Pykäläkorven syyskuu

 

Eiliseltä kävelyltä noukittu aihe... Kävellessäni harmittelin, kun ei tullut otettua kameraa mukaan, kun oli niin ihanan näköinen tienvieruskoivikon värivaihtelu:)

Kertakaikkiaan... meille!

Muutama aamu sitten tulin miettineeksi tuota sanaa, kun mieleen tuli se ajatus, että Jeesus kertakaikkiaan otti pois syntimme. En liene aiemmin ajatellut, että sanassa on kaksi osaa, jotka yhdessä muodostavat vahvan sanan: kerta ja kaikkiaan. Jeesus teki sen yhden ainoan kerran, kun kuoli synnittömänä meidän kaikkien puolesta. Se on sellainen lahja, kuin kuolemaantuomitun puolesta meneekin joku toinen henkensä antamaan. Se annettiin meille! Jokainen halukas saa ottaa vastaan sen arvolahjan! 

Harmi vain, että usein me  emme  osaa oikein uskoa ja luottaa siihen, ja arvostaa sitä, kun emme olleet itse paikanpäällä näkemässä sitä kaikkea... Asia ei silti siitä muutu, vaikka se on tapahtunut meidän silmiemme näkemättä. Paikalla on ollut kyllä runsaasti muita silminnäkijöitä ja niistä asioista on kirjoitettu muistiinpanoja. 

Kirkastakoon nyt kuitenkin päiväämme ajatus siitä, että syntimme on jo kannettu ristille Jeesuksen toimesta, ja sen lahjan saa itselleen ottaa jokainen joka vain haluaa☀️

"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Johanneksen evankeliumi 6:29 

"... häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe ja riemuitsette  sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla," 1. Pietarin kirje 1:8

Jeesuksen maan päällä ollessa oli vielä temppeli, jossa papit uhrasivat ihmisten syntien tähden joka päivä uhreja. Ja kerran vuodessa vielä ylimmäinen pappi meni sinne kaikkeinpyhimpään niin omien syntiensä kuin kansankin syntien tähden. Mutta nyt on Jeesus.

"Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle." Room. 6:10

"Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi  Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä." Hebr. 7:27

"Hän ei tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen." Hebr. 9:12

"Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu." Juud. 1:3

---

Tässäpä vielä hyvin lohdullinen kirjoitus pastori Mika Tuoviselta:

https://mikatuovinen.net/taysin-armahdettu-ja-samalla-haavoitettu-jumalan-lapsi/

Ilmaisten linja-autokyytien perjantai eli "Auton vapaapäivä 2023"

Tämä tieto ja tilanne tuli minulle aivan yllättäen tyttärien toimesta. Näitä on ollut kuulemma ennenkin, mutta jos olen kuullut, niin ohi on mennyt tai tehokkaasti unohtunut. Näitä on ollut eri kaupungeissa, ja Joensuun seudulla ns. Waltti-liikennealueen kuntiin suuntautuva liikenne kuului siihen, kuten esim. Lieksa. 

https://jojo.joensuu.fi/-/waltti-bussilla-paasee-maksutta-perjantaina-22-9-2023:

Päätin sitten mennä tyttöjen mukana kun kerran kysyttiin, vaikka valmistautumisaikaa ei jäänyt juurikaaan. Tytöt kun tulivat koulusta kotiin, niin puolentoistatunnin päästä piti olla uudestaan linja-auton kyydissä. Mutta minä kun olin sitä alkuillan lähtöaikaa ja myöhäistä paluuta vähän miettinyt ja huomannut, että Joensuun keskustassa esim. Kauppakeskus Iso Myy ja Sokos menevät jo klo 19 kiinni, niin tuumin etteihän siitä tule mitään... kun saapuisimme Joensuuhun klo 18 aikaan ja mainitut paikat olisi vain tunnin auki! Mitäs sitten tekisimme Joensuun pimeässä illassa, kun paluukyyti lähtisi noin klo 21? No lähdin sitten tyttöjen seuraksi kuitenkin. Sainkin huomata perillä, ja reissuhan oli ihan kiva ja virkistävää vaihtelua:)  Ruokapaikkoja ja kahviloita oli auki. Ja ehdittiinhän niitä ennen käydä vaatekaupoissakin katselemassa mitä kivoja juttuja olisi tarjolla. Ja käveltiinkin hieman kaupungin valoissa, varsinkin kun Ilosaaren kautta mentiin linja-autoa odottelemaan, vaikka toriltakin olisi päässyt. Mutta kun meillä oli sopivasti aikaa:)

Tässä kuvakierrosta reissusta.

Alkumatkaa ihan. Enpä vielä tiennyt, että ihan kiva reissu siitä tulee.

Alemmassa kuvassa tapahtui kuskin vaihto linja-autoissa. Joensuun suunnasta tulleen auton kuski tuli meitä kyytimään ja hän olikin meillä sitten iltamyöhällä myöskin palatessa. 

Uimaharjussa on pyramidi risteyksessä, ollut noin parikymmentä vuotta. Pomarkussakin on kunnantalon edessä.

Joensuun uusi hieno kauppahalli!

Kolme kulkijaa...

Kyllä oli kaunis valaistus! Napsin useita kuvia, koska voihan olla niin, etten toiste tuolleen kuljeskele Joensuun pimeässä illassa. 

Pitkät koivet - ei kun varjot☀️

Ilosaaren kaarisilta.

Oli ihanasti valaistut puut! Mutta pelottavaa oli hieman se, että molemmilla puolin kävelytietä oli synkeät vedet, ei mitään kaiteita...

Ja kohta kotiinpäin taas.  

Kuulin sellaisenkin tiedon, että jotkut olivat kuulemma matkustaneet aamulla toiseen suuntaan, eli lähteneet tutustumaan Lieksaan👍

---

Kiitokset haluaisin välittää kaikille asianosaisille jotka tällaisen päivän on mahdollistaneet!☀️

Pikkuruinen "pitsilehti" 🍃🍂

 

Tämä oli löytyi sienikiposta, kun perattiin tyttären kanssa kantarelleja, joita juuri metsästä tuotiin🌲

Rohkaiseva juttu erään ihmisen elämästä

Linkki Seurakuntalaisessa olleeseen juttuun miehestä, jota pidettiin toivottomana tapauksena: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/sodankylan-kaanaanmaassa-asuu-armahdettu-mies-ilman-uskoontuloa-olisin-tuskin-enaa-elossa/

Reissulaisena - ja pieni neuletyö, joka osoittautui luultua vaikeammaksi minun tehtäväkseni

Olen ollut kotoa poissa melkein viikon, mikä on sinänsä jo aika harvinaista. Ja se vasta erikoista onkin,  että me isännän kanssa oltaisiin eri paikoissa, koska yleensä olemme aina kaikkialla yhdessä. Nyt kuitenkin tulin tyttären perheen luo etelään pojan kyydissä ja isäntä jäi kotiin meidän nuorempien kanssa. Minunkin oli tarkoitus palata pojan kyydissä kotiin parin yön jälkeen, mutta täälläpä vielä olen. Olen saanut seurata vauva-arkea täällä. Joku päivä sitten kävimme tyttären kanssa kävelemässä läheisessä puistossa, toisena päivänä olimme koko perheen voimin kauppakierroksellakin.

Olin ottanut myös kotoa mukaani jo kotona aloitetun käsityön, jota olen sitten täälläkin tehnyt.  Kyseessä on pieni neuletakki noin 60 vuotta vanhasta kirjasta: Kodin neuvokki, neuleita nuorimmille. Olisi ollut kiva, jos olisin saanut sen täällä valmiiksikin, mutta kyllä siitä kotiinkin jää tehtävää. Eilen jouduin purkamaan toisesta etukappaleesta sen, mitä olin eilen saanut aikaiseksi. En ollut riittävästi tarkistanut, että kaikki olisi mennyt samaan malliin kuin toisessa kappaleessa oli.  No nyt onneksi on jo saavutettu se, mitä oli purettava eilen.

Mikä moka etukappaleissa...

Nyt näyttää paljon paremmalta:)

---

19.9.2023 Kotona kirjoitettua: Hohhoijaa... Huomasin joku päivä sitten, kun olin saanut tuon alemmassa kuvassa olevan keskeneräisen kappaleen valmiiksi, että pieleen meni taas! Silmukoita on ilmeisesti liikaa tuossa kuvion loputtua, eli ensimmäisen kuvan pieleen menneeksi luulemani, olikin ilmeisesti oikein... Nämä seikat selvisivät minulle, kun halusin kokeeksi harsia tehdyt kappaleet toisiinsa nähdäkseni miltä näyttää. No eipä näyttänyt hyvältä:(   Kaulaa varten ei olisi jäänyt juurikaan tilaa. Joudun siis nuo etukappaleet tekemään uudestaan tuosta kuvion viimeiseltä kierrokselta alkaen. 

No eipä olekaan hyvä noin...

Tämä vanhasta  kirjasta tekemäni pieni neuletakkiyritelmä ei mitenkään houkuttele uusiin kokeiluihin niin vanhoilla ohjeilla... koska näköjään tarvitsen nykyaikaisemmat neuleohjeet, jotta niistä tulee sitä mitä pitääkin🙄

Pastakastiketta ja piirakkaa

En ole mielestäni pitkään aikaan kokenut mitään onnistumisia ruoanlaitossa, mutta tänään sain vaihteeksi aikaan ihan hyvän pastakastikkeen☀️ Näistä aineksista, joita meiltä nyt kotoa löytyi, se onnistumisen  kokemus tekeytyi:

- 300 g possu-nautajauhelihaa ruskistin

- (suolaa/valkopipp. laitoin, ei varmaan tarvi)

- 1 lihaliemikuutio

- 390 g tomaattimurskaa (basilika/oregano)

- loraus vettä 🍅murskapurkin huuhtelusta

Mutta ei se eilenillalla pykäämäni omenapiirakkakaan ollut hullumpi, jonka tein 70-luvun lopun kouluvihkoni ohjeella. Näkyi olleen niitä ihan ensimmäisiä leipomavihon ohjeita, kun oli siinä toisena. Omenia olimme saaneet isännän siskolta. Piirakan ohje oli tällainen:

(Olin jo aikaa sitten suurentanut ohjeen tuplakokoon uunipeltiä varten.)

- 300 g margariinia

- 3,5 dl sokeria

- 5,5 dl vehnäjauhoa

- 4 munaa

Pinnalle: omenia, kanelia, sokeria

(Piirakkavuokaan tehdessä oli muut määrät kukin vihossa 160 g ja munia 2.)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita taikina matalaan voideltuun vuokaan. Laita pinnalle omenoita, kanelia ja sokeria. Paista 200 asteen lämmössä 20-30 min.

Meilläpä ei ollutkaan kaapissa kanelia. Sitä harmitellessani löysin kaapista strösselit, joilla sain vähän lisää väriä piirakkaan, joka muutoin näytti turhan kalpealta.

Piirakkahomma ei eilenillalla innostanut minua yhtään. Mutta rupesin siihen, koska tälle päivälle tarvittiin joku tarjottava kahvin kaveriksi. Meillä kun tänään kävi metsäalan mies metsää katsomassa🌲 Hänellä oli mukanaan kiva apulainen, joka oli karvaturri koira🐕.

Kun mittakaavaa sain omasta kodista

Joku voi ajatella, että onpa minulla omituiset mielenkiinnon kohteet... Mutta kun kerran lueskelen Raamattua, niin jotkut asiat tulee selvemmäksi itselle, jos löytyy joku tuttu asia, josta voi ikäänkuin ottaa mittakaavaa, tms. Joidenkin asioiden kohdalla vaikkapa matkustelevat ihmiset voivat ehkä saada uusia näkymiä luettuun, kun ovat silmillään nähneet jotain mihin luettuja asioita voi verrata. Niinkuin vaikkapa joku Turkin rannikko Paavalin matkoja lukiessa. 

Mutta nyt oli sellaista, johon minun oli helppo ottaa mittakaavaa  oman kodin  mitoista. Luetussa oli parin pylvään mittoja, jotka oli ilmoitettu kyynärämittoina. Kyynärä on helppo muuttaa metreiksi, sillä se on n. puoli metriä. Mainittu pylväs, tai pylväät, joita oli kaksi, olivat mitoiltaan n. 9 m pitkiä + pylväänpää n. 2,5 m. No meillä on olkkari 6 m pitkä, ja silmäilin sitten keittiötä sillä silmällä, että olisikohan olkkari ja keittiö yhdessä sitä pituusluokkaa? Otin mittannauhan käteeni ja mittailin. Niinpä tuo aika samoihin meni. No kun oli osunut vielä kyseisen pylvään ympärysmittakin silmiini, joka oli 12 kyynärää, eli 6 m, niin mittailin vielä keittiön korkean kaappiryhmän mittojakin sen mittannauhani kanssa. Siihen tuli mitaksi vajaa 4 m, joten tuumin mielessäni, että jos kaapin pyöristäisi, niin se alkaisi varmaan ollakin aika likellä pylvään ympärysmittaluokkaa.

Näin miettiessä niiden pylväiden mittasuhteet tuli minulle ikäänkuin näkyväksi, eivätkä jääneet vain käsittämättömiksi maininnoiksi, kun niitä luki. Mielikuvitus näki eräässä kohdassa - kun ne pois sanottiin kuljetetun - ne valtavat pylväät kuin vaakatasoon laitetun, ja kuljetusta odottamassa. Aivan mieletön kuljetusurakka...

Isot pylväät, mutta mittakaavana saatoin käyttää omaa pienenpuoleista taloamme; neliöitä n. 85 meillä. Talo yhdelle aikanaan tehty,  laajennettunakin siis vielä niin. Mutta niin vain meitä täällä kuusi henkilöä vuosikausia asui. Nyt on väki siitä vähentynyt. Mutta sitä se elämä on, kun poikaset yksi toisensa jälkeen lähtevät pesästä.

Näistä kohdista löytyivät mittatiedot:

1. Kuningasten kirja 7:13-23 (kun ne tehtiin) 

2. Kuningasten kirja 25:13-17 (kun ne vietiin pois)

Se oli ällistyttävä jättimuutto - ja prosessi, johon kuningas antoi luvan!

Kuningas Kyyros antoi ensimmäisenä hallitusvuotenaan luvan, että israelista aikanaan pakkosiirretyt saisivat lähteä takaisin entisille alueilleen. Ja nimenomaan sen takia, että Jerusalemiin rakennettaisiin jälleen temppeli... Kuningas sanoo saaneensa käskyn itseltään Jumalalta! Ällistyttävää kuninkaalta, jota ei kaiketi ensimmäisenä tule mieleen ajatella tyyppinä, joka kuuntelisi Jumalaa... Mutta näin hän sanoo: "Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin." Esra luvusta 1, jae 2. 

(Kaikki tämän jutun lainaukset ovat muuten  samasta Esran kirjasta, luvuista 1 ja 2, v. -92 suomennoksen mukaan.)

Ja sitten seurasi vielä se sana, että "kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä Juudan Jerusalemiin rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Olkoon teidän Jumalanne teidän kanssanne! Herra on Jumala, jonka asuinsija on Jerusalem."  Ja vielä kuningas käski niiden paikkakuntien asukkaiden, joissa israelin kansaa asui, antaa heille mukaan kaikenlaisia lahjoja: hopeaa, kultaa, karjaa, ym. Ja kuninkaan aarteistonhoitajan käsketiin myös luetteloida kaikki Herran temppelistä aikoinaan tuodut kulta- ja hopeaesineet,  siis temppelissä olleita astioita, joita olikin aika määrä: yhteensä 5400 kpl! Ne annettiin lähteville myös mukaan.

Tehtiin myös luettelo kaikesta väestä, joka lähti. Siinä mainittiin väkimäärät suvuittain, ja toisten kohdalla sen mukaan, mistä kaupungista heidät oli aikanaan tuotu. "Lähtijöitä oli kaikkiaan 42360 henkeä."  Luettelon suurin määrä oli "senaalaisia 3630" ja pienin mainittu määrä "Gipparin sukua 9". Ja muutamia kymmeniä, satoja, tuhansia, oli muista eri  suvuista ja kaupungeista. Mukana oli myös niitä, jotkut pappeinakin toimineita, jotka etsivät "sukuluetteloista merkintää itsestään, mutta sitä ei löytynyt." Mukaan hekin silti lähtivät ja heidän asiansa, varsinkin papin tehtävien suhteen, tultaisiin sitten myöhemmin ratkaisemaan arvalla (Jumalan avulla). Lähtijöissä oli ihmisiä monilta paikkakunnilta ja monitaitoisia ihmisiä mahtui siihen suureenn joukkoon. Mukaan otettiin myös eläimiä, joista mainitaan: "hevosia 736, muuleja 245, kameleja 435 ja aaseja 6720." 

Mutta mikä valtava merkitys ja menetys onkaan ollut niille alueille, Kyyroksen valtakunnassa, sillä, että niin iso määrä ihmisiä yht'äkkiä poistuukin paikkakunnalta, ja maasta; tavaroineen, taitoineen, kaikkineen! Taloja jää tyhjilleen, työntekijöitä jää pois pelloilta ja muilta työpaikoilta. Ihmiset menettävät naapureitaan, ystäviään ja sukulaisiaan. Sillä kaikkihan israelilaiset eivät kuitenkaan syystä tai toisesta lähteneet, vaan ne lähtivät, "joissa Jumala oli herättänyt halun lähteä rakentamaan Herran temppeliä."

Mutta jos ajatellaan millainen vaikutus kaikella tällaisella olisi omana aikanamme, omassa ympäristössämme! Riippuen paikkakunnan koosta, väkimäärästä, ja lähtevän väen määrästä, olisivat vaikutukset kyllä varsin tuntuvat. Jäisi tyhjiä taloja ja liiketiloja, ym. Niitä tyhjiä liiketiloja monin paikoin on nytkin nähtävissä, ja metsittyviä peltoja, aiempia vuosikymmeniä enemmän. Ja jäisi monin paikoin myös isot puutteet ihmissuhteisiin, jos yht'äkkiä lähtisi sukulaisia, ystäviä, työtovereita, naapureita. 

---

Tekeepä vielä mieli mainita erikseen tämä huomio luetussa, että mainittiin lähtijöissä olevan: "Bethlemiläisiä oli 123" ja jerikolaisia 345". Nämä kun olivat tuttuja paikkoja Raamatun kertomuksista entuudestaan. Mutta mainittiin myös kuningas Salomon palvelijoiden ja temppelipalvelijoiden jälkeläisiäkin olleen "yhteensä 392". Noista Bethlehemiläisistä tulee mieleen, että Jeesus syntyi sitten aikanaan siellä... Bethlehem oli kuningas Daavidin suvun kaupunki. Olikohan näissä lähtijöissä mukana Marian tai Joosefin, tai pappi Sakariaan; Johannes Kastajan isän, esivanhempia?

Kaikki mainitut lainaukset peräisin näistä: Esra luvut 1 ja 2, käännöksen KR-92 mukaan.

---

Oli mielenkiintoista lukea näitä Esran lukuja, kun olin eilenillalla lukenut juuri yhden luvun pienestä kirjasta, jossa on muutamista Raamatun henkilöistä ja tapahtumista kirjoitettettu luvut, kertomuksen muotoon. Niitä on kirjassa yhdeksän. Kirja alkoi luvulla: Saafenat-Paneah... Muistatko kuka hän on, toiselta, tunnetummalta nimeltään? Ihastuin heti sen nähdessäni... (vastaus löytyy tuolta alta sitten...☀️)

Mutta mainitun kirjan nimi on: Ylös Jerusalemiin, "vanhan testamentin kuvia", jotka siis ovat sellaisia sanallisia kuvia; niitä kertomuksia juuri, jollaisista itsekin  niin kovasti tykkään.   Samannimisiä kirjoja saattaa olla paljonkin... Muuta tämän on siis kirjoittanut Lauri Pohjanpää ja kirja on v. 1961. Kustantaja WSOY. Löysin kirjan kesällä kirjaston poistomyynnistä.

☀️ Kyseinen henkilö oli Joosef, jonka veljet myivät orjaksi Egyptiin. Ja josta tuli siellä monien vaiheiden jälkeen faaraon luotetuin mies!

Tämänpäiväistä - muutakin kun piirustelua!

Yhden tyttären istuttamat kukkaset mökin edustalle, sai minut innostumaan tästä aiheesta. Se kun näkyi niin kivasti keittiön ikkunasta. Kuvan pykäsin pienehköön karkkilaatikkoon.

Tämä päivä toi meille kyllä jotain erityistä,  ennenkokematonta: meistä tuli isovanhempia, ihan näkyvällä tavalla❤️ Olin kyllä pitänyt itseäni mielessäni isoäidin asemassa jo sinäkin aikana, kun häntä odotettiin. Mutta onhan se ihan erityistä saada nähdäkin hänet! Ei vielä paikan päällä, mutta videolla jo näimme hänet. Niinpä siis tämä piirustustouhu toi aamupäivällä sopivasti jotain tekemistä, kun vielä lisätietoja silloin odoteltiin☀️ 

Piirustelu: Meren armoilla... uppoamassa

Tämän tekemiseen  taatusti on vaikuttanut se, kun olemme isännän kanssa katsoneet viime päivinä Hornblower -sarjaa, joka on meillä dvd:llä. Se hankittiin vuosia sitten, ja oli taas pitkästä aikaa kiva ottaa se katsottavaksi. Katsottavaa siinä onkin moneksi illaksi, sillä levyjä kahdeksan ja joka osa on peräti elokuvan mittainen! Katseltavaa on siten yhteensä peräti 13 tunniksi. Sarjan tapahtumat sijoittuvat merelle purjelaiva-aikaan; tarkemmin sanottuna 1800-luvulle Napoleonin ajalle. Sarja perustuu C. S. Foresterin  sota-aiheisiin romaaneihin. 

Ei minun kyllä aloittaessani ollut tarkoitus mitään uppoavaa laivaa tehdä, mutta minkäs sille voi, kun en olisi osannut sellaista hienoa purjelaivaa piirustella myrskyyn seilaamaan... Niinpä alkoi sitten se aie upota ....🌊 Käyttämässäni pahvinpalasessa sattui sitten olemaan sopivasti vähän vaaleita jälkiä, niin rupesin näkemään ne aaltoihin sopivina... joten tämä siitä sitten tuli.

Yllä olevat vain osa kuvasta. Alla kuva koko tekeleestä. 

---

Tässäpä vielä linkki  toisen blogini tämänpäiväiseen, joka oli alkujaan itselleni vihkoon kirjoitettua, mutta laitoin sen blogiinkin, jos sitä joku sellaista vaikka kaipaisi🌊☀️✝️❤️

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/08/ahdistuneelle-sydamelle.html

Jeesuksen rohkaisevat sanat!

Vapaasti muisteltuna:  - Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Ja jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille että menen valmistamaan teille sijaa? 

"Jos ei niin olisi", hän - Jeesus, kuitenkin valmistaisi sen! Siellä on paikka minullekin, vaikka koen itseni arvottomaksi sitä saamaan. Mutta se onkin arvolahja arvottomalle. Sen hankki se, joka oli siihen arvollinen. Hän täytti kaikki vaatimukset - meidän puolestamme.

"Älköön teidän sydämenne olko  murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei  niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?  Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen."  Jeesuksen sanat, Johanneksen evankeliumiin muistiin merkittynä: luku 14:1-3

Tuota lukua oma isäni, (joka varmaankin koki itsensä arvottomaksi), luetti minulla lapsena ollessani ääneen itseään varten!  Niinpä minäkin sain siitä sanasta jo tulevaa elämääni varten muistettavan asian. Mielenkiintoista on sekin, että kun isän hautajaiset oli lähes kolmisenkymmentä vuotta sitten, luki pappi, (Sakari Pöyhönen), sitä samaa lukua, vaikka ei tiennyt mitään sen merkityksestä isälle. Mutta Jumala tiesi❤️

"..."Tulkaa, sillä kaikki on on jo valmiina". Luukkaan evankelimin luvusta 14, jakeesta17. Jeesus kertoi vertauksen kutsusta häihin...

---

Tuli vielä mieleen yksi laulu, itseasiassa sepä onkin virsi; 525, (jota on laulanut ainakin Samuli Edelman): "...  suurempi kuin sydämeni... kutsujan on laupeus... " 

https://virsikirja.fi/virsi-525-suurempi-kuin-sydameni/

Se oli Jumalan kädessä!

Mikä niin? No se voitto, kun nuori poika; liekö ollut joku yläaste/amis/lukio -ikäinen kenties, voitti  kokeneen, jättikokoisen sotilaan kaksintaistelussa. Samalla ratkesi koko sota, joka oli ollut pattitilanteessa jo pidemmän aikaa.

Isukkinsa oli lähettänyt sen nuoren pojan ruokaa tuomaan sotilaana toimiville veljille. Ja samalla siitä sai osansa myös sotapäällikkö. Tuomisina oli jyviä, leipää ja juustoa. Sotakentällä syntyi pojan ja veljien välillä mielenkiintoista sananvaihtoa, kun veljet epäilivät pikkuveljen tulleen vain uteliaasti sotaa katsomaan. Mihin pikkuveli ne lampaatkin oikein jätti? Mutta nuorukaista suututti.  "Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö täällä saa edes puhua?"

Siellä oli sotakentällä ns. tilanne päällä. Vastustajalla oli yksi jättikokoinen sotilas, joka haastoi kaksintaistelijaa itseään vastaan. Katsottaisiin sillätavoin, kuka sen sodan voittaisi. Halukkaita ei ollut. No eipä ihme, kun miehen keihään varsikin oli kuin kangaspuiden tukki, ja mies itse n. kolmemetrinen*. 

Mutta sitten tämä, veljien mielestä vain utelias, ilmoittautuu halukkaaksi! Tämä pikkusintti siihen jättiin verrattuna! Sen voittajalle oli tosin luvattu rikkautta, kunniaa ja prinsessakin... Mutta tälle uudelle sotilaspalvelukseen astuneelle ne olivat - vaikka kiinnostavia olivatkin - silti vasta toisella sijalla syynä. Häntä oli suututtanut eniten se, että tämä röyhkinys julkeasti pilkkasi "elävän Jumalan taistelurivejä"! 

No hänellepä puettiin sitten ne taisteluvarusteet ylle. Ne muuten olivat kuninkaan omat varustukset. Mutta eihän tämä kokematon kaveri voinut niissä edes kävellä!  Pois jouti yltä ne varusteet. Ihan omissa vaatteissaan ja Jumalan antamalla rohkeudella kävi taisteluun. Varustautuen siten, että omaan paimenen laukkuunsa keräsi muutaman kiven linkoaan varten...

Niillä varusteilla se sota voitettiin. Se oli Jumalan kädessä, sen sodan voitto. Jumala antoi sen Daavidille, koska hän palveli Jumalaa...

Nuo tapahtumat kerrotaan 1. Samuelin kirjan luvussa 17. Näissä kuvissa ovat luettavissa v. -92 suomennoksen mukaan. *Sana Elämään Kommentaariraamattu puolestaan kertoi mittatietoja meille tutulla tavalla.

Ollapa meilläkin samanlainen usko ja luottamus Jumalaan...☀️ 

Anne Pohtamo: "Jokaisen pitäisi katsoa ikääntyvää peilikuvaansa armollisuudella."☀️

Tästä pääsee lukemaan jutun:

https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/maailman-kauneimmaksi-valittu-anne-pohtamo-67-jokaisen-pitaisi-katsoa-ikaantyvaa

Kun ilta-aurinko valaisi sen yhden puun

Joku ilta sitten ihastuin niin siihen keittiön ikkunasta näkemääni, kun vain yksi puu näkyi saaneen erityisen valaistun rungon. Sen  toisella puolella oli sitten hyvin mustanpuhuva vihreys. No yrittelin sitä näkymää kuvittaa.  Ensi tekele lensi roskiin. Tämän toisen kanssa  tuhertelin pidempään, ottaen sen esiin useamman kerran. Korjailin milloin milläkin värillä ja tavalla. Saa nyt olla, vaikka edelleenkin siinä olisi vikaa. Yksi jo ihan siinäkin, että en osaa puita piirtää, kun niissä on muutakin, kuin suora runko ja sojottavat oksat🙂

Siinä oli kyllä tosi monta asian välittäjää...

Mutta niin vain se kyseessä ollut sairaan sotapäällikön asia edistyi☀️

"... sillä Herra oli käyttänyt häntä..." KR-92

"... sillä hänen kauttansa Herra oli antanut..." v. -33

2. Kun 5:1

Syyrian/Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naaman/Naeman oli kyseessä. Hän oli "arvossa pidetty mies/herransa hyvin arvossa pitämä" sekä "kuninkaansa suosiossa/suurta kunnioitusta nauttiva". Ja sitten oli se, että hänen kauttaan oli Herra Aramille/Syyrialle voiton antanut.

Minua puhutteli tässä nimenomaan juuri tuo, että "Herra oli käyttänyt/hänen kauttansa antanut". Ehkä hän oli muutenkin hyvä mies? Emme tiedä. Mutta Herra voi käyttää yllättäviä välikappaleita sanansaattajinaan, ym., toteuttaakseen suunnitelmiaan. 

Niinkuin oli se Naemanin Israelista tuoma tyttökin, ryöstösaalis... Hän oli Jumalan sanansaattaja ja välikappale sille syyrialaiselle sotapäällikölle, jotta hän sai parantua parantumattomasta taudista, kun meni tytön neuvon mukaan profeetta Elisan luona käymään. 

Itseasiassa tässä oli monta sanansaattajaa ja välikappaletta! Mikä tapahtumaketju se olikaan, ikävin alkutahdein: 

- Ensin joku sotilas ryösti tytön kodistaan ja vanhempiensa luota. 

- Näin tyttö päätyi Naemanin kotiin, hänen vaimonsa palvelukseen.

- Tyttö kertoi emännälleen israelilaisessa profeetasta, joka voisi sairastavan isännän parantaa. (Mitähän muuta tyttö tiesikään profeetasta kertoa...?)

- Emäntä kertoi miehelleen...

- Naeman kertoi kuninkaalle tytön kertoman.

- Kuningaskin toimi välikätenä, kun kirjoitti Israelin kuninkaalle. (Israelin kuningas suuttui, kun luuli olevan pahat aikeet Syyrian kuninkaalla).

- Joku välitti sitten tiedon profeetta Elisalle, että häntä tässä nyt tarvittaisiin... 

- Ja lopulta Naeman tuli Elisan luo, joka lähetti vain palvelijansa, Geehasin kaiketi, sanomaan että Jordaniin vain seitsemän kertaa pulahtamaan, (josta tämä Naeman, sotapäällikkö, suuttui ja lähti ajamaan pois...).

- No viimeisenä viestinviejänä ja sanansaattajana oli Naemanin omat palvelijat! He saivat Naemanin ylipuhuttua, että kun on näin helppo asia suoritettava, niin eikö hän sitä tekisi...? 

Ja teki! Vaikka hänen mielestään, hänen oman maansa, Syyrian joet; "Abana ja Parpar", olivatkin olleet hänen mielestään Israelin Jordania paremmat.... Mutta mieli ehkä muuttui, kun Jordanista 7. kerran noustessaan oli terve! 

Niin kiitollinen hän oli, että halusi jopa Israelin maan multaakin mukaansa kahden aasinkantaman kuorman verran...  

Kerrotaan vielä, että Naeman tapasi vielä profeetta Elisan halutessaan kiitollisuuttaan osoittaa. Hän myös pyysi anteeksi sitä, että joutuisi vastedes kotimaassaan kuninkaansa kanssa sen maan Jumalan temppeliin mennessä kumartamaan siellä... Se osoitti, että hän palveli kuitenkin nyt sitä Jumalaa, joka hänet paransi. Niinpä Elisakin sitten hänen anteeksipyyntöönsä vastasi rauhoittavasti: "Mene rauhassa". 

---

Nämä tapahtumat löytyvät: 2. Kun. 5:1-19☀️

Raamatun joet: Abana ja Parpar, nykyään Awaj ja Barada.

Joskus on niitä päiviä, jolloin tätä tarvitsee... Ja silloin sen saa itselleenkin tarkoitetuksi omistaa☀️

"Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies,

sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. 

Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

Ja kuitenkin; hän kantoi meidän kipumme, 

otti taakseen meidän sairautemme.

Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän

rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän 

ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksenne olivat

hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. 

Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,

hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen

meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani

meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen." 

Jesaja 53:3-6   (v. 1992 Raamatun käännös)

Karvaiset yllätysvieraat!

Isäntä sattui muutama hetki sitten katsomaan ulos keittiön ikkunasta ja huudahti minutkin katsomaan sitä näkemäänsä asiaa: joku ruskea elukka seisoi mökin terassilla,  eikä se ollut mikään jänöjussi! Itsellä häivähti ihan ekaksi mielessä, ennenkuin kunnolla ehti nähdä otusta, että susiko se on? No ei onneksi ollut! Se oli ruskea koira. Se livahti mökkiin tyttöjen luo raollaan olevasta ovesta. 

Kun sitä vielä ihmettelimme, huomattiin, että mökin vierustalta tulla möngersi toinenkin; nyt musta otus. Ja mökkiin sekin meni.  Ja sittenpä ilmaantui vielä kolmaskin, musta sekin.

Kun sitten menin talon ulkoportaille niitä katselemaan, tulivat ne siihenkin, katoksen alle. Ystävällisiä olivat:) Olisivat varmaan tahtoneet kutsua sisälle, kun tuli äkillinen sadekuurokin siihen. Se sentään loppui pian ja koirat meni taas mökkiin tyttöjen luokse. Vähän ajan päästä nähtiin ikkunasta, että ruskea tuli ulos ja suunnisti tielle. Ja niin kohta kaikki kolme lähtivät juoksemaan tietä pitkin pois pihasta. Heippa koirat🐕🐕🐶 

Ei oltu nähty niitä aiemmin, mistä ja mitenhä lienevät keksineet tänne poiketa. Metsästyskoiria on silloin tällöin metsästäjät täältä käyneet etsiskelemässä. Vuosia sitten pihaan tuli kolme hevosta. 

Askartelin tänä aamuna... varustekaapin

Luetusta se tämäkin. Luetun mielessäni näin vähän kuin tilannekuvana, kun lukemani jakeen sotilas kiristää vyötärölleen vyön, pukee haarniskan päälleen, pistää kengät jalkaansa, ottaa kilven käteensä ja iskee kypärän päähänsä. Ja nappaa vielä miekan käteensä. Kyseessähän on kohta Efesolaiskirjeen luvusta 6 jakeet 13-18, (*jae alempana), jossa puhutaan Jumalan taisteluvarustuksesta ja kehotetaan ottamaan se ylle.

No sittenpä huomioin keittiössä eilen talteen ottamani pienen, mielestäni piirustushommiin sopivan kartonkipalan, jolle nyt heti löysinkin käyttökohteen: siitähän tulisi kenties hyvä vaatekaappi... Siispä piirustelin varustekaapin käyttäjän ja mainitut varusteetkin askartelin. 

Vanhanaikaisen näköiset on varusteet nykyihmisen silmään, mutta yhä toimivat . Jae luettelee:

"Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä. 

Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä,

pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan,

ja olkoon kenkinä jaloissanne alttius 

rauhan evankeliumia kohtaan. 

Ottakaa kaikessa uskon kilpi,

jolla voittaa sammuttaa

kaikki pahan pahan palavat nuolet.

Ottakaa myös pelastuksen kypärä

 ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana.

Tehkää tämä alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä..."

 Efesolaiskirje 6:13-18 Raamattu kansalle -käännös

Tästä oli voinut paremmalla suunnittelulla saada vaikka paperinuken, jolle kaikki varusteet olisi saanut kunnolla ylle ja pysymään päällä. Nyt esim. vyötä ei voinut pukea tälle ylle, onpahan siellä muitten varusteitten alla kyllä. 

Käyttämäni kartonki oli erään kaupan neliosaisen vanukassatsin kääreestä peräisin... ☀️

Kun siihen myrskyyn saatiin rohkaiseva viesti... Ja niin kävi, kuin oli sanottu.

Kirjoitin tämän juttusen tänä aamuna, kun allaolevan matkakuvauksen lukeminen tuntui rohkaisevan minuakin. Siitä ajatuksia tuolla alempana sitten.

"Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä. Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: 'Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisimme välttäneet nämä vastukset ja vahingot.

Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat'.

Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme." Apostolien teot 27:20-26 KR-92

Ja niinhän siinä myös kävi. 

🌊💦⛴️

Olkaa rohkeilla mielin...

Toivo oli mennyt laivamatkalaisilta. Oltiin suuren ahdistuksen ja pelon vallassa. Oli vielä syyllisyyden tunnotkin siinä, kun tajuttiin, että olisi voitu välttää tämä ahdinko toisin toimimalla, neuvoista vaarin ottamalla.

Mutta sitten nousee esiin se mies, vanki, rohkaisevine sanoineen. Vaikka hänkin totesi sen, millä ahdinko olisi voitu välttää, ei hänen puheensa jäänyt siihen, vaan hän tahtoi rohkaista näitä syvästi uupuneita. Olihan hän itsekin sellainen. Mutta nyt hänellä oli sellaista sanottavaa, joka ei ollut peräisin häneltä itseltään. Hän oli saanut yöllä rohkaisevan, heitä kaikkia koskevan sanoman, että lahjana he kaikki tulisivat pelastumaan. Yksikään ei sillä matkalla hukkuisi. Ja niin siinä myös kävi, vaikka uhkia oli vielä matkassa. 

Nimittäin yllä luetun osuuden jälkeen, laiva ajautui maata lähestyessään vielä karillekin ja sen perä alkoi hajota. Sotilaat aikoivat tappaa kaikki vangit, ettei vaan kukaan pääsisi karkuun. Mutta heidän päällikkönään ollut, (*Julius nimeltään), tahtoi pelastaa Paavalin, ja hänen myötään pelastuivat sitten kaikki muutkin vangit kuolemasta siinä. Kaikkien uimataitoisten käsketttiin hypätä ensin veteen, "ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin." Apt. 27:44

Vankien selviytyminen oli lahja...

Joskus niistä palasistakin voi olla apua, jos ei ole muuta sillä hetkellä näkyvissä...

🌊💦⛴️

*Ja se mainittu Julius/Turkin rannikolla, olisi tässä, blogin edellinen juttu:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/08/kun-siinapa-oltiin-matkassa-turkin.html