Naiselle tuli kiire...

"Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti;
ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa,
toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen
hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään
ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella." Luuk. 7:37-38


"Nainen, joka eli syntisesti" sai tietää, että Jeesus oli fariseuksen talossa aterialla. Naiselle tuli kiire. Ei hänen tarvinnut jahkailla, mitä tekisi. Hän otti kiireesti pullon, jota oli jo jonkin aikaa säilyttänyt. Kallis pullo sisältöineen; miten lie saatu, tai millä rahoilla ostettu... Olisiko sen pullon tarinan  kertominenkaan kelvannut fariseukselle? Ehkä ei. Mutta kukaties nainen oli jo jonkin aikaa sitten päättänyt, että jos hän joskus voisi, niin tuo mies; Jeesus, olisi sellainen, johon hän tahtoisi pullon uhrata. Ehkä se oli hänen nykyinen unelmansa.  Nykyinen unelmansa. Mikä oli romuttanut hänen aiemmat unelmansa? Miksi hänen elämästään oli tullut sitä, mitä se nyt oli?

Mutta nytpä hän kiiruhti sen nykyisen unelmansa kanssa fariseuksen talooon, Jeesuksen luo.

...

Nainen oli nyt Jeesuksen luona, hänen takanaan. Ja hän itki. Ei hän voinut kyynelvirralleen mitään, sillä saihan hän vihdoin olla Jeesuken lähellä. Eikä Jeesus ollut ajanut häntä pois. Hänen kyynelilleen oli varmaan kahtalaiset syyt: se ilo, että hän  nyt oli Jeesuksen luona, mutta myös se suru, mitä hänen oma elämänsä oli. Hänen kyyneleensä putoilivat Jeesuksen jaloille runsain mitoin. Nainen kuivasi niitä hiuksillaan. Hän ei huomannut, eikä olisi välittänytkään enää, mitä hänestä ajateltiin, ja millaisia katseita häneen luotiin. Samoja ihmetteleviä katseita sai Jeesuskin. Mutta nyt nainen teki läsnäolevien silmien edessä jotain vielä pöyristyttävämpää: suuteli Jeesuksen jalkoja!  Fariseuksen talossa katseltiin tuohtumuksen vallassa tätä julkeutta.  Nyt nainen alkoi sillä mukanaan tuodulla voiteella voidella Jeesuksen jalkoja. "Eipä tuo Jeesuskaan mitään sano. Uskomatonta! Mikä profeetta hän on, kun ei edes näytä tietävän, millainen nainen tuo on." Mutta Jeesus vastasi fariseuksen äänettömiin ajatuksiin korvin kuultavin sanoin, joissa oli fariseukselle ja muille kuulijoille ajattelemisen aihetta. Hän osoitti heille heidän rakkaudettomuutensa, vaikka he niin pitivät itseään tuota naista parempana. Naiselle Jeesus puolestaan sanoi: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Luuk. 7:48


Eipä olekaan ketään, jolle ei kannattaisi kuljettaa sitä tietoa Jeesuksen lähellä olemisesta. Olkoon sitten vaikka Siivo Syntinen tai Julki Jumalaton. Jostakin nainenkin sen tiedon oli saanut.

---
Tapahtumat löytyvät: Luuk. 7:36-50

Jeesuksella oli varmaan aikaa keskeyttää syömisensä, kun tunsi naisen olevan lähellään, ja tunsi kyyneleiden putoilevan jaloilleen. Uskon, että hän katsoi naista niin, että nainen uskalsi olla siinä hänen lähellään kaikkien katseltavana, ja jatkaa sitä, mitä oli tullut tekemään.