Kuinka puhut itsellesi? Niinkuin ystävälle, vai...?

Eilen oli Uusi Tie -lehdessä juttu, joka puhutteli minua. Sen otsikko jo teki sen: "Puhu itsellesi kuin ystävälle". Minä jouduin toteamaan, etten kylläkään puhu itselleni niin. Huomaan moittivani ja mollaavani itseäni aika usein. En kyllä puhuisi ystävälle yhtä rumasti kuin itselleni. Ja kun lohdutan ja rohkaisen itseäni, se on jonkun muun sanoja, vaikka Raamatusta tai jostain muusta kirjasta. Mikä on ihan hyvä. Mutta että itse itselleni sanoisin jotain kaunista ja hyvää... ihan outo ajatus. Mutta varsin varteenotettava.

Lehden jutussa oli alkutekstissä, että "Ihmisen mielessä käy jatkuva dialogi ja  se on niin automaattista, ettei sitä aina edes huomaa. Mutta se miten itselleeen puhuu, kantaa kauas. Aiheen äärellä onkin hyvä pysähtyä ja tehdä tarvittaessa korjausliikkeitä."

Ja jatkona siihen: "Tiedätkö, miten puhut itsellesi? Miten kommentoit ulkonäköäsi, arvioit suoriutumistasi töissä tai sitä miten suoriudut ihmissuhteissasi?" Ja sitten kehotettiin kirjoittamaan sisäinen puheemme ylös tai puhumaan se ääneen. Ja sanotiin, että se voi olla "aika vavahduttava kokemus".  "Silloin voi huomata, että puhuu itselleen kovin eri  sävyyn kuin puhuisi ystävälleen, sanoo pääkaupunkiseudulla toimiva sielunhoitoterapeutti Tiina Välimäki." Monen sisäinen puhe on kuulemma "ankaraa ja täynnä vaatimuksia". Sitä kun ei mikään sensuroi.

Minulle tuo juttu antoi ajattelemisen aihetta. Jutun oli kirjoittanut Mari Turunen.

Olisin mieluusti laittanut linkin kyseiseen juttuun, mutta sen näkee kokonaan vain verkkolehdestä. Vain alkuteksti näkyy kaikille. Meille tulee paperinen lehti. Tästä linkistä pääsee tilaamaan paperisen lehden kuukauden ajaksi ilmaiseksi. Ja tietysti tilata lehden muutoinkin.

Tästä linkistä voi tutustua verkkolehteen ilmaiseksi. Ja samalla sivulla on myös saatavilla verkkolehden vuoden lukuoikeus puoleen hintaan. Ja verkkolehteen voi ostaa myös vaikka vain viikonkin lukuoikeuden.

Entä jos tänään sanoisi itselleen: "Hyvä minä. Minä Jumalalle rakas!" Kuvastakoon tämä allaoleva kuvakin sitä samaa asiaa. Jumalakin on  taatusti "ottanut meidät kainaloonsa", koska rakastaa meitä!