Jutun alussa on suomalainen mies, hänen vaimonsa ja Krimillä asunut anoppi... Tuli sota Ukrainaan ja anoppi oli jo sitä ennen sairastunut vakavasti. Hän ei sietänyt kuulla mitään uskonasioihin viittaavaakaan... Mutta viikkojen kuluessa jokin muuttui.
https://www.ristinvoitto.fi/elama/nakokulma_hengellisen_sanoman_voima_/
Jutun kirjoittaja on Aikamedian toimitusjohtaja ja hän kertoo jutussa siis perheenjäsenistään.
Suunnittelinpa tässä taannoin hernekeiton tekoa. Kaupassa sitten etsiskeltiin herneitä, koska ei ole vielä opittu tavaroiden uusia paikkoja muutaman kuukauden takaisten muutosten jälkeen. No, isäntä sitten löysi ennen minua. Mutta millainen hernepaketti hänellä olikaan kädessään? Pahvinen, ihan oudon näköinen. Eihän niiden tuollaisia pitänyt olla, ajattelin. Mutta muuta ei kuulemma löytynyt. Halusin sitten itse nähdä paikan, mistä hän sen löysi. Ja niin tosiaan oli, ettei ollut löydettävissä niitä tuttuja hernepusseja. Hyllyissä oli tyhjiä kohtia... No, otettiin sitten se isännän löytämä paketti.
Ja kun sitten rupesin todenteolla hernekeiton tekoa valmistelemaan, tuli puhe niistä herneistä. Tytär kertoi tapauksesta muutama päivä sitten ABC:llä. Kassalle tuli myös joku mies, puhuen tyytyväisenä löydöistään. Hänellä oli kädessään sieltä Salen puolelta löytämiään tuttuja hernepusseja. Muualta ei ollut niitä löytynyt, mutta siellä niitä vielä oli ollut. Eipä ollut monelle tullut mieleen sieltä käydä etsimässä. Kukaties itsekin käyn seuraavalla kerralla katsomassa...:)
Mutta nyt sitten keittohommeli tästä käsillä olevasta paketista. Ihan vastaava ohje liotukseen ja kypsennykseen, mihin olin tottunut, on suomeksi paketin kapealla sivulla. Varsinainen hernekeitto-ohje tuossa. Tai ei oikeastaan keitto, vaan muhennos. Ja ilman lihaa.
Onko sinusta joskus tuntunut siltä, ettet oikein tiedä mitä sinusta ajatellaan? Näin voi olla monesti meidän ihmisten kesken. Viestintä on epäselvää tai olematonta, ja niin pääsee luulot vallalle. Mutta Jumala lähetti meille Jeesuksessa vahvan viestin: Olemme rakastettuja ja Hän haluaa olla meidän kanssamme!
- Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.
- Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
- Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen.
Sinä olet kutsuttu,
Sinut todella halutaan!
Älä unohda sitä...
Niinpä teki. Mutta seuraavassa hetkessä sen oli hiljennyttävä rauhallisempaan tahtiin kulkemaan.
Olin sitä halkinaista puunpalasta jo useamman kerran katsellut tien pielessä sillä silmällä, että siitähän saisi tehtyä ristin kun vähän kaivertaisi. Mutta olin aina jättänyt sen silti sinne, koska tuumin, etten sitä kuitenkaan tule tehneeksi. Tänä aamuna sitten otin sen mukaani ja kotipihaan tullessani hain sisältä puukon ja lyijykynän. Kynällä merkkasin kaiverrrettavat kohdat. Olin melkoisen varma, että onnistun vain hajottamaan puunpalaset sitä puukolla nyrhiessäni.
https://yle.fi/uutiset/3-12435899
"Jumala pelasti minut", sanoi Ljubov.
---
Käyttämäni "paperin" omituinen muoto johtuu siitä, että se on pizzapaketista talteen otettu siistimätön pala. Mutta tähän juuri sopikin sellainen.
Eilen se oli, kun luin suomalaisen lääkärin kertomaa, kun hän oli kuukauden työjaksolla Ukrainassa lääkintäjunassa. Hänelle oli jäänyt erityisesti mieleen nuori nainen, molemmat jalkansa menettänyt, jolla oli valloittava hymy.
https://yle.fi/uutiset/3-12428387
Olisikohan se juuri hän, joka tuossa alla olevan uutisjutun videolla on? Tämä nuori nainen on menettänyt molemmat jalkansa. Hänellä on ollut synkät hetkensä, mutta hän meni kuitenkin nyt sairaalassa naimisiin miehensä kanssa. Ja tämä nuori nainen myös äiti.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008790091.html
Kaiken kauheuden keskellä on kuitenkin jotain, joka on hyvää...
Toin taannoin lähempänä kuutta vuosikymmentä olevat vaunut sisälle. Isänihän nuo minua varten aikanaan teki. Noista on vielä työntöaisa jossain varastossa. Ja renkaat lojuu kylppärin lavuaarin reunalla.
Mutta nuo vaunut siis antoi minulle piirrosaiheen. Mietin myös niitä leluja, joita siinä voisi olla, mutta eivät nuo ole yksiyhteen niiden olemassaolevien kanssa. Toimivat ikäänkuin ideanantajana kuitenkin. Nimittäin kuvaa tehdessä tuli ajatuksia myös aivan muusta asiasta kuin leluista, joten piirretyt lelut sai kuvata sitä myös. Kenties arvaattekin mitä meinaan...
En kyllä mitenkään innolla alkanut tähän korjausprojektiin, joka näytti ihan toivottomalta hommalta.
Mutta kun sitä korjausta oli jo kaksikin tytärtä toivonut, niin piti jo ruveta vakavasti miettimään sopivan langan löytämistä. Löysinkin muutama päivä sitten Citymarketista Novitan puuvillalankakerän, joka näytti sopivalta, niin värinsä, kuin vahvuutensakin puolesta.
Tein myös jo ensimmäiset kokeilut korjaukseksi. Korjasin ensin kokeeksi pari reunan pienimmistä rei'istä, ja samalla mutisin omassa mielessäni kuinka kamalaa homma on. Mutta rupesin sitten kuitenkin yrittämään vielä tuollaista kahden palan väliäkin korjaamaan. Mietin virkkuutakin, että jos siihen olisi virkannut uudet kapoiset välivirkkuut, mutta se oli huono idea. Virkkuukoukkua oli vaikea puskea tiiviin osan läpi. Niinpä päätin yrittää ompelemalla. On siinä jäljessä toivomisen varaa, mutta tuolla systeemillä peitto voitaisiin saada kuitenkin kasaan jotensakin kelvollisesti.
Ja kun alkuun pääsin, ei homma tuntunutkaan ihan yhtä mahdottomalta enää. Mietin jopa, että siinä nyt on sitä käsityötä tehtäväksi; ja että eipä tarvinnutkaan ostaa Lidlistä sitä kiinnostavan näköistä värkkäyspakettia:)
Äitini osti aikanaan tuon pitsipeiton vanhimmalle tyttärelle. Tämä on siis 2000-lukulainen. Toivottavasti en tätä korjaile montaa vuosikymmentä... Kuten sitä nuorena, noin 40 v. sitten aloitettua korjausta, johon aloin innolla virkata uusia ruutuja meillä lapsuuskodissani aikanaan olleeseen pitsipeittoon, joka oli peräisin mummuni kotoa. Sekin oli hajonnut käytössä lapsuuskodissani. Siitä ei enää montaa ruutua puuttuisi, mutta homma on yhä kesken...
Perintöpeitto "Juustovormu":
https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/08/perintopeitto-juustovormu.html
---
Ja tästä näet halutessasi muita virkkuujuttuja tästä blogista:
https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/virkkaus
Ylen uutisten videossa Ukrainan Mariupolissa olevien rajavartijoiden laulunsa jälkeen lausumasta toivotuksesta minua kosketti erityisesti tämä:
"... rauhaa ja Jumalan armoa kaikille..."
Heillä oli rohkeutta sanoa niin. Tehtäisiinköhän tätä samaa omassa maasssamme...? Heidän laulunsa ja toivotuksensa syy oli Rajavartijoiden päivä, jota Ukrainassa vietetään huhtikuun viimeisenä päivänä, eli juuri tänään.
Mahtaakohan omassa maassamme olla rajavartijoiden päivää?* Jos ei ole, olisi varmaan syytä olla!
Ylen videon näkee tästä:
https://areena.yle.fi/1-62395275
---
* En ainakaan löytänyt rajavartijoiden päivää omassa maassamme olevaksi...
Vihollinen, eli saatana, on tullut tappamaan ja tuhoamaan. Mutta Jeesus tuli antamaan iankaikkisen elämän. Ja sen hän teki kuolemalla itse puolestamme. Hedelmistään puu tunnetaan... Toinen vain ottaa, toinen antaa!
Tämän jutun olin kirjoittanut jo lähes kuukausi sitten ja nyt poimin sen tähän:
Olipas kummallista. Nimittäin tässä jonain päivänä luin yhden pienen kirjan, joka oli Kakolan entisen vankilanjohtajan, Totti Karpelan, kirjoittama. Yhdeltä istumalta luettava pieni kirja*, jossa tarinoita Kakolaan liittyvistä ihmisistä. Vankeja useimmat, mutta oli siinä yhden papin meneminenkin pelottavan miehen selliin. * (Lukemastani kirjasta lisää jutun lopussa)
Mutta se alkuuun mainitsemani kumma juttu, oli se, että heti seuraavana päivänä osui silmiin Seurakuntalainen -sivustolta juttu Mathilda Wredestä. Jutussa mainittiin, että Mathilda Wrede kävi myös Kakolassa. Sitä en olisi muistanutkaan, sillä kuvittelin, että jos hänen oli tapana käydä vaikka Helsingin vankilassa. Itse jutun aihe oli se, että Mathilda Wredestä on tekeillä musikaali.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/vankiladiakonian-uranuurtaja-mathilda-wredesta-musikaali/
Mutta siihen lukemaani kirjaan palatakseni, olin kirppikseltä joskus bongannut sen kirjan. Tuskin olisin moiseen kirjaan muuten tarttunut, ellei Kakolalla olisi minulle mitään muuta merkitystä, kuin että se on vankilan nimenä tuttu. Mutta olenhan siellä vieraillut itsekin v. 1979. Olen kirjoittanut siitä tässä jutussa:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/05/tavaran-tarina-vankilakirjeita-ja.html
---
*Totti Karpela. Sudet, lampaat ja paimenet. "Tarinoita Kakokan muurin molemmin puolin". Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2008.
Ihan luettava se oli, mutta yhden tarinan jätin lukematta, koska huomasin siinä sellaisia aineksia, että se olisi minulle voinut jäädä ikävänä mielikuvana mieleen pyörimään.
---
Ja tämänpäiväisenä (27.4.2022) loppukommenttina juttuun, voisin kertoa, että kirja on nyt kiikutettu muiden tavaroiden muassa kirppikselle. Ei minulla ole syytä sitä säilytellä. Mutta voi tietysti olla, että se on yhä siellä, kun myymättömät tavarat pois haetaan.
Ja vanhassa jutussa mainitusta kirjoituskoneesta sanoisin, että se on yhä varastossa muovisäkissä, eikä sille ole tehty sinne laiton jälkeen yhtään mitään. Yhä sitä uhkaa jätekasa.
Kyllä auringon valolla, tai sen puutteella, on suuri merkitys ihmisen elämään! Kun aurinko näkyy, tuntuu mielikin usein valoisammalta. Ikäänkuin kaikki olisi enemmän mahdollista. Napsin sitten auringon valosta innostuneena nämä pari tämän jutun kuvaakin. Eilinen oli niin harmaa, ettei ollut mitään vetoa edes ulos, vaikka siellä sitten illalla kävinkin.
Tänä aamuna lukuvuorossa olleisiin jakeisiin oli valittu sellaiset kohdat, joissa myös valolla ja näkemisellä oli suuri merkitys.
Yhdessä ennustettiin hänestä, joka tulee avaamaan sokeita silmiä ja päästämään vankeja vapauteen. Toisessa sokealle annettiin kirjaimellisesti näkö Jeesuksen toimesta. Kolmannessa avattiin silmiä sillä tavoin, että kuningas tajusi, kuka on todellinen Jumala. Ja neljännen kohdan Tuomaksen kysymyksen takia päädyin lukemaan vielä toisaalla ollutta Tuomaksen sanomista ja sitä tapausta, jolloin kuollut sai avata silmänsä jälleen. *
Tuomas saa aiheen ihmetellä Jeesuksen sanomisia: "Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:5-6 KR-92
"...tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu..." 1. Tim. 6:12 (vanhempi käännös)
---
Niin ne päivät eivät ole samanlaisia keskenään. Torstaina saatiin kassalla yllättäen kukkasia, ja seuraavana päivänä, eli eilen, jouduttiin jättämään kassalle jotakin, eli ostokset! Kortit ei toimineet. Myöhemmin kävi ilmi, että toisesta oli pankki vetänyt välistä omat kulunsa saldon tarkistamisen jälkeen. Toisen toimimattomuus on vieläkin arvoitus. Saldo tarkistettiin jupakan jäljkeen, joten siitä se ei johtunut. Oltiin sentään ehditty jotain ostoksia tehdä ennen sitä ikävää kokemusta. Ja se toinen korttihan toimikin, kun oli oikea saldo tiedossa. Mutta kaikenkaikkiaan, näistä jäi ikävä jälkimaku, jonka vaikutus tuntuu vielä tänäkin aamuna. Sain kyllä tänä aamuna päivän sanasta lukeakseni jakeita, jotka kehottivat rauhallisuuteen ym. Ja hyvä niin.
Olimme jo kassalla siinä vaiheessa, että ostoksia ladeltiin kassiin. Yhtäkkiä siihen tuli toinen kaupan väkeen kuulunut nainen toimittamaan jotain asiaa sille kassalla istuvalle. Hän oli tullessaan laskenut siihen kassapöydälle ison kassillisen narsisseja. Ja sitten hän kääntyi katsomaan minua ja kysyi: "Otatko kukkasen?" Olin ihan ällistynyt. Luulin ensin että hän tarkoittaa, että ostanko siitä sellaisen. Mutta kävi ilmi, ettei niitä myyntiin oltu tuotu, vaan ihan annettavaksi! Olin niin iloisesti yllättynyt tuosta. Kuvassa näkyvät keltaiset saappaat eivät ole minun, vaan lainaan toisinaan tyttären saappaita:)
Mutta eiliseltä oli muutakin saatua. Nimittäin korjaamolta. Oli kesärenkaiden vaihto. Meille oli etsitty ensi talvea varten vaihdossa tulleet, mutta meidän nykyisiä huomattavasti paremmat talvirenkaat! Siitäkin saa olla kiitollinen.🙏 Renkaiden hinnat kuulemma kovasti nousussa...
Tänä aamuna oli lukemissani jakeissa nämä saamisetkin mieleen tuovaa:
"Kirjoituksissa sanotaankin: - Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin?" Kirje efesolaisille 4:10-12 KR-92
Toki tuossa on enemmän kyse suuremman luokan asioista, kuin kukista ja autonrenkaista, mutta tällaisiakin voidaan saada. ☀️
---
Tästä pääsee toisen blogini juttuun, jossa myös lahja-asiaa; mutta siitä näkymästä, että sinä voit olla tietämättäsi Jumalan lahja jollekin ihan pelkällä olemassaolollasi:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/04/yllattavia-lahjoja.html
Hankikantosilla tänä aamuna. Ensin isolla, avoimella aukiolla, jossa oli niin kova pinta, että se kesti oikein hyvin. Mutta kun lähdin puiden keskelle, niin siellä jalansija petti ensimmäisen kerran. Eikä se siihen yhteen, eikä kahteenkaan kertaan siellä jäänyt. Lopulta saappaani juuttui syvään hankeen niinkin lujasti, että se piti käsin montusta kiskoa. Onneksi olin jo hyvin lähellä tietä siinä vaiheessa.
Mutta tässä jokin päivä sitten kokeilin jotain ihan muuta... Olin ennenkin yrittänyt, vaan ei ollut onnistunut minulta. Nyt sain toimimaan:
Jeesus kuitenkin nousi haudasta!
Me tahdomme piiloutua, kiertää hänet mahdollisimman kaukaa. Emme tahdo tietää hänestä mitään, emme varsinkaan joutua vastakkain hänen kanssaan. Luulemmehan hänen meitä rangaistusmielessä etsivän.
Mutta ei hän meitä sen vuoksi etsi. Hänhän tahtoo meidän vihdoin tajuavan, että olemme hänelle äärettömän rakkaita. Hän haluaa sanoa, että voimme tulla ihan rauhassa sieltä piilostamme. Ja hänen sylinsäkin on koko ajan valmis ottamaan vastaan meidät, hänen kätensä silittämään meitä, ja äänensä puhumaan rauhan ja sovinnon sanoja. Sovintohan on jo tehty. Hänen puoleltaan ainakin.
Ja sitäpaitsi, mitä pahoja sitten olemmekin tehneet, sen Isä on aina tiennyt. Hänellähän olisi ollut syytä meitä rangaistakin, mutta eihän hän sitä enää meille tee. Rangaistuksemmehan on jo pois. Isoveljemmehän otti jo aikaa sitten kärsiäkseen sen meidän puolestamme.
"Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi." Psalmi 139:7 KR-92
 |
| Joh. 3:16 "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Johannes 3:16 KR-92 |
