Kesäkurkistuksia

Lähdössä kotipihasta Vuonislahden kokkoa katsomaan. Auton peilistä näkyy ilta-auringon valaisema talo takanamme, ja sivulla pihan mökki.

Ystävän päivällä tuoma ihana kukkakimppu.

Vuonislahdden kokko, laivalaiturilta katsottuna. Väkeä oli enemmän kuin osasin odottaa.

Ja takaisinpäin tullessa pysähdyttiin vielä uimarannan hiekalla kävelemässä ja auringonlaskua ihailemassa. 

Ei meillä ollut koiraa, mutta jollakin oli ollut. Rannalla oli myös muutama lapsi uimassa,  ilmeisesti isoäitinsä heitä vahti ihan vedessä itse seisten.

Onneksi oli kivan aurinkoista☀️

---

Onhan niitä harmaita ja sateisia päiviä tässä ollut...

Mutta tänä aamuna näyttää tältä...

Aamun ajatus: Syntymisemme on on ollut ilo...

Vanhempamme ovat iloinneet. Ja jos he eivät olisikaan, on ainakin Jumala iloinnut tekemästään, eli meistä!

Me emme usein kenties koe itseämme ilon tai rakkauden arvoisiksi, mutta jos olisimme jääneet syntymättä, puuttuisi paljon. Ja jos Jumala meidät on luonut, on meidän syntymisellämme tarkoitus, vaikka emme itse kokisi asiaa niin. Ja tämä pätee niin ihmisiksi syntymiseemme, kuin myös siihen; että Jumalan lapsiksi, uskoviksi, kun olemme syntyneet. Emme ole turhia, tai sattumia, emme vahinkoja. Olemme rakastettuja sen vuoksi, että olemme; emme sillä, mitä saamme, tai emme saa aikaan. 

Olemme Jumalan lapsinakin ilo Isälle, kuin maallisille vanhemmillemme - ilo ihan vain syntymällä hänelle.  

---

Kun tuli mieleen yksi kuva, joka olisi sopinut kuvitukseksi tähän, aloin selata blogin sivupalkissa olevaa "piirustukset" -aihetunnistetta, tuuminkin mielessäni, että olkoot ne kaikki siellä kuvituksena tähän:) Jotta tuossa niitä on, ns. "joka lähtöön". Nekin olleet ilo tekijälleen ainakin:)

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/piirustukset?m=0

Ja hyvää juhannusta itsekullekin🌿🌼❣️☺️

Hauska lehmäjuttu luettavaksi Maaseudun Tulevaisuudessa🐄🐮

Hauska lehmäjuttu Maaseudun tulevaisuudessa! Vastasyntynyttä vasikkaa hoivasi pellolla kolme varaemoa, kun oikea äitilehmä oli häipynyt jonnekin...:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koti/41b6fbca-d127-4d33-b945-f0beb32a20bb

Lehmien nimetkin tuovat hymyn huulille. Jutussa kerrotiin sekin, minne se tuore äitsykäinen oli päätynyt...🐄🐮

---

Ja lehmäkuva piti tähän löytää🙂 

Tuossa kuvassa minä näyttäisin tirskuvan käsi suun edessä, yli 50 vuotta sitten. Äiti on kuvan huivipäinen karjakko ja vihreähameinen tyttö on siskoni. Siinä ollaan pomarkkulaisella laitumella Wiron tilan lehmien kanssa.

Tuossa sekin juttu, johon kuvan olin aikoinaan laittanut:

 https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/12/sanoja-150-vuotiaalle.html?m=1

Profeettojen elämästä. Heissä sitä oli tosi monenlaista ihmistä. Ja yksi piirroshahmotelma aiheeseen.

(Tämän olin joskus kirjoittanut ja jättänyt sitten luonnoksiin ilmeisesti sen takia, kun yhden nimeä en ollut siinä heti muistanut, että kuka olikaan kyseessä. No nytpä vähän jatkan. Ja vähän piirustinkin kirjoitusvihkoseni sivuun, kun aamulla osui luettavaksi Hesekielistä jakeita. Ja Hesekiel oli juuri se mies, jonka nimi oli juttua alunalkaen värkätessä ollut hukassa:)

Profeettoja oli monia, ja monenlaisia. Heidän tehtävänsä ja toimintansa oli varmastikin Jumala ikäänkuin räätälöinyt itsekullekin. He joutuivat erikoisiin hommiin, sellaisiin, jotka eivät usein olleet lainkaan kivoja hetkiä - päinvastoin pelottavia. Tai muiden silmin nähtynä omituisia. Jumalan  on täytynyt valita niihin tehtäviin ihmisiä, jotka hän tiesi kykeneviksi niihin. Mutta silti, koville toisinaan otti profeetalle julistaa sanomaa jonka tiesi ns. särkevän kuulijoiden korvia - ja sydäntä.

Yksi tunnetuimmista profeetoista oli varmaan Joona. Hänen nimensä tuntee varmaan lähes jokainen. Hänhän se joutui kalan suuhun ja vatsaan, mutta selvisi siitä. Tosin Jumala ei ollut häntä merimatkalle käskenyt mennä, vaan Niiniveen. Niiniveen hän meni kiltisti vasta sen "kalareissunsa" jälkeen. Niiniven väki otti vastaan sen sanan, jonka Joona toi, ja pelastuivat tuholta. Joonan mieli myrtyi Jumalan armollisuudesta. Hän koki tehneensä turhaa työtä. Hän olisi kai halunnut nähdä näytöksen Niiniven tuhosta.

Joku sai Jumalalta ohjeen ottaa huonomaineinen nainen vaimokseen. Aika erikoinen vaimovalinta profeetalle! Mutta mistäpä me tiedämme, vaikka Hoosea - se oli sen profeetan nimi, olisi ollut ihastunut tähän naiseen jo aiemmin, tai jopa nainen ollut kiinnostunut Hooseasta. Mutta oli miten oli, nainen ei tosiaan ollut mikään yhden miehen nainen... Hänet Hoosea kuitenkin vaimokseen otti tai sai, olkoon nyt kuinka päin tahansa. Lapsiakin tuli. Lapsille profeetan piti antaa nimiä, jotka kuvastivat sitä, mitä pian oli tapahtuva. Jossain vaiheessa vaimo ehkä meni taas vieraisiin. Mutta mies haki vaimonsa takaisin ja "suostutteli häntä", että vaimo hänen olisi. Kukaties profeetta joutui kyläläistensä pilkan ja naurun aiheeksi, kun hänellä oli sellainen vaimo, joka vieraiden perään vilkuili. Nyt tätä kirjoittaessa uskonkin, että Hoosea varmasti oikeasti rakasti tuota vaimoaan, koska profeettojen elämällä Jumala jotain ihmisille tahtoo osoittaa. Tällä sitä myös, että rakastaa sitäkin, joka ei samalla tavoin kykene rakastamaan takaisin ja olemaan uskollinenkaan. Tämä profeetta oli Hoosea.

Sitten oli joku profeetta, eli nyt se Hesekiel, joka joutui tekemään erikoisia asioita. Sanottaisiinkohan niitä nykyään performansseiksi kenties. Kerran hän joutui makoilemaan kuukausia: ensin toisella kyljellä, sitten toisella. Ja joutui rakentelemaan pienoismalleja esitystensä tueksi. Hän joutui rakentamaan pienoismallin Jerusalemin piirityksestä:  tiileen piirtämään kaupungin, ja sen ympärille rakentamaan piiritysvallit, valtausluiskan, ja sotaleirejä ja muurinmurtajia siihen ympärille. Mutta vaikeinta oli, kun hän itse joutui makoilemaan kauan siinä vieressä, niinkuin oli ohjeen Jumalalta saanut. Se oleminen siinä ja hänen surkea ruokansakin, kuvasi kaikki sitä, millaiset olosuhteet olivat tulossa. Hesekiel näki myös jotain aivan vastakkaista joskus, profeetan työnsä alkajaisiksi.  Se oli näkymää taivaasta. Ehkä sekin osaltaan rohkaisi ja auttoi jaksamaan vaikeassa profeetan työssään, johon hänet Jumala kutsui. Hän oli kutsun saadessaan jo itse aiemmin vietyjen pakkosiirtolaisten joukossa "Kebarjoen varrella". Mutta siitä hänen taivaallisista näkemästään olen jo aiemminkin halunnut jotain kuvaa nähdäkseni. Tämä aamuna jotain yritin vihkoni sivun alalaitaan hahmotella siitä, mitä siinä näyssä oli. Ne näyn asiat löytyy halukkaille luettavaksi Hesekielin luvusta 1.

Sitten oli myös Daniel, joka oli vankina viety Nebukadnessarin hoviin Babyloniaan. Siellä hänestä ja kahdesta osatoveristaan tuli kuninkaan hovin väkeä. Daniel kykeni selittämään kuninkaan unen. Daniel joutui  kuningas Dareioksen aikana leijonien luolaan, koska ei ollut suostunut rukoilemaan - juonittelijoiden ovelasta ehdotuksesta tehtyä - ja kuninkaan sitten vahvistaman määräyksen mukaisesti, vain kuningasta kuukauden ajan... Mutta leijonat eivät olleet kiinnostuneita syömään Danielia, koska Jumala oli niin päättänyt! Kuningaskin iloitsi löytäessään hänet elossa. Daniel oli siis entinen vanki, pakkosiirtolainen; mutta sitten myöhemmin hoviväkeä kuninkaan palveluksessa. Mutta Danielille Jumala ilmoitti myös muutoin tulevia tapahtumia, jotka on kirjoitettu hänen nimellään olevaan kirjaan.

---

Tämmöistä täältä tänään. Meni siinä pienen piirustuksen kanssa jokunen hetki, vaikka alkuun piti vain niinkuin luonnostella lyijykynällä.

Mielenkiintoisia juttuja luettavaksi

 Ystävyyden vähimmäismäärä | Päivämies: https://share.google/uSX1KNdWXlzhIPeuv

Mielenkiintoinen juttu kenelle tahansa luettavaksi! Siinä yksi perheenisä kertoo, miten hän nuorena ilahtui, kun hänelle - oudoksi itsensä kokevalle, osoitettiin ystävällistä huomiota.

---

Mies - yrittäjä, on joutunut elämässään sellaistakin tekemään, että arkut kahdelle pojalleen. Aikoinaan keskustelut tyttöystävän - nykyisen vaimon, kanssa olivat merkityksellisiä:

Seurakuntalainen: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kari-kankkusen-autossa-soi-dei-plus/

Kuvat muutaman päivän takaa... Ei näy aurinkoa nyt. (Nuo muutamat pienemmältä näyttävät kuvat kannattaa klikata isommaksi... Näyttää kivemmalta.)

Kun joku pato murtui, alkoi vyöry... - Ja laulun purokin hieman lirisee...

Ajattele sellaista hetkeä, tilannetta, kun joku pienen purosen saama kulkureitti murtaa kohta koko padon... Silloin alkaa suuret vedet virrata. Kukaan ei mahda niille mitään...

Apostolien tekojen luvussa 4 on tapahtuma, jossa myös näkyy se, kuinka Jumalan virta on vyörymässä esiin, pato on murtunut jo, eivätkä sitä estää yrittävät hallitusmiehet enää mahda sille mitään:

"Mitä me teemme näille miehille? Heidän toimestaan on selvästikin tapahtunut ihme. Jerusalemilaiset sen jo tietävät, emmekä me voi sitä kiistää. Mutta ettei tapaus tulisi kansan parissa vielä laajemmalti tunnetuksi, meidän on paras jyrkästi kieltää heitä puhumasta sen miehen nimessä kenellekään." Apt. 4:17 KR-92

Siinähän on aivan sisäpiiritietoa hallitusmiesten puheista! Kuulusteltavat on pistetty pihalle siksi hetkeksi, kun mietittiin sopivaa tapaa toimia. Myöhäistä yrittää estää... Pato oli jo murtunut. Olisivat olleet järkyttyneitä, jos olisivat tienneet miten laajalle tulee tuokin sanominen julkiseksi - saati muut. Täällä Suomessakin vuosituhansia myöhemmin sitä julkistetaan edelleen. Kukahan se oli, joka sen tiedon päästi julki tuolta? Mutta ihmetekoa julistivat apostolit. Sen he heti suoraan ilmoittivatkin tekevänsä, vaikka heitä juuri kiellettiin parantumistapauksesta kertomasta.

---

Ja tämän aamun mieleen tullut laulu oli sitten:  "Jumalan virta nyt kuohuu..." Ja silloin: "... korpikin kukkii, kauniina kuin morsian.." On se jännä, kun lauluhana, tai puro, aukeaa; silloin alkaa virta vyöryä... Kun eilen, niin sitten tänäänkin:) Tosin mielessä vain soivat, ei vielä ääneen:) Siinä laulussa muuten sanotaan jotenkin näinkin: "virrat, virrat ne armon, autuutta lohtua tuo..." Juuri eilenhän kirjoitin, että vaikkapa lapsena jo opitut laulut ja virret voisivat tuoda lohtua ja iloa myöhemmin elämässä. Sitä en suinkaan muista, missä vaiheessa tuokin laulu on tullut tutuksi ja sävel opittua. Voi se olla lapsenakin opittu, kun äidin mukanahan me Pomarkun helluntaiseurakunnan rukoushuoneella usein kuljimme, ja siellähän niitä monia lauluja kuuli ja oppi. Se oli 70-luvun alussa se,  kun äiti uskoon tuli. 

---

Olin näköjään tuosta laulusta joskus saanut idean peräti kuvantekoon. Tuossa juttuun linkki, ja siellä on linkki, jos haluaa kuunnella laulun.

  https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/01/musiikista-alkunsa-saanut-kuva.html?m=0

Ajatuksia laulamisesta, kun piti yhden laulun sanoja etsiä

"Oi, mikä riemu, olla kun saan..." "..seurassa kuljen nyt Jeesuksen..."

Jostakin syystä mielessäni alkoi jo ennen ylösnousua soida laulun sanoja; noita tuossa yllä. Mutta en vielä keittiön pöydän ääreenkään päästyäni ollut saanut selkoa, että mistä laulusta ne olivat ja miten laulun alkusanat kuuluivat, että sen voisi löytää. Tai edes kertosäe jos olisi tullut mieleen.

No vihdoin löytyi; vanhaa, kukkapaperilla päällystettyä laulukirjaani selatessa: Laulu oli:  "Siunattu varmuus, Jeesus on mun". Samalla kun oikeaa laulua etsin, alkoi moni tuttu laulu soida mielessä. Mieleen ehti tulla myös se ajatus, että itse oppi jo koulussa muutamia virsiä. Mikä sääli ja suuri vahinko, ettei samaa mahdollisuutta suoda nykyajan lapsille! Heiltä jää oppimatta sellaista, joka olisi voinut tuoda lohtua ja iloa myöhemmin elämässä. 

En tosin voi itse pullistella tämän asian hyvin hoitamisella, sillä en ole juurikaan laulanut kotona, että omat lapseni olisivat kuunnelleet ja siinä oppineet. Vanhemmille lapsille tuli jonkun verran laulettua hengellisiä lasten lauluja. Mutta nuorempien osalta se taisi jäädä aika olemattomiin. Samalla surettaa, että varsinkin nuorempia ei tullut juuri opetettua uskon asioissa, kuten olisi ollut hyvä. Isommille sellaista toimintaa oli hieman enemmän. Näin vanhana voi todeta, että se olisi tärkeää kylvää "sanan siementä" ihan jo pienestä. Siihen sopii iltarukoukset, laulut, pienten kirjojen lukemiset, kertomukset. Ja tietysti vanhemmat elää esimerkkinä, ihan tavallisina omana itsenään, epätäydellisenäkin... armon ja anteeksiantamuksen tarvitsijoina.

Mutta lauluihin palatakseni; tavallaan tykkäisin laulaa, täällä sisälläkin, enkä vain ulkona. Tai pelkästään mielessäni. Mutta ajattelen, että jos se häiritsee... Ja on siinä varmaan ihan sitä kehtaamisasiaakin... Nykyään jo ruosteessa olevan äänen ja laulataidonkin kanssa. Minun olisi vaan jo alunalkaen kannattanut rohkeasti lauleskella ilman häpeää ääneen ihan kotonakin, jo avioliiton alussa. Tiedän ihan, että jos kysyisin kotona olevilta, että: "Häiritseekö, jos vähän laulaisin?" Vastaus olisi: "Ei tietenkään! Laula vaan. Ei semmoista tarvitse edes kysyä." Ihmeteltäisiin minun asennettani varmaankin. Siinäpä se itseasiassa onkin; oma mieleni ja luontoni on vaan pistänyt sulun laulamiselle. Joskus sulku on yllättäen murtunut, ja mm. lapsenlapselle olen videopuhelussa laulanut mm. "hämä-hämähäkkiä" ja joskus jonkun muunkin laulun. Niinkuin taannoin yhdelle pienelle syntymäpäiväsäkeen. Laulaminen tuo kyllä iloa, rohkaisua, tai muuta sellaista, kun vaan rupeaa siihen...

Pitihän se isännältä seurusteluaikana saadun kukkakimpun, tms. mukana tullut paperi pistää aikoinaan talteen😃 Ja kivastihan se on säilössä - ja näkyvissä, jos ei kirjaa sullo jonnekin kirjahyllyyn.

Siinä oli Jeesus. Siinä oli Isä! Siinä oli kaikki, silmien edessä nähtävänä juuri...

Jeesuksen kaverit eivät tajunneet, mitä heidän silmiensä edessä todella oli...!

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/siina-oli-jeesus-siina-oli-isa-siina.html?m=1

Tämänaamuista ensin vihkoon kirjoittelin, sitten naputtelin toisen blogini puolelle. Jos ei Jeesuksen kaverit tajunneet, mitä heidän silmiensä edessä justiinsa oikeasti oli, niin ei tietysti ole kumma, jos me ollaan vielä  "tajuttomampia" usein🫣☺️ Mutta sellaisten seuraan Jeesus hakeutui, kuin mitä mekin ollaan🌿🕊️❤️

Joensuussa tänään

Oli sairaalanmäellä asiointia meillä kummallakin isännän kanssa. Sen jälkeen käytiin syömässä ja sitten tavan kirppiskierros. Fidalta ostin mustat, sopivan matalat,  nahkaiset remmmikengät käytettäväksi hameen kanssa. Hintaa oli hurjat 4,60 e😄 Samalla käytin suutarilla näytillä yhdet hajonneet kengät, mutta ei niitä suutari ottanut nyt korjatakseen. Näistä kengistä juttu ja kuvat; löytyy vaateblogini jutusta:

 https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/06/kenkajuttu.html?m=1

Sitten ostin muutaman kirjan, niitä löysin sekä Fidasta että Kontista. Allaolevan kuvan pienet kirjat on Kontista. Pienimmät on pari Raamattua, hinnat kaksi ja kolme euroa. Mustakantinen niistä on kaksikielinen: tekstit vierekkäin samalla sivulla suomeksi ja englanniksi. En tarvitse kyllä lisää Raamattuja, niitä on meillä ihan tarpeeksi. Mutta minulla on unelma, että jos voisi joskus jossain pitää pientä kirjapöytää esillä, ja siitä saisi ihmiset ottaa mitä haluavat.  Ei maksua niistä, muuten vaan tarjolla halukkaille.

Mutta sitten oli noista ostoksista vielä tuossa kuvassa nuo kaksi isoa, ja aika paksua kierrekansissa olevaa juttua. Ne opukset oli 2 euron hintalapuin varustettu kumpikin. Ne löytyi Fidalta. Niistä olen innoissani, siinä on minulle tekemistä, (vaikkapa sudokujen vastapainoksi), sillä nuo opukset ovat mulle nyt jotain samaa kuin jollekin lapselle annettu tehtäväkirja😃 Niissä on Raamatun asioita käyty läpi niin Uudesta kuin Vanhastakin testamentista. Ja noissa on sitten tehtäviä eri aiheista läpi Raamatun, ihan silleen tehtäväkirjatyyliin. En tiedä miltä vuodelta nuo on, mutta oli miltä oli, niin Raamatun sanahan ei vanhene. Se on aina  sama.

Sittenhän oli vielä tuo puolitoista euroa maksanut piispa Huovisen hartauskirja, jonka sisältö näytti minusta hyvältä. Kauniit kuvat ja lohdulliset tekstit☀️🌿

Tällaista täältä tänään. Kuulokeskuksessa itse kävin vähän korvakappalemekaanikolla hiotuttamassa vasemman korvan "pötikkää", joka on hiertänyt ja painanut. Käytin sen takia siinä korvassa välillä vanhaa kuulolaitettani. Mutta nyt tuntuu hyvältä hiottu korvakappale, ei vaivaa ollenkaan nyt.

Elokuvallista... Ja muuta, jotain suurempaa.

Katselimme muutama päivä sitten meillä olevan elokuvan Egyptiin joutuneesta Joosefista. Elokuva: Raamattu/Joosef. Alkuperäisnimi: The Bible/Joseph. Vuodelta 1995, kesto 3 h 8 min. Kyseinen elokuva on kyllä yksi parhaista, mitä Raamatun henkilöistä on tehty! Siinä on hyvät näyttelijät; (mm. Ben Kingsley) ja käsikirjoittajat ovat osanneet käsikirjoittaa roolit ja tapahtumat kiinnostavalla tavalla. Ei ole vähääkään tylsä tämä elokuva; koskettava se on!

Tästä näkee halutessaan elokuvan kansikuvan, ja selitykset jotka ovat englanniksi. Itse annoin tämän näpeissäni olevan vekottimen hoitaa käännöshomman suomeksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_(1995_film)

Joosefista tuli osa Jumalan suunnitelmaa. Hän näki unet, jotka osoittautuivat myöhemmin todeksi ja näyttivät etukäteen, mikä tuli olemaan Joosefin asema tulevaisuudessa. Vaikka sitä ei silloin kotiväkensä keskuudessa kukaan pitänyt muuna kuin haihatteluna. Mutta niin vain kävi, että hänen isänsä Jaakobin perhekunta, myös ne häntä vihanneet veljet, pelastuivat nälkäkuolemalta; samoin kuin koko Egyptin kansa - Joosefin uuden aseman ansiosta Egyptin hallinnossa. Sen oli Jumala suunnitellut ja toteuttanut, vaikka kukaan ei olisi ikipäivänä mitenkään voinut kuvitella ja uskoa sellaista tapahtuvan!

Raamattu kertoo siitä näin: "Kun Joosef oli seitsentoistavuotias... Kerran Joosef näki unen... "Kuulkaapa millaista unta minä näin! Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?"

Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä vielä enemmän. Jooset näki vielä toisenkin unen ja kertoi senkin veljilleen: "Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: "Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?" 1. Moos. 37:2,5,6-10 (v. -33)

Mutta niin ne Joosefin unet kuitenkin näyttivät, mitä tuleman piti: Hänestä tuli heidän herransa Egytissä; faaraosta seuraava. Ja sinne veljet itse olivat hänet myyneet - orjaksi! Mutta Jumalalla oli se suunnitelma...!

---

Tässä on linkki hakusanalla "Joosef" löytyneisiin juttuihin tästä blogista. Kaikissa tosin ei ole se Egyptissä ollut Joosef, olihan heitä muitakin: Joosef Arimatialainen ja Joosef Marian mies. Mutta Egyptin Joosefilla se alkaa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Joosef

---

Sitä elokuvaa kun oli katseltu, niin muistui mieleen osia paristakin jakeesta, niin piti etsiä että mistä ne löytyy. Jumalan suunnitelmat niissäkin kyseessä, jo aikojen alussa Jeesukseenkin myös viittasivat:

"Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista..."4. Moos. 24:17 (v. -33) 

Bileam joutui siunaamaan Israelin, vaikka oli palkattu kiroamaan heidät...

"Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes hän tulee, jonka se on ja jota kansat tottelevat." 1. Moos. 49:10 (v. -33)

Jaakob siinä siunaa poikansa Juudan... Josta sitten tuli Jeesuksenkin esi-isä. Jeesukseenhan nämä yllä olevat juuri viittaavat. 

Jo Eedenin käärmetapauksen jälkeenhän ennustettiin hänestä, joka polkee rikki käärmeen pään... 1. Moos. 3:15

Siinä niitä Jumalan suunnitelmia. Eivätkä ne jää pelkiksi suunnitelmiksi, kuten meillä ihmisillä monet asiat saattavat jäädä.

Kosketusmuisti - miltä lintu tuntui... Ja vähän matematiikkaakin... huonolla numeropäällä🫣

Tuollainen sana tuli mieleen, kun näin variksen tien pielessä. Olimme autossa ja sanoin isännälle, että muistan vielä miltä tuntui, sen meillä 70-luvun lopulla olleen "Jaska" -nimisen variksen selän silittäminen. Jäin miettimään sitä, että jos en olisi koskaan pidellyt mitään lintua käsissäni, en osaisi kuvitella, tai tuskin tulisi mieleen edes miettiä, miltä lintu käsissä tuntuu. Sama juttu tietty muidenkin eläinten kanssa. Ennenvanhaan esim. lehmät ym. kotieläimet tulivat monille tutuiksi monella tapaa, myös kosketuksen osalta, jo lapsina. Moni vanhus saattaisi nyt ilahtua, jos pääsisi vaikka lehmää koskettamaan vuosikymmenten jälkeen.

Mutta se linnun - "Jaska" variksen, tuntu? Sileältä tuntui sulkansa silitellessä, ja samalla tunsi, ettei siinä ole pelkkää pehmeää sormien alla, vaan on siellä se kovempi "runko" alla🐦 - elävä olento.

Mutta kun tässä nyt linnuista muutenkin on juttua,  niin mainitsen, että olipa sillä samalla automatkalla myös kurkipariskuntakin taas nähtävissä, ison tien varrella olevalla multapellolla. Lieksasta palatessa olivat sitten jo häipyneet siitä.  Olisin ainakin yrittänyt kuvan saamista jos vain olisivat vielä siinä poseeranneet.

Eri ihmiset muistavat erilaisia asioita. Itse olen varsin huono muistamaan esim. mitään numerosarjoja. Ilmankos ei kertotaulu jäänyt pysyvästi mieleeni, vaikka sitä kovasti tankattiin ja hetkellisesti sen osasi. Sen verran aikaa, että opettaja uskoi sen vihdoin opitun:) 

Ai mutta, tästäpä päästäänkin vielä hieman huvittavaan aiheeseen. Yksi tyttäristä tekin minulle opiskeluihinsa liittyvänä eräänlaisen matematiikkatehtävän, jossa oli päässälaskuja. Ja joissa olen myös huono. Mutta suostuin sitten, vaikka kauhistelin tehtäviä😂 Ensin oli yhteenlaskua, sitten vähennyslaskuja, sitten sitä "iki-ihanaa" kertotaulua ja lopulta vielä muutama jakolaskukin. Kyllä minä lopulta vastaukset niihin sitten sain. Mutta esim. kertotaulun osalta eivät vastaukset tulleet ns. kuin apteekin hyllyltä. Ja tyttären tehtävä olikin sitten ottaa selkoa juuri siitä, millä keinoin vastaukset niihin kaikkiin päässälaskuihin syntyivät. Minulla oli tällaisia tapoja: "sormilla laskemalla", "pyöristämällä", "päässä alekkainlaskuna", ja tämmöinenkin: "koska 100 on helppo jakaa 4 osaan" ja "7-kertotaulusta muistelemalla" olin yhteen jakolaskuun sen vastauksen saanut. Vaikka en innolla ruvennut testihenkilöksi, oli hauska itsekin sitten nähdä millä systeemillä meikäläinen vastauksia laskuihin sitten sai😃

Nyt sitten tässä itse matikan tehtävän keksin: Montako lintua löydät rivistä + 1 = ?

🐓🐧🦢🕊️🦃🦅🦆🦉🦚🦜🪿

---

Vastaus: 11+1=12. (Nuo linnut tuossa yllä ja yksi ylempänä jutussa ollut:)

Hauskaa päivää itsekullekin🌼

Kesähuviksi hiukan outoja sanoja:)

Olin v. 2014 miettinyt minun ja isännän käyttämien sanojen eroja. Ne eroavaisuudethan johtuivat siitä, kun synnyin- ja sukusijamme meillä olleet ihan eri puolilla Suomea. Samoin näitä nykyasuinsijamme sanoja silloin ihmettelin. Ja jutussa sanoin jättäneeni pois jo sanan: "mello",  joka siis oli äitini käyttämä sana. Mutta nytpä olen ottanut sanan uudestaan käyttöön, kun leveät mekot on taas muodissa. Tänäänkin taas yhtä sellaista puuhastelin vanhasta pussilakanasta mekoksi:) Kun on "mello" (leveä, iso, ylisuuri) - jotain sellaista - mekko  yllä, ei tarvitse miettiä löytyykö sopivanvärinen t-paita jonkun hameen pariksi. Eikä tarvitse kipristellä liian tiukkojen hameenvyötäröiden kanssa. Mukavuus ja käytännöllisyys ennen kaikkea😃

https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/07/ymmarrysvaikeuksia.html

Nyt muuten piisaa lämmintä ulkona.., ja se on kiva!

🌿🌼☀️

Kun isän nimi on Toivo. Minun isäni nimipäivä on tänään.

Toivon päivä. Nimipäivä. Liputuspäivä. 

Isä vitsaili, että hänen nimipäiväänsä liputetaan:)

Mutta on suurempikin toivo, kuin mitä isäni oli. 

"Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa." 

Matt. 12:21 KR-92

Se nimi on Jeesus. Suurimman, vahvimman, 

vanhimman ja ensimmäisen Isämme Poika.

"Jesaja taas sanoo: - Iisain juuresta nousee

 verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi.

 Häneen kansat panevat toivonsa.

Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla

 teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän

 Hengen voimasta olisi runsas toivo." 

Room. 15:12-13 KR-92

---

Tässä alla minä ja siskoni isän kanssa 70-luvun puolivälissä. Äiti otti kuvan; sillä laatikkokamerallaan, jota ei suinkaan pidetty kasvojen kohdalla kuvatessa, vaan vatsan korkeudella ja ylhäältäpäin katsottiin kameran etsimeen, että kuvattavat ovat kohdillaan😀

Tuossa linkissä puolestaan juttu, kun isä minulle housut ompeli 60-luvun lopulla:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/06/isa-ompeli-housut-50-vuotta-sitten.html

Kesäkekkerit -piirros

Tämä liittyy niihin juhliin. Jotensakin tuohon tapaan oli alue juhlintaan laitettu. Pöydillä oli enempi kaikkea, mutta piirsin noin muutaman kipposen pöydille, joissa jotain. 

Tuonne takapihan takimmaiselle alueelle oli juhlinta keskitetty. Sinne miesväki kantoi pitkän keittiön pöytämme. Vasemmalla on sininen, vanha puutarhapöytä, joka on talon entisen omistajan eli isännän ukin 90-luvulla ostama; kuten tuo, jo vinksallaan oleva vanha keinukin. Noiden puutarhakalusteiden ostoretkellä muistelen meidän olleen isännän ukin kanssa mukana silloin kauan sitten Joensuussa. Mukana silloin yksi pieni tenava.  Sen vanhan puutarhapöydän päällä oli nyt likellä sataa vuotta jo varmaan oleva pöytäliina Hauholta, äitini mummon kutoma. 

Tässä tätä naputellessa tein huomion, että noita ruokapöydän tuolejahan on oikeasti meillä vain neljä, ei kuutta. Eli liekö sitten yksi eteisen pieni penkki ollut tuolla myös, koska muistelen jossain kohtaa laskeneeni istumapaikkoja olevan juuri sopivasti aikuisten määrään nähden. No, piirros ei ole valokuva; enemmänkin joku vähän hatara tunnelma- ja muistikuva:)

Tällaista täältä tänään. Voikaahan hyvin❤️

---

Juhlapäivästä oli kirjoitettuna tässä: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/05/kiitos-lieksa-juhlassa-soi-ihan.html

Kiitos Lieksa! Juhlassa soi ihan ensiksiksi: Suvivirsi☀️

Eilen oli ylioppilaiden juhla. Meilläkin oli aihetta juhlaan, kun nuorin tyttäremme oli myös lakitettavien joukossa. Näin vanhempina ollessamme koemme, että ikäänkuin yksi osuus osaltamme on ohi: koulutaipale vanhemman osana. Tosin eihän niihin ole tarvinnut enää muutamaan vuoteen muutenkaan osallistua, kun peruskoulu oli ohi jo aiemmin, ja ylioppilas on täysi-ikäinen ja hoitanut itse hommansa muutenkin. 

Eilinen juhla oli hieno. Se pidettiin muutama vuosi sitten rakennetussa, uudessa koulurakennuksessa. Meillä oli etukäteen mielikuva, että miten sinne mahtuu juhlaa viettämään. Mutta oikein hyvin mahtui. Juhlan jälkeen uusi ylioppilaamme tahtoi kuvia otettavan Lieksan kirkon puistossa, jossa oli siihen hyvät, kauniit, mahdollisuudet. Koulun alueeella ei sellaista silmänruokaa ole tarjolla.  Mutta juhlasta vielä: juhlapuhujana oli kaupunginvaltuutettu Reijo Kortelainen. Hänen puheensa tuntui kuunnellessa koskettavalta, hyvältä. Olisin halunnut tallettaa sen mieleeni. Tai olisipa se ollut paperilla luettavanakin vielä. Mutta luettavana oli eilen Ylellä tällainen asia: Lieksan lukio oli pienten lukioiden joukosta mainittu yhtenä kärkilukiona! Se oli mukava tieto.

Kotonakin meillä oli juhlat sitten. Tytär oli  suunnitellut ne ja halusi kutsua muutakin väkeä kuin vain oman perheen jäsenet. Onneksi eilen oli sään suhteen kivempi, kuivempi, lämpimämpi väli; jotta ne saatettiin ulkona takapihalla järjestää hänen toiveensa mukaan. Oli kivoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Pihalla kun oli tuoleja ripoteltu kahden ns. seisovan pöydän lähistölle, niin oli hauska katsella kuinka keskustelijat siirtyilivät aina välillä jollekin toiselle vapautuneelle tuolille  keskustelemaan jonkun  toisen kanssa. Ja samalla tutustuen ihan uusiin ihmisiin. Uskon että kävijätkin tykkäsivät:)  

Onneksi ei toteutunut minun ajatukseni juhlien vietosta täällä sisällä! En pitänyt ollenkaan ajatuksesta, ja mahdollisena, että niitä voisi mitenkään ulkona pitää. Minun mielikuvitukseni kun on valitettavasti sellainen, että se keksii aina kaikki mahdolliset negatiiviset asiat esteeksi🫣🤔 Onneksi tytär piti päänsä🌹😀 

Jumalan Sana. Varma ja vastaanottamisen arvoinen

Pietari kirjoittaa 2. kirjeensä luvussa 3 siitä, että kuinka varmaa se on, että Herra tulee; vaikka: "He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." 2. Piet. 3:4 KR-92

Ihmiset voivat pilkaten puhua kyllä, mutta totuus, ja Jumalan säätämät asiat ei sillä muutu. Joku voi kysyä, että miksi muka Pietari esimerkiksi oli siitä kaikesta niin varma; miksi hän muka tiesi enemmän kuin vaikka nykyajan ihmiset? No hänhän oli Jumalan suurten tekojen todistaja, silminäkijä, apostoli. Hän oli ollut alkujaan kalastaja, joka kutsuttiin juuri siihen Jeesuksen vierelle yhdentoista muun kanssa. Ja niin he tulivat Jumalan opettamiksi, kun kuuntelivat ja katselivat ja mieleensä painoivat Jeesuksen tekoja, sanoja ja opetuksia.

Sitten on Paavalikin todistajana; mm. Hänethän yllätettiin ihan täysin sillä Jumalan kutsulla, sillä itse hän oli valinnut aivan toisen tien: vainota Jumalan seurakuntaaa; uskovia... Mutta Jumala teki - hänestäpä juuri, oman apostolinsa! Hänen leirinsä vaihtui ns. lennosta! Hän - Paavali, kirjoittaa sitten näin:

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1. Timoteuskirje 1:15 (v. 38 käännös)

"Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa." 1.  Korinttolaiskirje 15:9 (v. 38 käännös)

"Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän." 1. Timoteuskirje 1:16 KR-92

Ja kun Paavali sitten sai osakseen kärsimystä uskonsa tähden, hän sanoo kirjeessään:  "Sen kuuluttajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu.  Siksi minä saan kärsiä tätä kaikkea. En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä minun haltuuni on uskottu, aina tulemisensa päivään asti." 2. Tim. 1:11-12 KR-92

---

Jeesuksesta muuten sanoi myös hänen seurassaan kulkenut apostoli Johannes:

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme..." Joh. 1:14  KR-92

"... Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.

Hän oli täynnä armoa ja totuutta."  Joh. 1:14 

(Ihan kirjaimellisestikin: kirkkautta; kun hän, Johannes, ja kaksi muuta,  ns. kirkastusvuorella saivat nähdä Jeesuksen hahmon muuttuvan hetkiseksi ja kuulla äänen, joka tunnusti Jeesuksen pojakseen... Tapauksesta kertoo mm. Matteus, luvussa 17.)

Ja siitä samasta todistajien, silminäkijöiden joukosta apostoli Johannes oli myös. Kalamies muuten hänkin; ja joka sitten kirjoittaa myöhemmin,  1. kirjeensä luvussa 4 siitä, miten tunnistaa Jumalan Hengen ja Antikristuksen hengen. Jumalan Henki on kuitenkin suurempi kuin Antikristuksen henki. Antikristus on suuri eksyttäjä. 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/mista-tunnistaa-jumalan-hengen.html

"Oli kylmä" yö...

"Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä." Joh. 18:18 KR-92

Tuo kylmä yö osui silmiini eilisaamuna kun olin etsimässä seuraavalla sivulla olevaa kohtaa. En liene aiemmin tainnut niin kiinnittää huomiota siihen yön kylmyyteen.

Nyt oltiin siinä ulkona kylmässä, yöllä, tulen ääressä lämmitellen. Muutama tunti aiemmin oltiin valmisteltu pääsiäisateriaa, ja sitten kokoonnuttu yhteen nauttimaan sitä. Oli jo monenlaisia outoja asioita ehtinyt tapahtua ennen tätä hetkeä, ja nyt oltiin tässä, eikä tiedetty mitä tuleman piti.

"Minne tahdot meidän valmistavan sen?" - oltiin kysytty Jeesukselta. Hän neuvoi, ja oltiin kohdattu se *vesiruukkua kantava mies...! Häntä seuraten oltiin saatu löytää paikka juhlalle. Siellä Jeesus oli sitten pessyt heidän jalkansa; mikä oli täysin tavatonta. Heidänhän olisi paremminkin tullut pestä Mestarinsa jalat! Mutta Jeesus vaati saada tehdä sen. Sitten outoa oli ollut Juudaksen häipyminen jonnekin, ja Jeesuksen puheet kavaltajasta, ym. Ja sitten oli ollut se miekkatapauskin.

Kiitosvirren jälkeen oltiin sitten lähdetty Getsemaneen. Siellä Jeesus oli ollut kovin ahdistunut. Ja kohta oli tullut se "Juudas"kin sinne - johdattaen oikein sotilasjoukkoa perässään. Aivan uskomatonta! Ja he - ne sotilaat, veivät Jeesuksen pois.

Mietittävää riitti... Mihin joutui se Pietarin miekka, jolla korva yhdeltä pois sivallettiin...? Mutta siinä tilanteessakin vielä Jeesus paransi sen tyypin. Sai mies korvansa takaisin! Varmasti Pietarin mielessä kiehui ja kuohui. He kaikki olivat karanneet siitä, kuka minnekin. Joku heistä oli jättänyt vaatteensakin, ja paennut ilman niitä... 

Mutta nyt oltiin tässä, näillä kylmän yön tulilla. Eikä tiedetty, mitä oikein tulossa olisi... Toivottavasti sentään päästäisivät pian Jeesuksen pois kuulusteluista. Pietari kenties pohti; että onneksi Johannes oli  tuttu ylipapin kanssa, niin ihan sillä, Johanneksen siivellä - noin sanotusti, minäkin pääsin tänne odottamaan mitä tapahtuu.

"Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan." Joh. 18:15-16 KR-92

Pietarilla on varmaan epämukava olo muutenkin kuin vain kylmän takia: tyttö oli kysynyt, oliko hänkin niitä Jeesuksen opetuslapsia...? Tietenkään hän ei myöntänyt, mutta nyt oli inhottava olo senkin takia...

---

* Vesiruukkua kantava mies... Tuli mieleen, että Jeesus on itsekin kuin vesiruukkua kantava mies: muita palvelee, elävää vettä tarjoilee, ja häntä olisi tarkoitus seurata, jotta juhlapaikkakin löytyy. 

Kun sama peitto silmillä...

Tuosa on toisen blogini tämänaamuinen. Siinä on ensin niistä Jeesuksen puheista, jonka tähden monet lakkasivat kulkemasta hänen kanssaan... He tosiaan suuttuivat niistä puheista. 

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/kuka-opetti-paavalille-niita-uuden.html

Mutta uusia tuli, kun ymmärrys lisääntyi. Jopa niilläkin, jotka suuresti vihasivat uskovia...

Saulus Tarsolainen, uutena miehenä apostoli Paavali kirjoitti joskus kansastaan: "... sillä vielä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois." 2. Kor. 3:14-16 (v. -38 käännös)

Edeltä nähty ja kuultu... ja ymmärretty: Kuka onkaan Karitsa?!

Upsista... Olin toiseen blogiin tätä niinkuin kirjoittamassa, (ja aikomus laittaa sitten linkki  juttuun kenties kiinnostuneita varten) mutta tänne tämä näköjään tulikin! No olkoon sitten täällä.

Jos et muuta lue, niin mitä jos lukisit kaksi viimeistä lausetta...❤️☀️

--

"Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: 

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.' Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on."

Johannes todisti: "Minä olen nähnyt kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.'

Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika." Joh. 1:29-34 LR-92

"Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: 

"Katsokaa: Jumalan Karitsa!"

Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta." Joh. 1:35-36 KR-92

(Andreas oli toinen näistä, toinen opetuslapsi kenties näistä kirjoittanut opetuslapsi Johannnes itse.)

---

Vuosia myöhemmin opetuslapsi Johannes on Patmoksen saarella. Liekö hän viimeisenä niistä 12:sta? Mutta hän näkee ihmeellisiä asioita; kirjoittaa ne kirjaan, jonka nyt tunnemme Ilmestyskirjana. Siellä tulee vastaan jotain tuttua, ennen ilmoitettua:

"Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää - ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan." Ilm. 5:6 KR-92

Karitsasta on enemmänkin Ilmestyskirjan luvuissa 5 ja 6. 

Vanhan liiton aikana, ennen Jeesuksen tulemista tänne ihmiseksi, uhrattiin lampaiden virheettömiä karitsoita syntien vuoksi. Kun Jeesus tuli, hän antoi itsensä kirjaimellisesti uhriksi - karitsaksi - syntiemme puolesta. Hän oli synnitön ihminen. Täydellinen uhrikaritsa, Jumalan oma Poika! Mikä rakkaus pitikään olla ihmisiä kohtaan, että tällainen rakkauden teko meidän puolestamme tehtiin! Mutta Jumala rakasti ja rakastaa meitä, olemmehan hänen omia luomuksiaan. 

Taiteilija rakastaaa teoksiaan. Sinäkin olet yksi niistä!

Turhan tähdenkö hän olisi siihen suostunut?!

Tämä kuin jatkona eiliseen. Sen näkee isompana halutessaan tuosta linkistä toisen blogini puolelle:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/turhan-tahdenko-se-kaikki-olisi-ollut.html