lauantai 31. joulukuuta 2022

Tämän vuoden viimeisenä aamuna...

Kirjoitin ensin vihkoon, sitten toisen blogini puolelle sen vihkotekstin. Se oli siitä, kuinka höhlästi minäkin usein ajattelen sitä,  miten olla Jumalan lapsena... 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/12/jumalan-lapsena.html


Ef. 3:14--17


perjantai 30. joulukuuta 2022

Auton valot pimeällä metsätiellä



Eilisiltaisen kauppareissun näkymästä, kun oltiin jo melkein kotona.

Kuva on tehty ruskealle paksuhkolle paperinpalalle, joka oli kyllä ihan suora, mutta mieluiten tykkää asettua kaarevaan olotilaan heti kun mahdollista. Olisin käyttänyt mieluiten valmiiksi  mustaa taustaa, mutta ei sitä nyt ollut tähän löydettävissä. Väreinä käytin öljypastelliliituja.

Kuva on tosi pieni kooltaan, noin kännykän kokoinen, vain hieman kämmentä suurempi. Kuvissa se saa ikäänkuin toisen mokoman lisää mittaa, kuvastuessaan kiiltävältä pinnalta. 




lauantai 24. joulukuuta 2022

Jouluaatto - aatto juhlista jaloin?

Niinpä niin, se on nyt. Eikä nytkään ole täällä kotona niin valmiina paikat juhlaan kuin olin toivonut ja aikonut. Kaikki jää aina kesken; sekin minkä tietää jo alunalkaen monin tavoin vajaaksi siitä, mitä haluaisi.

Mutta ehkä se voi opettaa meille jotain tärkeää: meistä ei ole täydellistä tekemään, vaikka kuinka toivoisimme ja yrittäisimme. Vaikka saisimme kaikki näyttämään täydelliseltä, löytyykö ihmistä, jolla ei olisi mielensä sopukoissa yhtään asiaa - joka mieleen pulpahtaessa ainakin vähän rikkoo sitä kenties saavutettua rauhan tunnetta? Mutta vaikka joku sanoisikin sellaisen rauhan tunteen saavuttaneensa, tunne ei ole sama kuin rauha. Todellinen rauha, kaiken ristiriitaisuuden ja keskeneräisyyden tunteiden keskellä on isommissa käsissä: Jeesus syntyi - ja kuoli - ja myös nousi taivaaseen, ollakseen meidän todellinen rauhamme! Ikuisesti kestävä ja täydellinen. Hänessä sovitettiin kaikki, mikä meissä on rikkonaista ja epätäydellistä suhteessa Jumalaan. Jeesus maksoi syntiemme hinnan, kärsi rangaistuksemme. Olemme sovitetut Jumalan, Isämme, kanssa sen vuoksi. Jeesus on isoveljemme... 

Se levottomuus meissä kuvastaa juuri sitä, että me jokainen kaipaamme taivaallista - taivaallista rauhaa. Todellinen rauhan juhla tulee kerran olemaan taivaassa, jonne kaikki ovat kutsutut! Mutta moniko ottaa sen kutsun vastaan? Moniko haluaa vain yrittää itse, omin voimin sitä saavuttaa, jolle oli jo aikoja sitten varattu osaavampi tekijä, ja joka jo tehtiin valmiiksi asti. Sinullekin.

Kiitos Jeesus, kun tulit rauhaksemme, ja lupasit valmistaa meille kodin sinne, missä sinä olet!

---

Miksi ihmeessä me muuten juhlimme joulua jo aattona, kun varsinainen joulupäivä on vasta odottamassa? 

---

Tässä minun juhlava kuivakakkuni, jonka eilen illalla uunista vetäisin... Kyllä huomaa, ettei ole tullut pitkään aikaan leivottua. Maailman helpoimman kakun, piimäkakun, jossa vain aineet piti sekoitaa tietyssä järjestyksessa, onnistuin möhlimään jopa kahdella tavalla. Olin olevinani nyt tarkka, ja silti huomasin kakun jo uuniin lykättyäni, että siirappipullo nököttää pöydällä pitelemättömänä. No, äkkiä kakku uunista ulos, ja sekoitetaan siirappi siihen... No sitten se toinen moka. Käytin vanhaa keittokirjaa, sellaista joka on 60-luvulla ollut uusi. Ihan ok muuten, mutta koska vuokani ei ollut sitä aikakautta, minun olisi pitänyt muistaa laskea uunin lämpötila 175 asteeseen 200 asemesta... 



Onneksi on kotona parempien tekijöiden kakkujakin, kun eilen kaupasta ostettiin jotain:)




perjantai 23. joulukuuta 2022

Nojatuolin käsinojien parsintaa jämälangoilla

No olisi sitä tietysti muutakin tekemistä nyt juuri ollut kuin tämä. Mutta kun haluttiin ottaa tämä nyt vuosien jälkeen käyttöön, niin piti sille jotain tehdä. Uuden kankaanhan  tämä tarvitsee, mutta nyt  parannellaan näin tämän ulkoasua. Istuimelle riitti torkkupeitto, mutta pahimmat on juuri nuo käsinojat. Ennen korjausta tältä näyttivät.



Mutta nyt ei ainakaan risat nyt roiku, vaikka hommaa muuten onkin syytä jatkaa jonain hetkenä.





Voi, miksi en aiemmin tehnyt tällaista, olisin päässyt helpommalla! Alkuun tämä oli ihan kivaakin puuhaa, mutta vähempikin olisi riittänyt. Nyt on molempien käsinojien pahimmat kohdat korjailtu, mutta hommaa voisi jatkaa joskus joulun jälkeen paremmalla ajalla.  Mieluiten tietysti uusi kangas tähän.

Tämä tuoli on ollut ollut kovassa käytössä aikanaan meilläkin, mutta meitä ennen isännän suvulla vuosikymmeniä. Perintötuoli siis:)


torstai 22. joulukuuta 2022

Reetta sai hetkeksi pienen taidetuokion...

Meillä on ollut kaaoksenkesytystä, eli tavaroita on siirrelty, että olisi joulun aikaan siistimmän näköistä. Mallinukke Reetta siirrettiin eilen siinä touhussa pikkusohvaan istumaan ja saa siinä vähän aikaa katsella paria taulua. Reetta muuttaa kuitenkin jouluksi  eteiseen. 




keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Enkelikellon kokosin

Polleasti ajattelin, että nyt tämä sujuu... Mutta niin vaan kävi, ettei se osien asettelu ensikerrasta oikein nytkään mennyt:)  Kun lopulta olin saanut muka kaiken melkein laitettua, rupesin katselemaan, että hetkonen, mihinkäs minä ne enkelit ripustan? Oli jäänyt vielä kyseinen osa pöydälle. Mutta nyt  on rakennelma koottu. Ja olipa vielä kynttilöitäkin siihen, yllättäen ihan täysi paketti jopa. 









Olisin halunnut äänen kanssa, mutta ei noissa valitettavasti mitään kuulu. Oli jäänyt se äänitys laittamatta päälle. Mutta  näkyy liike sentään. 






maanantai 19. joulukuuta 2022

Se oli järisyttävä unesta herääminen!

 "Illalla on itku vieraana, aamulla ilo." 



Joosef oli illalla mennyt nukkumaan ahdistuneena; kuinka selvittää tilanne Marian suhteen? Eihän hän voisi ottaa häntä vaimokseen, sillä Maria odotti lasta, joka oli jonkun toisen! Ja kaiken lisäksi Maria oli sepittänyt outoja juttuja asiasta, eikä myöntänyt olleensa uskoton hänelle. 

Mutta tuli yö. Yht'äkkiä Joosef näkee unessa enkelin. Enkeli ilmoittaa hänelle:

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä." Matt. 1:20-21 KR-92

Sen täytyi olla järisyttävä unesta herääminen, kun Joosef aamulla tajusi, ettei se ollut tavallinen; pelkkä uni, vaan enkeli oli ilmoittanut hänelle totuuden! Lapsessa täyttyisivät profeettojen aikanaan ilmoittamat asiat, ja hänet oli valittu olemaan lapselle isänä. Ja hän todella voisi ottaa Marian vaimokseen. Maria oli puhunut totta. 



lauantai 17. joulukuuta 2022

Jouluinen "koristeleipä"

Meillä oli jäänyt pakastimeen yksi taikina, josta en enää oikein muistanut millaisia juttuja siitä oltiinkaan tehty*. Tavan leipiä ne eivät kuitenkaan olleet. No päätin kuitenkin ottaa sen nyt pakastimesta ja paistaa leiväksi. Painelin taikinan littanaksi pellille. Sitten sain päähänpiston ruveta siihen veitsenkärjellä jotain jouluista aihetta tekemään; tähti, talli, seimi, Maria ja Joosef Jeesus-lapsen kanssa ja vielä eläin  siihen viereen.



Kun kerran tehdään pipareita koristeeksi, niin mikseipä voisi joskus leivänkin tehdä.  Jeesus muuten sanoi olevansa elämän leipä. 

Paistamattomana leipänen oli tällainen:


---

*  Taikina oli ollutkin pizzataikina, muistutti sen tekijä minua.😀 


Mutta vaikka tuo nyt oli pizzataikinaa, ja leivästä tuli uunissa kova kuoreltaan, uskaltautui joku sitä leikkaamaan  ja sitten toinenkin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/12/taikina-ja-leipa.html 


Niin arkista...

Jos kiinnostaa tämänaamuinen kirjoitus toisessa blogissani, niin tuosta sen näkee. Kuin myös sen, mistä arkisesta todellisuudesta meillä se kirjoitus alkunsa sai.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/12/mika-pettymys-mutta-jumalalla-on-omat.html




Yhtenä aamuhetkenä loikoilin vielä sohvalla, ja siitä käsin kuvan nappasin. Nuo valot on ilo! 



torstai 15. joulukuuta 2022

Yllättäen tulleena - ja odotettuna

"Jeesuksen nähdessään kaikki joutuivat hämmingin valtaan. He riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä." Markus 9:15  KR-92 

"Jokainen yritti väentungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki." Luukas 6:19 KR-92 





---

Ja mitäpä minä eilen  löysin yllättäen? Mainion kakkuohjeen, jota kiinnostaisi kokeillakin jonain hetkenä:





keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Aamun pimeää

Eilisaamuisia kuvia. Ja kolattavaa oli tullut taaskin yön aikana vähän lisää. Postilaatikollekin (lähes puolen kilometrin  päähän) pitää mennä lumitöihin, ettei postinjakajan tarvi  hangessa koikkelehtia.  Ja oman tien joitakin kohtia pitäisi kohennella,  ettei auto juuttuisi sellaisiin kohtiin, joihin on jäänyt lunta vähän enemmän. Mutta kun nykyään ei yhtään huvittaisi lumityöt. Ei vähääkään.  Kun ei huvittaisi edes mennä ulos. Ehkä sitten, kun aurinko ja lämmin sinne taas houkuttelee. Mutta eipä voi jäädä niitäkään odottelemaan.







sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Talvinen näkymä



Tämä sai alkunsa näkymästä Lieksan lähellä jokin aika sitten. Minun versioni nopeasti  ohiajetusta näkymästä.


perjantai 9. joulukuuta 2022

Valoverkko keskellä taloa antaa kuvajaisen moneen ikkunaan

Joitakin aikoja sitten meille ostettiin yhden tyttären bongaamana valoverkko. Sille ei ollut montaa mahdollista paikkaa olemassa ja niinpä se laitettiin keittiön ja olohuoneen väliseen ikkuna-aukkoon. Mitään lasia siinä aukossa ei ole, mutta siinä on joskus ollut ulkoseinää ja ikkuna.  Se aukko on nyt valo-aukkona läpi talon, oli jo ennen remonttiakin. Kun siihen nyt laitettiin se valoverkko, sen valot kuvastuvat talon molempien päätyjen ikkunoissa, ja joissakin sivuikkunoissakin. Pimeänä aikana se on kiva, ettei näkymänä ole vain mustat ikkunat☀️ 








Tähän juttuun on nyt valikoitunut nuo  kauniimmat asiat talosta:) Hyvä kun niitäkin on, kaikenlaisen remppasekasotkun lisäksi...

Muutaman päivän päästä voidaan kulkea jo etuovestakin, kun eteisen lattia on jälleen kulkukelpoisessa kunnossa. Ja eteiseen pystyy taas laittamaan kengät ja takit! Se helpottaa painetta olohuoneessa ja kylppärin puolella. 

 



tiistai 6. joulukuuta 2022

Itsenäisyyspäivänä 🇫🇮

 


Meillekin antoi  oman alueen! 🇫🇮 

---

Tuossa yllä oli tuo jae kokonaan, päättyen pilkkuun, ja seuraavissa jakeissa asia jatkui:

 "jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. 

Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.'  Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen tai taidon luomus." Apt. 17:27-29 KR-92 


---

Tässä vielä Puolustusvoimien sivulta tänään pidetty kenttähartaus luettavassa muodossa:

https://puolustusvoimat.fi/-/itsenaisyyspaivan-paraatikatselmus-kenttahartaus-6.12.2022-hamina



maanantai 5. joulukuuta 2022

Yksinkertainen kylmä perunasalaatti


Tähän ei paljon aineksia tarvinnut: 

- keitettyjä perunoita  5 (kun olivat isoja!)
- 5 nakkia
- etikkakurkkuja
- (tonnikalaa öljyssä, jos on)
- salaattikastike (vaikka valkosipulinen)
 
Ainekset pilkotaan ja sekoitetaan. Jos ei ole tonnikalaa, voi perunoille laittaa vähän suolaa.  Siinä se. Päälle salaattikastike, joka on aika oleellinen asia tässä. Se muuten yllätti, kuinka iso annos näin vähän kuuloisista aineksista tuli. Ei mene ihan pieneen salaattikulhoon. Mutta ne perunat oli tosiaan isoja. 

Oletin, ettei tämä maistu nyt oikein miltään, kun se tonnikala puuttui. Olipa kuitenkin ihan hyvä.





sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Mitäs ne kirjailijat muuta tekee, kuin kirjoittaa?

No meillä saatiin viime viikolla siitä hyvä esimerkki. Nimittäin eräs tuttumme järjesti meille miehen laatoittamaan eteisen lattian ja tekemään  muutenkin sellaista, jota meillä remontti on vielä kaivannut. Tämä meille tuttu mies tuli siis vaimonsa ja  timpurin kera meitä auttamaan. Mutta timpuri oli myös kirjaija. Emme tunteneet häntä ennestään, mutta nimi oli tuttu, sillä olin lukenut yhden hänen nuortenkirjansa "Rajaloukkaus". Sen tapahtumat muuten sijoittuvat nimensä mukaisesti tänne itäiselle raja-alueelle. Kirjan on siis kirjoittanut Heikki Kumpulainen. Mutta hän on myös saarnamies ja lähetystyöntekijä, Etiopiassa ollut ja rakennustöitä sielläkin tehnyt. Ja Lieksassakin hän on vaikuttanut jo 80-luvulla, tuntee hyvin rukoushuoneemme rakennusvaiheen. 

Timpurin työkalut olivat siis mukana molemmilla miehillä, ja mukana olleella tutulla rouvalla oli siivoustarvikkeita. Meille jäi käytännössä isännän kanssa vain sivusta katsoa tämän tehokolmikon työskentelyä. Olemme siitä avusta kiitolliset!  Kahvi- ja ruokapöydässä sitten saimme tutustua tähän uuteen tuttuun ja huomata keskustelun hänenkin kanssaan helpoksi. Saimne kuulla myös vähän kirjoittamisesta. Ja uusista kirjoista.

Kirjailijalla on kirjoja mukana. Vierailun seurauksena meillä onkin nyt ihan äskettäin painosta tulleet pari kirjaa, joista toinen on Heikki Kumpulaisen kirjoittama: "Pioneerina Etiopiassa, Aino ja Kyösti Roinisen kutsumustyö". Ja toinen Aino Roinisen: "Koskettakaa lastani, sairaanhoitajan kokemuksia Etiopiassa", joka kirja on uusintapainos.


Heikki Kumpulaiselta on aiemmin ilmestynyt myös: "Virkkulan varas" (nuortenkirja), "Puskatimpurin päiväkirja" ja "Puskatimpurin runokirja". 

Kirjojen kansia näkee netistä. Sieltä löytyy myös TV7:n ohjelmia, joissa Heikki Kumpulaisen voi nähdä ja kuulla. Alla linkki yhteen niistä:

https://www.tv7.fi/arkki/studiosavo/heikki-kumpulainen_p65669/

Monenlaista "kuuluu toimenkuvaan" kuten se ennestään tuttumme tokaisi, saarnamies hänkin.🙂

Minua huvitti, että meille tuli sellainen yllättävä kirjailijavierailu kotiin. Yleensähän niitä jossain kirjakaupoissa...🙂 


lauantai 3. joulukuuta 2022

Ja palvelijankin silmät avautuivat näkemään ne.

Ne hevoset ja vaunut, jotka olivat heidän suojanaan...




"Hän sanoi: "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.

Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra,  avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." 2 Kun. 6:16-17  (v. -33/38)

Piirustelin tämän viime viikolla saadun lahjan käärepaperille,  siksi paperissa on nuo tarrat🙂  Piti piirustellessa tyytyä vain muutamaan hevosta muistuttavaan, koska 🐎 on vaikea. Ja sen yhden vaunuyritelmänikin piilotin hevosen taakse.



torstai 1. joulukuuta 2022

Iloa ja kiitollisuutta saaduista tukevista talvikengistä

Sessellä oli taannoin blogissaan juttu, jossa hän kertoi saaneensa talvikengät. Minäkin kaipasin talvikenkiä, sellaisia jotka olisivat lämpimät ja  varsinkin tukevat näille muhkuraisille teille. Viime viikolla minulta kysyttiin - kuvan kera - olisiko meidän naisväellä käyttöä kuvassa esiintyneillä kengillä. Kokokin vaikutti sopivalta. Tiesin heti, etteivät tytöt niitä hingu, joten saatoin omia ne itselleni. Nyt olen sitten saanut tallustella näillä Kuoma-kengillä täällä muhkuraisilla teillä:) 



Olin jo aiemmin ajatellut, että ostaisin kenties Kuomat, jos olisi siihen rahaa. No nyt sain ne ilman ostamista.