"Sanan paikka | Miten tulla uskoon?" - juttuvinkki. Ja pieni piirustus.

Sanan paikka | Miten tulla uskoon? https://www.kmvlehti.fi/elamanmeno/art-2000012342366.html

---

Pöydällä olleet kukat antoivat aiheen, kun oli mallia ihan silmien edessä. Piirros on tulitikkuaskin kokoa. Joku talteen otettu ja pieneksi leikattu kartongin pala taas piirustuspaperina. Yhdenlaista kierrätystä sekin. Vesivärikynistä kuvaan tuli värit. Ääriviivat piirustuksessa kiemurtelevat ja tuli mieleen kiiltokuva.

---

Sanan paikka | Miten tulla uskoon? https://www.kmvlehti.fi/elamanmeno/art-2000012342366.html

Toivottavasti linkistä näkee tuon jutun sitä haluavat!  Itse osuin lukemaan eilen tai toissapäivänä tuon. Ja jonkun kerran kun olen  myöhemmin kokeillut katsoa sitä,  välillä olen nähnyt ja välillä taas se uusi evästekäytäntöilmoitus on tullut näköesteeksi.

Onnea kokeiluun❤️

Saulista Benjaminiin, Benjaminista elokuvaan: "Entebbe"

Omat pähkäilyni tänä aamuna otsikon järjestyksessä, mutta aloitan nyt ensin vastakkaisesta päästä. Netin elokuvatarjonnasta löytyy lentokonekaappauksesta kertova elokuva: Entebbe. Myös nimellä: Seitsemän päivää Entebbessä. Katsoimme sen itse taannoin. Se löytyy mm. Viaplaystä. En ollut aikonut elokuvasta kirjoitella, vaikka ihan jännä olikin. Mutta siihen liittyi yksi tieto,  joka liittyi aamun mietteisiini. 

Oli kyse alkuun minulla nimistä Saul ja benjaminilaiset. Ehkä sinä muistat, että apostoli Paavali oli alkujaan nimeltään Saul. Tässä joku aamu sitten jotakin jaetta lukiessani pälkähti päähäni, että apostoli onkin ehkä saanut aikoinaan alkuperäiseksi nimekseen kuninkaan nimen! Saul oli Israelin ensimmäinen kuningas. 

"Kun he sitten pyysivät itselleen kuningasta, Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, Benjaminin heimosta. Ja Saul sai hallita neljäkymmentä vuotta." Apt. 13:21 KR92

Kuningas Saulin muuten kerrotaan olleen "... päätänsä pitempi kaikkia muita." 1. Sam. 9:2 KR92

---

Mutta mitä sanookaan Paavali itsestään; omasta suvustaan, Roomalaiskirjeessä: "Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki!. Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa." Room. 11:1 KR92

Ja toisenkin kerran mainitsee sukunsa: "Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, hebrealainen hebrealaisista vanhemmista. Lain noudattajana fariseus," Fil. 3:5 KR92

Tulee vaan mieleen, voisi kuvitella, että benjaminilaiset vanhemmat olisivat voineet antaa lapselleen nimen heimostaan olleen kuninkaan mukaan. Kenties jotain suurta toivoen. Nimi Saul jopa merkitsee: "pyydettyä", "toivottua", "rukoiltua", tai "lainattua". Huomiotavaa myös tämä:  aikoinaan israelilaiset toivoivat sitä kuningasta itselleen ja Jumala antoi - sen Saulin sitten! Saul oli heidän ensimmäinen kuninkaansa, Jumalan antama! Uskoon tultuaan Paavali ei kuitenkaan halunnut käyttää enää sitä Saul -nimeä. Otti nimekseen Paavalin, joka nimi puolestaan merkitsee: "pientä" tai "nöyrää". 

Sittenpä siirrymme mainitsemaani elokuvaakin  kohti. Israelin pääministerin nimi kun on Benjamin, ja Netanjahu sukunimensä. Hänen veljensä kuoli siinä lentokonekaappauksen yhteydessä, (josta elokuva kertoo) - kun oli siinä panttivankeja pelastamaan tulleessa ryhmässä mukana. Mieleeni tuli sen tiedon jälkeen, että mitenhän silläkin tapauksella on ollut vaikutusta pääministeri Netanjahuun... Netanjahu ei muuten ole se ihan alkuperäinen sukunimi. Eikä heidän sukunsa ainakaan tiedetä olevan benjaminilaisia.  

(klikkaa isommaksi tuo)

Ja tässä vielä nyt se elokuva lentokonekaappauksesta. Siitä löytyy elokuvan nimellä paljonkin netistä kohteita vilkaistavaksi:

https://viaplay.fi/leffat/7-days-in-entebbe-2018

---

Vielä lisäyksenä tähän juttuun, 26.10.2026: Tänään  Ylellä ollut juttu Benjamin Netanjahusta. Jutussa mainitaan myös elokuva lentokonekaappauksesta ja siinä kuollut veljensä: https://yle.fi/a/74-20251514

Kun autossa odotellessa alkoi laulu mielessä soida

Sen mielessäni soimaan alkaneen laulun ehdin sitten justiinsa kännykällä kuunnnellakin autossa eilen toisia odottaessani. Siitä laulusta lisää jutun lopussa.

Mutta ei juttu siihen kuunteluun päättynyt. Kotona halusin nähdä ihan kirjasta vielä ne laulun sanat, joita en ulkoa muista, vaikka tuttu laulu onkin. No kotona sitten: minulla sattuu olemaan kahdelta eri vuosikymmeneltä Hengelliset laulukirjat. Samanlaiset näkyivät olevan sanat 70- ja 90-luvun kirjoissa.

Mutta sitten silmäni osuivat seuraavaan, minulle tuntemattomaan lauluun nro 112, jonka alkusanat olivat: "Hän ylösnousi. Oi, riemua!"  Näyttipä muuten olevankin oikein mainiot sanat siitä tilanteesta, kun Jeesus nousi kuolleista. Mutta sitten minulla seurasi ihmetys: Sen laulun tekijöiksi mainittiin eri aikakauden kirjoissa ihan eri nimet!  Vanhemman kirjan mukaan ne olivat: Hjalmar Braxen ja Oskar J. Hultkrantz. Mutta uudempi kirja antoi vain yhden nimen: Pietari Kurvinen ja toinen tekijä tuntematon. 

Halusin ottaa selvää, kuinkas tämä nyt näin on, kumpi on oikein. No netistä tieto tuli, että Pietari Kurvinen se oikea on. Ja selitys sekaannukselle on luettavissa tuolta alhaalta, vastauksesta jonka puhelimen tekoäly minulle etsi. Mutta sitä ennen vielä tämä: Pietari Kurvisen  myötä tultiinkin sitten niinkuin Pohjois-Karjalaan, sillä Ilomantsista hän oli syntyisin. Mutta Ambomaalla sitten myöhemmin oli lähetystyössä. Aapeli Saarisalo on hänestä kirjankin kirjoittanut.

Tässä se selitys laulun 112 tekijöiden nimiin:

Tuosta voi linkeistä kuunnella molemmat laulut:

Laulu 112 - Hän ylösnousi. Oi riemua: 

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=660

Ja tässä sitten kuunneltavaksi se alussa mainitsemani, mielessä eilen kaupungilla soimaan alkanut laulu nro 111: "Jeesuksen voitosta kerro, syömmeeni että se soi..."  Se soiskenteli päässäni vielä kotonakin - ihana laulu!

Tuosta voi kuunnella sen laulun 111:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=657

Laulun tiedot:

• Alkuperäinen teos: Tell Me the Story of Jesus (1880) Hymnary.org

• Sävellys: John R. Sweney (1837–1899) – Vapaa tekijänoikeuksista (Public Domain)

• Alkuperäisteksti: Fanny Crosby (1820–1915) – Vapaa tekijänoikeuksista (Public Domain)

• Suomennos: Perinteinen laulukirjaversio (Hengellinen laulukirja, laulu 111). Käännöksen tekijänoikeussuoja on rauennut.

---

Vanhoja lauluja kummatkin. Tekijät varmasti iloitsisivat laulujensa säilymisestä tänne asti. Ja siitä, miten ne yhä tuovat jotain sitä hyvää, mitä he ovat aikoinaan lauluihinsa kirjoittaneet, ja säveltäjät säveltäneet. Ja käännöstyön tekijät ovat saaneet kokea osansa laulunteossa mukana olosta  omalla tavallaan.

Lieksan kaupungista ja sen maaseudulta - Ja pari pihapiirrosta

Anna-lehden sivusto: "Satu vartioi itärajaa Lieksan korvessa."

 https://anna.fi/ihmiset/satu-vartioi-itarajaa-lieksan-korvessa

---

Toisen blogini tämänpäiväinen: "Eräässä kaupungissa...":

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/eraassa-kaupungissa.html?m=1

 ---

Ja tässä muutaman päivän takaiset pihapiirrokset. Toisessa auton katto ja ikkunat, sekä osa varaston kattoa oli jo aamulla jäässä.

Nyt on taas piirustus ollut enemmän arjessa mukana. Mielellään ottanut heti värikynät esiin, jos joku mielenkiintoinen näkymä on tullut tarjolle silmien eteen. On se sitten hiipuvan auringon valoa tai jotain muuta. Auringon valon aiheuttamien piirroshetkien kanssa saa olla nopea, jos meinaa jotenkin silmien edessä olevasta mallista yrittää piirtää. Ne hetket menee niin nopeaan ohi. Muuten joutuu vaan muistelemaan, että miltä se äsken näyttikään.

Miten minä olen tullut uskoon?

Minulta kysyttiin taannoin, että kertoisinko seurakuntamme tilaisuudessa, miten minä tulin uskoon. Lupauduin sitten, vaikka en ole vähääkään mikään puhujatyyppi. Kirjoitin paperille sanottavani. Tästä saatte tekin luettavaksenne sen:

Lapsuuskodissani oli uskovainen äiti, ja isä ei. Äiti rukoili, isä joi. Näin yksinkertaistettuna. Jos äiti ei olisi ollut se tasapainottava tekijä kotona ja se, joka ohjasi parempaan päin - eli taivaallisiin, olisin varmasti ruvennut juomaan itsekin. Joko elämän ankeuteen, tai sitten johonkin iloon.

Mutta: Onneksi se oli juuri äidin esimerkki, joka tarttui. Äidin vaikutuksesta päädyimme käymään pyhäkouluissa ja kerhossa sekä lastenleireillä, jossa nämä hengelliset asiat olivat esillä. Kuljimme hänen mukanaan hyvin ahkeraan myös hengellisissä tilaisuuksissa (kokouksissa). Tuosta sanasta "kokous" pieni selitys. Äiti ja isä olivat luterilaisista kodeista. Sitten joskus joku oli kutsunut isää "kokoukseen" ja hän oli siellä ollutkin. Koulussa eräs helluntaikodista ollut tyttö sitten kertoi minulle, että isäni oli ollut "kokouksessa". En tiennyt millaisesta jutusta oli kyse. Mieleeni tuli joku kunnankokous. Isän myötä äitikin lähti joskus kokoukseen. Hän tuli uskoon ja kävi kasteella. Me lapset, minä ja minua nuorempi siskoni jäimme isän myötä kirkon jäseniksi. Isälle jäivät nämä hengelliset asiat kyllä tärkeiksi, mutta hän jäi kiinni siihen pulloon - oikeastaan koko elämäkseen. Silti, ollessani lapsi, hän luetti minulla Raamattua ääneen itselleen. Kyseinen kohta oli Joh. 14:1: "Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa..." ja siitä eteenpäin. Uskon, että uskon liekki lepatti hänen sisällään, vaikka ulkonainen elämä oli vähän muuta. Jumala sen tietää, kuinka asiat olivat.

Lapsuuteeni kuului siis helluntaisrk:n toiminta ja nuorena, kai rippikoulun myötä, olin enemmän kirkon piirissä. Ja jossain vaiheessa nämä nämä hengelliset asiat olivat aikalailla taka-alalla, mutta eivät täysin poistuneet sydämestäni kuitenkaan. Usko elpyi - tai alkoi - versoa lapsuuteni siemenistä jossain vaiheessa. En osaa mitään tarkkaa päivää nimetä siihen. Lastenleirillä oli eräs tuttu pyhäkoulutäti kyllä  rukoillut puolestani, ja jälkeenpäin sain aikuisilta kuulla, että olin "tullut uskoon". En ollut itse ymmärtänyt asiaa siinä tilanteessa, enkä osannut pitää sitä oikein uskoontulemisena sen takia. Minulle olikin sitten aikuisena pitkään ongelma se, etten osannut mitään tarkkaa päivää nimetä sille asialle.  Kirja Siperian kierros (Juho Punkan elämästä) antoi minulle sitten esimerkin, että niinkin voi olla. Juho Punkka oli saanut sen ikäänkuin jo "äidinmaidossa". Myöhemmin olen myös merkannut vanhaan Raamattuuni jonkin päivän, jolloin tietoisesti Jumalaan sitouduin, kun olin jostain sellaisenkin ohjeen lukenut sellaiseen ongelmaan mikä minulla oli. Tosin Jumala kyllä tietää meidän hetkemme, vaikka emme itse sitä niin osaisi nimetä.

Isän vaikutuksesta vielä: Vaikka hän olikin sellainen, kuin oli; jos hän ei olisi ensin tullut kutsutuksi "kokoukseen" jo silloin, yli 50 v. sitten, ja mennyt sinne, ei äitikään ehkä olisi tullut uskoon - ainakaan silloin. Eikä kenties myöhemmin minä ja siskoni. Uskoontulo on aina jonkinlainen ketjureaktio. Siihen voi vaikuttaa erilaiset seikat, vaikkapa se juopotteleva isä, joka suostuu lähtemään kokoukseen; perhe tulee uskoon, vaikka isä itse kipuilee koko elämänsä.

Kasteelle menosta: En ollut isälle kertonut sitä kasteelle menemistä. Äidin kanssa yhdessä ajettiin Poriin. (Hyvä ettei matkalla törmätty hirveen, joka juoksi tien yli.) Kun isälle kotona sitten selvisi se kasteella käyntini, hän ei pitänyt siitä. Sen takia sitä ei etukäteen kerrottukaan. Hän oli vihainen ja oli sitä mieltä, että meillä ei kotona ollut ketään muita viisaita, kuin siskoni:) Eipä isä laskenut itseäänkään viisaiden joukkoon siinä:)

---

Tänään se sitten oli. Tilaisuuden jälkeen oli vielä kahvit, mikä olikin kiva yllätys. Siellä saatiin sitten jutellakin vähän aikaa toisten kanssa:)

Kaikille kansoille! Ja sotilaan virsikirjasta.

"Tarkoitan tätä: Kristus on tullut

palvelemaan juutalaisia. Hän on

tullut vahvistamaan isille annetut

lupaukset osoittaakseen, että

Jumala pysyy sanassaan.

Hän on tullut myös,

jotta muut kansat

saisivat ylistää Jumalaa

hänen laupeudestaaan,

niin kuin on kirjoitettu:

-Siksi ylistän sinua

kansojen keskellä,

laulan kiitosta sinun nimellesi.

Ja edelleen: - Riemuitkaa kansat,

yhdessä hänen kansansa kanssa.

Ja vielä: - Kiittäkää Herraa, 

kaikki kansat! Ylistäkää häntä,

kansakunnat!

Jesaja taas sanoo:

Iisain juuresta nousee verso,

joka kohoaa kansojen hallitsijaksi.

Häneen kansat panevat toivonsa."

Room. 15:8-12 KR92

HÄN ON JEESUS - KAIKILLE KANSOILLE.

Niin on tarkoitettu.

---

Aamun kirjoittelujen jälkeen, kun olin tarvinnut  jotain rohkaisevaa, alkoi soida mielessäni vanha laulu, virsi; kun näin ikkunasta katsoessani pienen linnun lennähtävän männyn kylkeen. Laulu on: Pikkulintu riemuissaan. Tuosta näkee sanat (uudistetut). 

https://www.sley.fi/sk304/

Lapsuudesta tuttu tuo laulu ja sen sävel. Halusin vielä etsiä ne vanhemmat sanat. Ne löytyi yli 80 vuotta sitten käytössä olleesta virsikirjasta, jossa on "Virsikirja sekä Hengellisiä lauluja ja Virsiä". Virsikirja oli uusi v. 1940, silloin ilmestynyt. Kyseinen kirja on ollut mieheni sedän, nuoren miehen; joka kuoli v. -44, kohta jo loppuneen sodan jälkeen miinoja raivatessaan. Hänen virsikirjansa alkulehdillä on käsin kirjoitettuna: "Mun anna muistaa alati, ompi lyhyt ikäni ja kuitenkin niin kallis." Ja niinhän se olikin. Kyseinen virsikirja on lyhyenä käyttöaikanaan ollut todellakin käytössä, useita merkintöjä lauluista, ja merkattu joitakin tärkeiksi koettuja Raamatun kohtia; kuten Joh. 14:1:

 

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun." Joh.14:1 

Tuota samaa ja siitä eteenkinpäin, oma isäni luetti minulla itselleen ääneen ollessani lapsi, kun hän kaipasi jotain. Siitä on hieman yli 50 vuotta. Virsikirjaan merkattuna yli 80 vuotta. Raamattuun merkattuna 2000 vuotta... Ajaton sanoma, voimassa yhä!

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/toivoksi-lohduksi-kestavyydeksi.html?m=1

Miten se näyttelijään mahtoi vaikuttaa?

 Jaakko Ohtonen näyttelee Mel Gibsonin ohjauksessa, herkistyy puhuessaan suurelokuvasta | MTV Uutiset

 https://share.google/YUkJR7FVj399y85hG

Näyttelijä ei tarkemmin kerro; ei hän sano, että olisi uskoon tullut. Mutta aamusta iltaan koko ajan Jeesuksen roolinsa pyöri hänen mielessään. Hän jopa näki unia siitä. Mielessä pyörivät ajatukset ovat tietysti paljolti voineet olla ihan siihen näyttelijäntyön suorittamiseenkin liittyviä, Jeesuksen roolissa olemiseen. Mutta luulen, ettei sitäkään voi tehdä ihan vain käsikirjoitusta lukemalla, ja päätellä siitä miten esiintyy roolihenkilönään. Tietysti ohjaajallakin on asiaan osansa. Mutta luulisin, että näyttelijän on pitänyt - jos roolinsa hyvin aikoo esittää, niin varmaan täytynyt tutustua myös roolihenkilöönsä, eli Jeesukseen. Ja tässä tapauksessa se tutustuminen on varmaan täytynyt tapahtua Raamatun teksteihinkin paneutumalla. Sieltähän Jeesus löytyy sellaisena, kuin hänet tunteneet ovat hänestä kertoneet. 

Kun näyttelijältä jutussa kysyttiin, että miltä tuntui näytellä Jeesusta; vastaaminen ei ollutkaan yksinkertainen asia. Hän sanoi sen olevan jotain samaa, kuin kysyttäisiin, että "miltä tuntui syntyä".

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/kun-han-istui-siella.html?m=1

Hämärässä huoneessa...

 Aamuhetki...

(klikkaa isommaksi,

niin näkyy tuo lyijärillä kirjoitettukin...)☀️

---

Isännälle totesin, että on joku "piirroshana" auennut... Kun muutama päivä sitten piirsin jotain pitemmän tauon jälkeen, niin nyt on tullut enempi piirrettyä sen jälkeen. Jotenkin helpompi taas tarttua kyniin ja paperiin piirustustarkoituksessakin.☀️

Mietittäväksi, olivatko nämä oikeita ihmisiä? - Ja piirustus on myös.

"Usko on sen todellisuutta,

 mitä toivotaan, sen näkemistä,

 mitä ei nähdä.

 

Uskoon perustuu se todistus, 

jonka Jumala on isistä siitä antanut.

Uskon avulla me ymmärrämme,

että maailmat on luotu Jumalan sanalla;

näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Uskon vuoksi oli Abelin

Jumalalle antama uhri

Kainin uhria arvokkaampi.

Koska Abel uskoi, hän sai

vanhurskaudestaan todistuksen,

kun Jumala otti vastaan

hänen lahjansa, ja uskovana

hän puhuu vielä kuoltuaankin.

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin,

ettei hän kokenut kuolemaa.

"Sitten häntä ei enää ollut,

sillä Jumala otti hänet luokseen."

Ennen kuin hänet otettiin pois,

hän näet oli - niin hänestä todistetaan -

elänyt Jumalan mielen mukaisesti.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole

Jumalan mielen mukainen.

Sen, joka astuu Jumalan eteen,

täytyy uskoa, että Jumala on olemassa

ja että hän kerran palkitsee ne,

jotka etsivät häntä.

Usko sai Nooan taipumaan

Jumalan tahtoon, kun hän

sai ilmoituksen sellaisesta,

mikä ei vielä ollut nähtävissä.

Hän rakensi arkin, ja näin

koko hänen perheensä pelastui.

Hänen uskonsa langetti

maailmalle tuomion

ja antoi hänelle itselleen 

uskovien perinnön, vanhurskauden.

Usko sai Abrahamin tottelemaan

Jumalan kutsua ja lähtemään 

kohti seutuja, jotka Jumala

oli luvannut hänelle perintömaaksi. 

Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, 

minne oli menossa.

Koska hän uskoi,

hän asettui muukalaisena

luvattuun maahan ja

asui siellä teltoissa, ja niin

asuivat myös Iisak ja Jaakob,

jotka perivät saman lupauksen.

Abraham odotti sitä kaupunkia, joka

on rakennettu vankalle perustalle ja

jonka Jumala itse on suunnitellut

ja tehnyt."

 

Hebr. 11:1-10 KR-92

---

Uskotko heidän olleen oikeasti  olemassa?

Jos uskoo sen, siitä seuraa uusia päätelmiä... 

Minä uskon, että he olivat.

---

Eilen piirsin.

 

Ilm. 7:9

Kuva on tehty jakeeseen Ilmestyskirja 7:9: 

"Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa" Ilm.7:9 KR-92

Sitä lukiessa mieleeni tuli kuva, jossa kansanjoukko on siinä koolla ja iloinen puheenpulinakin käy, erilaisten ihmisten kesken☀️

Vanhasta kalenterista pieni "kirja"...

Löysin taannoin meiltä kotoa käyttämättömän v. 2000 kalenterin... Uusiokäytän sen😀 Siitä on tarkoitus tulla pieni, Raamatun jakeita sisältävä "hartauskirja". Itse tykkään siitä, että on sellaisia helposti näppeihin otettavia, joista löytää tarvitessaan helposti jonkun rohkaisevan sanan.

Tämän aamun jakeen kirjoittaminen ei mennyt ihan toivotun siististi kirjoittaen. Siitä töhertämisestä ja ei niin siistin näköisestä kirjoituksesta tuli sitten toisen blogini "hartaus"kirjoitus samalla. Siihen linkki tuolla alla, mutta tuostakin näkee.

Tuosta näkee tuon tekstin ja kaikki tähän mennessä kirjoitetut jaesivut; mahtuivat kahteen kuvaan ne aiemmat:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/kun-tarvittiin-korjausnauhaa-aina-vain.html?m=1

Eilisaamun kuvat - ja tämänaamuiset naputtelut...

Kirjoitin tämän (tuolla alempana olevan tekstin) ensin tuonne* toisen blogini puolelle. Kopsasin sitten tähän. Mutta näitä oli edeltänyt jo ennen ylösnousua pienet mietinnät siitä, kun meillä - siis ihan täällä meidän huushollissa - on usein niin, että asiat eivät mene useinkaan ihan meidän omien toiveiden mukaan ja tuntuu hankalalta. Näitä mietin aamulla. Mieleeni oli tullut myös se ajatus, joka on Raamatusta, että 'Herran siunaus menestyksen/rikkauden antaa, ja omat voimat/oma vaiva ei siihen mitään lisää.' Löytyy sanatarkasti Sananlaskut 10:22 - tuossa mulla kahdesta käännöksestä niinkuin yhdistelmää... Lopulta kaikki meidän omakin ponnistelu ja vaivannäkö on Jumalalta saatua; ne lahjat, kyvyt, voimat, ynnä muu... Mietin myös, että mitä oikeastaan on menestys/rikkaus? Onko Jumalan ajatus sama kuin meidän? Entä Jumalan suunnitelma... Mietin myös Raamatun henkilöitä Aabrahamia, Joosefia, Iisakia, ym. muita. Ja Jeesusta - meidän puolestamme...

---

* Tuossa alla oleva osuus löytyy myös: 

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/09/mika-olikaan-jumalan-suunnitelma-sen.html?m=1

Mikä olikaan Jumalan suunnitelma...? Sen mukaan Hän kaikkea tekee! Kaikki tähtää siihen...

Me voimme pähkäillä täällä eläessämme tätä tai tuota asiaa; emmekä useinkaan käsitä, miksi olosuhteemme ovat niinkuin ne ovat. Niissä voi olla paljon vaikeutta, tai jollakin paljon menestystä; mutta kaikki ei näy päällepäin. Molempia asioita voi olla kullakin limittäin ja päällekkäin, sekaiselta näyttävällä tavalla. Mutta Jumala tuntee sen kasan täysin. Hän tuntee meidät. Ja miten kaikki pienet ja isot asiat liittyvät toisiinsa, ja Jumalan suunnitelmiin.

Me luulemme ymmärtävämme mitä on menestys vs. kaikenlaiset vaikeudet. Mutta Jumalalla on tarkempi näkö näissä asioissa. Hän näkee mikä mihinkin johtaa.

Me hätäilemme ja huokailemme usein olosuhteidemne keskellä. Jumala kyllä tietää sen ja ymmärtää meitä oikein hyvin. Olemmehan Hänen rakkaita lapsiaan. Hänen syliinsä saa tulla itkemään tai nauramaan. Hänelle saa kertoa surut ja myös hyvän mielen.

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra:

 "Iankaikkisella rakkaudella

 minä olen sinua rakastanut, sentähden

  minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta."

 Jeremia 31:3 

---

Kuvat eilen aamulla kallioilta, eli melkein pihasta:)

Mitä jos käsittäisimme itsemme arvokkaiksi - muiden ihmisten mielipiteistä huolimatta...❤️

Hyvä, rohkaiseva teksti meille itsekullekin siitä, kuinka arvokkaita olemmekaan; vaikka emme itse - tai toiset, meitä aina osaisi niin arvostaakaan:

https://www.brander.name/2026/09/arvokas/

Kuvat Lieksasta tältä aamulta. Vaihtelevaisia on tämän vuodenajan näkymät. Tällä hetkellä, iltapäivällä tätä kirjoittaessa,  paistaa ihanasti taas aurinko. ☀️ 

Kärsivällisyyttä, kestäväisyyttä...

Etsin tänään joitain kangaspaloja, jotka tiedän minulla olevaksi, mutta en löytänyt. Se turhautti. Jotain  tyynnyttävää koitin sitten ajatella. Mutta mieleeni tuli myös kysymys: "Olenkohan oppinut mitään", siis Herran koulussa oppilaana ollessani. Kun sitten lakkasin harmittelemasta ja etsimästä sitä hukassa olevaa, sain mieleeni osan jostain jakeesta. En ihan oikein sanoin muistanut, kun kärsivällisyys -sanaa ajattelin. Mutta sopihan sekin oikeastaan siihen, millainen jae oikeasti oli:

"Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän." Luuk. 21:9 (v. -38 käännös)

Kyseessä ei ole mikään arvontavoitto. Se on lupaus. 

Mutta arvonnasta puheen ollen, osallistuin muutamia päiviä sitten Anna-lehden takkiarvontaan. Se osallistuminen päättyi eilen. Olisi ihan kiva takkivoitto saada, vaikka en nyt varsinaisesti sellaista takkia tarvitse. Tätä juttua tässä naputellessani muistin, että nyt on arvonta tehty. En tiedä vielä mikä tulos oli, mutta suuri yllätys se olisi, jos se minulle osuisi. Mutta katsotaan.

Kuvat eiliseltä:) ☀️

Rohkaisevana ja lohdullisena aamulla mieleen tullut jae

Kuvat otettu taannoin tieltä, joka menee  Joensuuhun Ahvenisen kautta. Lieksasta Joensuuhun mennessä on valittavissa kaksi reittiä, molemmat suunnilleen yhtä pitkiä. Molempia käytämme. Joskus niin, että toista mennään, toista palataan.

Tänä aamuna

En tiedä, miten tulikin mieleeni jostain syystä ennen ylösnousua rippikoulu. En ollut sellaista muistellut, mutta muistin, että itselläni oli rippikoulussa ihan hyvä opettaja; uskova pappi Sakari Pöyhönen. Mutta mietin, että mitähän siellä rippikoulussa nykyään mahdetaan opettaa. Paljon riippuu siitä, joka opettaa, vaikka olisi jotkut yleiset aineistotkin. Ja ajatuksiini tuli, että kaikkein tärkeintä olisi kertoa Jeesuksesta, ja että Hän on elävä. Tulee takaisinkin, ja varsinkin se; mitä Hän on tehnyt puolestamme: kuollut meidän kaikkien ihmisten syntien edestä - että meidän ei tarvitse itse yrittää mahdotonta. Sillä meille itsellehän se omien syntien pois pyyhkiminen on juuri mahdotonta. Ja rippikoulussa, ja muutoinkin, olisi syytä tehdä tehdä selväksi se tosiasia, että Jumala hallitsee tätä kaikkea. Jos nuori väki, tietysti mieluiten vanhojen esimerkinkin avulla oppisi, että kaiken yllä on Jumala joka hallitsee, ihmisillä olisi toivo paremmasta. Ilahduttavaa, ja oikeastaan yllättävää on, että nykyäänkin vielä kuitenkin melko iso osa nuorista käy rippikoulun. Siinä on opetusvastuussa olevilla hyvä paikka olla viemässä todellista toivoa nuorten elämään.

Kun sitten tulin tähän pöydän ääreen ja otin aamulukemiseni esiin, jotenkin nekin vei ajatuksia vähän samoille raiteille, mutta ihan koko kansaa, ja kansojakin ajatellen - että Jumala kuitenkin kaikkea hallitsee.

"... Sinä katselet tarkoin, miten ihmiset elävät..." Jeremia 32:19 KR92

"... olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien." 1. Timoteuskirje 4:10 KR92

Sitten oli jae, joka oli osoitettu alkujaan Israelin kansalle, mutta joka ohje olisi tärkeä meidän kaikkien kansojen ottaa todesta: 

"Näin sanoo Herra Israelin kansalle:

- Etsikää minua, niin saatte elää!

Älkää etsikö apua Betelistä, 

älkää kulkeko Gilgaliin, 

tehkö toivioretkiä Beersebaan!

Pois maastaan kulkee kaikkineen Gilgal,

ja turhuuden huoneeksi tulee Jumalan huone, Betel.

Etsikää Herraa, niin saatte elää..." 

Aamos 5:4 KR92

Tulee mieleen näinä nykyisinä, levottomina aikoina maailmantilannetta ajatellen, että kansojen johtajat, myös Suomen - olisivat viisaita, jos kääntyisivät rukoilemaan Herraa ja hänen apuaan ja viisauttaan maan asioihin. Nythän on niin, että turvaudutaan varmaan aika paljon vain ihmisiin ja etsitään turvaa - niinkuin muinoinkin on tehty - sopimuksista muiden kansojen kanssa. Eihän sellaiset sinänsä vääriä ole, mutta ei sopisi unohtaa kuka on kaiken päätöksenteon yllä: Jumala, Herra taivaan ja maan.

"Hän on luonut Seulaset ja Orionin. Hän muuttaa pimeyden aamuksi ja päivän yöksi. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra." Aamos 5:8 KR92

Siunatuinta ja onnellisinta olisi, jos koko kansa, päättäjiä myöten, rukoilisi Herralta apua ja viisautta. Hän mielellään sitä antaisi. Siunausta  päivääsi❣️

Merkkiviirinä kansoille!

"Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat..." Jesaja 11:10 KR92

"Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." Markus 1:10-11 KR92

"Jeesus siirtyi sitten taas opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki. Jeesus käski pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin. Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä. Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä." Markus 3:7-12 KR92

Tuota oli edeltänyt tämä tapaus:

"Jeesus meni taas synagoogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä." Markus 3:1-6 KR92

Fariseukset vahtivat muiden tekemisiä. Eivät tainneet vahtia omia tekojaan - ja murhanhimoisia ajatuksiaan. Olisivatpa kuunnelleet  ja seuranneet Jeesuksen sanoja ja tekoja avoimin mielin. Tutkineet niitä heille jo entuudestaan tuttuja kirjoituksia uusin silmin. Ja miettineet, mikä todella olisi Jumalan tahto. Heille itselleen olisi ollut parempi niin. Mutta kirjoitusten oli käytävä toteen: niiden, jotka ennustivat Jeesuksen kuolevan puolestamme....

"mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain  tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (parantuneet)  Jesaja 53:5  vanhempi käännös

---

Jeesus istuu rannalla, kuulostelee väen tulevan. Kuva ja teksti: 

 https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/08/paivan-piirustus-eilen.html?m=1

Mielenkiintoinen historiajuttu... Laivalankkuja oli käytetty 1200-luvun talon rakenteissa. Kierrätystä siinäkin!

 https://historianet.fi/yhteiskunta/keskiaika/arkeologit-loysivat-aluksen-kellarin-katosta-keskiajan-yllatys-paljastui

---

Kuvitukseksi tähän laitoin nyt mieleeni tulleiden laiva-/meriaiheisten piirustusten yhdistelmän. Joonan valkkaama alus tosin ei varmastikaan uponnut, koska Joona itse päätyi veteen... 🌊🐋 Ja lopulta sinne Niiniveenkin, jonne ei ensin aikonut mennä...

Tuon isoimman, pienempien kuvien alustana olevan kuvan - tein joskus, kun oltiin katsottu Hornblower-sarjaa. Nuo kaksi pienempää kuvaa on joskus tullut tehtyä kuvitukseksi juuri Joonan asian ollessa kyseessä. 

---

Tässä vielä toisen blogini tämänaamuinen. Eilen vihkoon sen kirjoitin, rohkaisuksi tarkoitettu. Sitähän me monet kaipaamme kuitenkin.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/on-kuin-jumala-sanoisi.html?m=1

Aamun rohkaisu

(Klikkaa isommiksi teksti ja kuvakooste, niin näkyvät paremmin.)

---

Teksti ja kuvat ovat myös toisessa blogissani, mutta pidempänä versiona.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/ala-arkana-palyile-sana-rohkaisee.html?m=1

Jeesuksesta - Hänen elämästään täällä

Jeesus puhui joskus sanoja itsensä kieltämisestä, (Mark. 8:34). Hän joutui noudattamaan sitä itse, mitä suurimmassa määrin. Hän olisi voinut, halutessaan, puhua ja varsinkin kaikin tavoin toimia niin, etä kaikki olisivat nähneet, ymmärtäneet, uskoneet, että mikä mies tämä todella on. Hän olisi voinut - halutessaan, kutsua esiin legioonittain vaikka niitä enkeleitä, taivaan sotajoukkoja, tuomaan esiin sitä tosiasiaa: taivaallisen kuninkuuden ja Jumalan Pojan kirkkautta, voimaa ja loistoa - ja kaikki olisivat heti uskoneet häneen... Mutta sen aika ei ollut nyt, ei ihan vielä. Sen aika on vähän myöhemmin.

Nyt oli vielä ihan muuta tehtävää, ja sitä ei saanut pilata mikään oman kunnian esitys, vaikka hänen asemansa olisi kaiken sen Jumalan Poikana mahdollistanutkin. Nyt oli vielä toinen aika. Itsensä kieltämisen, vaikeuksien ja häpeän aika. Suuri tehtävä oli meneillään - ihmiskunnan synnit oli sovitettava, muuten he kaikki hukkuisivat synteihinsä. Nyt oli vielä täällä ihmisenä eläessä, ihmisten joukossa kestettävä sitäkin, että omat perheenjäsenetkään, esim. omat veljet, eivät tajunneet. Kukaan ei ymmärtänyt, ei edes äiti ihan - vielä, vaikka hän tiesi ja ymmärsi, että jotain suurta; kuninkuus - oli oleva hänen. Mutta näin alkuun, äitikin näki sen vain maallisena kuninkuutena, ja joutuisi pettymään. Tekeillä oli kuitenkin paljon suurempaa: maailman kuninkuus Jumalan Poikana; ja ihmisten syntien sovitus sijaiskärsijänä. Kukaan ei tätä käsittänyt hänen aikanaan kunnolla, ei siltikään, vaikka useat profeetat olivat asian ilmoittaneet vuosisatoja ennnen.

Nyt oli tämä aika käsillä, eikä Jeesus voinut ihan vielä kuninkaallista kunniaansa tuoda julki, eikä edes Messias-nimitystään antaa vielä julistaa, koska nyt; ihan kohta olisi maailman synnit iskettävä ristille hänen ruumiissaan - joka itse ei ollut pahuutta, ei syntiä tehnyt.

Jeesuksen arjessa hän sai kuulla kommentteja, jotka hän olisi voinut halutessaan ampua helposti alas. Jopa omat veljet toivat asenteensa esiin. Mutta Jeesus, itsensä kieltäen, vastasi vain: "Nyt ei vielä ole minun aikani - teille sopii mikä aika hyvänsä." Joh. 7:6 KR-92; kun nämä ärsyttivät Jeesusta mm. sanoen: "Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet!" Joh. 7:4 KR-92. Ja Raamattu toteaa tuossa lisäksi, että: "Veljetkään eivät näet uskoneet häneen." Joh. 7:5 KR-92.

---

Ja tässä vielä se alussa mainitsemani Jeesuksen sanominen itsensä kieltämisestä - jota hän itsekin sitten noudatti: "Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Mark. 8:34-38 KR-92

Todettava on, että me kaikki jäämme vajaaksi tässä, niinkuin monessa muussakin kohdassa. Jeesus täytti kaikki meidän puolestamme ristillä. Hän on armollinen ja antaa syntimme anteeksi jos sitä toivomme. Meidän sopii myös muistaa Jeesuksen opetuslapsi Pietari. Hän kielsi aivan Jeesuksen ristiinnaulitsemisen edellä Jeesuksen tuntevansa.... Mutta häntäkään ei Jeesus hylännyt. Kysyi vain ylösnousunsa jälkeen rannalla Pietarilta kolme kertaa, että "rakastatko sinä minua?" Ja Pietari rakasti, todella. Vaikka olikin heikko ihminen, heikolla hetkellä sen heikkouden esiin tuonut.

Siunausta Sinulle, joka tätä ehkä luet. Samanlaisia armon tarvitsijoita ollaan me kaikki! Synnit saa anteeksi. Ei omin teoin, vaan Jeesus antaa. Hänhän syntiemme tähden juuri kuoli.

---

Kun olin juuri saanut juttuni kirjoitettua, puhelimeen tuli viesti. Yksi taivaan tien matkalainen oli aamuyöllä päässyt perille. Hän on nyt kotona siellä... 

  

Oli sekin... Vähän tarkempi voisi olla; ettei lue, kirjoittele ja piirustusta ihan väärästä kohdasta... - Ja vähän metsästä asiaa.

Niin kävi eilen. Siitä tuossa toisen blogini puolella. Mutta sainpahan vähäksi aikaa sitä piirustelun iloa; sen verran kova into oli yrittää kuvitusta saada aikaiseksi☺️

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/kun-luin-kirjoitin-ja-piirsin-vaarasta.html?m=1

---

Mitä muuten tulee meidän arkeen nyt, tunsin tänä aamuna tuonne omille kallioille kameran kanssa kiirehtiessäni itseni kuin joksikin "luontoaktivistiksi", vaikka minut sinne vei pelkkä uteliaisuus... Naapurin hakkuut kiinnostaa. Olin tänä aamuna keittiössä, ja läpi talon silmäni erottivat hakkuukoneen valon välkähdyksen rotkon toiselta puolen. Pelkkä uteliaisuus vetää minut näköjään  paremmin metsän puolelle, kuin esim. marjanpoimuu... No siellä kallioilla koikkelehtiessani onnistuin näkemään puiden välistä pilkottavan kaadettujen puiden kasan, ja jopa pari kertaa tilanteen, kun latvustosta lähti puu kaatumaan. Maisema muuttuu siellä. Jää nähtäväksi, miten paljon. Monesti se on jo vuosien varrella sitä ennenkin kokenut. Eikä meidän oma aluekaan koskematon sillä tavalla ole. Onhan täälläkin kaadettu välillä metsää. Mutta nuo mainitut kalliot, rotkon vieressä; ne ei pahemmin muutu. Siellä ei kovasti puustoa ole, ja mitä on, ei se ole mitään tukkipuuta. Hitaasti kasvavaa. Nyt silmänilona meille.