"Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan,"
Kun tuon luki noin yksinään - kokonainen jaehan tuo on - tuli mieleen kesäinen järvenranta, vaikkapa Pielisen rannalla... Mutta juttu jatkui. Ei ollutkaan niin leppeä, rauhallinen kesäilta - ja soutumatka...
*Stadionmitan pituus selitettiin toisaalla, alaviitteessä kohdassa Matt. 14:24. Se pituus oli 192 metriä. Joten: 192 m x 25 = 4800m ja 192 x 30 = 5750m, eli n. 5-6 kilometriä oli mainittu mitta siinä kohtaa, kun oltiin melkein perillä.
Samaa luokkaa on matka Pielisen yli kohdilta Vuonislahti - Koli. Se siellä nytkin oleva jäätie, on pituudeltaan 7 km. Se on Euroopan suurin sisävesien jäätie.
Eli jos minä aluksi ajattelinkin kesäistä järvenrantaa kivineen ja kaislikoineen, niin mielikuva oli jostakin näiltä vesiltä. Samanpituisen kävelyhomman Jeesus olisi voinut tehdä vaikka tällaisilla seuduilla. Vaikka Vuonislahden uimarannalta lähteä liikkeelle Kolin suuntaan. Mutta tehnyt sen - ei aurinkoisena, kesäisenä iltana - vaan pimeässä ja myrskyssä.
Mutta tuostahan tulee vielä mieleen, että pimeissä ja myrskyissähän Jeesus saattaa joskus ihmiselle näkyväksi tulla. Mutta kyllä kivoinakin hetkinä hänet joku huomaa.
Sanonpahan vielä tämän, että mistä tilanteesta Jeesus oli lähtenyt sille pimeälle ja tuuliselle ilta/yökävelylleen: Hän oli halunnut olla jonkin aikaa yksin. Väkijoukkoja oli ollut hänen ympärillään. Oli ollut suurta hälinää, sen hänen järjestämänsä suuren leipä ja kala - yhteisruokailun jälkeen... Hän tarvitsi hiljaisuutta sen kaiken jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti