Psalmi 51 Minä tunnustan syntini "Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi, profeetta Natanin käytyä hänen luonaan sen vuoksi, että hän oli koskenut Batsebaan." Psalmi 51:1-2 KR-92.
Siinä Daavid kirjoitetussa muodossa tunnusti Herralle syntinsä, ja rukoili Herran armoa; ja sitä, että saisi jälleen iloita Herrassa. Kuningas Daavid, entinen paimenpoika - olisi ollut ihmeissään ja iloissaan Herran suuresta armosta, jos olisi jo siinä heti saanut nähdä tuleviin päiviin ja aikoihin - Kristukseen Jeesukseen - joka oli hänen jälkipolveaan!
En tiedä missä vaiheessa profeetta Jesaja* sitten oli kirjoittanut oman ("psalminsa", jota ei siis psalmiksi nimitetä, mutta minun mielessäni sen nimityksen nyt sai), mutta ollen kirjoitus, ihmeellinen sanoma - tulevasta Kristuksesta, Pelastajasta. Hän kuvailee kärsivää Kristusta kuin olisi ollut itse näkemässä sitä kaikkea; (Katso Jesaja 52:13-15, ja luku 53 kokonaan jutun lopussa*"):
"Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet." Jesaja 53:4-5 KR-92
Mutta palatakseni vielä Kuningas Daavidiin ja Batsebaan: Miten mahtoi Batseba kaiken kokea? Sen ensin, kun kuningas kutsui hänet luokseen ja halusi sellaista, mihin hänellä ei ollut oikeutta, sillä Batseba oli jo heettiläisen Urian vaimo. (2. Samuelin kirjan luvuista 11 ja 12). Halusiko Batsebakin, vai ei, siitä ei Raamattu kerro mitään, mutta Daavidin ylle kyllä lankesi syytös, sillä hän käytti kuninkaan valtaa joka tapauksessa. Se vuosi tuli olemaan vaikea, heille kaikille. Batseban mies kuoli, koska Daavid lähetti hänet eturintamaan sotimaan, ihan tarkoituksella. Kun Uria oli kuollut, Daavid otti Batseban vaimokseen, mutta luvattomasta suhteesta oli jo alkuun saatettu se Daavidin ja Batseban yhteinen lapsi. Lapsi kuitenkin sairastui, ja viikon sairastettuaan kuoli. Siltikin, vaikka kuningas rukoili Jumalaa ja kuritti itseään. Huoli ja suru oli suuri! Mutta kun lapsi sitten oli kuollut, kuningas oli se, joka pystyi jotenkin lohduttamaan lapsen äitiä. Ja koittipa ennenpitkää uusi ilonaihekin: Batseba odotti jälleen lasta. Kun lapsi syntyi, hän sai nimekseen Salomo. "Jedidja", 'Herran suosikki', joka nimi piti profeetta Natanin käydä ilmoittamassa kuninkaalle Herran käskystä. (Katso 2. Sam. 12:25) Daavid oli saanut armon. Hänen tuleva jälkeläisensä kaukaa tulevaisuudessa, oli kantanut hänenkin syntinsä. Niinkuin meidänkin.
---
*Löysin tiedon Jesajan ajasta. Hän toimi profeettana 700-luvulla ennen Kristusta, kertoi Raamatun takaosassa ollut Raamatun hakemisto.
**JESAJA 52:13-15 ja luku 53 kokonaan:
---
Ja Sana elämään kommentaariraamattu/Aikamedia, tiesi selvittäää minulle sen asian Jeesuksen esivanhemmista, että kuningas Daavid oli molempien, sekä Marian, että miehensä Joosefin esi-isä. Luukas on kirjoittanut muistiin Marian esipolvia, Matteus Joosefin.
He olivat kuitenkin kuningas Daavidista kumpikin lähtöisin, mutta eri pojista. Maria Daavidin Natan-nimisestä pojasta. Joosefin sukujuuret menivät kuningas Daavidiin hänellä Salomon kautta, joten Batsebasta siis tuli Joosefin esiäiti.
Mutta kun vielä lisää halusin tietää, niin löytyi 1. Aikakirjan 3. luvusta jae 5, joka selvitti vielä tarkemmin tämän asian, selvisi Nataninkin äiti:
"Jerusalemissa Daavidille syntyivät Simea, Sobab, Natan ja Salomo - näiden neljän äiti oli Ammielin tytär Batseba -" 1. Aik. 3:5 KR-92
Niinpä siis kummankin, niin Joosefin, kuin Mariankin, esivanhempia olivat Daavid ja Batseba! Lieköhän poika Natanille annettu nimi profeetta Natanin mukaan...?
Daavidilla oli kyllä paljon lapsia - monien naisten kanssa - mutta se olisikin ihan oman juttunsa aihe sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti