Sain ystävältä taannoin lainaan kirjan, joka oli gospelmuusikko Pekka Simojoen kirjoittama Keikkamiehen hartauskirja 2., Ihmejuttuja. Kirja on Päivän kustantama, 3. painos v. 2022.
En minä osaa mitään hienoja kirja-arvosteluja kirjoittaa, mutta mainitsen mm. sen, että kirjassa oli seuraavanlaiset osiot: 1. Armollista menoa, 2.Muilla mailla, 3. Polun päitä.
Kirjan kirjoitus alkoi näin: "Niinhän siinä kävi, että yhtäkkiä tulikin korona ja muutti suunnitelmat. Kun keikat loppuivat, istuin kiltisti alas ja aloin taas kirjoittaa." Pekka Simojoki
Oli kyllä niin kiinnostava kirja luettavaksi! Vaikka kirjan nimi on hartauskirja, niin Simojoki siinä kertoilee tapauksia keikka/-ym. matkoiltaan - omaan hauskaan kirjoitustyyliinsä - kun on saanut olla kuulijan paikalla ihmisten kertoillessa elämänsä sattumuksia. Monenlaista hän onkin saanut kuulemassa ja kokemassa; niin isoja iloja, kuin surujakin. Mutta jännästi niistä kaikista kohtaamisista on tullut näkyviin Jumalan kädenjälki! Kohtaamisia on kotimaastamme, mutta myös kaukomailta.
Viimeisessä jutussa oltiin kuitenkin Lieksassa, ja saatiin tutustua pastorimme Renaud Lomban tarinaan. Hänhän on kotoisin Kongosta... Hieman minua huvittanut asia liittyy siihen päivään, eli eiliseen, jolloin kirjan viimeisen luvun luin. Olin tehnyt pakastimen viimeisestä pienestä marjapussista, tuosta rotkon pohjalla olevalta suolta kerätyistä lakoista tortun, jota eilen syötiin. Ja sitten tuli lieksalaiset lakat esiin siinä kirjan viime jutussakin, kun Simojoki oli saanut täällä Lieksassa käydessään satsin Renaudin keräämiä lakkoja🙂
Vain se viimeinen pala meidän lakkatortusta ehti kuvaan...:)