Minä luin joitakin viikkoja sitten tuon jutun paperilehden sivuilta. Meille ei lehteä tule, mutta isäntä oli tuon jutun ottanut oikein talteen joskus kirppikseltä tuoduista lehdistä, ja laittanut sen keittiön pöydälle minua varten. Mietin silloin, että mitähän siinä nyt on, kun oli kuulemma niin kiinnostava juttu. No oli mielenkiintoinen, koko juttukin, mutta siinä on osuus joka minuun vaikutti erityisesti - ja niin, että olisin halunnut kuvankin siitä tehdä, vaan en tehnyt, ainakaan silloin, kun koin liian vaikeaksi piirrettäväksi.
Muutama päivä sitten tuo lehtijuttu tuli taas mieleen, ja alkoi kova etsintä, että onko se vielä meillä tallella. No oli se. Mutta nyt keksin etsiä myös mahdollisuutta jos jutun voisi saada toistenkin luettavaksi. Ja siinä se nyt on, Sana -lehden "ihmisten tarinat" osion juttu, jonka tuosta pääsee lukemaan:
Laulukirjan päällystin joskus kauan sitten tuollaisella paperilla. Muistelen, että paperi olisi ollut peräisin jostain silloin sulhoni - nyt mieheni - lähettämästä kukkapuketista, tms., kääreenä ollut.
---
Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä. Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että saisimme vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..."
Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin.
Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan kyseisen laulun:
Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636
Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.
Aamuaurinko teki kuvajaisen keittiön seinään☀️ Siinä näkyy keittiövälineet, jotka riippuvat kuivauskaapin sivussa.
Sieltä viistosti valo sisälle - ja kuva seinään🙂
Nyt on ollut kiva, kun on saanut niin aamulla kuin illallakin, ihailla lisääntynyttä valoisaa aikaa, auringon näkymistä!☀️
Kesällä on kuulemma kaksipäiväiset juhlat! Tuossa Ylen jutussa on myös esillä kuva siitä Seitsemän veljestä -veistoksesta, jolla maatilan emäntä Eva Ryynänen aikoinaan pääsi opiskelemaan kuvanveistoa:
Evan ateljee tehtiin navettaan, kun Eva ja Paavo pistivät lehmät 🐄 pois. Evan suurin taideteos on ateljeekodin pihassa seisova, vuonna 1991 valmistunut upea kirkko.
Paateri sijaitsee Lieksassa - sanon nyt näin: Vuoniskylillä - koska niin Vuonislahti, kuin Vuonisjärvikin mainitaan kyläksi, jossa se on. Osoitteessa on kuitenkin Vuonisjärvi. Ja Lieksa Joensuu -tieltä on opasteet sinne. En osaa sanoa syytä siihen kylä-epäselvyyteen. Liekö niin kahden kylän rajalla, että jossain virallisissa asioissa se on osa Vuonislahtea; mutta niinkuin joskus jostain saatetaan sanoa; että käynti on Vuonisjärven puolelta🤔 Sijainti on selvä kuitenkin🙂
Tässä vielä Evan elämästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Eva_Ryyn%C3%A4nen
---
Taannoinhan katselin Kuulokeskuksessa käydessäni yhtä Eva Ryynäsen teosta, joka seisoi siellä odotustilassa; siitä kuvia tuossa jutussa:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/02/arkea-kuulolaitteet-vaihtoon-ja.html
(Viikko sitten, maanantaina, matkallelähtöpäivän aamuna luettuja jakeita...)
"Minä ylistän sinua, Herra. Sinä nostit minut syvyyksistä, et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi. Herra, minun Jumalani, sinua minä huudan avuksi, ja sinä teet minut terveeksi. Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään. Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään! Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku, mutta aamulla ilo." Ps. 30:2-6 KR-92
"- Puhu heille: Herra sanoo näin: - Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin? Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin? Minä olen kuunnellut heitä tarkoin - eivät he puhu niinkuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt?" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt." Jer. 8:4-7 KR-92
---
Sopi mielestäni matka-ajatuksiin ajatellen elämän matkaa ja Jumalan läsnäoloa siinä meidän kanssamme.
Mekin tällä viikolla madeltiin junan kyydissä Syrjäsalmen sillan ylitys hidasta vauhtia. Nuo kuvat otin juuri äsken. Ja sitä ennen lukemani Ylen uutinen kertoo junan vauhdin olevan siinä kohtaa huimat 10 km tunnissa.
Tässä se Ylen juttu aiheesta: https://yle.fi/a/74-20211279
Meillä on vielä junamatkan jälkeen kotiinpaluussa osana Joensuusta tunnin linja-automatka ja sitten tallustelu kotiin noin puolitoista kilometriä kelissä, joka on vielä arvoitus. Onko tie aurattu, vai kahlataanko hangessa... Monta vaihetta matkassa ja tuntien istuminen kun Etelä-Suomessa käy. Silti kiva kun saa käydä välillä, kiitollisia saadaan olla siitä, että päästiin taas rakkaita näkemään. Ja nähtiin yhden opiskelijakämppäkin ekaa kertaa nyt. Kuvissa toki oltiin jo ennenkin nähty.
---
Tuota yllä olevaa juttua junassa kirjoittaessani mieleeni tuli, että eräs blogiystävähän kaipasi kuvia Lieksaan tulevan uuden sillan eli sen Kaarisillan (eli Mähkönsillan) tilalle tulevan sillan kuvia, edes jotain siitä. No nyt kun kotona olen, rupesin etsimään ja löysin ihan tuollaisen sivuston, johon aika ajoin laittavat kuvia projektin etenemisen mukaan. Viimeisin kuva siellä näkyi olevan tammikuulta:
https://lieksa.fi/asuminen-ja-ymparisto/kadut-ja-yleiset-alueet/mahkonsilta-siltaprojektin-seuranta/
 |
Sain ennen ylösnousua mieleeni rohkaisevan ajatuksen. Se päätyi otsikoksi vihon sivulle ja kirjoitelmaan toisen blogini puolelle. Linkki siihen tuosta, mutta tuosta altakin näkee; paitsi jos tahtoo myös katsoa mitä nuo Raamattu.fi -linkit siinä vielä tarjoilee. Sinä olet kuitenkin Jumalalle rakas, sinut hän tahtoo💌
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/palvelkaa-siis-herraa-varmoina-siita.html
No mikä niin? No se, minkä sivusilmällä silmäni rekisteröivät ja tarkasteluun ottivat, ihan muuta etsiessäni. Se oli tapahtunut Tessalonikassa.
"sillä kaikki kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa." 1. Tess. 1:9 KR-92
Sen on täytynyt olla tosi ällistyttävää!
"Näin teistä on tullut esikuva kaikille Makedonian ja Akhaian uskoville. Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikunut Makedoniaan ja Akhaiaan, onpa uskonne Jumalaan tullut tunnetuksi kaikkialla muuallakin. Meidän ei tarvitse siitä puhua, sillä kaikki kertovat, mihin meidän käytimme teidän luonanne johti..." 1. Tess. 1:7-9 KR-92
Tessalonikalaiset siis yht'äkkiä olivat hylänneet vanhat jumalansa ja palvontakohteensa niin, että siitä tuli uutinen, josta puhuttiin kaikkialla. Jokin oli todella vakuuttanut heidät!
--
Toisen blogini tämänaamuinen:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/se-armosta-toinen-taytti-lain.html
Tässä juttu, jonka olin vuosi sitten tammikuussa kirjoittanut, mutta jättänyt sen silloin luonnoksiin.
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/mesopotamiasta-irakista-ja-vahan.html
---
Kuva sensijaan täältä lumisesta maasta ihan tältä aamupäivältä; ihana aurinko:)
Heräsin siihen, että olin nähnyt jotain unta. Se oli ollut sekava ja sisältänyt useampaakin tilannetta. Eilen illalla katsottiin yhtä elokuvaakin, jossa oli vauhtia, mutta uni ei tuntunut sisältävän kuitenkaan tilanteita suoraan siitä; mutta on kukaties voinut silti vaikuttaa taustalla sekin. Mutta uneni lopussa oli sitten ollut jotain niin suurta ja odottamatonta riemuakin, että sen vuoksi oli pakko alkaa heti herättyä yrittää muistella mitä siinä oikein oli. Usein unet haihtuu päästä hyvin nopeasti, jos ei heti ala muistella tapahtumia.
No tässä oli mm. sellainen tapahtuma, että jonkin ison vesialueen aalloilla oli jokin alus lähdössä johonkin hommaan; lipumassa jo vähän matkan päässä. Mutta sitten tapahtui jotain aivan odottamatonta ikävää; sillä alus upposi vieden siinä olleen väen mukanaan. Vastustavat tahot olivat järjestäneet sen onnettomuuden. Alus oli upotettu tarkoituksella. Mutta mitä siitä seurasi? Ne, jotka olivat torpanneet alkavan työn, saivat huomata, että heidän aikomuksensa kääntyi nyt aivan päinvastaiseksi! Tulikin sellainen oikein kansanliike, sellainen kannatus, ettei kukaan ikinä olisi voinut aavistaa sitä. Asiat kääntyivät aivan päinvastaiselle kannalle. Suosio sille, mitä pidettiin väheksyttynä ja kaihdettuna, olikin nyt suurin ilon ja riemun ja kannatuksen aihe!
Kuten sanoin, oli uneni sekava ja sisälsi useampia asioita. Mutta minulle se toi riemullisen näkökulman heti aamusta: Niinhän kerran ainakin tulee olemaan: Jeesus on kaikkien huulilla, iloaihe! Juhlittu Kuningas👑 Vaikka nyt se kuinka tuntuisi aivan...
---
Ylösnoustuani ja tähän pöydän ääreen tultuani, oli luettavissa (vanhasta Päivän Tunnussanasta) tällaisia jakeita:
"Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa..." Ps. 22:28 KR-92
Jumala - "joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." 1. Tim. 2:4 KR-92
"Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne..." 5. Moos. 32:47 KR-92
https://vaatekuvasto.blogspot.com/2026/02/oranssi-neuletakki-ja-ruskea-pitka-hame.html
Kuvan tekemisen idea tuli eilen, kun istuin kotona paikalla, johon aurinko soi säteitään. Näin silloin oman olemukseni ns. postimerkin kokoisena kuvana kännykän ruudun alalaidassa, ollessani tyttären kanssa videopuhelussa. Tunnelma kuvassa oli jännä, taustalla tummaa, ja välillä olivat kasvoni puolittain valaistut. Valon kohdat paikkaansa vaihtelivat, kun aurinko jatkoi kierrostaan. Minähän näköjään nuorruin kovasti tekemässäni kuvassa; harmaa ja valkeakin on tukastani kadonnut, eikä suupielissäkään ole viivoja alaspäin... Näyttää ihan nuorelta... tytöltä:)
Vaatteet sentään on ihan tätä päivää, ylläni nytkin pitkän, ruskean hameen kanssa oranssi neuletakki ja sen alla tiilen värinen trikoopusero.
https://vaatekomerolla.blogspot.com/2019/01/idea-1978-kasityolehdesta-neulerusetti.html
Siis Kuulokeskuskäynti tänään Joensuussa sairaalalla. Se tuntuu aina tympeältä, vaikka ei siinä mitään niin kummoista ole, edes pelkäämisen aihetta, kun nuo vaihdetaan. Korvakappaleetkin oli tehty jo edellisellä kerralla valmiiksi. Nyt ei tarvinnut varsinaisesti kuuloakaan tällä kertaa testata silleen kuulokkeet päässä, yksinäisessä kopissa nappia painellen, jos sattuisi joku piippaus omiin korviin kuulumaan. Selitin isännälle matkalla autossa sitä asiaa, että miten se vaikuttaa; tulee semmoinen epäkelpo olo, kun ei kuule kunnolla. Sellaista ei tietenkään tarvitse tuntea, höhlä ajatus mokoma tunne; mutta sitä miltä itsestä tuntuu, ei aina voi hallita, vaikka mitä sanoisi. Nytkin siellä oli minua palvelemassa oikein ihana ihminen:)
Nyt sitten totuttelen taas uusiin laitteisiin, tai paremminkin sanoen, niihin isompiin ääniin joita taas kuulen. Auton moottorikin mylvi niin kovalla äänellä möyryten, kuin olisi ollut joku ralliauton moottori! No näistä kuulolaitteistahan pystyy aina itse voimakkuutta säätämään kyllä, ja niin teinkin. Pitääkin vielä mainita tämä: nykyään kuulolaitteita saa muuten ladattavanakin. Minä tosin otin entisen sorttiset eli paristoilla toimivat. Mitäs sitä hyvää vaihtamaan😅
Meillä meni siellä odotellessa enemmän aikaa kuin itse asioinnissa. Odotellessa nappasin kuvan selkämme takana seisoneesta Eeva Ryynäsen taideteoksesta. Siitä kuva tuolla alla. Hän oli Lieksasta, Vuonisjärveltä. Paateri on hänen taiteensa paikka; hänen puusta veistämiään taideteoksia. Hänen isoin työnsä oli kotinsa ja ateljeensa pihapiiriin rakentamansa Paaterin kirkko, joka on hyvin suosittu. Ja kahvilarakennus on myös tosi kiva.
Mutta tässä nyt siis sairaalalla otettuja kuvia.
 |
| Eeva Ryynänen: Elämän syke. |
Vanhempani sanoivat toisilleen: "Tahdon."❤️
https://mustavalkoisinkuvin.blogspot.com/2017/02/helmikuinen-vihkipari.html
---
Muutama päivä sitten käytin yhdessä jutussa kuvaa, jossa oli isä ja minä... Joskus vuoden -64 keväällä otettu kuva, koska ollaan ulkona portailla, minulla yllä äidin tekemä kastemekko. Olin kylläkin saapunut vanhempieni omaan hoitoon sairaalasta jo jouluaattona -63. Mutta senaikaisella laatikkokameralla ei niin vain sisällä kuvia otettu, jos ei ollut oikein hyvästi valoa. Salamaa kun kamerassa ei ollut.
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/jumalan-syli-on-avoin-niin-vahvalle.html
Aurinko veti ulos☀️ Se paistaa niin ihanasti tuonne kallioille.
Toisen blogini puolella, kun tänä aamuna pohdin, etten tosiaan itse ollut mikään hyvä satsauskohde Jumalalle🤔 Miten hän saattoi tehdä sellaisen hankinnan?! No rakkaus teettää yllättäviä asioita! Sinäkin oot sillä hankintalistalla ihan taatusti...😍
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/02/miksi-satsasit-meihin-emme-olleet.html
Menin poikkeuksellisen myöhään nukkumaan, oli jo yö. Muut jäivät vielä valvomaan. Sängynlaidalle istahtaessani katsoin ikkunoista jännittävän näköisiä näkymiä... Piti nousta hakemaan vielä kamera.
Tämä alin kuva näyttää samaa, jota iltaisin usein huvittuneena silmäilen: ihan kuin meillä olisi tuollainen "pergola", tms. tuossa takapihalla valkoisine seinineen. Ne syntyvät sinne pimeänä aikana heijastuksena olohuoneen seinistä.
---
Mutta yökuvien lisäksi nyt tältä aamulta kuva. Siinä on tekemäni öljymaalaus v. 2001. Siinäpä on juuri talon takapiha. Kuvaan tuli nyt näin aamulla hieman ylimääräistä valonsädettä, kuin taivaalta, kun oli lamppu siinä ihan lähellä.
Jostain tuolta suunnalta metsästä, jonka allaoleva kuva näyttää, aikoinaan valaistua taloa katselin, ja sain idean yrittää siitä kuvaa tehdä.
Ja nyt onkin jo aamun valo:)
Tänään puikoilla: Neulepusero, jonka ohje on peräisin v. 1988 käsityölehdestä. Homma loppusuoralla, toinen hiha puikoilla. Tyttären ja minun yhteisprojekti.
https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/01/puseroprojekti-v-1988-suuri.html
