Sinä päivänä Pohjois-Karjalassa, Nurmeksessa; eräs isoisä istui kirjoituspöytänsä ääressä ja kirjoitti pientä saatelappusta laitettavaksi kirjaan*, jonka sitten lähettäisi eteläisessä Suomessa asuvalle tyttärensä perheelle. Tämä isoisä, ukki-nimitystä itsestään käyttävä, oli käynyt viikkoa aiemmin siellä matkalla, ja nyt oli kirjalähetys lähtemässä sinne etelään. Ukki toivoi, ettei entinen kotiseutu unohtuisi.
Toisaalla Suomessa, samana päivänä Hämeessä; oli Kangasalla asuva nuori rouva nyt sairaalassa Tampereella, synnytyssaliin joutunut. Synnytti esikoisensa iltapäivällä, mutta ei todellakaan kapaloinut vastasyntynyttä mihinkään, sillä hoitohenkilökunta kiikutti heiveröisen keskosen, etuajassa syntyneen jonnekin. Miten lie nuori äiti kokemuksestaan toipunut? Mutta vauva päätyi happikaappiin, ja häntä sai vain lasin takaa käydä kurkistelemassa. Vauvan vanhemmat saivat olla epätietoisuudessa, että onko vauvasta eläjäksi... Mutta oli siitä, (kun nyt tässä kerran kirjoittelee.:) Jouluaattona saivat vanhemmat vauvansa kotiin hakea.
No, oliko mitään yhteyttä näillä kahdella sen päivän tapahtumalla? Oli, mutta eipä tainnut olla vain sattumaa, vaan kuitenkin jotain suurempaa siinä kaikessa. Nimittäin, tänä marraskuun 14. päivänä, silloin 61 vuotta sitten, luotiin jo jonkinlainen yhteys, linkki, kahden toisistaan täysin tietämättömän suvun välille: Vauva joka silloin syntyi, ja tässä nyt kirjoittaa omana syntymäpäivänään, on perheineen asunut jo 25 vuotta tässä pohjoiskarjalaisessa mökissä, samaisen ukin aikoinaan hankkiman metsän keskellä. Mieheni kun on kyseisen ukin lapsenlapsi! Hän vietti lapsuutensa kesiä paljon Nurmeksessa🙂
Se isännän ukin lähettämä kirja oli: Karjalan vaaroilta. Pohjoiskarjalainen lukemisto. Se oli ilmestynyt 1963 Otavan kustantamana. Sen oli toimittanut O. I. Laine.
Sen vauvan jalanjälki 61 vuotta myöhemmin. Olin eilen astunut kylppärin puolella touhutessani johonkin märkään kohtaan, ja ajattelin vain kuivata sukkani noin... Sitten tuli kuva-ajatus, kun oli nämä jutunaiheet mielessä🙂
Onhan merkittävä tapahtuma, uskomaton tarina kyllä. Paljon Onnea!
VastaaPoistaOlin tuolloin 5 vuotias ja kohta täyttäisin 6 vuotta. En paljoa muista siitä ajasta, mutta meillä oli televisio. Ensimmäisiä muistoja onkin J.F. Kennedyn salamurhan tapahtumat. Siitä vuoden päästä olisinkin jo koululainen.
Jotenkin minusta tuntuu, että meilläkin oli tuo kirja lapsuudessani. Mutta muuttojen yhteydessä siitä on luovuttu.
Kiitos Emilie❤️ Sinulla onkin sitten vähän paremmin muistikuvia siltä marraskuulta, kun olit maailmaa muutaman vuoden kauemmin katsellut:) Tosiaan, se Kennedyn juttuhan oli siinä tienoilla myös. Tuo isoisän lähettämä kirja on punaisella kangaspintaisella kannella, mutta sitten meillä on jostain muualta sama kirja, jossain on värikuvallinen kansi. Kuitenkin molemmat samana vuonna painettu. On näköjään tehty erilaisia painoksia. Ja sitähän en tiedä, onko siinä toisessa kirjassa kenties ollut vaikka paperikannet päällä alunperin.
PoistaOlipa se hauska yhteensattuma, että tulevan miehesi ukki kirjoitti tuota juuri kun hänen lapsenlapsensa tuleva vaimo syntyi 😊 Ja jalanjälkesi on selvästi kasvanut 61 vuodessa 😊 Paljon onnea syntymäpäiväsi johdosta! ❤️ Minä olen 9 v. nuorempi.
VastaaPoistaJuu, se on minua suuresti huvittanut että tällaiset yhteensattumukset on tälle päivämäärälle olemassa😊 Kiitos onnitteluista☀️Sinä sitten vähän perässä tulet iän puolesta❤️
Poista