton valot valaisivat. Miksi kuvia on kaksi? No, en ole ollut tyytyväinen ensimmäiseen, joten on tehty toinen... Huomasin, että näin oli useammankin kuvan kohdalla, että löytyi kaksi versiota samasta aiheesta. Näin jälkikäteen ei edes osaa sanoa näistäkään, kumpi oli ensimmäinen ja kumpi se toinen...☀️




lauantai 8. kesäkuuta 2024

Toisen blogini tämänaamuinen

 Tässä linkki siihen, jos joku haluaa lukea:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/06/monet-vaivat-saattavat-saartaa-meita.html




Kuva: Löytyi taannoin vanhoja piirustuksiani varastosta. Tämäkin kuva pihapiiristämme ehkä noin 20 vuoden takaa. Puut on kasvaneet, puupino on poissa, samoin jotkut puut. 




perjantai 7. kesäkuuta 2024

Elokuvavinkki - ja muutama ajatus siitä, sekä luetusta

Luetusta Jeesuksen puheesta*, kuinka hän on viinipuu, Isä viinitarhuri ja me sen viinipuun oksat, tuli mieleen elokuva: Rakkauden pilvitarha. Se sijoittuu viinitilalle, aikakautena 40-luku ja sodan päättyminen. Nuori sotilas päätyy viinitilalle. Siinä vanhan sukutilan vanha isäntä selittää nuorelle miehelle tilan synnystä ja siitä sen viinitarhan juuresta. Se oli tuotu juurenpalasena taskussa - elävä juuri - ja siitä oli koko tila saanut alkunsa. Sitten elokuvassa tulee tilalle tulipalo, joka tuhoaa koko viiniviljelykset. Mutta se alkuperäinen pieni viinipuu seisoo etäämmällä kukkulalla. Nuori mies muistaa isoisän taannoin kertoman asian siitä juuresta. Hän kiskoo maasta palaneen viinipuun ja tuo sen isäntien luo ja kysyy heiltä, että voiko siinä olla vielä elämää jäljellä? Ja isäntä leikkaa puukollaan juurta, tutkiakseen sitä. Ja kas; juuressa on vielä elämää! Nuorimies saa kuulla sanat itselleen osoitettuina: "Se on sinun elämäsi juuri".

* Johanneksen evankeliumin luvusta 15 oli jakeita  siitä alusta aamulla luettavana.

Elokuva: Rakkauden pilvitarha 1995. Elokuvan pääosassa Keanu Reeves. 

---

Tämä pöydällä oleileva maitopurkki oli taannoinen heräteostos nimenomaan kauniin purkin takia! (Yleensä ostamani ovat tylsempiä.) Halusin tuon lehmäpurkin. Mutta kotona huomioin, että siinähän on puutarhakin:) Ja sillähän on ihan nimikin. Tölkin kyljessä nimittäin lukee: "Tölkin taideteos Kasvutarha Ilona Partanen".




torstai 6. kesäkuuta 2024

Oi, me mielettömät... suomalaiset, ynnä muut kansat... Paavalihan päätti kirjoittaa meillekin...

"Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!

Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?

Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?

Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain.

Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?

Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.

Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat.  Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. 

Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi.

Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."

On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää".

Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän."

Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta
tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme

 niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun."

Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen." Kirje Galatalaisille 3:1-14  KR-92


"Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. ... Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen..." Gal. 3:24,28  KR-92







sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

RIEMU...ylioppilaat, ym. siihen sanaan liittyvää

Tämä riemu -sanan mietintä sai tänä aamuna alkunsa parista jakeesta, mutta myös eilen mieleen tulleesta "riemuylioppilas" -sanasta. Ne jakeet ensinnä oli tällaiset tänä aamuna kirkon päivän sanassa:

"Sydämeni riemuitsee Herrasta." 1. Sam. 2:1 

KR-92 "Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa." 1. Piet. 1:8 KR-92

Jäin siis ensin miettimään, että mitä riemu oikeastaan on; onko se pelkkää tunnetta, vai onko siinä jotain muutakin...? Tuli vastaan sitten "sattumalta" sellainenkin jae, (kun muuta yritin etsiä), että: "Tehän juuri olette meidän kunniamme ja riemumme." 1. Tess. 2:20 KR-92

No, näitä miettiessä mietin myös muita sanoja, kuten: rakkaus, kiitollisuus, ilo - että mitä ne oikeastaan on, mitä sisällään pitävät kenties, muutakin kuin vain tunnetta. Mutta en niistä nyt sen enempää höpise tässä.

Mutta se riemu... Minulle ainakin sanasta "riemu" tulee mieleen jokin riehakas ilo. Sellaista tunnetta en kyllä todellakaan  minä usein tunne. Piti oikein katsoa, mitä siitä sanasta sanojen tuntijat sanovat. Kielikellon sivulla oli selitystä siitä, että juhlaa tietysti. Mainittiin myös, että siitä sanasta on vanhaa merkitystä ikäänkuin pudonnut pois eli tarkoitettiin siinä sitä vuosipäivän merkitystä (vrt. riemuylioppilaat päässeet ylioppilaiksi 50 sitten). Mutta sitten mainittiin myös eng. sana jubilee, ja siitä sanottiin, että sillä on englanninkielessä sellaisiakin merkityksiä, joita en suomen ja ruotsin kielessä vastaavalla sanalla ole. Ja se mainittiin, että hebreankielikin siinä.

Jossain mistä näitä merkityksiä etsin, mainittiin esimerkkinä se orjien vapautuskin. Ja näinpä sen riemu -sanan juuret ja merkitykset juontavat kauas: Raamatun sanaan riemuvuosi. Se oli joka 50. vuosi, ja silloin päästettiin orjat vapaiksi, myydyt perintömaat palautuivat takaisin. Jopa viljelysmaa sai vapaata: sitä ei kylvetty sinä vuonna, eikä satoa korjattu silloin. 

Niinpä siis näissä se RIEMUvuosi tarkoitti muutakin kuin vain pelkkää tunnetta! Tosin siitä varmasti seurasi myös sitä tunnetta...🙂


---

Tässä riemuvuosi Raamatun jakeissa: https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=Riemuvuosi&jokin=&eiole=&perussana=1&kirjat=kr&kaannos=fi-38


Kielikello -sivuston selostus: https://kielikello.fi/riemuylioppilaita-ja-riemujuhlia/



lauantai 1. kesäkuuta 2024

"Mitäs jos tekis sellaisen vaihtokaupan...😊"

- Hmm... Onpa tuo toinen kovin siivottavassa kunnossa... Entäpä jos ottaiskin itse sen, ja antais tuon toisen nuoremmille käyttöön..




Meillä on kaksi samanlaista kahvinkeitintä, joista toista on käytetty viimeksi viime kesänä. Nyt sitä taas samalla tavoin aiotaan käyttöön, kun nuoremmat tarvitsee sitä. Mutta näistä "putsinkiajatuksista" tuli mieleen isommat "putsingit" - ja tämä vaihtokauppa-ajatus:


Jeesus tarjoaa oman puhtautensa

meidän käyttöömme.

Teki vaihtokaupan,

otti sen likaisen.


❤️

---

(Minulla täällä näitten keittimien kanssa saattoi tosin jo mennä sekaisin kumpi edes on kumpi, kun se toinenkin oli puhdistuksen tarpeessa... No, nyt sopii käyttää kumpaa hyvänsä:)



perjantai 31. toukokuuta 2024

Keskipäivän kuumuudessa... - Kuului huuto!

Vaikka ensin tuntui yllättävältä aihe, niin sitten kuitenkin tämä kohta kirkon päivän sanassa kiinnitti huomioni: 

"Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Markus 15:33-34

En tiedä millaista se säätila siellä oli silloin, mutta näin Suomen kesän kuumuudessa, on jotenkin helpompi kuvitella sitä hetkeä "keskipäivällä". 

Jos olisi ollut kuumaa ja aurinkoista, paahtava kuumuus olisi voinut tuoda oman lisänsä vielä siihen tukaluuteen! Sitten kuului KOVA huuto! Jeesuksen kova tuska ja ahdistus purkautui huutona Jumalan puoleen... joka näytti hylänneen hänet?! Miksi jätit minut?...Isä?!!! 
Mitään vastausta ei kuulunut. Ei helpotusta. 
Mutta Jeesus huusi uudestaan... Kovalla äänellä - ja antoi henkensä... "...jotta meillä rauha olisi."


"mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jesaja 53:5 (v. 33 käännös)

Luvun 53 - siitä mitä Jeesus koki - voi Jesajan ennustamana, lukea kokonaan tuosta linkistä: 




torstai 30. toukokuuta 2024

Ajatus arjen keskeltä

Odotellaan peräkärryn tuojaa. Siitä on pitkä aika, kun kärryn tuoja on meillä käynyt. Tuli sellainen häpeilevä ajatus sitä käyntiä odotellessa; (kun meillä yhä on kaikenlaista rojua remontin jäljiltä, ja myös keskeneräisyyttä, joista kokee, että ne olisi jo pitänyt ajat sitten saada asialliseen kuntoon,) että "meillä on kuin aika pysähtynyt."

Aika ei kuitenkaan ole pysähdyksissä. Vaikka meistä näyttäisi tai tuntuisi siltä, se kuitenkin kulkee koko ajan. Kunnes alkaa ajattomuus... iankaikkisuus... Miltähän se sitten tuntuu? Mahdoton sanoa. Mutta siitäkin voisi  kenties ajatella, että sekin voisi tuntua siltä, että se on eräällä tavalla kuin paikallaan pysyvä, kun sillä "ei ole alkua eikä loppua".

Tuli noin mieleen Raamatun sanoja siitä, ettei ole alkua eikä loppua. Tuolta  Koivuniemen Raamattuhausta löytyi sitten nuo kaksi alla olevaa jaetta.

Saarnaaja 3:11: Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Hebrealaiskirje 7:3: jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti. 


---

Kuvista pieni selostus niiden alla☀️



Eka kuva: Nyt on yön lähestyessä ihanien auringonlaskujen aika. Se on yksi parhaista hetkistä täällä iltaisin. Mutta se on myös hyvin lyhyt, on mieluusti kiiruhdettava , jos haluaa nähdä juuri sen hetken. Sehän etenee koko ajan!




Ja toinen kuva: Muutamia päiviä sitten ajeltiin edessä menevän tukkirekan perässä. Aika pölinä, eikä mitään näy muuta, kuin se pöly. Mutta tiedettiin, kun oltiin se nähty ja  seurattukin hetkeä aiemmin, kuinka se nosteli tukit kyytiinsä.

---
Vähän "hassua"... Kun halusin tähän jotain kuvia lisukkeeksi, niin tulin ottaneeksi nuo tuollaiset. Kun sitten rupesin selostamaan niitä, tajusin, että nehän olikin sopivamnat tähän juttuseen, kuin mitä olin ajatellut: niissähän onkin samaa "asiaa' näkemisestä ja/tai sen puutteesta, sekä ajan kulumisesta...✨ 

Siunausta sinun päivääsi, mitä se sitten sisällään pitääkin❤️


---
Lisäsin tänne nyt vielä linkin toisen blogini juttuun, josta voisi - jos arjestamme haluaa vaikka lukea jotain - niin lukaista halutessaan vaikkapa vain sen jutun alla olevan kommentin, joka on omani☀️ Siiinä on hieman arkea...


Ja pakko sanoa vielä tämä, ettei täällä asu mitään uskon sankareita... Mutta kaikille on sallittu rukoileminen, ja joka voi olla hyvin arkista kielenkäyttöä, niinkuin jollekin tutulle puhuisi...


keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Hyvä viesti kaukaisesta maasta...

Jeesus Kristus on hyvä sanoma kaukaisesta maasta! 🌿🕊️☀️✝️

---

Pietari, entinen Jeesuksen kieltäjä, on nyt äänessä, ja sanoo  tässä hyvän viestin niille, jotka Jeesuksen ristiinnaulitsemista olivat olleet vaatimassa: "Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu." Apt. 2:39

Hyvä viesti "kaukaisesta maasta" saatiin jo siinäkin,  kun kaukaa kotoisin olleet kuulivat puhetta kukin omalla äidinkielellään... Kieltä normaalisti osaamattomien suusta! Pyhä Henki antoi niitä sanoja.

"Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.

He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja." 

He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?" Apostolien teot, luku 2:6-12 KR-92

(Jumalan Pyhä Henki voi tehdä tällaista, ja tekeekin, jakaen lahjojaan  tahtonsa mukaan yhä, niin että joku voi tulla kuulemaan Jumalan sanoja omalla kielellään, vaikka se, jonka suusta puhe kuuluu, ei sitä kieltä ole koskaan osannut, eikä itse edes ymmärrä puhumiaan sanoja.)

"Kuin raikas vesi uupuneelle on hyvä uutinen kaukaisesta maasta." Snl 25:25 KR-92

Jeesus Kristus on se hyvä sanoma kaukaisesta maasta!🌿🕊️☀️✝️


---

Tässä yksi vanhempi juttu tästä blogista:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/04/tahan-paivaan.html


Ja vielä kuunneltavaksi ihana hengellinen laulu: "Niin ihana on ylistää" -eli laulu nro 19 Hengellisestä laulukirjasta:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=399

Kaunis esitys! Varmaan voi siitä pitää sellainenkin, joka ei noin yleensä hengellistä musiikkia välitä kuunnella.




maanantai 27. toukokuuta 2024

Pietari - "läheisin" Raamatun henkilöistä, ellei Jeesusta lasketa

Jotenkin se vain  Pietari on, vaikka Pietari on ihan erilainen luonteeltaan kuin minä. Niin ainakin luulen. Hänestä olen saanut sen käsityksen, että hän tarttui rohkeasti tilanteisiin, jotka hänestä heti toimintaa vaativat. Itse en ole sellainen. Joskus saatan innostua, ja siten yllättää itseni; mutta yleisesti ottaen vain tuumin, ja asiat menevät ohi.

Mutta mikä Pietarissa sitten on se, joka (hänen luonteessaan) tekee hänet minulle läheiseksi? 

"Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen." Niin, Pietari koki itsensä syntiseksi ihmiseksi, jollaisia me tietysti ollaankin. Mutta siitä huolimatta, (ja kenties juuri siksikin), hänellä oli suuri veto olla Jeesuksen lähellä.
 
"En tunne sitä miestä." Hän oli vähää aiemmin sivaltanut Getsemanen puutarhassa pois korvan yhdeltä ihmiseltä, kun Jeesusta oli tultu pidättämään. Siinä oli se toimeen rohkeasti tarttuva Pietari miekkansa kanssa. Mutta ei mennyt kovin montaa hetkeä, kun ylipapin talon pihassa olikin pelokkaampi Pietari äänessä, kieltäessään (sen Jeesuksen ennustaman kolme kertaa) rakkaan Jeesuksensa!  Siitä tulikin sitten hänelle itselleen suuri suru, että miten hän saattoi niin tehdä....?! Ja nyt Jeesus on kuollut, enkä enää voi sanoa hänelle, että en minä sitä tarkoittanut todella... vaan, että Jeesus on minulle kaikkein rakkain ja tärkein, vaikka olenkin tämmöinen hölösuu, ja raukka - tiukan paikan tullen!

No, sitten oli aikaa kulunut muutamia päiviä. Jeesuspa olikin noussut kuolleista kaikkien suureksi yllätykseksi... jota he eivät osanneet oikeasti odottaa, vaikka Jeesus olikin sen heille edeltä ilmoittanut. Semmoisia uskovia! (Eikä itsekään olla sen kummenpia taatusti.) Mutta nyt oltiin menty Galileaan ja lähdetty kalaan. Eikä mitään oltu saatu. Mutta sitten rannalta huudellut mies antoi vinkin, ja ihme kyllä, nämä kokeneet kalastajat - noudattivat sitä... Tuloksena oli niin valtava kalansaalis, että veneet olivat lähellä upota. Mutta jonkun päässä syttyy ymmärryksen lamppu; yksi tunnistaa rannalta huutelijan. Johannes sanoo, että se on Jeesus. Sekös sai Pietariin liikettä! Ei muuta kuin vaatteet sille mallille, että sopii hypätä veteen ja pyrkiä heti paikalla rantaan. 

Mutta mitähän siellä rannalla oikein tapahtui? Pietari tuli sinne ennen muita. Käveliköhän Pietari sinne nuotion ääreen Jeesuksen luo? Moikattiinko vain? Vai jäikö Pietari sittenkin häpeissään vain odottamaan muiden tuloa, kun ei kehdannut Jeesuksen silmien eteen mennä?  Emme tiedä. Mutta kun toisetkin tulivat rantaan, valtavia kalansaaliita veneen perässä vetäen; huuteli Jeesus heille, että toisivat niitä kaloja siihen nuotiolle. Siinä kohtaa Pietari taas ryhtyi toimeen, ja väkivahvana veti verkot maalle ihan itse. Saikohan hän voimaa ihan siitäkin, kun Jeesus oli paikalla? Mutta sitten nuotiolla, millaistahan olemista se oli? Olen aina ajatellut, että Pietari oli häpeissään - niinkuin varmasti olikin - mutta niin olivat taatusti kyllä toisetkin. Olivathan hekin kaikki jättäneet Jeesuksen siellä Getsemanessa. Mutta Pietari tunsi varmaan suurinta häpeää, sillä hän oli ainut, joka oli kieltänyt Jeesuksen. Tohtiko hän edes oikein katsoa Jeesukseen päin? Vai oliko niin, että hän juuri etsi Jeesuksen katsetta eniten? No, joka tapauksessa, Jeesus varmasti loi katseensa häneen, kun kysyi kolme kertaa häneltä, että "rakastatko minua?"  Ja niihin kysymyksiin Pietari sydämestään vastasi: Kyllä rakastan! Sen jälkeen Jeesus omilla sanoillaan osoitti, ettei hänellä ollut mitään ns. hampaankolossa Pietaria vastaan. Nyt oli Pietarinkin mieli niin keveä!

Mutta tunteet vaihtelevat. Kohta taas hänellä oli ehkä pieni kateudenpoikanen, tuloillaan ainakin, kun Jeesus - Pietarin oman kysymyksen tähden, opetuslapsi Johannekseen nähden - antoi ymmärtää jotain heidän tulevasta kohtalostaan. Luulot ainakin heräsivät heillä kaikilla opetuslapsilla, ettei muka Johannes kuolisi lainkaan. Vaikka ei Jeesus sitä tarkoittanutkaan, vaan viittasi vain siihen, että jos niin olisi, että hän sitä tahtoisi, niin sen ei pitäisi toisiin vaikuttaa mitenkään, mitä jollekin toiselle on osaksi määrätty. Mutta sellaisia me olemme, että monesti tuijotamme itsemme melkein sokeiksi sitä, mitä toiset ovat saaneet/saamassa, ja unohdamme sen, mitä itse olemme saaneet Jeesukselta.


Siunausta sinun päivääsi - Sinä Herrallemme rakas!

---
Eräässä laulussa muuten sanotaan, että "...rakkaat ovat Jeesukselle, kaikki lapset päällä maan..."❤️☀️😊


maanantai 20. toukokuuta 2024

Oli toukokuun aamu...

Oli toukokuun aamu. Mies aloitteli alkavan kesän ihanan viherryksen keskellä työpäiväänsä romuliikkeen pihassa. Tänään hänen pitäisi siirtää iso kasa romuja pois lähteväksi, sinne mihin mikäkin kuuluu. Hän käynnisteli työkonettaan, jolla hän romppeita siirtelisi. Romuliikkeen omistaja oli jättänyt hänelle koneeseen jonkin paperin. Hän katsoisi sen kohta, mutta ensin hän käynnisteli konettaan ja ajoi sen työkohteensa ääreen; samalla huomioiden, että mistä kohtaa aloittelisi hommaa. Tuostapa alan, mies tuumi nostaessaan koneensa työkouran kohteensa ylle valmiiksi. Mutta pitänee nyt ensin lukaista tämä paperi,  joka tänne oli jätetty. Hän avaa taitellun paperin, ja lukee: 

"Masa. Täältä on ostettu viikonlopun aikana tavaraa, jota ei saa kuljettaa mihinkään! Roinan omistaja hakee ne itse. Se merkkasi ne, joten huomioi merkki JP!"

-Jaa, tämmöistä. Okei, tuumasi Masa, kun tarttui koneensa kouralla lähinnä olevaan autonromuun. Mutta, mutta... Siinähän nyt  juuri komeili isoilla raapustettu JP... Jaaha, pitää kait katsoa tämä läjä nyt tarkemmin, että onko tässä muutakin tolla merkillä. Ja olihan sitä. Koko kasa, oli JP:n. Masa kyllä tiesikin sen tyypin, osteleee kaikenlaista kelvotonta. Mitähän se niillä oikein tekee, Masa tuumi.

No, vaikka Masa muka tunsi JP:n, ei hän kuitenkaan tiennyt oikein tämän touhuista. Ei tiennyt, mitä hienoa JP oli jokaisesta ostamastaan "romusta" tehnyt. JP:lle ei romu ollut romua, vaan jotain, jota kannatti pelastaa. 

---

Kuka oli se JP? 
Jumalan Poika.

Tunnetaan paremmin nimellä Jeesus. Tämän JP:n  "harrastuksiin" (lue: päätyöhönsä) on aina kuulunut romujen keruu...







Olisin halunnut tähän kuvan, jossa näkyisi se hento viherrys, mutta en halutunlaista saanut, vaikka kävin ulkona sitä varten. Mainio olisi myös ollut joku piirustus, vaikkapa sarjakuva, jossa se romuliikkeen aamu olisi ollut. 

Mutta mistä moinen minikertomus? Se kertyi varmaan hieman samoin kuin unetkin; hieman sieltä ja täältä. Nythän on se toukokuun ihanan viherryksen aika! Mutta aamuisella kävelyllä oli  metsäkone töissä juuri siellä, mistä odotin kohta saavani varsinkin sitä ihanaa viherrystä koivikossa ihastella. Eilisillan hyvä, kristillisen sanoman sisältänyt elokuva, (The Grace Card 2011), toi varmaan myös ne omat rikkinäisyyden tunnot mieleen. Mutta aina kannattaa muistaa, mitä Jeesus itse sanoi: "...en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.. " Ja niitä me ollaan kaikki!

Mutta JP rakastaa romuja❤️




torstai 9. toukokuuta 2024

Helatorstai - 40 päivää pääsiäisestä: Jeesuksen taivaaseen menon päivä



Laitoin tuollaisen lappusen jääkaapin oveen☀️

 

Ylläoleva kuva on joskus tähän aiheeseen tullut piirusteltua. 

---

"Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. ...

  ... he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." Apostolien teot 1:3,9-11 KR-92


keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Tähän aamuun - tähän arkeen

Jae kosketti minua lohdullisuutensa takia.

"Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta..." Mark. 1:30-31 KR-92

Vaikka emme olisi kuumeessa, tai muuten sairaina, voi olla monenlaista muuta syytä, jonka vuoksi kaipaisimme jotakuta joka nostaisi meidätkin ylös. Tulkoon Jeesus meidänkin luoksemme, ottakoon kädestä, rohkaiskoon, ja nostakooon ylös masennuksista.




Tule Jeesus tänään meidänkin "kuumeisiimme", tai "jäihimme". Sinä kykenet auttamaan kaikenlaisissa tilanteissa.  Auta Jeesus tänäänkin meitä niin monin eri tavoin ahdistettuja. Tule luoksemme, ota kädestä ja auta jalkeille. Valaise valollasi, viritä ilon ja toivon sävelet☀️





maanantai 6. toukokuuta 2024

Eilen, tänään ja aiemmin - bongatut jäljet metsässä ja tiellä

(Huom. Olin aloittanut tämän jutun viikko sitten, eli eka kappale on silloin kirjoitettua.): Eilen lähdettiin isännän kanssa tuohon lähelle taloa olevaan metsään, kun siellä jo pystyy kävelemään. Mutta oli siellä joku muukin kävellyt... lumisessa kohdassa oli jäljet, joista tuumin, että olisikohan ollut parempi, ettei olisi niitä nähnytkään. Toki tuo on varmaan vähän sulanut ja siten kasvanut, mutta silti:(  Niitä näkyi tuossa ympäristössä lisääkin. Kesällä ei niin jälkiä näy, paitsi joskus jossain hiekassa voi olla, tai painaumina sammaleessa.




---
Nyt sitten tuoretta tekstiä: Taas eilen huomasin tuolla vaaran alla jälkiä; tieosuuden alussa, josta alkaa nousu tänne pihaan; ja toisaalle tieosuus, jota ei aurata lainkaan talvisin. Niillä lumilla oli mennyt iso ja pieni...🐻 Karhu, ei mikään leikkinalle, vaikka tuon nallen kuvan tuohon laitoinkin. Ei se karhu kuitenkaan mikään ihmisen leikkikaveri ole.








No, havainnot jatkui tänä aamuna. Tuolla hiekkatiellä joka valtatielle menee, oli tien reunoilla ojan lähistöllä jälkiä useassa kohtaa. Minulla on mennyt vähän pidempi aika, että olisin tuonne isolle tielle, tai edes ojalle asti kävellyt, joten ei sikäli ole tietoa, milloin jäljet ovat sinne tulleet. Mutta uumoilen näistä kaikista havainnoista, että mahdollista on, että ovat kaikki samoihin aikoihin kenties tulleita? Ihan tuoreita eivät olleet. Pidän mahdollisena, että ovat tulleet vähän ennen viime viikon lumisateita. Lumi on tullut ehkä päälle ja jäljet tuoreeltaan peittyneet, ja nyt kun ne takatalvilumet suli, tulivat jäljet näkyviin... Nämä alla olevat kuvat tältä aamulta.








Kyllä nämä jonkun verran kävelyhalukkuuta hillitsee...  Petoeläinhän se karhu on. Ne jutun alun jäljetkin oli n. melkein kuin pihassa, n. 100 m päässä talosta. Keittiön ikkunasta olisi voinut vaikka nähdä, jos olisi ollut muutama puu vähemmän siinä välissä. Ja tuonne alas rotkoon ei kyllä nyt viitsi mennä, vaikka muuten talven jäljiltä olisi siellä mukava käydä katsomassa paikkoja.  

---
Tässä tämän blogin karhujuttuja lisää, jos jotakuta kiinnostaa niitä silmällä:

 
Vinkkinä vielä, että tietsikalla blogia katsellessa kun näkyy ne sivupalkin aiheet, (jotka ei kännykällä lukiessa tule valitettavasti esiin), niin sieltä löytyy myös aiheena rotko, jos joku siitä  kiinnostui.🌲