En ole pitkään aikaan tainnut kertoa oikein mitään arjestamme. Omasta näkökulmasta katsoen, ei siinä paljon olekaan kerrottavaa, mutta sille joka jotain edes siitäkin haluaisi tietää, voi sekin vähä olla kiinnostavaa - kenties.
Jos joku meiltä kysyy, että mitä meille kuuluu; on vastaus yleensä jotain tämänkaltaista: "No mitäs tässä." Tai "Ihan hyvää." Mutta sehän on lopulta samaa kastia kuin hyvää päivää. Se arkitodellisuus jää piiloon.
Olen ollut tyytyväinen, että ollaan päästy jo tänne asti syksyssä. Selvittiin lokakuusta, joka tuntuu aina kesän jälkeen vaikealta ajatella etukäteen: sateista, harmaata, pimeää. Eipä kauheasti satanut. Se mielikuva ei oikein täyttynyt, onneksi. Pimeässäkään ei ole tarvinnut kävellä, kun autolla on nyt kuljetettu yhtä pysäkille. Se alkoi siitä karhun näkemisestä. No nyt on karhut nukkumassa varmaan, mutta susista uutisoidaan jatkuvasti. Joten vaara vaan toisen niminen. Olihan niitä varmasti aiemminkin, mutta nyt se on tullut entistä todemmaksi; tarkoitan näkyvmmäksi niiden läsnäolo.
Ja nyt on tullut talvi, lunta ja pakkasia. Toden sanoakseni jonkunlaisella pelolla ajattelen taas selviämistä talvesta. Kun on pakko kuitenkin kulkeakin... ei voi vain linnoittautua sisälle odottelemaan kevättä. Kauppaan voisi lähteä milloin sen parhaaksi itse katsoo, mutta koulu aina koulu, ja pakko aikataulun mukaan, on keli ja lämpötila mitä tahansa. Mutta onko auto kunnossa? Onko tie kunnossa? Yms.
Eihän niitä kaikkia asioita tietysti etukäteen hyödytä murehtia, mutta ei ne mielestä välttämättä pois pysy käskemälläkään. Sitten on mukana myös muut mieleen pyrkivät asiat; terveys, laskut ja rahat. Sellaisia kestoaiheita.
Ilopillerikin on: pieni ihminen, lapsenlapsi, joka lähes päivittäin saadaan videopuhelussa nähdä omissa arkitouhuissaan.
Minulla on ollut työkokeilu sovittuna täksi kuukaudeksi. Olin maanantaisin kirppiksellä silittämässä, ym. tekemässä, ja perjantantait oli kirppiksen töitä kotona. Oli joku korjaushommakin, mutta enemmän erinäistä setvimistä. Joista joistakin oli hieman huviksikin: esimerkiksi nappeja on monen kilon kassi tuossa selkäni takana. Niitä olen setvinut useana päivänä. Niitä normaalisti pussitetaan pieniin pusseihin, mutta yhtenä päivänä kokeilin vähän erilaista niiden kanssa, kun osui silmiin tyhjä konvehtirasia.
En tiedä oliko tuosta nappisatsista mitään hyötyä nyt tuolleen laitettuna, mutta minä itse kyllä halusin silmäniloa niiden monien nappien kauneudesta!
---
Jatkan vielä vähän. Nyt on talvi tosiaan alkanut. Aura kävi ekan kerran pihassa nyt ja itse saadaan myös lumitöihin ruveta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti