Lieksan uusi silta otettiin käyttöön!

Tänään oli sillan avajaiset. Minä ja isäntäkin oltiin. Minulle oli tullut sähköpostiin vinkki, että voisin osallistua. Olin kuulemma arvottu siihen joukkoon, jotka pääsisivät ensimmäisten joukossa sillalle kävelemään. Illemmalla vasta varsinaisesti liikenteelle silta avattiin. Nimeksi sillalle tuli Hovilan silta. Nimi liittyy Lieksan historiaan.  Oli kyllä hieno juttu, että nyt se silta on vihdoin käytössä. Se on suuri helpotus joen toisella puolella asuville. Koskettavaa olikin, että juuri koululaiset siltä alueelta saivat marssia jopa ennen nauhan leikkuuta sillan yli Lieksan lippuja heilutellen ja musiikin tahdissa👍 

 Yle oli tehnyt ihan uutisjutun aiheesta: https://yle.fi/a/74-20250289

Muutaman kuvan napsin siellä ollessa☀️

Illemmalla, kun silta vasta varsinaisesti liikenteelle silta avattiin, me emme enää kaupungilla olleet. Siinä vaiheessa me olimme jo takaisin kotona. Sää oli hyvin tuulinen ollut ja kylmä tuli siellä ulkona, vaikka kivan aurinkoista kyllä olikin.

Tämä ollut siltajuhla oli minulle merkittävä! Olin osallistunut siihen nimikilpailuun jopa vähän toiveikkaastikin ajatellen, että sillä ehdottamallani nimellä voisi kenties olla vaikka mahdollisuuksia. Ja toisaalta pistin itselleni jäitä hattuun varoitellen turhia kuvittelemasta. Mutta niin vain voitto nimikilpailusta osui minun nimiini. Samaa nimeä oli kyllä ehdottanut 27 kilpailijaa, mutta kun vain yksi heistä voitiin arpoa voittajaksi... Minä sen ilon sitten sain☀️ 

Isäntä kun oli joutunut menemään autoon odottelemaan ennen sillan nimen julkistamista, sen hyytävän kylmän sään vuoksi,  niin hänpä olikin saanut kuulla sen nimen radiosta sillä aikaa, kun oli käynyt hakemassa siinä vieressä olevasta pizzeriasta pizzan meille. Hän sen sitten jo tiesi, kun minä autolle tulin.

Miten se näyttelijään mahtoi vaikuttaa?

 Jaakko Ohtonen näyttelee Mel Gibsonin ohjauksessa, herkistyy puhuessaan suurelokuvasta | MTV Uutiset

 https://share.google/YUkJR7FVj399y85hG

Näyttelijä ei tarkemmin kerro; ei hän sano, että olisi uskoon tullut. Mutta aamusta iltaan koko ajan Jeesuksen roolinsa pyöri hänen mielessään. Hän jopa näki unia siitä. Mielessä pyörivät ajatukset ovat tietysti paljolti voineet olla ihan siihen näyttelijäntyön suorittamiseenkin liittyviä, Jeesuksen roolissa olemiseen. Mutta luulen, ettei sitäkään voi tehdä ihan vain käsikirjoitusta lukemalla, ja päätellä siitä miten esiintyy roolihenkilönään. Tietysti ohjaajallakin on asiaan osansa. Mutta luulisin, että näyttelijän on pitänyt - jos roolinsa hyvin aikoo esittää, niin varmaan täytynyt tutustua myös roolihenkilöönsä, eli Jeesukseen. Ja tässä tapauksessa se tutustuminen on varmaan täytynyt tapahtua Raamatun teksteihinkin paneutumalla. Sieltähän Jeesus löytyy sellaisena, kuin hänet tunteneet ovat hänestä kertoneet. 

Kun näyttelijältä jutussa kysyttiin, että miltä tuntui näytellä Jeesusta; vastaaminen ei ollutkaan yksinkertainen asia. Hän sanoi sen olevan jotain samaa, kuin kysyttäisiin, että "miltä tuntui syntyä".

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/kun-han-istui-siella.html?m=1

Hämärässä huoneessa...

 Aamuhetki...

(klikkaa isommaksi,

niin näkyy tuo lyijärillä kirjoitettukin...)☀️

---

Isännälle totesin, että on joku "piirroshana" auennut... Kun muutama päivä sitten piirsin jotain pitemmän tauon jälkeen, niin nyt on tullut enempi piirrettyä sen jälkeen. Jotenkin helpompi taas tarttua kyniin ja paperiin piirustustarkoituksessakin.☀️

Mietittäväksi, olivatko nämä oikeita ihmisiä? - Ja piirustus on myös.

"Usko on sen todellisuutta,

 mitä toivotaan, sen näkemistä,

 mitä ei nähdä.

 

Uskoon perustuu se todistus, 

jonka Jumala on isistä siitä antanut.

Uskon avulla me ymmärrämme,

että maailmat on luotu Jumalan sanalla;

näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Uskon vuoksi oli Abelin

Jumalalle antama uhri

Kainin uhria arvokkaampi.

Koska Abel uskoi, hän sai

vanhurskaudestaan todistuksen,

kun Jumala otti vastaan

hänen lahjansa, ja uskovana

hän puhuu vielä kuoltuaankin.

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin,

ettei hän kokenut kuolemaa.

"Sitten häntä ei enää ollut,

sillä Jumala otti hänet luokseen."

Ennen kuin hänet otettiin pois,

hän näet oli - niin hänestä todistetaan -

elänyt Jumalan mielen mukaisesti.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole

Jumalan mielen mukainen.

Sen, joka astuu Jumalan eteen,

täytyy uskoa, että Jumala on olemassa

ja että hän kerran palkitsee ne,

jotka etsivät häntä.

Usko sai Nooan taipumaan

Jumalan tahtoon, kun hän

sai ilmoituksen sellaisesta,

mikä ei vielä ollut nähtävissä.

Hän rakensi arkin, ja näin

koko hänen perheensä pelastui.

Hänen uskonsa langetti

maailmalle tuomion

ja antoi hänelle itselleen 

uskovien perinnön, vanhurskauden.

Usko sai Abrahamin tottelemaan

Jumalan kutsua ja lähtemään 

kohti seutuja, jotka Jumala

oli luvannut hänelle perintömaaksi. 

Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, 

minne oli menossa.

Koska hän uskoi,

hän asettui muukalaisena

luvattuun maahan ja

asui siellä teltoissa, ja niin

asuivat myös Iisak ja Jaakob,

jotka perivät saman lupauksen.

Abraham odotti sitä kaupunkia, joka

on rakennettu vankalle perustalle ja

jonka Jumala itse on suunnitellut

ja tehnyt."

 

Hebr. 11:1-10 KR-92

---

Uskotko heidän olleen oikeasti  olemassa?

Jos uskoo sen, siitä seuraa uusia päätelmiä... 

Minä uskon, että he olivat.

---

Eilen piirsin.

 

Ilm. 7:9

Kuva on tehty jakeeseen Ilmestyskirja 7:9: 

"Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa" Ilm.7:9 KR-92

Sitä lukiessa mieleeni tuli kuva, jossa kansanjoukko on siinä koolla ja iloinen puheenpulinakin käy, erilaisten ihmisten kesken☀️

Olisiko vihdoin jo tuloillaan punkkirokote, joka torjuisi borrelioosia?

(Olin kirjoittanut tämän jutun enimmäkseen jo elokuun alussa, mutta oli jäänyt julkaisematta. Lisätty osuus liittyy aiheeseen ja siitä tehty kuva myös.)

---

Elokuulla kirjoitettua: Ei ole kovin montaa päivää, kun mietin, että mikä ihme siinä on, ettei ole saatu kehitettyä rokotetta borrelioosia vastaan. Ihan kuin ajatukseni olisi luettu ja vastaus äänettömään ihmettelyyni annettu; että homma on tekeillä kyllä:

Nilkat vilkkuen heinikkoon? Kehitteillä oleva borrelioosirokote iskisi ihmisen kautta bakteereihin jo puutiaisessa | Uutissuomalainen | Keskisuomalainen https://share.google/QdwV1Grd61ryS5LNp

Toivottavasti tuosta tulee toimiva, ja saa sen myyntiluvan. Ja jos se todella on hyödyllinen, toivon todella, että se myös otetaan Suomessa ihan kansalliseen rokotusohjelmaan kaikille saatavaksi. Ettei vaan niin; että ne, joilla on rahaa, sen saavat... 

Juuri tänä aamuna, kun ulos lähdin kävelemään, tuumin mielessäni, että kävelystä näillä omilla teillä en saa enää samaa iloa, kuin ennen. Oman tien varret on täynnä heinikkoa ja puskia. Ja tien keskelläkin ruohoa rehottaa paikka paikoin, tämä oma kotitie. Niinpä sitten toisinaan olen kävellyt siinä siten, että leveän, pitkähelmaisemman mekon yllä ollessa, saatan pitää helmoista kiinni, kulkea helmat soukemmalla, ruohoja vältellen. Ja joitakin kinttuja tavoittelevia korsia olen välillä käsin myös nyhtänyt pois.

Joku voi ajatella, että: "No jo on hölmöä", tai muuta vastaavaa. Minulla on kyllä punkkikammo. Ei itse elukkaa kohtaan niinkään, vaan siihen, mitä sen syöntihetki voi saada aikaan. No joku voisi sanoa, että jokapäiväinen punkkitarkastus ja suojaavat vaatteet. Aika vaikea itseään joka puolelta tarkastaa. Punkkitarkastus on aika arpapeliä, löytyykö ölliäiset siinä.  Jos tuonne metsän puolelle oikein menen, niin kyllä yritänkin vuorata itseni, päätä myöden. Mutta tämä kaikki on saanut aikaan sen, etteipä juuri enää tule metsään mentyäkään. Kerran tai kaksi olen kai tänä kesänä ehkä käynyt. Hommasta on mennyt hohto noiden esi- ja jälkivalmistelujen takia. 

Parisenkymmentä vuotta sitten painelin joskus mustikoita keräämään ihan hame yllä,  kumppanit jalassa; tuosta melkein kotipihasta. Jos vähän pidempään oli tarkoitus olla, niin farkut jalassa, ja ehkä joku pitkähihainen paita, hyttysten takia. Silloin ei tarvinnut joka metsäkäynnin jälkeen miettiä sitäkään, että montako "ölliäistä" eli punkkia vaatteissa on reissun jälkeen ja roikottaa niitä vaatteita ulkona reissun jälkeen.

----

Lokakuun alussa: Isännän kanssa pohdittiin, että punkkirokotus olisi varmaan hyvä ottaa. Siitä asiasta oli ollut uutinen. Mietittiin sitten että mitä se maksaa. Etsin tietoa, ja luin siitä mm. että "kantamaksu sisältyy hintaan."  No isäntä lohkaisi vitsin: Sisältyykö siihen kantomaksu?😅  No minä näin mielessäni sen tilanteen kuin sarjakuvapiirtäjän tekemänä kuvana. Mutta kun ei sellaista kuvaa ole, niin piti itse tehdä siitä edes jonkinlainen kuva:)

Vanhasta kalenterista pieni "kirja"...

Löysin taannoin meiltä kotoa käyttämättömän v. 2000 kalenterin... Uusiokäytän sen😀 Siitä on tarkoitus tulla pieni, Raamatun jakeita sisältävä "hartauskirja". Itse tykkään siitä, että on sellaisia helposti näppeihin otettavia, joista löytää tarvitessaan helposti jonkun rohkaisevan sanan.

Tämän aamun jakeen kirjoittaminen ei mennyt ihan toivotun siististi kirjoittaen. Siitä töhertämisestä ja ei niin siistin näköisestä kirjoituksesta tuli sitten toisen blogini "hartaus"kirjoitus samalla. Siihen linkki tuolla alla, mutta tuostakin näkee.

Tuosta näkee tuon tekstin ja kaikki tähän mennessä kirjoitetut jaesivut; mahtuivat kahteen kuvaan ne aiemmat:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/kun-tarvittiin-korjausnauhaa-aina-vain.html?m=1

Kesä meni, syksy vaatii jo villaa ylle...

Parisen päivää sitten kaivelin esiin pitkän villaisen kaulaliinan niskaa ja kaulan aluetta lämmittämään. Eilen etsin harmaan villapaidan ylleni sen huivin sijaan. Näitä sisällä ihan käytän. Ulosmenoon on jo käytössä lämpimämpi takki.

Tänä aamuna oli sitten auto jo saanut jäätä ikkunoihin. Aamulla näkyi ulkomittari näyttävän + 1,3 asteen "lämpö"tilaa. Sisällä 19,2,  kun kello oli n. 6:50. Nyt on niin iso ero kesän sisälämpötiloihin, että vaikea taas tottua. Niinkuin myös vähävaloisiin aamuihin ja iltoihin. Mutta onpa siis kohta pistettävä kyllä niitä lämmityksiäkin päälle. 

Juttu tuosta tekemästäni puserosta v. 2018, vaateblogissani: (Tuolla yllä olevassa kuvassa näkyy myöhemmin puseron niskaan tekemäni korotus ja sen jatkokohdan naamiointi:)

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2018/03/puseron-mallia-vuoden-1980-lehdesta.html?m=1

Tässä jutussa siitä resorin korjaushommasta: https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/02/korjausviikko.html?m=0

Huivista en onnistunut löytämään juttua. Mutta oma tekemäni sekin on, vuosia sitten virkattu. Pituutta huivilla on vähän päälle pari metriä ja leveyttä yli parinkymmentä senttiä.

Laulaja Hanna Ekola veljensä kanssa katselee entisiä kotikulmiaan ja muistelee siskoaan Saara Suvantoa

Laulaja Hanna Ekola ja musiikin monitoimimies Martti Heikkilä lapsuudenmaisemissa – “Oman tien kulkemiseen rohkaistiin” - Alueviesti |

https://alueviesti.fi/2026/09/29/laulaja-hanna-ekola-ja-musiikin-monitoimimies-martti-heikkila-lapsuudenmaisemissa-oman-tien-kulkemiseen-rohkaistiin/

Tännekin haluaa sentään jotkut muuttaa☀️

Turun Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu; vaikka siitä näkikin vain ihan jutun alun. Joku turkulaisperhe oli muuttanut Lieksaan, mikä on ihan kiva asia:) Mutta heille siinä on ollut  muutakin kuin  kivaa, koska Turusta muuton syyt ovat olleet karummat: täällä pärjää pienentyneillä tuloilla. Erilaisia tukia on vähennetty viime vuosina. Joillekin sana sosiaalituet, on varmaan kuin punainen vaate. Mutta kuka tahansa voi joutua ihan yllättäenkin tilanteeseen, että ei olekaan työtuloja. Silloin on hyvä, että pidetään ihmisiä ns. leivän syrjässä ja asunnossa kiinni, ja saa välttämättömiä asioita elämään eikä jouduta ns. kuusen alle. Mekin olemme saaneet näitä välttämättömyyksiä. Niistä saa olla kiitollinen! 

Mutta tuossa se juttulinkki. Vähän huvittavaa oli, että kun näin ensin sen otsikossa sanat 600 kilometristä, ajatukseni heti vertasivat meille tuttuihin etäisyyksiin ja ehdin ajatella Lieksaa siinä - ja sehän se juuri jutusta paljastuikin:)

https://www.ts.fi/a/7066152

Tie vie Lieksaan.

☀️

Tänä aamuna täällä paistaa ihanasti aurinko.

Kuva on aiempaa satoa.

---

En malta olla kertomatta vielä tätä: Lieksassa aiotaan satsata uuteen alakoulurakennukseen. Sen on tarkoitus olla käytössä kolmen vuoden päästä - näin lehtijuttujen mukaan.

Näistä aineksista...

Piirustushalu oli iskenyt jo ennen ruoanlaiton alkamista, mutta yhtä aikaa niitä tehtiin.

Aloittelin tätä piirusteltua kuvaa sillä aikaa, kun ruoka oli uunissa valmistumassa.  Pöydällä olleet kukat olivat innostaneet kukkien tekoon, vaikka aina koen, että en niitä osaa tehdä kuten haluaisin. Mutta vaikka tuokin on nyt ihan erilainen kuin aikomus; jotenkin kyllä tykkään itse tuosta värikkyydestä... Ehkä tämä alkava harmaus vaatii paljon väriä:)

Nimesin piirustuksen suureellisesti "Paratiisin kukiksi"... koska se oli minusta hauskaa niin:)

---

Ruoanlaitto sitten tapahtui osin "melkein paikallisista",  kun käytin ekaa kertaa Joensuussa Valiolla tehtyä härkäpapu-herneruohetta jauhelihaa korvaamaan.

Heräteostoksena hankitun pussin kyljessä oli mielenkiintoinen uunipastan ohje. Helppo tehdä, kun ei tarvi paistella jauhelihaa. Ihan ok muuten, makua jäin hieman kaipaamaan. Mutta ihan kaikkia aineksiahan meillä ei ollut, mutta kokeilin silti. Puolikas annos täytti yleisesti käyttämäni vuoan. Jos nyt tekisin samoilla meidän kaapissa olevilla aineksilla, niin veteen laittaisin kyllä vaikka liemikuution.

Eilisaamun kuvat - ja tämänaamuiset naputtelut...

Kirjoitin tämän (tuolla alempana olevan tekstin) ensin tuonne* toisen blogini puolelle. Kopsasin sitten tähän. Mutta näitä oli edeltänyt jo ennen ylösnousua pienet mietinnät siitä, kun meillä - siis ihan täällä meidän huushollissa - on usein niin, että asiat eivät mene useinkaan ihan meidän omien toiveiden mukaan ja tuntuu hankalalta. Näitä mietin aamulla. Mieleeni oli tullut myös se ajatus, joka on Raamatusta, että 'Herran siunaus menestyksen/rikkauden antaa, ja omat voimat/oma vaiva ei siihen mitään lisää.' Löytyy sanatarkasti Sananlaskut 10:22 - tuossa mulla kahdesta käännöksestä niinkuin yhdistelmää... Lopulta kaikki meidän omakin ponnistelu ja vaivannäkö on Jumalalta saatua; ne lahjat, kyvyt, voimat, ynnä muu... Mietin myös, että mitä oikeastaan on menestys/rikkaus? Onko Jumalan ajatus sama kuin meidän? Entä Jumalan suunnitelma... Mietin myös Raamatun henkilöitä Aabrahamia, Joosefia, Iisakia, ym. muita. Ja Jeesusta - meidän puolestamme...

---

* Tuossa alla oleva osuus löytyy myös: 

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/09/mika-olikaan-jumalan-suunnitelma-sen.html?m=1

Mikä olikaan Jumalan suunnitelma...? Sen mukaan Hän kaikkea tekee! Kaikki tähtää siihen...

Me voimme pähkäillä täällä eläessämme tätä tai tuota asiaa; emmekä useinkaan käsitä, miksi olosuhteemme ovat niinkuin ne ovat. Niissä voi olla paljon vaikeutta, tai jollakin paljon menestystä; mutta kaikki ei näy päällepäin. Molempia asioita voi olla kullakin limittäin ja päällekkäin, sekaiselta näyttävällä tavalla. Mutta Jumala tuntee sen kasan täysin. Hän tuntee meidät. Ja miten kaikki pienet ja isot asiat liittyvät toisiinsa, ja Jumalan suunnitelmiin.

Me luulemme ymmärtävämme mitä on menestys vs. kaikenlaiset vaikeudet. Mutta Jumalalla on tarkempi näkö näissä asioissa. Hän näkee mikä mihinkin johtaa.

Me hätäilemme ja huokailemme usein olosuhteidemne keskellä. Jumala kyllä tietää sen ja ymmärtää meitä oikein hyvin. Olemmehan Hänen rakkaita lapsiaan. Hänen syliinsä saa tulla itkemään tai nauramaan. Hänelle saa kertoa surut ja myös hyvän mielen.

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra:

 "Iankaikkisella rakkaudella

 minä olen sinua rakastanut, sentähden

  minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta."

 Jeremia 31:3 

---

Kuvat eilen aamulla kallioilta, eli melkein pihasta:)

Piirustus: Kun aamuaurinko näkyi ensin oranssina läikkänä puiden välissä.

Odotin vähän toisenlaista. Mutta nyt ensinäkemä oli yllätys. En osannut odottaa juuri sellaista, kuin oli se oma mielikuva, että miten se aurinko aamuisin näyttäytyy. Mutta vuodenaika kun on muuttunut, niin muuttuu taas nämä aamuauringon ilahdutuksetkin.

Mutta vaikka se oli vain kaukainen läikkä puiden välissä, ei mikään kirkas säde; se innosti minua. Jopa niin paljon, että halusin piirtää sen. Pitkä tauko enemmissä  piirusteluissa ollutkin. Mutta sekin oli hauska huomio, että kun olin sitä näkymää katsellut ja värejä huomioinut; tajusin ylläni olevan samat värit: oranssi neuletakki, ruskea hame, tummanvihreä t-paita. Syksyistä vaatekertaa ovat. Neuletakki ja hame ovat useitakin kertoja olleet blogeissani. T-paita (kuusenvihreä) on kirppishankinta kesäajalta.

Päätin piirtää molemmat huomiot - aamunäkymän ja vaatetuksen, samaan kuvaan sitten.

Piirustus"paperina" toimi pieni tummanvihreä suklaalaatikko, jota olin säilyttänyt juuri odottamaan jotain piirustusta😅 On minulla ihan kunnon vesiväripaperiakin, eilen esim. tyttäreltä sain oikein sellaista sopivan tukevaa. Mutta koska olen piirrellyt viime aikoina niin vähän, niin tällaiset paremmat paperit voisivat odottaa taas vähän parempaa harjaantumistakin...:) Tässä käytin öljypastellikyniä.

Rörstrand Fia

Ja kahvikuppina tänä aamuna oli nyt ruma, mutta käytännöllinen -ei kaadu helposti -kuppi. Kyseessä on Rörstrandin Fia. Siihen kuuluu myös tummanvihreä tassi.

---

Neuletakki ja hame esim. tässä:

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2026/02/oranssi-neuletakki-ja-ruskea-pitka-hame.html?m=1

Mitä jos käsittäisimme itsemme arvokkaiksi - muiden ihmisten mielipiteistä huolimatta...❤️

Hyvä, rohkaiseva teksti meille itsekullekin siitä, kuinka arvokkaita olemmekaan; vaikka emme itse - tai toiset, meitä aina osaisi niin arvostaakaan:

https://www.brander.name/2026/09/arvokas/

Kuvat Lieksasta tältä aamulta. Vaihtelevaisia on tämän vuodenajan näkymät. Tällä hetkellä, iltapäivällä tätä kirjoittaessa,  paistaa ihanasti taas aurinko. ☀️ 

Leikin kelloseppää...😂

Herätyskello tippui lattialle, aueten osittain. Kello alkoi piipittää herätystä ihan muutaman minuutin välein. Olin juuri tyttären kanssa puhelussa samaan aikaan. Sain kellon jotenkin hiljennettyä; taisin ottaa patterin pois siitä. Jälkeenpäin sitten päätin katsoa mitä kello oikein on syönyt. Joskus minulta löytyy tuollaista lapsellista uteliaisuutta😀

Ompelukoneen ruuvimeisselillä väänsin kuoret auki, kun ei pelkillä näpeillä onnistunut. No kun kuoret oli auki, niin tietenkin jotkut osat siitä heti irtoili. Ensinäkemä kellon sisuksia katsellessa oli, että enhän minä ymmärrä tästä yhtään mitään... Mutta tuijottelin silti, että mikähän osa voisi kuulua mihinkin. Vähitellen alkoi valjeta irronneiden osien paikat ja tarkoitus; mitä ja miten ne tekevät hommansa. 

Hankalin oli juuri ne pari-kolme osasta jotka herätyskelloon liittyivät... Vihdoin tajusin kuinka kaksi pientä osaa kuuluivat yhteen. Mutta miten ne piti liittää toisiinsa, saati siihen kolmanteen osaan, joka oli johdoilla kiinni kellossa. Kun se ongelma oli selätetty, alkoi ährästys sen kanssa, että miten saan pienet osat paikoilleen ja kellon kuoriin ja sisuksiin kaikki osat, etteivät siinä kokoamisvaiheessa tipu paikoiltaan. 

No jotenkin se lopulta onnistui. Jännitti, että saanko kellon viisarit nyt myös näyttämään oikeaa aikaa, kun patterin laiton jälkeen kello ainakin käynnistyi. No näytti toimivan - ja näyttää toimivan. Tuossa raksuttaa vieressäni. 

Mutta herätys ei toimi. Yksi johto oli irronnut touhussa. Mutta pääasia, että näyttää aikaa. Jos herätystä tarvin, on se yleensä ollut kännykästä. Jäin miettimään, että olikohan se herätyskellon  herätys edes ollut toimiva oikein muutenkaan, kun kerran kännykkää on käytetty. No, samapa tuo☀️

Mutta touhuun tein itselleni oikein apupaperin...🤔😅

Nyt käy ja raksuttaa - ilman ylimääräisiä hälytyksiä... Ja ilman minkäänlaisia...😅

Kärsivällisyyttä, kestäväisyyttä...

Etsin tänään joitain kangaspaloja, jotka tiedän minulla olevaksi, mutta en löytänyt. Se turhautti. Jotain  tyynnyttävää koitin sitten ajatella. Mutta mieleeni tuli myös kysymys: "Olenkohan oppinut mitään", siis Herran koulussa oppilaana ollessani. Kun sitten lakkasin harmittelemasta ja etsimästä sitä hukassa olevaa, sain mieleeni osan jostain jakeesta. En ihan oikein sanoin muistanut, kun kärsivällisyys -sanaa ajattelin. Mutta sopihan sekin oikeastaan siihen, millainen jae oikeasti oli:

"Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän." Luuk. 21:9 (v. -38 käännös)

Kyseessä ei ole mikään arvontavoitto. Se on lupaus. 

Mutta arvonnasta puheen ollen, osallistuin muutamia päiviä sitten Anna-lehden takkiarvontaan. Se osallistuminen päättyi eilen. Olisi ihan kiva takkivoitto saada, vaikka en nyt varsinaisesti sellaista takkia tarvitse. Tätä juttua tässä naputellessani muistin, että nyt on arvonta tehty. En tiedä vielä mikä tulos oli, mutta suuri yllätys se olisi, jos se minulle osuisi. Mutta katsotaan.

Kuvat eiliseltä:) ☀️

Rohkaisevana ja lohdullisena aamulla mieleen tullut jae

Kuvat otettu taannoin tieltä, joka menee  Joensuuhun Ahvenisen kautta. Lieksasta Joensuuhun mennessä on valittavissa kaksi reittiä, molemmat suunnilleen yhtä pitkiä. Molempia käytämme. Joskus niin, että toista mennään, toista palataan.

Huonompikin tekele voi ainakin yrittää kertoa jostain. "Jossain paistaa aurinko..."☀️

Tämänkertaisen tekeleen tein eilen illalla. Olin siinä iltaseitsemän jälkeen ihaillut olohuoneen ikkunasta puiden välistä vielä näkyvää kohtaa, laskevan auringon säteistä. Sinistä taivastakin puiden välistä vähän näkyi, vaikka muuten alkoi jo hämärähköä olla. Päivä oli ollut sateinenkin. Näky ihastutti ja ilahdutti minua, vaikka samalla ajattelin vähän näreissäni: "Jossain paistaa aurinko...", mutta ei meillä. Oma pihamme on niin puiden ympäröimä, ettei auringon säteet tänne enää niin osu. Näin  syksyiseen aikaan ja illalla varsinkaan. Jossain muualla paistaa aurinko. Kaukana puiden välistä näkyy, että tuolla ympärillä, eri puolilla, kaukana jossain. Yritin sitten kameralla kuvaa ottaa siitä kauniista, ilahduttavasta näystä, synkeämmän keskellä. Mutta kännykällä en kunnon kuvaa saanut. Niinpä sitten piirustamalla yritin saada esiin sitä, mitä näin. Oli suorastaan kova tarve saada piirtää! Siinä oli jotain samaa, kun haluaa aamuisin kirjoittaa. Jotain värejäni löysin sentään, mutta parempi öljyväriliitujen laatikko oli jossain hukassa. Piti käyttää sitä, mitä oli.

Mutta tälle olemattomalle kuvalle annoin sitten nimeksi sen: "Jossain paistaa aurinko..."☀️ Siinä kuitenkin se sininen taivas - ja aurinko.

Sen voi ajatella myönteisessä mielessä, eikä niin kuin minä eilen piirustusta aloitellesssani... Jospa annettaisiin sen vähäisemmänkin säteen ihan vain ilahduttaa meitä...☀️

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/09/meidat-tunnetaan-taydellisesti.html?m=1

Tänä aamuna

En tiedä, miten tulikin mieleeni jostain syystä ennen ylösnousua rippikoulu. En ollut sellaista muistellut, mutta muistin, että itselläni oli rippikoulussa ihan hyvä opettaja; uskova pappi Sakari Pöyhönen. Mutta mietin, että mitähän siellä rippikoulussa nykyään mahdetaan opettaa. Paljon riippuu siitä, joka opettaa, vaikka olisi jotkut yleiset aineistotkin. Ja ajatuksiini tuli, että kaikkein tärkeintä olisi kertoa Jeesuksesta, ja että Hän on elävä. Tulee takaisinkin, ja varsinkin se; mitä Hän on tehnyt puolestamme: kuollut meidän kaikkien ihmisten syntien edestä - että meidän ei tarvitse itse yrittää mahdotonta. Sillä meille itsellehän se omien syntien pois pyyhkiminen on juuri mahdotonta. Ja rippikoulussa, ja muutoinkin, olisi syytä tehdä tehdä selväksi se tosiasia, että Jumala hallitsee tätä kaikkea. Jos nuori väki, tietysti mieluiten vanhojen esimerkinkin avulla oppisi, että kaiken yllä on Jumala joka hallitsee, ihmisillä olisi toivo paremmasta. Ilahduttavaa, ja oikeastaan yllättävää on, että nykyäänkin vielä kuitenkin melko iso osa nuorista käy rippikoulun. Siinä on opetusvastuussa olevilla hyvä paikka olla viemässä todellista toivoa nuorten elämään.

Kun sitten tulin tähän pöydän ääreen ja otin aamulukemiseni esiin, jotenkin nekin vei ajatuksia vähän samoille raiteille, mutta ihan koko kansaa, ja kansojakin ajatellen - että Jumala kuitenkin kaikkea hallitsee.

"... Sinä katselet tarkoin, miten ihmiset elävät..." Jeremia 32:19 KR92

"... olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien." 1. Timoteuskirje 4:10 KR92

Sitten oli jae, joka oli osoitettu alkujaan Israelin kansalle, mutta joka ohje olisi tärkeä meidän kaikkien kansojen ottaa todesta: 

"Näin sanoo Herra Israelin kansalle:

- Etsikää minua, niin saatte elää!

Älkää etsikö apua Betelistä, 

älkää kulkeko Gilgaliin, 

tehkö toivioretkiä Beersebaan!

Pois maastaan kulkee kaikkineen Gilgal,

ja turhuuden huoneeksi tulee Jumalan huone, Betel.

Etsikää Herraa, niin saatte elää..." 

Aamos 5:4 KR92

Tulee mieleen näinä nykyisinä, levottomina aikoina maailmantilannetta ajatellen, että kansojen johtajat, myös Suomen - olisivat viisaita, jos kääntyisivät rukoilemaan Herraa ja hänen apuaan ja viisauttaan maan asioihin. Nythän on niin, että turvaudutaan varmaan aika paljon vain ihmisiin ja etsitään turvaa - niinkuin muinoinkin on tehty - sopimuksista muiden kansojen kanssa. Eihän sellaiset sinänsä vääriä ole, mutta ei sopisi unohtaa kuka on kaiken päätöksenteon yllä: Jumala, Herra taivaan ja maan.

"Hän on luonut Seulaset ja Orionin. Hän muuttaa pimeyden aamuksi ja päivän yöksi. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra." Aamos 5:8 KR92

Siunatuinta ja onnellisinta olisi, jos koko kansa, päättäjiä myöten, rukoilisi Herralta apua ja viisautta. Hän mielellään sitä antaisi. Siunausta  päivääsi❣️

Olipa hyvä kirjoitus luettavissa Annassa. Erään isän tilitystä siitä, miltä tuntuu kun näkee lapsen lähtevän omilleen.

 https://anna.fi/ihmiset/iso-elamanmuutos-sai-arno-kotron-haikeaksi

Vaikka ihmiset on erilaisia, niin samankaltaisuuksia löytyy.

Kännykkäpussukka mohlolle nykykännykälle

Tässä taannoin koitin kovasti kotoakin - kauppojen lisäksi, etsiä jotain, millä kuljetella mohlon kokoista puhelinta. En halunnut mitään liian isoa kassiakaan. Yhdessä takissa on sentään isot taskut, mutta sitä takkia en vain useimmin muuten käytä. Ei näyttänyt helpolla löytyvän mitään. En enää muista, mahdoinko jotain rukouksentapaistakin tuonne ylöspäin heittää🤔 Mutta jonakin päivänä, joitakin aikoja sitten, tuli käteeni jostain varastoinnin syövereistä, vanha, oma tekemäni,  vuosien takainen pussukka, joka oli siis paljon pienemmälle puhelimelle tehty. No siihen mallasin nyt silti mohloani. Leveys ok, pussukan korkeus ei. Pussukan nappia siirtämällä, tai jollain muulla muutoksella siitä saisi kyllä... Vaan eipä olisi voinut olla helpompaa muutosta, kuin mikä esille tuli. Pöydälläni lojui joku kai sukansuusta leikattu kaitale. Sitä vähän kapeammaksi leikkasin ja päät solmuun. Sen kietaisin joustavaksi lisäpituudeksi pussukan nappilenkkiin. Ei tarvinnut ommella yhtään mitään!

 Alinna kuva pussukasta nykyasussaan. 

Siinä olen nyt puhelinta kuljetellut. Hyvin on toiminut tarkoituksessaan. 

---

Pussukan kangas oli aikoinaan jäänyt jämä yhden  villakangastakin lyhennyksestä. Sitten oli joku lyhyehkö remmi, mistä lie se jäänyt. Pussukan takana on kujanne, valtavalle klemmarille - mistähän lie sekin - mutta nyt kantoremmi on siinä kiinni. Jättiklemmari on melkein pussukan levyinen.

Löysinkin alkuperäisen jutun tuon pussukan teosta. Siitä onkin jo 10 vuotta aikaa kulunut: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/04/tuubihuivi-ja-kannykkalaukku.html?m=1