Vieläkin sitä katsomista... Ja mikä keskustelu voitaisiin kuulla.

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu." Ps. 34:6

Siinä saa ansioton iloita toisen töistä: Jeesuksen - joka meidän puolestamme kaikki täytti.

"Se on täytetty" - huusi Hän, itse Jumalan Poika ristillä, meidän Lunastajamme.

Mikä keskustelu voitaisiin kuulla... Kuin matkalaukkuja hakemassa

- Lunastatko tämän kamalaan kuntoon menneen, ihan pilalle menneen omaisuutesi täältä? On tässä joku parempikin mukana, mutta mitä näitten kanssa tehdään? Aika kallis säilytysmaksukin niin pitkältä ajalta?

- Tietysti maksan sen säilytysmaksun niistä kaikista! Niissä on mun omaisuuttani kaikissa, enkä halua mitään niistä kadottaa. Anna tänne vaan kaikki, olkoon minkä näköistä laukkua tahansa. Ja ei näitä missään vaiheessa oltu unohdettu tännne. Koko ajan mielessä ollut, että ne pitää täältä saada.

Katsomalla siihen ripustettuun...

Vanhan Testamentin aikana kävi kerran niin, että Israelin kansan vaelluksella (takaisin kotimaahansa Egyptistä Jumalan lupauksen mukaan), käärmeet aiheuttivat heidän leirissään paljon tuhoa. Herra Jumala oli sallinut sen tapahtua. MUTTA SITTEN Hän valmisti avun sairaille: Jokainen, joka vain katsoi tangon päähän ripustettuun käärmeeseen, parani.

Se oli varmaan esikuva siitä, mitä Jeesus tuli myöhemmin tekemään. Hänet "tehtiin synniksi" ("Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21 sekä "Kristus on lunastanut meidän lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu". Gal. 3:13) ja ripustettiin ristille, meidän vuoksemme. Häneen "katsomalla" - se on jo avunpyyntö ja uskoa Häneen -  saamme parantua synnistä, pelastumme synnin puremista. Ja niitähän on meillä kaikilla... Minäkin itsessäni ne tunnen. Mutta "... niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa..." Samalla lailla on meille tarjolla pelastus, apu, syntien anteeksiantamus, taivas!

"Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän." Joh. 3:14  Jeesuksen sanoja (v. -38)

---

Kts. viitteet:

4. Moos. 21:9: Mooses tekee vaski- eli pronssikäärmeen 

Joh. 8:28:  "... kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan..." Jeesus puhuu

Joh. 12:32:  "kun minut ylennetään, vedän..." Jeesus puhuu

4. Moos. 21:4-9: Pronssi- eli vaskikäärmeen tapaus.

Jakeesta 9: "...kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon."

VAIN KATSOIVAT...  ja siinä tapahtui ihme. Niin mekin saamme katsoa: Jeesukseen...  Hän tietää kipumme, kaiken hätämme, kaiken syntimme. 

Vielä tuli mieleeni tapaus, jonka tänä aamuna luin. Siinä tuotiin sairasta Jeesuksen luokse. Ystävät toivat hänet, ja laskivat Jeesuksen eteen. Ihan ensiksi Jeesus sanoi sairaalle: "Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Ja sen jälkeen paransi miehen:

"Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. 

Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi.

Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."

Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, jotka sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette?" Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." Markus 4:1-12 KR-92

 

 

Arkista

En ole pitkään aikaan tainnut kertoa oikein mitään arjestamme. Omasta näkökulmasta katsoen, ei siinä paljon olekaan kerrottavaa, mutta sille joka jotain edes siitäkin haluaisi tietää, voi sekin vähä olla kiinnostavaa - kenties.

Jos joku meiltä kysyy, että mitä meille kuuluu; on vastaus yleensä jotain tämänkaltaista: "No mitäs tässä." Tai "Ihan hyvää." Mutta sehän on lopulta samaa kastia kuin hyvää päivää. Se arkitodellisuus jää piiloon. 

Olen ollut tyytyväinen, että ollaan päästy jo tänne asti syksyssä. Selvittiin lokakuusta, joka tuntuu aina kesän jälkeen vaikealta ajatella etukäteen: sateista, harmaata, pimeää. Eipä kauheasti satanut. Se mielikuva ei oikein täyttynyt, onneksi. Pimeässäkään ei ole tarvinnut kävellä, kun autolla on nyt kuljetettu yhtä pysäkille. Se alkoi siitä karhun näkemisestä. No nyt on karhut nukkumassa varmaan, mutta susista uutisoidaan jatkuvasti. Joten vaara vaan toisen niminen. Olihan niitä varmasti aiemminkin, mutta nyt se on tullut entistä todemmaksi; tarkoitan näkyvmmäksi niiden läsnäolo. 

Ja nyt on tullut talvi, lunta ja pakkasia. Toden sanoakseni jonkunlaisella pelolla ajattelen taas selviämistä talvesta. Kun on pakko kuitenkin kulkeakin... ei voi vain linnoittautua sisälle odottelemaan kevättä. Kauppaan voisi lähteä milloin sen parhaaksi itse katsoo, mutta koulu aina koulu, ja pakko aikataulun mukaan, on keli ja lämpötila mitä tahansa. Mutta onko auto kunnossa? Onko tie kunnossa? Yms.

Eihän niitä kaikkia asioita tietysti etukäteen hyödytä murehtia, mutta ei ne mielestä välttämättä pois pysy käskemälläkään. Sitten on mukana myös muut mieleen pyrkivät asiat; terveys, laskut ja rahat. Sellaisia kestoaiheita. 

Ilopillerikin on: pieni ihminen, lapsenlapsi, joka lähes päivittäin saadaan videopuhelussa nähdä omissa arkitouhuissaan. 

Minulla on ollut työkokeilu sovittuna täksi kuukaudeksi. Olin maanantaisin kirppiksellä silittämässä, ym. tekemässä, ja perjantantait oli kirppiksen töitä kotona. Oli joku korjaushommakin, mutta enemmän erinäistä setvimistä. Joista joistakin oli hieman huviksikin: esimerkiksi nappeja on monen kilon kassi tuossa selkäni takana. Niitä olen setvinut useana päivänä. Niitä normaalisti pussitetaan pieniin pusseihin, mutta yhtenä päivänä kokeilin vähän erilaista niiden kanssa, kun osui silmiin tyhjä konvehtirasia.

Tältä se näytti tekeillä ollessaan.

Tässä valmiina.

En tiedä oliko tuosta nappisatsista mitään hyötyä nyt tuolleen laitettuna, mutta minä itse kyllä halusin silmäniloa niiden monien nappien kauneudesta!

---

Jatkan vielä vähän. Nyt on talvi tosiaan alkanut. Aura kävi ekan kerran pihassa nyt ja itse saadaan myös lumitöihin ruveta.

Niitä granaattiomenia oli siinä...

Useille onkin varmaan erilaiset eksoottiset hedelmät olleet jo kauan tuttuja, mm. granaattiomenat. Minä vasta nyt käytännössä olen tehnyt tuttavuutta niiden kanssa. Vaikka niiden nimi on ollut tuttu jo kauan, ihan Raamatun teksteistä tutuksi tullut. Mutta silloin kun ei käytännössä tiennyt miltä ne oikein näyttävät, niin ne kuvitteli jokseenkin tavallisten omenien kaltaisiksi. 

Tytär perheineen toi meille granaattiomenia jokin aika sitten. Ja tänä aamuna törmäsin niihin lukiessani:

"Viiden kyynärän korkuiset pylväänpäät olivat nekin pronssia, pronssia olivat myös pylväänpäitä yltympäri kiertävät köynnökset ja granaattiomenat. Pylväät olivat samanlaiset, aina köynnöksiä ja granaattiomenoita myöten. Kummankin  pylvään päässä köynnöskoristelun päällä oli kaikkiaan sata granaattiomenaa, joista yhdeksänkymmentäkuusi riippui yli köynnöksen." Jeremia 52:22-23  KR-92

Tuli taas mieleen juttu, johon tämä liittyi. Valtavat pylväät oli kuljetettu kaupungista toiseen hyvin kauas: Jerusalemista Babyloniin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/08/kun-mittakaavaa-sain-omasta-kodista.html

Niistä poisviedyistä pylväistä oli saatu ihailla niitä pronssisia köynnös- ja granaattiomenakoristeluja. Lienevätköhän olleet oikean granaattiomenan kokoa vai miten lie, mutta tuskin pienemmän kokoisia ainakaan - niin ajattelen - jotta näkyivät hyvin korkeiden pylväiden päistä. 

Mutta sitten näihin meillä olleisiin syötäviin. Ensin kului hyvä tovi, että rupesin kokeilemaan sitä niiden syömätouhua:)  Olin netistä jotain lukenut asiasta, mutta toimintatavoissa siinä asiassa on melkoisesti vaihtelua. Joku tykkää juoda sen mehun, joku toinen taas  syödä niitä siemeniä. 

Mutta niihin käsiksi pääseminen voi olla sotkuista puuhaa, jos on yhtä taitamaton kuin minä ekalla kerralla, kun en ollut kysynyt viisaammilta neuvoa. Ekalla kerralla tiskipöytä oli kuin sodan jäljiltä mehun valuessa halkaistusta hedelmästä, josta yritin lusikalla kaivella siemeniä. Enkä ollut alkuun kovin innostunut muutenkaan niistä.

Kyselin sitten neuvoja. Sitä hedelmän sisällä, siementen ympärillä olevaa valkoista kalvoa ei syödä, sitä vältetään, ihan vain sen takia, että on kuulemma pahanmakuinen. Jos haluaa mehua, voi tehdä niinkin, että käärii hedelmän vaikka kelmuun ensin ja painelee sitten pöytää vasten hedelmää, että mehu irtoaa. Sitten vaikka reikä kylkeen, että saa mehun. Siemenet taas voi  nyppiä halkaistusta, ja paloitellusta hedelmästä ihan sormin. The Chosen -sarjakin toi vinkkejä, kun Jeesuksen opetuslapset yhdessä kohtauksessa pohtivat sen syömisen tapoja:) Siinäkin oli erilaisia näkemyksiä asiasta, mutta minä bongasin siitä sen, että lohkotaan niinkuin appelsiinin tapaan ja siitä sitten on helppo niistä paloista nyppiä sormin ne siemenet.

En tiedä, miksi nyt näin pitkästi tästäkin kirjoitin, mutta siinäpähän nyt on. Kun kerran blogiinsa saa kirjoittaa kuten haluaa.

Tässä vielä hedelmäkoriin "vangittuna" olleet granaattiomenat. Yksi minulla vielä on, mutta se lojuu pöydällä, ei enää tuossa "kaltereiden" takana:)

Vangittuna kuin se Juudan kuningas, joka pylväiden lailla Babyloniin vietiin Babylonin silloisen kuninkaan Nebukadnessarin luo. Mutta kun vankeutta oli kestänyt  36 vuotta:  "Kun Juudan kuningas oli ollut pakkosiirtolaisuudessa kolmekymmentäkuusi vuotta,  Babylonian kuningas Evil-Merodak armahti hänet ja vapautti hänet vankeudesta. Tämä tapahtui samana vuonna, jona Evil-Merodak oli tullut kuninkaaksi, sen vuoden kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä." Jeremia 52:31 KR-92

Jer. 52:31-34  KR-92

Ja siihen päättyikin Jeremian kirja. Hän oli vuosia ennustanut Babylonian valtaan joutumista, ja niin siinä myös kävi. Mutta ajat vaihtuivat ja uudet sukupolvet ja aikakaudetkin tulivat. Jumala näki, ja näkee - kaiken ennalta.

Siunausta sinun päivääsi❤️

Hyvä elokuva:)

Tänään katsoimme hyvän elokuvan, josta emme etukäteen tienneet mitään. Tarjolla oli muutamia vaihtoehtoja, mitä katsottaisiin. Ensimmäinen ei ollut sellainen, että olisimme välittäneet jatkaa sen katsomista, joten valittiin toinen; ja se oli hyvä!

 Elokuvan nimi oli: Saved by grace. 

Samannimisiä elokuvia ja sarjoja näyttää olevan muitakin, joten etsin tähän linkin, josta näkee minkänäköinen oli se meidän katsomamme kuva. 

https://www.imdb.com/title/tt4486728/ 

Ilmeisesti on useampikin paikka, josta elokuvaa voi katsoa.

Elokuvassa on poliisi, joka on surrut vaimoaan viisi vuotta. Hän aikoo päättää päivänsä, mutta päätyykin yllättäen kyytimään yhtä, ennestään itselleen tuntematonta ihmistä, joka selvästi kyytiä tarvitsee. Siitä alkaa yllättävä tapahtumasarja, joka sisälsi ainakin minua puhuttelevan "päivämäärien saarnan". Sillä ilmaisulla tarkoitan sitä, kun samalle päivälle sattuu tapahtumia, joita ei voi edeltäkäsin olettaa. Eilenhän juuri kerroin täällä blogissa omaan syntymäpäivääni sisältyvän erikoisen "sattumuksen": 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/11/61-vuotta-sittentapahtui-samana-paivana.html

Jumalalla on kaikki päivämäärät hallussaan:)

Olisiko kuin "kaunolla" kirjoitettu, mutta todellisuudesta irrallaan?

Aamun luetusta kohdasta* tuli jotain ajatuksia, joita vihkoon kirjoitin; vaihteeksi "kaunokirjoituksella". Joka kirjoitustapa tuli varmasti siitä nyt, kun eilen kirjoitin äidille kirjeen sillä lailla. Tänään tarkoitus postittaa se. Ja kaiketi hän saa sen vasta viikon päästä... Tässä nyt se tänä aamuna vihkoon kirjoittamani:

ME AJOITTAIN KYSELEMME: "MITÄ HYÖTYÄ ON SIITÄ, ... ETTÄ PALVELEMME HERRAA..."*

*Malakia 3:13-18 KR-92 (ajatuksia luetusta)

"Mitä hyötyä?" - me kyselemme, kun ajattelemme vain tätä nyt silmiimme näkyvää elämää täällä.

"Mitä hyötyä?"! Emmekö todella uskokaan; ota sitä todesta, että Jeesus tuli tänne, kuoli puolestamme, ja hankki meille ikuisen elämän taivaassa?

Eikö se merkitse meille mitään? Tyhjän veroinenko se Jeesuksen työ meille on?!

Emmekö pidäkään sitä minään? Mieluumminko vaihtaisimme sen mukavaan elämään täällä, ja ottaisimme sitten sen toisen vaihtoehdon taivaan sijasta?

Ei suinkaan niin! Eihän? Jeesus kuitenkin on todellinen!

---

Kirjoitin tämän lähinnä itselleni havahduttaaakseni itseni ymmärtämään ja muistamaan - kuka, ja millainen - Jeesus todella on. Arjen asioiden keskellä voi huomio olla paljolti vain siinä omassa arkitouhussa, mitä silmään näkyy. Mutta tässäkin kohtaa totean, että se eilenkin katsomamme sarja: The Chosen,  on ollut mainio muistuttaja:) Siinähän sitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa sitä omaa arkeaan elävät.

Siunausta sinulle joka kenties tätä luet! ❤️ Sinä olet rakas Jeesukselle...

Tänä aamuna yö ja päivä tervehtivät toisiaan näkyvällä tavalla, kun puiden välistä näkyi vielä täysi kuu, ja toisella suunnalla jo taivas punersi kauniisti, ilmoittaen päivän tuloa, auringon nousua.

🌅☀️

61 vuotta sitten...Tapahtui samana päivänä eri puolilla maata...

Sinä päivänä Pohjois-Karjalassa, Nurmeksessa; eräs isoisä istui kirjoituspöytänsä ääressä ja kirjoitti pientä saatelappusta laitettavaksi kirjaan*, jonka sitten lähettäisi eteläisessä Suomessa asuvalle tyttärensä perheelle. Tämä isoisä, ukki-nimitystä itsestään käyttävä, oli käynyt viikkoa aiemmin siellä matkalla, ja nyt oli kirjalähetys lähtemässä sinne etelään. Ukki toivoi, ettei  entinen kotiseutu unohtuisi.

Toisaalla Suomessa, samana päivänä Hämeessä; oli Kangasalla asuva nuori rouva nyt sairaalassa Tampereella, synnytyssaliin joutunut. Synnytti  esikoisensa iltapäivällä, mutta ei todellakaan kapaloinut vastasyntynyttä mihinkään, sillä hoitohenkilökunta kiikutti heiveröisen keskosen,  etuajassa syntyneen jonnekin. Miten lie nuori äiti kokemuksestaan toipunut?  Mutta vauva päätyi happikaappiin, ja häntä sai vain lasin takaa käydä kurkistelemassa. Vauvan vanhemmat saivat olla epätietoisuudessa, että onko vauvasta eläjäksi... Mutta oli siitä, (kun nyt tässä kerran kirjoittelee.:) Jouluaattona saivat vanhemmat vauvansa kotiin hakea.

No, oliko mitään yhteyttä näillä kahdella sen päivän tapahtumalla? Oli, mutta eipä tainnut olla vain sattumaa, vaan kuitenkin jotain suurempaa siinä kaikessa. Nimittäin, tänä marraskuun 14. päivänä, silloin 61 vuotta sitten, luotiin jo jonkinlainen yhteys, linkki, kahden toisistaan täysin tietämättömän suvun välille: Vauva joka  silloin syntyi, ja tässä nyt kirjoittaa omana  syntymäpäivänään, on perheineen asunut jo 25 vuotta tässä pohjoiskarjalaisessa mökissä, samaisen ukin aikoinaan hankkiman metsän keskellä. Mieheni kun on kyseisen ukin lapsenlapsi! Hän vietti lapsuutensa kesiä paljon Nurmeksessa🙂

Se isännän ukin lähettämä kirja oli: Karjalan vaaroilta. Pohjoiskarjalainen lukemisto. Se oli ilmestynyt 1963 Otavan kustantamana. Sen oli toimittanut O. I. Laine.

Sen vauvan jalanjälki 61 vuotta myöhemmin. Olin eilen astunut kylppärin puolella touhutessani johonkin märkään kohtaan, ja ajattelin vain kuivata sukkani noin... Sitten tuli kuva-ajatus, kun oli nämä jutunaiheet mielessä🙂

Eivät he mitään tienneet - olettivat vain!

"He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa taivaasta?" Joh. 6:42 KR-92

"... Isä, joka on minut lähettänyt..." Joh. 6:44 KR-92

"Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika?"  Ei ollut, vaikka he niin luulivat. Ei ollut myöskään kenestäkään muusta miehestä lähtöisin! Hänen isänsä ei ollut tästä maailmasta, vaan taivaasta - Jumala oli hänen Isänsä. Hän oli lähettänyt oman Poikansa - Jeesuksen - ihmiseksi tänne. Meidän vuoksemme... meidän luoksemme.

Jeesuksen todellinen Isä, oli järjestänyt kaiken hyvin. Jeesus, sai alkunsa "ennen heidän yhteenmenoaan", eli ennen kuin Joosef ja Maria muuttivat yhteen, eli alkoivat avioelämää viettää. Asiaa tuntemattomat luulivat Joosefin pojaksi, mutta asian oikean laidan tiesivät hyvin asianosaiset JUMALA, MARIA, JOOSEF.

Maailman silmissä Jeesus oli kirjattu Joosefin pojaksi. Niin oli todellinen Isä nähnyt hyväksi asian järjestää. Jeesus sai isäkseen oikeamielisen*;  "hurskaan", "lakia kunnioittavan"miehen! Joosef ei olisi voinut tilanteeseen muuten suostuakaan, ellei Jumala itse, enkelinsä välityksellä olisi ilmoittanut, että lapsi on saanut alkunsa taivaallisesta! Joosefhan ei itse ensin ollut uskonut Mariaa, joten asia ilmoitettiin hänelle Korkeimmalta taholta!

Mutta jos Jumala olisi etukäteen kysynyt Joosefilta, että mitä mieltä hän tällaisesta järjestelystä olisi, Joosef olisi pitänyt sitä suurena kunniana itselleeen - varmaankin liian suurena - mutta suostunut silti; sillä tiesihän hän jo entuudestaan, mitä ennustukset tulevasta Messiaasta olivat sanoneet entisaikojen profeeetan suulla: "neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan". Joosefkin oli sen monta kertaa lukenut, mutta ei voinut mitenkään ajatella, että sen pojan kasvatusisän osa olisi hänelle varattu!

---

**"hurskas", "lakia kunnioittava" kuten, v. -38 ja v.  -92, suomalaiset Raamatun  käännökset sanovat.

Kirjeessä Tiitukselle, jakeissa 1:7-8 varsinkin, Paavali sanoittaa, millainen on hyvä seurakunnan vanhin, niin niitä ominaisuuksia voisi ainakin kuvitella olleen myös Joosefissa. Sitä kaikkea Joosef  varmasti myös oli; mm. myös oikeamielinen, joka sana minulle tekstiä kirjoittaessa mieleen tuli. Hän halusi tehdä oikein, ja samalla pitää myös huolta, ettei Marialle aiheutuisi vakavia seurauksia ilmenneestä raskaudesta, josta Joosef ei ennen enkelin antamaa ilmoitusta tiennyt, että Marian kertoma asia oli oikein.

Uskovia!

Jeesuksen ollessa maan päällä, oli hänellä monenlaisia seuraajia, opetuslapsia. Joistakin sen varmaan näki, havaitsi jo ns. päältä; heidän käytöksestään ja puheistaan. Ja siitä tietysti, että kirjaimellisesti Jeesusta seurasivat. He varmaan myös aika-ajoin sanoina toivat esiin  uskonsa Jeesukseen ja hänen tekoihina, sillä näkiväthän he paljon ihmeellisiä asioita - Jumalan suuria tekoja.

Mutta sitten oli niitä muita. Niitä, jotka eivät itse kulkeneet Jeesuksen opetuslasten joukossa, eivät ehkä liiemmin siitä puhuneetkaan, ainakaan alkuun; mutta jotka toivat uskonsa julki toisella tavoin; tulemalla Jeesuksen luo hätänsä kanssa. Tai jopa niin, että eivät itse tulleet tai pyytäneet  Jeesusta tulemaan luokseen, vaan lähettivät jonkun toisen pyytämään apua, uskoen Jeesuksen kykenevän auttamaan heitä etäältäkin. He eivät kokeneet itseään sen arvoisiksi, että olisivat voineet pyytää Jeesusta tulemaan heidän kotiinsa. He osoittivat uskonsa avunpyyntönsä kuitenkin esittämällä. Ja oli niin, että joidenkin itsensä arvottomaksi kokevien uskoa Jeesus ääneen ihmeteli. Alla muutama Jeesuksen luo tullut  - ja avun saanut.

Kanaanilainen nainen, jolla oli sairas tytär. Hänelle Jeesus sanoi: "... suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve." Matt. 15:28

Sadanpäämiehelle, joka tuli pyytämään apua sairaalle palvelijalleen: "... en ole kenelläkään  Israelissa löytänyt näin suurta uskoa." Matt. 8:10 Sadanpäämies oli sanonut itsestään, ettei hän olisi sen arvoinen, että Jeesus tulisi hänen kotiinsa; vaan riittäisi Jeesukselta lausuttu sana!

Synagoogan esimies tuli pyytämään apua kuolemassa olevalle tyttärelleen: Luuk.8:41 Hänelle Jeesus sanoi: "... Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee." Tyttö ehti kuolla, mutta virkosi elämään, kun Jeesus käski hänen nousta!

Verenvuotoa sairastanut nainen tuli peloissaan salaa koskettamaan takaapäin Jeesuksen viitan tupsua ja parantui: "..."Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhassa." Luuk. 8:43

---

Olemme nyt useina iltoina katselleet sarjaa nimeltä The Chosen. Pidän sarjasta kovasti, sillä se kuvaa sitä, millä tavoin saattoivat Jeesus ja hänen opetuslapsensa sitä omaa arkeaan elää. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Chosen

Hyvää alkanutta viikkoa sinulle❤️

Kuva illan kävelystä aiheensa saaneena

Oli niin kaunista, kuin olisi taidenäyttelyssä ollut, kun juuri auringon laskiessa lähdin ulos. En osannut ulos lähtiessä odottaa sitä sellaista kauneutta jota näin, sillä se oli tuolla alempana lähistöllä, jossa on avoimempaa. Niinpä annoin mielessäni tälle kuvalle samanlaisen nimen, joka on yhdellä kirjallakin: Avoimen taivaan alla. Siltä minustakin tuntui, kun siellä lähistön tiellä olin ja sitä taivasta ihailin. Niiltä kohdin juuri kesän alussa kaaadettiin toiselta puolen tietä puita. Ja toiselta puolen oli kaadettu vuosia aiemmin. Vaikka metsän puiden kaadot ei aina miellytä, on siinä joskus sellainenkin hyvä puoli, että valo - ja se avoin taivas tulee näkyviin.

"Kultainen maljakko" tai "lampunkupu"...?

Tämä on hömppähomma. Minulla on pitkään ollut hinku, että pitäisi joku valo"taideteos"  tehdä. Siis sellainen, kun kertyy kaikenlaisia muoveja, jotka voisi näyttää kivalta valaistuna jollain valoketjulla, vaikkapa paristokäyttöisellä. Minulla on ollut aina välillä talteenotettuna jotain sellaiseen touhuun sopivaa. Mutta kun ei ole tullut tehtyä mitään, niin poishan ne on pistetty aina välillä. Eihän kierrätyskorikaan aina ei vedä... Meillä on siis kerätty kierrätykseen menevät muovit ja kartongit sitä varten keittiössä olevaan pyykkikoriin. Idea pyykkikorista oli pojalta saatu vinkki, johon en aikoinaan heti innostunut. Mutta sitten kun tuo korihomma lopulta otettiin käyttöön, on se ollut hyvä👍 Se ei vie kauheasti tilaa, se on kevyt siirrelläkin, se on ilmava, ja sinne mahtuu:)  Mutta nyt tämä yksi eilisen pikakokeilu, jonka ainekset kuuluisivat siis oikeasti tuon korin sisällöksi: kirkas, tyhjä sitruunateepurkki, ja sen ympärille teipattu tyhjenneen konvehtirasian kullanvärinen muovi; josta siis se nurja puoli päällä. Vähän aikaa tämä varmaan lojuu näkyvillä, mutta pian päätyy lajitovereidensa kanssa samaan lootaan:)

---

Mutta tästä pääsee halutessaan lukemaan tämän aamun toisen  juttuni, jossa on hieman joistakin vanhoista leluistani, mm.):

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/11/tarkoitettu-haviamaan-kayttamisen-kautta.html

Varmaan sai vähän aihetta eilisillan elokuvastakin...

...tämä vihkoon, ja sitten toiseen blogiini kirjoitettu teksti. Otin tämän nyt tähän kahtena kuvana, mutta jutun lopussa on myös linkki, jos joku haluaa sitä kautta lukea.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/11/meidan-isa.html