Pieni 🌲nurin tiellä

Näin tänä aamuna. Illalla juuri nukkumaan mennessä oli lyhyt sähkökatko. Eilen tuli jo mieleen, että jos oikein kova myräkkä tulee ja vaikka sattuisi kaatamaan ison puun tielle, joka sitten aamulla olisi kulkuesteenä autolle. No, omalla tiellä ei ollut isoa eikä pientä, mutta kun olin lasketellut autolla oman tien osuuden alas, ja siirtynyt toiselle pikkutielle, oli siellä nurin yksi pieni. Siitä pääsi kuitenkin ajamaan.  

Palatessani kuvat nappasin. Ehkä se on meidän siitä sivuun heivattava, kun paljon harvemmin muita kulkee siinä.

Tämäniltainen

Olen sanonut, ettei kevät ole minun lempivuodenaikani. Mutta tarkoitan sillä sitä, kun ei vielä ole lumet sulaneet. Nyt ne ovat. Ja nyt sitten on se  ihana hento viherrys puissa! Tajusin tänään, että sitä minä kyllä rakastan. Mutta se menee niin nopeasti ohitse, vaihtuu vahvempaan viherrykseen, joka sekin kyllä kaunista on. Mutta erityisesti haluaisin tallettaa sen alkavan hennon, vasta aavistuksenomaisen, alkavan kesän viherryksen. Sen, jota silmillä metsässä ihailee, kun harmaan ja ruskean sävyt vaihtuvat valoisampiin näkymiin. Sitä nytkin tavoittelin... Eihän tämä ole ollenkaan sitä mitä minä aioin, mitä tavoittelin, ikkunanäkymästä innostuneena, mutta pidän tästä silti ainakin itse, sen tunnelmasta☀️

Pihlajan ja suopursun kukat muistuttavat toisiaan!

Aika samankaltaisia ovat, vaikka toisen kasvupaikka on puussa, toisen soisessa maassa.

Joku päivä sitten niitä ajankulukseni sihtailin. Ja samalla noita suovilloja, jotka aiempina päivinä ollut sade oli saanut vähän surkean näköiseksi. Harmittaa etten saanut niistä kuvaa niiden kauneimmillaan ollessa.

Ja vielä takaisin suopursuihin ja pihlajan kukkiin...

Puu kaatuu! - Lisää kääntötilaa pihalle

Tänään pistettiin nurin kaksi isoa koivua pihapiiristä, kun tuttavapariskunta  tuli avuksi siinä hommassa. Nyt saadaan pihaan enemmän kääntötilaa autoille. Muuten puita tuskin olisi raskittu kaataakaan.

🌳🪓

Tämänaamullista - vähän eilistäkin

Tänä aamuna käytiin ihan aamusta kaupasta, koska veimme tytöt samalla kouluun. Lieksassa he ehtivät vielä käydä S-marketissa, jossa isosisko osti heille jotain hyvää. Kaupan pihassa olimme parkkeeranneet auton tällä kertaa etupihalle. Huomasin sitten, että olimmekin siinä parkissa niin, että se Lieksan keskustan läpi kulkeva pituuspiiri meni "läpi auton". Otin sitten kännykkäkuvan siitä "patsaasta". En tiedä kuinka  sitä muutoin nimittäisin. Ehkä taideteoskin kävisi. Siinähän on nimittäin kaksi puolikasta kaarta toisiaan kohti  vastakkain siten, että niiden kahden kaaren välistä se pituuspiiri menee kuulemma.

Takaisin kotipihaan tullessa kiinnittyi huomio sieniin, joita siinä ihan pihan hiekalla oli. Päättelimme niiden olevan piispanhiippoja. Nyt niitä oli siinä monta. Ilmeisesti niitä on aiemminkin ollut, mutta ne helposti pikaisella vilkaisulla tulkitsee vain joksikin epämuodostuneiksi tai pilallemenneiksi sieniksi. Vähän korvasientäkin ne voivat muistuttaa.

Ja laitetaanpa vähän eilistäkin joukkoon. Ukko ja akka teki pienen metsäkierroken. Siellä oli taannoin mennyt nurin yksi iso puu. Sen juurakko oli todella iso. Sopi kuvaustaustaksikin hyvin:)

Ukko vihreällä puolella, akka harmaalla.

Ja käytettiinpä tilaisuus hyväksi, ja otettiin oikein yhteispotretti:)

---

Jos huvittaa, niin tästä voi katsoa toisen blogini kirjoituksen tältä  aamulta. Siinä oli vedestä, jota jokainen voi ottaa...  

 

Kuusenkerkkiä ja "kerkkähattuja"

Ylläolevat on vielä "hattupäisiä".  Alla on pelkkiä hattuja. Keräsin tieltä niitä, kun olivat niin hauskan näköisiä.

Nuo hatut oli niin kevyitä, etteivät meinanneet pysyä paikallaan edes sitä aikaa, että olisi rauhassa saanut kuvata. Osa lensikin jo aiemmin tuulen mukana ties minne.

"Sitä kuusta kuuleminen, minkä juurella asunto."

Tämä "vetistelevä" on meidän pihassa, varaston nurkalla. Oli kostea päivä kun sitäkin kuvasin.  Kerkkiä kuvasin oman tien varrella.

Aamun metsäkierros

Aamulla, kun toiset vielä nukkuivat, lähdin ulos. Olin jo lähtenyt ilman kameraa, mutta palasin vielä hakemaan sen... 

...koska auringossa kylpevä kanerva näytti niin kivalta.

 Seuraava huomio. Sisustuksessa suositaan nyt vaaleanharmaata, tuohan olisi kiva...

 Sitten pääsinkin jo kallioille asti. Siellä huomasin valtavan kaarnanpalasen. 

Sihtailin kamerallani myös rotkon toisella puolella olevia puita. Jos vaikka piirrosmalliksi...

 Näitä "puun luita" siellä lojuu  maastossa monennäköisiä. Monista vain ei saa kunnon kuvia.

 Jotkut asiat on koettava paikanpäällä.

Aurinko ikäänkuin näytteli minulle paikkoja: "Katso nyt tuotakin kohtaa."

Ja täytyy taas todeta, että ei kuvat vedä vertaa paikallaololle.

Kivistä palapeliä.

Montakohan kertaa olen toivonut kunnon kuvaa saavani tuostakin kuivettuneesta.... 

Kuinka monta puuta, kun yhden rungosta on tullut monta?

"Vähän kiviä vääntelin", voisi sanoa tämä kallellaan oleva,

yhä elossa oleva puu kuitenkin.

Ja kanervia sielläkin. Onhan se hieno yhdistelmä, harmaa ja vihreä,

mutta ei sovi unohtaa itse kukkaa.

Joku noissa harmaissa oksissa vain kiehtoo... 

eikä vain niissä tietysti, vaan vihreissä myös. 

Onhan se valon ja varjon vaihtelu...

 Sitten siirryinkin toisenlaiselle metsäosuudelle, pois kallioilta.

 Varsin typerä oli vaatetukseni metsään mennessä... Mutta jos olisi pitänyt vaatteiden vaihtoon ruveta, olisi koko aamukierros jäänyt tekemättä. Kumisaappaat sentään on otin.

Kun palasin, sain olla yhä hiljaa, kun unessa yhä toiset olivat.