En ole pitkään aikaan tainnut kertoa oikein mitään arjestamme. Omasta näkökulmasta katsoen, ei siinä paljon olekaan kerrottavaa, mutta sille joka jotain edes siitäkin haluaisi tietää, voi sekin vähä olla kiinnostavaa - kenties.
Jos joku meiltä kysyy, että mitä meille kuuluu; on vastaus yleensä jotain tämänkaltaista: "No mitäs tässä." Tai "Ihan hyvää." Mutta sehän on lopulta samaa kastia kuin hyvää päivää. Se arkitodellisuus jää piiloon.
Olen ollut tyytyväinen, että ollaan päästy jo tänne asti syksyssä. Selvittiin lokakuusta, joka tuntuu aina kesän jälkeen vaikealta ajatella etukäteen: sateista, harmaata, pimeää. Eipä kauheasti satanut. Se mielikuva ei oikein täyttynyt, onneksi. Pimeässäkään ei ole tarvinnut kävellä, kun autolla on nyt kuljetettu yhtä pysäkille. Se alkoi siitä karhun näkemisestä. No nyt on karhut nukkumassa varmaan, mutta susista uutisoidaan jatkuvasti. Joten vaara vaan toisen niminen. Olihan niitä varmasti aiemminkin, mutta nyt se on tullut entistä todemmaksi; tarkoitan näkyvmmäksi niiden läsnäolo.
Ja nyt on tullut talvi, lunta ja pakkasia. Toden sanoakseni jonkunlaisella pelolla ajattelen taas selviämistä talvesta. Kun on pakko kuitenkin kulkeakin... ei voi vain linnoittautua sisälle odottelemaan kevättä. Kauppaan voisi lähteä milloin sen parhaaksi itse katsoo, mutta koulu aina koulu, ja pakko aikataulun mukaan, on keli ja lämpötila mitä tahansa. Mutta onko auto kunnossa? Onko tie kunnossa? Yms.
Eihän niitä kaikkia asioita tietysti etukäteen hyödytä murehtia, mutta ei ne mielestä välttämättä pois pysy käskemälläkään. Sitten on mukana myös muut mieleen pyrkivät asiat; terveys, laskut ja rahat. Sellaisia kestoaiheita.
Ilopillerikin on: pieni ihminen, lapsenlapsi, joka lähes päivittäin saadaan videopuhelussa nähdä omissa arkitouhuissaan.
Minulla on ollut työkokeilu sovittuna täksi kuukaudeksi. Olin maanantaisin kirppiksellä silittämässä, ym. tekemässä, ja perjantantait oli kirppiksen töitä kotona. Oli joku korjaushommakin, mutta enemmän erinäistä setvimistä. Joista joistakin oli hieman huviksikin: esimerkiksi nappeja on monen kilon kassi tuossa selkäni takana. Niitä olen setvinut useana päivänä. Niitä normaalisti pussitetaan pieniin pusseihin, mutta yhtenä päivänä kokeilin vähän erilaista niiden kanssa, kun osui silmiin tyhjä konvehtirasia.
En tiedä oliko tuosta nappisatsista mitään hyötyä nyt tuolleen laitettuna, mutta minä itse kyllä halusin silmäniloa niiden monien nappien kauneudesta!
---
Jatkan vielä vähän. Nyt on talvi tosiaan alkanut. Aura kävi ekan kerran pihassa nyt ja itse saadaan myös lumitöihin ruveta.
KAUNIS ON TUO TALVIMAISEMA SIELLÄ, TÄÄLLÄ SE ON AINA SOHJOA JOULUUN ASTI, KUN ON PLUS ASTEITA. AI EN TIENNYTKÄÄN ETTÄ TEILLÄ ON JO LAPSEN LAPSI, ONNEA VAIN JA SIUNAUSTA LAPSEN ÄIDILLE JA LAPSELLE, ! MINKÄ IKÄINEN LAPSEN LAPSENNE JO ON.?NAPEISTA TULI MIELEEN, KUN MINÄ OLEN VAPAAEHTOISENA KIRPPIKSELLÄ, NIIN NAPPEJA IHMISET ON KYSELLEET, OLISIKOHAN NIITÄ ENSI KESÄNÄ SIELLÄ,? KUN LIEKSAAN TULLAAN KÄYMÄÄN, TÄTINI KUN VIELÄ ON ELOSSA 93 V. HYVIN VOINTISENA, KAIKKI YLIMÄÄRÄISET NAPIT OSTAISIN TÄNNE. MITÄ NE SIELLÄ MAKSAVAT.? KIRPPIS TÄÄLLÄ ON SRK.OMA JOSSA OLEN.
VastaaPoistaMeilläkin tuo kirppis, Löytöpuoti, on meidän seurakunnan. En ole nappien enkä muidenkaan tavaroiden hinnoitteluun asiantunteva, muut hoitaa niitä; nuokin napit joita olen lajitellut ja pussittanut. Mutta nappeja on todella paljon! Ja lajiteltavaa jää vielä ennenkuin kaikki voitaisiin myyntiin pistää. Ja muutenkin, ihan tilan takiakin varmaan vähän kerrallaan myyvät. Kiitos onnitteluista ja siunauksen toivotuksesta! Se meidän pieni päivänsäde on vähän päälle vuoden.
PoistaNIIN SUSISTA VIELÄ, TÄÄLLÄ ON SUSIA MYÖS, TUOSSA LÄHELLÄ ON 10 SUDEN LAUMA OLLUT PITKÄN AIKAA, MYÖS KÖYLIÖSSÄ ON SUSILAUMA AINA OLLUT, EN OLE KOSKAAN AJATELLUT ETTÄ SUDET HYÖKKÄIS KIMPPUUN, KUN KESÄISIN JA SYKSYISIN KÄYN PALJON MARJASSA. JOSKUS TALVELLA TULI HIIHDETTYÄ PITKIN PELTOJA JA METSIÄ. SISKONI MIEHENSÄ KANSSA KOHTASI SUDEN IHAN LÄHELTÄ, SISKO LUULI SITÄ KOIRAKSI, NIIN ETTÄ SISKO PUHELI SILLE NÄIN,"KENEN KOIRA MAHDAT OLLA"? MITÄ LIE SUSI AJATELLUT, SE KÄÄNTYI JA LÄHTI METSÄÄN. SUDET EI OLE TAPPANUT IHMISIÄ, MUTTA NE ON RAADELLEET USEIMPIEN IHMISTEN LAMPAITA JA METSÄSTYSKOIRIA JA PIHOILTAKIN, IHAN TÄÄLTÄ PÄIN VASTOTTAIN.USKOVIA IHMISIÄ JUMALA TIETYSTI SUOJELEE, KOSKA SUDETKIN ON JUMALAN LUOMIA, JA NE ON ALAMAISIA IHMISILLE, ELI USKOVA VOI SANOA ESIM.SUDELLE JOS SE HYÖKKÄISI ETTÄ:"JEESUKSEN NIMESSÄ
VastaaPoistaSEIS."AINA VOI RUKOILLA VARJELUSTA, JA LUOTTAA JUMALAN VARJELUKSEEN.
AIKOINAAN LAPSENA KULJETTIIN PIMEITÄ TEITÄ KOULUUN VENÄJÄN RAJA OLI LÄHELLÄ, SUSIA OLI, PALJON OLI SUDEN JÄLKIÄ, MYÖS KARHUN, MUTTA KOSKAAN NE EI HYÖKÄNNEET KIMPPUUN.
Sinne länteen on tosiaan susia paljon kertynyt. Olisin ollut lapsena ihmeissäni, jos olisin tiennyt millaista on nyt näin 50 vuoden päästä. Silloin sudet tuntuivat melkein satukirjajutuilta tai että vain eläintarhassa niitä on. Täällä näkee nykyään kovasti talvisin jälkiä, jotka aiempina vuosina mielellään tulkitsi vain koiran jäljiksi. Poikakin vuosia sitten koulumatkalla näki suden. Tuota olen joskus, tai useinkin miettinyt, että miten toimisi. Myös ollut mielessä sekin, että käskisikö pedon, olisi sitten susi tai karhu, tms., Jeesuksen nimessä lähtemään. Käytännössä sitten ei tiedä, miten lopulta päätyisi toimimaan. En haluaisi moiseen tilanteeseen joutua, enkä toivoisi sitä kellekään muillekaan.
PoistaArkiset asiathan ne valtaa mielen. Teillä on enemmän vaikeuksia, kun on pakolliset kulkemiset. Ensi viikolle näytti Foreca lauhaa, joten rämmitään ehkä loskassa.
VastaaPoistaLapsena leikin paljon napeilla, kun oli vähän muita asuja (leluja). Esim.isompi laakea nappi ja siihen pieni nappi päälle, lapsi oli isän sylissä : ) Tummat arkiset napit oli miehiä ja vaaleat, koristellut naisia!
Hauska muisto onkin sulla napeilla leikkimisestä:) Minäkin tykkäsin äitin nappirasiasta ja sen sisällöstä. Se oli lintukuvioinen metallirasia. Sitä kokoa kuin.nykyisin kekserasiat. Ties vaikka sekin olisi ollut keksirasia, en muista. Metallirasiassa minunkin nappini nyt ovat, mutta siinä on pupun kuvia. Joku Beatrix Pottter keksirasia se.
PoistaKiva kuulla sinun kuulumisiasi 😊 Ihanaa kun voitte olla videopuhelujen kautta yhteyksissä lapsenlapsen kanssa ❤️ Ja hyvä idea tuo konvehtirasia, näyttää suorastaan herkulliselta! 😊 Minulle syys-lokakuu on vuoden parhaita aikoja, mutta lokakuun lopulla alkaa sitten marraskuun synkkyys iskeä. Viime viikolla tuli ihanasti lunta, mutta tänään siitä osa jo suli ja pian varmaan loputkin...
VastaaPoistaTuo nappikonvehtirasian tekeminen oli mukava päivän piristys osaltaan sekin😊 Olin pähkäillyt rasiaan kivan näköistä kanttakin tehdäkseni, mutta juuri kun se oli valmistumaisillaan, kontaktimuovin laitto, kauniin lehdestä leikatun kuvan päälle, menikin sitten aivan mönkään.... Mutta semmoista se on, kun ei ole niin hyvin kokemusta kontaktimuovin laitosta...🙄
PoistaKyllä tuo pimeys ja aiemmin liukkaus on sellaista ikävämpää juttua, niin kuin meidän auto meni ojaan, onneksi on saatiin mies vetämään se pois ojasta. Jotain iloisempaa paakin esim, tytöltä saadut jämä langat . Neulominen tai virkkaaminen on rentouttavaa .
VastaaPoistaOnneksi oli teillä apuvoimia siihen autohommaan. Meillä nyt tiet sohjoisia ja sitten vähän jäätäkin siellä. Kumisaappaat piti olla kävellessä kun oli niin märkää. Pitää vielä kolata sohjoa mäestä pois varmaankin. Minä en vielä ole saanut alkuun käsitöitä, vaikka kiinnostusta on. Se tosiaan on rentouttavaa puuhaa.
Poista