Keltaoranssi päivä eilen - keltaista yllä, ruokapuolellla oranssia

Olin ottanut edellispäivänä pakastimesta sulamaan puolen litran lakkarasian. Siitä oli ajatusta, että johonkin torttuun. Mutta koska nuorempi väki ei ollutkaan kotosalla näinä päivinä niinkuin luulin, muutin suunnitelmaa. Sainkin idean tehdäkin niistä pienen hillosatsin, kun löytyi kotoa jonkunlaista hyytelösokeria. Tarkoitus kuitenkin tuo hillo pian käyttääkin.

No sitten ajattelin vihdoin käyttää yhden pidempään käyttöä jo odottaneen, ison "porkkana"sosepötkön*. Ensin pähkäilin porkkanasosekeittoa. Mutta siinäkin muutin suunnitelmaa ja päätin tehdä porkkanalaatikkoa, kun löysin sopivan ohjeen:

  https://satukoivisto.fi/porkkanalaatikko/

Tuosta löytyy ohje, jossa ei ole porkkanalaatikossa riisiä. Ei minulla varsinaisesti ole mitään riisiä vastaan, mutta en vain ymmärrä, miksi porkkanalaatikkoon laitetaan riisiä? Eihän lanttulaatikkokaan sitä kaipaa. Ja tuo ohje oli kyllä tosi helppo. Siinä oli kylläkin itse soseutettu 500 g:n porkkanasatsi, josta laatikko oli tehty. Minullahan puolestaan oli sitä kaupan valmissosetta 1 kg pötkö, eli tuplamäärä. Joten muokkasin ainesmäärät sen mukaiseksi. Ja maustamistakin sen mukaan mitä meiltä löytyi. Ja vasta myöhemmin, laatikon jo valmistuttua, huomasin, että sosehan ei ollut pelkkää porkkanaa, vaan siinä oli porkkanan lisäksi mm. myös palsternakkaa ja lanttua. (K-menu *juuresose, oranssi pötkö:) Ja se itseasiassa lieksalainen tuote, Lieksan laatuherkut Oy:n valmistamaa👍

Tässä laatikko uuniin menossa. Kuvioiden piti olla sydämiä, mutta nekin vähän muuttuivat:) Ei onnistunut ihan aiotusti. Pari muuta kuvaa valmiista laatikosta.

Olin laittanut laatikkoon suolaa hieman liikaa,  vähempi olisi ollut parempi. Isäntä tykkäsi kyllä siitä suolaisena versiona, mutta minä kaipasin makeutta. Olin siirappia jo valmistusvaiheessa laittanut, mutta ei näköjään minun makuuni riittävästi. No lautasella olevaan satsiin sitten lisäsin. Lanttulaatikossakin tykkään makeudesta.

Mitä ruoka-asiaan noin muuten nyt yleensä tulee, niin olen saanut nyt lähipäivinä olla kiitollinen siitä, että ylipäätään olen saanut aikaiseksi tehdä ruokaa. Se homma kun ei ole minua kiinnostanut yhtään viime aikoina. Vähän niinkuin mielessäni taannoin rukoilin, että saisin siihen jotain intoa; sillä niin ns.  "heikossa hapessa" on se homma ollut. No nyt on pikkuruista piristystä siinä ollut🙏

---

Ja se vaateasia sitten: tämä yllä eilen - ja tänään. Kuva tehty pari vuotta sitten ja ollut silloin jonkun jutun kuvituksena.

Kiitos Lieksa! Juhlassa soi ihan ensiksiksi: Suvivirsi☀️

Eilen oli ylioppilaiden juhla. Meilläkin oli aihetta juhlaan, kun nuorin tyttäremme oli myös lakitettavien joukossa. Näin vanhempina ollessamme koemme, että ikäänkuin yksi osuus osaltamme on ohi: koulutaipale vanhemman osana. Tosin eihän niihin ole tarvinnut enää muutamaan vuoteen muutenkaan osallistua, kun peruskoulu oli ohi jo aiemmin, ja ylioppilas on täysi-ikäinen ja hoitanut itse hommansa muutenkin. 

Eilinen juhla oli hieno. Se pidettiin muutama vuosi sitten rakennetussa, uudessa koulurakennuksessa. Meillä oli etukäteen mielikuva, että miten sinne mahtuu juhlaa viettämään. Mutta oikein hyvin mahtui. Juhlan jälkeen uusi ylioppilaamme tahtoi kuvia otettavan Lieksan kirkon puistossa, jossa oli siihen hyvät, kauniit, mahdollisuudet. Koulun alueeella ei sellaista silmänruokaa ole tarjolla.  Mutta juhlasta vielä: juhlapuhujana oli kaupunginvaltuutettu Reijo Kortelainen. Hänen puheensa tuntui kuunnellessa koskettavalta, hyvältä. Olisin halunnut tallettaa sen mieleeni. Tai olisipa se ollut paperilla luettavanakin vielä. Mutta luettavana oli eilen Ylellä tällainen asia: Lieksan lukio oli pienten lukioiden joukosta mainittu yhtenä kärkilukiona! Se oli mukava tieto.

Kotonakin meillä oli juhlat sitten. Tytär oli  suunnitellut ne ja halusi kutsua muutakin väkeä kuin vain oman perheen jäsenet. Onneksi eilen oli sään suhteen kivempi, kuivempi, lämpimämpi väli; jotta ne saatettiin ulkona takapihalla järjestää hänen toiveensa mukaan. Oli kivoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Pihalla kun oli tuoleja ripoteltu kahden ns. seisovan pöydän lähistölle, niin oli hauska katsella kuinka keskustelijat siirtyilivät aina välillä jollekin toiselle vapautuneelle tuolille  keskustelemaan jonkun  toisen kanssa. Ja samalla tutustuen ihan uusiin ihmisiin. Uskon että kävijätkin tykkäsivät:)  

Onneksi ei toteutunut minun ajatukseni juhlien vietosta täällä sisällä! En pitänyt ollenkaan ajatuksesta, ja mahdollisena, että niitä voisi mitenkään ulkona pitää. Minun mielikuvitukseni kun on valitettavasti sellainen, että se keksii aina kaikki mahdolliset negatiiviset asiat esteeksi🫣🤔 Onneksi tytär piti päänsä🌹😀 

Maaseudun alasajoa...

Tänään otsikoissa on ollut apteekkien ahdingosta. Esimerkiksi entisen asuinpaikkamme, Porin Reposaaren,  apteekki lopettaa. Jutusta käy ilmi, että jotkut lääkkeet, esim. verenpainelääkkeitä mainitiin olevan tässä joukossa - maksavat nykyään niin vähän, ettei niistä juuri jää apteekille mitään. Olen todennut omakohtaisesti sen, että nyt ne ei paljoa maksa. Joskus vuosia sitten oli huomattavasti kalliimmat lääkkeet; tosin lääkekin oli eri. 

Mutta aika hurjaahan se on, jos apteekit siirtyy kymmenien kilometrien päähän kylistä, tai kaupunkien kaupunkimaisista sivukylistä, jollainen Reposaarikin on. Sieltä on Porin keskustaan n. 30 km. Ja 15-20 km Pihlavaan, jossa olisi Reposaaresta seuraava lähin apteekki. Näillä alueilla ollaan totuttu siihen, että jotain palveluja siellä on. Ja sen mukaan ihmiset ovat asuinpaikkojaan usein valinneet. On karua huomata, että yksi - ja kohta  toinen, palvelu katoaa läheltä, kävelymatkan päästä. Tämä koskettaa erityisesti niitä, joilla ei ole oman auton käyttöön mahdollisuutta. Ja julkinen liikennekin vähenee vähemmistään.

Meillä ovat myös palvelut n. 30 km:n päässä. Mutta tällä kulmalla niitä ei ole koskaan juuri olettanut  olevankaan - koulua lukuunottamatta. Ei olla sellaisilla palveluiden läsnäolokriteereillä asuinpaikkaa aikanaan valittu. Koulunkin lapsemme ehtivät käydä näillä kylillä ennen koulun lopetusta. Mutta tosiasiaan on, että pienet kaupungit myös menettävät palveluita. Ja väkiluku vähenee. Ja ihan itsenäisten kuntien kirkonkylien koulujen lopettamisista jo puhutaan, yhteistyöstä kuntien välillä. Ja osuipa vielä silmään tänään sekin, että ammattikoulutusta tarjoava Riveria aikoo vähentää opiskelupaikkoja. Joistakin kunnista se toiminta lakkaisi vallan. Lieksasta nipistettäisiin pois eli kaavailtiin jäävän ehkä sähkö- ja tekniikka-alaa. Monesti on niin, että kun nuoret lähtevät muualle opiskelemaan, he jäävätkin sille tielleen.

Isot kaupungit porskuttaa... Haluavatko päättäjät enää pitääkään koko maata asuttuna... ? 

Lieksalaista: Ylen juttu Paaterista, jossa on taiteilija Eva Ryynäsen taiteilijakoti, ateljee, kahvila ja kirkko

Kesällä on kuulemma kaksipäiväiset juhlat! Tuossa Ylen jutussa on myös esillä kuva siitä Seitsemän veljestä -veistoksesta, jolla maatilan emäntä Eva Ryynänen aikoinaan pääsi opiskelemaan  kuvanveistoa:

https://yle.fi/a/74-20211870

Evan ateljee tehtiin navettaan, kun Eva ja Paavo pistivät lehmät 🐄  pois.  Evan suurin taideteos on ateljeekodin pihassa seisova, vuonna 1991 valmistunut upea kirkko.

Paateri sijaitsee Lieksassa - sanon nyt näin: Vuoniskylillä - koska niin Vuonislahti, kuin Vuonisjärvikin mainitaan kyläksi, jossa se on. Osoitteessa on kuitenkin Vuonisjärvi. Ja Lieksa Joensuu -tieltä on opasteet sinne. En osaa sanoa syytä siihen kylä-epäselvyyteen. Liekö niin kahden kylän rajalla, että jossain virallisissa asioissa se on osa Vuonislahtea; mutta niinkuin joskus jostain saatetaan sanoa; että käynti on Vuonisjärven puolelta🤔 Sijainti on selvä kuitenkin🙂

Tässä vielä Evan elämästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Eva_Ryyn%C3%A4nen

---

Taannoinhan katselin Kuulokeskuksessa käydessäni yhtä Eva Ryynäsen teosta, joka seisoi siellä odotustilassa; siitä kuvia tuossa jutussa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/02/arkea-kuulolaitteet-vaihtoon-ja.html

Juna- ja silta-asioita - myös Lieksan sillasta vähän

Mekin tällä viikolla madeltiin junan kyydissä Syrjäsalmen sillan ylitys hidasta vauhtia.  Nuo kuvat otin juuri äsken. Ja sitä ennen lukemani Ylen uutinen kertoo junan vauhdin olevan siinä kohtaa huimat 10 km tunnissa. 

Tässä se Ylen juttu aiheesta: https://yle.fi/a/74-20211279

Meillä on vielä junamatkan jälkeen kotiinpaluussa osana Joensuusta tunnin linja-automatka ja sitten tallustelu kotiin noin puolitoista kilometriä kelissä, joka on vielä arvoitus. Onko tie aurattu, vai kahlataanko hangessa... Monta vaihetta matkassa ja tuntien istuminen kun Etelä-Suomessa käy. Silti kiva kun saa käydä välillä, kiitollisia saadaan olla siitä, että päästiin taas rakkaita näkemään. Ja nähtiin yhden opiskelijakämppäkin ekaa kertaa nyt. Kuvissa toki oltiin jo ennenkin nähty.

---

Tuota yllä olevaa juttua junassa kirjoittaessani mieleeni tuli, että eräs blogiystävähän kaipasi kuvia Lieksaan tulevan uuden sillan eli sen Kaarisillan (eli Mähkönsillan) tilalle tulevan sillan kuvia, edes jotain siitä.  No nyt kun kotona olen, rupesin etsimään ja löysin ihan tuollaisen sivuston, johon aika ajoin laittavat kuvia projektin etenemisen mukaan. Viimeisin kuva siellä näkyi olevan tammikuulta:

https://lieksa.fi/asuminen-ja-ymparisto/kadut-ja-yleiset-alueet/mahkonsilta-siltaprojektin-seuranta/

Arkea: kuulolaitteet vaihtoon. Ja taidetta selän takana...

Siis Kuulokeskuskäynti tänään Joensuussa sairaalalla. Se tuntuu aina tympeältä, vaikka ei siinä mitään niin kummoista ole, edes pelkäämisen aihetta, kun nuo vaihdetaan. Korvakappaleetkin oli tehty jo edellisellä kerralla valmiiksi. Nyt ei tarvinnut varsinaisesti kuuloakaan tällä kertaa testata silleen  kuulokkeet päässä, yksinäisessä kopissa nappia painellen, jos sattuisi joku piippaus omiin korviin kuulumaan. Selitin isännälle matkalla autossa sitä asiaa, että miten se vaikuttaa; tulee semmoinen epäkelpo olo, kun ei kuule kunnolla. Sellaista ei tietenkään tarvitse tuntea, höhlä ajatus mokoma tunne; mutta sitä miltä itsestä tuntuu, ei aina voi hallita, vaikka mitä sanoisi. Nytkin siellä oli minua palvelemassa oikein ihana ihminen:)

Nyt sitten totuttelen taas uusiin laitteisiin, tai paremminkin sanoen, niihin isompiin ääniin joita taas kuulen. Auton moottorikin mylvi niin kovalla äänellä möyryten, kuin olisi ollut joku ralliauton moottori!  No näistä kuulolaitteistahan pystyy aina itse voimakkuutta säätämään kyllä, ja niin teinkin. Pitääkin vielä mainita tämä: nykyään kuulolaitteita saa muuten ladattavanakin. Minä tosin otin entisen sorttiset eli paristoilla toimivat. Mitäs sitä hyvää vaihtamaan😅

Meillä meni siellä odotellessa enemmän aikaa kuin itse asioinnissa. Odotellessa nappasin kuvan selkämme takana seisoneesta Eeva Ryynäsen taideteoksesta. Siitä kuva tuolla alla. Hän oli Lieksasta, Vuonisjärveltä. Paateri on hänen taiteensa paikka; hänen puusta veistämiään taideteoksia. Hänen isoin työnsä oli kotinsa ja ateljeensa pihapiiriin rakentamansa Paaterin kirkko, joka on hyvin suosittu. Ja kahvilarakennus on myös tosi kiva.

 Mutta tässä nyt siis sairaalalla otettuja kuvia.

Eeva Ryynänen: Elämän syke.

Paaterin muuten on avoinna hiihtolomaviikoilla,  kertoo Lieksan Lehti:

 https://www.lieksanlehti.fi/paikalliset/9205415

Kuulokeskuksen jälkeen jälkeen kävimme vielä Fidadssa ja Kontissa. Ja lähempänä kotimaisemia vielä ruokakaupassakin Enossa. Semmoinen päivä. Iltapimeällä tulimme takaisin. Isäntäkin pääsi olympialaisia katsomaan😅

Pihan värit tänään - ja vähän muutakin väriä

 

Tänään otetut kuvat.

Jostain näistä niin mieluusti tekisin vesiväreillä kuvan... Mutta haaveeksi varmaan jääkin. Nimittäin joitakin päiviä sitten aloitin jo yhtä. Isolla sudilla vetelin jo muutamia vetoja... Enkä ole jatkanut sitä siitä, mihin se jäi. En muista keskeytyikö se johonkin muuhun touhuun, vai suoraan siihen etten tiennyt miten jatkaisin kuvan tekemistä. 

---

Muuten on piirustelua ollut ohjelmassa, kun olen tehnyt uutta versiota vuosia sitten tekemästäni pelistä, jonka jouduin joitakin aikoja sitten heittämään roskiin säilytyksessä pilalle menneenä. Tässä nyt tekeillä olevaa...

Saa nähdä mikä siitä tulee... Tietysti ajattelen, että olisinpa piirtänyt vanhasta ensin kuvan läpi...  Uutta tehdessä, ajatus oli ensin tehdä niin samanlainen kuin entinen oli, mutta ei se niin mene. Ei ole ihan samanlainen kuitenkaan. Entiset säännöt kyllä toimivat uudessa myös. Noita pyörylöitä on muuten yllättävän paljon. Laskin että olisi ollut yhtä tai kahta vaille 200. Ilmankos alkoi pyörylöiden väritys välillä kyllästyttää.

Ja tässä vanha kuva siitä alkuperäisestä, jo pois pistetystä. 

 

Ja kun nyt piirustuksista tässä puhutaan, niin tässä vielä se meneillään olevan tammikuisen piirustusnäyttelyn ilmoitus kirjastossa. Ilmoitus on tehty kirjastossa yhdestä minun piirustuksestani. Tämä on nyt siis toinen kerta, kun minulla on piirustuksia näytillä. Pääosin eri tekeleitä kuin ekalla kerralla.

Villisika oli liikkeellä🐗

Pari päivää sitten meillä kävi tuttu pariskunta. Monenlaista puhuttiin. Myös karhuista, koska niitä on niin heidän, kuin meidänkin, kotinurkilla nähty. No sitten he lähtivät kohti kotiansa ajelemaan. Ei mennyt kuin hetki, kun heiltä tuli tuosta lähistöllä vielä ollessaan, puhelu. Ja saatiin kuulla, että nyt oli villisika nähty täällä korvessa. Olivat ensin ajatelleet, että karhuko sieltä tulee... Mutta olikin ollut villisika. Sellainen meiltä on vielä näkemättä. Tässä taannoin kyllä tässä omalla tiellä ihmettelin jotain jälkiä, että mitä ne oli. Villisikaakin mietin, kun jotain jälkikuvia netistä etsin. En silloin kovin todesta silti ottanut omaa arveluani. Enkä varma voi olla vieläkään. Mutta näköjään sekin mahdollisuus ihan oikeasti on, että niitä täällä liikkuu - muutenkin kuin karkulaisena joltain tilalta - kuten jokunen vuosi sitten oli.

Laitoin tuohon vielä linkin bongaamaani uutiseen Maaseudun Tulevaisuudessa. Siinä maaseudun asukkaiden näkökulmaa petokeskusteluun, varsinkin susiin liittyen tällä hetkellä. Karhujahan meilläkin on tänä vuonna nähty enemmän kuin yhden kerran. Onneksi ei tarvitse enää aamu- eikä iltapimeissä kuljeskella täältä kenenkään kouluun.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/b1a9548e-62fc-4a69-97bc-1d6d281879f8

Alla olevat kuvat tämänpäiväiseltä kauppamatkalta. Oli sinnekin lähtö taas tänä aamuna yksi episodi. Oli tarkoitus tytär viedä aamulla linja-autopysäkille. Vaan eipä se onnistunutkaan. Auton lukko temppuili niin, että avain juuttui sinne kiinni. Meni muutama tunti, että saatiin se sieltä irti sitten, kun autoa oli lämmitetty tavallista enemmän.  Oli siinä kyllä pyyntö tuonne "yläkertaankin" esitetty. Onneksi päästiin sitten lopulta kyyti - ja kauppa-asioille. Mutta ei sitä kyllä tuollaisia hermostuttavia yllätyksiä kaipaisi. Kuvat paluumatkalta.

Pessimisti on pessimisti vaikka voissa paistaisi...😅

Kirjoitin toiseen blogiini tänä aamuna jutun. Ja pelkästään sinne sen aioinkin ensin jättää. Mutta sitten, nyt jo vähän itseäkin huvittaa - ajattelin, ettei se tällä puolen kiinnosta - siis siinä taas pessimisti "äänessä"; siitä jutun otsikkokin:)

Kirjoitin siis ennen ylösnousua ja hiippailua tänne hämäränpuoleiseen keittiöön tuloa, mieleen tulleita ajatuksia ensin vihkoon ja sitten blogiin. Sen tekstin joissakin sanakäänteissä vilahtaa hitusen arkikin: netin pätkimiset ja elokuvien ja sarjojen katselu. Linnan juhliakin eilen katsottiin.

---

Jutun linkki tuossa, mutta sen nyt näkee lukea tästäkin ihan suoraan ilman linkkiä.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/12/meidan-jumalamme-pappeja.html 

Jutun nimi siis oli: Meidän Jumalamme pappeja...

"... vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." Ilm. 20:6   (v. -38 käännös)

"Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden." 1. Piet. 2:5 KR-92

"Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Room. 12:1 KR-92

Ennen ylösnousua tänä aamuna mieleeni tuli, että kunpa me Jumalan "pappeina" tai lähettiläinä kukin uskaltautuisimme omalta pieneltä osaltamme, vaikka hyvin vajavaisina toimimaan Jumalamme "pappeina" ja lähettiläinä. Me ehkä usein (minä ainakin) suljetuin suin olen, kun koen etten osaa puhua mitään. Tai koetaan, että mitä hyötyä jostain pienestä lausahduksesta siis edes olisi. Mitä se vaikuttaisi, vaikuttaisiko mitään esim. uskosta osattomalle sanottuna? Mutta: Meidän osaamme pienenä ja mitättömänä Jumalan työssä pitäville, nyt sanoisin tämän huomion, (tänä aamuna mieleen tulleen), että mehän emme tiedä, mitä esim. sanoja Jumala on jo aiemmin jollekin lähettänyt mietittäväksi... Tai kokemuksia, jotka ovat muokanneet maata. Kukaties se, jonka me nyt voisimme sanoa tai tehdä, olisikin se viimeinen lenkki, helmi tai pisara siinä aiemmin lähetettyjen Jumalan viestien pitkässä sarjassa, ja onkin nyt tullut päätösjaksoonsa... Me emme tiedä, missä vaiheessa ollaan. Mutta toivottavasti hoidamme sen viestin perille, vaikka se vaikuttaisi meidän mielestämme aika olemattomalta ja turhalta, (kenties jopa sopimattomalta). Se voi olla se tärkeä päätösjakso. Mutta vaikka ei olisikaan se, niin osanen omalla paikallaan. Toivottavasti meillä taivaallinen "netti" toimii ja viestit kulkee; vastaanottajat saa omansa.  Itselleni ajattelemista tässä. Rohkaiskoon, auttakoon Jumala itse, vaikka tuupatkoon liikkeelle. Ei omalla pakolla eikä voimalla, "...vaan minun hengelläni..." sanoi Herra kerran Serubbaabelille. (Sak. 4:6). 

"Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." Room. 1:16-17 KR-92

---

Kirjoittamassani tekstissä on samalla kuin pieniä vilahduksia arjestamme: toimiiko netti? No ei aina silloin kuin pitäisi. Olemme katselleet myös paljon elokuvia ja sarjoja, joko netistä tai sitten omilta dvd-levyiltä. Sarjoja katsoessa kyllä yleensä haluaa,  varsinkin jos ei ole ennen kyseistä sarjaa nähnyt, niin nähdä sen päätösjakson myös, että mikä on se lopputulos kaikesta.

Viime aikoina on katsottu MTV Katsomosta esim. sarjaa Rekkakuskit jäällä. Tosi jännittävä, kun joutuvat Kanadan jääteillä raskaiden kuormien kanssa ajelemaan. Yhdestäkin jaksosta ajattelin, että se oli jännttävämpi kuin mikään ns. jännityssarja. Kestääkö jää, putoaako rekka lasteineen jään läpi... Ehtiikö kuski hypätä pois kyydistä? Ajavatkin joskus jäätiellä ovi raollaan mahdollista poishyppäämistä varten... Sikälikin ollut kiinnostava sarja, kun täällä meidänkin lähettyvillä Pielisen yli jäätie, jos vain talviolosuhteet sallivat sen tehdä.

Piirsin kerran arkisen tilanteen lähistöltä, kun tukkirekka vyöryi pienellä, pimeällä tiellä ohitseni. Siinä seison melkein huomaamattomasti tienpielessä.

Jonkun "marjaruikulit" tiellä... - Ja muuta lieksalaista elämänmenoa

Lähdin eilen illalla postilaatikolle ja roskapussia viemään. Otin sitten puhelimenkin mukaani. Tylsä sitä  kanniskella. En nytkään sitä niinkään sen takia, että kuvia saisin; vaan jos vaikka karhun kohtaamisen takia joutuisin hälyttämään isännän hakemaan mua autolla. 

No olin jo aika lähellä roskista, kun näin tiellä tämän näkymän...

Onneksi kävelin sen verran sivummalla, etten noihin päälle talsinut. En minä mitään muuta keksi, kuin että kait ne karhun jättämiä on...

No vein roskat ja menin postit hakemaan, mutta ei ole oikein kiva kävellä, kun on tunne että luuraako mua joku tienpielen puskista...  Ei innosta lähtemään pidemmälle kävelemään. 

---

Ylellä oli eilen juttua Lieksasta. Alla linkki siihen. Sitä edellisenä päivänä oltiin kauppareissulla ja autoa tankkaamassa kun oltiin, niin nähtiin Ylen auton kääntyvän kadun toisella puolella olevan Osuuspankin talon pihaan. Ehkä tuota linkistä näkyvää juttua silloin tekivät, kun yksi haastateltu seisoo samaisen rakennuksen pihalla.

https://yle.fi/a/74-20182976

Aamun ajatuksiin tulleita kirjoittelin. Mitä mietin oman kotikaupungin asemasta...

"JOS HERRA EI KAUPUNKIA VARJELE..." v. -33 käännöksestä, Ps. 127:1

"Jos." Jostakin syystä ajatuksiin tuli tänä aamuna tämän oman kotikaupungin asema. Ihan siis siinä mielessä ensin, että mitä yritysmaailmalle nyt kuuluu, ja turismille. Paremminkin saisi olla. On lopettaneita yrityksiä, tyhjiä liiketiloja. Turisteja on kyllä nyt. Sen huomaa vilkaammassa keskustassa näin kesäaikaan:) Osa on tietenkin entisiä lieksalaisia kesäkäynnillään entisisillä kotikonnuillaan. Mutta onhan tietysti niitä turistejakin. Turisteja ajatellessa tuli mieleen ajatus, että joillekin tämä rajan läheisyys on kyllä varmaan estekin. Kenties joku ei tule juuri sen takia, että tuo naapurimaa on nyt tuolla tuulella, mitä se nyt on. Kyllähän se itseäkin välillä mietityttää. Mutta ei ihan samoin, kuin silloin kun tämä tilanne alkoi. Silloin oli sellaisia mietteitä, että ajatteli, että jos tästä pitää olla valmis hyvinkin äkkiä lähtemään vaikka kohti länttä.

Kun olin tähän pöydän ääreen tullut, olin jo sitä ennen miettinyt tuota turistien asiaa, ja yritysten menestymismahdollisuuksia. Kun rupesin lukemisiani etsimään, otin vielä unenpöpperöisenä väärältä viikolta lukemiseni. Ja sieltä sitten varsinaisen lisäksi vielä "eilisen", koska mietin, että oliko minulla jäänyt eilinen lukematta. Se väärän viikon valmiiksi painetut eiliset oli tällaiset:

"Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo." Ps. 127:1 KR-92

"Kehotan rukoilemaan kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta  saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti." Paavalin 1. kirjeestä Timoteukselle 2:2 KR-92 

Vastaavat "tämänviikkoiset eiliset" tässä: (Ensimmäisestä allaolevasta sanoisin, että niin on jo käynyt, varmaan useammankin kerran. Ja on istutettu uudelleen. Mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua, sen tietää Jumala...!)

"Aivan kuten olen pitänyt huolen siitä, että Israel ja Juuda revitään ja särjetään, tuhotaan ja hävitetään ja sille tuotetaan onnettomuutta, niin minä nyt huolehdin siitä, että se rakennetaan ja istutetaan uudelleen, sanoo Herra." Jeremia 31:28 KR-92

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Paavalin kirjeestä Titukselle 2:11-12 KR-92

---

Eilen alkoi soida mielessäni jostain vanhasta laulusta:

"...Hän mun syyni suuret

poisti verellään,

otti synnin orjan

armoon elämään..."

Syytökset voivat olla suuria tai pieniä. Jeesus otti meidän kaikkien syyt päällensä, kärsi rangaistuksen niistä. 

Se on lahja,

jonka saa ottaa vastaan kuka ikinä vain tahtoo. 

Mutta jos se lahja ei kiinnosta, 

jää ottamatta, avaamatta,

se jää hyödyntämättä,

avaamaton paketti...

Arvokas lahja!

Jos sinä, juuri sinä, kaipaisit sitä, nyt:

Sano Jeesukselle: 

 - Minä haluan sen, kaipaan saada sen... Ota sinä Jeesus, nämä minun syyni!

Ei ole niin suurta syyllistä; syntistä,  ettei Jeesus olisi hänen syntejään ristille ottanut mukaansa, ja maksanut niistä oman henkensä hinnalla. Hän ei tahtoisi kenenkään jäävän vaille hänelle osoitettua lahjaa...

Jos mietit mitä sitten jatkossa tapahtuisi, jos haluat ottaa sen lahjan vastaan: Hän näyttää sinulle tien, ehkä päivän, tai hetken, matkan kerrallaan❣️

Jaha! Taas karhu...

Nyt kun oli kaunis ilta tässä, niin innostuttiin lopulta koko väki valumaan ulos. Ensin isäntä ja minä vähän omaa tietä ja tienpieliä kohentelemaan. Sitten kun palailin jo takaisin metsän kautta, toinen tytöistä tuli vastaan metsässä. Muutaman sanan vaihdoimme, hän jatkoi kulkuaan ja minä lähdin kotia kohti. Kohta toinen tyttö lähti ulos kävelemään. Vähän kerkesin pyykkien kanssa kotona touhuta, kun tyttö tuli takaisin ja ilmoitti minulle, että mäen alla on karhu. Luulin jostakin syystä, että hän yrittää nyt siinä vaan huijata mua... No uskoin sentään sitten.  Ja sitten tuli kiire! Äkkiä autoon ja hakemaan isäntää tien varresta. Ja missä toinen tyttö on? Metsässäkö vielä? No hän tuli kohta tiellä vastaan, ja otettiin tyttö kyytiin. Isäntä oli pidemmällä. Vielä jouduttiin työvälineitä sisältänyttä kottikärryä siirtämään, jotta autolla mahduttiin ohi niistä. Ja kohta saatiin isäntä näkyviin. Hän tietenkin ihmetteli, että mikähän hätä nyt on...? No, saatiin kaikki turvallisesti kyytiin.

Karhu oli tumma ja iso. Nuuhki maata, mutta ei siinä huomioinut tyttöä. Tytär juoksi kotiin, ehkä sen huomioi, koska oli häipynyt ettei nähty enää kun autolla mentiin.

Isäntä soitti sitten Lieksan petoyhdyshenkilölle. Hän ohjeisti, että pitää vielä soittaa siitä hätäkeskukseen, jotta asialle voidaan jotain tehdä. Ja nyt juuri tuli soitto vielä, ja juuri nyt tätä kirjoittaessa siitä  kysellään isännältä lisätietoja. Kuulutaan kyselevän roskisasioista ja lintujen mahdollisesta ruokinnasta... 

No, nyt loppui se puhelu. Oli kuulemma poliisi, paikallinen, joka tuntee tämänkin paikan. Ja metsästää itsekin. Tulee ehkä käymään täällä. Mutta sanoi, että ekasta kerrasta ei vielä karkoteta. Mutta jos toisen kerran tulee, niin sitten.

Mutta siis, nyt saadaan sitten nököttää sisällä... Just kun alkoi olla kiva vuodenaika kävelyihin:(

---

Syksyllähän tytär kohtasi myös karhun, ja isäntä joutui hakemaan tytön autolla tieltä.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/09/nyt-loppui-kavelyt-akkia-kun-karhu.html

---

Lisätty tämä linkki 3.5.2025. Tuon Nurmeksessa tapahtuneen uutisen karhun kohtaamisesta olin kyllä lukenut jo ennen meillä nähtyä karhua:

https://www.metsalehti.fi/artikkelit/kauhunhetkia-nurmeksessa-se-oli-hyokkays/#7ac0678a

Aamukävelyltä

Vaikka tällaisena vuodenaikana ei tunnu olevan oikein mitään kaunista teiden varrella, jotain kuitenkin olen kameralla sihtaillut. Muutama päivä sitten ihailin ruskeaa ojavettä... (Se juttu tuli näkyviin laitettua vasta äsken, mutta on päivätty 1. päivälle, johon se ajallisesti kuuluu, ja jolloin sen luonnoksiin jätin.) Sieltä löytyy.

Mutta tälle päivälle sitten. Jos viimeksi oli ruskea nättiä, nyt oli vihreä...

Noukin myös mukaani tienvarresta minikokoisen "kirjakäärön".

Ja oksan, joka näytti silleen kiinnostavalta, että jos siihen voisi jotain pääsiäisjuttuja ripustaa?

Ja en malttanut olla taas sihtailematta sitä ruskeavetisen ojan kohtaakaan...

Sulaminen tiellä on sentään edistynyt... 

Kotiin päästyä mallailin heti ennenkuin kerkesin edes takkia päältäni ottaa, sitä oksaa heti yhteen seinänkohtaan. Siinä voisi olla paikka. 

Tai sitten ei. Ulkona jo ehdin kaavailla mielessäni, että sille oksalle olisi kiva sellainen, johonkin puupalaseen koverrettu paikka; kynttilänjalan tapaan.

Mutta niinkin voi käydä, ettei mitään tapahdu. Mulle on niin tyypillistä, että laahaan kotiin jotain; josta ei sitten kumminkaan koskaan mitään tehdä... Toivotaan tälle nyt kumminkin parempaa:)

Mutta ihan aamulla oli yksi minihomma. Minulla oli kynttilä ollut palamassa pöydällä ja se oli valuttanut steariinia pöydälle. Huomasin sen nopsaan, sillä steariini oli vielä pehmeää. Halusin muotoilla siitä pienen sydämen. Mutta tarvitsin lopulta puukoa, koska kovettuminen tuli niin pian. Mutta siinä se nyt on.

Sopii pääsiäisen sanomaan. Jeesus vuodatti verensä, antoi henkensä maksuksi meistä jokaisesta❤️✝️🌟

Olin aamulla lueskellut yhdestä hartauskirjasta - (Wislöffin Levähtäkää vähän) - tekstin tälle päivälle ja edellisenkin päivän. Olin joskus vuosia sitten kirjoittanut siihen edellisen päivän tekstin alle tämän... Jeesus tietää tarkoin, miltä tuntuu, kun Jumala tuntuu olevan tavoittamattomissa.

Siinä ristillä Jeesus koki sitä, Jumalan hylkäämistä - meidän puolestamme.

Ai niin, arjesta vielä sen verran, että noissa  kuvissa on eilisen kauppareissun paluumatkan pilvinäkymiä. Oli kauniita. Eilen kun piti kauppaan lähteä, ei auto käynnistynyt. Akku oli tyhjä. Onneksi saatiin sitten iltapäivällä apua siihen, ja päästiin kauppaan kuitenkin. Auto on vielä vaaran alla. Vähän saisi tie vielä sulaa jotta sitä alettaisiin kokeilla pihaan ajaa.

Eilen autokorjaamoa, tänään myös

Eiliselle oli sovittu korjaamoaika. Kun saatiin auto sinne, lähdimme kävelemään keskustaan. Yhden tyttären luona oltiin kahvillakin. Meille oli heti kohta auton vietyämme tullut soitto, että jokin osa ei ollut tullut. Homma siis jatkuu tänään, toivottavasti se osa siihen saadaan, ja muutenkin, että sillä ajoja ylipäätään voitaisiin jatkaa. Siinä ihan rukousaihe, jos joku sitä haluaisi/ jaksaisi muistaa!

Mutta kun meidän lopulta oli se auto korjaamolle vielä jätettävä ja linjurilla kotiin lähdettävä, saimme onneksi kyydin vielä keskustaan, jotta saatoimme pikaisesti kaupassa käväistä ennen linjan lähtöä. Kauppaostoksia oli eilen tarkoitus tehdä enemmänkin, mutta nyt oli otettava vain vähän ja sitäkin ajatellen, että täällä päässä ne on kotiin kannettava. Kauppalappunikin eilen hukkasin. Kai se putosi jonnekin kännykkää taskusta kaivellessa.

Mutta siis eilisen edestakaiset kävelyt keskustaan ja takaisin korjaamolle käveltiin. Takaisin tullessa kuljettiin pian katoavan kaarisillan kautta, mennessä "uudempaa" siltaa, joka sekin on lähtöpassit saanut. Kuvat siis näiltä kävelyiltä.

No just... Nuo tuli tuohon nyt päinvastaiseen järjestykseen, mutta en jaksa puljata niitä siihen uudestaan.

Päinvastaisessa järjestyksessä... Kuin jotkut jakeet toisen blogini tämänpäiväisessä. Siinä tosin ihan tarkoituksella🌟

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

Rantoja ja vettä. Kuinka sai mittakaavaa siitä paikasta.

"Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan,"

Kun tuon luki noin yksinään - kokonainen jaehan tuo on - tuli mieleen kesäinen järvenranta, vaikkapa Pielisen rannalla... Mutta juttu jatkui. Ei ollutkaan niin leppeä, rauhallinen kesäilta - ja soutumatka...

 "nousivat veneeseen ja lähtivät kohti

 Kapernaumia, toiselle puolelle järveä.

 Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut

 palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi

 ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset 

 aallot. Kun he olivat soutaneet

 kahdenkymmenenviiden tai

 kolmenkymmenen stadionmitan*

 verran, he näkivät Jeesuksen

 kävelevän järven aalloilla

 ja lähestyvän venettä.

 He pelästyivät.

 Mutta Jeesus sanoi heille:

 "Minä tässä olen, älkää pelätkö."

He aikoivat ottaa hänet veneeseen,

mutta samassa vene jo tuli

siihen rantaan, jonne he

olivat menossa."

Johanneksen evankeliumi 6:16-21 KR-92

Minua jäi vielä kiinnostamaan se mielleyhtymä täkäläisiin rantamaisemiin, ja niinpä katselin niitä  mittoja sitten:

*Stadionmitan pituus selitettiin toisaalla, alaviitteessä kohdassa Matt. 14:24. Se pituus oli 192 metriä. Joten: 192 m x 25 = 4800m ja 192 x 30 = 5750m, eli n. 5-6 kilometriä oli mainittu mitta siinä kohtaa, kun oltiin melkein perillä. 

Samaa luokkaa on matka Pielisen yli kohdilta Vuonislahti - Koli. Se siellä nytkin oleva jäätie, on pituudeltaan 7 km. Se on Euroopan suurin sisävesien jäätie.

Eli jos minä aluksi ajattelinkin kesäistä järvenrantaa kivineen ja kaislikoineen, niin mielikuva oli jostakin näiltä vesiltä. Samanpituisen kävelyhomman Jeesus olisi voinut tehdä vaikka tällaisilla seuduilla. Vaikka Vuonislahden uimarannalta lähteä liikkeelle Kolin suuntaan. Mutta tehnyt sen - ei aurinkoisena, kesäisenä iltana - vaan pimeässä ja myrskyssä.

Mutta tuostahan tulee vielä mieleen, että pimeissä ja myrskyissähän Jeesus saattaa joskus ihmiselle näkyväksi tulla. Mutta kyllä kivoinakin hetkinä hänet joku huomaa.

Sanonpahan vielä tämän, että mistä tilanteesta Jeesus oli lähtenyt sille pimeälle ja tuuliselle ilta/yökävelylleen: Hän oli halunnut olla jonkin aikaa yksin. Väkijoukkoja oli ollut hänen ympärillään. Oli ollut suurta hälinää, sen hänen järjestämänsä suuren leipä ja kala - yhteisruokailun jälkeen...  Hän tarvitsi hiljaisuutta sen kaiken jälkeen.

 

Seurakuntalaisessa oli juttu lieksalaisesta runoilevasta pastorista

 Tuossa linkki juttuun. Se oli kiinnostava!🌟

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/koti-ikava-sai-rovasti-pekka-heiskasen-kirjoittamaan-runoja-itselleen-ja-toisille/

---

Itse mietin tänään runoasiaa, (ennenkuin tuosta jutusta mitään tiesin, kun justiinsa äsken vasta sen luinkin), että runoja ei tarvitsekaan selittää - vaikka tekijästä siltä joskus tuntuisikin.

Olin kirjoittanut yhden runontapaisen toisen blogini puolelle, ja lukenut muita vanhoja tekeleitäni. Voi ajatella että puhuvat omaa kieltään, jonka joku "kuulee". Sama vähän kuvien kanssa. Joku voi nähdä jotain kiinnostavaa tai peräti puhuttelevaa sellaisessa, mitä toinen pitää olemattomana.

Terveyskeskuksesta

Itse menin tänään sairaanhoitajan vastaanotolle kaupunkimme uuteen terveyskeskukseen korvia huuhteluttamaan. Viime viikolla jo kävin, mutta vielä jäi tämänkin päivän osaksi, jotta loppuviikosta voin mennä kuulokeskukseen audionomin pakeille toiseen kaupunkiin, eli siis Joensuuhun. Kun tässä alkuvuodesta uuden Lieksan terveyskeskuksen ohi kuljettiin, tuumin mielessäni, että kunpa ei tarvitsisi ihan pian siellä asioida... No tarvipa nyt, kun tuli kuulokeskukseen aika; nyt - kun olin aikaa ruvennut varaamaan viime vuoden maaliskuussa... Silloin jo tosin varoittivat että kuukausia menee. Silti kuvittelin että olisin kesällä päässyt🍃

Tuosta uudesta tk:sta sanoisin, että melkein hävettää sanoa nykytilanteessa, että täällä on uusi, kun toisista paikoista on viety palvelut pois! Kyllä joka kunnassa pitäisi terveyskeskus, ym. muut peruspalvelut olla! Kun näitä terveyspalveluasioita alettiin siirtää kunnilta alueille, ajateltiin ja annettiin ymmärtää saatavuuden paranevan... No ei ihan niin käynyt. On ikäänkuin vähän huijattu olo sen asian tiimoilta, että asiat olisi menneet parempaan siinä. Kyllä nämä olisi saanut kunnilla näköjään olla. Luulen että jokaisella kunnalla olisi edes se yksi "kunnanlääkäri" - niinkuin ennenvanhaan. En halua ruveta nyt valittamaan sen kummemmin, mutta totean vain, että ei se useitakaan kauheasti ilahduta, jos on jotkut "laadukkaat palvelut" jossain siellä, minne ei ole edes kulkuneuvoa mennä tai rahaa kyytiin...

Mutta täkäläisen tk:n käytävällä tänään odotellessani, pari naista meni ohitseni; olivat tulleet ihan vain katsomaan tiloja, ja olivat tyytyväisiä niihin. Ja niin itsestäkin tuntui:)

Kuvia toissapäivältä

Nämä kuvat torstailta. Oli jo iltatuntu, vaikka kello oli vasta hieman yli kahden. Otin kuvat kiiruusti, kun S-marketin kohdalla ollessamme huomasin aivan upean auringonlaskun. Tähän nämä tuli nyt käänteisessä järjestyksessä, sillä nämä kaksi ensimmäistä otin Lidlin pihaan päästyä. Ja kaksi alinta oli sitten niitä autossa otettuja.

---

Tämänaamullista toisen blogini puolella:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/12/saamme-iloita-ja-aamun-sekaannus.html