lauantai 20. kesäkuuta 2020

Rippiraamattu juhannukselta 130 vuoden takaa!

Katselin joitakin meillä olevia vanhoja kirjoja, tarkoituksena löytää aivan muu kirja. En kuitenkaan vielä löytänyt etsimääni, mutta tulipa sitten käsiini tämä. Nytpä  juuri tämä on ikäänkuin "ajankohtainenkin". Ulvilalainen Edla Sofia Sundvall on saanut tämän rippiraamatun, tai tarkemmin sanottuna Uuden Testamentin ja Psalmit juhannuksena 1890.




Edla Sofian ripillepääsypäivä on ollut juhannuspäivä 24. kesäkuuta. Päivä on silloin ollut tiistai (Päivälaskurin mukaan, johon linkki jutun lopussa). Kuinkahan kauan ennen ripillepääsypäivää tämä Edla Sofian Uusi Testamentti on mahdettu ostaa? Ja missä sitä on kenties säilytetty juhlahetkeä varten? Mistä lienee ostettu, ja kenen toimesta? Vanhempiensako, vai kummien, tai jonkun ihan muun?  Näitä saa vain arvailla nyt. Kuten myös kirjan hintaa.


"Uusi Testamentti ja psalmit.", Kirjan painovuosi 1888


"Apostolein teot"

"Paavalin Epistola Philippiläisten tykö"


Olemme joskus ostaneet tämän  kirpputorilta, kenties Porista. Ilmeisesti silloin, kun länsirannikolla itsekin asuimme. Aikamoisen kierroksen tämä tuntemattoman Edla Sofian rippilahja on kulkenut. Kirja on yllättävän hyvässä kunnossa vielä. Mitenkähän paljon, tai vähän, Edla Sofia lienee kirjaansa lukenut? Se jää vain arvailujen varaan. Kuten varmaan muutkin elämänsä vaiheet.




Itse pääsin ripille Pomarkun kirkossa 1978. Meitä rippilapsia olikin pienessä kunnassa silloin iso määrä. Tässä aiemmin jo blogissa ollut juttu kuvineen omasta ripillepääsystäni.


---

Päivälaskuri: Sen mukaan varsinainen juhannuspäivä, Edla Sofian ripillepääsypäivä 24.6.1890, on ollut tiistaipäivä.

Aikanaan juhannusaatto oli aina 23.6. ja sille päivälle oli  juuri vuodesta 1890 alkaen sovittuna Aaton nimipäiväkin.  50-luvulta alkaen juhannuksia alettiin viettää vähän erilaisina aikoina. (Lisää voi lukea täältä: Suomalaisen kirjallisuuden seura/verkkoaineistot)


12 kommenttia:

  1. Jännä löytö! Kauniit kannet tuossa:) T: Villasukkavihulainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on:) On mielenkiintoista ajatella, millaiset vaiheet tuollakin kirjalla on ollut.

      Poista
  2. Onpa arvokas kirja! Oman Raamatun saaminen rippilahjaksi on varmasti ollut tärkeä juttu. Ihania nuo vanhat kirjaimet, tosin vaikeita lukea.
    Siunattua sunnuntaita Sinulle! <3
    ps. Itse pääsin ripille 19.6.1977.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta nämä tällaiset kirjavanhukset on arvossa pidettäviä, ja Raamatut erityisesti. Nykyään ei vain esim. vanhojen tavaroiden joukossa juurikaan näitä arvosteta.
      Sinä pääsit sitten vuotta ennen minua ripille:) Siunattua sunnuntaita sinnekin!

      Poista
  3. Onhan hieno kirja, todellakin voi olla arvokas. Pitäisi olla asiantuntija korjaamaan tuota kannen halkeamaa, jotta säilyisi.
    Itellä on jossain vanha virsikirja, mutta siitä oli kannet poissa, mutta vanhalla tekstillä kuitenkin. Siinä menis aikaa opetellessa noita vanhoja kirjaimia lukemaan.
    Mulla ei ole muistissa milloin pääsin ripille, pitää jostain etsiä päivämäärä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa kun tuo on säilynyt tänne asti:) Muuten ihan hyväkuntoinen, mutta tuo kannen repeämä on. Se saakin olla noin, kun ei sitä itse kannata ruveta korjailemaan. Minä joskus luin jotakin vanhaa kirjaa, jossa tuollainen vanha präntti; aluksi se oli vaikeaa, mutta kun enempi lukee, niin siihenkin jotenkin tottuu.

      Poista
  4. Onpa ihana vanha Raamattu! Millainen lienee ollut Edla Sofian elämä? Kun olin yhteen aikaan divarissa töissä, käsitin että 1800-luvun Raamattuja löytyy sen verran paljon, etteivät ne vielä ole rahallisesti kovin arvokkaita. Mutta tunnearvoa niillä tietysti on! ❤ Itse pääsin ripille 7.6.1987. Silloin oli helluntai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on niin kaunis kansikin:) Olisi tosiaan jännää, jos voisi jotain tuosta Edla Sofiasta saada tietääkin. Vanhat Raamatut ei tosiaan ole rahallisesti arvossaan. Jossain ruotsalaisessa huutokauppaohjelmassakin se todettiin. Se on kyllä sääli. Minun äitinikin aikoinaan pääsi ripille helluntaina, näin muistelen. Oma ripillepääsyni oli juhannuksena.

      Poista
  5. Voi miten noissa vanhoissa kirjoissa on hienoa tekstiä ja tosiaan niin kauniit nuo kannet! Onpa kiva että tuollainen aarre on säästynyt♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan kiva:) On se jännää, että joku tuollainen kirja säilyy vuosikymmeniä ja pidemmällekin, ja joku toinen häviää hyvinkin pian. Vähän samantapaista olen joskus miettinyt puista. Kun näkee jonkun vanhan, komean puun, ja rupeaa miettimään sen säilymistä pieneltä taimiasteelta sellaiseksi puuvanhukseksi. Pienet taimet on jatkuvasti vaaravyöhykkeessä kuitenkin.

      Poista