Metsämökin ukko ja akka sunnuntaikävelyllä

Metsässä, kuinkas muutenkaan😊 Oli sentään jo  niinkuin poluntapaista tullut sinne jo aiemmin, sillä joitakin kertoja on jotkut meidän huushollista siellä jo tallustelleet.

Aurinko veti ulos☀️ Se paistaa niin ihanasti tuonne kallioille.

Polku kallioille vie...

Isäntä avitti meillä kallioille pääsyä lapioimalla kahtena päivänä polun hankien läpi kalliolle:)

Näissä kuvissa osa polusta on vasta "rämpimisviheessa".

Tässä jo lapioitua osuutta.

Puun juurelle on muodostunut sulaan lumeen pieni sydän.

Tuonne se polku vie...

Vähän polun varrelta poimittua.

Se oli siis Misu-kissan koppi 20 vuotta sitten.

Ja nämä loput on sitten ihan tien varrelta napsittuja.

Ja palataan vielä vähän  polkuun:

Ei  se isännän työ meidän ilahdutukseksemme siihen kuljettavaan polkuun  jäänyt, vaan hän oli  vieläpä vienyt sinne kalliolle tuolin, joka kesällä oli takapihalla. Ja siihen tuoliin oli vielä laitettu lämmike, jotta istuinhetki oli mukavampi. Jatkossa sen lämmikkeen voi napata mukaansa eteisestä, jos tietää kallioille menevänsä vähän istuskelemaan.🙂

Rotkon pohjalla

Eilen kävimme isännän kanssa tuolla rotkon pohjalla. Siellähän on suota, mutta myös aivan toisenlaista tunnelmaa. Harvakseltaan siellä tulee käytyä. Siellä tulee helposti tunne, varsinkin niissä  hämyisimmissä osissa, että toivottavasti täällä ei ole karhuja...  Aloitetaan kuitenkin valoisammasta päästä. Tervetuloa kierroksellemme rotkon pohjalle!

Nyt ollaan jo pohjalla... 

Ollaan nyt lähdetty liikkeelle avoimemmasta päästä, mutta kohta aletaan suunnistaa rotkon toista laitaa ihan toisenlaisille näkymille. Eteenpäin siis tuonne oikealla laidalle...

Yllä näkyy olevan jonkun työmaa...

Alla sammaleen "kukkia", tai miksi niitä pitäisi nimittää?

Nyt alkaa lähestyä ne hämärämmät paikat. Ne, joita itsekään ei usein tule ajatelleeksi, vaikka hyvin erilaisia alueita tällä meidän pläntillämme on. Eilen siitä juuri siellä kävellessä puhuttiin.

Näillä main isännän perässä kävellessä minulla jo vesi lotisi toisen saappaan sisällä,

kun saappaat eivät olleet aivan ehjät.

Keihästetty lehti. Kortteen toimesta tehtynä.

Ja nyt sitten ne hämärimmät ja tunnelmaltaan hyvin jännät paikat, joissa melkoisen harvoin käydään. 

Tuossa tummuudessa on kuusten takana kalliota joka nousee rotkosta ylös naapurin vaaralle.

Me emme nyt lähteneet "naapuriin" kapuamaan, vaan talsimme suon reunaa. 

Täällä oli helpompi kulkea. Oli tukevampaa jalkojen alla ja reittikin selvempi, koska isäntä on joskus raivannut esteitä tieltä, mutta sillätavoin, että tunnelma säilyy.

Vielä nappasin kuviin kuivahtaneen kortteen.

Oliko hengästyttävä, turhan pitkä kierros?

Vaikea valita mitä ottaa, mitä jättää...

Mutta mukavaa syyspäivää itsekullekin!

 

Lauantaiulkoilua

Oli hyvä ulkoilla, kun aurinko paistoi ja päästiin kävelemään hankikantosilla, sielläkin missä ei muuten tule käveltyä. Käveltiin suolla, metsässä ja lammen rannalla. Lammella olikin yllätykseksemme kaksi joutsenta. Kuvissa ne ei erotu, sillä niin lähelle emme päässeet, että olisin kännykälläni niistä kunnon kuvaa saanut. Siellä lammen rannoilla kävellessä sitä oli vähän "varpaisillaankin", sillä vaikka oli hankikanto, niin sitä yritti katsoa, että kävelee niissä kohdin, missä kesäiseen aikaankin on jonkinlaista maastoakin, eikä pelkkää vettä. Kesällä en uskaltaisi tuon lammen soisille ruohostoille mennä kävelemäänkään, mutta nyt oli kiva nähdä lammen avointa keskiossaa, joka olikin kovin matalanoloista vesialuetta. Kasvaa ennenpitkää umpeen koko paikka.

Meitä oli siis viisi tuolla ulkoilemassa. Yksi porukasta on kaupungissa. Isäntä aloitti ulkoilun hiekoittamalla jäisimpiä tienosuuksia.

Tyttärillä oli keskenään hauskaa. Varsinkin kun yrittivät kai tiputtaa toisiaan ojan yli menevän rungon päältä. Onneksi oja kuitenkin oli jäässä.

Vanhoja peltopaikkoja ennen lampea.

Joutsenetkin on tuolla, mutta ei niitä silmät näistä kuvista nää. Minä tuosta alemmasta kuvasta tiedän, missä ne on... pari valkoista pistettä kuvan keskellä.

Tässä toiset suunnistivat jo kotiin, ja toiset menivät vastakkaiseen suuntaan yhtä isoa kiveä katsomaan. Minä sitten keskellä kumpaakin ryhmää kuvasin:)

Ja nyt jo melkein kotona. Jäinen kotitie.