Kyydissä... pelkääjän paikalla?

Yhä uudestaan ja uudestaan sitä löytää itsensä tilanteista ja ajatuksista, jolloin on ns. "pelkääjän paikalla". Ja mitä se sanonta sitten sisällään pitää? Sitähän se, että pelkää olla jonkun kyydissä,  kun vauhti ja mutkat tuntuu liian hurjilta. Mutta entäs kun "rallikuskina" onkin Jeesus?!

(ajatuksia omiin pelkoihini. Eilen kirjoitettua yllä, tänään jatkoa alla) 

Hän on huippukuski, ei ole ketään suurempaa Mestaria siinä lajissa. Hän on voittanut kaikki mestaruudet, on lajinsa suurin Kuningas. Kruunattu, suvereeni. Ja tällaisen kyydissä pelkäämme...?!? 

Mutta ei tämä suurmies silti soimaa meitä. Huolii kyytiin kuitenkin. Siinäkin hän osoittaa suuruutensa, että hän osaa ottaa pelkäävät kyytiläisensä huomioon; puhua rauhoittavasti lempeällä äänellä ja valaa luottamusta Häneen. Ja jos pelkkä puhe ei vielä saa loppumaan tärinäämme pelosta, hänen kosketuksensa, joka on lämmin ja rauhoittava, tekee sen varmasti. Hän sanoo:  Älä pelkää. Minä olen kanssasi! Minä rakastan sinua ja huolehdin sinusta.

Alkuyön sumua eiliseltä.

(Itselläni alkoi taas tänä aamuna pelot nousta pintaan,  kun rupesin korva-asioitani miettimään.  Mutta tuonne toisen blogini puolelle muistiin kirjoittamani jakeet muistuttivat minua siitä, että luottaisin... Luottamuksessa on voimaa.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/05/etta-luottaisin.html

Siunausta ja iloa sekä valoa päivääsi☀️

Arkisia mutkia matkaan...

Eilinen oli erikoinen päivä. Lähdimme isännän kanssa kaupungille. Oli kauppakäynnin lisäksi jokunen muukin hommeli. Kun oltiin sitten jo takaisinpäin ajelemassa, tuumittiin että menikin sutjakasti se käynti ja saatiin ostoksetkin hyvin tehtyä. Sitten kun oltiin jo melkein kotipostilaatikolla, autossa huomattiin joku merkkivalo. Se merkitys etsittiin ohjekirjasta siinä vielä ajossa ollessa. Pihaan päästyä auto sammutettiin, käynnistettiin uudelleen, käännettiin auton nokka lähtövalmiuteen, vain todetaksemme, että vikavalo pysyi. Soitto korjaamolle tuotti käskyn soittaa hinausauto. Se haki auton tänä aamuna. Nyt sitten jännitetään onko vika kallis vai vähempi kallis. Ja miten kauan auto korjaamolla on. Ei olisi kovin kiva ruokia rahdata lähes 30 km linja-autokyydillä/loppumatkan kävely. No, jää nähtäväksi miten tämä nyt menee.

 

Justiinsa tuli isännälle soitto korjaamolta, jossa oli ehditty alustavasti vilkaista ja sanottiin ettei hyvältä näytä. Maanantaina ehtivät sitten enempi asiaa tarkastella.

Repaleiseksi uskovaksi itsensä tuntevalle

Itsensä repaleiseksi uskovaksi tuntevalle armollista puhetta, jota uskaltaa kuunnella kuka tahansa, vaikka ei itseään uskovaksi nimittäisi: 

https://www.tv7.fi/arkki/maailman-tarkein-tehtava/armon-loytaminen-palvelutyon-perustaksi_p89670/

Itse osuin katsoman ja kuuntelemaan ohjelmaa, kun se oli jo yli puolenvälin, mutta se oli hoitavaa puhetta!

Aamulla tulin napsineeksi muutamia kuvia ulkona. Takapihan neljä tulppaaniakin pääsivät kuvaan. Niistä yksi, tuo mutkalla oleva, on ollut herkempi taipumaan veden puutteessa. Mutta kun se on sitä saanut, on se jälkeen nostanut päänsä. Minusta tuo kukkakuva sopikin oikein hyvin nyt tuon ohjelman "mainostajaksi".

Nämä minun muut kuvauskohteetkin - alla olevaa koivikkoa lukuunottamatta - olivat sitä samaa joukkoa, jota halusin ottaa kuviin: niitä, joissa on omat puutteensa☀️

Vanha "Codex Sassoon" - hinta yli 38 milj. dollaria...

Ylen uutinen tuon erittäin harvinaisen, yli 1000 vuotta vanhan käsikirjoituksen myynnistä:

https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-154205

Tässä myöhemmin löytämäni Iltalehden uutinen, joka antaa siitä enemmän tietoa ja kuvankin näkee:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/6391970f-bff3-4212-9310-c417fac08cc7

Sothebys'sin sivuilla kirjasta hyvä esittely:

https://www.sothebys.com/en/articles/sassoon-codex-oldest-most-complete-hebrew-bible

Jotenkin minut yllätti tuolla huutokauppasivustolla sen kirjan näkeminen. Olin tietysti kuvitellut sen joksikin kirjakääröksi... 

Tuntui, että muistutti yllättävän paljon tätä alla olevaa.

 

Kuvituksena minulla tässä reunaa kirjasta, joka on vanhan näköinen, ollen kuitenkin näköispainos v. 1987  Mikael Agricolan teosten osasta I. Sen ostohinta oli 15 euroa. Siitä kirjasta oli juttua jo aiemmin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/04/nyt-on-agricolaa.html

Aamun leipäpala 🍞

Tämäniltainen

Olen sanonut, ettei kevät ole minun lempivuodenaikani. Mutta tarkoitan sillä sitä, kun ei vielä ole lumet sulaneet. Nyt ne ovat. Ja nyt sitten on se  ihana hento viherrys puissa! Tajusin tänään, että sitä minä kyllä rakastan. Mutta se menee niin nopeasti ohitse, vaihtuu vahvempaan viherrykseen, joka sekin kyllä kaunista on. Mutta erityisesti haluaisin tallettaa sen alkavan hennon, vasta aavistuksenomaisen, alkavan kesän viherryksen. Sen, jota silmillä metsässä ihailee, kun harmaan ja ruskean sävyt vaihtuvat valoisampiin näkymiin. Sitä nytkin tavoittelin... Eihän tämä ole ollenkaan sitä mitä minä aioin, mitä tavoittelin, ikkunanäkymästä innostuneena, mutta pidän tästä silti ainakin itse, sen tunnelmasta☀️

Alkavaa vihreyttä ja lämpöä:)

 

Takapihan tuolillakin tarkenisi jo istua. Isäntä sitä on jo käyttänytkin. Minä en. Vilukissana vasta talvikuteista kuoriutunut... Nyt kai jo kuitenkin tohtii tätä kesäksi nimittää:)

Kun vanha myssy kaipasi jotain

Olin tehnyt tämän myssyn vuosia sitten, mutta käyttö on jäänyt tosi vähäiseksi. Osin ihan siitäkin syystä, ettei tämä ole lämmin, vuoriton kun on. Mutta yksi syy nihkeyteen on ollut sekin, ettei se muutenkaan ole miellyttänyt. Myssyn malli ei ole minun naamataululleni paras. Ja sitä epäsopivuutta on vielä oikein korostanut tuo leveä valkoinen raita, joka on ihan kiva pelkkää myssyä silmäillessä, mutta ei minun otsallani. Yritin siihen eilen jotain keksiä, ensin kirjomalla raidan päälle punaista ja sinistä. Ei ollut hyvä. Sittenpä vain solmin punaisen pienen nauhan, joka on ollut jonkun paperisen lahjakassin kantimena. Ja sen päälle sitten pistin  yhdestä rasiasta löytämäni vanhan Tukholma-rintaneulan. Jos se oli minun tätini peruja, niinkuin muistelen, niin ehkä se täti oli saanut sen  siskoltaan tuliaisena. Toisen tädin tytär kun kotiutui jo kauan sitten Ruotsiin. Ruotsissa tosin  on isännänkin sukua samaan tapaan. Ja niin varmaan on monellakin suomalaisella. Eipä yhden "korun" lisääminen myssyä juuri  muuttanut muuksi, mutta kului siinä mukavasti vähän aikaa asiaa pähkäillessä ja värkätessä:)  

Siinä vielä myssy Reettan päässä, niin näkyy siinä oleva tupsukin:) 

Ei kukaan voi tulla Jeesuksen tykö ilman Jumalan vetovoimaa!

Jeesus usein kärjisti sanomisiaan. Kuulijoille saatettiin myös puhua vertauksin, joita eivät kuulijat ymmärtäneet; edes Jeesuksen opetuslapset, joille Jeesus sitten erikseen selitti puheensa tarkoituksen.

Erään kerran Jeesus oli puhunut leivästä, ja sanonut itse olevansa sellainen. Hän jopa sanoi, että kaikkien olisi syötävä hänen lihansa ja juotava hänen verensä. Ja siitäkös useiden mieli myrtyi, koska puhe oli heistä sietämätöntä. Kuulijat eivät käsittäneet, eikä Jeesus siinä selittänyt, että hän tarkoitti sitä, että hän tulee kuolemaan ristillä, vuodattaa siinä verensä, ja se kuolema tulisi olemaan kaikkien ihmisten syntien tähden, uhrina syntien SOVITTAMISEKSI. Jossain kohtaa Jeesus kehottikin viettämään ehtoollista hänen muistokseen ja sanoi siinä olevan se hänen ruumiinsa ja verensä.*

Vanhan liiton aikana (siis ennen Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousua) uhrattiin  virheetön lammas syntien tähden. Ja kun jokainen ihminen jatkuvasti kuitenkin rikkoi/rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, uhreja oli jatkuvasti tarvis uhrata. Mutta nyt, Jeesus oli virheettömänä uhrina (karitsana), taivaasta tulleena Jumalan Poikana, ihmiseksi syntyneenä,  ihmisen elämän ilman syntiä eläneenä - ja nyt hän antoi itsensä uhriksi kaikkien ihmisten puolesta! Ei tarvita enää uhreja syntien tähden, sillä se Jeesuksen antama uhri riittää - jokaiselle joka vain sen omalle kohdalleen tahtoo omistaa!

Huomattava on - Jeesuksen sanojen mukaan - ettei  kukaan voi tulla hänen luokseen, ilman ettei Isä Jumala olisi vetämässä sinne. 

"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." Johannes 6:65

Kun jotkut siis suuttuivat Jeesuksen leipä 🍞 ja  viini🍷 puheista, hän totesi: "Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä." Joh. 6:63 KR-92

---

*Jeesus asettaa ehtoollisen juuri ennen kärsimystään: Evankeliumi Luukkaan mukaan, luvusta 22, v. -92 käännöksen mukaan: 

Jumalan todistus pojastaan Jeesuksesta

 

Pykäsin pitkähihaisen t-paidan

Ostin Joensuun Kontista sinisen trikoopalan. Siitä sain paidan aikaiseksi. Leikkelin yhden vanhan paidan mukaan palat. Ihan käyttökelpoinen siitä tuli. En huolitellut helmaa enkä hihansuita, enkä kaulusta takaa. Ne saavat rullautua.  Kauluksen etuosaan ompelin suunnilleen kolmion muotoisen tilkun, joka oli vähän "niinsunnäin" -palanen ja koko kaulushomma  kokeilu ja yritys päästä vähällä vaivalla...  Sen "viimeistely" vaatikin sitten eniten vaivannäköä ja pähkäilyä, kun sivusaumojen kohdat jäi rumasti näkymään. Ompelin vihdoin pienet kolmiot kaulukseen sivusaumojen päälle. Tyypillistä minulle, että kun yrittää vähällä päästä, tulee työlästä silti ja varsinkin... Isot saumat puserossa ompelin vain tavan siksakilla. Sen olen todennut ennenkin ihan toimivaksi, ei vaadi muuta.

Kuviin otin vähän koruja, mutta niitä tuskin arjessa  paidan kanssa paljon näkyy. Ellei sitten liian korkealle nouseva kaulus rupea ärsytttämään. Siihen auttaa kuvissa oleva vanha huiviklipsi. Sekin mahdollisuus on, että otan vielä tehdäkseni kaulukselle jotakin, jos siltä tuntuu.  

Auringon valaisemat auringonkukat

Tämän olin tehnyt vesiväreillä yli 20 vuotta sitten. Vuosi 2002 oli pienellä taulun alakulmaan merkattu. 

Nyt se lojui yhden laatikon päällä aurinkoa ottamassa☀️ Oli tullut taannoin esiin yhdestä laatikosta ja odottaa jotain sijoituspaikkaa seinältä.

Kuvitusyritystä psalmin 18 kohtaan

Kyseisen psalmin kohta oli kiehtonut jo tammikuussa mielikuvitustani ja saanut minut aloittamaan piiirustelun. Homma oli jäänyt kuitenkin  kesken ja tuntui ettei siitä valmista tulekaan. Muutama päivä sitten se tuli taas näppeihini ja innostuin jatkamaan yrittämistä. 

Alunperin mielikuvituksessani oli enemmän ihan sitä, mitä teksti sanoi, eli siinä olisi ollut mustaa paljon ja sitä taustaa vasten sitten kaikki muu. Mutta se olisi ollut liian vaativaa minulle, kun tämäkin jo oli hankala saada valmiin oloiseksi.

Voi olla, että olisi kannattanut jättää vain lyijykynän jäljelle ihan, mutta enhän malttanut olla kokeilematta väritystäkin puuväreillä. Ja niitä siitä sitten  välillä kumitin pois useampaankin kertaan ja taas kokeilin uudestaan...

Mökki... taas!

 

Mutta kun näkymä keittiön ikkunasta siihen on aina hieman erilainen, vaihteleva. Ja siten kiinnostava. Riippuen vuorokauden - tai vuodenajasta. Tai ihan vain valon määrästä, tai sen puutteesta. Toisinaan tuo esiin, toisinaan peittää jotain. Mökki ja metsä itsessään kuitenkin aina samat:)

Metsäistä pieneen karkkilaatikkoon

Aamulla sumuinen ikkunanäkymä  minut innosti tähän kokeiluun🌫️🌳 Mutta ainahan se on niin, että tulos on todellisuudesta eroava jotenkin (ja siten myös epätyydyttävä omasta mielestäni).  Mutta näillä mennään, mitä on🙂 

Alla kahvikuppi kokoluokan osoittajana tälle kuvalle.

Vähän sarjakuvan tapaan...

 

Eilen sain valmiiksi tuon. Se sai alkunsa kuten  moni muukin kuva, siitä kun luettua näkee mielessä jonkinlaisena kuvana ja haluaa kokeilla, saako aiheesta kuvaa tehtyä.  Tämä on tehty  kaupasta ostetun pizzapaketin pahville. Se oli sellainen kohoraidoitettu se alimmainen osa, ja se  osaltaan sai ajattelemaan sarjakuvaa...:) Jo aiemmin tein yhden kuvituksen tällä tavoin. 

Tänä aamuna huomasin vielä yhden jakeen, Jeesuksen sanomisen, jonka voi kuvaan liittää kuin saatesanoiksi: "Kun hän näki väkijoukon, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma  paimentaa vailla." Evankeliumi Matteuksen mukaan 9:36  (v. 1992)

🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑

Ja tässä se aiempikin sitten.  Olin siitä aikonut juttuakin, mutta se homma oli jäänyt kesken. Olin kirjoittanut kuitenkin jo kuvan selitykseksi näin:

"Olin joku viikko sitten piirustellut tuota, mutta se oli jäänyt vähän keskeneräiseksi ja vaille väriä. Kun se tuli eilen piirustuskasastani esiin, minua vähän huvitti kyseinen tekele. Otinpa sen sitten jatkokäsittelyyn ja tuollainen siitä tuli. Koko homma, eli kuvan idea, perustui yhteen jakeeseen, jossa jotkut kaivoivat toisille kuoppaa, mutta putosivat siihen itse! 

Kuvassani eläimetkin häiriintyvät lähestyvistä kuopankaivajista. Mutta kun tilanne on ohi, palailevat linnut taas lähistön puihin lepäilemään ja apina herkuttelemaan banaaniansa."

Kuvittelemisiin🕊️🙂 

T: Tuula

Valopöllö🙂

Ehkä on aika pöllöä tällaista juttua tehdä... mutta kun minun mielestäni tässä keittiön pöydän ääressä istuessa tuolla katonrajassa on kiva auringon tekemä pöllö☀️ Siinä se on siivet levällään.

Se oli "tehty" sinne sillävälin, kun toista juttuani pykäsin🙂  Siinä toisessa oli mainitaa jutun lopussa myös siitä, mitä valon tekosia tänä aamuna ulkona ihastelin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/04/matkan-rasitukset.html  

Valoisaa päivää sinulle❤️

Pitihän ne koivet käydä taaskin upottamassa lumihankeen - hankikantosilla:)

Lähdin kävelemään aamulla kouluun menijöiden kanssa samaan aikaan. Kun oli pakkasaamu, piti päästä metsäaukion hankikantosilla kävelemään. Hanki kantoi paremmin kuin olin luullut, ja niinpä tein pidemmän lenkin  kuin olin aikonut.

Tuonne alas tummaan laaksoon en aikonut mennä. Menin täällä ylempänä.

Tuolta tulin.

.

Ja toisen rinteen reunamilla mielestäni kivoja yksityiskohtia bongailin.

Sitten tulin taas valinnan paikalle... Tiesin entuudestaan, ettei tuolla soisella alueella ole yleensä ollut hankikanto kovin kestävää. Päätin kuitenkin mennä, koska eipä tuonne juuri muutoin tule mentyä.

Ja niinhän siinä kävi, että kun olin jo aika lähellä tietä, alkoi jalka upottaa oikein kunnolla. Luulin jo jossain vaiheessa, että pitääkö minun kontata se loppumatka. No, onneksi ei, mutta pienetkin näreet oli tukena ihan toivottavia. Pelkäsin vielä, että jos siellä vaikka kadotan kännykkäni johonkin lumeen, koska ylläni olleessa takissa oli avotaskut. Lunta sain kuitenkin rapsia sukistani ja kopistella saappaista tukevalle tielle päästyäni.

Tuolta tulin, ja tuonne menin. Auto piti viimeksi jättää alas, koska tie on niin jäinen. Roskistakin siirrettiin  hieman, että sen tyhjentäjä pääsee siihen paremmin käsiksi. Se olisi normaalisti tuossa oikealla kuusen ja auton vieressä.

Joissain kohtaa tien keskikohta alkaa olla sulaa, mutta toisia paikkoja on hiekoitettu varsinkin kävelijöitä ajatellen.

Kun pääsin kotipihaan, koivussa joku lintu lauleskeli  niin kesäisen tuntuisesti🐦 

Vähän huvittavaa oli, että tytöt kerkesi Lieksan keskustaan kouluun lähes 30 kilsan päähän ennen kuin minä kotiin - tältä ihan lähikierrokseltani🙂