torstai 12. lokakuuta 2017

Taivaallinen postikonttori

Siinä niitä oli, Taivaallisen postimestarin jalkojen juuressa, iso kasa paketteja. Hänen tehtäviinsä kuului avata ne, ja toimia sitten sen mukaan, miten paketin sisältö kulloinkin edellytti toimimaan. Siinä oli  kasassa näkyvissä muutama valtavan suuri paketti, jotka heti kiinnittivät huomiota. Sitten oli monta hyvin tavallisen oloista, joista jotkut olivat jopa narulla sidotut ympäriinsä ja olipa joissakin näkyvissä teippiäkin. Useimmat olivat ihan siististi paketoituina, laatikossa. Sellaisestahan sitä siisteimmän paketin saa. Mutta kyllä oli vielä ihan ruskeaan paperiinkin käärittyjä lähetyksiä, joista useat näyttivät hyvin epämääräisen muotoisiltakin. Olipa siellä matkalla repaleiseksikin menneitä paketteja. Monennäköistä merkintää oli myös pakettien kyljissä; mikä kiireellisenä pyydettiin toimittamaan, mikä pitämään katon alla, että kuivana sisältö pysyisi. Ja löytyipä siellä särkyvän merkkikin  jossakin laatikossa. Ja tuolla näkyi yksi, joka piti oleman tietty puoli ylöspäin. Postimestari käänteli hieman paketteja. Hän tutki tarkkaan mitä siinä kasassa oli. Ikäänkuin hänen silmänsä olisivat etsineet jotain. Ja niin hän etsikin. Hän noukki nyt isojen pakettien välistä sormiensa väliin pienenpienen paketin. Sellaisia olisi mahtunut hänen kämmenelleen useampiakin samalla kertaa. Postimestari mietti itsekseen, etteivät ihmiset hänen työtään useinkaan ymmärrä. Jotkut luulevat, että mitä näyttävämpi paketti, sen nopeammin se tulee avattua ja käsiteltyä. Miten väärin se luulo olikaan. Hän, Taivaallinen postimestari ei avannut hänelle lähetettyjä paketteja sillä perusteella. Hän avasi ne tärkeysjärjestyksessä paketin sisällön mukaan. Lähetyksiin oli yleensä kirjoitettu sen sisältö ja postimestarilla oli muutenkin tarkka vainu sen suhteen, mikä kulloinkin piti avata.  Nyt se oli tuo pieni, vaatimattoman näköinen paketti. Sen sisältökin oli pieni, mutta ei silti vähemmän tärkeä. Se, joka tuon oli lähettänyt, tuli saamaan  vastauslähetyksen postimestarin leimalla varustettuna.

---
Tällä kertomuksella on puutteensa. Tällä halusin kuitenkin sanoa, että Taivaallinen Isämme kuuntelee kaikenlaiset asiamme, ovat ne sitten valtavan isoja ja vaikeita, tai hyvinkin pieniä muihin verraten. Kenties joskus ne omat vaikeudet tuntuvat ihan "lillukanvarsiin" kompastelulta, mutta kyllä Hän nekin huomioi. Ei Häneltä jää näkemättä ja  huomioimatta mikään.




Omiin "lillukanvarsimietteisiini" näitä ajattelin, ja piirsin ensin kuvan. Sitten sanoilla samaa yritin sommitella. Kaikenkokoiset rukoukset huomioidaan, kaikenkokoiset asiat.





12 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista piirroksesta ja kauniista tekstistä. Siunattua päivää sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kaunis kertomus..Rauhaisaa päivää♥

    VastaaPoista
  3. Olipas ihana kertomus ja kuva, kiitos:) Samoja ajatuksia itselläkin. T: Villasukkavihulainen

    VastaaPoista
  4. Hienosti kerrottu ja piirretty. Niinhän ne kuullaan meidän kaikki rukoukset, vaikka se olisi vain yksi sana, auta.😊

    VastaaPoista