lauantai 16. marraskuuta 2024

Niitä granaattiomenia oli siinä...

Useille onkin varmaan erilaiset eksoottiset hedelmät olleet jo kauan tuttuja, mm. granaattiomenat. Minä vasta nyt käytännössä olen tehnyt tuttavuutta niiden kanssa. Vaikka niiden nimi on ollut tuttu jo kauan, ihan Raamatun teksteistä tutuksi tullut. Mutta silloin kun ei käytännössä tiennyt miltä ne oikein näyttävät, niin ne kuvitteli jokseenkin tavallisten omenien kaltaisiksi. 



Tytär perheineen toi meille granaattiomenia jokin aika sitten. Ja tänä aamuna törmäsin niihin lukiessani:

"Viiden kyynärän korkuiset pylväänpäät olivat nekin pronssia, pronssia olivat myös pylväänpäitä yltympäri kiertävät köynnökset ja granaattiomenat. Pylväät olivat samanlaiset, aina köynnöksiä ja granaattiomenoita myöten. Kummankin  pylvään päässä köynnöskoristelun päällä oli kaikkiaan sata granaattiomenaa, joista yhdeksänkymmentäkuusi riippui yli köynnöksen." Jeremia 52:22-23  KR-92

Tuli taas mieleen juttu, johon tämä liittyi. Valtavat pylväät oli kuljetettu kaupungista toiseen hyvin kauas: Jerusalemista Babyloniin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/08/kun-mittakaavaa-sain-omasta-kodista.html

Niistä poisviedyistä pylväistä oli saatu ihailla niitä pronssisia köynnös- ja granaattiomenakoristeluja. Lienevätköhän olleet oikean granaattiomenan kokoa vai miten lie, mutta tuskin pienemmän kokoisia ainakaan - niin ajattelen - jotta näkyivät hyvin korkeiden pylväiden päistä. 

Mutta sitten näihin meillä olleisiin syötäviin. Ensin kului hyvä tovi, että rupesin kokeilemaan sitä niiden syömätouhua:)  Olin netistä jotain lukenut asiasta, mutta toimintatavoissa siinä asiassa on melkoisesti vaihtelua. Joku tykkää juoda sen mehun, joku toinen taas  syödä niitä siemeniä. 

Mutta niihin käsiksi pääseminen voi olla sotkuista puuhaa, jos on yhtä taitamaton kuin minä ekalla kerralla, kun en ollut kysynyt viisaammilta neuvoa. Ekalla kerralla tiskipöytä oli kuin sodan jäljiltä mehun valuessa halkaistusta hedelmästä, josta yritin lusikalla kaivella siemeniä. Enkä ollut alkuun kovin innostunut muutenkaan niistä.

Kyselin sitten neuvoja. Sitä hedelmän sisällä, siementen ympärillä olevaa valkoista kalvoa ei syödä, sitä vältetään, ihan vain sen takia, että on kuulemma pahanmakuinen. Jos haluaa mehua, voi tehdä niinkin, että käärii hedelmän vaikka kelmuun ensin ja painelee sitten pöytää vasten hedelmää, että mehu irtoaa. Sitten vaikka reikä kylkeen, että saa mehun. Siemenet taas voi  nyppiä halkaistusta, ja paloitellusta hedelmästä ihan sormin. The Chosen -sarjakin toi vinkkejä, kun Jeesuksen opetuslapset yhdessä kohtauksessa pohtivat sen syömisen tapoja:) Siinäkin oli erilaisia näkemyksiä asiasta, mutta minä bongasin siitä sen, että lohkotaan niinkuin appelsiinin tapaan ja siitä sitten on helppo niistä paloista nyppiä sormin ne siemenet.



En tiedä, miksi nyt näin pitkästi tästäkin kirjoitin, mutta siinäpähän nyt on. Kun kerran blogiinsa saa kirjoittaa kuten haluaa.

Tässä vielä hedelmäkoriin "vangittuna" olleet granaattiomenat. Yksi minulla vielä on, mutta se lojuu pöydällä, ei enää tuossa "kaltereiden" takana:)



Vangittuna kuin se Juudan kuningas, joka pylväiden lailla Babyloniin vietiin Babylonin silloisen kuninkaan Nebukadnessarin luo. Mutta kun vankeutta oli kestänyt  36 vuotta:  "Kun Juudan kuningas oli ollut pakkosiirtolaisuudessa kolmekymmentäkuusi vuotta,  Babylonian kuningas Evil-Merodak armahti hänet ja vapautti hänet vankeudesta. Tämä tapahtui samana vuonna, jona Evil-Merodak oli tullut kuninkaaksi, sen vuoden kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä." Jeremia 52:31 KR-92


Jer. 52:31-34  KR-92

Ja siihen päättyikin Jeremian kirja. Hän oli vuosia ennustanut Babylonian valtaan joutumista, ja niin siinä myös kävi. Mutta ajat vaihtuivat ja uudet sukupolvet ja aikakaudetkin tulivat. Jumala näki, ja näkee - kaiken ennalta.

Siunausta sinun päivääsi❤️



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti