Tämä puseroprojekti sai siis alkunsa katsellessani Suuri Käsityölehteä 3/1980. Siinä oli mielestäni aivan ihana malli. Se vain oli toteutettu tietenkin ohuemmilla langoilla, kuin mitä minulla oli valmiina. Piti sitten yrittää laskeskella miten saisin kappaleista silti suunnilleen oikean kokoisia. Piirsin lehden mallipiirrosten mukaan oikein kaavaakin itselleni. Kun olin saanut etu- ja takakappaleet valmiiksi, harsin ne kiinni toisiinsa, jotta saatoin nähdä, onko se yllä lainkaan sellainen, että siitä on mihinkään. Se näytti kelvolliselta.Suurin ongelma oli nuo hihapyöriöt. Kun sitten sain vielä ensimmäisen hihankin valmiiksi, harsin senkin kiinni ja vedin taas puolivalmiin päälleni. Huh, mikä helpotus! Kyllä siitä ihan pusero taitaa tulla:)
Mutta sen puuttuvan hihan tekeminen on kyllä tosi tylsää...
Onneksi sekin on kuitenkin jo aluillaan.
Wau! Hieno pusero siitä tulee. Minä olen niin krsimätön etten jaksaisi noin isoa työtä tehdä, enkä sitäpaitsi varmaan osaisikaan...
VastaaPoistaNuorena pidin iteäni todella hitaana kutojana, eikä minun neuleet nytkään nopsaan valmistu. Mutta hyvä jos joskus kumminkin:)
PoistaHyvällä mallillahan tuo alkaa jo olla. Pidän tuosta hihan istutuksesta ja pääntienresorista joka tekee siitä tyylikkään. ~Katja
VastaaPoistaMinustakin oli kiva, kun hihaan tulee rypytystä olalle. Tuohon etuosan resorikolmioon pitäisi tehdä smokkikirjontaa. Sellaista en olekaan ennen tehnyt, saa nähdä kuinka onnistuu.
PoistaKivan näkönen pusero tulosa.
VastaaPoistaOlin niin tyytyväinen, että se näyttäisi onnistuvan.
PoistaHieno. Kyllä se on vaivan arvoinen, todella kaunis. <3
VastaaPoistaKiva kun näyttäisi onnistuvan. Olisin ollut tosi harmissani, jos vaivannäkö olisi ollutkin turhaa.
PoistaHyvältä näyttää! Minä virkkaan mitä vaan, mutta puseron neulominen olisi mahdoton urakka. Tsemppiä hihan tekoon!
VastaaPoistaTuntuu että nyt onkin jo paremmalla puolella, kun on tuossa pisteessä. Ja toinenkin hiha on jo aluillaan:)
Poista