Vaatimaton seimiviritys

Löysin muutama viikko sitten Kontin tuunausosaston tilpehöörilaatikosta pieniä seimihahmoja. Paimenet puuttuivat tuosta joukosta. Ovat kai ehtineet jo lähteä takaisin kedolle...

Kotona minulla oli esillä muutama sopivanoloinen laatikko tähän hommaan. Valitsin sitten lopulta sen, jossa oli laatikon reunassa ikäänkuin vähän kehystäkin, vaikka "kehyksetön" versio olisi ollut himpun verran tilavampi.

Tähdeksi löysin vähän paljetteja ja isoimman revin jostain karkkipaperista. Sopivasti se isoin tähti loistettaan tuossa toisessa kuvassa luo...

Mutta olin kyllä eilen vähällä kiskoa nuo hahmot tuosta irti. Tämä oli pettymys kuvitelmiini verraten. Sitäpaitsi olen aivan tottumaton käyttämään liimapistoolia, sekin ärsytti. No, tänään kuitenkin "kiltisti" liimasin paremmin niitä kohtia jotka lerpattivat irrallaan. Ainakin on nyt yksi vaatimaton seimiasetelma tehty... Sellaisen tekemistähän olen varmaan vuosittain ajatellut, kun olen ihaillut  valmiita seimiasetelmia.

---

Tästä minun seimivirityksestäni puuttuivat ne paimenet. Mutta heille ensiksi oli ilmoitettu Vapahtajan syntyneen; heille, jotka olivat ihmisten silmissä niitä hyljeksittyjä. Siitä oli muuten hyvä kirjoitus tässä: https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/iloa-viimeisillekin/

Itsenäisessä Suomessa vuonna 2019

"...Jos Herra ei huonetta rakenna, 

niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.

 Jos Herra ei kaupunkia varjele, 

niin turhaan vartija valvoo."

Psalmi 127:1

 Matkalaulu, Salomon virsi

Itsenäisyyspäivänä  muistellaan aina sitä ihmettä, kuinka Suomi säilyi itsenäisenä. Emme unohda rajojamme puolustaneiden työtä. Mutta ei pidä unohtaa sitäkään, että jos Jumala ei olisi maatamme varjellut, asiat voisivat olla aivan toisin.

Unikuvasta ideaa... eräs pihapiiri

Näin aamuyöllä unta, josta sain piirrosideaa. Piirros on kaikessa puutteellisuudessaan ja virheineen paljon enemmän  todenmukainen, kuin se näkemäni uni ja sen pihapiiri. Vaikka paikka unessakin oli sama olevinaan, niin silti se oli ihan eri. Unessa sekoittuu sulavasti arjen tapahtumat jo menneisiin asioihin.

Laitoin kuvalle nimeksi Mennyt aika.

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Tänään monet lapset iloissaan saavat avata kalenterinsa ensimmäisen luukun. Meilläkin toinen nuoremmista oli ostanut itselleen suklaakalenterin. Minulla on jo useampana vuonna ollut haave, että saisin blogissani jonkinlaisen joulukalenterin toteutettua. Niin mietin tänäkin vuonna. Ajatus oli siihen ensimmäiseen jouluun liittyvistä tapahtumista tehdä "sanallisia kuvia" 24 päivälle.  Mutta jäi lähinnä suunnitelman asteelle ja sekin keskentekoiseksi.

Jostain näistä tapahtumista se kuitenkin olisi alkanut: Kuukausia aikaisemmin, ennenkuin enkeli Marille ilmestyi,  enkeli ilmestyi temppelissä palvelusta toimittavalle pappi Sakariaalle. (Alla oleva teksti on ollut joskus toisessa blogissani.)

Jumala toteuttaa suunnitelmansa ajallaan

Nyt oli aika.

Ihmiset näkivät heissä vain vanhan pariskunnan; pappismies ja vaimonsa.

Tuo vanha pariskunta oli unelmoinut, odottanut, toivonut, rukoillut ja... pelännyt. Pelännyt sitä, ettei se toive kenties toteutuisikaan milloinkaan. He muistelivat Aabrahamia ja Saaraa, ja muita, jotka olivat saaneet kokea ihmeen. Kunpa heillekin voisi tapahtua niin. Ja niin he edelleen rukoilivat.

Sakariasta kirpaisi joka kerran, kun hän luki Makiaan kirjasta tätä kohtaa:  "Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi." (Mal. 4:5-6).  Hän mietti lukiessaan, milloin ja miten tuo mahtaisi tapahtua? Ja samalla häntä kirpaisi.  Siinähän puhuttiin isistä ja lapsista... Hän ei ollut isä. Olisiko hän sitä koskaan?

Tämä kaikki palautui hänen mieleensä siinä hetkessä, kun hän oli luuli olevansa  yksin siinä Herran edessä tekemässä työtään. Hän ei ollutkaan yksin. Hän sai kuulla ja nähdä enkelin. Hänen korvansa kuulivat enkelin sanomana jotain ihmeellistä, ja myös tutulta kuulostavaa; ja siinä oli myös jotain siitä, mikä häntä eniten aina oli kirpaissut:

 "Älä pelkää Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä  ja voimassa, kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk. 1:13-17)

Sakariaan suusta tuli tämän kuultuaan: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut?" (Luuk. 1:18)

Tähän tuli enkelin suusta vastaus:  "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan tämän ilosanoman. Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani,

jotka käyvät aikansa toteen." (Luuk. 1:19-20)

---
Lisää aiemmin kirjoittamiani juttuja Elisabetista ja Sakariaasta.

"Arbuusi"

Tuntuu jotenkin hauskalta muistella tuota vesimelonin  vanhantyylistä toista nimeä. Joka ainakin 70-luvun lopulla oli käytössä.

Ihastelin tuon tyttöjen joitakin aikoja sitten ostaman vesimelonin kaunista pintaa; ihan teki mieli piirtää. Sitä aloittelinkin, mutta tuskin siitä sen enempää tuleekaan, kuin  ne harvat lyijykynäviivat jotka arkille sain vedeltyä. Mutta onhan sitä nyt tullut kännykällä räpsittyä monenlaista "tarpeellista" ja tarpeetonta:)

---

Löysin jutun luonnoksista, jonne se oli syyskuulla jäänyt. Ja voin todeta, ettei arbuusin kuvaa tule loppuun piirrettyä. Aina välillä aika ajaa jonkin piirrosidean ohi, ja into jää jonnekin taakse. Niinpä niitä keskeneräisiä lyijykynäsöhellyksiä on enemmänkin. Ja on jäänyt kesken vesiväriversioitakin. Kun mielestä katoaa se "mallikuva", joka usein on kuviteltu, tai vaikka olisi todellinenkin näkymä, niin ehkä voisi sanoa niinkin, että kun se "tunteen palo" katoaa, että on kiva päästä tekemään jotain tiettyä kuvaa, ei piirroksen jatkaminen enää innosta.

Pieni valo

Pienenkin valon sytyttäminen on hyvä, vaikka meistä näyttäisi siltä, ettei siitä ole mitään hyötyä. Saatamme kysyä, mitä se valaisee? Pienikin valo tuo viestin siitä, että on jotakin muutakin, kuin vain se ympärillä oleva pimeys.  Se valo voi olla toivon valo. Toivo siitä, että vielä kaikki pimeys väistyy. Valo voittaa aina pimeyden. Vaikka valo olisi pienikin.

Nämä pienet valot on joskus kuvattu sähkökatkon aikaan.

"... teitä varten... Jumalan sanan... sen salaisuuden... Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi,

 kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkkaus:

Kristus teissä, kirkkauden toivo."

Kol. 1:25-27

"ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäsitte, 

mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut,

kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään"

Ef. 1:18

Siunattua päivää sinulle!

Kauluspitsejä

Joskus olen kirpparilta ostanut satsin kauluspitsejä. Ensimmäisessä kuvassa ovat valkoiset.

Nämä ovat beigeä ja yksi vaaleanruskea.

Aina välillä ovat jääneet ihan unohduksiin. Olisi kiva, jos johonkin puseroon saisin  joskus ommeltua jonkun näistä. Joitakin kauluspitsejä oli siinä kirppissatsissa useitakin samanlaisia.

Erämaassa

Mooses eli suurimman osan elämäänsä erämaassa. Tuo, jota toisinaan sanotaan jopa Egyptin prinsissiksikin. Hänhän oli faaraon tyttären ottopoika. Tuo ottoäiti oli tieten tahtoen ja rohkeasti ottanut tuon hebrealaisen orjan lapsen omakseen, vaikka silloin kaikki hebrealaiset poikalapset olivat saaneet itseltään faaraolta kuolemantuomion - jo ennenkuin olivat syntyneetkään.

Mutta tämän lapsen ottoäiti ei arkaillut ottaa lapselle hebrealaista imettäjääkin. Joka oli itseasiassa se äiti, joka lapsen oli synnyttänyt. Niin lapsi tuo lapsi; Moosekseksi ottoäitinsä nimeämä, sai tulla tuntemaan varhaislapsuudessa myös vanhempansa ja sisaruksensa. Ja he saivat pitää lastaan luonaan jonkin aikaa.

Lapsen imetyksen loputtua oli  äidin kuitenkin vietävä lapsi ottoäidilleen. Voi kuvitella, millaista se mahtoi olla itsekunkin kannalta, kun muutaman vuoden vanha lapsi vaihtaa asuinpaikka, perhettä, äitiä, sisaruksia. Mutta ottoäitinsä oli varmaan iloinen tästä saadusta lapsesta.

Ja faaraon tyttäen ottopoikana hän, Mooses,  sitten kasvoi. Aikuisena hän sai erään kerran mieleensä mennä omiaan tapaamaan. Hän näki heidän orjatyönsä, ja sen kuinka noita orjana olleita hakattiin. Mooses suuttui niin, että löi kuoliaaksi yhden egyptiläisen työnjohttajan.

Kaikki tämä tuli faaraonkin korviin. Hän puolestaan suuttui niin hirmuisesti, että aikoi tapattaa Mooseksen. Olisiko niin, ettei hän ollut koskaan oikeastaan pitänytkään tuosta hebrealaisalkuisesta Mooseksesta? Oli miten oli, Mooses tiesi nyt, että oli tosi kyseessä. Hänen oli aivan pakko paeta, muutoin häneltä olisi mennyt henki.

Entäpä pojan, aikuisen miehen jo, ottoäiti? Hän jäi varmaan kaipaamaan poikaansa, jos oli vielä elossa. Samoin oikea äiti, isä ja sisarukset. Ja varmasti niissä egyptiläisissä oli Mooseksella ystäviä, jotka kaipasivat häntä. Mutta myös niitä, jotka inhosivat sydämensä pohjasta. Mutta monet niistä kaipaavista eivät nähneet häntä enää koskaan sen jälkeen, kun hän lähti. Se tiedetään, että Mooseksen sisar Mirjam, ja hänen veljensä Aaron, vielä tulivat näkemään hänet - mutta se oli vasta 40 vuoden päästä...

---
Mutta nyt Mooses on erämaassa. On asunut siellä 40 vuotta jo. Hän muistelee kuinka sai siellä vaimon ja perheenkin. Jumala oli johdattanut häntä siinä kaikessa. Mutta helppoa hänellä ei ollut, varsinkaan alussa. Olihan hän tottunut aivan toisenlaisiin oloihin. Olihan järkyttävä muutos Egyptin hovista muuttaa niin "maalle", kuin paimentolaisen telttaan. Ehkä Mooses joskus ihmetellen hymähti, ajatellessaan asemaansa ennen, ja nyt. Ja sitä, kuinka egyptiläiset kaupungeissaan kaihtoivat paimentolaisia...

Mutta nyt oli tullut sellainen päivä, että Mooseksen ajatukset myllersivät. Päässä pyöri aivan muuta kuin telttaelämää ja lampaita: Jumala oli käskenyt hänen palata Egyptiin! Miten hän voisi? Tosin Jumala oli kyllä osoittanut hänelle ihmeellisillä asioilla voimansa, kun hän, Mooses, oli epäillyt kutsua ja saamaansa tehtävää. Mutta hän olisi mieluummin vain vieraillut siellä, käynyt vaikka katsomassa veljeään ja siskoaan, ja ehkä entisiä ystäviään. Se olisi ollut mukava asia. Mutta nyt hänelle annettiin valtava tehtävä: hänen pitäisi täältä lähteä ja mennä faaraon luo, ja sanoa hänelle, että hän päästäisi kaikki hebrealaiset lähtemään! Uskomatonta!

Mutta Jumala kyllä ilmoittikin, kuinka tulee käymään: ei faarao tietysti aiokaan päästää kansaa - ennenkuin valtavien, tapahtumaan tulevien ihmeiden jälkeen. Käsittämätöntä...

Mutta nyt Mooses on lähdössä. Häntä jännittää kaikki. Jumalahan lupasi vielä senkin, että hänen  veljensä Aaron tulisi häntä vastaan...

---
Nyt on kohdattu faaraokin jo monta kertaa. Ja viimeisen vitsauksen jälkeen faarao ei enää estä heidän lähtöään; hän suorastaan ajaa heidät matkaan!

Mooses palaa siis taas erämaahan. Hän ei vielä tiedä sitä, että se matka tulee kestämään 40 vuotta... Se tulee sisältämään niin monenlaista, ettei sitä käsittäisikään, eikä ehkä uskaltaisi lähteäkään, jos etukäteen tietäisi. Mutta Jumala johdattaa heitä itse.

Mutta me saatamme kysyä, mitä mahtoi Mooses itse omasta elämästään kuvitella? Silloin "nuorena" nelikymmenvuotiaana? Siihen löytyy vastaus; Apt. 7:24-25: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, etttä Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."

Ja eipä tainnut Mooseskaan sen jälkeen mitään ymmärtää, kun hänen omat suunnitelmansa olivat menneet aivan myttyyn...  Ehkä hänen omat unelmansa ja kuvitelmansa eivät täyttyneet, mutta Jumlan suunnitelmat kylläkin. Niin oli paras.


---

Jos kiinnostaa enempi näistä ihan Raamatusta lukea, niin tästä pääsee lukemaan näistä tapahtumista:
2. Mooseksen kirja.

Ei halvalla ostettuja!

"Ostin kun halvalla sain." Meillä voi aina välillä kuulla sanottavan noin. Kun tuolla periaatteella ostoksia tehdään, niin sitten katsotaan, onko siitä/niistä ostoksista mihinkään.

Mutta meitä ei ostettu halvalla! Meidät ostettiin niin kalliista hinnasta, ettei suurempaa voi ollakaan: Jumalan Pojan kalliilla, viattomalla verellä. Sillä maksettiin hinta syntisistä; niinkuin rakkaimmasta samalla!

Se on vähän samaa, kuin romuautosta olisi maksettu sama hinta, tai itseasiassa enemmän, kuin maailman kalleimmasta ikinä tarjolla olleesta autosta. Mikä se maailman kallein auto sitten lieneekään.

Eikä meistä katsota, onko meistä mihinkään. Me kelpaamme sen tähden, että meitä rakastetaan. Siksihän meidät niin kalliilla lunastettiinkin.

Mutta ei meitä Isän, Jumalan, luokse väkisin vedetä. Meille annettiin vapaus valita haluammeko tulla Hänen luokseen.

--
Nämä mietteet sai alkunsa eilen, kun tuli puhetta joistakin jutuista, joita oli joskus halvalla ostettu. Eikä ne ostokset aina ole osoittautuneet niin toimiviksi, kuin oli luultu.

Koulujen joulujuhlien vietosta ja uskonnonvapaudesta

Nyt on ollut esillä sitä, ettei koulujen joulujuhlia saisi kirkossa järjestää. Tänäänkin siitä oli juttu Ylellä. Siinä oli mainittu myös Lieksan tilanteesta, jossa kaksi koulua joutui siirtämään yhteiseksi aiotun joulujuhlansa pois kirkosta. Mielestäni täkäläisen rehtorin mielipiteet tästä asiasta olivat varsin hyvät. Itseasiassa Ylen jutun otsikkokin oli rehtorimme suusta. Täällähän kaksi myöhemmin yhdistyvää koulua aikoi viettää yhteistä juhlaa. Oppilaat olisivat saaneet tuntumaa toisiinsa jo nyt. Nyt sekään ei toteudu. Täällä on myös ylioppilasjuhlat yleensä järjestetty kirkossa.

Kouluilla on varmasti aika  stressaavaa, sillä nyt pitää muuttaa suunnitelmat yht'äkkiä aivan toiseksi. Lapsetkin harjoittelevat ohjelmansa nyt huomattavasti lyhyemmällä aikatauulla. Tämä koskettaa myös minun lastani. Tänäkin aamuna siitä oli puhetta.

Muutoin minun lapseni kannalta on ihan kiva asia, kun juhla onkin vielä omalla koululla, sillä tämä joulujuhla on hänellä viimeinen ala-astelaisena.

Toivon todella, että tässä asiassa otetaan järki käteen ja sallitaan juhlien järjestäminen kirkoissa jatkossakin. Miten on mahdollista, että kaikilta otettaisiin pois mahdollisuus järjestää juhla kirkossa, kun vieläpä kuitenkin enemmistö kansasta  kuuluu kirkkoonkin.

Jos tässä asiassa mennään kaikkea uskonasioita kaihtavan vähemmistön ehdoilla, on taatusti niin, että kohta keksitään jokin uusi asia, joka täytyy saada muutettua uskonnottomien näkemysten mukaiseksi. Heillähän on tavoite tietenkin hävittää kristinusko. Ja kaiketi muutkin uskonnot.

Metsäkierros

Lähdin eiliselle metsäkierrokselleni roskapussi kädessä. Ajattelin, että hoituu senkin vienti siinä samalla. Meillähän se viedään vaaran laelta alas.  Oikaisin metsän kautta, sillä tie on epämääräisen liukas nyt. Vettä on nyt niin runsaasti, että sitä oli jo polullakin.

Kun olin roskapussini jättänyt asianmukaiseen paikkaan, kävin naavametsässäkin taas. Eli siinä osassa  metsää, jossa kalliolla kasvaa naavaisia kuusia. Yritin jälleen naavaa kuvaan vangita. Aina yhtä hankalaa. Se tunnelma ei kertaikkiaan kameraan tallennu. Ja vielä kehnommin nyt, kun ei edes varsinaista kameraa ole käytössä. Mutta sain sentään yhden kuvan, jonka kelpuutin kuitenkin.

Sitten menin  metsän poikki toiselle puolelle metsää, isommille kallioille, rotkon laidalle. Siellä sai varovasti jalkojansa asetella, ettei liukastu. Mutta tuo alue on kyllä mieluinen minulle.

Etualan kallioiden ja taustalla näkyvän metsän välillä on rotkon pohja. Nykyään se on soinen alue. Varmaan siellä on joskus vedet vapaana virranneet.

Vihreä sammal oli varsinainen väriläiskä tässä muuten harmaanvalkeassa näkymässä.

Ja sitten olikin kierrokseni lopuillaan, kun koti näkyy. Nykyään se näkyykin jo aiemmin eri puolilta lähestyttäessä, kuin silloin aikanaan tänne muutettuamme. Silloin puut olivat pienempiä ja niiden latvat alempana, jolloin ne enempi peittivät näkyvyyttäkin.

Viimeinen pieni notko - ja sitten ollaankin jo oikeastaan pihassa. Missä se pihan raja sitten meneekin... Vähän epämääräinen asia.

Mukavaa ja kaikinpuolin hyvää viikkoa toivottelen!

---
Ja tässä vielä tarjolla jäätä rotkon rinteiltä.

Erikoinen kangas, yllättävä nimi kankaalla

Silmiini osui eilen netin kuvatarjontaa katsellessani erikoinen kangas, jolla oli erikoinen nimikin: Jumalan kämmenellä.

Kankaasta oli juttu Vuorelman blogissa:

 https://vuorelmankankaat.wordpress.com/2013/08/16/sydanten-tunnoista-uskon-kangas/

Siellä näet kankaasta kuvan ja voit lukea siitä mitä kankaan suunnittelija  Marianne Valola kertoo kankaan suunnittelusta.

Jutussa oli mainittuna myös tämä jae: "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps 139:16

Olisi ihanaa, jos tuota kangasta olisi jossain myynnissä. Siitä kankaasta tahtoisin tehdä hameen:)

Etsinpä vielä ne kohdat Raamatusta, jossa mainitaan kankuri: 

"Nämä hän on täyttänyt taidollisuudella tekemään kaikkinaisia töitä, jommoisia tekevät seppä, kuvakudosten tekijä, kirjokankaiden kutoja, joka valmistaa punasinisiä, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia kankaita ja valkoisia pellavakankaita, sekä muu kankuri, ne, jotka valmistavat kaikkinaisia töitä ja sommittelevat taidokkaita teoksia." 2 Moos. 35:35

"Minun majani puretaan ja viedään minulta pois niinkuin paimenen teltta; olen kutonut loppuun elämäni, niinkuin kankuri kankaansa, minut leikataan irti loimentutkaimista. Ennenkuin päivä yöksi muuttuu, sinä teet minusta lopun." Jes. 38:12 

---
Laitan tähän vielä linkin toiseen blogiini. Siinä kerron hieman eilisestä.  Ja on siinä pieni tätäkin aamua koskeva maininta:)
Edeltävalmistetuisssa teoissa - apu Häneltä

Aamuhämärässä ja jäisillä teillä

Tänä aamuna kuu oli vähän piilottelevalla tuulella. Välillä vetäisi pilven peitokseen, välillä kurkisti pilven alta. Tätä mäkeä alas ja ylös kulkiessa sai vähän etsiskellä sopivia jalansijoja, sillä auton varhot olivat jäiset, muutoin kosteaa lunta, ja paikoin jo hieman hiekkaakin näkyvillä.

Eilen aamulla oli portaatkin kovin jäiset. Tänä aamuna olivat jo melko hyvin sulaneet.  Ajokelit  näillä hiekkaisilla teillä on nyt tosi jäiset. 

Valo kutsuu. Eilen kiinnosti hämärässä kodin valot.  Mutta samathan ne kodin valotkin oli tänäänkin. 

Farkkumekkoon joustavammat hihat

Tämä farkkumekko sai toisenlaiset hihat. Nyt ne on trikoota.

Entisten ulkonäöstä kyllä tykkäsin. Olihan niissä kivat röyhelötkin, mutta käytännöllisyys voitti. Halusin pitkät ja joustavammat hihat. Mekon yläosa on muutenkin nafti, ja kun hihat oli vielä turhan kitjakkeet, niin tämän pukemistouhu oli aika hankalaa. Ja käyttämättähän mekko jäi, kun käyttömukavuutta ei ollut tarpeeksi. Nyt tein uudet hihat helposti yksistä lasten risoiksi menneistä farkkuleggareista. Hihat tulivat valmiina puntista leikaten. Takataskut leikkasin leggareista irti ja ompelin niihin kohtiin, missä polvet olivat kuluttaneet housukangasta.

Ja jos tämä laitos ei vieläkään toimi, minulla on varasuunnitelma: hihat vallan pois. Ja silloin siitä tulee hihaton mekko. Tai liivihame. Miten sen nyt tahtookin ajatella ja käyttää.

Tämä mekko oli aluksi vain hame. Mekoksi se muuttui, kun kirpparilta löytyi siihen joskus yläosa. Ja nyt siihen on lisätty ne leggarin puntitkin.

Farkkuhameena vielä tässä.

Käsitöitä: villatakin hihan pidennys ja helman jämäpalasta jotain

Tein tämän villatakin muutama vuosi sitten. Hiukan huvittavaa on, että se jo alunalkaenkin koki muutoksia siihen ohjeeseen nähden, jota siinä käytin. Kaula-aukkoon tein resorin, etureunat tein oman mieleni mukaan, vyötäröresorit tein itselleni sopivammalle korkeudelle ja kauniit, pitsiset ja erittäin leveät hihansuut, muutin käytännöllisyys ja lämpimyys huomioonottaen ihan toisenlaisiksi. Ja  helmankin tein myöhemmin vielä uudestaan pidemmäksi versioksi.

Mutta nyt minua kiusasi liian lyhyet hihat. Tein muutaman sentin lisää niihin, niin eipä tarvitse enää nykiä hihoja alemmaksi. Ja jos vielä jotain muutosta neuletakkiin keksisin, niin helma olisi voinut olla leveämpi, mutta siihen muutokseen en sentään rupea:)

Tässä sitten on se helman pidennyksestä jäänyt kaitale.

Jos joku ihmettelee, miten siitä tuollainen jäikin, niin tämä villatakki kudottiin ylhäältä alaspäin. Helpointa oli aloittaa neuleen pidennys vyötäröresorin kohdalta ja tehdä se käyttämättömästä langasta, kun sitä kerran oli. Liitoskohdan sai parhaiten häivytettyä siihen.

Tuosta ylijäämäkaitaleesta on nyt tekeillä lyhyt viitta hartioille lisälämmikkeeksi. Jää nähtäväksi millainen siitä lopulta tulee, kun ajatus siitä on vaihdellut jo monta kertaa. Aluksi mietin jopa hamettakin, mutta koska olin epävarma langan riittävyydestä, jätin sen idean.

Kylmäävä päätös

Oli suorastaan kylmäävä päätös, jonka apulaisoikeusasiamies oli antanut koulujen joulujuhlista. Hänen mukaansa on lainvastaista pitää niitä kirkossa. Tuntuu ihan, että melkein mitä muuta tahansa voi olla, kunhan vain ei mitään kristillistä ole. Uskonnonvapaus tosiaan kapenee vähän kerrassaan. Pistää miettimään, mitä seuraavaksi.

Tulee mieleen tästä asiasta, että päätösprosessiin osalliset eivät taida itse juurikaan kirkon tai muunkaan rukoushuoneen ovia aukoa, eivätkä sallisi sitä sitten toisillekaan.  "...Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä." Matt. 23:13

Mutta Jeesus sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta." Mark. 10:14, Luuk. 18:16

Tapaus Päivi: Mitä saa sanoa? Mitä pitää esillä julkisesti luettavana?

Päivi Räsäsen rikostutkinnat ihmetyttää. Päivi on siteerannut Raamatun tekstiä, ihan laillista kirjaa. Päivi on käyttänyt sananvapauttaan. Nyt jopa hänen 15 vuotta sitten kirjoittamaansa tekstiin on takerruttu. Oliko se teksti laitonta tekstiä silloin? Onko nyt? Onko Raamatun tekstistä tullut myös laitonta? Ihmettelen, miten kirkko Raamattua tulkitsee? Jonka kuitenkin pitäisi olla se kirkonkin ylin ohjekirja.

Jos tälle linjalle lähdetään, kuin Päivinkin tapauksessa nyt on, että valtakunnansyyttäjän toimesta ruvetaan tuomioita hakemaan sanomisista ja kirjoituksista, vaikka poliisikaan ei löytänyt siihen tarvetta, voi ruveta miettimään, että onko täällä Suomessakin  Raamatun tekstiin pitäytyvien kristittyjen vainojen päivät jo aluillaan...


Seurakuntalaisen viimeisimmät jutut asiasta:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/rikos-ja-prosessioikeuden-professori-matti-tolvanen-ei-ole-rikos-siteerata-raamattua/

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/32-kirkolliskokousedustajaa-vetoaa-vapaan-keskustelun-puolesta/

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/paivi-rasanen-ei-aio-poistaa-kirjoituksiaan-vaikka-rikostuomio-tulisi-tarkeampaa-olla-vastaamassa-jumalan-valtaistuimen-edessa/

Ja vielä tämä, tähän villiksi menneeseen nykymenoon, jolloin tahdotaaan muuttaa tiettyjä asioita aivan järjen- ja luonnonvastaisiksi:

Jeesuksen sanoin: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi". Matteus 19:4

Ja mitä ihmisen syntisenä olemiseen tulee, ovat kaikki ihmiset sitä: syntisiä. Synti on vihollisuutta Jumalaa vastaan, ei vain jokin teko. Mutta sentähden Jeesus tuli tänne maailmaan. Hän oli se, joka sovitti meidät.  Hän kuoli ristillä meidän puolestamme, että me saisimme elää.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Johannes 3:16

Omilla teoillaan ei sinne taivaaseen yksikään pääse. Ainoastaan Jeesuksen hankkiman sovinnon tähden on tie meille itsekullekin auki. Jokaiselle joka tahtoo Jeesuksen luo tulla. Ja Jeesus itse sanoi: "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh, 6:37

Barbie tilasi uusia vaatteita...

Barbie kävi tekijältä tilaamassa tavallisen baskerin, mutta saikin tuollaisen hatun. No, sopiihan se hänen uuteen takkiinsa ja laukkuunsa kylläkin hyvin. Huovasta kun ovat kaikki tehdyt.

Kaverikin kehuskelee saaneensa jotain uutta: t-paidan. Barbien mielestä kaverin paita näyttää kyllä kumman kauhtuneelta; ihan nyppyinen näyttää nimittäin olevan. No, suositaan kuulemma kierrätysmateriaalia.

Mutta  olipa siskollekin vielä trikoomekko. Tai ei siitä vielä  ihan varmaksi tiedä, käytetäänkö sitä vaikka yöasuna. Taitaa sentään mennä kesämekoksi kuitenkin. Niin arvellaan.