Iltapuheista musiikkiin ja aamuun

Kuvan vihkototeksti on tuolla alempana luettavisssa selvempänä, naputeltuna☀️

Laulukirjan päällystin joskus kauan sitten tuollaisella paperilla. Muistelen, että paperi olisi ollut peräisin jostain silloin sulhoni - nyt mieheni - lähettämästä kukkapuketista, tms.,  kääreenä ollut. 

---

Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä.  Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että  saisimme  vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..." 

Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin. 

Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan  kyseisen laulun: 

Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636

Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.  

Aurinko "kuvaa" keittiövälineitä...

Aamuaurinko teki kuvajaisen keittiön seinään☀️ Siinä näkyy keittiövälineet, jotka riippuvat kuivauskaapin sivussa.

Sieltä viistosti valo sisälle - ja kuva seinään🙂

Nyt on ollut kiva, kun on saanut niin aamulla kuin illallakin, ihailla lisääntynyttä valoisaa aikaa, auringon näkymistä!☀️

Lieksalaista: Ylen juttu Paaterista, jossa on taiteilija Eva Ryynäsen taiteilijakoti, ateljee, kahvila ja kirkko

Kesällä on kuulemma kaksipäiväiset juhlat! Tuossa Ylen jutussa on myös esillä kuva siitä Seitsemän veljestä -veistoksesta, jolla maatilan emäntä Eva Ryynänen aikoinaan pääsi opiskelemaan  kuvanveistoa:

https://yle.fi/a/74-20211870

Evan ateljee tehtiin navettaan, kun Eva ja Paavo pistivät lehmät 🐄  pois.  Evan suurin taideteos on ateljeekodin pihassa seisova, vuonna 1991 valmistunut upea kirkko.

Paateri sijaitsee Lieksassa - sanon nyt näin: Vuoniskylillä - koska niin Vuonislahti, kuin Vuonisjärvikin mainitaan kyläksi, jossa se on. Osoitteessa on kuitenkin Vuonisjärvi. Ja Lieksa Joensuu -tieltä on opasteet sinne. En osaa sanoa syytä siihen kylä-epäselvyyteen. Liekö niin kahden kylän rajalla, että jossain virallisissa asioissa se on osa Vuonislahtea; mutta niinkuin joskus jostain saatetaan sanoa; että käynti on Vuonisjärven puolelta🤔 Sijainti on selvä kuitenkin🙂

Tässä vielä Evan elämästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Eva_Ryyn%C3%A4nen

---

Taannoinhan katselin Kuulokeskuksessa käydessäni yhtä Eva Ryynäsen teosta, joka seisoi siellä odotustilassa; siitä kuvia tuossa jutussa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/02/arkea-kuulolaitteet-vaihtoon-ja.html

Elämän matkalaisille

(Viikko sitten, maanantaina, matkallelähtöpäivän aamuna luettuja jakeita...)

"Minä ylistän sinua, Herra. Sinä nostit minut syvyyksistä, et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi. Herra, minun Jumalani, sinua minä huudan avuksi, ja sinä teet minut terveeksi. Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään. Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään! Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku, mutta aamulla ilo." Ps. 30:2-6 KR-92

"- Puhu heille:  Herra sanoo näin: - Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin? Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin? Minä olen kuunnellut heitä tarkoin - eivät he puhu niinkuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt?" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt." Jer. 8:4-7 KR-92

---

Sopi mielestäni matka-ajatuksiin ajatellen elämän matkaa ja Jumalan läsnäoloa siinä meidän kanssamme.

Jeesus muuten lupasi; sanoi: "... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20, vuoden -38 käännös. Uudempi käännös: "...kaikki päivät..." Siinä meille todellinen lupaus, luotettavalta lupaajalta!

Opetuslapset näkivät Jeesuksen vuorella Galileassa, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. "Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: " Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:17-20 KR-92

 

Tuohon päättyy Matteuksen evankeliumi. 

Minua puhutteli tuosssa sekin, että Jeesus tuli siihen kunnioituksesta kumartaneiden ja myös epäilijöiden luo, ja puhui heille...

----

🧐Kun oli jutun naputellut, huomasin ettei se olekaan siellä minne sen aioin... No nyt sitten kai laitan sen sinne toiseen blogiinkin, johon sitä aioinkin lähes viikon juttutauon jälkeen.

No laitan nyt tähän sitten parit kuvat vielä. Siinä oli silloin lähtöpäivänä parta huurteessa, kun oli - 14 astetta pakkasta kun käveltiin isolle tielle linja-autoa odottamaan. Toinen kuva paluusta kotiin, kun lunta sateli varmaankin koko päivän, vaikkakin hiljakseen, mutta kun koko päivän... Junan ikkunoista näki lähinnä harmaata. Jotain 8-9 tuntia meni koko matkaan, ja matkustustapoja ehti olla useampi siinä kun Espoosta lähdettiin kotiin. Viimeinen osuus kotiin kävellessä päivän istumisen jälkeen olikin aika väsynyttä tallustelua. Oltiin sentään oltu sen verran kaukoviisaita, että yritettiin mahdollisimman vähillä kantamuksilla matkaan silloin lähteä. Kummallakin yksi kassi. Mutta ne vähätkin tuntui palatessa painavilta.

 

Rannekkeissa perhoset - tilkussa kettu

 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/02/perhosrannekkeisiin-ohje-ja-pieni.html

Juna- ja silta-asioita - myös Lieksan sillasta vähän

Mekin tällä viikolla madeltiin junan kyydissä Syrjäsalmen sillan ylitys hidasta vauhtia.  Nuo kuvat otin juuri äsken. Ja sitä ennen lukemani Ylen uutinen kertoo junan vauhdin olevan siinä kohtaa huimat 10 km tunnissa. 

Tässä se Ylen juttu aiheesta: https://yle.fi/a/74-20211279

Meillä on vielä junamatkan jälkeen kotiinpaluussa osana Joensuusta tunnin linja-automatka ja sitten tallustelu kotiin noin puolitoista kilometriä kelissä, joka on vielä arvoitus. Onko tie aurattu, vai kahlataanko hangessa... Monta vaihetta matkassa ja tuntien istuminen kun Etelä-Suomessa käy. Silti kiva kun saa käydä välillä, kiitollisia saadaan olla siitä, että päästiin taas rakkaita näkemään. Ja nähtiin yhden opiskelijakämppäkin ekaa kertaa nyt. Kuvissa toki oltiin jo ennenkin nähty.

---

Tuota yllä olevaa juttua junassa kirjoittaessani mieleeni tuli, että eräs blogiystävähän kaipasi kuvia Lieksaan tulevan uuden sillan eli sen Kaarisillan (eli Mähkönsillan) tilalle tulevan sillan kuvia, edes jotain siitä.  No nyt kun kotona olen, rupesin etsimään ja löysin ihan tuollaisen sivuston, johon aika ajoin laittavat kuvia projektin etenemisen mukaan. Viimeisin kuva siellä näkyi olevan tammikuulta:

https://lieksa.fi/asuminen-ja-ymparisto/kadut-ja-yleiset-alueet/mahkonsilta-siltaprojektin-seuranta/

"Eilisen," mietteitä, eilisen kuvia

Tämä "eilinen", joka otsikossa on, näyttää olevan viime kuun puolelta. No samapa tuo. Yhtä ajankohtainenhan se on silti. Nyt olen kylläkin reissussa; se on ihan kirjaimellisesti tämän päivän arkea. 

(Linkistä näkee isompana, mutta näkee tuolta altakin kuvina toisen blogini puolelta. Sen blogini otsikon alla ei enää lue tuota tekstiä: "... mietteitä matkalla taivaaseen", vaan vaihdoin siihen kohtaa jakeen, joka viittaa siihen mihin toivomme perustuu; ja sehän on Jeesus. Olisi ne "mietteet" siinä lisänä saanut olla, mutta eipä enää mahtunut. Niinpä sitten voi leikillisesti sanoa, että Jeesus täytti senkin paikan kokonaan🙂)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/01/jeesus-on-kutsunut-han-on-myos-israelin.html

---

Yllä olevien kirjoittelujen jälkeen luin vielä Brander-blogista tekstin, jossa puhtaan juuri siitä, kuinka vahva perustuksemme - Jeesuksen, eli Jumalan - työ hyväksemme on:

https://www.brander.name/2026/02/takaisin-kestavalle-perustalle/

Mieleeni tuli: vahva kuin linna:) Siinä ei omat teot mitään lisää.

Aamullista

Sain ennen ylösnousua mieleeni rohkaisevan ajatuksen. Se päätyi otsikoksi vihon sivulle ja kirjoitelmaan toisen blogini puolelle. Linkki siihen tuosta, mutta tuosta altakin näkee; paitsi jos tahtoo myös katsoa mitä nuo Raamattu.fi -linkit siinä vielä tarjoilee. Sinä olet kuitenkin Jumalalle rakas, sinut hän tahtoo💌

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/palvelkaa-siis-herraa-varmoina-siita.html

Se oli silloin ollut iso uutinen ja puheenaihe...

No mikä niin? No se, minkä sivusilmällä silmäni rekisteröivät ja tarkasteluun ottivat, ihan muuta etsiessäni. Se oli tapahtunut Tessalonikassa.

"sillä kaikki kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa." 1. Tess. 1:9 KR-92

Sen on täytynyt olla tosi ällistyttävää!

"Näin teistä on tullut esikuva kaikille Makedonian ja Akhaian uskoville. Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikunut Makedoniaan ja Akhaiaan, onpa uskonne Jumalaan tullut tunnetuksi kaikkialla muuallakin. Meidän ei tarvitse siitä puhua, sillä kaikki kertovat, mihin meidän käytimme teidän luonanne johti..." 1. Tess. 1:7-9 KR-92

Tessalonikalaiset siis yht'äkkiä olivat hylänneet vanhat jumalansa ja palvontakohteensa niin, että siitä tuli uutinen, josta puhuttiin kaikkialla.  Jokin oli todella vakuuttanut heidät! 

--

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/se-armosta-toinen-taytti-lain.html

Nämä ikivanhat maat yhä kartalla ja uutisotsikoissa

Tässä juttu, jonka olin vuosi sitten tammikuussa kirjoittanut, mutta jättänyt sen silloin luonnoksiin. 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/mesopotamiasta-irakista-ja-vahan.html

---

Kuva sensijaan täältä lumisesta maasta ihan tältä aamupäivältä; ihana aurinko:)

Aamun unesta, ja ajatuksia siitä

Heräsin siihen, että olin nähnyt jotain unta. Se oli ollut sekava ja sisältänyt useampaakin tilannetta. Eilen illalla katsottiin yhtä elokuvaakin, jossa oli vauhtia, mutta uni ei tuntunut sisältävän kuitenkaan tilanteita suoraan siitä; mutta on kukaties voinut silti vaikuttaa taustalla sekin.  Mutta uneni lopussa oli sitten ollut jotain niin suurta ja odottamatonta riemuakin, että sen vuoksi oli pakko alkaa heti herättyä yrittää muistella mitä siinä oikein oli. Usein unet haihtuu päästä hyvin nopeasti, jos ei heti ala muistella tapahtumia.

No tässä oli mm. sellainen tapahtuma, että jonkin ison vesialueen aalloilla oli jokin alus lähdössä johonkin hommaan; lipumassa jo vähän matkan päässä. Mutta sitten tapahtui jotain aivan odottamatonta ikävää; sillä alus upposi vieden siinä olleen väen mukanaan. Vastustavat tahot olivat järjestäneet sen onnettomuuden. Alus oli upotettu tarkoituksella. Mutta mitä siitä seurasi? Ne, jotka olivat torpanneet alkavan työn, saivat huomata, että heidän aikomuksensa kääntyi nyt aivan päinvastaiseksi! Tulikin sellainen oikein kansanliike, sellainen kannatus, ettei kukaan ikinä olisi voinut aavistaa sitä. Asiat kääntyivät aivan päinvastaiselle kannalle. Suosio sille, mitä pidettiin väheksyttynä ja kaihdettuna, olikin nyt suurin ilon ja riemun ja kannatuksen aihe!

Kuten sanoin, oli uneni sekava ja sisälsi useampia asioita. Mutta minulle se toi riemullisen näkökulman heti aamusta: Niinhän kerran ainakin tulee olemaan: Jeesus on kaikkien huulilla, iloaihe! Juhlittu Kuningas👑  Vaikka nyt se kuinka tuntuisi aivan... 

---

Ylösnoustuani ja tähän pöydän ääreen tultuani, oli luettavissa (vanhasta Päivän Tunnussanasta) tällaisia jakeita: 

"Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa..." Ps. 22:28 KR-92

Jumala - "joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." 1. Tim. 2:4 KR-92

"Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne..." 5. Moos. 32:47 KR-92

Kuvat viimeviikkoisia.

Ja tässä vähän eilistä, toisessa vaateblogissani:

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2026/02/oranssi-neuletakki-ja-ruskea-pitka-hame.html

Eilisen piirros; näissä kuteissa, valon ja varjon vaihtelussa

Kuvan tekemisen idea tuli eilen, kun istuin kotona paikalla, johon aurinko soi säteitään. Näin silloin oman olemukseni ns. postimerkin kokoisena kuvana kännykän ruudun alalaidassa, ollessani  tyttären kanssa videopuhelussa. Tunnelma kuvassa oli jännä, taustalla tummaa, ja välillä olivat kasvoni puolittain valaistut. Valon kohdat paikkaansa vaihtelivat, kun aurinko jatkoi kierrostaan. Minähän näköjään nuorruin kovasti tekemässäni kuvassa; harmaa ja valkeakin on tukastani kadonnut, eikä suupielissäkään ole viivoja alaspäin... Näyttää ihan nuorelta... tytöltä:)  

Vaatteet sentään on ihan tätä päivää, ylläni nytkin pitkän, ruskean hameen kanssa oranssi neuletakki ja sen alla tiilen värinen trikoopusero.

---

Ruskean hameen näkee vaikkapa tästäkin. Se on ollut useammassakin jutussa vuosien aikana vaateblogissani: 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2019/01/idea-1978-kasityolehdesta-neulerusetti.html

Arkea: kuulolaitteet vaihtoon. Ja taidetta selän takana...

Siis Kuulokeskuskäynti tänään Joensuussa sairaalalla. Se tuntuu aina tympeältä, vaikka ei siinä mitään niin kummoista ole, edes pelkäämisen aihetta, kun nuo vaihdetaan. Korvakappaleetkin oli tehty jo edellisellä kerralla valmiiksi. Nyt ei tarvinnut varsinaisesti kuuloakaan tällä kertaa testata silleen  kuulokkeet päässä, yksinäisessä kopissa nappia painellen, jos sattuisi joku piippaus omiin korviin kuulumaan. Selitin isännälle matkalla autossa sitä asiaa, että miten se vaikuttaa; tulee semmoinen epäkelpo olo, kun ei kuule kunnolla. Sellaista ei tietenkään tarvitse tuntea, höhlä ajatus mokoma tunne; mutta sitä miltä itsestä tuntuu, ei aina voi hallita, vaikka mitä sanoisi. Nytkin siellä oli minua palvelemassa oikein ihana ihminen:)

Nyt sitten totuttelen taas uusiin laitteisiin, tai paremminkin sanoen, niihin isompiin ääniin joita taas kuulen. Auton moottorikin mylvi niin kovalla äänellä möyryten, kuin olisi ollut joku ralliauton moottori!  No näistä kuulolaitteistahan pystyy aina itse voimakkuutta säätämään kyllä, ja niin teinkin. Pitääkin vielä mainita tämä: nykyään kuulolaitteita saa muuten ladattavanakin. Minä tosin otin entisen sorttiset eli paristoilla toimivat. Mitäs sitä hyvää vaihtamaan😅

Meillä meni siellä odotellessa enemmän aikaa kuin itse asioinnissa. Odotellessa nappasin kuvan selkämme takana seisoneesta Eeva Ryynäsen taideteoksesta. Siitä kuva tuolla alla. Hän oli Lieksasta, Vuonisjärveltä. Paateri on hänen taiteensa paikka; hänen puusta veistämiään taideteoksia. Hänen isoin työnsä oli kotinsa ja ateljeensa pihapiiriin rakentamansa Paaterin kirkko, joka on hyvin suosittu. Ja kahvilarakennus on myös tosi kiva.

 Mutta tässä nyt siis sairaalalla otettuja kuvia.

Eeva Ryynänen: Elämän syke.

Paaterin muuten on avoinna hiihtolomaviikoilla,  kertoo Lieksan Lehti:

 https://www.lieksanlehti.fi/paikalliset/9205415

Kuulokeskuksen jälkeen jälkeen kävimme vielä Fidadssa ja Kontissa. Ja lähempänä kotimaisemia vielä ruokakaupassakin Enossa. Semmoinen päivä. Iltapimeällä tulimme takaisin. Isäntäkin pääsi olympialaisia katsomaan😅

63 vuotta sitten helmikuussa

 Vanhempani sanoivat toisilleen: "Tahdon."❤️

https://mustavalkoisinkuvin.blogspot.com/2017/02/helmikuinen-vihkipari.html

---

Muutama päivä sitten käytin yhdessä jutussa kuvaa, jossa oli isä ja minä... Joskus vuoden -64 keväällä otettu kuva, koska ollaan ulkona portailla, minulla yllä  äidin tekemä kastemekko. Olin kylläkin saapunut vanhempieni omaan hoitoon sairaalasta jo jouluaattona -63. Mutta senaikaisella laatikkokameralla ei niin vain sisällä kuvia otettu, jos ei ollut oikein hyvästi valoa. Salamaa kun kamerassa ei ollut.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/jumalan-syli-on-avoin-niin-vahvalle.html

Metsämökin ukko ja akka sunnuntaikävelyllä

Metsässä, kuinkas muutenkaan😊 Oli sentään jo  niinkuin poluntapaista tullut sinne jo aiemmin, sillä joitakin kertoja on jotkut meidän huushollista siellä jo tallustelleet.

Aurinko veti ulos☀️ Se paistaa niin ihanasti tuonne kallioille.

Toisen blogini puolelta: Miten Jumala saattoikin "sijoittaa" meihin ihmisiin!?

Toisen blogini puolella, kun tänä aamuna pohdin, etten tosiaan itse ollut mikään hyvä satsauskohde Jumalalle🤔 Miten hän saattoi tehdä sellaisen hankinnan?!  No rakkaus teettää yllättäviä asioita! Sinäkin oot sillä hankintalistalla ihan taatusti...😍

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/miksi-satsasit-meihin-emme-olleet.html

Yön valokuvia - ja vanha öljyvärityö talosta

Menin poikkeuksellisen myöhään nukkumaan, oli jo yö. Muut jäivät vielä valvomaan. Sängynlaidalle istahtaessani katsoin ikkunoista jännittävän näköisiä näkymiä... Piti nousta hakemaan vielä kamera.

Tämä alin kuva näyttää samaa, jota iltaisin usein huvittuneena silmäilen: ihan kuin meillä olisi  tuollainen "pergola", tms. tuossa takapihalla valkoisine seinineen. Ne syntyvät sinne pimeänä aikana heijastuksena olohuoneen seinistä.

---

Mutta yökuvien lisäksi nyt tältä aamulta kuva. Siinä on tekemäni öljymaalaus v. 2001. Siinäpä on juuri talon takapiha. Kuvaan tuli nyt näin aamulla hieman ylimääräistä valonsädettä, kuin  taivaalta,  kun oli lamppu siinä ihan lähellä.

Jostain tuolta suunnalta metsästä, jonka allaoleva kuva näyttää, aikoinaan valaistua taloa katselin, ja sain idean yrittää siitä kuvaa tehdä.

Ja nyt onkin jo aamun valo:)

Puseroprojekti vaateblogini puolella

Tänään puikoilla: Neulepusero, jonka ohje on peräisin v. 1988  käsityölehdestä. Homma loppusuoralla, toinen hiha puikoilla. Tyttären ja minun yhteisprojekti. 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/01/puseroprojekti-v-1988-suuri.html

Päivämies: "Siunauksen äärellä on hyvä olla"

Netin uutistarjonnasta osui eilen silmiin juttu, jossa oli mielestäni; sanoisinko nyt siunaavia, hyviä ajatuksia arkisten asioiden ääressä huomattu ja sanoitettu. Oli oltu viestintäkurssilla siinä.

"Siunauksen äärellä on hyvä olla - Viestintäkurssilaiset keskustelivat kohtaamisista" - Päivämies: https://share.google/9iyPOod4wYv36eZzT

Päivämies on Rauhanyhdistyksen lehti. 

---

Jeesukseen uskovien seurakuntia on hyvin monenlaisia. Toisten tavat voivat tuntua vierailta ja herättää erinäisiä epäluuloja. Kuitenkin ollaan samaa Jumalan perhettä. Ja niinkuin aamulla tulin miettineeksi aiemmin, seurakunta on sairaiden, monia vaivoja omaavien ihmisten yhteisö.  Jos ei ruumiillista sairautta olekaan, ollaan kuitenkin kaikki Jumalan parantavan kosketuksen tarvitsevia silti jokainen. Hänen hoidossaan sairaina ja "terveinä". 

Siunatkoon sinua Herra Jeesus itse tänään. 

Ihana huomio tänä aamuna luetusta

Ihana huomio, Päivän Tunnussana -kirjasen tuomana esiin. Siinä kun oli jae niin kirjoitettuna, että Jeesuksen nimi siinä alussa oli myös mainittu. Tärkein seikka selvisi heti siinä. Raamatussakin asia selviää, kuka sen  merkittävän asian teki, kunhan lukee enemmän jakeita edestä ja takaa; mutta kirjasessa asia tuli selväksi yhdessä jakeessa, kun sen Vapauttajan nimikin oli heti alkuun selvennykseksi laitettu; näin siis Päivän Tunnussana: Jeesus tuli päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. Hebr. 2:15

 Jeesus - kuolemanpelosta Vapauttaja!

"Kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina." Sitähän me ihmiset todella jokainen olemme kokeneet. Kuolema on ollut koko ikämme se suuri peikko ja "vihollisista viimeinen", jota emme itse kykene voittamaan. Pelkäämme, mihin joudumme kuoleman ottaessa meistä valllan.

Mutta nytpä onkin kuoleman valta murrettu! Vaikka jokaisen ihmisen ruumis eli kroppa tai keho; kuolee, kuolemalla ei ole valtaa pitää meitä, koska Jeesus omalla kuolemallaan hankki meille uuden elämän - taivaassa, Luojamme luona. Se on lahja jokaiselle halukkaalle vastaanottajalle.

Raamattu, vuoden 1992 käännös selittää: "Sen kuitenkin näemme, että tuo "lyhyeksi aikaa enkeleitä halvemmaksi asetettu", Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla". Armollisen Jumalan tahto näe oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. 

Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: - Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Hän sanoo myös: - Minä turvaan Herraan, ja edelleen: - Tässä olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siksi hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä - hän ottaa suojelukseensa Abrahamin* suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan." Hebr. 2:9-18 KR-92

*Abraham: uskon isä, jokaisen uskovan isä. Hän on siis paljon enemmän kuin vain israelin kansan isä.