"Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt suuri tuulispää,
ja täytti koko sen huoneen, jossa he istuivat.
Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat heidän itsekunkin päälle.
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä,
sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä,
kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.
Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle,
sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.
Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki jotka puhuvat, ole galilealaisia?
Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?
Me partilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Libyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."
Ja he kaikki olivat hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella
ja sanoivat toisilleen: "Mitä tämä mahtaakaan olla?"
Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat:
"He ovat täynnä makeata viiniä."
Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: ....." Apt. 2:7-14
(Ja Pietari selitti kuulijoille mistä oli kyse: niiden lupausten täyttymisestä, jotka olivat jo kauan sitten ennustettu tapahtuviksi, ja jotka heidän kirjoituksissaan olivat koko ajan olleet luettavissa.)
Tästä näkee Pietarin puheen. Voi ihan mielessään kuvitella äänenpainotkin hänen alkaessaan puhua, etteivät nämä juovuksissa ole, vaikka niin luulette...
Apostolien teot 2: 14-47.
---
Kuvittele tilanne, että nyt jotkut vieraskieliset sanoisivat täällä: "Eikö nuo kaikki, jotka puhuvat, ole suomalaisia? Kuinka he nyt puhuvat meidän kieltämme?"
Jumala on nytkin sama. Hän voi tänäänkin puhua jollekulle yllättäen niin, että tämä kuulee jonkun kielitaidottoman puhuvan hänelle hänen omalla kielellään. Siinä puhutaan silloin sitä, mitä Jumala antaa puhuttavaksi.
Helluntaina tämä kaikki alkoi.
"Ja kun hellutaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla." Apt. 2:1 (katso lisää kokoontumisista: Apt. 1:13-15)
Tuli tuosta mieleen, että keväällä luin Leena Sihombingin kirjan Baksaduar, se kertoi suomalaisesta Hellin Hukka-Dukpasta, joka oli lähetystyössä Intiassa Bhutanin rajalla. Kerran joku paikallinen tuli hänen luokseen ja alkoi yllättäen rukoilla selvällä suomen kielellä. Se rohkaisi häntä tosi paljon. Jumala on ihmeellinen!
VastaaPoistaSellainen taatusti on ollut rohkaiseva kokemus:) Se on ihmeellistä - kenelle sellainen kokemus annetaan, mutta myös niille, jotka sen saavat kuulla tai lukea:)
Poista