"Linnunruokaa" - vai sittenkin naposteltavaa:)

Yksi tyttäristä on tutustuttanut minut uuteen naposteltavaan: auringonkukan siemeniin, jotka on paahdettu ja suolattu. Nämä ei ole yhtä nopeita naposteltavia kuin vaikka sipsit. Siksipä meilläkin on nämä 300 g ja 400 g pussit kestäneet pitkään. Mutta sepä on hyvä, eipähän tule liikaa suolaista kerralla.

Näissä on siis kuoret vielä, ja siitä se vaivannäkö tulee, että saa sen naposteltavan osuuden esiin...

Tästä se lähtee. Ei tarvita työkaluja kuitenkaan hommaan. Eikä pelkillä näpeillä silti availla. Otetaan kätösiin yksi tämmöinen ja kapeasta päästä kevyesti puraistaan, että kuori raotttuu. Sitten sen saa näpeillä jo auki. Itse nypin sitten sormilla sen siemenen sieltä, mutta näppärämmät lipaisee sen ihan kielellä kuoresta.

Näitä on isoja ja pieniä. Isommat on kätevämpiä availla, mutta kuoren sisällä olevien siementen koolla ei juurikaan silti näytä olevan eroa.

Siitä vain nyppimään tämmöisiä.  Mutta kärsivällisyyttä ja aikaa, sekä joku "röppökippo", kannattaa varata pöydälle, sillä sitä kuorijätettähän näistä tulee runsaasti. Mutta kompostiinhan sen sitten saa.

Eilen illalla vietin taas itse pienen hetken näiden parissa ja sain tuuman tämän juttuseen tekoon.

🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻😀

Lumista metsää...

Tämä ei ole uusi. Tänä aamuna vain ikkunasta katsoessani sinisessä hämärässä olevaa metsää, oli siinä mielestäni  hieman jotain samaa.  Saman ikkunan näkymistäkin joskus tehty. 

Erikoista tässä muihin tekemiini verrattuna on se, että kokeilin silloin tässä sulaa steariinia levitellä puihin, saadakseni ne lumisilta näyttämään. Puut tosin ovat ikkunananäkymässä lumisempia nyt.

Hmmm... Melkein tekisi mieli ruveta uuteen kokeiluun, lumisempaan metsään... :)

---

No rupesinkin. Täs tää ny on. Ei siitä ihan sitä tullu, mitä oisin halunnu, mut se on ny se, mikä on.

Luetusta aiheen saanut - (ja elokuvasta)

Mooses lampaineen erämaassa. "Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Hoorebin luo." 2. Moos. 3:1 KR-92 

Mielessäni ajattelin tilanteen. Ruokaa lampaille piti  löytää. Lähdettiin autiomaan toiselle laidalle. Jotenkin tuli jakeesta mieleen ajatus, että siellä vuoren juurella oli vihreä tasanko jossa saattoi lampaille riittää ruokaa. 

Siellä ilmestyi pian myös Jumala palavassa orjantappurapensaassa. Siellä vuoren juurellahan Mooses tuli kohtaamaan sen unohtumattoman näyn: pensas liekeissä, mutta tuli ei silti kuluta. Sen näkymän äärellä Mooses saa sen päätehtävänsä, jota hän ei olisi halunnut.

---

Sitten tuli vielä yksi huomio. Joosef oli aikanaan, nelisensataa vuotta aiemmin,  joutunut veljiensä myymänä midianilaisten kauppakaravaanin matkaan ja Egyptiin orjaksi. Hänestä tuli kuitenkin Egyptin "kakkosmies", eli faaraosta seuraava. Ja Joosefin omaiset tulivat  Egyptiin myös, kun Joosef kutsui omaisensa sinne. He olivat sitä Israelin kansaa.

Nyt vuosisatojen* jälkeen Jaakobin jälkeläisten, eli israelilaisten vapauttajaksi tulee Mooses, hebrealainen, mutta faaraon hovissa kasvatettu, samoin erämaassa ollen midianilaisen papin luona, hänen vävynään!

* 2. Moos. 12:40: "Mutta aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä, oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta."

---

Eilen illalla tulimme pitkästä aikaa katsoneeksi myös elokuvaa: "Cecil B. DeMille's/The Ten Commandments". Elokuva on vanha, vuodelta 1956. Ja se on hyvä! Siinä riittää myös  katsottavaa, sillä se kestää yli kolme ja puoli tuntia. Jätimme osan tätä päivää varten.

Armollista sanaa hädässä olevalle

 https://www.tv7.fi/arkki/armon-kalliolla/jumala-pelastaa-merihadassa_p75714/

Jeesus tuli...

Eilen oli ollut TV7:n päivän sanassa mainio kertomus siitä, miten kerrottiin Jeesuksen merkitys ymmärrettävästi kansalle, jonka perinteeseen kuului arvostaa niitä, jotka onnistuivat hyvin teeskentelemään ystävyyttä ja sitten pettämään hankittu "ystävä" raa'alla tavalla...

https://www.tv7.fi/daily_word/25-12-2020/

"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." Jesaja 9:5 KR-92

Mielenkiintoista: "Karjatorni" ja Jeesuksen syntymä

Seurakuntalainen -sivustolla Pasi Turusen kirjoittama juttu; "Profetian tietä joulun ihmeeseen":

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/profetian-tieta-joulun-ihmeeseen/

Mielenkiintoista tietoa ainakin minulle siinä, mitä samaa oli Jeesuksen syntymässä, ja  silloin Jeesuksen aikana, syntyneiden uhrilampaiden käsittelyssä.

Elokuvavinkki: Kun "päähenkilön" nimi oli Jess...

Eilen ilalla huomasin vajaata tuntia ennen alkamisaikaa TV7:lla elokuvan: "Täydellinen lahja". Katsoimme sen. Onneksi olin huomannut sen, sillä se oli hyvä. Oikea hyvän mielen elokuva.

Siinä salaperäinen kulkuri Jess saa tavallisten ihmisten tavallisessa arjessa aikaan jotain... Elokuva perustuu ihan nykyaikaan ja siinä näkyy myös se, miten uskontoallergia on aika paha paikka paikoin. Mutta kuten sanoin, elokuva on kyllä oikea  hyvänmielen elokuva🙂

Luulin eilen, ja vielä tänä aamunakin, ettei sitä voi arkistosta jälkikäteen nähdä. Kuten ei sillä tavoin olekaan mahdollista, mutta ilokseni huomasin, että se esitetään kuitenkin uusintana tänään:

Täältä se löytyy, alkaa tänään klo 13:30:

https://www.tv7.fi/

https://www.tv7.fi/tv-opas/

Elokuvan nimi on siis  "Täydellinen lahja".

Mukavaa katseluhetkeä! 🙂

---

Tässä vielä linkki, jos kiinnostaa katsoa mitä toiseen blogiini siitä elokuvasta kirjoitin. Miten elokuva vaikutti minuun...

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/12/vaikuttavaa.html

Pomo tulee käymään

Katselin joskus sellaista ohjelmaa, jossa ison firman pomo meni johonkin omaan firmaansa töihin tuntemattomana... Hän oli kuin kuka tahansa uusi taloon tullut,  jota sitten opastettiin talon tavoille.
Aikanaan sitten jutun juoni paljastettiin firman työntekijöillekin... Varmaan siinä monenlaista on päässä liikkunut sellaisen ajanjakson jälkeen. On mietitty mitä tuli sanottua tai tehtyä. Katsomassani ohjelmassa pomo oli tutustunut erääseen työntekijäänsä, jolla oli huono asunto ja muutenkin haasteellista. Pomopa yllätti työntekijänsä sitten pistämällä asioita kuntoon tavalla, jota ei olisi osannut kuvitellakaan.

Nämä  tulivat mieleeni kun luin Motoristiraamatusta seuraavia jakeita:

"Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä."  Joh. 1:9-12

Ylläoleva kohta Motoristiraamatusta, jonka teksti on Raamattu Kansalle -käännös. Tuon ylläolevan kohdan jakeeseen 11 oli laitettu alaviite: "Sanatarkasti: "Hän tuli sinne, mikä oli hänen omaansa." Jakeeseen 12 alaviite oli: "Tai: voiman, vallan."

---

Löysin tämän juttuluonnoksista vuosien takaa...

Eilisestä

Meillä tuli eilen isännän kanssa 30 vuotta siitä, kun ensi kerran tapasimme. Tuntuu hurjalta, että siitä on jo niin kauan! Se aika tuntuu menneen ihan humahtamalla, (kuin lumien putoaminen katolta).

Silloin siinä iltapimeässä lähestyin linja-autolla Kotkaa. Olin tullut Pomarkusta, ja Helsingin kautta. Oma jännityksensä jo kaikessa siinä matkustamisessakin. Kun saavuin perille, ei näyttänytkään ketään olevan vastassa. Odotin hetken, ja kohta hymyilevä mies tulikin minua kohti... 

Ja nyt ollaan tässä. Eilen isäntä antoi minulle  korun, mieluisan sellaisen; jonka oli ensin aikonut jouluksi, mutta antoikin nyt. Koru on minulla nyt tätä kirjoittaessa kaulassa. Korupakettiiin kuului myös hyvä viesti rohkeudesta. Minulle erittäin sopiva sana, koska en ole rohkea ihminen.

---

Eilen sain myös lähtemään äidille pienen lähetyksen. 

Ja sitten oli vielä yksi huvittava kauppakäynti. Oltiin karkkihyllyillä. Isäntä valkkasi irtokarkkeja muille, minä katselin minkä pussin itselleni ottaisin. Silmät osuivat salmiakkien paikkeilla ällistyttävään karkkipussin hintaan 0,29 euroa! Vähän aikaa tuijottelin sitä, ja viereisten pussien hintoja.... Ei voi olla! Ei ollut mitään aleakaan. En halunnut kassalla tilannetta, että siellä vasta pussin hinta paljastuisi. Hain myyjän paikalle ja hänkin totesi ihmeissään, ettei voi olla... Hän rupesi puuhastelemaan oikeaa hintaa hyllyn laitaan, mutta lupasi minulle pussin siihen ällistyttävän hintaan, jos sen haluaisin. No, halusin minä:)

Ei nuo mitään tulisia olleet,  hyviä kylläkin:)

Masentuneen Khosrowin tarina

Jumala antoi masentuneelle Khosrowille uudenlaiset näkymät.

https://www.tv7.fi/arkki/enemman-kuin-unta/khosrowin-tarina_p1877/

Sama Jumala meilläkin on. Usein vain emme edes pyydä.

Hyvää joulunalusaikaa sinulle! Jeesus on joulun Herra ja päähenkilö. Hän on sydäntemme valo☀️

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/12/ala-masennu-ala-vaivu-epatoivoon-jumala.html

Kun ei homma onnistunut....

Ei ainakaan ensimmäisellä yrityksellä. Ja hommahan oli täydentää puuttuvat palat palapeliin. Sehän oli ollut mielessä jo aiemminkin. Ja tuntui kiinnostavalta projektilta.

Ja kuten kuvastakin näkyy, piirtelin ensin palat paperille valmiin palapelin aukkojen mukaan, joita on 10. Sitten vain värittämään mahdollisimman sopivaksi palapelin kuvaan, joka on kiva suomaisema. Mutta sitten, ei löytynyt oikein sopivaa pahvia. Liimasin palat yhteen vesivärilehtiön taustapahviin. Pahvi oli liian paksua, varsinkin sillä tavalla, että pahvia oli vaikea siitä leikata. Ja kun sain  nirhettyä palat siitä jotenkuten; eiväthän ne tietenkään olleet sopivan kokoisia. Eikä niitä saanut leikkaamisen jälkeenkään muotoiltua riittävästi. Ohuempi pahvi olisi antanut vähän pelivaraa muotoiluun. Niinpä sitten heitin roskiin tekeleet, ja kuvistakin poistin kaikki muut, kuin tämän.

Mutta kun nyt tänä aamuna löysin tuon kuvan, niin edelleenkin ajatus palapelin täydentämisestä kiehtoo. Nyt käyttäisin ehkä jostain konvehtirasiasta otettua pahvia, vaikka se taas on liian ohutta. Mutta ainakin muotoilu olisi helpompaa, ja paksuutta voisi lisäkerroksilla tarvittaessa varmaankin kasvattaa...

Mutta ensin pitäisi koota jälleen se peli, että näkee mitkä ne aukkokohdat on.... Ei riitä että ne kohdat on kansikuvaan merkattu.

Joensuusta...

 Ensin bongasin kivanvärisen puun...

Harmillisen epätarkka kuva, mutta käypähän asia selväksi silti.

Ja sitten myöhemmin Kontista naulakko, jollaista jo jonkun aikaa on toivottu löytävämne. Hintakin niin sopiva 12 euroa:)  Joskus aiempina vuosina noita oli paljonkin tarjolla, mutta nyt esim. huonekaluliikkeissä on vähän toisentyylisiä kun on muodit muuttuneet.

Ja autokin meni onneksi katsastuksesta läpi. Sitä saa aina vähän jännittää kuitenkin.

Jännitystä oli siinäkin tänään, kun linja-auto oli jättänyt tytön eri paikkaan kuin olisi pitänyt. Oli mennyt ohi tavan jättöpaikasta, jossa ei valitettavasti ole pysäkkiä. (Ovat vajaa 5 km  päässä molempiin suuntiin). No, tytölle tuli yllätyskävely, kun mekään ei voitu nyt Joensuun reissun takia hakea. Kävelymatkaa tuli n. 6 km ja loppumatkasta oli jo pimeääkin. Iso osa matkasta vielä ison tien laitaa, jossa ei jalankulkijoita ole tietä tehdessä ollenkaan ajateltu. Mutta onneksi pääsi kotiin niinkuin pitikin, kiitosaihe sekin!

Konvehtirasiataidetta...

No olisi minulla vielä vesiväripaperiakin ollut, mutta kun en ollut laittanut mitään illalla valmiiksi, niin sain nuo toisten nukkuessa äänettömämmin esiin:)  Ja ajoivat ihan asiansa, eli sen, että sai sutia väriä, vaikka ei mitään ideaakaan alkuun ollut. 

Eihän tuollainen märän sudin vetelyä mahdottomasti kestä, kun pinta kärsii, ja rupeaa aaltoilemaan. Mutta ei sillä tässä niin väliä ollut.

Mökki ja "minikoti" -linjalla mennään vielä

Ylellä oli juttu minikodeista. No sepä pisti mut muistelemaan meidän asuinmökkejä, kun olin lapsi. Oli keltainen mökki ja punainen mökki, vuokramökkejä. Ensin muutettiin keltaiseen, ja siitä sitten tien toiselle puolelle punaiseen. Kummastakaan näistä, joita muistelin,  ei ole valokuvia. Keltaisesta ei ole ainuttakaan, punaisesta on vissiin pari sellaista, joissa siitä näkyy pikkuisen jotain. Aikaa näistä on kulunut pian 50 vuotta. Ja vuonna 1978 muutettiin jo kerrostalolle asumaan.

Pomarkku, Kiilholmantie 70-luvulla.

Keltaisen mökin pihassa ei ollut kaivoa. Äiti haki vettä vähän edempänä olleen talon kaivosta. Saunaakaan ei ollut, vaikka ulkorakennus oli. Se on kummallista. En tiedä, oliko siinä pihapiirissä sitten joskus sellainen ollut. Punaisen mökin pärekattoisessa ulkorakennuksessa oli sentään sauna. Mutta sitä ei sen palovaaran takia sopinut ihan milloin tahansa lämmitellä. Pihassa oli kyllä kaivo kehnoine kansineen, josta lapsia  varoiteltiin. Kaivovesi haettiin siis  edelleen naapurista.

Vielä toivon saavani aikaiseksi jotain sisustuskuviakin näistä, mutta saa nyt nähdä toteutuuko se aie. Keltaisesta mökistä ei ole sisältäkään yhtään valokuvaa. Kaikki kuvat mitä meillä mökistä on, on vain päänupissamme. Punaisesta mökistä on sisältä kai vain yksi kuva, minusta ripillepääsyvaatteissani, ja sen otti ystäväni äiti. Ulkokuvia on muutama, joissa joku kohta talostakin hiukan näkyy. Mutta vain tosi vähän. Niistä ei saa mitään käsitystä juuri muusta kuin talon väristä, ja siitä, että ruutuikkunat näyttää olevan.

Talon entisillä omistajilla olisi voinut (hyvässä lykyssä) kuvia olla. (Nythän näitä kumpaakaan mökkiä ei ole ollut olemassakaan enää pitkiin aikoihin.)  Mutta voi olla niinkin ettei kuvia olisi, koska nämä oli pieniä mökkejä, joissa vuokralaisia asui. Ja ennen ei niinkään taloista kuvia otettu, ihmisistä mieluummin. Ainakin ne harvat kuvat, joita meillä laatikkokameralla otettiin. Sillä filmirullalla ei montaa kuvaa saanut. Kun sitten itselleni ostin kameran, oli se olevinaan kovin hienoa, kun sillä oli mahdollisuus paljon useampien kuvien ottamiseen yhdellä filmirullalla. 

Vielä vanhoista rakennuksista sen verran, että noin yleensäkin minusta olisi kiva, jos vanhoista rakennuksista, eikä  pelkästään asuintaloista,  vaan muistakin, otettaisiin kuvia edes siinä vaiheessa, jos niitä aletaan purkaa. Minua on täällä Lieksassakin harmittanut jotkut puretut rakennukset, kun ei ole itsekään kuvia tullut otetuksi.

Metsä ja mökki

Olkoon päiväsi hyvä ja rauhallinen!

Aurinko nousee☀️

Rakastan tätä hetkeä, kun aurinko ilmantuu puiden latvoja valaisemaan! Pikamaalauksenkin tein, on tuolla  lopussa.

Ja innostuin vielä pikamaalauksenkin aiheesta tekemään. En osaa puita kunnolla piirtää, mutta tällaisessa se ei haittaa:)

Arkea: Ei Jumala mun raamatunlukemista tarvi

Mutta minä tarvitsen. Nuorena luulin, että se vain on jotain, jota pitää tehdä, ja jota Jumala meiltä odottaa. Mutta ei Jumala sitä tarvitse. Me tarvitaan. Onhan se meidän hengellinen ruoka.

En pääse kehumaan itseäni runsaalla raamatunluvulla... Mutta yritän aamuisin "syödä" edes vähän jotain. Usein se saattaa olla kuin "pullaviipaleen" nappaamista kahvin kanssa, mutta joinakin aamuina menee ehkä "ruisleipääkin" tai "kaurapuuroa".

Eilen illalla "ravitsin" itseäni myös kuuntelemalla hengellisiä lauluja. En tiedä, johtuiko se siitä, mutta kun olin ensin kuunnellut yhden, sain päähäni ruveta järkkäämään perheelle ruokaa (vaikka olin jo jättänyt sen puuhastelun mielestäni aiemmin). Muistin nimittäin, että meillähän onkin jääkaapissa sellaista, jota voin lämmittää. No, sillä välin, kun se sapuska uunissa oli lämpiämässä, tämä kehno ruokavastaava ravitsi toista puolta itsessään, eli kuunteli hengellisiä lauluja kännykältä. Ne on siitä hyviä, että niillä on tapana jäädä soimaan mieleenkin, ja sillätavoin vaikuttaa.

Tänä aamuna nappasin TV7:n päivän* sanasta ajatuksen, että Jeesus on sellainen, joka otetaan mukaan siihen omaan päivään, ja kaikkiin sen hetkiin... Hän siis tahtoo olla koko ajan mukana. Ajattele, että hän olisi siinä näkyvänä; sellaisena, jolta voi kysyä neuvoa, kun on joku ongelma, jolle kertoa huolenaiheet, tai jonka kanssa nauraa päivän hassuillekin sattumuksille😀 

---

TV7:n päivän sana:

 https://www.tv7.fi/daily_word/4-12-2020/

Kun ohjelmasta jäi osa kuulematta

Satuin alkuviikosta TV7:n tarjontaa silmäillessäni kuulolle kesken erään ohjelman: "Passion for Jesus: Sydämen seitsemän kaipausta 1/2". Siinä äänessä olleen puhujan sanoma oli minusta niin hoitavan kuuloista, että olisin halunnut kuunnella sen alusta alkaen. Tätä ei kuitenkaan voinut katsoa kuin suorana. Niinpä päätin vähän kysellä ohjelman katsomismahdollisuuksista TV7:ltä. Sieltä sain tiedot, että tätä voi tosiaan vain suorana katsella, mutta sain myös tiedot tämän viikon jakson vielä jäljellä olevista uusintakerroista, ja ne on nämä: 

Tänään pe 3.12.3021 klo 17: 

Se löytyy siis helposti katsottavaksi tuosta linkkinä olevasta ohjelmaoppaasta mainitun ajan kohdalta.

https://www.tv7.fi/tv-opas/.  (Passion for Jesus)

Ja sitten oli vielä huomisen puolella puolenyön jälkeen klo 1, sekä aamulla klo 9.

En osaa oikein ohjelmaa selostaa, mutta sen kyllä, että siinä oli kyse siitä, miten Jumala suhtautuu meihin rakkaudella! Joten mekin voisimme sen vuoksi suhtautua häneen luottamuksella. Siinä oli muistaakseni jotenkin niinkin sanottu, että Jumala iloitsee meistä - eikä siis vain silloin kun ihminen tulee uskoon, vaan sen jälkeen yhtälailla. Ei se ole niin, että sitten pitää vain itse pärjätä ja koko ajan vahditaan tuloksia. Jotensakin noin. Valitettavasti en paremmin osaa tuota esiin tuoda, mutta jos kiinnostaa, niin kannattaa katsoa ja kuunnella itse. Minä ainakin yritän muistaa tuon. Ohjelmassahan on muuten sitten tekstitys, jos joku vaikka hiljaa öiseen aikaan toisia häiritsemättä haluaa tuohon paneutua.

Katselemisiin/kuuntelemisiin🙂

Talvista Lieksaa kauppamatkalla kuvattuna

Pilvet on välillä kuin vuoristo; olisi helppo sellaiseksi kuvitella.

Rakastettu - kaikesta huolimatta

Ruotsalainen Raamatunopettaja ja evankelista Birger Skoglund puhuu tässä hoitavaa sanaa kaikille elämän "leimoja" saaneille:

https://www.tv7.fi/arkki/rakastettu-kaikesta-huolimatta-birger-skoglund/elaman-merkitys_p41633/

(Ohjelma on tekstitetty suomeksi. Sen kesto on 30 min.)

Mitäs hevosmiehiä nuo on...?

 Selitän kohta. 

 

Sain piirustusidean aamulla lukiessani tälle päivälle merkittyjä jakeita päivän sanasta. Siinä oli muutamia jakeita (Sak. 1:1-17) Sakarjan kirjasta; mm. nämä:

"...Minä näin yöllä, katso, mies ratsasti punaisenruskealla hevosella, ja hän seisahtui myrttien keskelle laaksoon, ja hänen jäljessänsä oli punaisenruskeita ja punaisia ja valkeita hevosia. Niin minä kysyin: "Mitä nämä ovat, Herra?"  Enkeli, joka puhutteli minua, vastasi minulle: "

Minä näytän sinulle, mitä ne ovat". Ja mies, joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: "Nämä ovat ne, jotka Herra on lähettänyt maata kuljeksimaan". Niin he vastasivat Herran enkelille, joka seisoi myrttien keskellä, ja sanoivat: "Me olemme kuljeksineet maata, ja katso, koko maa on alallansa ja rauhassa"...." Sak. 1:8-11

Siinä oli ne hevosmiehet. Ja kun siinä mainittiin yökin, halusin sitäkin jotenkin mukaan kuvaan; eli musta tähtitaivas. Tosin muutenkin  ajattelin ensin, että jotain kuva olisi kaivannut lisää. Mutta näin jälkikäteen tuumin, että olisi ollut parempi jättää sittenkin ilman mustaa. Ohut reunaviiva olisi voinut olla sopiva. Sopivaa kynää ei vain ollut silloin käsillä. Tämmöistä tämä piirustelu monesti on.

Hoosianna!

Hän tulee! Jeesushan oli todellinen henkilö, joka oli täällä maan päällä. Jeesuksen elämään liittyi monenlaisia asioita, sen ajan ihmisille tavallisia. Kerran Jeesus käski tuomaan itsellensä aasin. Nykyään hän olisi ehkä pyytänyt tuomaan auton...

Mutta nyt tässä, Markuksen kertomasta joskus aiheen saatuna, linkki kertomukseen yhdestä Jeesuksen  päivästä aasin kanssa. Silloin laulettiin Hoosiannaa Jeesukselle, Kuninkaalle!:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/03/siina-se-seisoi-kujalla.html

"Siinä se seisoi kujalla. Se oli oven edessä kiinni sidottuna..."

Aasi liittyi Jeesuksen elämään alusta alkaen. Kun Jeesus vielä "ei ollut mukana kuvassa" oli hän kuitenkin jo mukana, äitinsä kohdussa - sillä matkalla, kun he lähestyivät Beetlehemiä...

Ennen kouluissa laulettiin Hoosiannaa, niinkin juhlallisesti, että kokoonnuttiin kaikki juhlasaliin sitä laulamaan. ❤️

Hän, Jeesus, tulee myös takaisin maan päälle. Hoosianna Hänelle!

---

Mitä Hoosianna tarkoittaa?

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Hoosianna  

Hoosianna laulettuna:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6304

Ihana adventtivirsi!

Minulla soi heti aamuvarhaisella mielessä virsi: "Avaja porttis, ovesi...". Virsikirjassa tuo virsi 2 on adventtivirsi. Sama virsi on myös  Hengellisessä laulukirjassa.  

Tässä sen voi kuunnella ihanasti kokonaan laulettuna. Hengellinen laulukirja: "Avaja porttis, ovesi...": 

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=630

Ja uskaltaisin sanoa, että sitä esitystä tykkää varmaan kuunnella nekin, joita ei virret ja hengelliset laulut sinänsä kiinnosta.

Kohta onkin 1. Adventtisunnuntai🙂... Joten sikälikin tämä sopii hyvin juuri nyt.

---

Ja vinkkaanpa vielä, että minulle mieluisia kuunneltavia tuolta ovat myös nämä:

"Pyhä, pyhä, pyhä, Suuri Jumalamme...": https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=51

"Min lupaapi Herra, hän täyttävi sen...": https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=184

Ja sanonpa vielä tämän: Kannattaa lukea, mitä "nettikanttori" itsestään ja projektistaan kertoo. Hänen projektinsa jatkuu yhä, eli lauluja tulee vielä lisää kuunneltavaksi. Ihanaa, että joku tällä tavoin toisia lahjoillaan palvelee!

Jeesuksen uskovan "uusi minä" ja "leima"

Selasin hartauskirjaa.  Kyseessä oli Martti Simojoen Päivän sana. Kun olin lukenut tälle päivälle merkityn tekstin, selasin lisää. Hätkähdin seuraavan tekstin aloituksen nähdessäni, sillä siinähän oli samaa asiaa, kuin mitä oli silmiini vilahtanut toisaalla kirjassa, ennen tämänpäiväisen tekstin lukemista. 

Toisessa oli tämä jae; Paavalin sanoja: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa." Gal. 2:20 

Ja tästä Martti Simojoki kirjoittaa, että "Kristus on kristityn elämää hallitseva keskus, kaikki määräytyy hänestä käsin. Kristus on tällä tavalla hänen uusi "minänsä", kuten Paavali sanoo: "Kristus elää minussa." Martti Simojoki

Toisen tekstin jae oli tämä; Paavalilta sekin: "Te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." Kol. 3:3

Ja tästä jakeesta Simojoen tekstissä on mm. näin: "...sillä näitten kuolleitten elämä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Ei heissä mitään elämää ole, vaan heidän elämänsä on Herrassa, mutta se on salattua, kätkettyä elämää. Eivät he itsekään sitä näe, saati sitten, että osaisivat sitä muille esitellä. Kristuksen edessä he ovat, hänen käsiinsä pyytävät jäädä, tuntui miltä tuntui. Itsestään he eivät uskalla iloita, heidän ilonsa on iloa Herrassa." Matti Simojoki

Martti Simojoki "Päivän Sana Luettavaa vuoden jokaiselle päivälle"/Kirjapaja/16. painos 

---

Kirjassa oli myös siitä, Kristus lyö "leimansa kaikkeen".  Sitä voi itsestä miettiä, että kuinka selvästi se leima näkyy, tai ei näy. Ehkäpä ei meidän itse tarvitse itsestämme sitä leimaa etsiskellä. Se joko on - tai ei ole ollenkaan. Omistaja kyllä leimansa tuntee ja löytää. Jos leima on joutunut vähän vähemmän näkyviin, niin omistaja varmaankin puhdistaa sen.

Tulee ihan mieleen tässä maa-alueiden rajapyykitkin. Aina nekään ei kovin helposti löydy. Jotkut voi olla kovinkin vanhanaikaisiakin rajapyykkejä, mutta yhtä kaikki, ne on yhtä kelvollisia kuin uudenuutukaiset. 

Omatekoiset "mannalaput"

Nämä tuli siinä samalla tehtyä, kun niitä jakeita kirjaan kirjoittelin. Ensin jakeenpaikka  lappuseen, sitten jae kirjoitettuna kirjaan. Lappusethan leikkasin tomusokeripaketista.

Ja vielä on on tyhjiä lappusia jäljellä joihin merkata jakeita. Ja valmiiksi katsottuja jakeitakin on, sillä  siihen juuri tehtyyn kirjaan ei mahtunut samaa määrää jakeita, kuin vuosi sitten äidille tekemääni.