Yksi tyttäristä on tutustuttanut minut uuteen naposteltavaan: auringonkukan siemeniin, jotka on paahdettu ja suolattu. Nämä ei ole yhtä nopeita naposteltavia kuin vaikka sipsit. Siksipä meilläkin on nämä 300 g ja 400 g pussit kestäneet pitkään. Mutta sepä on hyvä, eipähän tule liikaa suolaista kerralla.
Näissä on siis kuoret vielä, ja siitä se vaivannäkö tulee, että saa sen naposteltavan osuuden esiin...
Tästä se lähtee. Ei tarvita työkaluja kuitenkaan hommaan. Eikä pelkillä näpeillä silti availla. Otetaan kätösiin yksi tämmöinen ja kapeasta päästä kevyesti puraistaan, että kuori raotttuu. Sitten sen saa näpeillä jo auki. Itse nypin sitten sormilla sen siemenen sieltä, mutta näppärämmät lipaisee sen ihan kielellä kuoresta.
Siitä vain nyppimään tämmöisiä. Mutta kärsivällisyyttä ja aikaa, sekä joku "röppökippo", kannattaa varata pöydälle, sillä sitä kuorijätettähän näistä tulee runsaasti. Mutta kompostiinhan sen sitten saa.
Eilen illalla vietin taas itse pienen hetken näiden parissa ja sain tuuman tämän juttuseen tekoon.
🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻😀
Aika jännä, että niissä on vielä kuoret tallella, vaikka on paahdettu ja suolattu..helpompi oli syödä ilman kuoria..
VastaaPoistaNiinpä:) Ja se suolaisuus pääsee silti mukaan, vaikka siinä kuoren päällä onkin.
PoistaNuo on kyllä kivoja naposteltavia:) Taitaisi linnuillekin maistua, tosin suolaamattomina:) T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaVoi olla, että innolla rupeaisivat nokkimaan, mutta sopimatonta herkkua niille:)
Poista