Piirros tältä aamulta toisen blogini puolelta

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/04/kaivo-on-syva-ja-ammennusastiakin.html

Ensin oli teksti. Sitten tein kuvan.

Hän on! Ja ajatus romuautoista...

"Hän on näkymättömän Jumalan kuva,

esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. 

Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki

mitä on taivaissa ja maan päällä,

näkyvä ja näkymätön,

valtaistuimet, herruudet,

kaikki vallat ja voimat.

Kaikki on luotu hänen kauttaan

ja häntä varten. 

Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,

ja hän pitää kaiken koossa.

Ja hän on myös ruumiin pää,

ja ruumis on seurakunta.

Hän on alku.

Hän nousi esikoisena kuolleista,

jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Jumala näki hyväksi antaa

kaiken täyteyden asua hänessä

ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan

kaiken kanssa, mitä on maan päällä

ja taivaissa.

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita 

ja häntä kohtaan vihamielisiä,

kun elitte pahojen tekojenne vallassa.

Mutta nyt

hän on tehnyt teidän kanssanne

sovinnon,

kun Kristus

omassa ruumiissaan

kärsi kuoleman

asettaakseen teidät

pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina*

Jumalan eteen.

Teidän on

vain pysyttävä lujina uskon perustalla,

horjahtamatta pois siitä toivosta, 

jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Tämä evankeliumi on julistettu 

kaikille luoduille taivaan alla,

ja minusta, **Paavalista, on tullut

sen palvelija." Kol. 1:15-23 KR-92

"Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidän  kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:12-14 KR-92

---

LUNASTUS

"Lunastuksemme"...!  Ymmärrämmekö me nykyajassa elävät ihmiset oikeastaan tuota sanaa? Varsinkin tällaisessa asiassa. Mehän olemme niin perin juurin tottuneita siihen, että itse hankimme kaiken, tai ainakin pyrkimys on siihen. Edes suku ei usein ole kuvioissa mukana, jolta voisimme apua pyytää; vaan "kunnianamme" on itse pärjääminen. Emme tajua millaisia romuautoja olemme. Romuautoja vakuutusyhtiöt lunastaa! Meidän "vakuutusyhtiömme" on Jeesus. Maksoi meistä romuista itsensä = Kuninkaan Pojan! Käsittämätön lunastus...!

* moitteeton, nuhteeton, jopa pyhä - romu! Siinä on miettimistä, millä semmoinen ihme on tehty.

---

** Kysymys itselleni etsittäväksi ja pohdittavaksi: Paavali oli ennen nimeltään Saul. Mitähän nimi Paavali merkitsee? Sillä sen nimen hän otti sen jälkeen, kun kohtasi Jeesuksen tiellä... Ei hän varmaan mitään merkityksetöntä nimeä ottanut. Varmaan oli tarkkaan harkittu asia.

---

Itseasiassa tämä juttu tuli tänne "vahingossa". Minun piti se toiseen blogiini kirjoittaa, ja ehkä linkki siihen sitten tänne.  Sittenpä huomasinkin, että olin naputellut jutun tänne. No olkoon, ehkä se olikin paremmin niin. Kopsasin sitten sinne toiseenkin, on molemmissa nyt.

Etäälle lähdettyjä. - Ja kuin "erityisasemassa"

 Se on ollut meillä, meidän suvussa, melkein kuin "maan tapa", että on lähdetty etäälle omasta suvusta. Ei ehkä niin, että olisi haluttu nimenomaan etäälle, vaan sinne on jouduttu elämän kuljettamana.

Äidinpuoleinen isoäitini Saima päätyi ensin etäälle omasta kodistaan. Hänelle löytyi paikka puolisonsa kanssa naapurikunnasta. Heille isoisän kanssa löytyi sieltä oma tila; autiotila, jota he alkoivat jälleenasuttaa ja viljellä. Ei siinä ensin maantieteellisesti oltu niin kovin kaukana, mutta ei kuitenkaan suvun sijoillakaan.  Ei noin vain voitu poiketa kylässä kuitenkaan. Ja muutaman vuoden kuluttua se "etäällä oleminen" muuttui todemmaksi. Tuli yhteyden estävät perintöriidat. Niin oltiin sitten sillätavoin etäällä, että se vaikutti  jo seuraaviin sukupolviin. Eivät tulleet tulevat sukupolvet tutuiksi omien isovanhempiensa kanssa. Eivätkä isovanhemmat tulleet tuntemaan lapsenlapsiaan.

Omien lasteni isoäiti, minun äitini, joutui myös kauemmas. Häntäkin elämä kuljetti työn vuoksi pois omien vanhempien ja sisarusten luota etäämmälle. Ei voitu tavata niin usein, kuin olisi muutoin tehty. Ja jälleen se etäämpänä oleminen vaikutti siihen, ettei voitu olla niin tuttuja, kuin olisi haluttu. Riitaa ei silti ollut. 

Tähän kohtaa sopii käsitellä myös kysymystä otsikossa mainitusta "erityisasemasta". Isoäidilleni Saimalle oli ensimmäinen lapsenlapsi poika, joka oli syntynyt hänen esikoiselleen, tyttärelleen. Mutta tämä hänen ensimmäinen lapsenlapsensa eli vain vuoden verran. Elettiin 40-luvun loppua. Seuraavaa lastenlasta mummu sai odottaa kauan, sillä minä synnyin vasta 60-luvulla. Olin varmaan iloaihe syntyessäni. Olin mummulle tosin lapsenlapsena jo se toinen. Mutta siinä uudessa lastenlasten sarjassa ensimmäisenä. Ja isoisälleni olinkin oikeasti ensimmäinen. Onhan sen täytynyt säväyttää, olla ilo. Mutta se etäällä oleminen... Se esti sen, että olisi voitu puolin ja toisin tulla hyvin tutuiksi, saati oikein läheisiksi. Mutta ilo oltiin, että oltiin olemassa. Puolin ja toisin.

Ja sama etäälle lähteneiden jono on pidentynyt. Niinpä itsekin olen lähtenyt lapsuusmaisemistani tänne toiselle puolelle maata. Ei niin, että olisin halunnut vanhemmistani ja siskostani etäälle, mutta elämä vie. Joskus syistä, joita emme halua. Äitini on kyllä  tavannut kaikki minun lapseni, ja he hänet. Ja tiedän, että lapseni ovat olleet tärkeä asia äidilleni. Ja hän on taatusti rukoillut näiden uusien sukupolvien puolesta. Ja isälleni olisivat olleet myös kaikki ilo. Isäni tosin ehti näki minun lapsistani vain yhden puolivuotiaan vauvan. Siskoni lapsista vähän enemmän. Mutta isästäkin olisi ollut hienoa tutustua heihin kaikkiin. 

Ja niin se vain kummasti on tämä etäällejoutuvien "perinne" jatkunut vielä meidänkin jälkeemme. Tytär perheineen asuu satojen kilometrien päässä. Ei niin, että halu olisi kellään sinällään etäällä olla, vaan elämä vie. Nytkään ei voi noin vain kipaista kylässä, ei mummot eikä ukit ja lapsenlapset. Mutta olla voidaan yhteyksissä tapaamisten välissä sentään videopuheluin, joka on hyvä asia. Mutta millaista olisi olla  oikeasti lähellä?  Sitä en tiedä. 

Nämä mietteet tuli tänä aamuna mieleen, kun on ollut mietinnässä, että josko joku kohtapuoliin siellä kaukana lähtisi vaikka käymään. Nämä etäälle joutumiset jo aiempienkin sukupolvien elämässä tuli niin paljon mieleen, että piti herättyä ruveta kirjoittamaan.  Mieleen tuli samalla myös vähän "isommat sukupiirit" ja tuntemisen vajaaksi jäämiset. Ollaan taivaan kansalaisia, mutta etäälle elämä vienyt. Yhteys kumminkin olemassa, vaikka se ei vielä ihan kasvokkain näkemistä vastaa. Mutta se etäälle joutumisen kierre katkeaa kyllä aikanaan. Nähdään kasvoista kasvoihin. Ei sitten enää tule muuttoja, ei vaihtelun varjoa.

Iloa, siunausta ja voimaa  sinun tähän päivääsi, kuka oletkin, joka tätä kenties luet. Kiitos kun luit.

Tällainen ilahdutus ja silmänilo oli pääsiäisen aikaan Uimaharjun S-marketin oven lähellä.

Pelästyivät - kun luulivat aaveeksi! Ja aamun piirustus.

"Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen.

Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? 

Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. 

Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.

Hän sanoi: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta."

Evankeliumi Luukkaan mukaan 24:36-49  (v. 1992 Raamatunkäännös)

---

Aamun piirustus, kuvitukseksi toisen blogini tekstiin. Annoin kuvalle nimeksi "hypistelijät". Lapset saivat tulla Jeesuksen syliin ja hypistellä:)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/04/siis-todella-lapset.html

,

Vieraan näköisenä, "hahmoltaan vieraana"

"Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistä, kun he olivat kulkemassa pois kaupungista. Myös nämä menivät viemään toisille sanaa, mutta heitäkään ei uskottu." Mark. 16:12-13 KR-92  (pidemmin Emmauksen tien kulkijoiden kokemus selostettuna löytyy: Luuk. 24:13-35 KR-92)

---

"Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:" Joh. 21:1 KR-92 (katso pitkä selostus: Joh. 21:2-19 KR-92)

"Jeesus sanoi: "Tulkaa syömään." Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: "Kuka sinä olet?", sillä he tiesivät, että se oli Herra." Joh. 21:12 KR-92. (Johannes tunnisti hänet ensimmäiseksi, jo veneessä. j. 7)

--- 

"Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus." Joh. 20:14 KR-92.  Jeesus ilmestyi Marialle haudalla. Mutta hän - Maria, (ei Jeesuksen äiti,) luuli puutarhuriksi...    (Pidemmin Joh. 20:11-18)

Vieraan näköinen? Ehkä niin. Mutta puheistaan ja tekemisistään he hänet tunnistivat. 

Nähtiin, kuultiin, kirjoitettiin

 

Olen viipyillyt näissä pääsiäisen tapahtumissa. Tämä olin vihkoon kirjoittanut, ja varmaan aikonut sen blogiinkin... Oliko se jäänyt mielestäni jotenkin kesken, vai enkö vain syystä tai toisesta ruvennut tuota tekstiä naputtelemaan koneelle. Oli miten oli, nyt se on tuossa noin, karusti esillä.

 

Soitossa kasetti: The Choice "Myrskytuuli" v. 1979

Eilen kuuntelin varastosta tuotua vanhaa kasettia nuoruuden ajaltani. Kasetti oli The Choice "Myrskytuuli". Se on erittäin hyvä, eikä ole menettänyt tehoaan - (vaikka äänen laatu onkin...). Tykkään siitä yhtä paljon, kuin silloin kauan sitten. Julkaisusta on lähes 50 vuotta. Julkaistu v. 1979, Ristin Voitto/Prisma; nyk. Aikamedia.

Siitä jäi soimaan mieleeni sanoja, mm: "...kuulkaa kaikki kansat maailman, on ylösnoussut hän..." laulusta:  "Tähän maailman yöhön syntyi" - jonka suomalaiset sanat Leevi Launonen ja Kalevi Vaija.

Kasetin tiedot löytyvät myös tuosta Finna-linkistä. Sieltä näkee myös kaikkien 10 kappaleen nimet, ja niiden sanoittajat ja säveltäjät: 

https://finna.fi/Record/fikka.4622335

Toivoisin todella tämän kasetin musiikin, (ym. monien muiden, kuten vaikkapa Boanerges-yhyeen musiikin), olevan tarjolla kuunneltavaksi jossain muutenkin, kuin vain kasetin omaavillle. Aikamedialla (Ristin Voitto/Prisma) on kyllä ollut hanke saattaa saataville vanhaa musiikkia, ja kirjoja myös.  Mutta nämä vie aikaa. Ja en tiedä onko niitä jo jossain netissä saatavilla; kirjoja luettavissa, musiikkia kuunneltavissa. Projektista lukemassani jutussa sanottiin, että musiikin suhteen aloittivat CD:llä olevista, koska ne ovat nopeampia tallentaa.

---

Tätä juttua tehdessä tuli mieleen tuo muutamien vuosien takainen piirrokseni. Mietin että olinko kenties siitä kasetin kannesta saanut siihen idean, (sillä siinä Jeesus ratsastaa valkoisella hevosella kruunu päässä maapalloa kohden,) mutta omaan kuvaani olin näköjään saanut idean Raamatun kohdasta. (Kukaties kasetin kanteen on aikoinaan saatu myös idea siitä? Sen kannen ulkoasu oli Ari Tenhusen käsialaa):

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/12/ei-enaa-seimessa-uinuva-lapsi.html

Jeesuksen ylösnousemus🌟

"Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. 

Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: 

"Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille.

Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti teitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: " Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut."

Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa  ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet.  Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä. Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti."

Evankeliumi Matteuksen mukaan 28:1-15 KR-92

"minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani." Luuk. 1:47 KR-92

Jeesuksen äidin sanat ennen Jeesuksen syntymää. Näihin sanoihin mekin saamme suurella ilolla yhtyä🤩

---

Saamme. Ei ole pakko. Mutta nyt iloitsen siitäkin, että tunnen iloa. Useinhan on ihan muuta minun luonteellani. Mielessäni soi myös riemullisen laulun sanoja, vanhalta kasetilta, jota eilen kuuntelin. Siitä myöhemmin erikseen...

Pääsiäisen kuvia

 

Mitä hänen mielessään liikkuikaan sinä välipäivinä...

 

Simon - Pietari - Keefas,  kaikki nämä nimet puhuvat samasta ihmisestä, jota Jeesus nimesi kallioksi. Mutta kallioksi hän ei varmasti tuntenut itseään tänä pääsiäisajan päivänä kaksituhatta vuotta sitten! Varmasti hänen mielessään takoi se piinaava ajatus, että hän kielsi Jeesuksen... Ja nyt Jeesus on kuollut. Ajatus ei varmaan jättänyt häntä rauhaan hetkeksikään. Muistikohan hän siinä ollenkaan, sitä lohduttavaa yksityiskohtaa Jeesuksen sanomisissa, että kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi... 

Mutta sekin päivä vielä tuli. Simon Pietarilla tuli silloin olemaaan omakohtaista kokemusta, jolla lohduttaa muita samankaltaisissa ahdingoissa olevia. Hän tiesi, että Jeesuksella riittää rakkautta erilaisiin ansoihin takertuneille. Jeesus tietää kaiken; ja kykenee, ja myös haluaa, vapauttaa ansassa olevan vapauden iloon.

Heijastus ja valo🌟

Tuo heijastus, ja valo ojan jäällä - ihastutti ja ilahdutti minua muutama päivä sitten🌟 Tekstin  poimin toisesta blogistani.

Mikä kärsimys! Pitkä... perjantai...

"Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?  Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.

 

Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan apua saamatta rauhaa. 

Sinä ole pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

Mutta minä olen mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: "Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"

Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.

Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta. Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat, kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.

Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen.

Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!  Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta, pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!

Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten Israelin kansa! Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni."

Psalmi 22:2-26 KR-92

Kuningas Daavid oli kirjoittanut tämän psalmin. Mitä hänen mielessään onkaan liikkunut siinä hetkessä, kun hän psalmiaan on kirjoittanut... Laulua, jossa kuvataan suurta tuskaa... Kuin olisi seurannut, kokenut - paljon hänen oman aikansa jälkeen tulevan jälkeläisensä - Jeesuksen - kärsimyksiä ristillä... 

✝️

Mutta kaikki ei päättynyt siihen... hiljaisuuteen. Kuolemaan.

Oli vain tauko...

---

Se oli aamupuolta päivästä, kun Jeesus naulattiin ristiin.

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/perjantai-18-4-2025/

Kiirastorstai

"Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa.

Hän sanoi heille: "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: en enää syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa." Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut."

Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."

Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne."

Luuk. 22:14-20  KR-92

---

Tässä olisi vielä tarjolla toisen blogini tämänpäiväinen juttu. Siinä yksi näkymä kuluneen viikon arkeemme, jossa koettiin saaduksi Jumalan apua, vaikkakin ihan eri tavalla kuin itse olisi osattu kuvitella:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/04/jokapaivainen-huolenpito-ja-kiitoksen.html

Sitruunaperhosia...

Niitä lenteli eilenkin useampiakin. Isäntäkin näki niitä eilen ulkona ollessaan. Minä vain keittiön ikkunasta olen niitä bongaillut. Tänään teki mieli kuvittaa sitä asiaa, vaikka enhän minä kuvasta tietenkään sellaista saanut, kuin olisin halunnut. Mutta onpahan nyt joku kuvitelma.

Tältä näyttää täällä tänään etupihalla...

Ja tästä toisesta keittiön ikkunasta puolestaan on niitä sitruunaperhosia tullut katseltua... Ihan eri näköistä kuin etupihalla. Ja muuten; tuo valokuvakaan ei näytä ihan samaa, kuin mitä silmä näkee. Oikeasti näkymä on hieman valoisampi.

Mitä myös tulisi seuraavana päivänä - eli kiirastorstaina - tapahtumaan... Muutama yksityiskohta huomisen tapahtumista

 

Korva irti! 

MUTTA SENKIN JEESUS VIELÄ PARANSI. Se oli viimeinen hänen parantamisteoistaan, ennen  hänen kärsimystään, kuolemaansa ja ylösnousemustaan.

Ja kuinka se korva irtosi...? Ynnä muuta tapahtui? Miekalla se tuli sivalletuksi irti, yhden kiivaasti reagoineen Jeesuksen opetuslapsen toimesta. Hän aikoi taistella Jeesusta pidättämään tulleita vastaan. Mutta Jeesus käski hänen panna miekkansa tuppeen...

Mutta kaikkea tätä ennen: oli yksi toinen Jeesuksen kavereista ryhtynyt oppaaksi Jeesusta pidättämään tulleille... Saatuaan siitä 30 hopearahaa. Oli sopinut suudelmalla näyttävänsä vangitsijoille, kuka paikalla olevista on se Jeesus...

Mutta sitten oli vielä yksi tapahtuma, joka jäi varmaan siinä hälinässä vähän vähemmälle huomiolle. Se on ollut täpärä tilanne, jolla on vältetty yhden Jeesuksen seuraajan kiinni joutuminen... Hän riistäytyi irti vangitsijoistaan, ja samalla jäi hänen vaatteensa... Kukahan hänet auttoi siitä pulasta? Vai löysikö itse ylleen jotain? Näitä ei ole nähty tarpeelliseksi meille selitellä.

Ja sehän oli täyttä puppua, mitä he väittivät. Ja totuuden väänsivät valheeksi.

Olivat kuulemma oikein todenneet... 

"Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille..." Luuk. 23:2 KR-92

Vai kielsi Jeesus! Hah, katsotaanpa: Sitä oli erään kerran oikein vasiten tultu urkkimaan ja yritetty saada Jeesus lankaan puheistaan. Pieleen meni: 

(Ollaanpa sitä oikein kaunopuheisiakin siinä...) Luuk. 20, jakeet 21-25 KR-92:

"Miehet sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. 

  (Kuulkaa nyt, mitä lirkuttelua...)  

Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa vai ei?

 

Jeesus huomasi heidän juonensa ja sanoi: Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on? "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." 

Luuk. 20, jae 21-25 KR-92 

Vastaus sai kieroilijat ymmälle. Ei onnistunut se juoni.

"... Ja väittää olevansa Messias, kuningas." Luuk. 23:2 KR-92

Ja entäpä se Messias - Kuningas 👑 sitten?  Sitä Jeesus todella oli, ja on! Ei tule olemaan muita sellaisia kuninkaita. Jumalan omaisuuskansa; juutalaiset* edelleen odottavat, ja varmaan ihmettelevät, että miksi heidän Messiaansa ei ole vieläkään näyttäytynyt...? He eivät tunteneet Kuningastaan silloin, kun hän ensimmäisen kerran tuli. Heillä oli silloin oma käsityksensä siitä, millainen hänen olisi pitänyt olla. Pomo tuli, mutta väki ei tunnistanut  häntä halvoissa kuteissa. Mutta Jumalalla oli se kaikki kyllä tiedossaan ja suunniteltuna. Se oli siksi, ettei pelastus synneistä tule Mooseksen lain noudattamisella. Sitä kun ei kukaan täyttänyt silloin, eikä täytä. Se vaan osoitti ihmisen heikkouden ja kelvottomuuden ja avun tarpeen. Ihminen itse ei sitä vaan meinaa käsittää, ilman Jumalan apua. Kuningas tuli silloin - pelastamaan sen, mikä oli kadonnut synnin vankilaan. Mutta meille jokaiselle on annettuna siinä - hänen ristinkuolemassaan - synnit anteeksi,  koska syyllisyys on poistettu, rangaistuskin kärsitty. Jeesus otti kontolleen sen kaiken! Hän täytti kaikki vaatimukset. Mutta kaikille se ei kelpaa. On muka liian helppoa, tai mitä muuta lie, kenenkin mielestä. Mutta Kuningas tuli - silloin Pelastajana. Seuraavan kerran hän ilmestyy Kuninkaana, kunniassaan; joka asema hänellä on ollut aikojen alusta asti.

---

* Jaakobin, eli "Israelin" jälkeläisiä. Israel on nimi, jonka Jumala itse Jaakobille antoi:  "Jaakobin palattua Mesopotamiasta Jumala ilmestyi hänelle vielä uudestaan ja siunasi hänet. Jumala sanoi hänelle: - Nimesi on Jaakob, mutta nyt saat uuden nimen: kutsuttakoon sinua Israeliksi. Niin hän sai nimen Israel." 1. Moos. 35:9-10 KR-92  Jaakobilla oli 12 poikaa, joista yksi nimeltään Juuda. Siitä  nimi juutalaiset; joka nimitys on peräisin siltä ajalta, kun kansa oli jakautunut kahteen osaan ja soti keskenään. 

Juttu toisesta blogistani. Olin kuukausi sitten kirjoittanut sen sinne luonnoksiin, ja huomasin nyt sen siellä. Siinä, jutun lopussa olin nostanut esiin yhden Kari Tapion laulun, joka oli alkanut soida mielessäni sen vuoksi, mitä olin siihen juttuun ylemmäksi kirjoittanut:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/04/sina-mieleton-enta-jos-tana-yona.html

Narsissitaulu ei ole minun tekemäni. Sen on joku tuntematon joskus tehnyt, ja kirppikseltä ostettu. Tykkään siitä kovin. Liekö tekijä itse ollut siihen tyytymätön, kun on pistänyt sen pois...

Aasilla ratsastaa Kuningas. Ja ihmiset riemuissaan heiluttavat hänelle palmunoksia.

"Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:

 

- Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!

Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:

- Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.

Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.

Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista.Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. 

Fariseukset puhuivat keskenään: "Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään." 

Evankeliumi Johanneksen mukaan 12:12-19 KR-92

Piirustus tältä päivältä. 

Eipä juuri ole pääsiäistä varten valmisteluja tehty. Rairuohojakaan ei ole nyt kylvetty. Mutta lampaat* on otettu esiin, niitä on minun pöydällä. Ja lipaston päälle laitoin muutaman lampaan ja paimenet, jotka jouluseimestä ovat lähtöisin.

Mutta kun nyt on palmusunnuntai, halusin jonkun kuvan siitä, kun Jeesus ratsastaa. Piti itse kuva tehdä. Palmunoksat puuttuu tuosta, mutta ehkä väki ei ole vielä huomannut, mitä on tuloillaan...

🌟🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿

---

* Jeesus - uhrilammas - jonka jälkeen muut on olleet tarpeettomia.

Talteenotetulle pahvinpalalle kuva...

... kuin alttaritaulun tapaan. 

Olin jo aiemmin ottanut pahvinpalan talteen, toisen samantapaisen pahvin kaveriksi.  Mutta ajatus oli tehdä ihan jotain muuta, joskus - ehkä. Minulla on ollut jo jonkun aikaa piirustusjumi: olisin halunnut jotain tehdä, mutta ei ollut oikein aihetta. Ja jos oli joku aihe, ei silti tullut aloitettua mitään. 

Mutta nyt: tänään kun silmäni osuivat tuohon riivittyyn pahvinpalaseen, näin mihin se sopisi. Näin sen kuin jonakin alttaritauluksi sopivana muodoiltaan. Ja väännyksissä oleva osakin vaikutti sopivan portaiksi. Ja sain aikaiseksi aloittaa kuvan, ja saada sen jopa valmiiksikin. Se tuntui kivalle:) 

Tuonne "alttarille" johtavien "portaiden" yläosan "matossa" ja alempana "portailla" on  Jeesuksen sanat: 

"Tulkaa minun isäni siunatut, 

ja omistakaa se valtakunta,

 joka on ollut teille valmistettuna 

maailman perustamisesta asti."

Matteus 25:34

Ensin olisin halunnut kuvasta värillisen. Värilliset ikkunat olisi ollut kivat. Mutta kun kuva oli väriä vaille valmis, vahvistinkin vain kaikki viivat. Pelkäsin että värityksellä vain sotken kuvan. Tuosta voisi ottaa vaikka kopion ja kenties sitten kokeilla, millainen olisi väritetty versio.

Pahvi oli jostain tomaattikääreestä🍅 En halunnut tehdä pahvinpalasta liian "sliipatun näköistä" siistimällä reunoja. Kelpaa tuollainen... kuin raunio. Niinhän me Jeesuksellekin ❤️ ...sellaisena. Omana itsenämme. Ei tarvi hänen luokseen tullessa mitään omaa kohennusta ensiksi alkaa virittelemään. Hän itse teki kaiken valmiiksi meitä varten. Syytökset osui häneen. Rangaistuskin on jo kärsitty...

Lauluista kertovat jutut - samalla ikäänkuin katsaus koko blogin ajalle:)

Allaolevassa linkissä kaikki tämän blogin lauluihin liittyvät jutut tarjolla:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/laulut

Kun tänäkin aamuna taas yksi laulu alkoi soida mielessä, niin tulin siinä yhteydessä katsastaneeksi tähän blogiin tehnyt jutut lauluista... Onhan niitä aika monta. Joku laulu oli tehnyt minuun sellaisen vaikutuksen, että olin piirtänyt siitä innoituksen saaneena kuvan. Se tässäkin nyt sitten kuvituksena. 

---

🎼 Ja tässäkin laulusta kyse, muutaman päivän takaa toisessa blogissani:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/04/kun-mielessa-alkoi-aamulla-soida-virren.html

Joku iso siinä kulkenut...

Tänä aamuna ohi ajaessa huomasin jäljet.

Takaisinpäin tullessa tein pienen pysäyksen mäen päälle, ja otin kuvat. Hienoinen lumikerros on jälkien päällä.

Kun siinä oli kiistaa ja nokittelua oikeasti heidän välillänsä

Allaoleva kohta tuo esiin kuin elokuvan kohtauksen - kuin siitä meillä  paljon katsotusta The Chosen sarjasta* -  jossa on joku kiista meneillään. Mutta sitten ratkaisija pistää riidan poikki:

"Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa

 siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana.

Silloin Jeesus sanoi heille: 

"Kuninkaat hallitsevat herroina

 kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat,

 että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi.

 Niin ei saa olla teidän keskuudessanne.

Joka teidän joukossanne on suurin,

se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja,

olkoon kuin palvelija.

Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla,

vai se, joka palvelee häntä?

Eikö se, joka on aterialla?

Mutta minä olen teidän keskellänne

niin kuin se, joka palvelee.

"Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani,

te olette pysyneet minun kanssani.

Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan,

niin kuin Isäni on minulle antanut.

Te saatte minun valtakunnassani

syödä minun pöydässäni, ja te istutte

valtaistuimilla ja hallitsette

Israelin kahtatoista heimoa."

Luuk. 22:24-30 KR-92

 

*Siinä katsomassamme sarjassa, The Chosen - joka Jeesuksesta ja opetuslapsistaan kertoo, nähdään juuri sellaista nokittelua erilaisten ihmisten kesken. Mutta Jeesus siinä sitten asettelee asioita, sanoisiko hellävaroen, oikeaan ruotuun. Ja hänet voi kuvitella silloin arjessa osallistuvan kaikkeen samaan kuin muutkin - vaikka  pilkkomaan syötäviä toisia varten, vaikka oli kiistatta suurin siinä joukossa.

 ---

Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/04/armoa-ja-totuutta-oli-jeesus-taynna.html

Kolmen Emman Nestori. Yhden hänen Emmansa kuolemasta tulee juuri kuluneeksi 100 vuotta ja 1 kuukausi..

Tyrväällä v. 1863 syntyneellä  Nestorilla oli ensin vain kaksi Emmaa: sisko Emma Ulrika s. 1878, ja siskopuoli Emma Fredrika s.1853.  Kolmas Emma "puuttui" vielä silloin, kun Nestori oli naimisissa Henrikan kanssa. Mutta hänet Nestori kyllä jo taatusti tunsi, koska se kolmas hänen osakseen tuleva Emma oli hänen vaimonsa sisko. Ei heillä ainakaan vastenmielisyyttä ollut toisiansa kohtaan, sillä sen tuli hieman myöhempi aika osoittamaan. Nimittäin Emman mies, Juha, kuoli syksyllä 1903.  Heillä oli ollut lapsia neljä: Amanda, Eeva, Lauri ja Tyyne. 

Puolta vuotta myöhemmin, vuoden 1904 puolella, kuoli Emman Henrika sisko; Nestorin vaimo. Heille  oli siunaantunut kuusi lasta: Nestori, Wilhelm, Hilda, Kaarle, Juha, ja Oskari.

Sittenpä lesket tekivät v. 1905 sen ilmeisesti käytännöllisen - lapsi oli jo tuloillaan, ja liekö sitten muutenkin mukavan ratkaisun, että Nestori ja Emma menivät yksiin, ja saivat yhdessä vielä yhden lapsen: Wernerin. Emmalla oli siten lapsia kaikkiaan 4+1. 

Tämän kolmannen Emman; Emma Pauliinan kuolemasta tulee nyt kuluneeksi tuo otsikossa mainittu 100 v. ja yksi kuukausi. Hän kuoli 7.3.1925 Helsingissä. Vaikka muutoin elämänsä kului käsittääkseni Tyrvään/Vesilahden seutuvilla.

Olen paljon käsin tehnyt muistiinpanoja sukujutuista. Nykyisin löytää paljon tietoa vanhoista asioista ihan netistä. Ei tarvitse itse virkatodistuksia tilailla tietoa saadakseen, niinkuin aiempina vuosikymmeninä. Olisi kiva jos saisin ne muistiinpanoraapustukset  järkevään ja helposti luettavaan muotoon. Kaikkein kivointa olisi, jos ne saisi ihan vaikka oikean kirjan muotoon, mutta kuten yhdelle tyttärelle heitin ajatuksena, että jos minä en sellaista saa tehtyä; jospa he - nuoremmat - joskus innostuisivat:) 

Kolmen Emman Nestori on mummuni isä, isän puolelta. Se kolmas Emma oli mummuni täti, ja samalla äitipuolensa.

---

Aiempi juttu saman Nestorin perheestä; Nestorin ja Henrikan lapsista, ja myös Emman aiemman avioliiton lapsesta:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/03/kun-tyrvaalla-syntynyt-nestori-lahti.html

Jumalan ikiaikainen suunnitelma!

Voisi vaikka ensin lukea, Hebr. 9:11 ja siitä eteenpäin; sillä tuossa alla on poimittuna kolme jaetta siitä: (KR-92 käännöksen mukaan tuossa nuo)

"... ei ensimmäistäkään liittoa voitu vahvistaa ilman verta." j. 8

"Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta." j. 22

"Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikki synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat." j. 28

Jo Raamatun alkulehdillä (1. Moos. luvussa 4) nähdään viitteitä tästä, ensimmäisten ihmisten lasten kohdalla. Abelin uhrin Jumala hyväksyi. Hän "toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa". Kain toi "maan satoa". Abelin uhrin Jumala hyväksyi, mutta Kainin ei. 

Abel joutui antamaan sitten vielä oman henkensäkin; sillä kateudesta ja vihasta Kain tappoi veljensä. Jumalalla oli sen jälkeen Kainille asiaa. Hän sanoi: "... veljesi veri huutaa minulle maasta." Ja ajoi hänet sitten muualle. 

Kain sanoi Jumalalle: "Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa." Hän pelkäsi kuolevansa koston uhrina* Mutta Jumala halusi suojella häntäkin! Kain sai itseensä jonkin merkin, etteivät kostoaikeissa olevat häntä tappaisi. (*huom. kuinka käytämme yleisesti sanaa uhri: rikoksen uhri). 

Mainittakoon vielä tämä: Kainin jälkeläisistä mainitaan tulleen: "teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä", "ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja" ja "seppä, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen". Ja Kain itse: "oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin." 

Adamin ja Eevan lapsista Set oli sitten se, joka syntyi Kainin ja Abelin tapauksen jälkeen, ja josta sitten aikanaan juonsivat sukupolvet Nooaan, Abrahamiin... Jeesukseen... (Ja itseasiassa meihin kaikkiin - Nooan jälkeläisinä; joko Seemin, Haamin tai Jaafetin jälkipolvina ollen).

Viite Jumalan järjestämästä uhrista nähdään myös kertomuksessa (1. Moos. luku 22), kun Aabraham käsketään uhraamaan ainoa poikansa. Aabraham suostuu, koska ajattelee*, että Jumala kykenee kuolleistakin herättämään. Mutta juuri kun Aabraham on jo kohottanut veitsen, Jumala keskeyttää sen asian, koska näki, että Aabraham oli valmis antamaan oman poikansa - kuten Hän, Jumala, tulisi tekemään - juuri Aabrahamin tulevan jälkeläisen - Jeesuksen - kautta, joka tulisi lähtemään juuri tästä alttarilla makaavasta Iisakista. Jeesus,  joka tulisi oman verensä vuodattamalla  sovittamaan koko maailman syntivelan... Antaen sen lahjana jokaiselle, joka sen haluaa; joka uskoo siihen. Kuin kuolettavan käärmeenpureman kansan erämaavaelluksella aikanaan saaneet;  vain pronssikäärmeeseen katsomalla paranivat kuolettavasta puremasta!

Vain katsomalla siihen...

* "Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä." Hebr. 11:19 KR-92

Oi, mikä ihmeellinen Jumalan suunnitelma! 

Aamukävelyltä

Vaikka tällaisena vuodenaikana ei tunnu olevan oikein mitään kaunista teiden varrella, jotain kuitenkin olen kameralla sihtaillut. Muutama päivä sitten ihailin ruskeaa ojavettä... (Se juttu tuli näkyviin laitettua vasta äsken, mutta on päivätty 1. päivälle, johon se ajallisesti kuuluu, ja jolloin sen luonnoksiin jätin.) Sieltä löytyy.

Mutta tälle päivälle sitten. Jos viimeksi oli ruskea nättiä, nyt oli vihreä...

Noukin myös mukaani tienvarresta minikokoisen "kirjakäärön".

Ja oksan, joka näytti silleen kiinnostavalta, että jos siihen voisi jotain pääsiäisjuttuja ripustaa?

Ja en malttanut olla taas sihtailematta sitä ruskeavetisen ojan kohtaakaan...

Sulaminen tiellä on sentään edistynyt... 

Kotiin päästyä mallailin heti ennenkuin kerkesin edes takkia päältäni ottaa, sitä oksaa heti yhteen seinänkohtaan. Siinä voisi olla paikka. 

Tai sitten ei. Ulkona jo ehdin kaavailla mielessäni, että sille oksalle olisi kiva sellainen, johonkin puupalaseen koverrettu paikka; kynttilänjalan tapaan.

Mutta niinkin voi käydä, ettei mitään tapahdu. Mulle on niin tyypillistä, että laahaan kotiin jotain; josta ei sitten kumminkaan koskaan mitään tehdä... Toivotaan tälle nyt kumminkin parempaa:)

Mutta ihan aamulla oli yksi minihomma. Minulla oli kynttilä ollut palamassa pöydällä ja se oli valuttanut steariinia pöydälle. Huomasin sen nopsaan, sillä steariini oli vielä pehmeää. Halusin muotoilla siitä pienen sydämen. Mutta tarvitsin lopulta puukoa, koska kovettuminen tuli niin pian. Mutta siinä se nyt on.

Sopii pääsiäisen sanomaan. Jeesus vuodatti verensä, antoi henkensä maksuksi meistä jokaisesta❤️✝️🌟

Olin aamulla lueskellut yhdestä hartauskirjasta - (Wislöffin Levähtäkää vähän) - tekstin tälle päivälle ja edellisenkin päivän. Olin joskus vuosia sitten kirjoittanut siihen edellisen päivän tekstin alle tämän... Jeesus tietää tarkoin, miltä tuntuu, kun Jumala tuntuu olevan tavoittamattomissa.

Siinä ristillä Jeesus koki sitä, Jumalan hylkäämistä - meidän puolestamme.

Ai niin, arjesta vielä sen verran, että noissa  kuvissa on eilisen kauppareissun paluumatkan pilvinäkymiä. Oli kauniita. Eilen kun piti kauppaan lähteä, ei auto käynnistynyt. Akku oli tyhjä. Onneksi saatiin sitten iltapäivällä apua siihen, ja päästiin kauppaan kuitenkin. Auto on vielä vaaran alla. Vähän saisi tie vielä sulaa jotta sitä alettaisiin kokeilla pihaan ajaa.