Rohkaiseva lukupaikka

 

Kun kaipasin tänä aamuna jotain rohkaisevaa luettavaa...

 "... Herra, sinä joka olet hyvä, anna anteeksi jokaiselle, joka tahtoo täydestä sydämestään palvella sinua, Herraa, isiensä Jumalaa..." 2. Aik. 18,19 KR-92

Rohkaiseva jaejakso, kuten minä sen tänä aamuna sain luettavakseni. Mutta itseasiassa vielä rohkaisevampi kokonaan luettuna, ottaen mukaan vielä edeltävänkin jakeen:

"Seurakunnassa oli paljon sellaisia, jotka eivät olleet puhdistautuneet. Koska he eivät olleet kelvollisia pyhittämään pääsiäislammasta Herralle, leeviläiset teurastivat sen heidän puolestaan. Monet kansasta, varsinkin Efraimin, Manassen, Isaskarin ja Sebulonin heimoista, eivät olleet puhdistautuneet, vaan söivät pääsiäislammasta säädösten vastaisesti. Silloin Hiskia rukoili heidän puolestaan: "Herra, sinä joka olet hyvä, anna anteeksi jokaiselle, joka tahtoo täydestä sydämestään palvella sinua, Herraa, isiensä Jumalaa, vaikka ei olekaan puhdistautunut pyhäkköä varten." 2.Aik. 17,18,19 KR-92

---

Puuttuneesta jakeesta ja jakeenosista tulee mieleen Välimies Jeesus.... 

Kaipasin itse tänä aamuna jotain rohkaisevaa.

Jotain sellaista, jonka voisin jakaa muillekin. Sitten sain lukeakseni tuon. Arkinen, pieni rukousvastaus:)

Rukous

Jeesus, sinä tunnet meidän kaikkien ihmisten elämäntarinat. Ihan alusta loppuun asti. 

Sinä näet kuinka ihmisellä voi olla monenlaista kärsimystä, elämätilannetta, valintoja, ongelmia, sairauksia, ahdistusta, joiden juuria me emme ymmärrä. Sinä ymmärrät. Armahda meitä itsekutakin, vaikka olisimme kuinka vikaan menneet, kenties pitkänkin elämän ajan. Tule sinä etsimään meidät, pelasta meidät omista virheistämme! Älä jätä meitä oman onnemme nojaan..

Sinähän olet kärsinyt ja kuollut jokaisen ihmisen puolesta - jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus uuteen kotiin ja elämään, vapauteen, sinun luonasi kotona.

Kutsu, kutsu kaikin tavoin meitä. Anna halu kuulla sinusta, anna halu tuntea sinut, anna halu tulla ystäväksesi.

---

Tämän rukouksen halusin kirjoittaa, kun olin lukenut kolmen ihmisen  elämäntarinoista palasia. Meillä kaikilla on omat elämäntarinamme, ja ne täysin tuntee vain Jumala. Muut saavat vain palasia niistä tietää, isompia tai aivan pieniä. Emme itsekään tiedä ihan kaikkea edes omastamme.

Päivän piirustus - eilen

 

Kuvituksena toisen blogini juttuun tehty. Tähän, edellispäiväiseen tekstiin:

"... kun hän istui siellä..." Matt. 15:29 KR-92

Kuvitellaan vähän:

Siinä istuu mietteissään, kaikessa rauhassa, 

ympärilleen katselee. Ehkä katsoo jonnekin

kauas, näkee laaksot, meren, vuoret... 

tai vieläkin kauemmas.

Ja kuulee äänen, lähestyvien äänen.

Kohta he tulevat tuolta näkyviin, ovat tässä...
_ _ _

Viimeinen nyppylä vielä, 
ja ollaan varmaan kohta perillä.

Tuonnehan heidät joku vinkkasi.
Ensimmäinen on saavuttanut jo näköyhteyden 
etsittyyn, ja viittoo muita tulemaan.
_ _ _

Siinä he nyt ovat... tuo joukko. 
Ja lisää tulee koko ajan. 
Hän ei sano heti mitään, katsoo heihin. 

Joku rohkaistuu aukaisemaan suunsa 
ja polvistuu hänen eteensä, esittää asiansa.

Niin he taas hänet löysivät, 
nämä etsijät, nämä kaipaavat.
Voisinko jättää heidät huomiottta?  
En voisi... Hehän ovat tulleet niin kaukaa,
ja niin monin tavoin vaivaisina.
Ovat kuin paimenta vailla...

Niinpä alkoi etsityn työpäivä taaskin...

Kotieläinpuistossa Lieksassa

Entinen Pikkukili, nykyinen Korven Saga. Se on lähempänä meitä kuin Lieksan keskusta. Meiltä on keskustaan matkaa vähän vajaa 30 km. Tuonne eläinpuistoon vähän yli 15 km. Ovat eri suunnillakin, jos ajatellaan sitä kun meiltä kotoa päästään valtatielle, niin Lieksaan mennessä lähdetään pohjoiseen päin, eläinpuistoon mennessä ajetaan Joensuun suuntaan aluksi, muutama kilometri. Mutta sitten käännytään sivulle ja ajellaan mutkaisia ja mäkisiä teitä lähes 10 km. Eilen taas pitkästä aikaa sitä ajellessa mietittiin, että se tie jo sinänsä voisi olla jonkinlainen elämys, jos on tottunut ihan ihan toisenlaisiin maisemiin ja teihin.

Mutta siis, edellisestä minun käynnistäni oli kait aikaa lähes parikymmentä vuotta. Nuorempi väki on ainakin jonkun kerran käynyt tässä välissäkin koulun toimesta. Kiva siellä oli taas kävellä ja katsella. Oli lampaita ja vuohia, aaseja ja hevosia, nautoja, ja siinä yksi vasikkakin. Monenlaisia lintuja oli, oli kaneja. Alue on aika isohko ja siellä voisi viettää enemmänkin aikaa. Ja voihan siellä yöpyäkin, kun oli niitä erilaisia, harmaita tupiakin siihen tarkoitukseen. Uimapaikkakin on. Jotkut huimapäät voisi kiivetä näkötornin katsomaan kauas kaukaisuuteen. Meilläkin eilen yksi sanoi sinne joskus kiivenneensä; minä en ole kiivennyt, enkä kiipeä:)

Voisi hyvin kuvitella, että lapset viihtyisivät hyvin erilaisten eläinaitausten äärellä. Siellä näkyikin jotakin lastenrattaita  liikkuvan ja ihan pieniä kannettiin sylissä myös. Ja onhan niitä eläimiä hauska katsella aikuistenkin. Jotkut eläimistä tykkäsivät tulla ihan aidan viereen katsomaan katsojia. Toisissa aitauksissa taas näyttivät asujat siltä, ettei nuo ihmiset nyt jaksa niin kiinnostaa. Siellä oli rescuelampaitakin yllättävän kaukaa tuotuna. Luki että ovat Israelista, ja totuttelevat nyt näihin Suomen oloihin. Joku poni puolestaan, tai oliko se joku pienikokoinen hevonen, oli sellainen että antoi äänensä kyllä kuulua, vähän niinkuin ehkä sillä tyylillä; että täällä sitä jotain katsottavaa on, älkää siellä lintuaitauksilla niin viipykö:) 

Vuohia ja lampaita, lintuja, ym. yritin kameralla metsästää, mutta aina en ottanut vaikka sihtailin. Välillä valo, välillä liikkuvat otukset tai välissä oleva verkko, esti kunnon kuvan ottamista. Parhaimmillaan onkin tietysti ihan paikalla ihailla. Jokusia kuvia otin. 

Tuossa oli joku erikoisempi lammas. Se oli vähän kauempana, ja näytti kuin olisi ollut valtavat pöllötyyliset silmät... Mutta kun kuvaa suurentaa, niin huomasi, että siinä sivulla roikkuvat korvat luovat sen erikoisen vaikutelman😄

Tuossa paikan nettisivut: https://korvensaga.fi/

🐐🐇🐑🐂🐄🐓

Oli oikea hyvän mielen juttu luettavaksi!

Luin ihastuneena, hyvillä mielin tuon jutun, jossa entinen tangokuningatar Johanna Pakonen kertoo siitä, mitä tekee nykyään. Hän mm. käy avustamassa vanhuksia, ja nauttii työstään. Hän sai pitää omat isovanhempansa aikuisuuteen asti ja siinä tottui olemaan vanhojen ihmisten kanssa:

 https://seura.fi/viihde/julkkikset/johanna-pakonen-avustaa-yksin-asuvia-vanhuksia/

Samalla itseäni hieman kirpaisi. En voinut omien isovanhempieni kanssa olla kuin vain joskus käymäseltään, kun eivät asuneet ihan lähellä. Olin 16 v. kun viimeinenkin isovanhemmistani poistui elävien kirjoista. Pappa se tutuin heistä sitten olikin. Yksi isovanhemmistani, toinen isoisä, oli kuollut jo ennen syntymääni. Ja kaksi mummuani kuolivat ollessani iältäni 10 vuoden molemmin puolin.

Nyt sama "perinne" jatkuu, omat lapseni ovat olleet etäällä isovanhemmistaan. Yhtä ei ole koskaan kenenkään lapsistamme ollut mahdollista nähdä, tutusta syystä. Ja yhtä on yksi lapsista nähnyt - puolivuotiaana... ja muut eivät lainkaan. Yhtä näki puolet lapsistamme alle kymmenvuotiaana, pari muuta syntyikin vasta myöhemmin. Yksi isovanhempi on vielä, minun äitini. Häntä ovat saaneet kaikki nähdä, mutta tosi harvoin pitkien etäisyyksien takia. Ja se juuri surettaa, ettei ole voitu kunnolla puolin ja toisin tutustua, lapset ja isovanhemmat, nyt varsinkin vielä tämä jäljellä  mummu. Pitkä välimatka erottaa. Ei sitä aikoinaan, nuorena osannut niin pitkän matkan vaikutuksia ajatella. Ja elämä voi tarjoilla tilanteitä, ettei aina ole niin sitä joka asialle parasta vaihtoehtoa otettavissa, kuin vaikka asuinpaikkaa.

Ja entäpä me nyt sitten isovanhempina? Etäällä ollaan sitten mekin omista lapsenlapsista. Onneksi nykyään on videopuhelut, niin siinä pääsee näkemään ja kuulemaan puolin ja toisin👍

Vaan onpa vanhaa perua, nämä etäällä olemiset. Äitinikään ei tullut tutuksi omien isovanhempiensa kanssa. Mahtoiko tavata edes yhtäkään isovanhempaansa. Kaksi oli ainakin kuollutkin jo ennen äitini syntymää. Isästä en osaa sanoa, kun en ole niin tarkkaan selvillä  isovanhempiensa asuinpaikoista. Yksi hänen isoäitinsä ainakin oli kuollut jo hyvin varhain. Ei ole meillä todellakaan ollut perinnettä, että isovanhemmat olisivat olleet vahvasti mukana lastenlasten elämässä - näkyvällä, läsnäolevalla, tavalla. Mutta silti, tiedän että äidilleni on ollut tärkeitä minun ja siskoni lapset❣️ Ja meillä yksi nuori kyseli tänä kesänä, että onko mahdollista käydä mummua katsomassa... Hyvä olisi jos voisi, mutta en ole varma onnistuuko. Jää nähtäväksi se asia.

Nämä kuvat 70-luvun alkupuolelta. Siinä lapsuuden perheeni❤️

Kahdenlaiset juuret, osansa kummastakin

Niin sen sitten piti näköjään olla, osallisuus ihmisen juuriinkin piti olla. 

Kenestä tästä nyt puhutaan? Jeesuksesta, joka oli Jumalan Poika, uskoo sitä ihminen tai ei.

Hänellä täytyi kai olla myös ihmisen juuret ihmisenä ollessaan, jotta hän kykeni täysin ihmisenä elämään. Mutta ilman synnin tarttumista häneen. Vaikuttiko siinä kestävyytenä ne jumalliset juuret? Varmastikin, sillä hänen alkunsa oli täysin jumalallinen. 

Ihmisenä olla synnitön, virheetön... vaikea paikka. Mahdoton meille kenellekään muulle.  Jeesus oli! Silti jotkut olivat sitä mieltä, että hän oli kaikkea muuta kuin täydellinen... Sopimaton oli heidän mielestään, kun ei sopinut heidän ajatuksiinsa ja "viisauteensa".

Vanhassa liitossa (Mooseksen aikaan) erämaavaelluksen aikaan Jumala antoi Moosekselle ohjeita mm. syntiuhrien suorittamisesta. Ne olivat esikuva Jumalan suunnitelmasta, jonka hän myöhemmin toteuttaisi. Molemmissa tarvittiin syntejä sovittamaan jokin virheetön: vanhassa liitossa se oli täydellisen virheetön uhrikaritsa. Siinä ei saanut olla pienintäkään moitteen sijaa. Uudessa liitossa, siinä Jumalan varsinaisessa suunnitelmassa, tarvittiin myös virheetön "uhrikaritsa" sovittamaan ihmisten synnit. Kaikki ihmisten synnit annettiin tämän sijaiskärsijänä, sovittajana, olevan uhrikaritsan kannettavaksi. Se uhrikaritsa, se virheetön sovittajamme, meidän kaikkien - oli Jeesus; Jumalan oma poika, ihmisen sukua myös oleva... 

Jospa me ihmiset käsittäisimme minkä lahjan, minkä armahduksen, olemme saaneet! Menköön se siihen "kaaliimme" eli meidän järkeemme, käsityskykyymme, että meidän ei tarvitse omalla hyvyydellämme yrittää syntejämme maksaa! Se on turhaa vaivannäköä. Ne on jo maksettu, aikaa sitten! Mutta voisimme ottaa sen lahjan vastaan kylläkin... Ottamaton lahja ei kyllä mitään hyödytä, jos pakettia ei ota edes näppeihinsä, eikä sitä avaa...

Se kai ihmistä tökkii ajatuksena, että se mitä lahjana tarjotaan, olisikin joku vaatimus, että pitäisi itse itsensä muuttaa. Emme me siihen kykene. Se annetaan. Rakkaus sulattaa kyllä vaikka minkä jään. Enkä nyt puhu ihmisten välisestä rakkaudesta, vaan siitä, että Jumala - josta mekin olemme alkumme saaneet luotuina, on rakastanut meitä niin paljon, että katsoi meidät pelastamisen arvoisiksi; vaikka usein emme edes itse pidä itseämme minkään arvoisena. 

"Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana." Miika 5:1 KR92

" 'sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: "Sillä me olemme myös hänen sukuansa'." Apostolien teot 17:28

"Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden." Efesolaiskirje 2:1 KR92

"Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Henngessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä luomaan edes silmäyksen." 1. Pietarin kirje 1:10-13 KR92

Meillä ihmisillä voi olla (-  ja on!) paljonkin ennakkoluuloja ja kyräilyä toistamme kohtaan. Saatetaan katsoa ihmistä, jota emme tunne, että 'mikä tuo luulee olevansa' , 'ei mitään ymmärrä', 'tuohon en halua ainakaan tutustua', 'sillä on ihan väärät mielipiteetkin'. Mutta jos joskus sitten osummekin tilanteisiin, joissa pakostikin tulee hieman tutustumaan toiseen; huomaakin, että voi löytyä ymmärrystä toista kohtaan ja kenties ihan mukava ihminenkin, vaikka ei jakaisikaan kaikkia toisen mielipiteitä. Tämä pätee myös asetelmaan uskovat vs. ne, jotka eivät usko. Jumalakin suostui tekemisiin meidän kanssamme, vaikka ei useinkaan ole voinut jakaa kaikkia meidän ajatuksiamme. Hänkin on tutustumisen arvoinen. Itse saa päättää, haluaako häntä sitten seuraansa enemmänkin vaiko ei.

Siunausta tai mukavaa päivää, ihan kummin vain tuon haluat☀️

---

Tulipa pitkät kirjoittelut... Mutta kun oli paljon rauhallista aikaa tällaiseen puuhaan. Pyykkikine pyörii kuitenkin jo. Ja nyt otan ☕

 

Keltaoranssi päivä eilen - keltaista yllä, ruokapuolellla oranssia

Olin ottanut edellispäivänä pakastimesta sulamaan puolen litran lakkarasian. Siitä oli ajatusta, että johonkin torttuun. Mutta koska nuorempi väki ei ollutkaan kotosalla näinä päivinä niinkuin luulin, muutin suunnitelmaa. Sainkin idean tehdäkin niistä pienen hillosatsin, kun löytyi kotoa jonkunlaista hyytelösokeria. Tarkoitus kuitenkin tuo hillo pian käyttääkin.

No sitten ajattelin vihdoin käyttää yhden pidempään käyttöä jo odottaneen, ison "porkkana"sosepötkön*. Ensin pähkäilin porkkanasosekeittoa. Mutta siinäkin muutin suunnitelmaa ja päätin tehdä porkkanalaatikkoa, kun löysin sopivan ohjeen:

  https://satukoivisto.fi/porkkanalaatikko/

Tuosta löytyy ohje, jossa ei ole porkkanalaatikossa riisiä. Ei minulla varsinaisesti ole mitään riisiä vastaan, mutta en vain ymmärrä, miksi porkkanalaatikkoon laitetaan riisiä? Eihän lanttulaatikkokaan sitä kaipaa. Ja tuo ohje oli kyllä tosi helppo. Siinä oli kylläkin itse soseutettu 500 g:n porkkanasatsi, josta laatikko oli tehty. Minullahan puolestaan oli sitä kaupan valmissosetta 1 kg pötkö, eli tuplamäärä. Joten muokkasin ainesmäärät sen mukaiseksi. Ja maustamistakin sen mukaan mitä meiltä löytyi. Ja vasta myöhemmin, laatikon jo valmistuttua, huomasin, että sosehan ei ollut pelkkää porkkanaa, vaan siinä oli porkkanan lisäksi mm. myös palsternakkaa ja lanttua. (K-menu *juuresose, oranssi pötkö:) Ja se itseasiassa lieksalainen tuote, Lieksan laatuherkut Oy:n valmistamaa👍

Tässä laatikko uuniin menossa. Kuvioiden piti olla sydämiä, mutta nekin vähän muuttuivat:) Ei onnistunut ihan aiotusti. Pari muuta kuvaa valmiista laatikosta.

Olin laittanut laatikkoon suolaa hieman liikaa,  vähempi olisi ollut parempi. Isäntä tykkäsi kyllä siitä suolaisena versiona, mutta minä kaipasin makeutta. Olin siirappia jo valmistusvaiheessa laittanut, mutta ei näköjään minun makuuni riittävästi. No lautasella olevaan satsiin sitten lisäsin. Lanttulaatikossakin tykkään makeudesta.

Mitä ruoka-asiaan noin muuten nyt yleensä tulee, niin olen saanut nyt lähipäivinä olla kiitollinen siitä, että ylipäätään olen saanut aikaiseksi tehdä ruokaa. Se homma kun ei ole minua kiinnostanut yhtään viime aikoina. Vähän niinkuin mielessäni taannoin rukoilin, että saisin siihen jotain intoa; sillä niin ns.  "heikossa hapessa" on se homma ollut. No nyt on pikkuruista piristystä siinä ollut🙏

---

Ja se vaateasia sitten: tämä yllä eilen - ja tänään. Kuva tehty pari vuotta sitten ja ollut silloin jonkun jutun kuvituksena.

Rohkaisevien sanojen äärellä

Kaipasin tänä aamuna rohkaisevia sanoja. Kirjoitin niitä omaan tarpeeseeni toisen blogini puolelle. Linkki siihen aivan jutun lopussa.*

Entäs sitten tämä? Kun vielä näiden blogieni parissa viipyilin, osui silmiin sellainen vanha teksti. Siinä oli ollut jännä hetki, kun yksi rohkaiseva jae pomppasi silmien eteen kahdestakin paikasta. Siitä toisesta jae tuli paperilappusena esiin kirjan välistä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/04/rohkaiseva-sana-tahan-aamuun.html?m=1

Tuo kivinen lintu, tyttären aikoinaan tekemä🐦

---

*Tämänaamuinen: https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/herran-varaan-koko-elama.html?m=1

Tutkimattomia tekoja, siemenet kasvavat

 "Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa." Job 9:10 KR-92

"... Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään..." Mark. 4:26-28 KR-92 (Jeesus puhui tämän.)

Meillä on ilahduttanut tyttären kylvämät ruiskaunokit ja kehäkukat🌿 Jos joku tykkää kasvattaa puutarhassaan jotakin kaunista ja/tai hyödyllistä, niin tekee se Suuri Puutarhurikin, se ihan ensimmäinen... Vaalii meitäkin, jotka heikosti kasvamme. Ei jätä työtään kesken. Valmisti Poikansa kanssa suojan❤️

Aamun luettavista olivat yllä olleet jakeet. Kuin myös tapaus Filippin kaupungista: Apt. 16:23-34 KR-92. 

Siinä olivat Paavali ja Silas suljettu vankilaan ruoskittuina. "Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä." jae 25. Kukaties sitä joutui kuuntelemaan myös vanginvartija. Ties vaikka olisi kuullut heidän puheitaan jo kaupungilla? Mutta jos eivät ne olisi vaikuttaneet (ja kukaties vaikuttivatkin), niin ainakin se ystävällisyys ja syvä huolenpidon ilmaisu - vanginvartijalle, siinä tilanteessa, kun hän oli riistää hengen itseltään luullessaan vankien karanneen juuri olleen maanjäristyksen jälkeen. "Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä." jae 28. 

Jotain syvempää oli tapahtunut, kuin vain maanjäristys ja vankilan murtuminen: "Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi:

"Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?"

He vastasivat:

"Usko Herraan Jeesukseen,
niin pelastut, sinä, ja sinun perhekuntasi."
 Apt. 16:29-31 KR-92

---

Siemen oli alkanut siinäkin ihmeellisesti itää🌿

---

Tuon kuvan näkee isompana klikkaamalla. Tai tästäkin: https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/sisimmassa-vankikopissa.html?m=0

Mitähän Mooses - Egyptin "prinssi", kaikesta ajatteli...

Hänellä täytyi kaiken tapahtuneen - sen Egyptiin 40 vuoden jälkeen tulleen paluun jälkeen, alkaa mielessä pyöriä monenlaiset muistot. Hän varmaan katseli paikkojakin sillä silmällä, että mitä kaikkea oli muuttunut; mitä uusia mahtavia rakennuksia oli tullut, miten kaupungit kasvaneet. Ja millaiselta näytti se paikka... jossa tapahtui se... hänen Egyptistä lähtönsä aiheuttanut asia: kun hän tappoi sen egyptiläisen. Senkin asian Jumala oli sovittanut omaan suunnitelmaansa. Eihän hän muuten olisi lähtenyt erämaahan neljäksikymmeneksi vuodeksi... Mutta sitäkin oppia hän tarvitsi. Jos hän Egyptin "prinssinä" ollessaan oli ehkä kuvitellut itsensä hebrealaiset orjuuden ikeestä vapauttavaksi (vaikkapa vain tavan palkkalaisiksi) niin Jumala oli ne kuvitelmat turhiksi osoittanut. Hän - Jumala, ei tarvinnut niitä. Hänellä oli itsellä paremmat, toimivat, yllättävät, pelottavat - ja kauaskantoiset suunnitelmat! Nehän ovat toiminnassa itseasiassa nykyäänkin hebrealaisten eli juutalaisten eli israelilaisten elämäsää. Elävät suuri osa heistä omassa maassaan tänäkin aikana, vaikka heitä yritettiin oikein kansana hävittää. Mutta Jumala näki - ja toimi.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/se-naytti-ihan-holmolta-mutta-kaiken.html?m=1

(Tuossa toisen blogini tämänaamuinen. Pari tämän blogin tekstille.)

---

Meidän VAPAUTTAJAMME, "PRINSSIMME"  ON JEESUS! Hänet lähetettiin tänne "erämaahan" meitä varten. Otetaan todesta se asia. HÄN VIE MEIDÄT KOTIMAAHAN, vaikka matkalla on kaikenlaista. Tämä "matka" ei suinkaan ole se päätepiste, eikä kotimaa. SE ON TAIVAS!

Ehtoollinen tapahtui erikoisessa paikassa: astronautti vei ehtoollistarpeet mukanaan kuuhun!

 Buzz Aldrin sai ehtoollisen Kuussa | historianet.fi https://share.google/N8jL1RRH9mE9JObk9

Jälkeenpäin hän mietti, ettei olisi pitänyt, koska kuu on myös muihin uskontoihin kuuluvien kuu; jota pohdintaa ihmettelen. Onhan kuu kaikkien kansojen kuu kyllä. Ja on myös niin, ettei ole kuin yksi Luoja: Hän, joka loi kuun ja auringon, tähdet, ihmiset ja eläimet. Kaiken mikä on. 

---

Tuosta linkistä näkee halutessaan juttuja tässä blogissa olleisiin juttuihin, joissa on kuusta jotakin. Nuokin kuvat peräisin niistä jutuista. Valokuvat omia otoksiani ja piirustus joskus pykäämäni, kun kävelyllä kuu näytti tien yllä niin mielenkiintoiselta: https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Kuu&m=

Kenkälöytö!

Lähdettiin tänään Joensuuhun viemään yhtä tytärtä junalle. Kävimme sitten Prismassakin. Itse suunnistin siellä kenkäosastolle. Kaipasin jotain "hamekenkiä" kesäkäyttöön. Osui silmään sitten mielenkiintoiset popot, mielenkiintoiseen hintaan: 10 euroa. Sovitin koipeeni ja sopivakin oli. No siitä sitten mukaan, kun hintakin oli sopivaa sorttia. Kassalla ollessa kassahenkilö huomasi että tämä kenkäpari ei ollutkaan oikeasti pari, sillä olivat eri kokonumeroa. No ei muuta kuin takaisin sinne kenkäosastolle. Pelkäsin siellä niitä jäljellä olevia pareja tutkiessani, että jos siellä ei enää olekaan oikeaa paria minun koivelleni. No löytyipä sitten sieltä lopulta sen minun kassalle kiikuttamani parin kaltainen toinen kenkäpari, ja niinpä sitten asettelin oikeat koot pareiksi ja marssin takaisin kassalle. 

Kotona sitten ulkona otin muutaman kuvan ja yhtäkkiä kengästä lennähti maahan se kengän ulkopohjaan liimattu hintalappunen. Rupesin sitä tutkailemaan. Siitä vasta huomasin, että olin ostanut paremmat kengät kuin luulin; olivatkin nahkaa ne päälliset. Sitä tietoa ei ostaessa mistään löytynyt, joten olin olettanut, että tekonahkaa ovat - mutta otan silti, sillä hinnalla... No oli tosi mieluinen yllätys, että ovatkin ihan nahkaa:) Ja hintakin on sitten ollut alunperin sen mukainen.

Tykkään näistä tosi paljon. Sopivat hyvin hameen kanssa käytettäväksi, kuten alkuperäinen toive oli. Ja ovat vielä helpot jalkaankin laittaa. Ja tuntuvat hyvin pysyvän jaloissa. Näissä on myös sitä kivaa "länkkärityyliä", josta tykkään. Nuorena kenkätehtaalla kulki länkkärisaappaitakin minun käsieni läpi, kun niistä tehtävänä oli jotain kohtaa ommella. 

Eilisillan piirros - kerrostalo.

Tykkäsinpä jättää nuo jämäkartongin reunat leikkaamatta, vaikka alkuun ajattelin niin tehdä. Nehän on kuin jotkut pylväät; antaa lisää "ylväyttä" kiinnostavan näköiselle, jopa korealle rakennukselle - vaikka kartonki itsessään onkin vain vaatimaton osa keksipaketin päälistä😃

Kyllä minullekin tuollainen kassi kelpaisi!

90-vuotias mies ompelee kasseja, johon kokoaa kuvituksena olevat eri kirkkojen kuvat tilkuista.  Minä voisin ottaa vaikka Pomarkun kirkko -kassin. Tai jonkun sukuni sijoilla olevan kirkon kuvan. Tuo Hauhokin sopisi siihen tarkoitukseen.

 https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/reino-leppanen-90-ompelee-kirkon-kuvilla-varustettuja-kasseja/

Vaihteeksi piirustus, kun oli niin kiva aihe silmien edessä

Värikäs vene rantahiekalle vedettynä:)

 

Kuva on tehty vesivärikynillä ja oli vielä kuvaa siitä ottaessa osittain märkä.  Paperina joku talteen otettu kartonginpala. Näissä on se hyvä, että "pohjaväri" on jo valmiina. Ei tarvitse valkoista ruveta muuttamaan jonkin muun väriseksi.

"Auta minua epäuskossani!" - Rukousasiaa; ihan pyyntöä arkiseen asiaan ja yksi hauska vastauskin saatuna yhteen pyyntöön:)

Ensin siitä, mitä koin mielekkääksi kirjoittaa vihkoonikin tänä aamuna: "Auta minua epäuskossani!" Niin huusi kerran eräs isä, tuodessaan sairaan poikansa Jeesuksen luokse. "Silloin pojan isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" Mark. 9:24 KR-92

Siinä ne oli, usko ja epäusko ihan rinnakkain. Niin ne oli silloin, niin ne ovat nyt; uskomme ja epäilemme, että auttaaako se Jeesus juuri minua, juuri nyt, ja tässä asiassa. Markuksen luvussa 11, Jeesus erään kerran yhtä ihmettä  ihmetteleville (kuivettunut viikunapuu), Jeesus sanoi: "Uskokaa Jumalaan." Mark. 11:22 KR-92  

Ja jatkaa sitten sanomalla, että vuorikin voi siirtyä paikaltaan jos sydämessään ei epäile sen tapahtumista. (Helppo heti nähdä, missä toteutumisten ongelma piilee... )  Ja sitten Jeesus vielä lisää tämän: "Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja  se on teidän." Mark. 11:24 KR-92

Mutta lohdullista siis on,  että Jeesus epäröiviäkin auttaa, kuten sen sairaan pojan tapauksessa...! Se isä toi epäilynsäkin Jeesuksen eteen.

---

Sitten arkinen rukousaihe meiltä. Pesukone tilttasi eilen. Valutti vesiä hieman lattialle, eikä suostunut pyörittämään koneessa ollutta satsia loppuun. Piti ämpärissä ne vaatteet huuhtaista. Kone ei ole ihan kunnossa ollut jo pidemmän aikaa. Sitä yritettiin korjauttaakin ehkä vuosi tai pari sitten yhden vian takia, mutta siihen jäi yhä se vika, mutta konetta pystyi silti käyttämään. Mutta jo jonkin aikaa on huomannut muuten, että ei ihan ok ole, ja uusimistarpeen on jo tiedostanut, että kohta se varmaan on. No nyt se sitten tuli. Vaikka Lieksaankin on nyt tullut Citymarketin aulaan pikapesula, onneksi; niin uusi pyykkikone olisi kyllä saatava. Ja mieluiten niiin, kun nyt kerran toivoa saa, ettei sitä tarvitsisi ostaa niin, että osamaksuja tarvitsisi ruveta makselemaan. Näyttää mahdottomalta, mutta onhan meillä kaikkien mahdollisuuksien Jumala. Kirjoitin vihkoni sivuun tänä aamuna rukouksena: - Auta meitäkin, nyt tässä pesukoneasiassa! Ja sitten toiseen sivuun: - Älä hätäile, minä järjestän sen... Kiitos! 

---

Yksi urheilullinen rukousvastaus

Yksi urheilua katsova (en siis minä:) jalkapallokisoja katsoessaan eilen toivoi maalia nimenomaan yhdelle maalle siinä juuri. Hän mietti mielessään, että usein uskomme kyllä, että vastaus voi tulla joskus, myöhemmin; mutta usein emme usko, että se siinä ihan heti... Mutta hänpä nyt sitten päätti siinä rukoilla sellaisen uskon rukouksen, että se yksi maa saisi sen maalin. Ja niin siinä muuten sitten kävikin. Se maa sai sen maalinsa heti siinä! Tämän tapauksen sain kuullakseni heti tapauksen jälkeen, kun se oli tapahtunut.

Siinäpä miettimistä.  Jeesus muistutti joskus: "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24 v. -38 käännös

Auta meitä epäuskossamme! Sinä, Jeesus, joka jouduit omista opetuslapsistasikin toteamaan, ettei heillä ole uskoa sinapinsiemenen vertaa... Mutta myöhemmin heidän uskonsa varmaankin jonkin verran kasvoi, koska ihmetekoja tekivät. Ja sinä, Jeesus, annoit vallan tehdä niitä tekoja.

Lohdullinen sana

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 KR-92

Jakeen alkuosa tuli mieleen tänä aamuna. Etsin sitten koko jakeen. Jae on osa kuningas Hiskian kirjoittamaa kiitoslaulua: "kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistansa", kertoo Jesajan jae 38:9, vanhemnan käännöksen mukaan.

Näihin tapahtumiin liittyy myös se ihme, kun Jumala ilmoitti: "... minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen *astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan *aurinkokellossa...". Jes.38:8 v. -33 käännös. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli ilmoittanut.

*Tuo aurinkokellon varjon siirtyminen 10 askelmaa eli porrasta takaisinpäin, oli Jumalan antama ihme ja merkki Hiskialle siitä, että hän todella tulisi parantumaan, kuten Jumala oli luvannut. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli sanonut. 

"Katso, Ahasin yläsalin portaikkoon lankeaa varjo, joka auringon mukana laskeutuu alas portaita. Minä palautan sitä taaksepäin kymmenen askelman matkan." Ja varjo siirtyi portaikossa taaksepäin, kymmenen askelman päähän siitä, mihin se oli ehtinyt laskeutua." Jesaja 38:8 KR-92

Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita, joita ihmisen järki ei voi selittää. Tässä yksi niistä. Ja paljon on tapahtunut aikojen saatossa sellaisia Jumalan ihmeitä - tapahtuu yhäkin, joita ei ole kirjoitettu mihinkään ylös, mutta ne on koettu. Varmaan tänäänkin monessa paikassa sellaisia koetaan, ja kiitetään niistä Jumalaa☀️🌿🐟💦 Parantumisia, ynnä paljon muuta🧎

Tuossa myös toisen blogini tämänaamuinen. Mutta linkistäkin pääsee lukemaan sen: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/paavali-polvistui-isan-eteen-miksi.html?m=1

Aamuvaloa - tai oikeammin yövalo, kun meni yö ihan pipariksi

En tiedä kuinka se nyt niin menikin. Uni ei vain tullut. Eilen aamulla kylläkin heräsin poikkeuksellisen myöhään ja illalla join kahvia turhan myöhään, ja olisi kai pitänyt sitten katsoa vielä yksi elokuva, jotta olisi riittävästi nukuttanut. Ja noilla asetuksilla sitten kömmin ylös sängystä kohta kolmen jälkeen. Olin kai kahdentoista aikaan yrittänyt ruveta nukkumaan, luulin että olisi ollut hyvä aika - vaan ei ollut. Mutta näinpähän sitten sen yövalon...

Eli aamuauauringon, jonka säteitä osui keittiöön jo vähän päälle klo 3. Se oli keittiössä kuin päivän valo:)

Mutta kyllä sen nyt huomaa, että on vähän virta vähissä. En saanut enää myöhemminkään unta vaikka sitä yrittelin. Enkä jaksanut paneutua mihinkään luettaviinkaan tänä aamuna. Vähän aikaa tuijottelin niitä tarjokkaita, mutta paneutumatta jäi. Tämä höpinä tässä ei paljon paneutumista vaadi. 

Mikä mies tämä oikein on...

"Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin." Matt. 8:27 KR-92

En liene aiemmin ajatellut näitä kohtia lukiessa muita, kuin vain niitä veneessä olevia. Nyt tuli mieleen myös rannalla olevat ihmiset. Vaikka rannoilla ei olisi ollut yhtään ihmistä vartavasten kalastajien touhuja seuraamassa, kyllähän muuten rantamailla oleskelevat sen taatusti huomaavat, kun yhtäkkiä kova myrskytuuli tyyntyy ja järven aallotkin, äsken niin pelottavat, yhtäkkiä muuttuvat tyveneksi. Liekö tullut ihan rasvatyyni. Kaikki seisoi ja hiljeni. Ihmisetkin ihmetyksestä ensin, kunnes joku aukaisi suunsa ja alkoi ääneen ihmetellä.

Mikä mies tosiaan? Raamattu antaa siihen vastauksia. Seurataan vähän jälkiä; samasta luvusta voidaan aloittaa: "Jeesus vastasi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi." Matt. 8:20 KR-92 

Kulkija siis, vailla pysyvvää olinpaikkaa.

Mutta mitä muuta sanotaan:

 "Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa," Fil. 2:6-7 KR-92

"Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhydestään." 2. Kor. 8:9 KR-92

"Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman." Fil. 2:8-9  KR-92

Aina joskus sanotaan jostakin ihmisestä, että "on saanu nimeä". Suurin nimensaaja on kuitenkin Jeesus, se köyhäksi tullut, meidän puolestamme: "Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, jokaisen kielen on  tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." Fil. 2:10-11 KR-92

Sellainen Herra! Sellainen mies; joka loasta nostaa köyhän, ja katsoo alhaiseen: "Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän." v. -33. Ps. 113:7  Ja: "...köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

---

Kuva peräisin tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/aamun-piirustelu.html?m=1

"Iisain kanto" ja "Herran henki"

Eilen olin kirjoitellut aamulla vihkooni tätä - ja raapustanut jonkunmoisen kannon kuvan vihon sivuun. Tähän aamuun taas uusin ajatuksin heräsin, luin, ja kirjoittelin. Kirjoitellessani huomasin, että siinähän on samaa kuin eilisessä... Eilinen on nyt tässä. Tämänaamuiset kirjoittelut toisen bloginin puolella.

"Iisain kannosta nousee verso

vesa puhkeaa sen juuresta ja 

kantaa hedelmää.

Hänen ylleen laskeutuu 

Herran henki, 

viisauden ja ymmärryksen henki, 

taidon ja voiman henki,

totuuden tuntemisen ja

Herran pelon henki:

hänen ilonsa on totella Herraa.

Hän ei tuomitse silmämitalla

eikä jaa oikeutta korvakuulolta

vaan antaa heikoille 

oikean tuomion

ja ajaa vakaasti 

maan köyhien asiaa.

Hän lyö väkivaltaista 

sanansa sauvalla 

ja surmaa huultensa henkäyksellä

väärintekijän.

Vanhurskaus on hänellä 

varustuksena ja uskollisuus

vyönä hänen uumillaan.

Silloin susi kulkee karitsan kanssa

ja pantteri laskeutuu levolle

vohlan viereen,

vasikka ja leijonanpentu 

syövät yhdessä ja

pikkupoika on niiden paimenena.

Lehmä ja emokarhu 

käyvät yhdessä laitumella,

yhdessä laskeutuvat levolle

niiden vasikat ja pennut,

ja leijona syö heinää kuin härkä.

Ja imeväinen leikkii

kyyn kolon äärellä,

vastikään vieroitettu lapsi

kurkottaa kättään kohti 

myrkkykäärmeen luolaa.

Kukaan ei tee pahaa, 

ei tuota turmiota

minun pyhällä vuorellani,

sillä maa on täynnä

Herran tuntemusta 

niinkuin meri on 

vettä tulvillaan.

Sinä päivänä Iisain juurivesa

kohoaa merkkkiviirinä kansoille.

Hänen luokseen pyrkivät 

kaikki kansat, 

hänen asuinsijaansa

ympäröi kunnian hohde.

Sinä päivänä Herra jälleen

kohottaa kätensä... "

Jesajan luvut 1-10 KR-92

Ja olin kirjoittanut, että 

lue jakeet 11-16 Raamatusta;

"ovat ihanaa jatkoa jo kirjoitettuun".

Jakeissa 1-16 on koko luku.

 

Jeesus on "Iisain kanto" ja "juurivesa", myös meidän syntimme sovittaja, kun otti itse maksaakseen  vääryyksiemme velat ristillä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/jeesus-lunastajani.html?m=1