Teltta - tuo siirreltävä ja väliaikainen asumus

En tiedä, mistä tuli mieleen tänä aamuna teltta. Tuo kuvan teltta on isäni aikanaan tekemä. Hän teki sen äidin lakanoista. Minä siinä teltan edessä joskus 70-luvun alkupuolella poseeraan.  Tuo onkin kai ainoa kuva siitä teltasta, jota ei enää ole. Mutta en minä tuota telttaa tänä  aamuna ajatellut, vaan mieleeni tuli jokin jae, jossa verrattiin elämää telttaan. Jonain päivänä teltta puretaan. Esimerkiksi näin oli sanottu:  "Minun majani puretaan ja viedään minulta pois niinkuin paimenen teltta..." Jes. 38:12  Siinä kuningas Hiskia suree sairastumistaan ja hänelle sanotaan ettei hän enää parane, vaan kuolee. Mutta Hiskia rukoili Herraa, ja hänelle annettiin 15 vuotta elinikää lisää.

Ei minun ihan tällaista pitänyt teltta-asiasta kirjoittaa. Mutta yksi minun mieleen tulleista jakeista oli Pietarilta, joka tiesi, että "majani poispaneminen tapahtuu äkisti." 2 Piet. 1:14

Elämä täällä on siis jokatapauksessa väliaikainen asumus, kestää siinä asuminen vähän tai kauan. Täytyy olla valmis siihen, että "telttaköydet ja vaarnat irroitetaan ja teltta puretaan." Se valmius löytyy Jeesuksen luona. Hänen luokseen saa jättää kaikki turhat painolastit, joita ei voi mukana kantaa perille.

Se aika tulee, jolloin ei enää telttaa siirrellä paikasta toiseen paimentolaisten tavoin:
"Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista." Jes. 33:20

Siunattua päivää sinulle!

---

Kirjoitin toiseen blogiini jutun: Paimentolaiselämää. Sen kuvitus on sama, mutta teksti eri.

Opettelisinko vihdoin ryijyn tekoa...

Olimme viime perjantaina Joensuussa. Kävimme myös Kontissa ja sieltä tein ostoksen hintaan 0,50 euroa. Löysin tuunausosastolta pienen, jonkun jo aloittaman ryijyn. Jo nuorena haavelin ryijynteosta, mutta valmiit ryijypaketit ovat aina tuntuneet kovin kalliilta. Nyt ei sitä ongelmaa ollut. Sopivan pienikokoinenkin tuo on: 44x23 cm. Olin kyllä iloinen tästä löydöstä, sillä nyt pääsen kokeilemaan tätä asiaa, joka on minulle uutta.

Lieköhän tuo kuvakaan oikein päin... En siis ryijynteosta omaa kokemusta, mutta vanhoista käsityölehdistäni olen nähnyt ohjeita. Ja sen tähden tajusin sentään, (vaikka en ihan heti), mikä  tuo pahvinen juttu on: se toimii mittana ryijyn nukalle, sillä sen ympäri lanka kiepautetaan kun ryijyä neulalla ommellaan.  Ryijyjä voi tehdä kangaspuissakin, mutta siitä en tiedä mitään.

Ajattelen, että ostaisin tuohon ihan vartavasten jotain sopivaa lankaa, enkä rupeaisi minulla ennestään olevista keränlopuista mitään siihen laittamaan. Niille lienee muuta käyttöä. Mutta nyt minun pitää ruveta miettimään millaista kuviointia tuohon tekisin. Sinistähän siinä on jo valmiina hieman.

Menneiden vuosikymmenten koristevalaisin

Meillä oli tällainen koristevalaisin 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Siinä oli siis lasikuvun sisällä vettä ja tekokukkia.

Äidin ruotsissa asuva veli toi sen meille. Meistä se oli silloin kovin jännä ja kiva. Mutta silloin jo vähän mietitytti tuo veden ja sähkön yhdistelmä... Meidän valaisimessamme oli  punaisia muoviruusuja munanmuotoisen lasikuvun sisällä ja valaisimen muovijalusta oli punainen.

Piti kuva itse piirtää, kun kunnollista valokuvaa ei ollut. Pienenä vain näkyi joissakin valokuvissa ja  kehnosti niissäkin. Kuva  kuvasta on puolikas vain, kun kuvassa olleen väen rajasin pois. Pöydällä lojuu Satakunnan Kansa.

Kirppiksellä näin jokin aika sitten samantyyppisen valaisimen, mutta siinä oli erilainen jalusta. Siitä näkemästäni saikin tämä jutunteko alkunsa.

Hän puhui kuin se, jolla valta on...

"Ja kaikki... ihmettelivät niitä ARMON SANOJA, jotka hänen suustansa lähtivät..." Luuk. 4:22

"sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa."  Matt. 7:29

Kenestä tässä nyt puhutaan?  Jeesuksesta. Mitä hän sitten puhui? Hän sanoi esimerkiksi tuosta alla olevasta tekstistä, jonka hän juuri oli lukenut synagoogassa: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen."  Luuk. 4:21. Hänessä oli nyt sen odotettu täyttymys.

Ja tämä oli siis se teksti, jonka hän luki:

"Herran Henki on minun päälläni, 

sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille;

 hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta

ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,

 saarnaamaan Herran otollista vuotta."

Luuk. 4:18-19

Hän luki profeetta Jesajan kauan sitten kirjoittaman ennustuksen. Jeesus oli se, joka oli tuleva; joka oli "voideltu". Älä ihmettele sanaa voideltu. Sillä ei ole mitään tekemista pahamaineisten "voitelurahojen" kanssa... Raamatun tekstissä se tarkoittaaa samaa kuin valtuutettu, asetettu, kruunattu.  Jeesus oli lähetetty meitä jokaista varten. 

Jeesus sanoi myös näin: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseeen..."  Matt. 7:13. Jeesus on se portti, josta meidän on parasta käydä. Hän on tie. Hänellä on valta antaa syntejä anteeksi, julistaa evankeliumia itsessään köyhälle, saarnata  synteihinsä kahlitulle vapautusta, antaa synnin sokaisemalle näkökyky, päästää perkeleen sortama vapauteen. Hän tahtoo ottaa jokaisen luokseen tulevan vastaan. Hän sanoi itse:  "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

Ei niin kovin erilaiselta näytä...

Nyt on lokakuu ja ohut lumikerros maassa. Mutta eipä niin kovin erilaiselta näyttänyt heinäkuussakaan... kun oli tullut rakeita. Löysin tämänkin jutun luonnoksista. Tämän vuoden heinäkuullinen on. Juttu oli kirjoitettu 11.7.2019. Melkein yhtä karun näköistä ollut silloin, kuin on nytkin.

---
VETTÄ, RAKEITA JA AURINKOA

Äsken tuli rakeita. Muutoinkin päivä on ollut sellainen, että vähän väliä vaihtelee; sadetta ja aurinkoa vuorotellen.

Kivien kauneutta

Vanha juttu. Löytyi luonnoksista, kirjoitettuna 20.10.2016. Siis kolme vuotta sitten. Mutta kivet on silti samat.

Alunperin nämäkin kivet ovat olleet aivan toisen värisiä. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja nämä ovat saaneet väriä ja koristustakin pintaansa. Ylläoleva kivi näyttää minusta aina kauempaa katsottuna kuin paljetein koristellulta.

Yllä ja alla sama kivi eri puolilta.

Huomaathan  alla olevassa kuvassa pienet pyöreät sammalpalloset? Nuo,  jotka kulkevat jonona kiven poikki vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan? Miten säännölliset niiden välit ovatkaan...

Ja tuossa suikertelee kirjavan koristuksen lisäksi variksenmarjan varret. 

Tuo on kuin punaisen maalisatsin päälleen saanut.

 Tämä kivi on kohoraitojen lisäksi saanut kylkeensä tunnmanharmaan värin.

Siellä me sitten hytistiin tien poskessa, mutta sitten tuli taksi...

Ihan tavallinen kauppamatka sen piti olla. Olimme ehtineet lähes puolimatkaan Lieksan suuntaan, kun auto teki jotain omituista. Se hyytyi, vaikka painoi kaasua. Ja lopulta sammui täysin.  Seurasi soitto korjaamolle, mutta sieltä ei kukaan ehtinyt siihen hätään. Saimme hinausauton numeron. Puolisen tuntia odoteltuamme hinausauto saapui. Auto perrattiin sen kyytiin.

Nämä kuvat tytärten ottamia.

Me puolestaan jäimme kylmissämme hytisemään tien poskeen. Rupesimme taksin numeroa etsimään. Yhteen numeroon tehty soittoyritys ei tuottanut vastausta lainkaan. Taas pähkäiltiin, että mihin numeroon nyt käytäisiin käsiksi. Mutta sitä ei tarvittukaan, sillä Joensuun suunnasta tulla porhalsi taksi, tyhjänä ja Lieksaan menossa. Isäntä viittoili sille ja pääsimme lämpimään kyytiin. Menimme Lieksassa ensimäiseksi Citymarketin kahvilaan saamaan lämmikettä, sillä edes taksimatkan aikana emme ehtineet kunnolla lämmetä. Citymarketin kahviossa saatiin muuten vielä Fazerin karkit kaupan päälle, liekö joku tämän päivän erikoisetu.

Mielenkiintoista tässä on esimerkiksi se, että  onneksi yksi tytöistä ei lähtenyt kauppareissuun mukaan. No, taksiin mahtuikin vain neljä henkilöä... Ja onneksi emme saaneet sillä ekalla soitolla taksia kiinni, sillä jos se olisi lähtenyt Lieksasta päin meitä hakemaan, olisi taksikyytimme tullut kalliimmaksi. Sekin vielä oli, että kauppareissuun lähtemisemme tapahtui sopivaan aikaan, ei liian aikaisin. Jos olisimme lähteneet aiemmin aamulla, olisimme ruokaostokset tehtyämme joutuneet odottamaan linja-autoa turhan pitkään. Ja sitten tuli nyt vielä mieleeni sekin, että onneksi se yksi neitokainen ei lähtenyt mukaan senkin  takia, että kun olimme tulossa painavien ostosten kanssa linja-autolta, ei meidän tarvinnut kaikkea siitä kotiin käsissämme roikottaa, sillä hän saattoi tulla meitä vastaan sen kärryn kanssa, jota toisinaan "roskakärryksikin" nimitän. Sille oli taas tarvetta.

Mutta vähän hirvittää, mikä siinä autossa on. Vasta ensi viikolla, kuulemma tiistaina vasta, ehtivät sitä korjaamolla tutkailla. Ehkä vikailmoituksen joku saattaa ehtiä aiemminkin katsoa.

---
Mitä tulinkaan aamulla kirjoittaneeksi toiseen blogiini, kun en vielä tiennyt tällaisesta päivän "erikoisohjelmasta" mitään. Olin kirjoittanut mm. "Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, teidän kaikkea tätä tarvitsevan." Noin olin kirjoittanut aivan muuta mielessäni. Tytär sitten siellä Citymarketin kahviossa minua muistutti aamullisista kirjoitelmistani:) Vai tällaista kaikkea nyt sitten tarvittiin.

Ai niin, tämäkinhän minun piti vielä tähän lisätä. Kun Lieksan "linja-autoasemalla" (siis pelkät kolme laituria ja kaksi muovista odottelukatosta) olimme nousemassa autoon, napautti joku minun takanani oleva minua selkään, tuttu nainen seurakunnasta. Kun sitten istuimme jo autossa, pihaan kurvasi auto. Siinä nousi kyytiin seurakuntamme pastori. Rouvansa oli kyytinyt hänet siihen. Sehän olikin sitten jo jonkinmoinen "sukukokous", kun saman Taivaallisen Isän lapsia kerran ollaan. Että semmoista tänään täältä.


---
Ja mistä sitten lopulta olikaan kyse:  bensa oli loppunut... Se yllätti meidät täysin, sillä olimme ennen voineet luottaa mittariin, joka näyttää oletettuja, vielä ajettavia kilometrejä. Nyt se petti meidät täysin.

Kun tuomarit todettiin syyllisiksi ja syyllinen vapautettiin.

Niin tapahtui, kun oli suurempi tuomari paikalla:

"Mutta Jeesus meni öljymäelle.

Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle:

"Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, 

aviorikosta tekemästä.

Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä.

Mitäs sinä sanot?"

Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään.

Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.

Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja  sanoi heille: 

"Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".

Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.

Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, 

menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti;

ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.

Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen,

sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?

Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"

Hän vastasi: "Herra, ei kukaan".

Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse;

mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.".

Evankeliumi Johanneksen mukaan 8 luku jakeet 1-11

---

Sellainen on Jeesus.

Mitä hän mahtoi maahan kirjoittaa? Kirjoittiko kenties sen tuomarien mainitseman käskyn? Mutta siinä käskyssähän mainittiin molemmat - sekä mies, että nainen.  Missä se mies oli nyt? Itse teossahan heidät oli tavattu. Nainen yksin oli tuotu siihen. Mutta entäpä, jos se mieskin olisi siihen tuotu? Miten Jeesus silloin olisi toiminut, mitä sanonut? Varmastikin samoin kuin nyt. Kiinnijoutunut nainen olikin nyt vapaa. Mutta vapaana kulkeva mies luultavasti kaipasi hänkin sydämessään kipeästi sitä naisen saamaa vapautta.

Kettuhuivin fiksausta

Tein mainitun kettuhuivin viime vuoden lopulla. Koska en tehnyt siihen reunoihin silloin mitään kiertymistä estävää, on se ollutkin aikamoinen kiertynyt rulla. Kudoin siihen nyt vähän reunoihin lisää eri päin, jos se vaikka auttaisi hieman. Sekin lisä kääntyy kyllä nurjalle näkymättömiin, mutta jos se estäsi vähän enempää kiertymistä, niin se olisi ihan hyvä. Jää nähväksi.

 Mutta ei minun siitä pitänyt kirjoittaa. Siitä piti, että huivin yksinäinen kettu sai kaverin. Kunhan vain saa kiinni  tuon vaaroilla juoksentelevan lajitoverinsa.

Kyseisessä tilkussa on monenlaista "vetoa",  "krympsyä" ja mutkaa.Tarkoitukseni oli vähän vaaran muotoja saada, mutta ei kovin kummoisesti onnistunut.

Tilkun reunatkin jäivät ihan mutkaisiksi, vaikka alunperin suoraksi niitä aioin. Mutta päätin sitten ommellakin sen tilkun huiviin siten, etten ruvennut edes liiemmin yrittämään mutkien oikomista.

Onpahan käsintehdyn näköistä:)

Vanhojen autojen päivä

Eilen olimme heti aamusta autokorjaamolla. Siellä vaihdettiin talvirenkaat ja auton toinen "etusilmä" sai taas toimivan  valon. Aikaa kului vajaa tunti. Siinä odotellessa ehdin useammankin lehden selaista. Oli hengellistä lehteä (vanha joululehti), tämän syksyn muotia jostakin naistenlehdestä, yms. ja ainakin pari vanhojen autojen lehteä  (Mobilisti) jostakin 90-luvun lopulta  vissiin.  Eilinen oli muutenkin eräänlainen vanhojen autojen päivä. Jo korjaamon pihaan saavuttuamme näimme vihreäraitaisen linja-auton, joka ei ollut ihan tätä päivää. Isäntä tokaisikin, että on jostain 70-luvulta. Myöhemmin kaupungilla näin saman auton parkissa kadun varressa. Ajattelin, että olisin voinut napata kuvan siitä, mutta en ruvennut esittämään pikaista pysäytystä, vaan ajattelin, että jos se siinä olisi vielä kaupasta tullessakin. Vaan ei ollut. Harmitti kun ei ollut. No, päätimme vielä vähän kierrellä autolla sellaisissa todennäköisissä paikoissa, joissa isot autot tykkää pysähtyä, kuten huoltoasemat. Ei näkynyt niissäkään, eikä missään kadun varsilla. Vielä kotiinpäin lähtiessä tuumattiin, että mennään uudestaan katsomaan se piha-alue, jossa korjaamokin on. Sanoin kyllä ääneen, etten usko sen siellä olevan, mutta mentiin tekemään se  lyhyt lenkki silti. Siellähän se taas oli samalla paikalla, kuin aamullakin. Kurvattiin auton vierelle ja nousin autosta kännyköineni... ja menin kohta takaisin autoon. En nimittäin kehdannutkaan ruveta kuvauspuuhiin, kun tajusin, että autossa istuikin jokusia ihmisiä penkeillä.

No, kotona sitten myöhemmin etsin netistä tuon firman: Velj. Salmela Oy/Wikipedia sekä  kuvia kyseisen firman autoista, niistä vihreäraitaisistakin. Kuvia näkee tästä: Autokuvia/Velj. Salmela Oy/Kuvat Veikko Sarkkinen. Nuo Salmelan autot kuulemma jo vielä linjaliikenteessä toimiessaan saivat vitsejä osakseen vanhanaikaisista autoistaan. Minusta nyt kumminkin oli kiva nähdä sellainen linja-auto, jonkatyylisiä nuoruuteni aikoihin oli. Silloinhan niillä tuli kuljettuakin. Tämä mainittu linja-auto oli vähän "eksynyt vakioreitiltään", sillä siinä luki: "Pikavuoro. Kemi-Rovaniemi".

Mutta kotona vielä innostuin piirtämään jonkunlaista linja-autoa. Linja-autoa en ole ennen kai piirtänytkään. Tästä tuli vähän töpö, kun minulla on paha tapa olla varaamatta tarpeeksi isoa tilaa kuvalle. Autoon katselin isännältä löytyneistä vanhojen linjurien kuvista vähän mallia, että mitä siinä pitäisi olla. "Perustin" sitten Korpilinjat Oy:n ja sillä on tällainen pieni linja-auto vanhaan malliin. Ei taitaisi olla kovin kovin hyvät ajo-ominaisuudet, luulen:)

Naiselle tuli kiire...

"Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti;
ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa,
toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen
hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään
ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella." Luuk. 7:37-38


"Nainen, joka eli syntisesti" sai tietää, että Jeesus oli fariseuksen talossa aterialla. Naiselle tuli kiire. Ei hänen tarvinnut jahkailla, mitä tekisi. Hän otti kiireesti pullon, jota oli jo jonkin aikaa säilyttänyt. Kallis pullo sisältöineen; miten lie saatu, tai millä rahoilla ostettu... Olisiko sen pullon tarinan  kertominenkaan kelvannut fariseukselle? Ehkä ei. Mutta kukaties nainen oli jo jonkin aikaa sitten päättänyt, että jos hän joskus voisi, niin tuo mies; Jeesus, olisi sellainen, johon hän tahtoisi pullon uhrata. Ehkä se oli hänen nykyinen unelmansa.  Nykyinen unelmansa. Mikä oli romuttanut hänen aiemmat unelmansa? Miksi hänen elämästään oli tullut sitä, mitä se nyt oli?

Mutta nytpä hän kiiruhti sen nykyisen unelmansa kanssa fariseuksen talooon, Jeesuksen luo.

...

Nainen oli nyt Jeesuksen luona, hänen takanaan. Ja hän itki. Ei hän voinut kyynelvirralleen mitään, sillä saihan hän vihdoin olla Jeesuken lähellä. Eikä Jeesus ollut ajanut häntä pois. Hänen kyynelilleen oli varmaan kahtalaiset syyt: se ilo, että hän  nyt oli Jeesuksen luona, mutta myös se suru, mitä hänen oma elämänsä oli. Hänen kyyneleensä putoilivat Jeesuksen jaloille runsain mitoin. Nainen kuivasi niitä hiuksillaan. Hän ei huomannut, eikä olisi välittänytkään enää, mitä hänestä ajateltiin, ja millaisia katseita häneen luotiin. Samoja ihmetteleviä katseita sai Jeesuskin. Mutta nyt nainen teki läsnäolevien silmien edessä jotain vielä pöyristyttävämpää: suuteli Jeesuksen jalkoja!  Fariseuksen talossa katseltiin tuohtumuksen vallassa tätä julkeutta.  Nyt nainen alkoi sillä mukanaan tuodulla voiteella voidella Jeesuksen jalkoja. "Eipä tuo Jeesuskaan mitään sano. Uskomatonta! Mikä profeetta hän on, kun ei edes näytä tietävän, millainen nainen tuo on." Mutta Jeesus vastasi fariseuksen äänettömiin ajatuksiin korvin kuultavin sanoin, joissa oli fariseukselle ja muille kuulijoille ajattelemisen aihetta. Hän osoitti heille heidän rakkaudettomuutensa, vaikka he niin pitivät itseään tuota naista parempana. Naiselle Jeesus puolestaan sanoi: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Luuk. 7:48


Eipä olekaan ketään, jolle ei kannattaisi kuljettaa sitä tietoa Jeesuksen lähellä olemisesta. Olkoon sitten vaikka Siivo Syntinen tai Julki Jumalaton. Jostakin nainenkin sen tiedon oli saanut.

---
Tapahtumat löytyvät: Luuk. 7:36-50

Jeesuksella oli varmaan aikaa keskeyttää syömisensä, kun tunsi naisen olevan lähellään, ja tunsi kyyneleiden putoilevan jaloilleen. Uskon, että hän katsoi naista niin, että nainen uskalsi olla siinä hänen lähellään kaikkien katseltavana, ja jatkaa sitä, mitä oli tullut tekemään.

Tänään

Kun aamupäivällä pihasta lähdimme, napsaisin kuvan lehtien koristamasta pihasta.

Mutta ihan aamulla oli yhä harmitusta tunnuslukulaiteasiasta. Soitin pankin neuvontanumeroon. Soiton jälkeen olin vielä enemmän harmissani. Sillä neuvoja saimme sillä tyylillä, josta en pitänyt. On väliä sillä, mikä on tyyli, jolla se tehdään. Ja kaiken kukkuraksi, asia ei edennyt vielä yhtään. Mutta annetaan nyt olla jo tämän asian täällä puituna. Huonolle tuulelle vain tulee sitä miettiessä. Osittain siksi lähdimmekin ihan vain kirppisreissulle  tänään. Josta hiukan tuolla alemapana.

Meillä on ennestään tällaiset "vanhukset", joista toinen on minun kotoani, toinen isännän kotoa tai hänen tädiltään.

Tänään kävimme kirpparilla ja näin samanlaista. Samanlainen ja samanvärinenkin kermakko oli siellä tarjolla sokerikon kanssa. En muista, että olisin edes aiemmin nähnyt tähän kuuluvaa sokerikkoa. Oli kiva nyt nähdä. Noiden lapussa luki, että olivat Karhulan. Tuo punainen pieni kippo, jossa on pienelle kyntilälle jalka, on Arabian. Sen lapussa puolestaan luki, että on harvinainen. Sitä en tiedä, oliko vain väri sitä, vaiko ylipäänsä tuo tuollainen.

En sitten kuitenkaan kumpaakaan ostanut, vaikka kiinnostivat kyllä. Kermakko/sokerikko -setti oli 14 euroa. Kynttilänjalkakipponen 5 euroa.