Mitäs ne kirjailijat muuta tekee, kuin kirjoittaa?

No meillä saatiin viime viikolla siitä hyvä esimerkki. Nimittäin eräs tuttumme järjesti meille miehen laatoittamaan eteisen lattian ja tekemään  muutenkin sellaista, jota meillä remontti on vielä kaivannut. Tämä meille tuttu mies tuli siis vaimonsa ja  timpurin kera meitä auttamaan. Mutta timpuri oli myös kirjaija. Emme tunteneet häntä ennestään, mutta nimi oli tuttu, sillä olin lukenut yhden hänen nuortenkirjansa "Rajaloukkaus". Sen tapahtumat muuten sijoittuvat nimensä mukaisesti tänne itäiselle raja-alueelle. Kirjan on siis kirjoittanut Heikki Kumpulainen. Mutta hän on myös saarnamies ja lähetystyöntekijä, Etiopiassa ollut ja rakennustöitä sielläkin tehnyt. Ja Lieksassakin hän on vaikuttanut jo 80-luvulla, tuntee hyvin rukoushuoneemme rakennusvaiheen. 

Timpurin työkalut olivat siis mukana molemmilla miehillä, ja mukana olleella tutulla rouvalla oli siivoustarvikkeita. Meille jäi käytännössä isännän kanssa vain sivusta katsoa tämän tehokolmikon työskentelyä. Olemme siitä avusta kiitolliset!  Kahvi- ja ruokapöydässä sitten saimme tutustua tähän uuteen tuttuun ja huomata keskustelun hänenkin kanssaan helpoksi. Saimne kuulla myös vähän kirjoittamisesta. Ja uusista kirjoista.

Kirjailijalla on kirjoja mukana. Vierailun seurauksena meillä onkin nyt ihan äskettäin painosta tulleet pari kirjaa, joista toinen on Heikki Kumpulaisen kirjoittama: "Pioneerina Etiopiassa, Aino ja Kyösti Roinisen kutsumustyö". Ja toinen Aino Roinisen: "Koskettakaa lastani, sairaanhoitajan kokemuksia Etiopiassa", joka kirja on uusintapainos.

Heikki Kumpulaiselta on aiemmin ilmestynyt myös: "Virkkulan varas" (nuortenkirja), "Puskatimpurin päiväkirja" ja "Puskatimpurin runokirja". 

Kirjojen kansia näkee netistä. Sieltä löytyy myös TV7:n ohjelmia, joissa Heikki Kumpulaisen voi nähdä ja kuulla. Alla linkki yhteen niistä:

https://www.tv7.fi/arkki/studiosavo/heikki-kumpulainen_p65669/

Monenlaista "kuuluu toimenkuvaan" kuten se ennestään tuttumme tokaisi, saarnamies hänkin.🙂

Minua huvitti, että meille tuli sellainen yllättävä kirjailijavierailu kotiin. Yleensähän niitä jossain kirjakaupoissa...🙂 

Ja palvelijankin silmät avautuivat näkemään ne.

Ne hevoset ja vaunut, jotka olivat heidän suojanaan...

"Hän sanoi: "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.

Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra,  avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." 2 Kun. 6:16-17  (v. -33/38)

Piirustelin tämän viime viikolla saadun lahjan käärepaperille,  siksi paperissa on nuo tarrat🙂  Piti piirustellessa tyytyä vain muutamaan hevosta muistuttavaan, koska 🐎 on vaikea. Ja sen yhden vaunuyritelmänikin piilotin hevosen taakse.

Iloa ja kiitollisuutta saaduista tukevista talvikengistä

Sessellä oli taannoin blogissaan juttu, jossa hän kertoi saaneensa talvikengät. Minäkin kaipasin talvikenkiä, sellaisia jotka olisivat lämpimät ja  varsinkin tukevat näille muhkuraisille teille. Viime viikolla minulta kysyttiin - kuvan kera - olisiko meidän naisväellä käyttöä kuvassa esiintyneillä kengillä. Kokokin vaikutti sopivalta. Tiesin heti, etteivät tytöt niitä hingu, joten saatoin omia ne itselleni. Nyt olen sitten saanut tallustella näillä Kuoma-kengillä täällä muhkuraisilla teillä:) 

Olin jo aiemmin ajatellut, että ostaisin kenties Kuomat, jos olisi siihen rahaa. No nyt sain ne ilman ostamista.

Entä jos Jeesus ei olisi syntynyt?

Entä jos Jeesus olisikin syntymässä tähän maailmaan vasta nyt, eikä silloin parisen tuhatta vuotta sitten? Tai ei olisi tullut ollenkaan?  Ihan varmaa on, että tämä maailma, jossa me nyt elämme, ei olisi tällainen, kuin se nyt on.

Millainen olisi yhteiskuntamme? Voi ajatella millainen oli maailma sinä hetkenä, kun Jeesus aikanaan syntyi. Roomalaiset hallitsivat laajalla alueella. Minkähän vallan alla me olisimme, millaisissa oloissa, minkälaisen "vapauden" olisimme saavuttaneet? Jotkut haluavat nykyään ikäänkuin "siivota" pois näkyvistä kaiken kristillisen. Minkähänlaista maailmaa mahtavat haluta? 

Tekee mieli kysyä, mikä siinä kristinuskossa on niin pelottavaa, että se ei saisi näkyä joillekin ollenkaan? Onko se maailman pelottavin asia? Ja jos on, niin voi kysyä, että minkä tähden? Jos ei usko mihinkään Jumalan - ja Jeesuksen - olemassaoloon, niin mitäs sitten pelkäämään  niitä?

Mutta jos uskoo, että Jumala -  ja Jeesus - on, kannattaisi varmaan kuunnella mitä sanottavaa heillä on. 

Se sanoma on  se, että synti - vihollisuus Jumalaa vastaan asuu kaikissa ihmisissä. Mutta Jeesus syntyi, jotta hän ottaisi meidän syntimme, ja sen rangaistuksen, päälleen. Hän kärsi sen. Ja kutsuu jokaista ihmistä seuraansa. Kutsuu jokaista kotiin. Jokaista.

Sanoisit hänelle: "kyllä", kun hän kysyy.

Tukkirekka meni ohitse pimeässä

Kovin pieneksi itseni tunsin pitkän rekan vyöryessä ohitseni kapealla tiellä. 

Tämänaamuinen tapahtuma, tämänaamuinen piirros. Rekka meni hakemaan puita lähistöltä, yllättäen minut sikälikin, kun kääntyi pian vielä pienemmälle metsätielle. Mietin mielessäni, miten se siellä perillä kääntyy oikein... Tai onhan sekin vaihtoehto, ettei käänny, vaan ajaa sieltä pois toista, pidempää kautta. Mutta millainen mahtaa sekin tie olla toisin paikoin...

Kuva ruskealle käärepaperille

Sain muutama päivä sitten kauniin kukkakimpun, josta nyt valkoiset kukat varsinkin kiinnittivät huomioni. Niissä oli kevyesti vihreää ja sisällä hieman ruskehtavia pilkkuja. Siinäpä kiinnostava kokeilukohde piirusteluun. Ajatuksissa oli ensin vesivärein tehty kuva, mutta ajattelin sen liian vaikeaksi minulle.

Tein tämän puuvärikynillä ruskealle käärepaperille, jonka jälkeen hieroin  kynttilää kuvan päälle. Sen jälkeen sudin sinistä vesiväriä reunoille. Paperin kuivuttua revin kuvan reunat soikion muotoon. Ja "kynttilöin" vielä nuo sinisetkin reunat. Ja koko kuva on myös kiillotettu pehmeällä paperilla kiiltäväpintaiseksi. Sanoisinko sitä nyt omatekoiseksi  kiiltokuvaksi sitten?🙂

Joku kimalle olisi tuohon kyllä vielä sopinut...

Kuka meidät tuntisi...

Jostain syystä tuli tänä aamuna mieleeni miettiä sitä, että kuinka meidän elämässämme voi olla jaksoja, joista voimme sanoa, että joku tietty ihminen tuntee sen hyvin, ja jotkut toiset eivät ollenkaan. Me kaipaamme sellaista, että löytyy joitakin, jonka tiedämme tuntevan meidät. Itse mietin joskus, että ystäväni on sellainen ihminen, joka tietää kouluiästä alkaen nuoruuteen lapsuuteni olosuhteet ja asumiset, lapsuudenperheen lisäksi. Sitten on tullut toisenlaiset vaiheet, asumiset aivan toisaalla. Ja oma perhe. Nyt mieheni on se, joka tietää ne vaiheet. Jotkut ihmiset elävät tutuilla asuinsijoilla kenties koko ikänsä. He tuntevat sen, ja heidät tunnetaan. Mutta muuttamaan joutuneet voivat kokea muukalaisuutta uusilla asuinsijoillaan, koska toiset eivät heidän lähtökohtiaan tunne. Kertominen tekee tunnetuksi, mutta sekään ei ole aivan sama kuin olla täysin tunnnettu alusta asti. Kaikki eivät tietysti sellaista kaipaakaan. Mutta tietäminen ja tunteminen voi lisätä ymmärrystä siihen, miksi on sellainen kuin on. Emme tosin aina itsekään tunne ja ymmärrä itseämme. 

Yllä olevassa kuvassa minä, noin viisivuotiaana Lempäälässä asuessa. Enpä kovinkaan montaa asiaa Lempäälästä muista. Ja kovin harvassa taitaisivat olla ne  ihmiset, jotka osaisivat siitä ajasta mitään kertoa.

Mutta on kuitenkin yksi, joka meidät kaikki täydellisesti tuntee koko ajalta, niin hyvät kuin vaikeatkin vaiheet: Jumala, jolta elämämme olemme saaneetkin. "Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin,  mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 1. Korinttolaiskirje 13:12 (vanhempi suomennos)

Tämän aamun päivän sanan jakeissa oli myös kaksi jaetta, jotka myös sopivat aiheeseen. Toisessa vakuutetaan, että orpo saa rakkautta osakseen ja toinen sanoo, ettemme enää ole vieraita ja muukalaisia vaan osa perhettä:

"...vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta." Hoosea 4:14 (v. 1992 suomennos)

"Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheväkeen, samaan kansaan kuin pyhät." Efesolaiskirje 2:19 (v. 1992 suomennos)

Isä - Jumala, tahtoisi kaikki lapsensa kotiin! 

Mökki...taas

Niinpä. Taas mökki. Eilen piirretty. Tästä mökistä on näköjään tullut yksi suosikkikohteeni sen jälkeen kun keittiön ikkunoita suurennettiin. Eilen huomioni kiinnittyi mm. metsään siinä mökin ympärillä. Kuvassani ei ole lumista, vaikka sitä täällä hienoinen valkaisukerros maassa onkin. 

Kuvassa näkyy, jos tarkkaan katsoo, niin tuossa terassilla esimerkiksi  kiehkuroina jälkiä siitä, mille tämä on tehty; pizzalaatikon pahville, jossa oli kohokirjaimia. Nykyään otan aina pakkauskartongeista talteen niitä, jotka piirustukseen sopivat. Pidän pientä varastoa erilaisia valmiiksi leikattuina, että on mistä ottaa kun piirustusvimma iskee.

Tämä on tehty öljypastelliliiduilla, joista joskus en tykännyt yhtään. Niiden huono puoli on sotkevuus, näitä kuvia on hankala säilyttää. Säilytellessä olisi hyvä olla joku paperi ainakin päällä. Mutta hyvä puoli väreissä on, että niillä voi toistensa päälle tehdä ja värit sekoittuvat. Värilaatikossani tosin on muutenkin hyvin värivaihtoehtoja tarjolla. 

Monet'illa kuulemma oli lummelampensa pihallaan, jota tykkäsi maalata. Minulla on mökki.

Kuin peilistä...

Oikeastaan olisin halunnut piirtää ikkunaheijastuksia... Mutta kun aikani olin jahkaillut sen kanssa, meni aika ja innostus ikäänkuin ohi. Mutta mieleeni tulleen jakeen laitan helpommin aikaansaadun kuvan kanssa.

"Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee."*   1. Kor. 13:12 KR-92 

Olin alkuvuodesta yhden heijastuskuvan  samasta ikkunasta jo tehnytkin. Sen näkee tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/02/himppua-vaille-kahdeksan-aamulla.html

---

* Raamattu kansalle käännös käyttää jakeessa  sanoja himmeästä heijastuksesta. Vanhempi käännös puhuu vajavaisesta tuntemisesta.

Ollaan kuin kadonneita rahoja - tai vihkisormus!

"Publikaanit ja ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan."." Luuk. 15:1-2 KR-92 

Mutta siihen arvosteluun Jeesus vastasi kertomalla kadonneesta lampaasta ja rahasta. Ne "muut syntiset",  samoin kuin se yksi sadan laumasta karannut lammas, tai se vihkisormukseen verrattavasta kymmenen rahan korusta hukkaan mennyt raha, tarkoittavat kaikki meitä. Mutta millä kiihkeydellä meitä etsitäänkään! Ja iloitaan kun meidät löydetään! ❤️🙂

---

Tämä Luuk. 15:1-10 oli aamun luettavissa.

Kuvittelin millainen yksi metsikön kohta olisi joskus voinut olla...

Siinä maisemassa olisi voinut joskus olla rantaheinikkoa kallion kupeessa...  Kuvassa sen alla on yksi vanhempi metsäpiirustus.

Kävelin joku päivä sitten metsätiellä ja kuvittelin, miltä ne tienoot joskus kenties  olisivat voineet näyttää. 

Eikä se kuvittelu ollut ensimmäinen kerta, kun niillä tienoin sellaista kuvittelua harrastin. Joskus  kuvittelin jonkun konttiselkäisen kulkijan päätyneen sinne yläpuolellani oleville kallioille katselemaan vesistöä.

---

Tässä on linkki kaikkiin blogissa oleviin piirustuksiin, jos niitä haluaa joku katsoa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/piirustukset 

Virkkuu: "Juustovormu - jakku" siitä voisi tulla...

Tämä olisi ensimmäinen osa virkkuusta "Juustovormu-jakku". Mutta en ole lainkaan varma, että se jakku tosiaan näkee päivänvalon joskus. Vaikka kyllä sen haluaisin, kun siihen käsityökirjassa* ihastuin. Mutta jos ei tule jakkua, voisi tulla liivi, jne... Pelkään intoni lopahtavan kesken, tai langan. Minä käytän tähän 9-säikeistä kalalankaa, kun sitä olin noin vuosi sitten ostanut jonkun kaupan alesta kaksikin rullaa. Mutta enpä oikein osaa arvioida, mihin se riittää sitten. Rupesin vain kokeilemaan sillä, kun ei muutakaan ollut. Ja yllätys oli, että kun tuota minulla olevan käsityökirjan ohjeella (joka muuten oli tosi niukka nykykirjojen ohjeisiin verraten) rupesin kokeilemaan, näyttääkin että siitähän onkin tullut suunnilleen sen kokoinen, kuin sen olisi pitänyt ohjeen mukaisella langalla tehtynäkin olla. 

Jakkuun virkattaisiin ensin nuo yläosat, joita eteen kaksi; ja taakse yksi alemmaksi ulottuva. Sitten  jakun alaosa ja hihat tuota raitavirkkuuta. Ja vielä kaulus. Jakku olisi lyhyttä vyötärömallia.

*Mary Oljen kauneimmat käsityöt/WSOY 1997. Jakun oli suunnitellut ja ohjeen laatinut Seija Harkonmaa. Mutta pitsimalli "Juustovormu" oli jo vanhemmissa Mary Oljen kirjoissa. Kenpä enää tietäisi, mistä sekin alunperin on...

---

Pari minun työkuvaani tuon tekemisestä tässäkin jutussa:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/11/ajatukset-siina-pidettava-virkkuun.html

"Juustovormu-jakun" näkeminen käsityökirjassa sai minut innostumaan

Jakun ohje kiinnitti huomioni käsityökirjassa*, sekä kuvan perusteella - koska oli erikoisempi jakun malli - mutta myös mallinimensä vuoksi. Olihan mummuni kotoa meille periytynyt samaa virkkausmallia oleva pitsipeitto, jonka ikä alkaakin jo likennellä sataa vuotta. Mummu oli saanut sen kotoaan. Mummu meni naimisiin v. 1935 ja peitto* lie valmistunut sitä ennen. Mummun veljenvaimo oli virkannut sen. 

Jakku alkaa näin...

Nämä yllä olevat  kiehkurat ovat aloitus jakkuun, mutta kiehkurainen reunus koristaa myös  Juustovormu-peiton reunoja, mutta kiehkurat ovat lyhyet. Alla peittoon kuuluvia paloja. Vasemmalla alkuperäinen peittoon kuulunut pala, ja oikealla minun joskus tekemäni, joka ei ihan vedä veroja alkuperäiselle. 

Kyseinen pitsipeitto on nähtävissä tässä jutussa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/08/perintopeitto-juustovormu.html

---

*Käsityökirja oli Mary Oljen kauneimmat käsityöt/WSOY 1997. Taannoinen kirppislöytö. Kirjassa oli monipuolisesti esitelty erilaisia käsityötapoja. Tähän kirjaan on siis koottu Mary Oljen eriaiheisista kirjoista ns. parhaimpia paloja. 

  

Harmituksen torjuntaa piirtämällä

Kun tänään kauppareissulta tultaessa olin harmissani eräästä asiasta, mieleeni tuli siitä eräs ajatus - ja sitten kuva. Kun rupesin piirtämään, enin harmitukseni vaikuttikin sulavan siihen.

Piirustuksen nimi on: "Vihreällä oksalla". Siinä nuo kaksi alimmalla oksalla kyyhöttävää ovat jonkin verran kateellisia ja katkeriakin toisille, kun eivät itse ole tuolla yhtä vihreillä oksilla. Alemmalla oksalla mietitään vähän, että kylvettäisiinkö katkeruuden siemeniä? Mutta tullaan siihen tulokseen, ettei kannata☀️

Epäselvästi näkyvä mökki...

... höyrystä harmaan ikkunan, harmaan ja lumihöytyväisen sään, sekä kaihtimien takia.

"Mutta tänään auttaa Herra"

Luulin tuon yllä olevan joksikin Raamatun jakeeksi, ja sitä kun yritin etsiä, päädyin tuollaiseen lehtijuttuun. Otsikko onkin sanonta, se oli tuossa jutussa.

https://uusitie.com/eilinen-on-mennytta-huomisesta-emme-tieda 

Arvaatkaa mikä minulle tulee mieleen tuosta kuvasta? No muuttolintuparvet. Kuin olisi valtavat kurki- tai joutsenparvet siinä menossa. 

Ajatelma tästä vuodenajasta

Olen kuin menninkäinen 

joka toivoisi sen auringonsäteen 

jäävän vielä luokseen 

Mutta se ei voi 

sen täytyy mennä 

ja menninkäinen jää 

ilman sitä pimeästä  

ja talvesta selviytymään  

ja odottaen uutta valon aikaa 

---

Tapio Rautavaarallahan oli se laulu: "Päivänsäde ja menninkäinen". 

..., loka,marras,joulu,tammi,helmi, ... ☀️

Sähkökatko...

Kesäaikaan se olisi ollut klo 7 aikaan, mutta nytpä onkin  talviaika, eli klo 6. Yhtäkkiä istuin pimeässä, kun oli  kirjoittamassa juttua toiseen blogiin.  Yölläkin oli ehkä katko ollut, kun jotkut sähköllä toimivat kellot vilkuttivat aamulla. Saa nähdä miten kauan tätä kestää...

---

Ei ollut pitkä. Äsken ihmettelin kun useat laitteiden  merkkivalot paloivat. Kokeilin sytyttää valon siihen lamppuun, joka katkon tullessa oli sammunut, siihenhän tuli valo. 

Ulkona vaikuttaa olevan kovin tuulista...

Sanallinen kuvitus: Kun isäntä oli lähtenyt häihin...

Luuk. 12:35-38 KR-92. 

Oli palvelijoille annettu ohjeet: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa." j. 35

Isäntä ei todellakaan halunnut palata taloonsa pussipimeässä. Hän halusi myös, että palvelijat ovat valmiina laittamaan hänelle ruokaa pöytään heti, kun hän palaa.

No, sitten isäntä tuli. Hän oli niin hyvillä mielin niistä häistä! Häät olivat parhaat, missä hän oli ikinä ollut! Morsian oli kaunis, sulhanen komea. Ruokatarjoilu vertaansa vailla ja viini erinomaista. Ja hääväki riemukasta. Kun aina saisikin olla näin hyvät häät! 

Jaha, nyt sitä ollaankin kohta kotinurkilla... Tuollahan jo valot pilkottaa. Hyvä juttu. Kun isäntä oli portilla, hän hädintuskin ehti kolkuttaa, kun hänelle jo avatiin porttia. Ovenvartija oli jo kuullut hänen tulonsa ja oli heti valmis avaamaan. Sisälle taloonsa päästyään isäntä huomasi, että täälläkin oltiin tosiaan ihan valmiina odotettu häntä. 

Hän pani sen mielissään merkille. Hän ei heti sanonut mitään, vaan alkoi ensin riisuilla päällimmäisiä, juhlavia vaatteitaan. Kohta häneltä kysyttiin, haluaisiko hän käydä heti nukkumaan, vai ottaisiko hän ensin jotain syötävää? Isäntä katsoi heihin kaikkiin hetken, ja sanoi sitten, ettei halunnut kumpaakaan. Häntä katsottiin ihmetellen.

Isäntä hymyili ja sanoi sitten, että nytpä hän haluaakin palvella heitä kaikkia! Laskeutui hiiskumaton hiljaisuus. No, minä tarkoitan mitä sanon, totelkaa! Käykää pöytään te nyt. Minä palvelen nyt teitä. Minulla oli niin mahtavat juhlat, että haluan teidän saavan nyt vuorostanne olla palveltavina. Te olette valvoneet ja uskollisesti minua palvelleet. Käykää pöytään nyt vain rohkeasti. Nyt tekin saatte iloita kanssani!

---

Tuo ylle kirjoitettu oli ikäänkuin "sanallinen kuva" siitä mitä eräänä aamuna (olin kirjoittanut jutun toiseen blogiini 18. päivä) luetuista mieleen tuli. En osaa tähän väreillä ja paperilla kuvaa tehdä, mutta kun "Särkyneitten majatalon"* jutun kuvassa ovesta loisti valo, kun se avattiin ja isäntä itse avasi oven; nytkin loistaa pimeään yöhön valo ja isäntä käykin siitä nyt taloonsa ja ryhtyy palvelemaan majatalonsa työntekijöitä❤️

* https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

"Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!" Luuk. 12:36-38 KR-92 

"Kolmantena päivänä..."

"Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan  Jeesukselle: "Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut." Mutta hän vastasi: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä minä saan työni päätökseen.' Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa." Evankeliumi Luukkaan mukaan 13:31-33 KR-92

Se "kettu" 🦊 - Herodes - aikoi. Mutta sen aikomuksen toteutti lopulta Jerusalemin uskonoppineet Pilatuksen avustuksella, eli roomalaisten.  Oikeastaan sitä oli toteuttamassa kolme tahoa: Herodes kuninkaana, juutalaisten johtohenkilöt ja roomalaiset Pilatuksen johdolla. Halu, päätös ja toteutus.

Mutta asia oli paljon suurempi - ja suuremmissa käsissä kuin maallisten vallanpitäjien. Jumala toteutti suunnitelmansa näiden kautta, sillä aivan alunalkaen oli Jumalalla suunnitelma pelastaa ihminen (syntiinlankeemuksen seurauksista). Ja se tapahtui Golgatalla, kun Jeesus kuoli ihmiskunnan syntien tähden. Ei omiensa. Työ saatiin päätökseen. Ja kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista.

---

Tuo yllä oleva Raamatun kohta oli aamulla Päivän sanassa tälle päivälle. Siitä nämä ajatukset, kun tuo "kolmantena päivänä" osui silmiini ja mieleeni jo eilenkin, mutta ei ollut silloin aikaa ruveta enempää sitä miettimään.  Meillä oli käynti Joensuuhun, sillä oli sovittu autoliikkeen kanssa, että automme tuulilasi vaihdetaan.

 

Eilen oli auringonpimennyksen päivä, mutta meillä ei ollut siitä mitään havaintoa. Ei sitä edes muistanut Joensuussa ollessa. Päivä oli meille hyvinkin aurinkoinen. Aamulla aurinko jo sytytteli valoja puiden latvoihin menomatkalla.