Korjausviikko

Tällä viikolla on tullut korjailtua vaatteita. Ensin oli villakangastakkiin uuden taskun tekeminen. Sitten ompelin punaisen trikoohameen lerpattavan helman, josta olikin jo suurin osa helmasta auki sinä vaiheessa, kun huomasin pitkän langan jostain esiin pistävän. Eilen päätin sitten ryhtyä harmaan neulepuseroni kauluksen parantamiseen.  Kaulus on takaa liian matala. Kaipasin niskaan enemmän lämmikettä. Toivottavasti hommasta ei vain  tulekin huononnus lopulta, sillä tiedän jo, että lisäosa ei voi olla yhtä siisti kuin tuo alunperin tehty, joka on kuvassa.

Eipä olisi ensimmäinen kerta kun "korjaukseni" joudun purkamaan ja palaamaan alkuperäiseen. Mutta muutakin korjattavaa on tiedossa. Tytär kouluun lähtiessään ottikin toisen takin kuin yleensä. Siitä tavallisesti käyttämästään onkin nyt vetoketju vaihdon tarpeessa. Kunhan nyt ensin siihen jostain saa sopivan vetoketjun.... Takki on musta, mutta takin vuori ja vetoketju on turkoosia. No, musta siihen kyllä käy. Mutta kun Lieksasta on häipynyt ompeluliike. Ainakin siinä kohtaa missä ennen se oli, on nyt vain tyhjät ikkunat:(

---

Tämä perjantai menikin pitkälle iltapäivään tuon puseron kimpussa. Kun se oli valmis, saikin ruveta ruoanlaittoon. Mutta tässä näitä kuvia, kun puseron kauluksen muokkaus oli vielä vaiheessa...

Tässä on entinen resori riistetty pois ja tehty uusi. 

Kuvassa näkyy selvästi ja rumasti, mistä entinen resori on purettu.

Tässä tuo äskeinen uusi resori on käännetty puoliksi sisään, kuten alkuperinkin oli.

Piti sitten jotain siihen ruman päälle keksiä.

Tuo jää yleensä hiusten alle, mutta jos tukka on kiinni, se näkyy.

 Ja tällainen pusero oli edestäpäin.

Tällaista oli aikanaan tuon puseron teko.

Tältä se näyttää kansallispuvun hameen kanssa.

Tilkku - ja kummallinen löytö tieltä antoi piirrosidean

Mulla on laatikossa lojunut yksi tilkku, varmaankin 70-lukulainen. Kaivoin senkin nyt esiin, koska se nyt vain sopii tähän aiheeseen.

Juttuluonnoksissakin lojui nimittäin jotain: jutuntekele syyskuulta, silloin julkaisematta jäänyt. Sain kimmokkeen julkaista sen nyt, kun taannoin Sessen blogissa oli juttu tilkuista, jotka sitten toivat mieleeni tämänkin:

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Tässä joitakin aikoja sitten, koulujen jo alettua, alkoi yksi neito puhua, että tien pielessä oli ollut kummallinen löytö. Minäkin  olin sen nähnyt. Se näytti ihan matonkudekerältä auton ikkunasta katsottuna. Ja sellaiseksi se lähemmin tarkasteltunakin osoittautui. Se oli jotain harmaata kangasta. Kummallista siinä löydössä oli se, että oli metsäisen tien pielessä. Miten sellainen oli sinne päätynyt? Minulle itselleni tuli mieleen, että olisiko marjanpoimijoilla voinut ollut jonkinlaisena "naruna" sellainen kerä? Ja tippunut sitten siihen. Mene ja tiedä. Mutta vähän myöhemmin siitä päivittäin ohi kulkeva tytär rupesi puhumaan, että siellä on  lisääkin sitä sorttia. No minähän uteliaana kävin katsomassa. En nähnyt keriä enempää ja se aiemmin näkemäni oli hajonnut. Nauhanpätkiä oli siinä jokunen. Päättelin sitten, että ne molemmat "sortit" ovat voineet olla samallekin kerälle kerittyinä, ehkä. Tämä myöhemmin löydetty kuteenpätkä oli selvästi jostain 70-luvun vaatteesta.

Otin siitä silloin piirrosmallikseni kuvan. Silloin  en vielä tiennyt sitä, että saisin kuvan kännykästä tänne. Joten tässä nyt sitten piirroskin, joka sai ideansa siitä nauhasta. Ylinnä kuvassa olevat ruskeat ruudut lähinnä oikeanlaista. Muut mielikuvitukseni loihtimia muita väriehdotuksia.

Kukkia lumessa - ja kankaassa

Lumikukat on tältä aamulta, kun kallioilla käväisin.

Kankaat sain tyttärelä jokin aika sitten. Sinisestä olen vähän ajatellut tekeväni puseron 80-luvun kaavalla. Punakukallinen kangas voisi päätyä nuorimpien, tai ainakin toisen, hameeksi, sillä hametoive kukkakankaasta on esitetty...

Se on LAHJA...

"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." Room. 3:23-24

Fredrik Wislöff kirjoitti tästä näin: "Vanhurskautettu merkitsee: vanhurskaaksi julistettu. Jumala ottaa esille minun paperini tarkastaakseen niitä. Jokaisella sivulla hän lukee synnistä... Eikä minulla ole mitään sanottavaa puolustuksekseni. Ja kuitenkin hän julistaa - kun hän näkee minun uskovan -: sinä olet vanhurskas!  Kristuksen tähden syntisi unohdetaan ja annetaan anteeksi. Ja sinä olet vapaa ja puhdas." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän

Ja sama asia oli kyseessä Juha Vähäsarjan kirjassa Joka päivä lupaus kantaa, vaikkakin erilaisin sanakääntein:

"Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Joh. 8:32 KR-92

"Totuus on kova sana kuulla, jos se on kielteinen ja koskee meitä itseämme. Kukapa haluaisi kuulla madonluvut omasta elämästään? Ehkä kokemuksesta tiedämme, kuinka syvältä kylmä todellisuus voi haavoittaa. Sanoilla lyödään lujempaa kuin nyrkillä ja niiden lyönnit paranevat iskuista hitaimmin. Jeesus puhui totuudesta, joka vapauttaa ja tarkoitti itseään. Hän on Tie, Totuus ja Elämä. Jeesus puhuu totuudesta kuitenkin rakkauden silmin, karkoittamatta syntistä luotaan pois. Jeesus tietää, mitä ihminen on ja mitä hänen elämäänsä kuuluu. Syntisyytemme tai uskomme heikkous eivät ole hänelle outoa tai ennen näkemätöntä. Jeesuksen totuuden sanoja kuunnellessa heikkokin uskaltautuu avaamaan sisimpänsä, koska totuudenpuhuja puhuu rakkaudesta ihmiseen. Jeesuksen luona ansaitsematon armo peittää ja parantaa totuuden haavat. Meistä tulee armahdettuja, vapaita Jumalan lapsia." Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

Arkea: Metsäpolulla kauppatavaroiden kanssa ja huijauspuheluista

Jäiset, todella liukkaat on sivutiet. Isot tiet on sulana, mutta pienet tiet on karseita kuljettavia nyt. Liukastakin voi olla monella tavalla, mutta kun "luistinratajään" pinnalle tulee vielä pieni lumihitukerros, on se entistäkin liukkaampi. Omalla tiellä ovat enimmät aiemmin siihen kylvetyt hiekat jääneet lämpimänpinä ja kosteina päivinä vedeksi sulavan jään, ja sitten jälleen jäätyvän valumaveden alle. Hiekkoja on kyllä varattu auton perään, mutta niitäkään ei kannata aina kylvää, jos on tiedossa, että joku lumisade hetikohta ne taas peittää. Auto on majaillut jälleen vaaran alla, koska sitä olisi mahdoton ajaa ylös. Tänään kaupasta tullessamme kuljmme autolta pihaan viimeisen käveltävän osuuden osin metsäpolkua, jotta vältimme saapastelun liukkaalla tiellä ja samalla sen viimeisen mäen. Metsäpolku on kapea, ja nyt jo hieman jäinen sekin, joten pulkkaa ei siellä ollut järkevä vetää.  Se olisi kumminkin kaatuillut ja sitten olisi saanut ostoksia keräillä polun varrelta. Tuumin isännälle siinä kulkeissamme, että onko tämä tosiaan 2000-lukua, kun ostoksia kannetaan metsäpolkua pitkin kotiin. Sitten minulle tuli mieleen, kuinka vuosia sitten, silloin kun emme vielä asuneet itse täällä, tätä paikkaa nimitettiin "mökiksi". No, mökeillehän on aika tavallista se, että ostokset kannetaan loppumatka perille...:)

Tuosta sulien paikkojen välistä se polku menee, mutta tämä kuva on aiemmin otettu. Nyt oli vähän vähemmän sulana olevia kohtia.

Tämmöistä arkihöpinää.

---

Ja sitten  HUIJAUSPUHELUsta, ihan just tapahtunutta: Soi puhelin. Tuntematon numero. Vastasin nyt kuitenkin, vaikka aina en vastaa, sillä usein ovat jotakin myyntipuheluita. Nytpä sieltä kuului kaiketi englantia, mitään selvää en saanut, muuta kuin sanan "Microsoft".  Äkkiä puhelin kiinni!  Siinä oli nyt yksi niistä huijaussoitoista, joista on varoiteltu. Tämä näytti tulevan kotimaisesta numerosta, jotka sitten onkin todellisuudessa kuulemma jostain muualta. Mutta niitähän on sitten toisenlaisiakin huijauspuheluita, jotka tulee jostakin ulkomaisesta numerosta. Ei kannata soittaa takaisin, sillä yhteys on joku satelliittijuttu ja tulee kallis puhelu sellaisesta, jos siihen soittaa. Nyt ei sitten näköjään voi enää vastailla kuin niihin puheluihin, joiden soittajan numero on itsellä tiedossa.

---
Ja sitten vielä edellisessä jutussani olleesta hautapaikka-asiasta. Se sopi niin, että sai maksaa nyt viideksi vuodeksi eteenpäin niistä kahdesta hauta-paikasta, hinta n. 60 euroa. Jatkaa saa sitten taas myöhemmin sitä. Tämä on hyvä, ettei tarvitse ihan mahdottoman suuria summia kerralla tuollaisesta maksaa.

Nyt laputetaan 90-luvun hautoja...

Arkea on sekin, kun joskus kuollaan. Isä kuoli vuonna 1994. Eilen saimme kuulla tarkkasilmäisten ystävien kautta tiedon, että isän haudalle oli ilmestynyt lappu. Se lappu, jossa ilmoitetaan sen 25 vuoden hautaoikeuden menneen ohi.  Minua on tämä aihe aina kiihdyttänyt, kun olen nähnyt entisellä kotipaikallani niitä poistettuja hautakiviä siellä kiviaidan takana. Mielestäni niissä on ollut turhan tuoreet vuosikymmenet siihen touhuun. Olen ajatellut, ettei isän paikasta onneksi vielä tarvitse huolehtia, sillä äiti osti silloin aikanaan siihen samalla myös itselleen paikan. Ja äiti on onneksi vielä keskuudessamme!

Mutta niinpä vain hautapaikka-asia silti on mietittävänä. Kyselin asianomaisesta paikasta tätä asiaa, ja sieltä tuli vastaus, että uudestaan se äidinkin paikka on lunastettava, kun kerran se 25 vuotta on jo ehtinyt kulua.
25 vuotta on kyllä tosi lyhyt aika hautapaikkoja ajatellen. Minä muistan lapsuudestani sen alueen, jossa isä nyt on haudattuna. Silloin siellä oli vanhoja hautoja. Sitten raivattiin vanhat kivet pois ja tehtiin tilaa uusille haudattaville. Kohta alkaa kai jo vähitellen taas uusi kierros sillä alueella.

Mietinpä tässä sitäkin, että miten nyt mahtaa olla nekin äidin ja isän vanhempien, sekä sisarustensa, haudat, jotka ovat muilla paikkakunnilla. Jos haluaisin mennä niitä katsomaan joskus, vieläkö löytäisin ne? Ennen mielestäni saattoi hyvinkin vaikkapa lapsenlapset löytää isovanhempiensa haudan. Nykyään saa olla tyytyväinen, jos omien vanhempiensa haudan löytää... Saati, että lapsenlapset joskus niitä löytäisivät.

Mielenkiintoista tässä meidänkin asiassa oli se, että äidille ei oltu asiasta ilmoitettu. Kun ei kuulemma tiedetty osoitetta. Äiti kuitenkin sen seurakunnan jäsen. Kun sitä ihmettelin, sain vastauksen, että henkilötunnuksensa ei ollut heillä tiedossa ja niinollen ei osoitettakaan voitu selvittää...

Jos joku nyt ostaa vaikka puolisonsa viereen itselleen hautapaikan, niin voi olla, että se raha menee kankkulan kaivoon. Mitä meidän asiaamme tulee, niin jatkoa sille voi kyllä lunastaa, eikä tarvitse välttämättä maksaa kahdesta paikasta 25 vuoden hintaa. Mutta silti, olisiko kuitenkin mahdollista järjestää asia niin, että jos nyt joku "onnistuu elämään" pidempään kuin se varatttu 25 vuoden aika, niin eikö se kuitenkin voisi riittää, se alunperin maksetttu summa, ihan siihen kuolinpäivään - siitä sen 25 vuotta eteenpäin. Kaatuisiko seurakuntien talous siihen? Tai loppuisiko hautapaikat? Mietin vaan, että kannattaako muutoin kenenkään ostaa paikkaa etukäteen itselleen, koska voihan sitä elääkin vähän pidempään kuin silloin ostohetkellä luuli.

Vaikka lyhyt on elämä silti - pisimmilläänkin.



Yllä minä isän kanssa vuonna 1970 Kiilholman koululla. Alakuvassa äiti, minä ja sisko samalla kertaa otetussa kuvassa.




Ai niin, vielä vähän kiviasiaa. Koska tuo hautapaikka-aika (ilman jatkoaikoja) on nyt vain sen 25 vuotta, niin miksi ostatetaan ihmisillä kalliita kiviä niin lyhyttä aikaa varten? Mielestäni tuota aikaa varten voisi hyvin riittää jokin puinen risti vaikkapa, tai jokin muu kevyempi versio. Jota voisi tarvittaessa vaikkapa uusia. Miksi kaikilla pitäisi ylipäätään olla melkein samanlainen kivi?  Ja miksi pidetään niin tärkeänä hoitaa ja kukittaa niitä hautoja 25 vuoden ajan, mutta sen jälkeen kivikin joutaa helposti pois? Jotain nurinkurista tässä mielestäni on.

---
Lisäys juttuun 21.2.20: Näiden kyseisten hautapaikkojen kanssa kävi silleeen sopuisasti, että niistä saattoi maksaa viideksi vuodeksi ja sen hinta oli kahdesta paikasta n. 60 euroa. Sitä voi sitten taas jatkaa niinkuin haluaa. Olimme tyytyväisiä tähän, ettei tarvinnut mahdottoman isoja summia maksella yht'äkkiä näistä.

Hävikkirehuja

Nythän kaupoissa pyritään vähentämään tätä "rehujen" hävikkiäkin, myymällä erityisen edullisesti myynnistä poistettuja, mutta silti käyttökelpoisia hedelmiä, vihanneksia ja juureksia. S-ryhmällä ne löytyvät "Päivän pelastajat" - nimellä.  Ja hinnoilla, joka sopii köyhällekin.  Esim. valmiiksipesty, heti käyttövalmis salaattipussi vaikkapa 0,30 euroa. Heillä systeemi toimii siten, että johonkin laatikkoon on koottu erilaisia hedelmiä, vihanneksia ja juureksia, ja siitä voi ottaa valmiiksi pussitettuna sen, minkä haluaa. Joskus se voi olla yksittäinen salaattipussi vaikkapa, toisinaan samaan satsiin on voitu laittaa useampi erilainen syötävä. Lidlin homma puolestaan toimii siten, että he ovat koonneet tuollaisiin laatikoihin erilaisia satseja, ja laatikko maksaa aina sen 2 euroa. Nämä laatikot eivät löydy heviosastolta, vaan ne ovat kassojen jälkeen. Kuvassa nyt Lidlin laatikko.

Siinä oli muutama peruna, kesäkurpitsa, mango, appelsiini, muutama mandariini (tai ehkä ne olikin pieniä veriappelsiineja), salaattipussi ja pari kiiviä. Molempien kauppojen tarjontaa olemme hyödyntäneet. Se on kiva mahdollisuus ostaa sellaistakin, mitä muuten ei tulisi ostettua:)

Sopimus

Jostakin tuli tänä aamuna mieleen miettiä, mitä tarkoittaa uskoontulo ja miten sen selittäisi toiselle. Minulla alkoi myös soida päässäni pätkä eräästä laulusta: "...sovinnon suuri päivä, meille on koittanut. Täytetty lain on käskyt, velkamme kuittasit..."  Siinä laulunpätkässäkin se oikeastaan sanotaan, mitä se on. Mutta sitä voi kuvata toisellakin tavalla.

Siitä voi kuvata myös sanalla seuraaminen. Sana "seuraa" on saanut nykyään senkin merkityksen, että seurataan jonkun ihmisen tekemisiä tarkkaan jossain somessa.  Jeesus kutsui aikanaan ihmisiä seuraamaan itseään. Jotkut lähtivät hänen kanssaan kulkemaan, toiset eivät. Se seuraaminen on vastaamista Jeesuksen kutsuun: "Tule, ja seuraa minua!"

Niinkin voisi kuvata tätä uskossaoloa, että se on sopimus, liitto; peräti avioliitto - elinikäiseksi tarkoitettu. Siihen ruvetaan vakaasta aikomuksesta, yhteisestä sopimuksesta. Mukana on usein suuretkin tunteet, mutta eivät ne mikään liiton edellytys ole. Liitto voidaan solmia ilman suuria tunnekuohujakin.

En nyt varmastikaan osaa näitä kovin hyvin selittää. Joltakin muulta onnistuisi paljon paremmin.

Laitan tähän vielä tekstiä yhdestä paperista 30 vuoden takaa. Olin vuonna 1990 kirjoittanut varmaankin jostakin kirjasta selitystä uskoontulosta ja pelastusrukouksenkin:

" Pelastus. 1. Joh. 1:9, Room. 10:9
a. tunnusta syntisi
b.anna toisille anteeksi
c. kutsu Jeesus sydämeesi
d. käänny kokonaan pois synnistä

Pelastusrukous: Herra Jeesus, tiedän olevani syntinen. Olen tehnyt syntiä, tunnustan syntini Sinulle. Pyydän kaikkia syntejäni anteeksi - niitä syntejä,  jotka muistan ja niitä syntejä, jotka olen unohtanut. Annan anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä minua vastaan. 
Herra Jeesus, tule sydämeeni  Vapahtajanani. Annan elämäni kokonaan Sinulle, Sinä olet tästä lähtien elämäni ja sydämeni Herra. Annan itseni kokonaan, ihan täysin Sinulle. Kiitos siitä, että tulet sydämeeni henkilökohtaiseksi Vapahtajakseni. Rakastan Sinua ja tahdon palvella Sinua ikuisesti. Amen."

(Laita sitten päivämääräkin ylös, ja vaikka nimesi paperiin) Selitys näihin on tässä; sinä itse saatat tarvita niitä myöhemmin: "Kun sitten saatana tulee ja kuiskuttaa mieleesi epäilyksiä, voit sanoa: "Saatana, sinä ole valehtelija ja petturi. Minä olen ___________  antanut itseni Jeesukselle, saanut syntini anteeksi. Jeesus on elämäni Herra."  

Minulla on omassa paperissani päivämäärä siltä vuodelta, sillä minua oli suuresti kiusannut aiemmin ajatus siitä, etten osannut nimetä mitään päivää sille, milloin olin lähtenyt Jeesusta seuraamaan. Minulle itselleni oli tuosta päiväyksen laittamisesta paperiin hyötyä, ei Jeesus sitä päiväystä tarvitse.


"Jeesus sanoo:

"Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" → Kun ihminen tuntee että on syntiä tehnyt
"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät" → Ihminen ei tunne olevansa syntinen."

..................................................................................................................................................

Ja tässä on samaa asiaa uskoontulosta vähän erilaisin sanakääntein: Miten tulen uskoon?   (linkki on Lieksan Helluntaiseurakunnan sivulle)


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toivottavasti ylläolevista voisi olla jollekulle hyötyä.

Hyvää sunnuntaita!

 Ja suurta sovinnon, sopimuksen, velankuittauksen ja anteeksiannon päivää!

Hyvää ystävänpäivää!

... vai olisiko sittenkin ihan vieressä:)

Käsittämätön rakkaus!

Oletko joskus vaikka imurin pölypussista etsinyt jotain lasten rakasta lego-osaa? Joka oli aivan pakko saada sieltä. Aikuisen mielestä aivan joutava osa...

Sitä rakkautta ei millään meinaa käsittää. 

Se on rakkaus, joka jätekasasta etsii sinne kadonneen;

risan, likaisen, ruman - rakkaaan!

Joku sanoisi: "Mitä tuommoista sieltä kaivelet? 

Pois joutaisi mokoma."

Mutta vastaus kuuluu: "Tämä on minulle niin rakas!"

Vaikea sellaista on käsittää.

Sellainen Sinä olet.

Niin paljon rakastava!

"Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu, 

ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?

Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän,

asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle..."
Ps 113:5-8

Siinä valmisteltiin jotain isoa... pääsyn päivää

Getsemanessa Jeesuksella oli vaikeaa. Häntä kauhistutti kaikki se, minkä hän tiesi edessään kohta olevan. Hän halusi lähimmät opetuslapsensa - ystävänsä - lähelleen; että he valvoisivat siinä lähellä sillä aikaa kun hän rukoilisi. Vain kolme heistä sai olla läsnä siinä Jeesuksen rukoillessa ahdistuksessaan. Mutta hänen lähimpänsä nukkuivat...

Jeesus rukoili kolme kertaa, että tulevat ahdistuksen hetket otettaisiin pois, sillä häntä kauhistutti se kaikki edessä oleva. Mutta sitä hän ei tahtonut, että hänen halunsa vapautua siitä kaikesta menisi Isän tahdon yli, vaan: "...ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä." Matt. 26:39

Jeesuskin tahtoi Isän ja hänen suunnitelman meidän syntiemme sovitukseksi tapahtuvan, vaikka se oli hänelle aivan hirveää. Hän kuitenkin rakasti Isää. Ja hän rakasti meitä; niin paljon, että halusi tehdä sen kaiken meidän edestämme, meidän hyväksemme. Meidän hyväksemme! Mieti, mitä se sinullekin merkitsee. Syntiesi rangaistuksen suoritti toinen...

Ehkä joku sanoo mielessään tätä lukiessaan, että väärä vuodenaika, ei vielä ole pääsiäinen. Mutta, pääsiäinen oli, ja on, pääsyn päivä. Ja sellainen "pääsyn päivä" voi se olla kenelle tahansa tämäkin päivä, jos annat Jeesuksen sanoa sinulle: Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut. Mene rauhaan.

"Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Matt. 9:2

Sillä halvaantuneella ei liene itsellään ollut uskoa juurikaan, vaan hänen toverinsa toivat hänet Jeesuksen luo...

Ennestään tuntematon urheilulaji - ja pari sanaa japania

Opin vähän runsas viikko sitten pari sanaa japania. Opin ne Ylen videonpätkästä jossa esiteltiin erikoista urheilulajia, jossa ihan luvan kanssa sai heitellä toisia lumipallolla. Sitä tehtiin vieläpä keskellä kaupunkia, torilla.  Kyseessä oli laji nimeltä Yukigassen. Yuki oli lumi, gassen oli sota. Tuota kyseistä lumisotaa käytiin viikko sitten viikonloppuna Joensuun torilla. Emme itse olleet sitä katsomassa, mutta meidän nuorimies oli pelissä mukana. Hän oli myös kaverinsa kanssa kokoamassa pelaajia joukkueeseen, joka oli kansainvälinen. Joensuuhan on opiskelukaupunki, niin pelaajana oli sellaisiakin, jotka eivät ennen tätä talvea olleet kuulemma edes nähneet lunta. Varmaan hauska kokemus heille. Me taas emme olleet ennen moisesta pelistä kuulleet, ennenkuin nuorimies meille siitä kertoi. Ja tuskin moni muukaan lie siitä kuullut. Laji kuitenkin on lähtöisin jo 80-luvulta Japanista, ja Suomessakin sitä on pelattu Kemijärvellä jo 90-luvulta asti. Nyt kemijärveläiset siis toivat lajin Joensuuhun. Joensuussa oli muutenkin erikoisempia urheilulajeja esittelyssä sinä viikonloppuna.

---

Alla lumikuvia muutaman päivän takaa, kun aurinko houkutteli minut ulos. Tänään oli täällä Pohjois-Karjalassa aivan karseat kelit ja sää. Aamulla oli tiet sohjona ja satoi vettä. En tiedä sataako juuri nyt mitään, mutta taivas on ainakin harmaa.

Tänään sai näillä teillä jännittää, pääseekö näillä teillä kulkemaan. Ei ollut tänään näin nätit kelit. Tuossa yllä olevassa kuvassa, sen yläreunassa lähtee laskemaan mäki ojanotkoon, jonka toisella laidalla on taas päästävä autolla ylöskin. Tänään se aamulla nippanappa onnistui. Onneksi. Muuten olisimme olleet pulassa siellä ojanotkossa, kun olisi ollut vaikea päästä sekä eteen- että taaksepäin. Ja päästiin onneksi myös takaisin asioilta tullessa samoista mäistä kotiinkin päin; ei tarvinnut kiertoreitille lähteä. Mutta autoa emme silti ihan pihaan asti saaneet. Sitä onkin tänä talvena sattunut tavallisia talvia enemmän.

60-luvun raastin "Mouli-Julienne"

Tämä kyseinen yksilö on samanlainen kuin meillä oli aikanaan kotona. Löysin tämän kirpparin ilmaislaatikosta monta kuukautta sitten. Kun nappasin sen siitä mukaani, ajattelin antavani nuoremmille näytöksen kuinka tällaisella homma hoitui. Mutta ei se mennyt ihan niin. Yhäkin on se esitys pitämättä. Kävi nimittäin niin, että katsoin ensin, että tältähän puuttuu toinen "etujalka". Mutta onneksi se oli kuitenkin tallella. En nimittäin yhtään muistanut sitä, että tässähän on kätevästi vekottimen alle kääntyvät koivet. Toinen jalka oli siis vain jäänyt käännöksiin. Mutta yksi todellinen puute tässä oli: veivi puuttuu. Elättelin sitten ajatusta, että jokin veivi saataisiin kehiteltyä tähän. Mutta edelleen se puuttuu.

Taannoin näin kirppiksellä jälleen melkein samanlaisen raastimen. Siinä oli veivi tallella, mutta raastinlevyjä oli vain se, joka vekottimessa oli valmiina. En sitten kuitenkaan tätä ostamaan itselleni ruvennnut. Tyydyin vain ottamaan kuvan. Näyttäisi näissä vekottimisssa vähän eroa olevan. Tässä toisessa ei ole kumitassuja, eikä kääntyviä jalkoja. Nyt en kyllä tiedäkään, oliko siinä meidän raastimessa kääntyvät jalat vain ei...

Vanhoilta asuinsijoilta

Tänä aamuna tuli jostakin mieleen vanhat asuinsijani 50 vuoden takaa. Mietin sitä, ja samoin sitä, kuinka samalle kulmakunnalle johtavan tien varressa asuimme myöhemminkin - eikä yhtäkään niistä asuintaloistamme ole enää olemassa.  Joku on palanut, toiset purettu. Nuo joita ajattelin, olivat Pomarkussa Kiilholmassa ja sinne johtavan tien varrella. Tulin sitten miettineeksi vielä aikaa ennen sitäkin. Lempäälästä muistin kaksi asuinpaikkaa, joita joskus yritimme siellä ajellessamme etsiä. Kumpaakaan taloa en löytänyt. Toisesta en paikkaakaan ihan varmuudella, mutta toisesta tyhjän tontin kylläkin. Purettuja oli talot molemmilta paikoilta sielläkin.

Jos olisin ollut rohkeampi ihmisten kanssa käymään juttusille, olisin voinut joissakin näissä paikoissa naapurustossa käydä kyselemään taloista, ja  niiden asukkaiden myöhemmistä vaiheista jotakin - ja samalla esittäytyä niiden tienoiden entiseksi asukkaaksi. Mutta olen vain tyytynyt kieppumaan lähistöllä. Olen kuitenkin kuvitellut, että niin voisi olla mielenkiintoista joskus tehdä. Voisi ottaa mukaan jonkun valokuvan, joka liittyy juuri kyseiseen paikkaan. Se olisi ikäänkuin todiste, että minäkin olin siellä. Muutenhan entiset asuinsijani eivät minua tunne. Enkä minä niitä; niiden tienoiden nykyisiä asukkaita.

Kun olin näitä miettinyt, tuntui lohdulliselta ajatukselta, että vaikka entiset asuinsijani eivät minua enää tunne, Jumala, Taivaallinen Isäni tuntee minun koko historiani, syntymästäni aina tähän päivään asti, jokaisen päivän, kuin olisi aina ollut paikalla. Niinkuin onkin. Hän onkin ainut sellainen, joka sen alusta loppuun tarkasti tuntee. Äitinikin sentään on pitkältä ajalta perillä elämästäni, samoin siskoni, serkkuni, ystäväni. Mutta eivät hekään tunne tätä nykyistä arkeani kovin läheisesti, koska asuvat toisella puolella maata. Tämän nykyisen arjen tuntevat mieheni ja lapseni, mutta heille taas lapsuuteni on kerrotun, ja muutamien kuvien, varassa.

"Mutta sinä, Herra, tunnet minut; sinä näet minut..." Jer. 12:3

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps 139:16

Se on lohdullista! Vaikka ei kukaan muu, eivätkä entiset asuinsijani minua tuntisi, sinä tunnet, loppuun saakka.

"Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla.  Kun tuuli käy hänen
ylitsensä, eikä häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne." Ps 103:15-16

Tuo psalmi 103 on muuten hyvin lohdullinen!

Hyvää lauantaita itsekullekin:)