maanantai 29. tammikuuta 2018

Sinne meni...

Noin kirjoitin tänään yhdelle muistikirjani sivulle otsikoksi. No, mikä sitten meni? Vanhin neito
puoleksi vuodeksi muille maille... Aamulla lähti junalla Joensuusta Helsinkiin klo 5.15 ja näihin aikoihin  pitäisi olla matkansa määränpäässä; Ranskan Toursissa. Koko päivän on saanut matkustaa. Minä ja isäntä ei osattu tänään ruveta mihinkään.


Minulla "soi" jossain vaiheessa päässä eräs laulunpätkä:  "...Joku kertoi hänen nousseen koneeseen, toinen junaan taas astuneen... mulle sama on kuitenkin, pois on..."




Neitosen pitkän matkan mahdollisti opiskelupaikkansa järjestämä opiskelijavaihto. Nyt sitten vain odotamme viestiä, että on päässyt ihan majapaikkaansa asti ja  saisi vihdoin levätäkin matkastaan.

Kuvat ovat neidon ottamia hänen aiemmalta reissultaan, kun oli kolme viikkoa Saksassa viime keväänä. Sekin reissu oli opiskelijavaihtoa.



sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Jos sinulla on rukouspyyntö...

Jos sinulla olisi joku asia, jonka puolesta haluaisit toisen ihmisen rukoilevan, mutta et tiedä kenelle sen esittäisit, niin tässä olisi sitä varten pari linkkiä. Näihin voit kirjoittaa rukouspyyntösi ja niiden puolesta rukoillaan.


Tämä ensimmäinen on Suomen Raamattuopiston sivulla. Sinne kirjoitetut pyynnöt eivät tule muiden näkyviin. Sivulta näet, miten rukouspyyntöjen kanssa toimitaan.

https://sro.fi/rukouspyynto

Tämä toinen on Seurakuntalainen -sivustolla. Siellä kirjoitetut rukouspyynnöt tulevat näkyviin, tarkoituksella, että lukijatkin niiden puolesta rukoilevat. Joskus saattaa kestää jonkin aikaa, ennenkuin se oma pyyntö on näkyvissä.

https://www.seurakuntalainen.fi/jata-esirukouspyynto/

Käytä molemmissa jotain nimimerkkiä, jos kirjoitat rukouspyynnön.

Ja muistathan, että vaikka pyyntöäsi ei kukaan näkisi, tai kuulisi, Jumala näkeee ja kuulee. Vaikka se olisi vain pelkkä huokaus...



perjantai 26. tammikuuta 2018

Jollakin tavoin rohkaisevia

Tässä ihan muutama päivä sitten oli Seurakuntalaisen juttuina kaksikin sellaista, jotka minusta tuntuivat jotenkin rohkaisevilta. En osaa oikein edes selittää sitä, mutta ehkä se oli sitä, että nämä naiset kertoivat elämästään sillä tavoin, että toivat esiin senkin, mikä oli ollut, ja on, vaikeaa.


Tiina Karlsson on 42-vuotias. 


Pirkko Böhm-Sallamo on 70-kymppinen.



Hyvää viikonloppua sinulle!


torstai 25. tammikuuta 2018

Ruokarukous edelleen mahdollinen/Opetushalituksen ohjeet/Uusi Tie -verkkolehti

"Opetushallituksen ohjeet: Ruokarukous edelleen mahdollinen päiväkodeissa | Uusi Tie -verkkolehti: Opetushallitus julkaisi 12. tammikuuta ohjeet uskonnollisten tilaisuuksien ja uskonnollista ainesta sisältävien juhlien järjestämisestä varhaiskasvatuksessa."

"...ohjeistus lähtee positiivisen uskonnonvapauden näkökulmasta, jossa ketään ei saa pakottaa uskonnonharjoittamiseen, mutta tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta, toteaa Sari Essayah."



Jäin vain itse miettimään, että millainen on ohjeistus kouluille sitten?  Joissakin kouluissa  yhteinen ruokarukous on ollut kiellettyä ja sen tilalla on jokin loru. Hiljaa mielessään voi kuitenkin silloinkin rukoilla...

tiistai 23. tammikuuta 2018

Arkipuuhia: Leipää ja pyyhkeitä

Yksi neitokainen esitti muutama päivä sitten, että tekisin leipää. Hän sai ajatuksen jostain kaupan leivästä. Se kuulemma toi hänen mieleensä leivän, jota olin joskus tehnyt. Eilen sitten toteutin sen toiveen. Keitin aamulla kaurapuuroa niin ison satsin, että sitä jäi leipäänkin laitettavaksi. Laitoin taikinaan kaurapuuron lisäksi myös vähän ruisjauhoja vehnäjauhojen seuraksi. Ihan leivän näköinenhän siitä tuli:) Eikä maussa ja koostumuksessakaan ollut nyt valittamista.



Tein kaksi leipää. Toisen paistoin vähän myöhemmin, että koulusta tulevatkin saivat lämmintä leipää.


Toinen eilispäivän puuha oli yhden pyyhekankaan ompelu. Olin sen Kontista joskus ostanut. Se on samanlaista, kuin äitini 60-luvulla tekemien pyyhkeiden kangas. Tässä "uudessa" kankaassa oli vain reunan hulpio leveämpi. Arvoitukseksi jäi, onko tämäkin kangas silti niin vanhaa. Niitä oli silloin siellä Kontissa muutamia paloja myynnissä.




Päädyin tekemään palasta kolme tavallista pienempää pyyhettä. Jälkeenpäin on tietysti harmittanut, että olisi sittenkin pitänyt tehdä kaksi isompaa.  Ja jos olisin tehnyt niin, olisin varmaan harmitellut, että kolme pientä olisi pitänyt tehdä...  Niinhän se usein menee.



Koska äiti oli aikoinaan, neiti-ihmisenä vielä, nimikoinut pyyhkeensä, halusin minäkin
nimikirjaimeni tekeleisiini. Yhteen jo tein, muut kaksi vielä odottavat kirjaimia.


60-luvun pyyhkeessä "SH" , äitini nimikirjaimet neitinä olleessaan.

Ensin aioin piirtää jotkut hienot kirjaimet, mutta sitten ompelinkin tuosta vain kankaalle suoraan...



Rouvashenkilön nimikirjaimet: "TN" vuonna 2018


Äidin pyyheitä on jäljellä viisi. Yhdessä on jäljellä sydänkuvioidusta nauhasta tehty lenkki. Omiin tekemiini tein lenkin siten, että leikkasin vanhan lakanakankaan palasesta, hulpioreunasta, suikaleen ja sen käänteet ompelin punavalkoisella monipistosiksakilla.







Äiti käytti noita omia pyyhkeitään aikanaan leivinliinoinakin ja siinä tarkoituksessa ne minullakin välillä ovat olleet. Olen vähän vältellyt niiden muuta käyttöä, eikä se vaikeaa ole ollutkaan, sillä vain yhdessähän oli se lenkki tallella...:)

Nyt kaikki keittiöpyyhkeet ovat kylppärissä pyykkitelineillä; kuivina, mutta ryppyisinä. Eilen pyykkäsin kaikki.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Tätä elokuvaa odotan katseltavaksi: "15:17 to Paris"

Siihen menee kylläkin vielä jonkin verran aikaa, sillä elokuvan ensi-ilta Yhdysvalloissa on 9.2. ja ei ole tietoa, milloin se meillä nähdään.

Elokuvan on ohjannut Clint Eastwood, 87-vuotias jo muuten! Tuo hänen ohjaamansa elokuva perustuu tositapahtumiin ja elokuvan kolme päähenkilöäkin esittävät elokuvassa itse itseään. Kolmesta kaveruksesta tuli sankareita, koska he estivät terroriteon junassa, pelastaen näin 500 ihmisen hengen.

Katso tästä lisää: Seurakuntalaisen juttu: Elokuva poikkeuksellisesta junamatkasta Pariisiin.


Jäädään odottelemaan:)

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Myssy päässä

Valmistui sitten yksi myssykin. Pallovirkkauksella tehty, kuten olen pari aiemminkin tehnyt samalla tavoin. Värityksen tähän myssyyn, ja ehkä koko tällaisten myssyjen idea, taisi minulla lähteä eräästä romaanista muutamia vuosia sitten. Kalastaja ja kartanon neito oli kirjan nimi. Siinä jossain kohtaa selostettiin kalastajan myssyn ulkonäköä ja joku tämäntyyppinen mielikuva siitä minulle tuli.





Tekele on tummansinistä Nalle-lankaa. Valkoinen osuus voi olla jotain muutakin villalankaa, sillä se oli pyöreäksi kerittynä jo. Ensin aioin tehdä tähän tupsun samoista langoista sinivalkoisena vain, mutta muutin suunnitelmaa. Muistin minulla olevan valmiita tupsuja, joita joskus kirpparilta ostin. Punainen sopi mielestäni tähän ja tupsu on sopivan kevyt. Nyt  se ei paina myssyä alas, eikä autossa istuessakaan ole iso mötikkä takaraivolla. Tosin keväämmällähän tämä vasta ajankohtainen käyttöön oikein on.


Valkoinen raita reunassa tuntui kivalta idealta silloin, kun koko myssyn piti olla sinivalkoinen. Nyt tuo raita vähän häiritsee minua, varsinkin suoraan edestä katsoessa se tuntuu häiritsevältä rinkulalta kasvojen ympärillä.  Onkin mahdollista, että vielä muutan myssyä niin, että siitä tulee tupsua lukuunottamatta kokonaan sininen. Jää nähtäväksi, kuinka tätä tulee käytettyä.



Ja tässä vähän lisäväriä punaisen huivin muodossa. Olen sen joskus mieheni siskolta saanut. Tämän jutun pusero on käsinommellen  80-luvun kaavalla tehty,  kun sellaisen päähänpiston sähkökatkon aikaan sain, että piti ompelu silloin alkaa. Hame on kansallispuvun hame.




perjantai 12. tammikuuta 2018

Vaatepiirroksia: Harmaa villatakki ja musta neulepuku

Villatakki "Helenin" tapaan sai alkunsa,  kun "Kaikenkarvaisia ystäviä" katselimme tyttöjen kanssa. Siinä Herriotin vaimolla, Helenillä, oli tuontapainen, harmaa villatakki. En muista millainen oli tällä kertaa hameensa, mutta ainakin joskus hänellä on ollut jokin ruutuhame.

Villatakki "Helenin" tyyliin

Neuletakissa oli jonkinlainen hillitty kuvioneule, mutta en tuijottanut sitä niin tarkkaan, että olisin nähnyt oliko se jotain hentoa palmikkoa vai jotain muuta. Napit vaikuttivat päällystetyiltä ja niitä oli paljon. Ja rinnuksissa oli kivana yksityiskohtana tuollaiset taskuläpät.

Minulla olisi harmaata lankaa ja sopivansorttinen ohjekin, että pääsisi alkuun...




Kerran rupesin muka huivia virkkaamaan nuorimman pyynnöstä, mutta työ näytti liian tönköltä tarkoitukseensa. Kun se oli sylissäni, rupesin näkemään kaitaleen sopivana johonkin aivan muuhun ja siitä ideasta syntyi allaoleva kuva. Rannekkeet olisivat helposti toteutettavat, mutta kiinnostava kyllä tuo isokin projekti. Joka varmaankin jääkin ihan  vain kuvan asteelle.

"Idea rannekkeisiin ja vyötärön liehukkeen kautta koko pukuun, tuli aloitetusta tummanharmaasta huivista."


Musta virkattu neulepuku ja rannekkeet

Kuvan vasempaan laitaan olin neulepuvun virkkuusuunnasta kirjoittanut: "Puku muodostuu siis pystyraitaiseksi" Eli se pitäisi virkata sivusta sivuun.

Rannekkeisiin hahmottelin ohjettakin: "Novitan Pirta-lanka. Koukku 5,5. Aloitus 30 ketjua, joista 2 kj menee kääntymiseen. 28  kj:llä jatketaan ja tehdään pylväitä tarvittava kerrosmäärä käsivarren ympäri."  "Aloitusreuna" on sivussa.

Mukavaa, leppoisaa, rauhallista tai virkistävää viikonloppua itsekullekin!
Mitä nyt kukin sitten kaipaakin:)




keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kohtaamisia.Tule ja katso!

Johannes Kastaja osoitti Jeesusta...
Kaksi lähti osoitettua seuraamaan.
Heiltä kysyttiin: Mitä etsitte?

He vain kysyivät: Missä majailet?
Heidän käskettiin tulla ja katsoa...
Niin he menivät ja viipyivät...

Yksi tapasi veljensä ja sanoi: Olemme löytäneet...
ja vei veljensä Jeesuksen luo.
Jeesus itse kutsui Filippuksen sanoen:
Seuraa minua.

F. tapasi tuttunsa Natanaelin
ja sanoi: Me olemme löytäneet...
N. epäili: Voiko Nasaretista...
Hänelle sanottiin: Tule ja katso.

Ja Jeesus tunsi sen joka tuli.
Olihan Hän nähnyt hänet jo silloin
kun hän ei vielä näkyvissä ollut...


---
Johanneksen evankeliumi luku 1, siitä löytyvät nämä kohtaamiset.

Ja Sessen blogissa oli muuten taas niin minua ihastuttava kirjoitus. Mene ja katso tästä: Juttu Jämsän mummosta. 




tiistai 9. tammikuuta 2018

Haasteellinen "Huhtikuu"

No, onkos tullut kevät jo talven keskelle? No, ehkä ei sentään, mutta sain  Annelilta Pihakuiskaajan matkassa -blogista haasteen "Huhtikuu".


helmikuulta


En osannut ottaa aiheesta kiinni vielä silloin, enkä oikeastaan nytkään ihan kunnolla. Sen tarkoituksena on kuitenkin ilahduttaa pimeän keskellä. Valoisaa kohtihan ollaan menossa. Siitä saatiinkin iloita jo eilen, kun taivas oli sininen, oli aurinkoista:) Vaikka  kylmältä tuntui.

helmikuulta
Tällainen on haaste:  (Ohjeet Annelin blogista)

"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille. Haaste on yksinkertainen:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait.
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiarvo.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."


En haasta itse nyt ketään, mutta ota tuosta haaste vastaan jos tunnet, että innostut puuhaan:)

Maaliskuun kuva.


Itse yritän miettiä, mitä minun kevääni on. Monelle kevät on suosikkivuodenaika ja se on ihan ymmärrettävää. Minulle kuitenkin kevät ei sitä ole, sillä en malttaisi odottaa kesää, kevät tuntuu loputtoman pitkältä. Valon lisääntymisestä kyllä tykkään ja siitä kun vihreää alkaa puskea esiin. Kevät... milloin se alkaa? Mikä on kevätkuu? No, varmasti huhtikuu on sitä minulle, ehkä se juuri varmimmin. Maaliskuu on vielä talvea, kevättalvea tosin. Ja toukokuu ei vielä oikein kesää ole, joten kevättä sitten sekin, ainakin osin.


Huhtikuista hiekoitusta.

Ne viisi ilahduttavaa asiaa sitten. Valo lisääntyy, nähdään sinistä taivasta ja aurinkoa. Lumeen tulee pälvipaikkoja. Lämpimämpiä säitä. Maaliskuun tavallista minulle on ollut, että kaivan kesävaatteita kokeiltavaksi. Ja vihdoin jotain vihreää puskee maasta, aikaisin ehkä talon seinustan aurinkoisimmalla paikalla ja lopulta toukokuussa koivuihin lehdet. Mutta silloin onkin jo oikestaan kesä? Ilmankos kevätkausi pitkältä tuntuu... En nyt tämän kummemmin osaa kevättä ajatella. Se on joku sekoitus talvea... ja  kesän tuloa:)


Allaolevat molemmat kuvat toukokuulta. Toinen ensimmäiseltä päivältä, toinen viimeiseltä.





















Allaoleva kuva tammikuulta vuosi sitten.



Kiitos Anneli haasteesta:)


maanantai 8. tammikuuta 2018

Jo yli neljänkymmenen oli se mies

Siinä se taas lähti kulkue matkaan, kuten joka päivä muulloinkin. Mies istui siinä toisten kannetttavana. Mitä lienevät kantajat miettineet, mitä mies itse. Oli mitä  hyvänsä, tämän päivän piti olla niin tavallinen kuin olla voi, mutta se tuli muuttamaan heidän koko elämänsä.

Nyt oli mies siihen juuri tuotu, tavalliselle paikalleen portin pieleen, Kauniin portin pieleen. Taas oli alkamassa hänen päivätyönsä, kerjääminen. Nyt tuolla tuli kaksi miestä, noilta hän pyytäisi seuraavaksi. Kun hän sitten sen teki, miehet katsoivat häneen. Katsoivat aivan erityisesti. Mies ehti jo  miettiä, että mitä nyt? Saisiko hän jotain heiltä?

Sitten hän kuuli sanat, joista ensimmäiset saivat silmänräpäyksessä hänen mieleenä ajatuksen, ettei taida olla tulossa  mitään: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole..." mutta sitten seurasi jotain muuta: "...mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan..." siis saan kuitenkin jotain, mies ehti ajatella, mutta ällistyikin kuullessaan puheen lopun: "...Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." Mies ei ehtinyt edes ällistyksestään toipua, kun hänen käteensä jo tartuttiin ja häntä oltiin nostamassa pystyyn. Ihmeekseen mies huomasi, että hänen heikot jalkansa, joilla hän ei ollut pystynyt kävelemään, tuntuivat ihmeellisesti vahvistuvan... Nyt tuntuivat nilkatkin jo ihan tukevilta. Hän oikaisi itseään ja aivan hypähti pystyyn tuon voiman vahvistamana. Sitten hän seisoi, ja käveli! Hän nauroi, ja käveli ja hyppeli innoissaan. Miten ihmeellistä tämä olikaan; saada kävellä! Hän olisi halunnut syleillä koko maailmaa. Miehet, jotka hänelle tuon lahjan olivat välittäneet, hymyilivät. He tekivät siitä jo lähtöä eteenpäin. Parannettu mies kieppui heidän ympärillään, alkaen kiitellä heitä, mutta nuo kaksi tekivät  selväksi, että miehen tuli kiitttää tästä ihmeestä Jumalaa. Sillä Hän se oli, jolta tuo lahja oli peräisin. He vain välittivät sen.

Niin he kaikki lähtivät kävelemään  yhdessä pyhäkkköön, ja riemu oli suuri koko siinä joukossa. Kaikkien huulilta nousi ylistys Jumalalle, sillä tunsivathan he miehen koko elämän; kerjäläisenä hän oli portin pielessä ollut, ja nyt tuo mies käveli! Ihmeellistä se oli.


Mutta olipa niitäkin, joita tämä  hälinä ei miellyttänyt...

---
Siitä ehkä toiste enemmän, jos saan aikaiseksi.  Kuvat on tällä kertaa tyttären ottamia:)

Ylläoleva tapahtuma löytyy Raamatusta Apostolien tekojen luvusta 3. Näet tästäkin sen: Apt. 3:1-10/Koivuniemen Raamattuhaku

sunnuntai 7. tammikuuta 2018