Olipa todella, äsken katseltiin isännän kanssa Yle Areenasta. Jos Shindlerin lista -elokuvaa olet pitänyt kiinnostavana, sitä on tämäkin. Ja tämä myös liittyy Oscar Shindleriinkin.
Tästä pääsee katsomaan:
Historia: Sodan unohdetut kasvot: https://areena.yle.fi/1-63695443
Muutamina viime päivinä olen ruokaa laittaessani saanut iloita siitä, että onnistui! Se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys minulla. Olin tässä jonkin aikaa sitten ajatellut, ettei tekemistäni ruuista tule hyviä, ja sellainenhan ei innosta jatkossakaan ruoanlaittopuuhiin. Ja niinpä onkin syöty jonkin verran kaupan sapuskoita.
Muutamia päiviä sitten tein viipaleperunalaatikkoa, joka onnistui. Tässä se on vielä tekovaiheessa. Valmiista jäikin kuva ottamatta.
Eilen tein pitkästä aikaa ylipäätään lihapyöryköitä, ja vielä pidempi aika oli siitä, että olisin tehnyt niitä ilman sipulikeittoa. Mutta nyt sitten tein. Otin yhdestä tyttären joskus kirjoittamasta ohjeesta vähän osviittaa, mutta silti oli vähän sävellettävä maustamista. Olin aika varma, että niistä tulee joko mauttomia tms. No, ruokapöydässä minulta kysyttiin, että "onko nää niitä Kivikylän"? Joita siis yleensä ostan, ja joista meillä tykätään. No nytpä oli onnistunut, kun niitä oli kuulemma luultu niiksi:)
Tänään tein linssikeiton näillä aineksilla:
Tämä vuodenaika - ja tämä aikakausi muutenkin. Sain kimmokkeen näihin ajatuksiin yhdestä kuvasta, jonka eilen netistä huomasin. Siinä oli yhden kylän väkeä sonnustautuneena hyvin vanhanaikaisiin vaatteisiin. Ensin ajattelin sitä katsellessani, että sellainen kiva aikuisten vaateleikki, jollaisesta voisin itsekin tykätä. Mutta sitten huomasin, että siinä oli takana myös sellaista pakanallista muinaisuskon elvyttämistä. Sellaisesta en innostu. Jäin pohtimaan asiaa enemmänkin. Monille sellainen varmaan on sitä mukavaa aikuisten vaateleikkiä, tms. Mutta osa on ihan tosissaan touhussa mukana, mm. noituutta harjoittaen. Se herättää ajatuksia, kysymyksiä.
Jo pitkään on ollut vallalla suuntaus, että kaikki pakanallinen kiinnostaa ihmisiä, mutta kristinuskon sanomaa väheksytään, suorastaan karsastetaan. Kysymys kuuluu - miksi? Ihmiset sanovat joko; etteivät usko mihinkään jumalaan, ja/tai sitten halutaan palvoa/uskoa jotakin muuta kuin kristinuskon Jumalaa. Ihmisillä on siis kuitenkin joku tarve sille, että on joku "korkeampi voima" olemassa? Ja moni tajuaa, että niitä on... Mutta miksi valita mieluummin pimeyden/pahuuden voimat kuin valkeuden/hyvyyden?
Ehkä se johtuu siitä, että jokainen ihminen kokee sisimmässään sen, ettei ole täydellinen... (vaan on sitä, mistä kristinuskolla on ihan oma sana: syntinen). No sittenhän valitaan sellainen/sellaisen jumalan palvonta, jonka kanssa toimiessa voi säännöt päättää itse; ja joka jumala ei puutu lainkaan ihmisen elämään millään tavalla?
Mutta jos joku haluaa niitä korkeimpia voimia palvella, eli Raamatun ilmoittamaa Jumalaa, (joka on ihmisen ja tämän maailmankin luonut, ja ilmoittanut Jeesuksessa tehneensä rauhan ihmisen kanssa!,) niin tässä olisi luettavaksi muutama tapaus, jossa Korkeimman Jumalan voima käy selväksi:
Jumalan voima on aina ylittänyt, ja ylittää aina pimeyden voiman✝️ ☀️
Aurinko ☀️ "huijasi" minut tänään ulos, kun se oli säteitään kivasti levitellyt vähän eri puolille. Mutta kun olin mennyt ulos, ja kohta käväisin takaisin sisällä, isännälle parista polun päälle kaatuneesta rungosta puhumassa, niin palatessani kallioille, ei aurinko enää välittänyt ollakaan siellä. No, minut oli kuitenkin nyt saatu pirtistä pihalle, ja se on jo jotain se:) Sillä muuten en olisi mennyt.
Minäpä sitten tein jonkunmoisen kierroksen tuolla metsässä ja muutamia kuviakin napsin. Laitoin ne vaihteeksi "metsäiseen" blogiini, kun sellainenkin kerran vielä olemassa on:
https://vuosientakaa.blogspot.com/2023/10/kallioita-kantoja-ja-kiemuraisia-runkoja.html
Aamulla luettu - ja rohkaisevaksi kokemani teksti jaossa toisen blogini puolella:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/10/kauaskantoisia-vaikutuksia.html
Nyt se voi olla pöydällä valmiina sitä varten, kun joku kaupasta tuotava tulee mieleen. Ja kuva ilahduttaa katselijan silmää:)
Tein joskus samalla tavalla hieman isomman kirjoitusalustan, jossa oli pajunkissoja. Tykkään siitä edelleen, mutta kaipasin vielä pienempää pientä lappusta varten.
https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/pajunkissoja-ja-postiasioita.html
Pörrösukat, joihin oli ehtinyt tulla jo isot reiät kumpaankin sukkaan. Niiden korjaamista oli minulta pyydetty. Nyt vasta otin sen tehdäkseni. Onneksi löytyi kotoa melkein saman väristä villalankaa, kun toivoin ettei parsimus olisi kovin erottuva. Nyt homma oli melkein kivaakin, kun näki sukkien tilan kohenevan🧦🙂
Paluumuuttaja Noomi tuli takaisin kotimaahansa vain miniä - maahanmuuttaja Ruut, mukanaan. Noomi oli aikanaan muuttanut toiseen maahan perheensä kanssa. Mutta häneltä oli sitten kuollut siellä mies ja kaksi poikaa, jotka olivat jo olleet naimisissa. Toinen miniä jäi kotimaahansa, mutta toinen halusi ehdottomasti tulla anoppinsa myötä tämän kotimaahan.
"Mutta Ruut sanoi: "Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani." Ruut 1:16 KR-92
Ihmettelen tuota Ruutia. Hän lähtee anoppinsa kanssa, vaikka hän olisi voinut palata oman äitinsä luokse. Sillä äiti hänellä oli vielä elossa, koska Noomi sanoi vähän aiemmin miniöilleen Orpalle ja Ruutille:
"Jeesus sanoi heille: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6
"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;" Joh. 8:31
"ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi " Joh. 8:32
"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." Joh. 8:36
"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen" Ef. 6:13 KR-92
"Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan" Ef. 6:14 KR-92
Jumalan armo kasvattaa meitä, kuin puutarhuri kasveja...🌱☀️💦❤️🙂
"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Titus 2:11-12 KR-92
Tämän uskaltaa katsoa hänkin, joka kokee itsensä aivan mahdottomaksi Jumalan edessä:
https://www.tv7.fi/arkki/armon-kalliolla/jumalan-rakkaus-ylittaa-ihmisen-mahdottomuuden_p84736/
"Rakastaakseen sinua, Vapahtaja ei tarvitse muuta syytä kuin sen, että sinä olet hänelle valtavan rakas ja tärkeä ihminen." Ajatus poimittu ohjelmasta.
Ohjelman kesto 20 min. Se on myös tekstitetty, joten sitä voi halutessaan katsoa vaikkapa ääettömästi, jos sellainen olisi tarpeen.
Jumalalalla on ihmeelliset keinot, joita Hän voi niin päättäessään käyttää kenen tahansa hyväksi, milloin tahansa. Minua puhutteli aikanaan kirjassa Siperian kierros, inkeriläisen Juho Punkan elämäntarina. Hän joutui selliin, jossa oli vaarassa paleltua kuoliaaksi ilman vaatteita jäisessä sellissä, jossa oli lattialla vettä polviin asti. Jumala kuitenkin otti hänet aivan taivaallisiin näkymiin ja tuntemuksiin siinä kaiken sen kauheuden keskellä.
Se tuli aamulla mieleen, ja sen kohtauksen halusin yrittää kuvittaa.
"Juho pani silmänsä kiinni ja rukoili hampaat kalisten. - Ota minut täältä, ota minut täältä, Juho rukoili.... Ensiksi Juho tunsi, että lämmintä virtasi häneen..."
"Avattavan oven kitinä oli ensimmäinen merkki, josta Juho havaitsi olevansa vankisellissä.... Juho ihmetteli häntä pois hakevien miliisien ällistynyttä ilmettä kun he katsoivat häneen...."
(Ylläolevat lainaukset kirjasta Siperian kierros/Olavi Eskola. Kirjaa näkee netistä.)
Kyseinen kirja oli minulle nuorena merkittävä ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen asia siinä oli se, että sain siitä rohkaisua omaan epävarmaan pähkäilyyni uskoon tuloon liittyen. Minulla kun ei ollut mitään tiettyä päivää nimetä, jolloin olin lähtenyt taivastielle, niin se kaihersi. Mutta tuossa kirjassa juuri tuo Juho Punkka olikin sellainen tapaus, ettei hänelläkään ollut mainita sellaista. Hänestä sanottiin jotenkin siihen tapaan, että hän oli imenyt sen itseensä jo äidinmaidossa:) Ja uskossa hän totisesti oli!
Toinen seikka kirjasta, joka erityisesti on jäänyt mieleen, on juuri se yksi Juhon monella tapaa järisyttävä vankisellikokemus, kun hänet oli ilman vaatteita pistetty jääkylmään selliin, jonka lattialla oli jääkylmää vettä. Juho mietti, miten hän selviää siitä hengissä. Sellissä oli kuitenkin joku rautatanko, jonka päälle Juho onnistui itsensä kampeamaan. Siinäkin oli kauhea olla jäisessä sellissä. Mutta hänetpä siirrettiin taivaallisiin kokemuksiin sen kauhean sellissä olon aikana. Sen avulla hän selvisi. Ja sitä vankilan väki ihmetteli tullessaan häntä sellistä hakemaam, että Juho näytti niin oudolta niissä olouhteissa...
Harmi, että minulla on nyt se kirja jossain varaston syövereissä, jotta olisin kuvaa miettiessä voinut sen sanallisen kuvauksen siitä tarkistaa, kun hänet taivaallisiin kokemuksiin siirrettiin siitä kamalasta vankisellistä. Kuva on nyt sitten minun näkemykseni tilanteesta, jollainen se olisi voinut olla.
---
Olin kirjoittanut tästä myös v. 2017. Siitä sain sentään tähän nyt nuo yllä olleet lainaukset sellikohtauksesta otettua:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2017/06/voisinko-minakin-muistaa.html
He kutsuvat meitä mukaansa. Kutsuvat lepäämään, ja tutustumaan heihin. (Ajatus erään yön unesta alkunsa saanut. Siitä lisää alempana.)*
Nämä kaksi tapahtumaa puolestaan oli saman aamun luettavista kotoisin. Minulla tässä omin sanoin kerrottuna, mutta mainittu, mistä kyseinen tapahtuma Raamatussa löytyy:
Pietari luuli näkevänsä näyn, kun enkeli kutsui häntä seuraamaan itseään, ja jopa availi hänelle vankilan ovia. Mutta se ei ollut unta, se oli todellista elämää, joka tapahtui juuri hänelle. Apt. 12:5-11
Joosuan edessä puolestaan seisoi mies, joka näytti niin tavalliselta, että hänen oli kysyttävä tältä, että oliko hän omia vai vihollisia. Ei ollut kumpaakaan niistä. Hän oli Herran sotajoukon päämies. Joosua 5:13-15
*Olin nähnyt eräänä yönä unta, jonka mukaan esittelin asuntoani, joka siinä unessa oli jykevässä, remontoidussa talossa. Asunto ei ollut iso, mutta huoneet korkeat ja säilytystilaakin oli - korkeussuunnassa. Sitä huonetta oli tullut katsomaan yksi tai kaksi henkilöä, rakennusalan ihmisiä. Asunto oli kuulemma hyvä muuten, mutta ikkunat; olivatko ne luotettavalla tavalla laitetut, kestäisivätkö ne? (Nämä ikkunat tuli uneen taatusti siitä, kun olin lukenut uusien talojen pettäneistä parvekelaseista.) Sitten minulle esitettiin kutsu niiden kahden toimesta, jotka olivat siinä isä ja poika. He kutsuivat vähäksi aikaa mökilleen lepäämään ja samalla myös tutustumaan heihin. Epäröin, mutta äitikin sanoi, että mene vaan. Erityisesti pojan kanssa voisimme paremmin tutustua ja jutella, tunsimme jo jonkin verran ennestään. (Tuohon tapaan unessa. Kun unta yritin muistella ja miettiä, mitä ja mistä sen ainekset on, osa oli tosiaan ihan luetusta, mutta siinä oli kenties muutakin. Tuli ihan mieleen ajatus Taivaallisesta Isästä ja Pojasta. "Ikkunoissa", joilla heitä katson, voisi olla kohennettavaa. Eikä parempi tutustuminenkaan heihin olisi pahitteeksi...❤️☀️
Yleltä luin taannoin aiheeseen liittyvän Strömsö-jutun: https://e.fi/aihe/a/20-10005505. Mutta eilenpä touhusin itse senkaltaista hommaa, kun silppusin yhden lapsilta jääneen, kokoa 128/134 olevan topin itseäni varten "hihattimeksi". Kaipasin jotain sopivanväristä käsivarsien lämmikettä vaalean mekon ja viininpunaisten sukkahousujen kanssa käytettäväksi.
Topista tuli käytettyä helma ja selkäosa. Topin alaosa muuttui hihoiksi. Ja koska toppi oli niin pienikokoinen, oli minun käytettävä topin selkäosaakin hommaan. Siihen kiinnitin hihoiksi tulevat osat. Isommasta topista tehdessä olisi varmaankin riittänyt pelkkä hihakappaleiden toisiinsa kiinnittäminen.
Mutta alkuun pääsee tosiaan pelkillä saksillakin, ei ole pakko välttämättä ommella yhtään mitään. Olen itsekin jonkun verran harrastanut sellaista. Vuosi sitten olin pitkähihaisen t-paidan muuttanut hapsulliseksi trikoojakuksi: (sama mekkokin näkyy olevan joissakin jutun kuvissa:)
https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/10/silppusin-pitkahihaisen-puseron.html
Ja jos hiukan vielä ompelee lisäksi, niin voi tulla tämmöisiä kuin tämä aiemmin tehty, että sukkahousuista sain puseroon pitkät hihat:
https://vaatekomerolla.blogspot.com/2021/03/sukkahousuista-puseroon-hihat.html
Tämä kesken jäänyt piirustus osui eilen käsiini muiden tekeleiden seasta.
Sitä katsellessani minua ihan huvitti tuo kuvan tilanne: Lapset on niin luottavaisena tulleet Jeesuksen luokse. Pienin siinä hymyilee niin leveästi, eikä vierasta yhtään. Pieni poika innoissaan esittelee Jeesukselle hienoa venettään, ja isompi tyttö siinä Jeesuksen käsien suojassa iloisena on. Kunpa mekin samalla tavalla - lapsen luottamuksella, uskaltauduttaisiin Jeesuksen luokse☀️ Jeesus otti mielellään lapsia vastaan, vaikka toiset aikuiset yrittivät estää lasten tulemista muka häiriötekijöinä. Jeesus kuitenkin sanoi, että antakaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä. Me isot lapsetkin saadaan mennä hänen luokseen. Jeesus sanoi niinkin, että sitä joka hänen työnsä tulee, hän ei heitä ulos. Vastaanotto on siis varma hänen luokseen tulevalle. Hänelle voi puhua sydämensä asiat vaikka heti♥️
---
Toisen blogini juttu siitä, miten rakkaita ja tärkeitä lapset Jeesukselle ovat!:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/10/lapset-ovat-jeesuksen-sydamella.html
