Lumisilta metsäpoluilta

Tänään on aurinko kivasti näyttäytynyt ja se sai isännän ja minutkin lähtemään ulos. Kävelimme  tuolla omassa metsässämme, kallioillakin,  ja siellähän sitä kaikkein kauneinta olikin.

Välillä tuuli pöllytti lunta puista.

Ja tämän retken osanottajat näissä parissa kuvassa. Kuvia napsimme molemmat.

Ja laitanpa vielä tämänkin kuvan, miltä tiemme nyt näyttää. Autonvarhoissa on tänäänkin kävelty.

Tämmöisin kuvaterveisin täältä tänään!

Irlantia elokuvissa ja kirjoissa

Olemme viime päivinä katsoneet sarjaa Vastatuuleen. Se on meillä dvd:llä. Siinähän tapahtumat alkavat Irlannista. Sieltä rahdataan vankeja  kauas merien taa, pois sukunsa asuinsijoilta. Niitä jotka selviävät matkasta, odottaa  aivan erilainen maa, mutta aluksi samankaltainen komento, kuin kotimaassakin oli.  Siitä selviytymistaistelusta sarja kertoo. Sarjan tapahtumat perustuvat todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin.

Nyt mietin, josko ottaisin jälleen luettavakseni hyllyssämme olevan Irlanti-kronikan. Sen ovat kirjoittaneet Bodie ja Brock Thoene. He ovat kirjoittaneet useita kronikoita.  Itse John Wayne on kuulemma kehunut Bodie Thoenea kirjoittajana. Jos tykkää romaaneista, jotka sisältävät historiaa, jännitystä ja romantiikkaa, niin heidän kirjansa sisältävät juuri niitä. Mutta plussana heidän kirjoissaan on myös kristillinen sanoma.

Meillä olevasta Irlanti-kronikasta puuttuu joku osa, mutta kirjastostahan näitä saa, kuten muitakin heidän kirjojaan. Samoin kirjastosta saa sen Vastatuuleen -sarjankin, jos ei halua ruveta etsimään jostain nettikaupoista ihan omakseen näitä.

Mieleeni tuli tuosta joskus ottamastani kuvasta yhden Irlanti-kronikan kirjan nimi: "Vain joki virtaa vapaana".  Ei virtaa  näissä kuvissa joki, eikä  vesi vapaana.

 Mutta aika jännä tunnelma siinä kohdassa on. 

Varsinkin kesäiseen aikaan...

Hyvää lauantaita

ja koko viikonloppua!

Sananen tästä vuodenajasta ja pimeästä

Totesin juuri äsken mielessäni, että inhoan tätä vuodenaikaa! Säässä ei nyt niin kauheasti valittamista ole, on kuivaa, vaikkakin kylmää. Mutta tuo pimeys, joka tulee aina vain aikaisemmin. Illat tuntuvat kovin pitkiltä, kun ei voi tuonne uloskaan mennä pussipimeään. Tai voihan sitä tietysti, jos vain ottaa ja menee  - ja kuljeskelee siellä sitten taskulampun valossa. Mutta minua se ei innosta. Sitä taskulampun kanssa kuljeskelua on jo aamuisinkin.  Ja mikään sisällä puuhastelukaan ei ole samaa pelkkien keinovalojen kanssa. Olisi kiva, jos ikkunoistakin näkyisi jotain valoa tänne sisälle.

Äsken luin uutisista, kuinka euroedustajat haluavat kesäajasta eroon. No joo, onhan se kellojen siirtely ärsyttävää, mutta minä haluaisin mieluummin siirtyä vallan siihen kesäaikaan! Kun nyt jo tulee pimeä kovin aikaisin, tulee se muutaman päivän päästä vielä aiemmin, kun siirrytään siihen talviaikaan.

Lumentulo sitten  hieman valaisee, mutta en silti sitä luntakaan erityisemmin odota. Nämä kuivat, pakkasen kovettamat tiet sopisivat minulle, kunhan olisi valoisaa.

Jäisen kirkas aamu

Näihin eilisaamun kuviin...

Leppoisaa sunnuntaita!

Polku ja sen tekijä

Isäntä on tehnyt talomme ympärille polkuja. Niiden tekeminen on vaatinut paljon raatamista. Kuoppiin ja kosteisiin paikkoihin on kuljetettu kärrykaupalla kiviä ja hiekkaa... ja taas kiviä ja hiekkaa.

Jälleen  on kärry tyhjänä ja on haettava uusi lasti. Tällä kertaa tarvittiin paljon pieniä kiviä.

Niitä pieniä kiviä löytyy helpoiten ihan tiemme pielestä. Tiellä on jatkuvasti sellaista irtokiveä, jonka muutenkin mieluusti potkisi siitä ojan puolelle. Nyt tulee nekin hyötykäyttöön. Toisinaan kivien etsintä on paljon työläämpää; metsän puoleltahan niitä on tuotava. Niinpä metsässä saattaakin nähdä isohkoja kivenmurikoita, jotka merkillisesti näyttävät siltä, kuin joku olisi käännellyt niitä...:)

Näiden kuvien polku sai alkunsa jo muutama vuosi sitten, mutta nyt isäntä teki sille oikein perusparannuksen.

Tuossa yllä olevan kuvan alareunassa näkyy pieni pätkä vanhaa, kaikki muu onkin uutta.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen on työtä vieläkin polulla tehty. Tykkään itse kovasti alla olevasta kuvasta.

Hyvää torstaita ja muutenkin loppuviikkoa kaikille!

Uittopaikan rannasta

Tästä pääset näkemään yhden vanhan kuvan tältä rannalta: Finna.fi/Lusto/Tukkinippujen pudotusta Märäjälahden pudotuspaikalla

Uittotouhu ei nykyäänkään ole aivan loppunut: Järvi-Suomen Uittoyhdistys ja Perkaus Oy.
Tänäkin vuonna on uitettu puuta: Vuoden 2017 uitot.

Rinkelipussista ideansa saanut hame

Näissä kuteissa tänään. Hameen sain valmiiksi eilen ja se sai alkunsa Pielispakarin  rinkelipussista:)

Rinkelipussin suulla oli niin kiva raitakuvio viljantähkineen, että rupesin toivomaan, jotta olisi sellainen hamekangas. Sitten mietin, että jos ompelisi keltaisia ja ruskeita kaitaleita yhteen. Kangastahan minulla ei siinä vaiheessa ollut ja tiesin, että kirpparilta sen on löydyttäväkin. Joensuun Kontissa oli sitten kerran pala keltaista kangasta, jotain satiinia kaiketi. Sitten oli ruskeaa, kiiltävää ryppykangasta. Molemmat kenties jotain verhokangasta. En olisi oikein välittänyt kiiltävästä kankaasta, mutta en malttanut odottaa, että löytäisin ruskeaa lakanakangasta.

Syyskuun 3. piirtelin ensimmäistä mielikuvaa mahdollisesta hameesta:

lokakuun 2. pvä oli aika käydä tarkemmin suunnittelupuuhiin:

Ja sitten ruveta niiden kankaiden kimppuunkin...

Yh... miten kamalalta näytti... Ei taida tulla mitään...

"Mukavasti" lasten rojujen keskellä etsitään sitä vapaata tilaa...:)

Siksakkiakin sai vedellä moneen saumaan.

 Laskoksia harsittuna. Pitihän sitäkin kokeilla ensin. Eka yritys ei mennyt sopiviin kohtiin.

Jos olisin älynnyt, olisi helmakaitaleet pitänyt kääntää jo ihan aluksi. Nyt sain kehitellä omalaatuisia systeemeitä, että sain helman käännettyä ja vielä asettumaankin jotenkuten tarkoitetulla tavalla. Vaikeaksi sen teki se, että oli ne ommellut laskokset. Eihän siinä muuten mitään ongelmaa olisi ollut. Olin onneton vielä käännellyt nuo saumavarat "vääriin" suuntiin, niin sekin hankaloitti asiaa.

Napinreikien teko on sitä, jota välttelen. Tuohon tuli tehtyä koneella, mutta kamala siitä tuli. 

 Onneksi näkyy lähinnä  vain tuo nappi:)

Vetskari piiloutuu hameen yllä ollessa laskoksiin. Vetskarikin oli jotain kirppiskamaa.

Ja siinä vielä näkyy nurjalta puolelta niitä laskostuksia. 

Nämä oli tämän hameen lähtökohdat. Mitään ohjetta minulla ei ollut, joten tulin tehneeksi monta kohtaa tyhmällä tavalla, mutta tulipa kaikki ongelmakohdat kuitenkin ratkotuksi siten, että sain siitä lopulta hameen päälleni.

Että tälleen.... näissä ympyröissä...

On roinaa taas lattialla ... ja sopisi ruskea samettitakkikin näköjään hameen kanssa.

Tässä vielä se sievistelty kuvaversio.

Tästä pääset vielä halutessasi katsomaan Pielispakarin sivuiltakin sen rinkelipussin: Pielispakari/Voirinkeli.

---
29.11.2017:  Asukuva hameesta: http://vaatekomerolla.blogspot.fi/2017/11/rinkeli-hame-arkisessa-kaytossa.html