Mutta minä tarvitsen. Nuorena luulin, että se vain on jotain, jota pitää tehdä, ja jota Jumala meiltä odottaa. Mutta ei Jumala sitä tarvitse. Me tarvitaan. Onhan se meidän hengellinen ruoka.
En pääse kehumaan itseäni runsaalla raamatunluvulla... Mutta yritän aamuisin "syödä" edes vähän jotain. Usein se saattaa olla kuin "pullaviipaleen" nappaamista kahvin kanssa, mutta joinakin aamuina menee ehkä "ruisleipääkin" tai "kaurapuuroa".
Eilen illalla "ravitsin" itseäni myös kuuntelemalla hengellisiä lauluja. En tiedä, johtuiko se siitä, mutta kun olin ensin kuunnellut yhden, sain päähäni ruveta järkkäämään perheelle ruokaa (vaikka olin jo jättänyt sen puuhastelun mielestäni aiemmin). Muistin nimittäin, että meillähän onkin jääkaapissa sellaista, jota voin lämmittää. No, sillä välin, kun se sapuska uunissa oli lämpiämässä, tämä kehno ruokavastaava ravitsi toista puolta itsessään, eli kuunteli hengellisiä lauluja kännykältä. Ne on siitä hyviä, että niillä on tapana jäädä soimaan mieleenkin, ja sillätavoin vaikuttaa.
Tänä aamuna nappasin TV7:n päivän* sanasta ajatuksen, että Jeesus on sellainen, joka otetaan mukaan siihen omaan päivään, ja kaikkiin sen hetkiin... Hän siis tahtoo olla koko ajan mukana. Ajattele, että hän olisi siinä näkyvänä; sellaisena, jolta voi kysyä neuvoa, kun on joku ongelma, jolle kertoa huolenaiheet, tai jonka kanssa nauraa päivän hassuillekin sattumuksille😀
---
TV7:n päivän sana:
https://www.tv7.fi/daily_word/4-12-2020/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti