Mistä oot kotoisin?

Ylellä oli juttu: "Huippu-uraa tekevä amerikkalaislaulaja on kiitollinen suomalaisesta perimästään – kasvoi karjalanpaistilla ja sisulla". Mielenkiintoinen juttu.

 https://yle.fi/a/74-20222410

---

Tänä aamuna mieleeni tuli ajatuksia siitä, etten  osaisi sanoa paikkakuntaa, mistä olen kotoisin. Joillekin sellainen on ihan selvä asia. Minä voisin sanoa, miltä seudulta sukuni ovat kotoisin. Sieltä Tampereen seutuvilta, sen ympärillä ovat vanhempieni synnyin- ja kotikunnat. Hämäläinen olen juuriltani. Mutta synnyinsijani ja lapsuuteni kotikunnat eivät koskaan olleet siellä, mitkä olivat olleet omien vanhempieni kotikunnat ja suvun sijat. Ja vielä kauempana olen sukujeni sijoilta täällä, missä nyt asun. Isäntäkään ei ollut kotoisin sieltä, mistä syntyi ja lapsuutensa ja nuoruutensa asui. Hänen juurensa ovat täälläpäin.

Nämä "juuret" ja "kotoisin olemisen" ajatukset toi mieleen ajatuksen isommista juuristamme. Meidän juuremme ovat taivaasta. Sieltä olemme kotoisin, vaikka täällä olemme syntyneet ja eläneet ja tällä hetkellä kotipaikaksemme tunnemme. Kaipaamme kuitenkin sukumme sijoille, nähdä ne, mitä emme ole ennen nähneet. Ja kenties vaikka laulamaankin siellä joskus:)

Mielessäni soi nyt Kari Tapion laulu, jota eilen kuuntelin 🎼🎶 Ei varmastikaan varsinaisesti hengellinen laulu, mutta sitä voi kuunnella sellaisenakin.

"Kuin taivaisiin..." Kari Tapion laulama laulu.

Arkea

Kun monesti turhaan etukäteen kaikkea miettii ja on huolissaan. Mutta tänä aamuna, ennenkuin ehdin kunnolla mielessäni aloittaa huolissaan olemisen rumbaa, tapahtui jotain - sillä aikaa, kun olin aloittanut vihkoon kirjoittamisen...

---

Ettekö vieläkään usko? = Otsikko vihossani

"Ettekö vieläkään ymmärrä?"

"Ettekö te vieläkään käsitä?"

Minä tässä tänä aamuna meinasin taas aloittaa mielessäni pähkäilyn, että miten raha riittää, kun tuli pieni yllättävä meno niihin pieniin olemassaoleviin rahoihin nähden, jotka meillä on käytössä seuraavaan rahapäivään asti. Miten rahat riittää ruokaan, ym. mitä ehkä tarvitaan tällä välillä.

No ennenkuin ehdin kunnolla aloittaa moista päivittelyä mielessäni, tuli mieleen Jeesuksen tokaisu, jossa leivästä siinä oli kyse. Samoihin aikoihin, kun kirjoittelin vihkooni ylläolevia sanoja, oli tullut ystävältä viesti, että voisi laittaa meille taas valmiiksi pussin hävikkiruokaa...

Niinpä niin. Niin Jumala järjestelee asioitamme edeltäpäin. Ei tarvitsisi aina olla niin huolissaan pärjäämisestä. Vaikka "leivästäkään", tai muusta🌟

Mark. 8:14-21, v. -92 käännös

---

Meikäläisen luonteella tällaista huolien vatvomista on varmasti jatkossakin, mutta tämä oli kyllä tämän aamun päivänsäde! Ja muistutus minulle, ettei tarvitsisi niin etukäteen aina murehtia asioita.

Musiikkia ja muistelua, arkea

Suomalainen gospelyhtye Boanerges lauloi nuoruuteni aikaan  kasetillaan laulua: "... mun Jeesus elää, siksi elää tahdon..." 

Se löytyy nykyään netistä kuunneltavaksi ja sanatkin luettavaksi. Ja sieltä olen tuotakin laulua viime päivinä useammankin kerran kuunnellut. Siitä löytyy netissä myös live-esitys, josta varsinkin olen tykännyt. Siinä on rempseä meno esityksessä. Se jää helposti mieleenkin soimaan. Aina ei siis tarvitse olla jotain laitetta musiikin soimiseen....:) Heidän konserteissaan en koskaan käynyt. Olisi kyllä varmaan ollut kivaa.

Boanergesin musiikki kuulostaa minusta nykyäänkin yhtä innostavalta, kuin se oli silloinkin, kun 16-vuotiaana sitä Pomarkussa kuuntelin. Olin saanut  Pomarkkuun vinkin Ruotsissa asuvalta kirjeenvaihtokaverilta; suomalaispojalta, jonka ilmoituksen olin bongannut Hyvä Paimen -lehdestä. Se oli lähes 50 vuotta sitten. Vaikka kirjekaveruus ei kestänyt pitkään, enkä poikaa koskaan tavannut, jäi hänen suosittelemansa musiikki minulle hyvin mieluisaksi:)

Hieman huvittavaa - varmaan Jumalan huumoria ehkä siinä, että rakas mieheni, johon itseasiassa tutustuin (yllätys, yllätys): kirjoittamalla, oli aikanaan ollut töissä ja asumassa  myös Ruotsissa muutama vuosi ennen meidän kirjoittelumme alkua. Ja hänen silloin asumansa kaupunki oli sama, josta musiikkivinkki tuli:) 

En käytä kuulokkeita musiikkia kuunnellesani. Soitan sitä ulkona kävellessäni, niin saa linnut ja muutkin liikkuvaiset kuulla. Ihmisiä ei häiritse, kun ei niitä täällä juuri liiku. Toivottavasti musiikki häiritsee kauemmas karkottavasti ainakin mahdollisia karhuja. Joka kerta varmaan käy mielessä, että niitä saattaa liikuskella. Susistakin nykyään paljon puhutaan. Susia ja karhuja ei 70-luvulla tarvinnut miettiä, että tuleeko vastaan. Pimeällä usein tulin ystäväni luota kotiin teitä, joiden vierillä oli metsää, ja asumukset hyvin harvassa.

---

Boanergesin "Yhtä rakkauden sanaa" - kappale on myös soinut mielessäni. 

Sitä olen myös viime päivinä useammankin kerran kuunnellut. Vaikkakin enemmän tuota ekaksi mainittua. Muistelisin, että heidän kaikki kolme kasettiaan minulla olisi, vaikka nyt saankin kyllä vain kaksi kasetin kansikuvaa mieleeni. Varastossa kasetit taas. Netistä olen nyt kuunnellut. On parempi sointi. Eikä riivikään toisten korvia tai hermoja, kun ulkona kuuntelen🙂 Joskus itsekin lauleskelen. 

Joku päivä sitten otettu kuva. Oli varmaan se lämmin päivä, jolloin teki mieli pysähdellä ja katsella ympärilleen.

Eilen oli kylmä. Ja tuulista. Puutkin heiluivat kovasti. Meiltä ei sentään mennyt sähköt, valot vain välillä vilkkuivat. Sähkökatkot olivat enemmänkin Lieksan pohjoispuolella.

---

Tuossa alla vielä linkistä löydettäväksi ja ehkä lueskeltavaksi, juttuja tästä blogista, blogin sivupalkin hakusanan "musiikki" -alta:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/musiikki

Se on samalla hieman kuin katsaus blogin koko olemassaolon aikaan:)

Kuninkaan pöydässä... vanki olikin vapaa!

Minun mieltäni ilahdutti tänä aamuna oman keittiönpöytäni ääressä ajatus, jonka luin Fredrik Wislöffin rukouskirjasta. Alkuna ilahduttaneelle huomiolle oli tämä jae:

"Hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli." 2. Kun. 25:30 (v. -33 käännös)

Babyloniin oli tuotu vankina toisen maan kuningas. Oltuaan pitkiä vuosia vankina, tuli toinen kuningas valtaan. Uusi kuningas armahti hänet. Hänestä tuli täysin vapaa mies, ja hän sai elatuksensa joka päivä kuninkaan pöydästä. Ja uusi kuningas myös puhutteli häntä ystävällisesti.

Tuo on ihastuttanut minua ennenkin. Mutta sitten oli vielä se Wislöffin oma huomio, oma kokemus: "Tämä on minunkin tarinani. Minäkin olen saanut riisua vangin puvun ja minut on päästetty vapaaksi."  Joka päivä saan syödä taivaallisen kuninkaani pöydässä. (F. Wislöff, Rukouskirjani.)

Tuo ajatus oli se. Se ilahdutti harmaana aamuna, kun sain taas tajuta asemani vapautettuna Ja Kuinkaan pöydästä taas tänäkin aamuna ruokaa saaneena.

---

Nyt nyt paistaa kivasti jo ulkonakin aurinko, ei ole sielläkään harmaata enää.

Talteen noukittuja parhaat päivänsä menettäneitä kukkia, ym.

Tyttäret tykkäävät aina joskus ostaa kukkia. Niin oli muutama päivä sitten jälleen uusia ihania katseltavia maljakkoon tullut. Entiset olikin jo parhaat päivänsä menettäneitä, oikeastaan kompostiin jo menossa. Mutta kun niitä tiskipöydän laidalla vielä oli, vielä ihailin tänä aamuna niitäkin, en heittänyt pois. Jätin vieläkin niitä ilahdutusta tuomaan🌼

---

Näitä touhuja ennen kirjoittelin vihkoon jotain ajatuksista joita ennen ylösnousua mieleeni tuli. Ne tuli ikäänkuin kirkastamaan päivää, kun ensin oli tunkemassa mieleen joku ankea ajatus. Mutta  ankeat sivuutettiin🌿🌼❤️

(Allaolevan vihkotekstin näkee selvempänä eli koneella naputeltuna, tuosta linkistä toisen blogini puolelle.)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/sita-rakkauden-maaraa.html

Kun joskus yksi jae voi ihastuttaa, ihmetyttää, kirkastaa päivää...

Harmaa päivä. Ei intoa mihinkään. Ei edes oikein lukemiseen ensin, mutta luin silti. Siinä (vanhan Päivän Tunnussanan tarjoilemat päivän jakeet), niistä yksi tuntui siitä kirjasessa luettuna vetovoimaiselta... Se on tuossa alla näkyvissä, tuo "Raamatun sanassa on vetovoimaa" - otsikon alla.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

Aamulla kirjoitettua

Toisen blogiin naputeltua, otsikolla, "Kun tuntuu, että on ihan valtava tarve...":

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/kun-tuntuu-etta-on-ihan-valtava-tarve.html

Arka ihminen

Vihkoon aamulla kirjoitin: "Minä olen arka ihminen, monellakin tavalla. Tarvitsen jatkuvasti rohkaisua ja kaipaan iloa tuottavaa valoa; jota Jumala voi antaa monin eri tavoin. Erityisesti aamuisin kaipaan kaikkea valoa ja rohkaisua uutta, alkavaa päivää varten, että taas jaksaa sen haasteet. Arkuuteni ja heikkouteni (ja nyt tätä tässä naputelleessa mieleen tulleet laiskuuteni ja saamattomuuteni) on olemassa sekä arjen elämässä, mutta myös uskon elämässä. En ole mikään "uskon sankari" millään tavalla. Mutta Herraani haluan seurata tällaisena räpistelevänä rääpäleenäkin. Hänen sanastaan etsiä lohtua, voimaa ja iloakin - taas tähänkin päivään. Arkista sekin touhu on. Vanhasta Päivän Tunnussanasta aamuisin etsin, ja löydän, useimmiten jotain, jota koen tarvitsevani. Joskus vain muutama sana voi suunnata katsettani Jumalan armoon ja valoon, hänen mahdollisuuksiinsa, ja rakkauteensa pientä ihmistä kohtaan." 

Mieleen tullut kohta Raamatusta: "... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

Vihkoon kirjoittelu jatkui lukemisen jälkeen. Naputtelin niitä toisen blogini puolelle.  Minua ihastutti mm. se kohta, kun sanottiin Joosef arimatialaisesta, että: "Hän rohkaisi mielensä..". Hän ryhtyi itselleen epämukavaan hommaan: järjestelemään rikollisena pidetyn Jeesuksen hautausta - Hän, neuvoston jäsen! Siitä sai varmaan sanomista kuulla, ja selvisikö edes pelkällä sanomisella...?

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/arka-ihminen-ja-joosef-arimatialaisen.html

---

Tässä tämän aamun auringonvalon esitys:) 

Uusi päivä, uusi valo, uusi armo☀️

Oli ihana herättyä nähdä metsän puissa, niiden latvoissa jo valot sytytettyinä. Aurinko osui taas niihin niin, niiden joidenkin latvoihin, kuin olisi ollut valot niihin sytytetty. Se on ilahduttava näkymä. Kun tulin ylösnoustuani tähän pöydän ääreen, halusin heti kirjoittaa vihkooni siitä näkymästä. Sen jälkeen luin toista juttua.

Isäntä oli joskus eilen jättänyt pöydälle lehdestä joskus leikatun lappusen, ja sanonut, että se kannattaa lukea; on hyvä. No en vielä eilen ollut tarttunut siihen. Tänä aamuna se oli siinä vielä, uuden ilmoituksen kera - ja tartuin juttuun. Siinä oli lyhyesti kerrottuna tapaus, jossa lähi-idästä tullut mies meni Helsingissä kirkkoon. Ovella häntä tervehti mies, jolla oli valkoinen vaate yllä. Mies tervehti tätä kirkkoon tullutta miestä tämän omalla äidinkielellä. Tervehdys oli yllättävä ja ilahduttava, varsinkin kun sai tervehdyksen sillä omalla kielellä. Kirkon penkkiin mentyä miestä mietitytti asia. Hän halusi tutustua siihen häntä tervehtineeseen mieheen. Hän nousi penkistä ja meni uudestaan ovelle. Ovella oli nyt kaksi muuta ihmistä tervehtimässä väkeä. Mies tiedusteli heiltä, missä se valkoasuinen mies oli, joka oli äsken häntä tervehtinyt. Hän haluaisi keskustella tämän kanssa. Hän sai vastaukseksi, ettei siellä ole ollut muita tervehtimässä ihmisiä, kuin he kaksi, jotka siinä nyt seisoivat... Mies meni hämmentyneenä takaisin penkkiinsä. Myöhemmin hän päätteli, että oli kohdannut ovella Jeesuksen. Nykyään mies seuraa Jeesusta. (Tämä tässä omin sanoin selostamani tapaus oli kerrottu lehdessä: OM Uutiset 4/2017 , siinä otsikkona Helsinki: Tervetuloa kirkkoon.) Jeesus voi tehdä tällaista.

No sitten. Palataan siihen minua ihastuttaneeseen aamuvaloon. Muistin, että olen tehnyt samasta aamuvalosta joskus kuvan. Etsin sen. Blogissahan se oli, tuskin enää paperilla tuota kuvaa onkaan, kun on ollut pakko vähentää jotain. Mutta kuvassa oli jännästi myös valkopukuinen hahmo. En enää muista minkä vuoksi sen silloin olin siihen laittanut. Mutta jännää on myös se, että kuva on kolmen vuoden takaa, samalla päivämäärällä kuin tänään 10.4. 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/04/ylosnousemuksen-paiva-ja-aamuaurinko.html

---

Tänään olisi muuten isäni syntymäpäivä. Olisi täyttänyt 96 vuotta jos olisi elossa. Mutta isä muutti toiseen olotilaan yli 30 vuotta sitten. 

Uusi Toivo. Isän nimi oli Toivo:)

Kun saa julkisuutta ja mainetta, jota ei tavoiteltu...

Moni ihminen saattaa saada mainetta, jota ei todellakaan kaivannut. Mutta niin vain kävi. Mutta useimmilla kielteinen maine ei kenties yllä kovin kauas. Mutta on niitä myös, joilla se yltää jopa hyvin kauas. Yksi sellainen oli Juudas. Kaikille on varmaan tuttua, jos sanotaan: "Aikamoinen Juudas!" tai "Senkin Juudas!", tai muuta sellaista. 

Raamatussa kerrotaan, kuinka Juudaksen saama maine sai alkunsa. Juudas oli toiminut Jeesuksen ja hänen opetuslastensa rahapussin haltijana. Varmaan hän oli hyvä säästämään rahaa - ja kenties sen hankkimisessakin hyvä. Mutta ehkä hän rakastui rahaan liikaa, ja se houkutti häntä  käyttämään sitä omiin tarkoituksiinsa. Se oli vaarallista ja johti hänet perikatoon.

Mistä muuten tulee sana perikato? En ole perehtynyt siihen, en koskaan miettinyt sitä. Mutta nyt tuli mieleen ihan tällainen ajatus, että Juudas ei ainakaan perinyt taivasta... Sen vuoksi mihin hänen toimintansa johti. Hänhän myi Jeesuksen niille, jotka halusivat saada Jeesuksen pois heitä häiritsemästä.

Mistä kaikki sai alkunsa? Juudas osaisi itse selittää elämäänsä ja ajatuksiaan. Mutta arvailuna on nyt, että kaipuu rahan perään näytteli suurta osaa hänen elämässään. Mutta silti, mikä sai hänet tekemään niin kamalan teon, että hänelle merkittävän ja läheisen ihmisen kavalsi? Voimakkaimmin asian sanoittaa Raamattu. Siellä mainitaan, että saatana meni Juudakseen...

Läheltä kaikkea seurannut Jeesuksen toinen opetuslapsi, Johannes - sanoo - muka köyhistä välittäneestä Juudaksesta:

"Tätä hän ei sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan." Joh. 12:6 KR-92

Oliko rahan saamisen halu ollut se portti, jota saatana käytti, ja josta se pääsi Juudaksen sydämen valtaamaan niin, että hän oli valmis oman opettajansa ja Mestarinsa sen tähden myymään Jeesuksen vangitsijoille/tuomitsijoille?

Jokatapauksessa, saatana meni Juudakseen. Johannes kertoo siitä näin, viimeisellä pääsiäisaterialla huomioita tehneenä, kun Jeesus Juudakselle ojensi leipäpalan:

"Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!" Joh. 13:27 KR-92

Luukas kertoo myös siitä, kun Juudas kavalsi Jeesuksen. Hän kertoo siitä hetkestä, kun Juudas halusi ottaa kavallusrahat  vastaan: "Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi; hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta." Luuk. 22:3 KR-92

Juudas sai tällä teolla nimensä historiaan... Tuskin hän kuitenkaan tämänkaltaista mainetta tavoitteli, että hänen nimeään käytettäisiin sanontana kuvaamaan muitakin kavaltajia ja pettureita; näin sanoen: - Senkin Juudas!

Mitä Juudas olisi sanonut tai tehnyt, jos olisi nähnyt seuraukset toiminnastaan? Olisiko ollut järkyttynyt niiden kauaskantoisuudesta? Olisi varmasti!  Jeesuksen kuolemakin järkytti häntä. Juudas päätti omat päivänsä omakätisesti.

Kun kaikkea tätä miettii, se vetää vakavaksi; saa pohtimaan omien tekojen vaikuttavuuksia. Olkoon Jumala armollinen ja varjelkoon meidät pahasta!

Mutta meidän syntiemme sovitukseksi Jeesus suostui ristinkuolemaan. Maksoi velkamme sillä. Sen saa lahjana ottaa vastaan jokainen, joka sen tahtoo itselleen✝️☀️

Sähläystä...

Joskus joutuu ajattelemaan, että "kaikki on kauheeta sähläystä" eikä "mistään tuu yhtään mitään". Näin siis ajattelin taas tänä aamuna, kun kahvinporoihin - (kun ostetussa multapussisssa oli muurahaisia eilen) - laittamani siemenet toisessa kipossa meni nurin piirustustarvikelaatikkooni. Onneksi suurin osa pysyi istutusastiassa. Painelin sitten vain tasaiseksi sen, mikä oli kasaantunut astian toiseen laitaan. Näin tuli samalla osa siemenistä joutuneeksi "mullan" peittämäksi; ja peittää pienellä multamäärällä ne olisi kuulunutkin... Jota en tehnyt, koska kaikki "multa" eli eiliset kahvinporot, joita oli kahvinkeittimestä eilen illalla jäänyt, oli jo käytetty siementen istutusalustaksi.

Todellakin, tänään vasta... 🧐🫣 Tämmöistä tämä meillä on🐥

Mutta jäin miettimään. Mitä jos, joskus se "kaikki kauhea sähläys" tai muu sellainen "mistään ei tule yhtän mitään", onkin juuri niin kuin olla pitää? Että siitä tulee jotakin, niin on ollut tarkoitus - Jumalalla? Hänen tarkoituksensa, suunnitelmansa, toteutuu. Se, joka on jotain niin paljon enemmän ja kauemmas, kuin mitä me käsitämme. Me ollaan vaan joku osa sitä, ei mitään "tähtiä" tai "pääosan esittäjiä". Mutta muuten tärkeä osanen siinä.

Poissa sukunsa sijoilta....

Jotenkin taas tänä aamuna nämä suvun sijoilta  ja/tai lapsuuteni sijoilta etäällä, "poissa", olemiset tuli mieleen. Jotenkin lohduttavina koin vanhan Päivän Tunnussanan eilisen ja tämän päivän tarjolla olevat jakeet:

"Minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta." Jes. 65:19 KR-92

Jeesuksen sanat: "Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

"Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi." Ps. 71:17 KR-92

"Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi." Luuk. 2:28-30 KR-92

---

Raamatussa puhutaan paljon suvusta. Siitä löytyy paljon jakeita. Myös tällainen: 

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29 KR-92 Ja tuohon jakeeseen oli viitteenä tämä (Jeesuksen sukuluettelosta): "tämän Enos, tämän Set, tämän Adam, tämän Jumala." Luuk. 3:38 KR-92

Siinä oli kyse, kuka on kenenkin isä. Huomioitava on, että ensimmäisen ihmisen isä oli Jumala! Siispä meidänkin jokaisen sukumme on Jumalasta lähtöisin... Aika huikeaa! Samalla lohduttava näkökohta; sillä silloinhan olemme aina "sukumme" sijoilla, olemme missä tahansa.

Vaikka meistä usein saattaa tuntua siltä, niinkuin eräs jae sanoo; Sananlaskuissa: "Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan." Snl 27:8 v. -33 käännös. Ja vuoden -92 käännös sanoo näin: "Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan." Snl. 27:8 KR-92

Olemme varmaan kaikki Jumalan edessä enemmän tai vähemmän, pesästämme lentoon lähteneitä poikasia, mutta tarkoitus on palata Isämme luo jälleen. Ihan jokaista odotetaan kotiin taas❣️

Pöydällä oleva iso, vanha liina, on äitini mummun tekemä. On siinä saanut kangaspuita kolkuttaa; liina koostuu kahdesta kaitaleesta ja sauma keskellä pitkittäin. Olisi siitä esiäiti iloissaan kaiketi, jos katselisi, että:

"Onko tuo se minun tekemäni? Voiko olla? On se! Kappas vaan! Jopas ovat vielä ihan eri vuosituhannella pistäneet liinan pöytään."😀