Kesäkurkistuksia

Lähdössä kotipihasta Vuonislahden kokkoa katsomaan. Auton peilistä näkyy ilta-auringon valaisema talo takanamme, ja sivulla pihan mökki.

Ystävän päivällä tuoma ihana kukkakimppu.

Vuonislahdden kokko, laivalaiturilta katsottuna. Väkeä oli enemmän kuin osasin odottaa.

Ja takaisinpäin tullessa pysähdyttiin vielä uimarannan hiekalla kävelemässä ja auringonlaskua ihailemassa. 

Ei meillä ollut koiraa, mutta jollakin oli ollut. Rannalla oli myös muutama lapsi uimassa,  ilmeisesti isoäitinsä heitä vahti ihan vedessä itse seisten.

Onneksi oli kivan aurinkoista☀️

---

Onhan niitä harmaita ja sateisia päiviä tässä ollut...

Mutta tänä aamuna näyttää tältä...

Pitkästä aikaa vaatepiirros...

Tämä sen takia kun mieleen tuli, että voisi ollakin kivempi laittaa ylle jotain tummempaa vaatetusta, kuin se vaalea mekko, jota olen ahkerasti tänä kesäkautena käyttänyt. Mieleen tuli yksi mustapohjainen hame, josta jonain kesäisenä kuumana päivänä taannoin ajattelin, (vaikka hame kevyt onkin), etten sitä halua ylleni laittaa. No nyt olisin voinut laittaa ylleni nuo kuvan kuteet...

- Mutta laitoin nyt kuitenkin vielä tuon kuvan alalaidassa hieman näkyvän vaalean mekon. 

Se on kumma, että miten sitä vuodenaika vaikuttaa siihen, minkä väristä haluaa ylle... Luulisi, että se on ihan sama minkä väristä se on - vaan ei kuitenkaan ihan tunnu olevan. Siltikään, että talvella voi olla yllä vaikka joku vaalea neule; pusero tai hame. Onko vaatteen väri joku kuin sulautumisen keino, siihen mitä ulkona on? Kuin joku suojaväri; sitä mietin.

Onko syksyllä muka lämpöisempi olo tummemmissa vaatteissa...?

---

 https://vaatekomerolla.blogspot.com/2024/07/mello-eli-tosi-loysa-mekko-jonka-saa.html

Tästä pääsee katsomaan...

... toisen blogini tarjoilut 🌿

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

---

Tässä kuvakimara viime päiviltä. Arkisia kuvia. Meillähän ei juhannukseen mitenkään erityisesti paneuduttu, aika samantapaista kuin muulloinkin. Mutta tuo ensimmäinen kuva juhannusaaton puoliyöltä, kun haettiin tyttäriä naapurikylän juhannuskarkeloista.

Aamun valoa keittiön ikkunasta

Kokeilua, miten saisi kivan, mutta napitukseltaan ärsyttävän, (eka nappi jossain vyötäisillä vasta), neuletakin jotenkin ylempää kiinni ilman mitään korujen asettelua. No noinhan se menee, sinne vaan farkkujen sisään helmat enemmän tai vähemmän:)

Postilaatikon sisus, eli pohja. Siellä asuu pieni sisilisko. Livahti mokoma tuosta kulmasta taas pois, ennenkuin ehdin saada kuvaa siitä luvattomasta vuokralaisesta...

---

Mutta nytpä näyttää tällä hetkellä kivasti taas aurinkoiselta☀️

Tämän kotimaamme kesä...

Heräsin hieman kylmissäni. Olisi pitänyt se jokin kevyt peitto illalla ottaa pussilakanan lisäksi. Jäin ylösnoustuani miettimään tätä meidän kesäämme; kesää, jota aina niin kovin odotamme. Kesäisen lämmön lisäksi kylmiä ja sateisia päiviä, ja hyttysiä. Ja vaikka lämmöt olisivat kohdillaan, eikä hyttysistäkään haittaa, usein kuitenkin sen odotetun ilon ja rauhan ajan sekaan tulee jotain, joka rikkoo sitä odotettua kesäihanuutta. Mutta aivan alkuun kaikki oli hyvin. Herra Jumalakin käveli paratiisin puutarhassa "illan viileydessä", näin vanhemman käännöksen mukaan.  Mutta se viileys ei varmasti ollut vilua, vaan miellyttävää illan viileyttä päivän jälkeen. Silloin ei myöskään ollut mitään harmeja ja vastuksia, ei pelkoja eikä petoja, jotka olisivat häirinneet. Rauha oli täydellinen! Sitä on vaikea edes kuvitella, mutta jotain aavistusta, häivähdystä siitä ehkä hivenen, kuin muistona kaukaa... voimme kokea omissa hyvissä hetkissä🌿🕊️. Mutta sitten tuli synti väliin ja rikkoi kaiken. Ihminen joutui eroon Jumalasta, luojastaan. Taiteilijan teos tuli turmelluksi.

Mutta Jumalan Poika, Jeesus, tuli pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut: meitä! Isä itse rakasti meitä ja tahtoi pelastaa meidät yhäkin ikuiseen iloon. Sen ilon ja rauhan kaipuu meillä jokaisella on, mutta usein ei ajatella, mistä se kaipuu kaikkeen valoon ja rauhaan on kotoisin. Mutta Jumala on valmistanut meille pääsyn  hänen luokseen taivaaseen, johon Jeesus sanoikin menevänsä valmistamaan meille kotia. Hän lupasi tulla sitten aikanaan  takaisin, ja hän hakee sinne kotiin ne, jotka hänen mukanaan haluavat sinne tulla. Ketään ei väkisin tai vastentahtoisesti sinne viedä, mutta Jeesus kutsuu mukaansa, jotka vain haluavat tulla❤️ 

🐦"Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta. Paula katkesi, ja me pääsimme irti." Psalmi 124:7 🐦 KR-92 

Tuosta tuli mieleen laulu, jonka loppusanoissa on  paulan rikkoontuminen ja linnun vapautuminen. Laulu nro 226 hengellisessä laulukirjassa, nimi ja alkusanat: "Auki nyt on kädet Jeesuksen...": 

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6118

☀️"Yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä." Apostolien teot 12:7 ☀️ KR-92

Nuo jakeet ilahdutti aamun luettavissa. Ja tämä valoilmiö keittiössä...:)

Oli toukokuun aamu...

Oli toukokuun aamu. Mies aloitteli alkavan kesän ihanan viherryksen keskellä työpäiväänsä romuliikkeen pihassa. Tänään hänen pitäisi siirtää iso kasa romuja pois lähteväksi, sinne mihin mikäkin kuuluu. Hän käynnisteli työkonettaan, jolla hän romppeita siirtelisi. Romuliikkeen omistaja oli jättänyt hänelle koneeseen jonkin paperin. Hän katsoisi sen kohta, mutta ensin hän käynnisteli konettaan ja ajoi sen työkohteensa ääreen; samalla huomioiden, että mistä kohtaa aloittelisi hommaa. Tuostapa alan, mies tuumi nostaessaan koneensa työkouran kohteensa ylle valmiiksi. Mutta pitänee nyt ensin lukaista tämä paperi,  joka tänne oli jätetty. Hän avaa taitellun paperin, ja lukee: 

"Masa. Täältä on ostettu viikonlopun aikana tavaraa, jota ei saa kuljettaa mihinkään! Roinan omistaja hakee ne itse. Se merkkasi ne, joten huomioi merkki JP!"

-Jaa, tämmöistä. Okei, tuumasi Masa, kun tarttui koneensa kouralla lähinnä olevaan autonromuun. Mutta, mutta... Siinähän nyt  juuri komeili isoilla raapustettu JP... Jaaha, pitää kait katsoa tämä läjä nyt tarkemmin, että onko tässä muutakin tolla merkillä. Ja olihan sitä. Koko kasa, oli JP:n. Masa kyllä tiesikin sen tyypin, osteleee kaikenlaista kelvotonta. Mitähän se niillä oikein tekee, Masa tuumi.

No, vaikka Masa muka tunsi JP:n, ei hän kuitenkaan tiennyt oikein tämän touhuista. Ei tiennyt, mitä hienoa JP oli jokaisesta ostamastaan "romusta" tehnyt. JP:lle ei romu ollut romua, vaan jotain, jota kannatti pelastaa. 

---

Kuka oli se JP? 

Jumalan Poika.

Tunnetaan paremmin nimellä Jeesus. Tämän JP:n  "harrastuksiin" (lue: päätyöhönsä) on aina kuulunut romujen keruu...

Olisin halunnut tähän kuvan, jossa näkyisi se hento viherrys, mutta en halutunlaista saanut, vaikka kävin ulkona sitä varten. Mainio olisi myös ollut joku piirustus, vaikkapa sarjakuva, jossa se romuliikkeen aamu olisi ollut. 

Mutta mistä moinen minikertomus? Se kertyi varmaan hieman samoin kuin unetkin; hieman sieltä ja täältä. Nythän on se toukokuun ihanan viherryksen aika! Mutta aamuisella kävelyllä oli  metsäkone töissä juuri siellä, mistä odotin kohta saavani varsinkin sitä ihanaa viherrystä koivikossa ihastella. Eilisillan hyvä, kristillisen sanoman sisältänyt elokuva, (The Grace Card 2011), toi varmaan myös ne omat rikkinäisyyden tunnot mieleen. Mutta aina kannattaa muistaa, mitä Jeesus itse sanoi: "...en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.. " Ja niitä me ollaan kaikki!

Mutta JP rakastaa romuja❤️

Tämäniltainen

Olen sanonut, ettei kevät ole minun lempivuodenaikani. Mutta tarkoitan sillä sitä, kun ei vielä ole lumet sulaneet. Nyt ne ovat. Ja nyt sitten on se  ihana hento viherrys puissa! Tajusin tänään, että sitä minä kyllä rakastan. Mutta se menee niin nopeasti ohitse, vaihtuu vahvempaan viherrykseen, joka sekin kyllä kaunista on. Mutta erityisesti haluaisin tallettaa sen alkavan hennon, vasta aavistuksenomaisen, alkavan kesän viherryksen. Sen, jota silmillä metsässä ihailee, kun harmaan ja ruskean sävyt vaihtuvat valoisampiin näkymiin. Sitä nytkin tavoittelin... Eihän tämä ole ollenkaan sitä mitä minä aioin, mitä tavoittelin, ikkunanäkymästä innostuneena, mutta pidän tästä silti ainakin itse, sen tunnelmasta☀️

Alkavaa vihreyttä ja lämpöä:)

 

Takapihan tuolillakin tarkenisi jo istua. Isäntä sitä on jo käyttänytkin. Minä en. Vilukissana vasta talvikuteista kuoriutunut... Nyt kai jo kuitenkin tohtii tätä kesäksi nimittää:)

Tämänpäiväinen

Yritin sitä kuvata, mitä kävellessäni olen ihaillut. Tuosta alkaa laskeutuminen alas ojanotkoon, jossa tien reunoilla on kuusia. Mutta se, mitä varsinaisesti halusin ruveta väreillä tallentamaan, alkaa jo mäen päältä, nimittäin pitkät heinät tien varressa, ja jotka sopivasti auringon valaistessa pääsevät oikeuksiinsa ja ihastuttavat minua suuresti. Joskus kuljetan kättäni heinien latvoissa kulkiessani ja ajattelen, että se on minun puutarhani, sillä ne heinät on niin kauniita.

No, eihän näistä koskaan tule sitä, mitä aloittaessaan aikoo yrittää, mutta lopputulos voi silti olla itseä viihdyttävä; sainpahan jonkin kuvan aiheesta kumminkin! Olin aloittaessani melko varma, ettei onnistu lainkaan, koska heinät on vaikeita tehdä, niin kevyitä ja ilmavia. 

Tämänpäiväinen

 

Aamun valosta metsikön läpi - ideansa saanut. Vahaväreillä tehty. Viime kesänä oli pakko ajella aamuisin Joensuusta kotia kohti  remontin takia. Nyt ajellaan näitten kylien teillä yhden kesätyön tähden. Ja taas noukitaan ideoita kuviin, kuten viime vuonnakin. 

Etsin sitä viimevuotista tästä blogista, mutta löysinkin sen toisen blogini puolelta kesäkuun 13. päivän kohdalta. Jännästi sitä ihminen itseään toistaa, tällaisessakin:) No mitäs, kun se valo juuri tähän aikaan kesästä tällaisena näyttäytyy.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/06/valo-siiviloityy-pimean-lapi.html

Auringonlaskun taivas

Kun eilen "illalla", eli puolta tuntia ennen vuorokauden vaihtumista menin nukkumaan, oli minun otettava vielä kamera esiin. Ikkunasta näkyvä taivas oli niin kiehtovan näköinen.

Kun sitten olin kuvia ottanut ja mennyt nukkumaan, en meinannut malttaa laittaa silmiäni kiinni, sillä tuo sama näkymä oli katsottavissa nukkumapaikaltakin.