Kuvittele itsesi Jeesuksen kainaloon...

Kuvittele, että  ympärillesi kiedotaan lämmin ja rauhoittava käsi... Hänen kanssaan voit sitten katsella vaikka illan auringonlaskua.

Yllä osa kuvasta. Mitään oleellista ei puutu...

---
Alunperin idean tuon kuvan tekemiseen sain yhdestä jakeesta ja hartauskirjan tekstistä, jossa jaetta selitettiin. Siinä oli siitä, että vaikka millainen sotajoukko olisi vastassa, niin Jeesus on jo voittanut ne. Olisin mielelläni piirtänyt sellaisen kuvan, mutta koska taitoni eivät mihinkään sotajoukkojen piirustelemisiin riitä, tein tuollaisen kuvan, jossa katsellaan rauhallisesti laskevaa aurinkoa.

"Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
ja pyyhki pois sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun." Kolossalaiskirje 2:13-15

(Fredrik Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjassa oli tuo viimeinen jae norjalaisen raamatunkäännöksen mukaan, jossa mainitiin myös risti:  "...voiton riemun ristillään.").

Tuulen tekosia

Eilisiltainen tuulenpuuska illan sateen ja ukkosen aikaan teki tekosensa; nosti tyhjät kukkalaatikot telineestään ja heitti kiukuillaan maahan. Laatikot kärsi siitä ilmalennosta.

Myös portailla olevat kaksi kukkaruukkua kukkineen saivat kokea tuulen voimaa. Löysin ne aamulla maahan pudonneina. Toisesta oli multapaakkukin osittain purkista ulkona, mutta ei siinä sen kummenpaa vahinkoa tapahtunut, kun laitoin kukan purkkiin takaisin ja vähän lisämultaa siihen.

Tällaiselta näytti silloin illalla ikkunoista katsottuna. Oli jotenkin jännä tunnelma varsinkin tuo harmahtava vihreys isoista ikkunoista.

Sähköt oli myös poikki jonkin aikaa, mutta ei onneksi kauan. Vettäkin tuli jonkin aikaa ihan kunnolla. Vähän mietin, että pysyykö tie kunnossa, koska joskus sateet tekee sillekin vahinkoa. Ei ollut tiessä vikaa tänään, mutta puunroskaa, eli oksia, oli tuuli sinne lennättänyt. Isänänn piti kauppareissuun lähtiessämme pysäyttää auto ihan alkumatkasta, kun joku isohko oksa oli jäänyt kiinni auton alustaan.

Ei mikään siinä ollut Hänelle yllätys

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme järven tuolle puolen."
Ja he lähtivät. Mutta sitten tuli myrsky.

Jeesus oli nukkumassa kaikessa rauhassa.
Hänet herätettiin ja hän ihmetteli: "Missä teidän uskonne on?".
Mutta opetuslapset oli vallannut pelko.

Jeesus kuitenkin tyynnytti sen myrskyn heti herättyään,
kun opetuslapset hänet avukseen tahtoivat.

Kyllä Jeesus varmasti tiesi jo  matkalle lähtiessään, mitä tuleman piti.
Hän myös uskalsi nukkua, sillä hän tiesi, ettei mitään hätää ole,
kun hän on mukana. Hänellähän oli suora yhteys Isään.
Sen yhteyden voimaa eivät hänen kaverinsa vielä oikein käsittäneet.
Ja sama ongelma meilläkin taitaa olla, pahempana vielä.

Ja onhan meitä muutoinkin "vesipelkoisia" varmaan monta, joita jo sinällään pelottaa istua veneessä.
Pelottaa, jos putoamme vaikka veneestä. Vaikka olisi turvaliivit yllä. Ja kapteeni veneessä.

Mainittu järven ylitys: Luuk. 8:22-25

---

Ja vielä ihan muuta asiaa: Vanamot ja Maariankämmekät kukkii nyt. Tänään molempia tienpielessä näin.  Nämä kuvat tosin on jo parin vuoden takaisia. Mutta samoiltahan ne kukat nytkin näyttää. Mitä nyt kuvissa on vähän toivomisen varaa, mutta se ei ole kukan vika:)

Maariankämmekkä

Vanamot

Ne oli jännittäviä aikoja...

" Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot. Kannettiinpa sairaita kadullekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. Myöskin kaupungeistä Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.

Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidän yleiseen vankihuoneeseen. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat." Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan heitä vankilasta.

Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eivät he löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat, sanoen: "Vankilan me kyllä huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edessä; mutta kun avasimme, emme sisältä ketään löytäneet". Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä tulisi. Niin joku tuli ja kertoi heille: "Katso, ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa".

Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijan kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi. Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren".

Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme  kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."

Kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät. Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos. Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat häviöön. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; ja hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin. Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; muta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan."

Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä  puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. Niin he lähtivät neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta."  Kertomus v. -33/-38 Raamatusta; Apostolien teot luku 5, jakeet 12-42.

Ja tuota samaa Kristusta Jeesusta on julistettu meidän päiviimme asti.

Kaikin puolin hyvää tätä päivää sinulle:)

Rippiraamattu juhannukselta 130 vuoden takaa!

Katselin joitakin meillä olevia vanhoja kirjoja, tarkoituksena löytää aivan muu kirja. En kuitenkaan vielä löytänyt etsimääni, mutta tulipa sitten käsiini tämä. Nytpä  juuri tämä on ikäänkuin "ajankohtainenkin". Ulvilalainen Edla Sofia Sundvall on saanut tämän rippiraamatun, tai tarkemmin sanottuna Uuden Testamentin ja Psalmit juhannuksena 1890.

Edla Sofian ripillepääsypäivä on ollut juhannuspäivä 24. kesäkuuta. Päivä on silloin ollut tiistai (Päivälaskurin mukaan, johon linkki jutun lopussa). Kuinkahan kauan ennen ripillepääsypäivää tämä Edla Sofian Uusi Testamentti on mahdettu ostaa? Ja missä sitä on kenties säilytetty juhlahetkeä varten? Mistä lienee ostettu, ja kenen toimesta? Vanhempiensako, vai kummien, tai jonkun ihan muun?  Näitä saa vain arvailla nyt. Kuten myös kirjan hintaa.

"Uusi Testamentti ja psalmit.", Kirjan painovuosi 1888

"Apostolein teot"

"Paavalin Epistola Philippiläisten tykö"

Olemme joskus ostaneet tämän  kirpputorilta, kenties Porista. Ilmeisesti silloin, kun länsirannikolla itsekin asuimme. Aikamoisen kierroksen tämä tuntemattoman Edla Sofian rippilahja on kulkenut. Kirja on yllättävän hyvässä kunnossa vielä. Mitenkähän paljon, tai vähän, Edla Sofia lienee kirjaansa lukenut? Se jää vain arvailujen varaan. Kuten varmaan muutkin elämänsä vaiheet.

Itse pääsin ripille Pomarkun kirkossa 1978. Meitä rippilapsia olikin pienessä kunnassa silloin iso määrä. Tässä aiemmin jo blogissa ollut juttu kuvineen omasta ripillepääsystäni.


---

Päivälaskuri: Sen mukaan varsinainen juhannuspäivä, Edla Sofian ripillepääsypäivä 24.6.1890, on ollut tiistaipäivä.

Aikanaan juhannusaatto oli aina 23.6. ja sille päivälle oli  juuri vuodesta 1890 alkaen sovittuna Aaton nimipäiväkin.  50-luvulta alkaen juhannuksia alettiin viettää vähän erilaisina aikoina. (Lisää voi lukea täältä: Suomalaisen kirjallisuuden seura/verkkoaineistot)

Kaukana juhlatunnelmista?

Itse olin herätessäni jotenkin ankealla mielellä. Tuumin mielessäni, että tunnelmissani on jotain samaa, kuin aikoinaan nuorena, jolloin koin usein olevani kaukana kaikesta siitä, mitä oletin toisilla olevan juhannuksena. Menin sitten ensiksi katsomaan, mitä Wislöffin rukouskirja tälle päivälle tarjoilisi. Siellä oli tämä jae:

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sefanja 3:17

Jo tuo ilahdutti minua. Hän on kuitenkin täällä, enkö  siis iloitsisi siitä? Mutta sitten halusin vielä ihan Raamatusta tarkistaa jakeen ja samalla katsoa, mitä siihen siellä kenties liittyy. No, mitäs sanotte tästä:

"Jotka murehtivat kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan: nehän ovat sinusta..." Sefanja 3:18

Sehän oli tuon ensin löytämäni jakeen jatko. Ja suoraan sopiva minunkin ajatuksiini, sillä kaukana juhlakokouksista, kaukana juhlamielestähän sitä täällä ollaan. Mutta en voi noiden lukemisen jälkeen enää olla aivan samalla  mielellä. Ehkä silitän tänään pöytään juhlavan liinan, ehkä puen juhlavasti ylle jotain, jospa haettaisiin joku koivunoksakin maljakkoon... Jotain sellaista.

Juhlan -  ja Jumalan - iloa sinullekin!

Kun Pyhä Henki tulee

"vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (Jeesuksen sanoja) Apt. 1:8

"Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt suuri tuulispää,

 ja täytti koko sen huoneen, jossa he istuivat.

Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat heidän itsekunkin päälle.

Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä,

sen mukaan  mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.

Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä,
kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.
Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle,
sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.

Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki jotka puhuvat, ole galilealaisia?
Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?
Me partilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Libyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."

Ja he kaikki olivat hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella
ja sanoivat toisilleen: "Mitä tämä mahtaakaan olla?"

Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat:
"He ovat täynnä makeata viiniä."

Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: ....." Apt. 2:7-14

(Ja Pietari selitti kuulijoille  mistä oli kyse: niiden lupausten täyttymisestä, jotka olivat jo kauan sitten ennustettu tapahtuviksi, ja jotka heidän kirjoituksissaan  olivat koko ajan olleet luettavissa.)

Tästä näkee Pietarin puheen. Voi ihan mielessään kuvitella äänenpainotkin hänen alkaessaan puhua, etteivät nämä juovuksissa ole, vaikka niin luulette...
 Apostolien teot 2: 14-47.


---
Kuvittele tilanne, että nyt jotkut vieraskieliset sanoisivat täällä: "Eikö nuo kaikki, jotka puhuvat, ole suomalaisia? Kuinka he nyt puhuvat meidän kieltämme?"

Jumala on nytkin sama. Hän voi tänäänkin puhua jollekulle yllättäen niin, että tämä kuulee jonkun kielitaidottoman puhuvan hänelle hänen omalla kielellään. Siinä puhutaan silloin sitä, mitä Jumala antaa puhuttavaksi.


Helluntaina tämä kaikki alkoi.

"Ja kun hellutaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla." Apt. 2:1 (katso lisää  kokoontumisista: Apt. 1:13-15)

Saatu vastaus loppumatka -mietteisiin

Olin juuri noussut ylös. Olin jo ehtinyt miettiä tänä aurinkoisena aamuna siihen tapaan, että vaikka nyt juuri ei olisi mitään erityistä meneillään, niin mitähän kaikkea (ikävää) sitä vielä loppumatkassa onkaan. Tulin sitten tähän keittiön pöydän ääreen ja otin Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjan. Siinä luki:

"Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan." Jesaja 45:4


Minä sain vastauksen mietteisiini.

Tuo  jae tahtoi sanoa: Olet selvinnyt tähän päivään asti vaikeistakin päivistä. Samalla tavoin olet jatkuvan huolenpidon kohteena jatkossakin.

Toisessa blogissani saman tekstin vähän pidempi versio.

---

Pitää vielä lisätä tähän yksi huvittava yksityiskohta tältä päivältä, joka tavallaan liittyy aiheeseen. Kun minä pohdin vanhuutta, mulle kaupataan lehtiä, jotka kuuluu ihan toiseen ikäkauteen. Mulle soitti nimittäin noin runsas tunti sitten lehtimyyjä. Kauppasi käsityölehteä, johon tarjoukseen en tarttunut. Sitten hän otti esiin pari lehteä, joista olin saanut näytenumerot aiemmin, eli joskus alkuvuonna tai viime vuoden puolella. Toinen niistä oli Prinsessa-lehti, siis pikkutttöjen lehti. Tein selväksi, ettei meillä enää sellaista tarvita, mutta tuttu lehti on vuosien takaa. Vanhimmalle tyttärelle se jo aikanaan tuli, olikin aivan uusi lehti silloin. No sitten lehtimyyjä palasi vielä siihen toiseen aiemmin saamaani näytelehteen: Vauvalehti. Niinpä, muistan kuinka olin vähän ärsyyntynytkin siitä, että moisia mulle lähtellään. Yhdessä sitten vähän ihmettelimme, että mistähän niihinkin lähetyksiin on mun osoite otettu.

Odottaminen on vaikeaa, kun mitään ei näy

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Joh. 20:29

"Usko ilmenee usein odottamisena." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän.

Kun Jeesus oli kuollut ja haudattu, hänen lähimpänsä eivät osanneet odottaa ja uskoa sitä, että hän nousisi ylös; eikä sitä, että he vielä näkisivät häntä:

"Silloin toinenkin opetuslapsi,

 joka ensimmäisenä oli tullut haudalle,

 meni sisään ja näki ja uskoi.

Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva."

 Joh. 20:8-9

Jotkut uskoivat, kun Jeesus itse puhutteli heitä: "Vaimo, mitä itket?", "Rauha teille!". Joidenkin täytyi saada pistää sormensa "naulojen sijoihin". Sekin toive tuli täytetyksi, vaikka mahdettiinko sitä osata odottaa...

 "Sitten hän sanoi Tuomaalle:

 "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, 

ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni,

äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."

Joh. 20:27

Entä me, uskommeko todella, että Jeesus tulee takaisin? Tai sen, että meitä odottaa taivas? Odotammeko häntä? Emme varmaankaan ole sen kummoisempia uskomaan, kuin olivat opetuslapsensa silloin aikanaan. Ja kuitenkin riipumme hänessä kiinni. Ja saamme niin tehdäkin.

Nyt kuin arvoituksen tavoin...

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, 

mutta silloin kasvoista kasvoihin;

nyt minä tunnen vajavaisesti, 

mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti,

niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan."

1 Kor. 13:12

Jaakobin saama siunaus

Laitan tähän linkin Suomen Raamattuopiston päivän sanaan. Minua puhutteli se teksti, (joka tänään on siellä luettavissa), sillä olin aamulla ajatellut, että Jumala tuntuu etäiseltä.

"Yhä vielä Vapahtaja tulee lähelle..." Juha Vähäsarja/Suomen Raamattuopiston päivän sanassa.

Kuva Jaakobin unesta: Rukoukset kulkevat. TN-03

Metsän puolelle - Kuvakierroksen osa III

"Pihasuon" pikkukivillä kivetyn polun varrella oli mustikan lehdet tavallista suurempikokoisia. Kuvissa se ei niin hyvin erotu. Mutta saavat varmaan hyvästi kosteutta ja sopivasti valoa tuossa.

Suopursutkin aloittelee jo...

 Mutta nuo alla olevat oli outoja. Lehdet toi mieleen suopursun, mutta kukat on jotain muuta.

 Ja se oli pikainen käväisy kallioilla. Nyt kotiin takaisin. Ei enempää oleskelua hyttysten syöttinä.

Ja rouvashenkilöllä oli oikein huivi leuan alta kiinni - ihan entisajan mummotyyliin.

Kiviä ja romua - Kuvakierroksen osa II

Olen joskus sanonutkin, ettei meillä ole puutarhaa - on vain piha. Tykkäisin kyllä ihan puutarhasta, mutta en ole viherpeukalo ja inhoan mullan kanssa touhuamista; kasvien istuttamista, jne.  Ja tätä kaikkea haluttomuutta ei suinkaan vähennä se ajatus, että punkkejakin on. Minä voisin muutoin "puutarhassani" tykätä silloin tällöin nyppiä vähän rikkaruohoja tai kuivia lehtiä. Mutta nyt esimerkiksi iltaisin sellainen hiljakseen käveleskely pihassa tai tiellä, puhumattakaan joku puuhastelu, on sietämätöntä kimpussa olevien hyttysten ja tai muiden itikoiden takia. Niinpä siis meille sopisikin sellainen puutarha, jossa on muutakin silmäniloa, tai silmänruokaa edes, kuin hoitoa vaativat kasvit.

Eilen yhden tyttären kanssa vähän romuja raahattiin pihan periltä näkösämmälle...

Maitotonka kavereineen laitettiin "häkkiin".

Nyt ei tarjoilla kahvia eikä kakkua:)

Tuossa sydänvuoassa meillä tehtiin aikanaan täytekakun pohjat:) Vuoan ulkopinta oli silloin punainen. Sain vuoan joskus eräältä ystävältäni. Sitten meillä ruvettiin tarvitsemaan uutta ja isompaa vuokaa. Tämä päätyi lasten leikkeihin. Ja nyt se saa olla vain.

Maitotonka ja kahvipannut on joskus jostain romunkeruupaikalta haalittuja. Tuo ruosteinen säilykepurkkikin löytyi jostain pihan periltä. Se oli kiinnitetty johonkin puiseen "varteen" nauloilla ja narulla... En vain yhtään muista, minkä vuoksi. Onkohan ollut jossain lasten hommissa joskus sekin. Nyhdin tarpeettomat lisukkeet siitä irti. Nyt siihen voisi istuttaa jonkin kukan.

Ei tarvi ruohoa leikata, kun maasto on tätä.

Isännän jo jokunen vuosi sitten laittamia isoja kiviä portaiksi. Ne vievät tuonne vähän taloa alempana olevalle maan osalle. Maalatut pikkukivet tyttöjen monen vuoden takaisia teoksia. Lieköhän siinä sukulaistyttöjenkin maalaamia joukossa.

Kiviä on joka paikassa ja monin tavoin. Itseasiassa tämä vaara, jolla asumme, on varmaan aikamoinen kivikasa, jos sen aivan ilman kasvillisuutta näkisi. Kun muutamia vuosia sitten metsää harvennettiin, niin hakkuukoneen jäljiltä maa oli jonkin verran tietysti kulunut, niin silloin havahtui vielä tavallistakin enemmän huomaamaan, kuinka kivistä täällä on.

 Männyn pitkä oksa siinä riippuu ihan nenän edessä...

Tuo metalliverkko on ilmeisesti jäänne siltä ajalta, kun taloa 90-luvulla jatkettiin. Sitä käytin joskus aitanakin "kasvimaalla" siihen tapaan, että laitoin oksia maahan aidan joka ruudun kohdalle, jotta jänikset edes pysyivät etäämmällä vaivaisista kasveistamme. Asettelin tyttären kanssa nyt tuon verkon niin, että  se on tuossa vähän kuin katiska. Tuonne voi kävellä sisään tuon pienen kuusen ja sen vieressä olevan koivun toiselle reunalle, mutta takaisin on tultava samaa tietä. Jotain olisi tarkoitus tuohon verkon kupeeseen vielä laittaa kasvamaankin.

Tähän tapaan...

Ja siinä menee verkon vierestä polku metsään. Meillä on talosta katsoen neljään suuntaan joku kulkureitti: tie tietysti, ja kolmeen suuntaan lähtee pihasta polku.

Jahaas! Joku päivä sitten huomasin, että vanha mattoviukakin on päätynyt nuoremman väen touhuihin pihalle... No, enpä minä ole sitä enää käyttänytkään.

Osa III kai juttuun myös tuloillaan. Se lähtee "ihan pihalta" vähän ulommas: Metsän puolelle.