keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Ihmeellisiä asioita tapahtuu yhä!

Jutun alussa on suomalainen mies, hänen vaimonsa ja Krimillä asunut anoppi... Tuli sota Ukrainaan ja anoppi oli jo sitä ennen sairastunut vakavasti. Hän ei sietänyt kuulla mitään uskonasioihin viittaavaakaan... Mutta viikkojen kuluessa jokin muuttui.

https://www.ristinvoitto.fi/elama/nakokulma_hengellisen_sanoman_voima_/ 

Jutun kirjoittaja on Aikamedian toimitusjohtaja ja hän kertoo jutussa siis perheenjäsenistään.




Hernepulaa!? - Ja leipärasvan muutos

Suunnittelinpa tässä taannoin hernekeiton tekoa. Kaupassa sitten etsiskeltiin herneitä, koska ei ole vielä opittu tavaroiden uusia paikkoja muutaman kuukauden takaisten muutosten jälkeen. No, isäntä sitten löysi ennen minua. Mutta millainen hernepaketti hänellä olikaan kädessään? Pahvinen, ihan oudon näköinen. Eihän niiden tuollaisia pitänyt olla, ajattelin. Mutta muuta ei kuulemma löytynyt. Halusin sitten itse nähdä paikan, mistä hän sen löysi. Ja niin tosiaan oli, ettei ollut löydettävissä niitä tuttuja hernepusseja. Hyllyissä oli tyhjiä kohtia... No, otettiin sitten se isännän löytämä paketti. 




Ja kun sitten rupesin todenteolla hernekeiton tekoa valmistelemaan, tuli puhe niistä herneistä. Tytär kertoi tapauksesta muutama päivä sitten ABC:llä. Kassalle tuli myös joku mies, puhuen tyytyväisenä löydöistään. Hänellä oli kädessään sieltä Salen puolelta löytämiään tuttuja hernepusseja. Muualta ei ollut niitä löytynyt, mutta  siellä niitä vielä oli ollut. Eipä ollut monelle tullut mieleen sieltä käydä etsimässä. Kukaties itsekin käyn seuraavalla kerralla katsomassa...:)

Mutta nyt sitten keittohommeli tästä käsillä olevasta paketista. Ihan  vastaava ohje liotukseen ja kypsennykseen, mihin olin tottunut, on suomeksi  paketin kapealla sivulla. Varsinainen hernekeitto-ohje tuossa. Tai ei oikeastaan keitto, vaan muhennos. Ja ilman lihaa.




 
Herneet brittiläisiä, paketti Norjasta. Oman keittoni tein kyllä ihan entisten ohjeiden mukaan, jotka on kotimaisten hernepussien kyljestä joskus luettu. Ja minun keitossa on jauhelihaa.



Ja sitten siihen toiseen ihmeteltävään. Huomasin taannoin, että Flora-paketin ulkoasu on muuttunut. Itse ajattelin, että onko tuo nyt parempi? Oliko muutos tarpeen? Mutta meillä oli myös niitä, jotka tykkäsivät uudesta ulkoasusta enemmän. Mutta eräänä päivänä huomasin, että se ulkoasun muutos ei ollutkaan vain sen vuoksi tehty, vaan muutosta oli myös itse tuotteessa. Rasian päällähän lukee nyt, että "palmuöljytön". Minulla meni muutamia päiviä, että sen huomasin. Sitä on siis korvattu auringonkukkaöljyllä ainakin. Mutta jäin miettimään että missähän vaiheessa muutos lie päätetty? Eikös nyt voi tulla pulaa siitä auringonkukkaöljystä Ukrainan sodan takia? Ja palmuoöjyn käyttö sen takia taas lisääntyä?  Mietinpä vaan...





Ja kun noita kuvasin, huomasin senkin seikan, että uudemmassa rasiassa on tavaraa vähemmän... 20 g. Mutta nipistys se on, pienikin nipistys. Ja varmaan hintavaikutuksensa tällä kaikella myös. Sydänmerkki näkyy heivatun uudemmasta pois. Kuvissa siis ylempänä vanhempi paketti ja uusi versio sen alla.

---

Ja lisäänpä vielä tämän huomion, kun löysin kauppakuitteja: 

6.5. hinta oli 1.45
9.5. hinta oli 1.75.

Samasta paikasta ostetut rasiat.


🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻

Ja tässä vielä juttu, jossa oli siitäkin, miten iso asia auringonkukat on Ukrainalle - mutta myös muulle maailmalle.








maanantai 16. toukokuuta 2022

Vahva viesti!

Onko sinusta joskus tuntunut siltä, ettet oikein tiedä mitä sinusta ajatellaan? Näin voi olla monesti meidän ihmisten kesken. Viestintä on epäselvää tai olematonta, ja niin pääsee luulot vallalle. Mutta Jumala lähetti meille Jeesuksessa vahvan viestin: Olemme rakastettuja ja Hän haluaa olla meidän kanssamme!

 - Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.

- Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

- Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen.



Sinä olet kutsuttu, 

Sinut todella halutaan!

Älä unohda sitä...


sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kun vesi niin kohisten juoks...



Niinpä teki. Mutta seuraavassa hetkessä sen oli hiljennyttävä rauhallisempaan tahtiin kulkemaan.







Alla vielä videonakin rantanäkymää ja veden juoksua...





Olin eilen illalla rannalla mukana, kun minut sinne juuri kuvien verukkeella mukaan houkuteltiin. Kaksi tyttöä yritti kaloja narrata. Vaan eivät käyneet kalat nyt kiinni niihin tarjouksiin:) 




lauantai 14. toukokuuta 2022

Kevätkuvia

Lehtikuuset alkaa vihertää.
Koivikot odottaa vielä vuoroansa.


Aurauskepit vielä paikoillaan.
Ja myös ison montun merkkinä.



Leskenlehdet tienpielestä.
Niitä olisi voinut pelloltakin kuvaan napata.


Hyvä käydä nyt näitä katsomassa.
Talven jäljiltä vielä kaikki kasvusto laossa.


Paitsi ei nämä parit korkeat korret,
tuulessa niin heiluvaiset.


Minäkin siinä mittakaavana.
Mitä lie itsekseni mutisen...?
Ehkä sitä, että "pyh!";
ei tule hyvä...


tiistai 10. toukokuuta 2022

Pieni puuristi

Tämän aamun värkkäys...


Olin sitä halkinaista puunpalasta jo useamman kerran katsellut tien pielessä sillä silmällä, että siitähän saisi tehtyä ristin kun vähän kaivertaisi. Mutta olin aina jättänyt sen silti sinne, koska tuumin, etten sitä kuitenkaan tule tehneeksi. Tänä aamuna sitten otin sen mukaani ja kotipihaan tullessani hain sisältä puukon ja lyijykynän. Kynällä merkkasin kaiverrrettavat kohdat. Olin melkoisen varma, että onnistun vain hajottamaan puunpalaset sitä puukolla nyrhiessäni.







Mutta tuli siitä se mitä pitikin:) Vähän liimaa ja jonkun taustan se vielä vaatii, että sen voisi seinälle laittaa.





lauantai 7. toukokuuta 2022

Uutisjutusta aiheen saanut

 



Tässä on se uutisjuttu, jonka yhdestä osasta johtui, että halusin ruveta piirtämään:

https://yle.fi/uutiset/3-12435899 

"Jumala pelasti minut", sanoi Ljubov. 

---

Käyttämäni "paperin" omituinen muoto johtuu siitä, että se on pizzapaketista talteen otettu siistimätön pala. Mutta tähän juuri sopikin sellainen.



keskiviikko 4. toukokuuta 2022

"Valloittavan hymyn nuori nainen"

Eilen se oli, kun luin suomalaisen lääkärin kertomaa, kun hän oli kuukauden työjaksolla Ukrainassa lääkintäjunassa. Hänelle oli jäänyt erityisesti  mieleen nuori nainen, molemmat jalkansa menettänyt,  jolla oli valloittava hymy. 

https://yle.fi/uutiset/3-12428387

Olisikohan se juuri hän, joka tuossa alla  olevan uutisjutun videolla on?  Tämä nuori nainen on menettänyt molemmat  jalkansa. Hänellä on ollut synkät hetkensä, mutta hän meni kuitenkin nyt sairaalassa naimisiin miehensä kanssa. Ja tämä nuori nainen myös äiti. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008790091.html


Kaiken kauheuden keskellä on kuitenkin jotain, joka on hyvää... 






maanantai 2. toukokuuta 2022

Tämä oli vappupiirros

Toin taannoin lähempänä kuutta vuosikymmentä olevat vaunut sisälle. Isänihän nuo minua varten aikanaan teki. Noista on vielä työntöaisa jossain varastossa. Ja renkaat lojuu kylppärin lavuaarin reunalla. 



Mutta nuo vaunut siis antoi minulle piirrosaiheen. Mietin myös niitä leluja, joita siinä voisi olla, mutta eivät nuo ole yksiyhteen niiden olemassaolevien kanssa. Toimivat ikäänkuin ideanantajana kuitenkin. Nimittäin kuvaa tehdessä tuli ajatuksia myös  aivan muusta asiasta kuin leluista, joten piirretyt lelut sai kuvata sitä myös.  Kenties arvaattekin mitä meinaan...





Korjausprojekti...

En kyllä mitenkään innolla alkanut tähän korjausprojektiin, joka näytti ihan toivottomalta hommalta. 



Mutta kun sitä korjausta oli jo kaksikin tytärtä toivonut, niin piti jo ruveta vakavasti miettimään sopivan langan löytämistä. Löysinkin muutama päivä sitten Citymarketista Novitan puuvillalankakerän, joka näytti sopivalta, niin värinsä, kuin vahvuutensakin puolesta.




Tein myös jo ensimmäiset kokeilut korjaukseksi. Korjasin ensin kokeeksi pari reunan pienimmistä rei'istä, ja samalla mutisin omassa mielessäni kuinka kamalaa homma on. Mutta rupesin sitten kuitenkin yrittämään vielä tuollaista kahden palan väliäkin korjaamaan. Mietin virkkuutakin, että  jos siihen olisi virkannut uudet kapoiset välivirkkuut, mutta se oli huono idea. Virkkuukoukkua oli vaikea puskea tiiviin osan läpi. Niinpä päätin yrittää ompelemalla. On siinä jäljessä  toivomisen varaa, mutta tuolla systeemillä peitto voitaisiin saada kuitenkin kasaan jotensakin kelvollisesti. 



Ja kun alkuun pääsin, ei homma tuntunutkaan ihan yhtä mahdottomalta enää. Mietin jopa, että siinä nyt on sitä käsityötä tehtäväksi; ja että eipä tarvinnutkaan ostaa Lidlistä sitä kiinnostavan näköistä värkkäyspakettia:)

Äitini osti aikanaan tuon pitsipeiton vanhimmalle tyttärelle. Tämä on siis 2000-lukulainen. Toivottavasti en tätä korjaile montaa vuosikymmentä... Kuten sitä nuorena, noin 40 v. sitten aloitettua korjausta, johon aloin innolla virkata uusia ruutuja meillä lapsuuskodissani aikanaan olleeseen pitsipeittoon, joka oli peräisin mummuni kotoa. Sekin oli hajonnut käytössä lapsuuskodissani. Siitä ei enää montaa ruutua puuttuisi, mutta homma on yhä kesken... 

Perintöpeitto "Juustovormu":

https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/08/perintopeitto-juustovormu.html


---

Ja tästä näet halutessasi muita virkkuujuttuja tästä blogista:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/virkkaus




lauantai 30. huhtikuuta 2022

Rajavartijoiden toivotus...

Ylen uutisten videossa Ukrainan Mariupolissa olevien rajavartijoiden laulunsa jälkeen lausumasta toivotuksesta minua kosketti erityisesti tämä: 

"... rauhaa ja Jumalan armoa kaikille..." 

Heillä oli rohkeutta sanoa niin. Tehtäisiinköhän tätä samaa omassa maasssamme...? Heidän laulunsa ja toivotuksensa syy oli  Rajavartijoiden päivä, jota Ukrainassa vietetään huhtikuun viimeisenä päivänä, eli juuri tänään.

Mahtaakohan omassa maassamme olla rajavartijoiden päivää?* Jos ei ole, olisi varmaan syytä olla!

Ylen videon näkee tästä:

https://areena.yle.fi/1-62395275



---

* En ainakaan löytänyt rajavartijoiden päivää omassa maassamme olevaksi... 



Noihin aikoihin... ja näihin?

"Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen, ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa.

Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis Pietaria pidettiin vangittuna,

mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen hänen puolestaan.

Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet.

Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa,

ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: " Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: " Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua." Pietari lähti enkelin mukaan.

Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. 

He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei heidät kapungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkelinoli poissa.

Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys,

ja sanoi: "Totisesti, nyt minä tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan." 

Apostolien teot, luku 12, jakeet 1-11.  (v. 1992 Raamatunkäännös)


---

En epäile vähääkään sitä, etteikö jossakin päin maailmaa tapahtuisi jotain vastaavaa nytkin. Toivon, että saamme tietää niistä.  Mutta vaikka meille ei sellaisia viestejä kantautuisikaan, on syytä muistaa, että Jumala on kykenevä tarttumaan asioihin ja tilanteisiin monin erilaisin tavoin, vaikka me emme sitä ymmärrä, tai näe.

Pietari pelastui, iloksi itselleen -  ja niille, jotka olivat niin kovasti rukoilleet hänen puolestaan. Mutta miksi hän välttyi kuolemalta, julman kuninkaan hirmuvallalta, siinä hetkessä, mutta uskonveli Jaakob joutui juuri ennen sitä kokemaan kuoleman? Oliko syynä seurakunnan heikko rukous? Tai peräti rukoilemattomuus? En luule niin. Jumala tosin oikean vastauksen osaisi antaa. Mutta oletan syyn olleen siinä, että Jaakobin työ oli nyt tehty. Pietarille oli vielä varattu hommaa, nyt ei vielä ollut hänen hetkensä! 






Valaiskoon Isä Taivaan tänä harmaana päivänä - ja aikana, omalla valollaan päiviämme; ihan siihen asti kuin meillä kullakin niitä on! 🙂✝️🙏☀️ 









torstai 28. huhtikuuta 2022

Tähän päivään...

Vihollinen, eli saatana, on tullut tappamaan ja tuhoamaan. Mutta Jeesus tuli antamaan iankaikkisen elämän. Ja sen hän teki kuolemalla itse puolestamme. Hedelmistään puu tunnetaan... Toinen vain ottaa, toinen antaa!

Jeesuksen sanoja: "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä." Johanneksen evankeliumi 10:10-11




---

Tulin vilkaisseeksi uutisotsikoita jo aamusta. Ja pelkät pari otsikkoa ja yksi kuva teksteineen riitti minulle, sillä niin surullista se oli. Sitten tulikin mieleen yllä olevat ajatukset... ja etsin jakeen Jeesuksen omista sanoista.





keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Kakolaan linkittyviä

Tämän jutun  olin kirjoittanut jo lähes  kuukausi sitten ja nyt poimin sen tähän:

Olipas kummallista. Nimittäin tässä jonain päivänä luin yhden pienen kirjan, joka oli Kakolan entisen vankilanjohtajan, Totti Karpelan, kirjoittama. Yhdeltä istumalta luettava pieni kirja*, jossa tarinoita Kakolaan liittyvistä ihmisistä. Vankeja useimmat, mutta oli siinä yhden papin meneminenkin pelottavan miehen selliin. * (Lukemastani kirjasta lisää jutun lopussa)

Mutta se alkuuun mainitsemani kumma juttu, oli se, että heti seuraavana päivänä osui silmiin Seurakuntalainen -sivustolta juttu Mathilda Wredestä. Jutussa mainittiin, että Mathilda Wrede kävi myös Kakolassa. Sitä en olisi muistanutkaan, sillä kuvittelin, että jos hänen oli tapana käydä vaikka Helsingin vankilassa.  Itse jutun aihe oli se, että Mathilda Wredestä on tekeillä musikaali.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/vankiladiakonian-uranuurtaja-mathilda-wredesta-musikaali/

Mutta siihen lukemaani kirjaan palatakseni, olin kirppikseltä joskus bongannut sen kirjan. Tuskin olisin moiseen kirjaan muuten tarttunut, ellei Kakolalla olisi minulle mitään muuta merkitystä, kuin että se on vankilan nimenä tuttu.  Mutta olenhan siellä vieraillut itsekin v. 1979. Olen kirjoittanut siitä tässä jutussa: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/05/tavaran-tarina-vankilakirjeita-ja.html 

---

*Totti Karpela. Sudet, lampaat ja paimenet. "Tarinoita Kakokan muurin molemmin puolin". Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2008. 

Ihan luettava se oli, mutta yhden tarinan jätin  lukematta,  koska huomasin siinä sellaisia aineksia, että se olisi minulle voinut jäädä ikävänä mielikuvana mieleen pyörimään.



---

Ja tämänpäiväisenä (27.4.2022)  loppukommenttina juttuun, voisin kertoa, että kirja on nyt kiikutettu muiden tavaroiden muassa kirppikselle. Ei minulla ole syytä sitä säilytellä. Mutta voi tietysti olla, että se on yhä siellä, kun myymättömät tavarat pois haetaan.

Ja vanhassa jutussa mainitusta kirjoituskoneesta sanoisin, että se on yhä varastossa muovisäkissä, eikä sille ole tehty sinne laiton jälkeen yhtään mitään. Yhä sitä uhkaa jätekasa.




sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Tänä aamuna ilahdutti ☀️

Kyllä auringon valolla, tai sen puutteella, on suuri merkitys ihmisen elämään! Kun aurinko näkyy, tuntuu mielikin usein valoisammalta. Ikäänkuin kaikki olisi enemmän mahdollista. Napsin sitten auringon valosta innostuneena nämä pari tämän jutun kuvaakin. Eilinen oli niin harmaa, ettei ollut mitään vetoa edes ulos, vaikka siellä sitten illalla kävinkin. 



Tänä aamuna lukuvuorossa olleisiin jakeisiin oli valittu sellaiset kohdat, joissa myös valolla ja näkemisellä oli suuri merkitys. 

Yhdessä ennustettiin hänestä, joka tulee avaamaan sokeita silmiä ja päästämään vankeja vapauteen. Toisessa  sokealle annettiin kirjaimellisesti näkö Jeesuksen toimesta. Kolmannessa avattiin silmiä sillä tavoin, että kuningas tajusi, kuka on todellinen Jumala. Ja neljännen kohdan Tuomaksen kysymyksen takia päädyin lukemaan vielä toisaalla ollutta Tuomaksen sanomista ja sitä tapausta, jolloin kuollut sai avata silmänsä jälleen. * 

Tuomas saa aiheen ihmetellä Jeesuksen sanomisia: "Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:5-6 KR-92 

"...tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu..." 1. Tim. 6:12 (vanhempi käännös)



---

*
Jesaja 42:6,7, Markus 10:49, 
Daniel 2:24-49, Johannes 14:1-6,
Johannes luku 11





lauantai 23. huhtikuuta 2022

Ja sitten seuraavan päivän päinvastainen yllätys... Kassalla sekin

Niin ne päivät eivät ole samanlaisia keskenään. Torstaina saatiin kassalla yllättäen kukkasia, ja seuraavana päivänä, eli eilen, jouduttiin jättämään kassalle jotakin, eli ostokset! Kortit ei toimineet. Myöhemmin kävi ilmi, että toisesta oli pankki vetänyt välistä omat kulunsa saldon tarkistamisen jälkeen. Toisen toimimattomuus on vieläkin arvoitus. Saldo tarkistettiin jupakan jäljkeen, joten siitä se ei johtunut. Oltiin sentään ehditty jotain ostoksia tehdä ennen sitä ikävää kokemusta. Ja se toinen korttihan toimikin, kun oli oikea saldo tiedossa. Mutta kaikenkaikkiaan, näistä jäi ikävä jälkimaku, jonka vaikutus tuntuu vielä tänäkin aamuna. Sain kyllä tänä aamuna päivän sanasta lukeakseni jakeita, jotka kehottivat rauhallisuuteen ym. Ja hyvä niin. 



perjantai 22. huhtikuuta 2022

Yllätys kaupan kassalla



Olimme jo kassalla siinä vaiheessa, että  ostoksia ladeltiin kassiin. Yhtäkkiä siihen tuli toinen kaupan väkeen kuulunut nainen toimittamaan jotain asiaa sille kassalla istuvalle. Hän oli tullessaan laskenut siihen kassapöydälle ison kassillisen narsisseja. Ja sitten hän kääntyi katsomaan minua ja kysyi: "Otatko kukkasen?" Olin ihan ällistynyt. Luulin ensin että hän tarkoittaa, että ostanko siitä sellaisen. Mutta kävi ilmi, ettei niitä myyntiin oltu tuotu, vaan ihan annettavaksi! Olin niin iloisesti yllättynyt tuosta. Kuvassa näkyvät keltaiset saappaat eivät ole minun, vaan lainaan toisinaan tyttären saappaita:)

Mutta eiliseltä oli muutakin saatua. Nimittäin korjaamolta.  Oli kesärenkaiden vaihto. Meille oli etsitty ensi talvea varten vaihdossa tulleet, mutta meidän nykyisiä huomattavasti paremmat talvirenkaat!  Siitäkin saa olla kiitollinen.🙏 Renkaiden hinnat kuulemma kovasti nousussa...



Nuo tapahtuivat siis eilen, eli torstaina.

Tänä aamuna oli lukemissani jakeissa nämä saamisetkin mieleen tuovaa: 

"Kirjoituksissa sanotaankin: - Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin?" Kirje efesolaisille 4:10-12 KR-92 

Toki tuossa on enemmän kyse suuremman luokan asioista, kuin kukista ja autonrenkaista, mutta tällaisiakin voidaan saada. ☀️


---

Tästä pääsee toisen blogini juttuun, jossa myös lahja-asiaa; mutta siitä näkymästä, että sinä voit olla tietämättäsi Jumalan lahja jollekin ihan pelkällä olemassaolollasi:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/04/yllattavia-lahjoja.html





torstai 21. huhtikuuta 2022

Kokeilinpa sitäkin...

Hankikantosilla tänä aamuna. Ensin isolla, avoimella aukiolla, jossa oli niin kova pinta,  että se kesti oikein hyvin. Mutta kun lähdin puiden keskelle, niin siellä jalansija petti ensimmäisen kerran. Eikä se siihen yhteen, eikä kahteenkaan kertaan siellä  jäänyt. Lopulta saappaani juuttui syvään hankeen niinkin lujasti, että se piti käsin montusta kiskoa. Onneksi olin jo hyvin lähellä tietä siinä vaiheessa.





Mutta tässä jokin päivä sitten kokeilin jotain ihan muuta... Olin ennenkin yrittänyt, vaan ei ollut onnistunut minulta. Nyt sain toimimaan: 




Tarvitsin tuota taas tänään itsekin, kun monenlaiset asiat tuntuu kiristävän pinnaa.






tiistai 19. huhtikuuta 2022

Eilisen kuva... Enkeli tulee haudan ovelle

Kuva, jonka eilen tein, mutta jota jo eilen korjailin, koska en ollut siihen tyytyväinen. Tänäänkin vielä jatkoin korjailua. Mutta lopullisen silauksensa siihen antoi keittiöön osunut aurinko - ja kuvaan tulleet varjot! ☀️ 



Tässä alla kuva sellaisena, kuin se ilman varjoja ja aurinkoa omana itsenään on. Aika "pliisu" verrattuna ylläolevaan...


Jeesus kuitenkin nousi haudasta! 




perjantai 15. huhtikuuta 2022

Kun Isä RAKKAUDELLA häntä karttavaa etsii!

Me tahdomme piiloutua, kiertää hänet mahdollisimman kaukaa. Emme tahdo tietää hänestä mitään, emme varsinkaan joutua vastakkain hänen kanssaan. Luulemmehan hänen meitä rangaistusmielessä etsivän. 

Mutta ei hän meitä sen vuoksi etsi. Hänhän tahtoo meidän vihdoin tajuavan, että olemme hänelle äärettömän rakkaita. Hän haluaa sanoa, että voimme tulla ihan rauhassa sieltä piilostamme. Ja hänen sylinsäkin on koko ajan valmis ottamaan vastaan meidät, hänen kätensä silittämään meitä, ja äänensä puhumaan rauhan ja sovinnon sanoja. Sovintohan on jo tehty. Hänen  puoleltaan ainakin. 

Ja sitäpaitsi, mitä pahoja sitten olemmekin tehneet, sen Isä on aina tiennyt. Hänellähän olisi ollut syytä meitä rangaistakin, mutta eihän hän sitä enää meille tee. Rangaistuksemmehan on jo pois. Isoveljemmehän otti jo aikaa sitten kärsiäkseen sen meidän puolestamme.

"Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi." Psalmi 139:7 KR-92 



Joh. 3:16

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, 
että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, 
joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen,
vaan saisi iankaikkisen elämän."
Johannes 3:16 KR-92