Aamulla kirjoitettua

Toisen blogiin naputeltua, otsikolla, "Kun tuntuu, että on ihan valtava tarve...":

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/kun-tuntuu-etta-on-ihan-valtava-tarve.html

Arka ihminen

Vihkoon aamulla kirjoitin: "Minä olen arka ihminen, monellakin tavalla. Tarvitsen jatkuvasti rohkaisua ja kaipaan iloa tuottavaa valoa; jota Jumala voi antaa monin eri tavoin. Erityisesti aamuisin kaipaan kaikkea valoa ja rohkaisua uutta, alkavaa päivää varten, että taas jaksaa sen haasteet. Arkuuteni ja heikkouteni (ja nyt tätä tässä naputelleessa mieleen tulleet laiskuuteni ja saamattomuuteni) on olemassa sekä arjen elämässä, mutta myös uskon elämässä. En ole mikään "uskon sankari" millään tavalla. Mutta Herraani haluan seurata tällaisena räpistelevänä rääpäleenäkin. Hänen sanastaan etsiä lohtua, voimaa ja iloakin - taas tähänkin päivään. Arkista sekin touhu on. Vanhasta Päivän Tunnussanasta aamuisin etsin, ja löydän, useimmiten jotain, jota koen tarvitsevani. Joskus vain muutama sana voi suunnata katsettani Jumalan armoon ja valoon, hänen mahdollisuuksiinsa, ja rakkauteensa pientä ihmistä kohtaan." 

Mieleen tullut kohta Raamatusta: "... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

Vihkoon kirjoittelu jatkui lukemisen jälkeen. Naputtelin niitä toisen blogini puolelle.  Minua ihastutti mm. se kohta, kun sanottiin Joosef arimatialaisesta, että: "Hän rohkaisi mielensä..". Hän ryhtyi itselleen epämukavaan hommaan: järjestelemään rikollisena pidetyn Jeesuksen hautausta - Hän, neuvoston jäsen! Siitä sai varmaan sanomista kuulla, ja selvisikö edes pelkällä sanomisella...?

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/arka-ihminen-ja-joosef-arimatialaisen.html

---

Tässä tämän aamun auringonvalon esitys:) 

Uusi päivä, uusi valo, uusi armo☀️

Oli ihana herättyä nähdä metsän puissa, niiden latvoissa jo valot sytytettyinä. Aurinko osui taas niihin niin, niiden joidenkin latvoihin, kuin olisi ollut valot niihin sytytetty. Se on ilahduttava näkymä. Kun tulin ylösnoustuani tähän pöydän ääreen, halusin heti kirjoittaa vihkooni siitä näkymästä. Sen jälkeen luin toista juttua.

Isäntä oli joskus eilen jättänyt pöydälle lehdestä joskus leikatun lappusen, ja sanonut, että se kannattaa lukea; on hyvä. No en vielä eilen ollut tarttunut siihen. Tänä aamuna se oli siinä vielä, uuden ilmoituksen kera - ja tartuin juttuun. Siinä oli lyhyesti kerrottuna tapaus, jossa lähi-idästä tullut mies meni Helsingissä kirkkoon. Ovella häntä tervehti mies, jolla oli valkoinen vaate yllä. Mies tervehti tätä kirkkoon tullutta miestä tämän omalla äidinkielellä. Tervehdys oli yllättävä ja ilahduttava, varsinkin kun sai tervehdyksen sillä omalla kielellä. Kirkon penkkiin mentyä miestä mietitytti asia. Hän halusi tutustua siihen häntä tervehtineeseen mieheen. Hän nousi penkistä ja meni uudestaan ovelle. Ovella oli nyt kaksi muuta ihmistä tervehtimässä väkeä. Mies tiedusteli heiltä, missä se valkoasuinen mies oli, joka oli äsken häntä tervehtinyt. Hän haluaisi keskustella tämän kanssa. Hän sai vastaukseksi, ettei siellä ole ollut muita tervehtimässä ihmisiä, kuin he kaksi, jotka siinä nyt seisoivat... Mies meni hämmentyneenä takaisin penkkiinsä. Myöhemmin hän päätteli, että oli kohdannut ovella Jeesuksen. Nykyään mies seuraa Jeesusta. (Tämä tässä omin sanoin selostamani tapaus oli kerrottu lehdessä: OM Uutiset 4/2017 , siinä otsikkona Helsinki: Tervetuloa kirkkoon.) Jeesus voi tehdä tällaista.

No sitten. Palataan siihen minua ihastuttaneeseen aamuvaloon. Muistin, että olen tehnyt samasta aamuvalosta joskus kuvan. Etsin sen. Blogissahan se oli, tuskin enää paperilla tuota kuvaa onkaan, kun on ollut pakko vähentää jotain. Mutta kuvassa oli jännästi myös valkopukuinen hahmo. En enää muista minkä vuoksi sen silloin olin siihen laittanut. Mutta jännää on myös se, että kuva on kolmen vuoden takaa, samalla päivämäärällä kuin tänään 10.4. 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/04/ylosnousemuksen-paiva-ja-aamuaurinko.html

---

Tänään olisi muuten isäni syntymäpäivä. Olisi täyttänyt 96 vuotta jos olisi elossa. Mutta isä muutti toiseen olotilaan yli 30 vuotta sitten. 

Uusi Toivo. Isän nimi oli Toivo:)

Kun saa julkisuutta ja mainetta, jota ei tavoiteltu...

Moni ihminen saattaa saada mainetta, jota ei todellakaan kaivannut. Mutta niin vain kävi. Mutta useimmilla kielteinen maine ei kenties yllä kovin kauas. Mutta on niitä myös, joilla se yltää jopa hyvin kauas. Yksi sellainen oli Juudas. Kaikille on varmaan tuttua, jos sanotaan: "Aikamoinen Juudas!" tai "Senkin Juudas!", tai muuta sellaista. 

Raamatussa kerrotaan, kuinka Juudaksen saama maine sai alkunsa. Juudas oli toiminut Jeesuksen ja hänen opetuslastensa rahapussin haltijana. Varmaan hän oli hyvä säästämään rahaa - ja kenties sen hankkimisessakin hyvä. Mutta ehkä hän rakastui rahaan liikaa, ja se houkutti häntä  käyttämään sitä omiin tarkoituksiinsa. Se oli vaarallista ja johti hänet perikatoon.

Mistä muuten tulee sana perikato? En ole perehtynyt siihen, en koskaan miettinyt sitä. Mutta nyt tuli mieleen ihan tällainen ajatus, että Juudas ei ainakaan perinyt taivasta... Sen vuoksi mihin hänen toimintansa johti. Hänhän myi Jeesuksen niille, jotka halusivat saada Jeesuksen pois heitä häiritsemästä.

Mistä kaikki sai alkunsa? Juudas osaisi itse selittää elämäänsä ja ajatuksiaan. Mutta arvailuna on nyt, että kaipuu rahan perään näytteli suurta osaa hänen elämässään. Mutta silti, mikä sai hänet tekemään niin kamalan teon, että hänelle merkittävän ja läheisen ihmisen kavalsi? Voimakkaimmin asian sanoittaa Raamattu. Siellä mainitaan, että saatana meni Juudakseen...

Läheltä kaikkea seurannut Jeesuksen toinen opetuslapsi, Johannes - sanoo - muka köyhistä välittäneestä Juudaksesta:

"Tätä hän ei sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan." Joh. 12:6 KR-92

Oliko rahan saamisen halu ollut se portti, jota saatana käytti, ja josta se pääsi Juudaksen sydämen valtaamaan niin, että hän oli valmis oman opettajansa ja Mestarinsa sen tähden myymään Jeesuksen vangitsijoille/tuomitsijoille?

Jokatapauksessa, saatana meni Juudakseen. Johannes kertoo siitä näin, viimeisellä pääsiäisaterialla huomioita tehneenä, kun Jeesus Juudakselle ojensi leipäpalan:

"Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!" Joh. 13:27 KR-92

Luukas kertoo myös siitä, kun Juudas kavalsi Jeesuksen. Hän kertoo siitä hetkestä, kun Juudas halusi ottaa kavallusrahat  vastaan: "Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi; hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta." Luuk. 22:3 KR-92

Juudas sai tällä teolla nimensä historiaan... Tuskin hän kuitenkaan tämänkaltaista mainetta tavoitteli, että hänen nimeään käytettäisiin sanontana kuvaamaan muitakin kavaltajia ja pettureita; näin sanoen: - Senkin Juudas!

Mitä Juudas olisi sanonut tai tehnyt, jos olisi nähnyt seuraukset toiminnastaan? Olisiko ollut järkyttynyt niiden kauaskantoisuudesta? Olisi varmasti!  Jeesuksen kuolemakin järkytti häntä. Juudas päätti omat päivänsä omakätisesti.

Kun kaikkea tätä miettii, se vetää vakavaksi; saa pohtimaan omien tekojen vaikuttavuuksia. Olkoon Jumala armollinen ja varjelkoon meidät pahasta!

Mutta meidän syntiemme sovitukseksi Jeesus suostui ristinkuolemaan. Maksoi velkamme sillä. Sen saa lahjana ottaa vastaan jokainen, joka sen tahtoo itselleen✝️☀️

Sähläystä...

Joskus joutuu ajattelemaan, että "kaikki on kauheeta sähläystä" eikä "mistään tuu yhtään mitään". Näin siis ajattelin taas tänä aamuna, kun kahvinporoihin - (kun ostetussa multapussisssa oli muurahaisia eilen) - laittamani siemenet toisessa kipossa meni nurin piirustustarvikelaatikkooni. Onneksi suurin osa pysyi istutusastiassa. Painelin sitten vain tasaiseksi sen, mikä oli kasaantunut astian toiseen laitaan. Näin tuli samalla osa siemenistä joutuneeksi "mullan" peittämäksi; ja peittää pienellä multamäärällä ne olisi kuulunutkin... Jota en tehnyt, koska kaikki "multa" eli eiliset kahvinporot, joita oli kahvinkeittimestä eilen illalla jäänyt, oli jo käytetty siementen istutusalustaksi.

Todellakin, tänään vasta... 🧐🫣 Tämmöistä tämä meillä on🐥

Mutta jäin miettimään. Mitä jos, joskus se "kaikki kauhea sähläys" tai muu sellainen "mistään ei tule yhtän mitään", onkin juuri niin kuin olla pitää? Että siitä tulee jotakin, niin on ollut tarkoitus - Jumalalla? Hänen tarkoituksensa, suunnitelmansa, toteutuu. Se, joka on jotain niin paljon enemmän ja kauemmas, kuin mitä me käsitämme. Me ollaan vaan joku osa sitä, ei mitään "tähtiä" tai "pääosan esittäjiä". Mutta muuten tärkeä osanen siinä.

Poissa sukunsa sijoilta....

Jotenkin taas tänä aamuna nämä suvun sijoilta  ja/tai lapsuuteni sijoilta etäällä, "poissa", olemiset tuli mieleen. Jotenkin lohduttavina koin vanhan Päivän Tunnussanan eilisen ja tämän päivän tarjolla olevat jakeet:

"Minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta." Jes. 65:19 KR-92

Jeesuksen sanat: "Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

"Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi." Ps. 71:17 KR-92

"Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi." Luuk. 2:28-30 KR-92

---

Raamatussa puhutaan paljon suvusta. Siitä löytyy paljon jakeita. Myös tällainen: 

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29 KR-92 Ja tuohon jakeeseen oli viitteenä tämä (Jeesuksen sukuluettelosta): "tämän Enos, tämän Set, tämän Adam, tämän Jumala." Luuk. 3:38 KR-92

Siinä oli kyse, kuka on kenenkin isä. Huomioitava on, että ensimmäisen ihmisen isä oli Jumala! Siispä meidänkin jokaisen sukumme on Jumalasta lähtöisin... Aika huikeaa! Samalla lohduttava näkökohta; sillä silloinhan olemme aina "sukumme" sijoilla, olemme missä tahansa.

Vaikka meistä usein saattaa tuntua siltä, niinkuin eräs jae sanoo; Sananlaskuissa: "Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan." Snl 27:8 v. -33 käännös. Ja vuoden -92 käännös sanoo näin: "Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan." Snl. 27:8 KR-92

Olemme varmaan kaikki Jumalan edessä enemmän tai vähemmän, pesästämme lentoon lähteneitä poikasia, mutta tarkoitus on palata Isämme luo jälleen. Ihan jokaista odotetaan kotiin taas❣️

Pöydällä oleva iso, vanha liina, on äitini mummun tekemä. On siinä saanut kangaspuita kolkuttaa; liina koostuu kahdesta kaitaleesta ja sauma keskellä pitkittäin. Olisi siitä esiäiti iloissaan kaiketi, jos katselisi, että:

"Onko tuo se minun tekemäni? Voiko olla? On se! Kappas vaan! Jopas ovat vielä ihan eri vuosituhannella pistäneet liinan pöytään."😀

Ihminen vs. Jumala? Kumpi voittaa...

"Mieheksi ja naiseksi

hän heidät loi

ja siunasi heidät

ja antoi heille nimen

i h m i n e n*, 

silloin kun 

heidät 

luotiin."

"* Hebreaksi a a d a m." 

1. Mooseksen kirja, 5:2   (v. -38 käännös) 
(Samansisältöinen on uudempikin, v. -92 käännös.)

Miksi kirjoitin tämän jakeen ylipäätään? 

Uutistenluku toi mieleen.

Onko nykyinen sukupolvi olevinaan niin paljon viisaampi, kuin kaikki meitä tuhansien vuosien ajalta edeltäneet sukupolvet ovat olleet, että halutaan muuttaa tällaiset perustavaa laatua olevat asiat oman mielen mukaan? 

Halutaan, niinkuin eräs kohta Raamatussa toteaa, että: "... pyrkii muuttamaan ajat ja lain..." Daniel 7:25 v. -33 käännös

Nyt joku ehkä sanoo: - Mitä hullua, nuohan ovat ihan muinaisia asioita, mitä tuossa on!

Mutta eivät ole vain sitä. Sillä Raamattu puhuu  yhtäpitävästi lopun ajan tapahtumista Ilmestyskirjassa. Jos katsot noita Danielin kirjan 7. luvun alla olevia viitteitä, huomaat siellä viitteiden joukossa mainitun myös Ilmestyskirjan.

En varsinaisesti haluaisi kirjoittaa näistä, mutta jos kukaan ei kerro, kuinka ihmiset saavat tietää...?  Ei näitä ainakaan koulussa opeteta. Raamattua luultavasti pidetään jonain omituisena tarinakirjana. Mutta se kertoo ihmiskunnan alun -  ja lopun. 

Jumala kuitenkin loi ihmisen ikuisuusolennoksi. Ihminen ei vain maadu olemattomiin. Ruumis kyllä tekee sen, mutta ihmiselle on varattu uusi olemus, Luojansa luona.

Jeesus varmisti paikan jokaiselle, joka haluaa Häneen luottaa ja ottaa lahjan vastaan. Pääsiäisen aikaan ollaankin juuri näiden asioiden äärellä. Ihan jokaisen puolesta Jeesus kuoli. Hän oli kuitenkin ylösnoussut, mutta ei enää kuolevaisena. Hän ilmestyi kuolemansa jälkeen elävänä. Siihen ylösnousemukseen me uskomme. Myös omalla kohdallamme. 

- Jeesus elää!

---

Boanerges -yhtye lauloi nuoruuteni aikaan kasetillaan laulua: "... mun Jeesus elää, siksi elää tahdon..." 

  

Se löytyy nykyään netistä kuunneltavaksi ja sanatkin luettavaksi. 

Boanergesin musiikki kuulostaa minusta nykyään yhtä innostavalla, kuin se oli silloinkin. 16-vuotiaana sain vinkin kirjeenvaihtokaverilta,  Ruotsissa asuvalta suomalaispojalta, jonka ilmoituksen olin bongannut  Hyvä Paimen -lehdestä. Siitä on lähes 50 vuotta. Vaikka kirjekaveruus ei kestänyt pitkään, hänen suosittelemansa musiikki jäi minulle hyvin mieluisaksi.

Sunnuntai - yksi rukouspyyntö!

Eilen sain jaettuna viestinä rukouspyynnön, joka koski minulle tuntematonta Toivo-nimistä pientä poikaa.  Toivottiin, että laajalla rintamalla hänen puolestaan rukoiltaisiin. Hän oli yllättävästi sairastunut vakavasti, ja on sairaalassa nyt. Vanhemmat pelkäävät, että menettävät hänet. Rukoile sinäkin hänen puolestaan, että hän paranisi!

Tuo eilisillan rukouspyyntö oli mielessäni ylösnoustuani. Mietin niitä tilanteita, jolloin Jeesus aikonaan paransi ihmisiä. Aina hänen ei ollut välttämätöntä olla läsnä näkyvästi parannettavan luona, vaan hänen sanansa riitti. Kun tulin tähän pöydän ääreen, ja avasin sen käyttämäni vanhan Päivän Tunnussanan, oli siinä tälle sunnuntaille merkitty otsikoksi: "3. paastonajan sunnuntai - Kärsimyksen sunnuntai", (joka siis tänä vuonna oli kolme viikkoa sitten). Mutta tuon yllä mainitun rukouspyynnön tähden, tuo sana "kärsimyksen sunnuntai" pisti silmääni. Ja ensimmäisenä valmiiksi painettuna jakeena oli:  

"Voimani ovat lopussa, mutta sinä näet jokaisen askeleeni." Ps. 142:4.

Rukoillaan Jeesusta, että Hän parantaisi Toivon.  Ja muistetaan myös hänen vanhempiaan ja muita läheisiään.

 

Tänä aamuna on ihanasti luonnon valoa☀️

☀️👍 

--- 

 Eilenhän juuri narisin vähäistä valoa, ja asettelin sopivasti ikkunan ääreen niinkuin pöydäksi tuon kierrätyskorin, kun en kestänyt istua tavan paikallani; kun kaipasin ikkunasta valoisaa näkymää:

 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/03/avointa-taivasta-ja-aukkoja-puiden.html

---

Auton ikkunat jäässä vielä ja varaston katto vielä vähän... kunnes aurinko hoitaa homma. Ulkona parin asteen lämpötilat mittarin mukaan.

No se auringon homma kävi nopeasti! Varaston katosta oli jää jo häipynyt sillä välin, kun laitoin tänne tuon kuvan ja naputtelin edellisen pienen tekstipätkän. Kun menin laittamaan kahvia, oli aurinko ehtinyt paljon☀️ Puuhastelee vielä auton kanssa...

Avointa taivasta - ja aukkoja puiden välissä

Tänä aamuna en vain ollenkaan halunnut istua tähän tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen, jossa nyt (klo 7.44) naputtelen. Järjestelin itselleni istumapaikan, sen sinä hetkenä "parhaimmin" vähäisen valon näyttävän ikkunan ääreen. Pöytänä toimi keräysastia, pyykkikori; johon kierrätettävät muovit ja kartongin säilön. Matalan jakkaran otin istuimekseni.  Siinä paikalla saatoin nähdä avointa taivasta. Olin herännyt jonkin verran turhan aikaisin. Keittiöön tullessani kaipasin valoisampaa näkymää. Olin kulkenut olohuoneen ikkunan ohi, jossa näkyi harmaa taivas ja pimeän oloinen metsä. Keittiö tarjosi parempaa, mutta tavan paikassani keittiön pöydän ääressä en todellakaan halunnut istua. Valoisaa piti nähdä. 

Vihkooni kirjoittelin: "Avointa taivasta - ja aukkoja puiden välissä. Niitä tarvitsee ihminen. Niinkuin minä kirjaimellisesti tänä aamuna. En halunnut jäädä istumaan tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen, vaan ravasin ikkunoiden ääressä keittiössä, ja lopulta otin paikakseni kohdan, jota ei ole varustettu oleiluun. Pöytänäni on nyt yksi keräysastia (pyykkikori) ja istuimena sen ääressä jakkara. Ja kirjoitan tätä pitäen kirjaa sylissäni. Ei kovin hyvät tai kehuttavat "kalusteet" haluamassani paikassa. Mutta voin vain pääni kohottamalla nähdä avointa taivasta, ja sen kauneutta, kun aurinko ottaa alaa. Valon, avoimen taivaan näkeminen, antaa jotain hyvää; virkistää, kuin vähissä olevan akun lataus. Ja saa "katseen" suuntaan jossa on kaiken valon lähde - Jumalaan." 

"Kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus." Matt. 4:16 (v. -38 käännöksestä)

Rukous on puhetta Jumalalle... Minä kirjoitin valon näkemisestä ilahtuneena vihkoon: "Kiitos Jeesus, että sain tänä aamuna iloita sinun valostasi; sain ihailla auringon kasvavaa valoa ulkona. ... Kiitos virvoituksesta, jota olet minulle valosi kautta taas tänäkin aamuna antanut.) 

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saaamme valon." Ps. 36:10  (v. -92 käännöksestä)

---

Kaivoin muutama päivä sitten näitä vanhoja tipuja esiin.

Oli vähän niinkuin "tipukorjaamo", kun piti vähän laitella joillekin uutta nokkaa tai "jalkoja". 🐥

Tänä aamuna ilahdutti valo: Ihana, yllättävä valo! Joka ilmaantuu arvaamattomiin paikkoihin...

Tänään on myös sen aamuvalon lisäksi se päivä, 32 v sitten, jolloin istuin Porin Reposaaressa, (jossa silloin asuimme) kampaamossa, ylläni musta kampaamon suojaviitta. Sen väriin kiinnitin silloin huomiota synkissä miettiessä, sillä yhdistin värin tiedossa olevaan tapahtumaan: isäni oli kuolemassa. Asiaa oli surtu jo edeltä. Kun tulin kampaamosta kotiin, sain kuulla äitini soittaneen, että se asia oli sitten tapahtunut. Isä sai kuolla ihan kotona. 

---

Mutta palataan siihen ihanaan valoon. Kirjoitin siitä ensin vihkoon ja toiseen blogiini. Tuosta kuvasta näkyy jutun alkuosaa. Mutta kirjoitinpa sen sitten tännekin, tuonne alle kokonaan luettavaksi:) 

Niinkuin tänä aamuna. Se valo oli seinillä, joihin sitä ei osannut ollenkaan odotttaa. Jos Jumala olisi ihminen, varmaan hänkin olisi sitä ihastellut:) Nyt Hän ehkä hymyillen seurasi minun touhujani, kun yritin lapsenomaisesti kameraan tallentaa sitä valoa niiltä seiniltä ja kohdista, joille se ei "normaalisti" kuulu. Hetki on niin lyhyt. Mieleen tuli, että Jumala on meille aikuisille kuin se "aikuinen". Hän tietää, miten kaikki toimii, ja mihin Hän kykenee. Häntä ilahduttaa varmaankin meidän ilomme, niinkuin vanhempia ilahduttaa, riemastuttaa, katsella lastensa iloa, hänelle itselleen tavallisissa asioissa.

Nehän oli taas niitä "heijastuspintoja", joiden avulla valo voi tulla pimeimpiinkin nurkkiin; joihin se ei "normaalilla" tavalla tule. Tai tulla "läpi talon" ikkunoiden kautta. Talojen rakentajat eivät aina ole osanneet ottaa valoasioita suunnitella. Mutta Jumala on täydellinen rakennusmestari, arkkitehti ja valosuunnittelija, niin että kykenee saamaan valoa pimeyden keskelle. Hänhän se ylipäätään sen valonkin loi. Hän myös osaa käyttää ihmisiä "heijastuspintoina", ja näin Valo voi heijastaa Valoa, ihan jostain itsessään valoa tuottamattomasta - kuitenkin ympäristöön. Jumala tekee sellaisia salattuja asioita. Valonkin Hän voi lähettää pienestä johonkin pimeään.

Jeesus puhui valosta: "Niin Jeesus puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh. 8:12. Entä jos "elämän valkeus" kirjoitettaisiin isoilla alkukirjaimilla: Elämän Valkeus... Silloin katse kääntyy itsestä, omasta kehnoudesta, siihen, joka on se todellinen Valon Lähde!

"Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Joh. 9:5. Siis Jeesus!

Ja sanoi Hän näinkin: "Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." Matt. 5:14-16

Tätä ennen Jeesus oli puhunut vainotuista. He eivät koe olevansa suuria "tähtiä", mutta...: "Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa..." Matt. 5:11-12

"... köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jesaja 60:2 KR-92. Eikö tuo olekin lohdullista! Hänen luokseen saa uskaltaa tulla kaikki omat puutteensa tuntevat... Myös minä. Ja sinä - kuka ikinä oletkin, ja mitä ikinä eläämääsi on kuulunut! Muista tämä, Jeesus sanoi: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Johannes 6:37

Mieleeni tuli tämän tekstin vihkoon kirjoitettuani myös lopuksi ajatus, joka oli peräisin yhdestä virrestä - Lasten virrestä, virsi 490, säe 2:  "...vaan katsot myös vähäiseenkin." Virsi on se: "Mä silmät luon ylös taivaaseen." ja siinä on tämäkin kohta: "Mä taimi olen..."

Tuosta virsikirjalinkistä voit tutustua tuon virren 490 sanoihin, ja sen syntyyn. Ja myös kuunnella sävelen: https://virsikirja.fi/virsi-490-ma-silmat-luon-ylos-taivaaseen/

Äitiasioita

Kirjoitin muutama päivä sitten tästä aiheesta vihkooni. Oli ollut sellaiset asiat ns. "framilla" eli mielessä. Oli ollut siinä kohtaa mielessäni päivä, kun aikoinaan tulin toista kertaa äidiksi. Sitten  aamulla availlessani luettaviani, osui silmään se "Marian ilmestymispäivä".  Siinäkin yksi äitiasia. Se osui silmääni vanhasta Päivän Tunnussanasta.  Siinä vanhassa kirjasessa oli myös painettuna yksi säe virrestä 53; säe 3: "Nuori äiti Maria kuulee lupaukset, uskoo, että täyttyy kaikki ennustukset."  https://virsikirja.fi/virsi-53-nuori-neitsyt-maria/

Jeesuksen äidin ilmoitettiin tulevan raskaaksi, ja  kenties se tapahtui juuri siinä ilmoitushetkessä. Se ilmoitushetki kerrotaan Raamatussa  kohdassa Luukkaan evankeliumi 1:26-38. (Siihen linkki alempana).

Ja sitten sen jälkeen tapahtui: 

"Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta  kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" Luuk. 1:39-45 KR-92

Ja sitten Maria vuorostaan puhkeaa kiittämään Jumalaa: " - Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani..." Luuk. 1:46-47

Ja sitten sanotaan; että: "Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa."  Luuk. 1:56 KR-92

Marian kotiinpaluu tapahtui näin ollen Elisabetin synnytyksen aikoihin. Kenties hän näki sen, Johanneksen syntymän;  koska 6. raskauskuukaudella Elisabet oli Marian tullessa ja Maria viipyi siellä 3 kk. Maria näki omin silmin sen enkelin hänelle ilmoittaman Elisabetin raskaudentilan ihmeen, joka kerrotaan Luukkaan 1. luvussa, jakeessa 36; siinä enkeli ilmoitti Elisabetin tilan!  Vanhan naisen raskaudentilan, josta oletettiin ettei hän nyt ainakaan enää voisi saada lasta. Varmaan tämä rohkaisi myös nuorta Mariaa oman äitiyshaasteensa kanssa... Kuinka kukaan uskoisi häntä? Mutta Elisabetin edeltäkäyminen lupauksen täyttymisen tiellä, rohkaisi varmaankin omalta osaltaan. 

"Taivaassa on Jumala, joka paljastaa salaisuudet." Dan 2:28 KR-92

"Kristuksessa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä." Kol. 2:3 

---

MARIAN SAAMA ILMOITUS ENKELILTÄ

Luuk. 1:26-43 KR-92: 

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/LUK

Nämä asiat mieltää helposti jouluun kuuluvaksi... Mutta Jeesuskin tässä kun on myös kyseessä - hänen syntymänsähän se  Marialle ilmoitettiin - hänpä juuri hyvinkin liittyy pääsiäiseen!✝️❣️

Näin pääsiäsen alla...

Näin pääsiäisen alla saatetaan taas joissain medioissa pykätä "uutisia" siitä, että mikä se olikaan Jeesuksen alkuperä - eli kyseenalaistetaan Raamatun oma ilmoitus siitä.

Mielenkiintoista on, että Jeesus esitti kerran niille oman aikansa viisaille itse kysymyksen tästä aiheesta:

"Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä: "Mitä ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?"

He vastasivat: "Daavidin."

Silloin Jeesus kysyi heiltä: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi?  Hän sanoo: - Herra sanoi minun herralleni:  Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle.   Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias voi olla hänen poikansa?"

Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään." Matt. 22:41-46 KR-92

Siinä fariseusten edessä seisoi ilmielävänä, silmin nähtävänä se vastaus; Jeesus, Marian synnyttämäksi annettu Jumala Poika, jonka juuret ihmissuvun puolella juontuvat kuningas Daavidin! Jeesus oli Daavidin Herra, koska on Jumalan Poika. Ihmisen puolelta myös Daavidin poika. 

Ei vaan osattu ottaa todesta todellista, koska se oli niin suurta...

Sana rististä: "hullutus?" Vai aivan jotain muuta: "Jumalan voima"?

Mitä on sanottava siitä, että entinen Saul, Jeesukseen uskovien vainoaja, kääntyi äkkiä; ja laittoi entiseen vihansa kohteeseen kaiken toivonsa? Hulluksiko hän tuli?

Hänelle kävi yllätys tiellä: Suuri valo, joka sai hänet kaatumaan, ja ääni, joka kysyi: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"* - sai hänet kääntämään elämässään kaiken ylösalaisin. Uskon kohteeksi vaihtui se, mitä hän ennen vihasi. Mitä me olisimme siinä tilanteessa tehneet, olisimmeko toisin toimineet?

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Saul

Saulille - joka vaihtoi uskon kohteen myötä nimensäkin Paavaliksi, tuli uskosta, nimenomaan tähän hänelle kysymyksen esittäneeseen Jeesukseen - voima: Hän kirjoitti siitä näin: 

"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1. Korinttolaiskirje 1:18  v. -38 käännöksen mukaan. 

Se sama voima oli kaatanut hänet sillä tiellä... Sen ristillenaulatun, kuolleen,  ja  ylösnousseen Jeesuksen voima jota Saul todella vihasi. Ja vihasi kaikkia  siihen  uskovia. Sille Saulille hullutus tulikin voimaksi, kun hän oli uutena miehenä; Paavalina, nimeä myöten. Aika ihmeellistä.  Aikamoinen voima. Sama voima on vaikuttamassa yhä. 

Tekee kelvottomista kelvollisia, koska se ristillä toisten puolesta kuollut antoi elämäänsä siinä toisten hyväksi.❤️✝️☀️

*Apostolien teot 9:4

---

Näitä mietteitä tuli mieleen, kun pääsiäinen lähestyy. Kaupoissa kulkiessa olen silmäillyt pääsiäiskoristeita. Ja kivoja tipuja, pupuja, ja muita kauniita, kivoja koristeita onkin silmään osunut. Mutta niitä katsellessa on kaivannut myös jotakin, joka toisi muistettavaksi myös pääsiäisen suurimman ja tärkeimmän sanoman: yksi kuoli meidän kaikkien puolesta: Jeesus. Jotta meidän syntimme olisivat hänen kuolemassaan sovitetut.

---

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Saul

Päivän vaatetus piirrettynä - ja samaa väriä ikkunan takana:)

---

Ja tältä näyttää yhdeltä sivulta taloa... Toisaalla onkin sitten vielä kunnon lumikerros.

Rakastettuina...

Niinkuin joku taideteos... Kärsinyt, mutta rakas ja kallis!

---

Kaiken pohjalla, tai päällimmäisenä tai keskellä kuitenkin aina tämä:  Isän rakkaus meitä lapsiaan kohtaan, suurempi kuin itse saatamme käsittää...

En minä ainakaan lapsena ollessani käsittänyt kunnolla vanhempieni rakkautta minua kohtaan.

Tämä toinen teksti tältä aamulta. Ne kuuluu niinkuin yhteen. Siinä kuuluu kuitenkin RAKKAUDEN ÄÄNI, vaikka isä tai isompi veli vähän ensin ns. "annattelee" eli kovistelee... Rakas lapsi siinä kyseessä kuitenkin:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/03/siina-kuuluu-kuitenkin-rakkauden-aani.html

Samaa kevään vihreää...

Minulla oli muutama päivä sitten pöydässä vihreä liina. Jonkun aamupäivän aurinko houkutteli minut ottamaan silloin nuo pöytäliinakuvat. Nyt liina on mennyt jo pyykkiin.

Tänään halusin etsiä yhden laulun sanoja vanhasta vihosta, johon olin nuorena tyttönä niitä kirjoitellut kaseteilta kuultuna. Ja kun vihon toin keittiön pöydälle ja siitä kuvan nappasin, huomioin että sama väri. Jotain 70-lukua varmaan se liinakin. Vihko on ainakin ollut olemassa siinä 79- ja 80-lukujen vaihteessa.

Mielenkiintoinen juttu luettavaksi yhden Vivamon Raamattukylän näyttelijän elämästä. Jutun tarjoilee Sana -lehti.

Minä luin joitakin viikkoja sitten tuon jutun paperilehden sivuilta. Meille ei lehteä tule, mutta isäntä oli tuon jutun ottanut oikein talteen joskus kirppikseltä tuoduista lehdistä, ja laittanut sen keittiön pöydälle minua varten. Mietin silloin, että mitähän siinä nyt on, kun oli kuulemma niin kiinnostava juttu. No oli mielenkiintoinen, koko juttukin, mutta siinä on osuus joka minuun vaikutti erityisesti - ja niin, että olisin halunnut kuvankin siitä tehdä, vaan en tehnyt, ainakaan silloin, kun koin liian vaikeaksi piirrettäväksi. 

Muutama päivä sitten tuo lehtijuttu tuli taas mieleen, ja alkoi kova etsintä, että onko se vielä meillä tallella. No oli se. Mutta nyt keksin etsiä myös mahdollisuutta jos jutun voisi saada toistenkin luettavaksi. Ja siinä se nyt on, Sana -lehden "ihmisten tarinat" osion juttu, jonka tuosta pääsee lukemaan:

 https://sana.fi/niin-helposti-yritamme-omalla-jarjellamme-laittaa-jumalan-johonkin-laatikkoon-sanoo-vivamon-raamattykylan-konkarinayttelija-mikael-kronvall/

Iltapuheista musiikkiin ja aamuun

Kuvan vihkototeksti on tuolla alempana luettavisssa selvempänä, naputeltuna☀️

Laulukirjan päällystin joskus kauan sitten tuollaisella paperilla. Muistelen, että paperi olisi ollut peräisin jostain silloin sulhoni - nyt mieheni - lähettämästä kukkapuketista, tms.,  kääreenä ollut. 

---

Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä.  Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että  saisimme  vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..." 

Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin. 

Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan  kyseisen laulun: 

Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636

Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.  

Aurinko "kuvaa" keittiövälineitä...

Aamuaurinko teki kuvajaisen keittiön seinään☀️ Siinä näkyy keittiövälineet, jotka riippuvat kuivauskaapin sivussa.

Sieltä viistosti valo sisälle - ja kuva seinään🙂

Nyt on ollut kiva, kun on saanut niin aamulla kuin illallakin, ihailla lisääntynyttä valoisaa aikaa, auringon näkymistä!☀️