Petivaatteiden vaihto - ja silmänilo välillä siinä...

Korjaus illalla: Voi kamala, ja samalla huvittaa; ei sentään "periaatteiden vaihto"😄 - kuten äsken huomasin otsikossa lukevan... Vaan petivaatteiden!

---

Kyseisen homman, josta en yhtään tykkää, silmänilo on kyllä välillä nämä tyttäreltä joskus saadut pussilakanat. Kumpaakin on vain tuo yksi. En ole vuosiin pitänyt sitä linjaa kuten nuorena, että samanlaiset pitäisi olla. Se on ihan arkinen "päätös", jota ei ole varsinaisesti tehty, vaan sitä laitetaan mitä on. Minä olen "ominut" itselleni laitettavaksi tuon vaaleanpunaisen talon pihapiirin horsmineen ja pihalla oleilevine eläimineen. Isäntä saa sitten tuon suomalaisen järvenrantamaiseman koivuineen.

No otinpa vähän kehnosti kuvan, kun horsmat jäi kuvasta käänteiden alle. No siellä ne silti on, ruusujen lähellä pitkinä kasvamassa, muiden kukkien kanssa.

Nämä ovat Vallilan pussilakanoita kumpikin. Etualalla nimeltään Mansikkapaikka; toisen kuvaa en onnistunut netistä löytämään, joten sen nimi on yhä arvoitus.

---

Kun nyt istun tässä keittiön pöydän ääressä, osui tuolta pihalta taas silmiini tuo meidän pihalla oleva mökki - aikoinaan leikkimökiksi tehty, vaaleanpunainen... 💕

Mikäs ihmeen vaaleanpunainen päivä, tai viikonloppu, tämä oikein on, nyt mietin; sillä aamulla minulla oli palamassa vaihteeksi kynttilä pöydällä, sellainen pinkki. Ja eilen laitoin ylleni vaaleanpinkin puseron ja sukkahousutkin sitä väriä, mustan puolihameen kanssa. Kaipa minä nyt sitten jotenkin tarvitsen tätä väriä nyt, vaikka en ole sellaista muuten ajatellut.🌸

Kaksi "kuvaa" Pietarista

Roomalaisen sotilaan kotona:

"he kuulivat kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi." Apostolien teot 10:46-48 KR-92

Kyseessä oli Corneliuksen koti. Voi ihan kuvitella kuinka Pietari ehkä kääntyy katsomaan taakseen ja tokaisee muille tuon: "Kuka voi estää..." Niinpä. Kuka voi estää, kun Jumala on pyhittänyt, antanut uskon lahjan!

---

Toinen tilanne, paljon aiemmin:

Kun Pietari on kalastanut koko yön, eikä ollut saanut mitään, tuli hänen veneeseensä jotain muuta. Jeesus tuli siihen rannalle ja käytti sitä venettä puhujapönttönään, pyytäen Pietaria soutamaan vähän ulommaksi rannasta. Puheen loputtua Jeesus käski soutamaan syvemmälle ja laskemaan verkot veteen. Pietari esteli, koska eivät olleet saaneet mitään koko yönä. Mutta jostain syystä hän sitten kuitenkin teki Jeesuksen pyynnön mukaan. Ja kaloja tuli niin paljon, että verkot alkoivat revetä. Kaloja oli veneiden täydeltä, ja oli pitänyt pyytää toinen vene apuun.

"Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: "Mene pois minun luotani Herra! Minä olen syntinen mies." Luukkaan evankeliumi 5:8  KR-92

Mutta Jeesus kutsui sen syntisen, ja muitakin, seuraansa. Kalastajasta tuli toisenlainen kalastaja. Pietarilla olikin sitten kalastusvälineenä "valoverkko" - Jeesuksen ristillä tekemä työ hyväksemme🌟

Olin kirjoittanut tekstin joitakin päiviä sitten, mutta oli jäänyt julkaisematta. Osui sitten tänä aamuna silmään, kun toiseen blogiini, aamujakeista aiheen saaneena, kirjoitin siitä kun Paavali ryhtyi kerskailemaan... Mutta siinäkin oli se toinen puoli:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/01/kun-paavali-ryhtyi-kerskailemaan.html

Eilen katsottu elokuva... jäi mieleen!

"Green border". Se oli elokuvan nimi. Ja se oli sitä luokkaa, että tänä aamuna aamuluettaviksi* osuneet jakeetkin näki ikäänkuin sen elokuvan valossa; siihen eräällä tavalla liittyvänä, vaikka  ne puhuvatkin varsinaisesti vähän eri asiasta. Mutta armeliaisuudesta toisia kohtaan kuitenkin. On ihminen sitten rikas tai köyhä, lähtöisin mistä tahansa, ihmisellä on ihmisen tarpeet.

"... Joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää." Snl..14:31

"Jeesus sanoi nuorukaiselle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Matt. 18:22

Elokuva kertoi pakolaisista, joita palloteltiin maasta toiseen Valko-Venäjän ja Puolan rajalla. Elokuvan ohjaaja on itse puolalainen. Elokuva oli valmistunut v. 2021 ja sen sanottiin perustuvan todellisiin tapahtumiin. Siinä sai nähdäkseen mitä kaikkea ne tilanteet voi sisällään pitää, joista uutisista oli välittynyt ehkä lähinnä vain kuvaa piikkilankojen takana seisovasta ihmisistä. Mutta niissä tilanteissa on niin paljon muutakin... 

Elokuvasta löytää netistä useitakin selvityksiä ja arvioita.

Tässä linkki, josta pääsee halutessaan Yle Areenan sivuilta elokuvan katsomaan:

Elokuva "Green Border": https://areena.yle.fi/1-71124512

Ruokavinkki jos satut asioimaan vaikka Lidlissä

Kun viimeksi kävimme kaupassa, bongasin  tuollaisen "perunagratiinin". Itse voisin sanoa sitä viipaleperunalaatikoksi. En muista aiemmin nähneeni tuota, mutta useinhan sitä vain ottaa ne tutut, tavalliset. Nyt kaipasin jotain mieluiten valmista, ja tässä oli vielä hintakin mieluinen!

Tässä oli se jännä asia, että tämä ei ole tutussa foliovuoassa, vaan kevyessä, pehmeässä muovipakkauksessa. Tämä ei näytä kääreessään kovin isolta määrältä, mutta vastaa kuitenkin kahta pientä foliovuoan sisältöä, sillä paino on 800 g! Ja hinta, se oli nyt 1,59 e, kun oli 20% ale. Mutta päiväystä oli silti 13.1. saakka! Aiempi hinta näytti olleen 1,99 e. En nyt tiedä, onko tämä joulun ajan tarjontaa vain, vai onko muulloinkin myynnissä. Itse tykkäsin. Oli kotona tehdyn oloista, makua  hyvästi. Siinä on mukana kermaa ja juustoakin. Perunoiden sanotaan olevan Suomesta ja Ruotsista. Ruoka valmistettu Ruotsissa. 

Tuossa se on minulla jo vuokaan laitettuna, mutta uuni on vielä odottamassa sitä. Uunista tultua ei ole liikaa kosteutta.

Olipa ihmeellinen kokemus herätä vaihteeksi valoisaan aamuun!

Oltiin katsottu elokuvia n. klo 3 asti yöllä. Ja heräsin n. klo 10 valoisaan aamuun! Millä onkin eroa kuin yöllä ja päivällä verrattuna tavanomaiseen, jolloin herään klo 5-6 aikoihin tavallisimmin. Silloin herää pimeään aamuun, ja kuten olen ennenkin todennut, pimeä ikäänkuin puristaa pelot ja ahdistavat ajatukset esiin. Ei ne välttämättä jätä näyttäytymättä valoisanakaan aamuna, niinkuin kesällä, mutta valo tuo tilaa ajatella valoisammin. 

-

Ne eilen katsotut elokuvat olivat Klaus Härön elokuvia. Niiden katsominen lähti oikeastaan jo siitä, kun olin lukenut Seurakuntalaisesta jutun* (linkki siihen alempana),  jossa haastateltiin Klaus Häröä ja kerrottiin hänen uusimmasta elokuvastaan: "Ei koskaan yksin". Se kertoo Suomen juutalaiskarkotuksista, kun 8 ihmistä täältäkin luovutettiin natsien käsiin. Jutussa kävi selkeästi ilmi myös se, että Härö on itse Jumalaan uskova ihminen. Hän sanoo, että ei tee ns. kristillisiä elokuvia, mutta silti monet löytävät niistä kuulemma jotain sellaista.

No, eilen illalla meillä mietittiin, että katsottaisiinko vielä jotain elokuvaa. Kuvan valkkaaminen jäi nyt minulle. Selasin Yle Areenan tarjontaa, ja sieltä osui silmien eteen Härön elokuva: "Viimeinen mestari." Isäntä sanoikin siinä, että siellä sellainenkin on. Oltiin juteltu Härön elokuvista, ja nyt se tuli sitten silmieni eteen. Oltiin se siellä huomattu ennenkin, mutta ei oltu tartuttu siihen. Mutta nyt päätettiin ottaa se katseluun.  Siellä näkyi tieto, että se poistuu Ylen elokuvatarjonnasta 24.1 tätä kuuta, joten senkin vuoksi nyt oli hyvä aika vielä tarttua siihen. Se olikin oikein hyvä elokuva, vieläpä jännittäväkin!

No sitten halusimme katsoa vielä jotain. Päätimme katsoa samasta paikasta löytyvän: "Rakkaani merikapteeni".  Sekin oli Härön elokuva, mielenkiintoinen, mutta erilainen kuin olin odottanut. Ei pelkkä rakkaustarina, jollaiseksi sen olin kuvitellut. 

Meillä on ollut DVD:llä, ellei vieläkin ole, Härön elokuva: "Miekkailija". Ja joskus on katsottu Härön: "Äideistä parhain". Ja myös: "Postia pappi Jaakobille", josta muistan etten tykännyt siitä, kun en ollenkaan osannut odottaa sitä, millainen kuva on. Nyt jos katsoisin, tietäisin tyylin, ja kokemus voisi olla parempi, ehkä. Mutta siis nämä kolme viimeksi mainittua useampia vuosia sitten katsottuja.  Härön elokuvat eivät ole sellaista pelkästään helppoa katsottavaa, vaan niissä on esillä ihmisten kohtaloita ja ihmisten yhteen nivoutumisen kipupisteitä. Ja siinä kai ihmiset näkevät jotain kristilllistä, kun niissä niiden vaikeiden asioiden keskellä saattaisi olla kuitenkin joku hyvän johdatuksen punainen lanka siellä kipeiden asioiden keskellä. Ja elokuvan lopussa jää sitten miettimään sitä kaikkea. 

Sen takia minäkin kai tässä tätä kirjoitan; (siis vihkoon jo ihan ensinnä kaikkea tämä.) 

Mutta jos joku haluaa aloittaa aloittaa jostain noista mainituista Härön kuvista, aloittaisin siitä "Viimeisestä Mestarista". Ihan sen elokuvan jännittävyyden takia jo; mutta sekin vielä, että se on enää parisen viikkoa Yle Areenassa katsottavissa, sitten poistuu sieltä. 

Näissä elokuvissa on ikäänkuin eri tasoja joissa tapahtuu. On se silmiin näkyvä tavallinen ihmisten  elämä.  Ja se toinen taso, jossa Jumalan johdatus ohjailee tapahtumia.  Nämä elokuvat sijoittuvat eri maihin. "Äideistä parhain" Ruotsiin, "Miekkailija" Viroon, "Viimeinen mestari" Suomeen, ja Rakkaani merikapteeni" Britanniaan. Häröllä on ollut mahdollisuus tehdä elokuvia muuallakin kuin Suomessa.

Seurakuntalaisessa ollut juttu Klaus Häröstä:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/klaus-haron-mukaan-kristitty-tarvitsee-koko-raamatun-vanhaa-testamenttia-lukiessa-tulee-seka-turpaan-etta-rohkaisua/

Yle Areenasta voi katsoa nämä Härön elokuvat: 

Tuntematon mestari: https://areena.yle.fi/1-4242145

Rakkaani merikapteeni: https://areena.yle.fi/1-50935866

---

Valokuvat eilisiä. Jakeet aamullisia. 

Päivän tunnussanasta nämä kaksi:

"Minä teen heidän kanssaan ikuisen liiton ja takaan heille rauhan..." Hesekiel 37:26 KR-92

"... Armoa ja rauhaa teille häneltä, joka on, joka oli ja joka on tuleva..." Ilmestyskirja 1:4 KR-92

Ja muuten vain silmään osunut: "Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen." Jesaja 65:17 KR-92

On tämäkin taas aamu...

Kirjoitan tätä autossa, oon jumissa kiinni sen verran lumipenkassa, etten ole useista yrityksistä huolimatta päässyt irti tästä:(  Nyt siis odotan isäntää apuun.

Useimmiten isäntä kyytiää tyttären ison tien varteen, mutta ajattelin että minä voin tehdä sen nyt. Kääntymispaikkani erään pikkutien risteyksessä on tuttu ja kesällä tosi helppo. Käänsin nyt autoa siinä toisin, kuin yleensä olen tehnyt. Yleensä käännän sen siinä kiepauttamalla, mutta viimeksi kun lumiseen aikaan tein niin, pelkäsin juuttuvani lumeen. Nyt perrasin autoa, ja se meni liian sivuun, perä hieman penkkaan, ja tässä nyt sitten ollaan jumissa.

---

Nyt näkyy valo, isäntä tulee!

Auto irti jumista! Helposti lähti irti kun hieman tuupattiin.

---

Noni! Kello on 7:53, ja olen nyt keittiön pöydän ääressä taas:) Se oli semmoinen tunnin aamuhetki. Tunti sitten lähdin pihassa autoa kääntelemään...😊 Saankin olla kiitollinen, että isäntä pääsi tulemaan avuksi!

Vähän kuin alttaritaulun tai lasimaalauksen tapaan...

Eilen aloitettu kuva, valmistui tänään. Olin säilönyt yhtä pientä, sopivanmuistoista pahvinpalaa, kun sen muoto oli sopiva mielestäni vaikka jotain hienoa ikkunaa varten. Eilen tuli ajatus sitten kuvaan yhdestä jakeesta. Jae kuvan alla selventää mistä kuvassa on kyse.

"Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen." Hebr. 6:19 KR-92

---

Lohdullinen kirjoitus kipeistä muistoista❤️

❤️Herra on lähellä murtunutta sydäntä; ihan liki!❤️

"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." Ps. 34:19 KR-92 

Sydämemme voi olla murtunut monista syistä. Me ihmiset saatamme väheksyä toistemme sydämen murtunutta tilaa, kun emme ole itse kokeneet samanlaista. Mutta Herra on murtunutta aivan liki! Hänellä riittää ymmärrystä kaikille murtumillemme; niillekin, joita emme edes itse itsessämme ymmärrä. 

---

Tänä aamuna (siis sinä aamuna v. 2023, jolloin tämän olin kirjoittanut) ennen ylösnousua, tuli mieleen hyvin kaukaa eräs asia; koira, jonka omistin, kun olin vielä teini-iästä aikuistumassa. Menetin sen ikävällä tavalla. Eräänä päivänä se oli pysyvästi poissa, kun tulin töistä kotiin. En ole sitä pitkään aikaan ajatellut, saati ikävöinyt tai surrut, niin kauan sitten ohitettua asiaa, ollutta ja mennyttä. Mutta nyt, kun se yllättäen mieleeni tuli, jäin miettimään sitä asiaa toisten linssien läpi, omien lasteni kautta; jos he sellaista joutuisivat kokemaan. Olin ymmärtävinäni, että sekin asia varmaan - monen muun koetun lisäksi - joista olen ajatellut, etteivät ne ole minuun mitenkään vaikuttaneet, onkin varmaan jättänyt jälkensä minuun. Siinäkin on varmasti tullut yksi murtuma - puutteellisesti parantunut - joka on heikentänyt luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. 

Kun sitten nousin ylös ja luin tuon jakeen päivän sanasta, se tuntui hyvältä. Jota se varmasti olisi ollut silti muutenkin, ilman tuota muistelusta. 

❤️

Jeesus hoitaa kaikenlaisia haavojamme jo täällä. Hän parhaan hoitajan ja lääkärin lailla on koko ajan selvillä tilanteestamme ja toimii sen mukaan. Mutta viimeistään kaikki murtumamme ja haavamme, olkoot ne miten isoja tai pieniä tahansa, uusia tai vanhoja, salassa olevia tai näkyviä, tullaan kerran parantamaan täysin - Jeesuksen käsissä ja Isän luona!  

"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'" 5. Moos. 1:31

---

Teksti on alunperin ollut toisessa blogissani luettavissa. Mutta kun tänä aamuna (eli tänä alkaneena v. 2025) lueskelin vanhoja juttujani, halusin jakaa tekstin tännekin, koska se tuntui lohdulliselta luettavalta itsellenikin❣️🌟

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/02/herra-on-lahella-murtunutta-sydanta.html

Vuoden ensimmäinen kuva

Se eilisillan kuvan tekeminen oli kuin olisi jokin tulppa auennut, koska heti tänään innostuin uuuta kuvaa tekemään. 

Tämä kuva sai alkunsa jouluaattona saadusta kukkakimpusta, ja osansa oli myös tuolla pahvilla - eli kirjankansipahvilla, jolle kuva on tehty. Siinä oli valkoinen pinta ja siinä oli erään yrityksen merkki kohopainettuna. Sen otin mukaan kuvaan, se vaikutti osaltaan siihen, mitä kuvaan laitoin. Silti se piiloutuu kuvaan niin, ettei sitä huomaa edes kuvaa käsissään pitäessään,  jos ei tiedä sitä etsiä. Ja vaikka tietäisikin, niin hankala siltikin erottaa sitä kuvasta. Lähes aina tulee muuten valokuvaa ottaessa jotain varjoja, ja niin on tuossakin nyt.

Vuoden viimeinen kuva

 

Valmistui juuri. Idea tuli eiliseltä iltakävelyltä, jolle tytöt olivat minut pyytäneet. Takaisin tullessa, pihaa lähestyessä, sain innostuksen yrittää edes jotenkin kuvittaa sitä. Olin jo toivonutkin jonkun aikaa jotain riittävän innostavaa asiaa, jota voisin yrittää tehdä. Siinä se nyt oli. Varasin muuten taidenäyttelylle taas aikaa kirjastoon. Vuodelle 2026 oli ensimmäiset vapaat ajat. Otin sitten heti tammikuun... 

Hyvää, rauhallista alkavaa vuotta toivotan itsekulkekin❤️🌟

Vuoden vaihtuessa

"Herran armoa on se,

että vielä elämme,

hänen laupeutensa

ei lopu koskaan.

Joka aamu

Herran armo on uusi,

suuri on 

hänen uskollisuutensa.

Sieluni sanoo:

"Herra on kaikkeni,

häneen minä turvaan."

Herra on hyvä sille,

joka panee toivonsa häneen,

sille, joka häntä etsii.

Hyvä on

hiljaisuudessa toivoa

apua Herralta.

Val. 3:22-26  KR-92

"Kuitenkin minä toivon

 ja odotan,  sillä minä

ajattelen tätä:

Herran armoa

on se, että vielä elämme..."

Val. 3:21-22

---

No jopas, kuvittelin kirjoittaessani ja vielä kuviakin laittaessani olevani toisen blogini puolelle näitä laittelemasssa, mutta sitten huomasin tunnisteita laittaessani tämän olevankin täällä. No, siinä se nyt sitten on, ja saa ollakin.

Mutta laitan tähän linkin nyt sitten sinne toiseenkin; ei mihinkään juttuun erityisesti, mutta sieltä voi sitten halutessaan valkata jonkun jutun luettavaksi jos joku kiinnostaa:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

Pelokkaisiin ajatuksiin, kun maailmassa nyt niin paljon soditaan...

Ja iso naapurikin on sodassa. Mietityttää välillä, jos sieltä tännekin halutaan/aiottaisiin tulla. Ja muutoinkin maailmantilanne on monella suunnalla muutoksen edessä, eikä tiedä miten kaikki vaikuttaa. Mutta tänä aamuna* oli luettavissa mm. tällaisia sanoja:

"Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua." Ps. 3:6 KR-92

"Sinä pelastat minut kaikesta hädästä, ja silmäni saavat nähdä vihollisteni tuhon." Ps. 54:9 KR-92 (Tämä jae osui sattumalta silmään, muuta etsiessäni.)

Sitten oli luettavissa jakeita Jesajan kirjan 7. luvusta. Se luku on paras lukea ihan Raamatusta. Mutta siinäkin oli sodan uhkaa, jopa kovin ajankohtaisen kuuloista sotivien osapuolten takia. Syyrian kuningas Resin, ja Israelin (myös Efraimiksikin kutsuttu ns. pohjoinen valtio, kun maa oli jakautunut) kuningas Pekah, joka oli pohjoisen valtion kuningas - erotuksena Juudasta, jota vastaan aiottiin tulla, Jerusalemia valloittamaan. Jumala halusi rohkaista Juudan kuningasta Ahasia sen sodan uhan alla: "Mutta Herra sanoo näin: " - Ei se onnistu, ei niin tule käymään." Jes. 7:7 KR-92 

Jumalalla oli silloin omat suunnitelmansa ja aikataulunsa, milloin mitätäkin missäkin tapahtuisi. Ja niin on nytkin. Me emme tiedä, millaisia asioita Jumala meille ja meidän maallemme, sekä muille kansoille, on suunnitellut. Jeesus antoi meille kuitenkin hyvän ohjeen, jos vain malttaisimme sitä noudattaa: "Älkää murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34 

Saman voi sanoa näinkin, uudemman, v. -92 käännöksen mukaan: "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se kyllä pitää itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." Matt. 6:34 KR-92 

Toisinaan, kun jokin huoli rupeaa kovin mielessä pyörimään, saatan muistuttaa itseäni juuri tuohon sanaan perustuen. Muistutan itseäni, että sitä huolta ei tarvitse pohtia juuri tänään. Varsinkin jos tietää, ettei sille asialle voi siinä kohtaa mitään. Sille voi olla jokin toinen aika parempi. Aika jonka Jumala tietää sopivaksi, ja antaa avun siihen sitten.

---

Jesajan  kirjassa on myös tämä sana: 

"Sana Juudasta ja Jerusalemista. Jesajan, Amosin pojan, näky.

Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne.

Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: - Tulkaa, nouskaamne Herran vuorelle, nouskaamne Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.

Hän, Herra ratkaisee kansa heimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja."  Jesaja 2:1-4 KR-92

---

* Tekstin olin kirjoittanut muutama päivä sitten, itseasiassa aatonaattona, mutta jäi julkaisematta silloin.

 "Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan.

...

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. 

Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi:

"Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!

 Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?

 Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.

Autuas sinä, joka uskoit!

Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä."

---

Silloin Maria sanoi: 

- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävä minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä..."

...

Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa."

Evankeliumi Luukkaan mukaan 1:26, 39-45,46-49,56  KR-92

Tähti

 

"Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, 

ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas?  Sillä ne nöimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan. 

Kun Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. 

Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet  ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä.

He sanoivat hänelle: Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: 

'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.'" 

Matteus 2:1-6 (v. -38 käännös)

---

Meillä on jouluvalmistelut kovin kesken, mutta tuo vanha tähti tuolla on ilahduttanut iltaisin. 🌟✡️✨

Talllikin on vielä tyhjä... 

Mitä ilta toi lisää aamulla kirjoitettuun?

Tänään aamulla kirjoitin toiseen blogiini tekstin. No nukkumaanmenon jälkeen piti nousta vielä kirjoittamaan lisää, kun arkinen ongelma ilmaantui auton muodossa... 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/12/rohkaisua-antava-sana.html

Mielestäni hyvin selventävä kirjoitus...

Piispa Repo oli kirjoittanut hyvin näkemyksensä  uskonnon harjoittamisesta; mitä se on, tai mitä se ei ainakaan ole. Juttu on luettavissa Maaseudun Tulevaisuuden sivuilla.

"Uskontoon liittyvässä keskustelussa  kaksi tärkeää asiaa menee täysin sekaisin." Piispa Matti Repo/ Maaseudun Tulevaisuus. Jutun pääsee lukemaan tuosta:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/ca1b718a-7a93-487d-ada4-9498dd16bec6?utm_medium=jaa-artikkeli&utm_source=mobiili&utm_campaign=artikkelin_alku

Kuvia toissapäivältä

Nämä kuvat torstailta. Oli jo iltatuntu, vaikka kello oli vasta hieman yli kahden. Otin kuvat kiiruusti, kun S-marketin kohdalla ollessamme huomasin aivan upean auringonlaskun. Tähän nämä tuli nyt käänteisessä järjestyksessä, sillä nämä kaksi ensimmäistä otin Lidlin pihaan päästyä. Ja kaksi alinta oli sitten niitä autossa otettuja.

---

Tämänaamullista toisen blogini puolella:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/12/saamme-iloita-ja-aamun-sekaannus.html

Juttu Apu-lehdessä lieksalaisesta vaatekaupasta

https://www.apu.fi/artikkelit/maassa-maan-tavalla-pidattyvyys-on-osa-suomalaista-kulttuuria

Vaateliikkeen nimi on Indianna. Se alkaa oikeastaan olla ihme, että tällaisia pieniä vaatekauppoja on. Tämä liike oli vielä joitakin aikoja sitten eri paikalla, vaikkakin saman kadun varrella. Entisessä paikassa vanhassa puutalossa niin kauan oli, että en tiedä liekö sitten ollut alunalkaenkin siellä. Mutta nyt tänä vuonna siirtyi entisen pankkirakennuksen tiloihin, samaan taloon, jossa R-kioskikin on.  Itse mietin jutun luettuani sitä, että mitenkähän tutun liikepaikan vaihtaminen on vaikuttanut kävijämääriin. Sen takia mietin, kun esim. meillä harvemmin on tarve ajaa ohi siitä kohtaa. 

Olin oikeastaan jo unohtanut tämän vaateliikkeen olemassaolonkin. Kun luin jutun, tuli mieleen että olisi ehkä kiva käydä katsomassa nyt siellä. Vuosia sitten, liekö parikymmentä tai kaksikymmentäviisi vuotta jo, on aikaa siitä, kun kävin joskus tutustumassa siellä. Mutta liekö ollut niin, ettei minulla ollut rahaa ostaa mitään - kun en ostanut mitään; ja sen ainakin muistan, että tuntui kiusalliselta kierrellä vain katselemassa. Jutussa liikkeen omistaja sanoi, että piti alkuun suomalaisia kylminä ihmisinä, ennenkuin tuli tuntemaan paremmin asiaa. Huvittavaa vähän on, että minä puolestani en kokenut silloin häntä niin ulospäin suuntautuneeksi, kuin olin silloin kaiketi kuvitellut. Enhän minä nytkään häntä ollenkaan tunne; mutta tässä sen nyt näkee, miten helposti me ehkä yhden nopean kohtaamisen perusteella teemme päätelmiä toisista ihmisistä - tuntematta ja tietämättä mitään heistä. 

Mutta  kyllä nyt olisi uusi käynti, putiikin uudessa paikassa vieläpä ollessa, paikallaan. Muistan että aikanaan Porissakin oli putiikki, jossa oli kivoja vaatteita jostain kaukaa. Ehkä juuri intialaisia olivat. Yksi mekko minulla olikin sieltä, taisi olla äidin minulle ostama. Jälkeenpäin olen joskus ajatellut sitäkin liikettä, että se oli kivan erilainen tarjonnaltaan. 

Uusia vaatteita minun ei tarvitse nyt ostaa, mutta käynti tuolla kiinnostaisi. Mutta huomaan nyt tätä tässä pohtiessani ja kirjoittaessani, miettiväni, että kehtaanko/haluanko sitten kuitenkaan mennä vain katselemaan... En ostaisi mitään. En sittenkään vaikka olisi rahaakin, koska minulla on vaatteita jo liikaakin ihan  säilytysmahdollisuuksiin nähden. 

Mitenhän noin ylipäätään liikkeissä suhtaudutaan pelkkään katseluun? Siis pienemmissä liikkeissä.  Toisaalta ei voida olettaa, että jokainen asiakas löytää ostettavaa. Mutta jos jo lähtökohta on pelkkä katselu. Joillekin liikkeenpitäjille se on ehkä ok; tulee tarjontaa tutuksi. Mutta toisia se voi ärsyttää, ehkä kovastikin. Yhdellä entisellä kotipaikalla länsisuomessa, kyläkaupan pitäjää ärsytti se, kun haimme paketteja sieltä - kun ne paketit sinne kerran postin toimesta tuli -  mutta ruokaostoksemme teimme kirkonkylällä. En tiedä vaikuttaako näihin pohtimisiin minulla jopa lapsuuden kokemuskin, kun silloisen kotikuntani kirjakaupan pitäjä sanoi meille, minulle ja yställeni kaupassaan, ettemme olisi vain katselemassa... No, mehän emme sitten ainakaan ostaneet, lähdimme pois.

Ehkä sitä on liian herkkä tunnustelemaan tällaisten asioiden ilmanalaa. Jää helposti ihan senkin vuoksi paitsi kiinnostavia kokemuksia; sen oman erakkomaisen luonteensakin vuoksi.  Jäävää ihan itse itsensä🤔 

Mutta katotaan... kuinka "ämmän käy", että tuleeko mentyä😊

Keitähän se Jeesus omikseen tahtoo?

Millaisia ihmisiä Jeesus tahtoo vetää kanssaan kulkemaan;  erityisen "vakavamielisiäkö" tai uskonnollisiako? Niitäkö kaikki asiansa hyvin hoitaa osaavia, joilla ei ole asiat solmussa? Niitä ns. "hyviä" ihmisiäkö? No niitäkin, kyllä. MUTTA: Tahtooko Jeesus niitä, jotka on sotkeneet elämänsä pahemman kerran, ja jotka eivät varmaan hänen seuraajikseen tunnustautuvinakaan olisi kovin kummoisia "onnistuneita valintoja"? TAHTOO! JEESUS TAHTOO TODELLA. JOKAISEN, koska Hän on rakastanut jo aikoja sitten JOKAISTA IHMISTÄ NIIN PALJON, ETTÄ MENI KUOLEMAAN JUURI SEN IHMISEN TÄHDEN... AINOAN SINUN, AINOAN MINUN puolesta...

Ei uskovien joukko ole mitään pyhimyksiä. Tavallisia ihmisiä vain; vänkyröitä vähän mikä  minnekin suuntaan jokainen. Ei Jeesus meitä sen tähden kutsunut, että hänellä olisi jotain hyötyä meistä. Vähemmällähän Hän olisi päässyt, jos ei olisi välittänyt meistä! Olisi vain jättänyt meidät selviytymään taivaaseen Isän luo  ihan omin nokkinemme...

Mitä jos ajattelisi sitä asiaa, että millaista meillä ihmisillä on ns. "pyyteetön" rakkaus; siis sellainen rakkaus ja sen osoittaminen, joka ei vaadi sen kohteelta mitään. Ei kauneutta, ei rikkautta, ei rakkautta, ei hyvyyttä, ei mitään suloisuutta, ei mitään muutakaan ominaisuutta - ja silti rakastetaan sitä kohdetta. Toimitaan monin tavoin sen rakkauden kohteen hyväksi; silloinkin, vaikka ei saataisi vastarakkautta. Ja me ihmiset sentään väsymme, emmekä ole täydellisiä, vaikka kuinka haluaisimme rakastaa toista ihmistä. Mutta jos olisi täydellinen rakkaus, joka jaksaa voittaa kaikki tielleen osuneet esteet ja vastarinnan...

Milloin meille valkenee se tosiasia, että meitä rakastetaan juuri niin. Usko on opettelemista luottamaan siihen, että Jeesus rakkaudesta teki sen, minkä teki...

💕

Tämmösiä tuli tänä aamuna mieleen, kun omia asioitani ja omia olemisiani mietin. Ei sen takia Jeesus minusta välittänyt, että olisin onnistunut ihminen jotenkin. En edelleenkään ole sitä, vaikka Jeesuksen seuraaja haluan olla. Ihmettelen sitä, että joukkoonsa kelpuuttaa. 

---

Ja tässä haluaisin jälleen antaa sen katseluvinkin, että jos ketä tällainen asia kiinnostaa, niin se jo aiemminkin mainitsemani  sarja The Chosen, joka kertoo Jeesuksesta opetuslapsineen, sekin voisi myös omalta osaltaan antaa vinkkiä - jopa ihan mukavalla tavalla elokuvaa katsellen - että milaista joukkoa Jeesus perässään veti, niitä opetuslapsia. Siinä sarjassa ihan arkielämä näyttäytyy, millaista se olisi voinut olla.

Tässä pääsee alkuun sarjassa, 1. kausi:

https://watch.thechosen.tv/group/309237646073

Tässä selostetaan millainen sarja on:

https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Chosen

Tästä näkee joulutapahtumia sarjasta:

https://watch.thechosen.tv/page/christmas

--- 

Ja puolipäivän aurinko tässä...

Tämän aamun kiva yllätys pimeässä aamussa

Kun kävin aamupimeässä  peltihepoa katsomassa,  oli tällainen yllätys siinä nähtävissä...

Se ilahdutti mieltäni❣️ Kiitos vaan tekijälle, jota en vielä tiedä. Mutta ei kovin montaa vaihtoehtoa ole sen tekijäksi meillä.

Tulee vaan mieleen, että joskus pienet asiat, joita ehkä hetken mielijohteesta teemme, voi tuottaa toiselle sellaista hyvää, mitä emme osanneet edes odottaa. Kun itsekin huomaisin niitä edes siinä hetken mielijohteessa tehdä...