Rannekkeissa perhoset - tilkussa kettu

 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/02/perhosrannekkeisiin-ohje-ja-pieni.html

Ja minä se vaan pitsiä virkkailen...

Niinpä virkkailen. Kun kotona ei voi olla, eikä omalla autollakaan mihinkään pääse. Päädyimme kuitenkin automme korjauttamiseen. Se aika on ensi viikolla. Sen autoliikkeen pihalla, jonne automme jäi, kun oli näköjään korjaamokin. Eipä tarvitse miettiä, miten auto siirretään sieltä pois. Onneksi on tuota virkkauslankaa!

Mikä siitä tulee? Jotain nättiä yritän hartioille virkata. Varmaan oli vaikutusta silläkin, kun muutamina päivinä katseltiin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjaa dvd:ltä. Siinähän heillä on usein jotain kevyttä ja kaunista harteilla.

---

Pitsi valmiina asusteena vaateblogissani:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2021/07/pitsia-hartioille.html

Pitsinpalasta tuli kaularöyhelö

Joskus jossain elokuvissa varsinkin saattaa nähdä kaulassa koristeena röyhelön. En sellaista tarvitse, mutta sellaisen päätin pitsipalasta tehdä. Vähän mietin, että pitääkö siinä joku nauha olla, vai jollain korullako ne kiinni yleensä ovat. Löysin pitsinvirkkuuboxistani aiemmin virkkaamani pienen nauhanpätkän, joka olikin juuri sopivan pituinen käytettäväksi tähän projektiin. Siihen laitoin nappikiinnityksen, joka tulee niskapuolelle. Kullanvärinen nappi tuli myös ommeltua röyhelöön koristeeksi.

Tämä vaatii parikseen jonkin korkeakauluksisen puseron. 

Ylläni ollut sinikuvioinen on muuten sopiva, mutta koska siinä on jo etumuksessa punainen nauha,

 joka kuuluu toispuoleiseen kaulukseen, ei se tämän puseron kanssa ole sen vuoksi paras pidettävä. 

Puseron näkee kokonaan tästä: Käsinompeluprojekti: Pusero 80-luvun kaavalla

Pienet perhoskuvioidut rannekkeet

Kun ei muu juuri huvita, on kiva katsella vaikka innostavia käsityökirjoja. Niitä mulla on muutamia ollut nyt esillä, eli lojuneet lattialla koneen vieressä, helposti esille otettavina. Yksi erityisen jännä kirja on "Kauneimmat luontoneuleet"- kirja/Stepanie Dosen. Siinä on kaikkea jännää ja kaunista, kuten eläinkuvioituja neuleita. On esim. neulehuppari, jossa edessä karhun kuva, kauriinvasalla kuvioitu poncho, ketunmuotoisia huiveja, kissakuvioiset rannekkeet, perhoskuvioiset kämmekkäät, pitkä huivi kuin koivunkylki (on kirjan kansikuvassa) jne. No, mullahan ei lankoja ole yleensä valmiina mihinkään vähänkään isompiin juttuihin, eikä usein mahdollisuuksia niitä ostellakaan. Mutta olinpa joskus ostanut  puolellatoista eurolla Novita Nordic Wool -kerän. Siitä langasta värkkäsin pienet rannekkeet, jotka koristelin perhosilla. Idea tuli taatusti kyseisestä kirjasta, vaikka oma toteutukseni onkin erilainen. Kirjan perhoskämmekkäät oli  kuitenkin varustettu tuohon tyyliin perhosilla ja kämmekkäiden päävärikin oli lähellä minun neulelankaani.

Ajattelin nämä ikäänkuin nuorimmalle, mutta voi olla ettei hän näitä käytä, sillä hän toivoisi pehmeämpää lankaa. Mutta jos nämä jäävät mulle, niin ei haittaa lainkaan, sillä ne sopii hyvin minunkin ranteisiini:)

Aloitin sitten jo vaaleanpunaisesta villalangasta samalla tyylillä toisia rannekkeita, joita kaavailen toiseksi nuorimmalle... Niiden koristelua en ole vielä oikein osannnut varmasti päättää, mutta harmaa sydän voisi sopia ehkä  niihin. Jää nähtäväksi.

Tapaus eiliseltä - hiukan nolokin ja samalla rohkaiseva

Olimme päättäneet viedä tyttären matkatavaroineen Joensuuhun. Päivä vain ei ollut paras mahdollinen;  siitäkin syystä, että rahapäivä olisi ollut vasta tänään. Ja ajankohta päivästäkään ei ollut ihan toiveiden mukainen. Lähdimme kuitenkin matkaan sillä periaatteella, että mitään muuta; kuten kirpparikäyntejä ei nyt olisi, pelkästään hampurilaiset voidaan kaikille ostaa. Sellainen Joensuun reissu tuntui etukäteen vähän tylsältä ajatukselta.

No, kaupunkiin päästyämme haettiin ensi töiksi ne kuusi hampurilaista, yksi jokaiselle. Nuorten aikuisten huusholliin mennessä vanhin tytär sanoi, että haluaa reitin varrella olevaan kauppaan. Aikoi ostaa kaikille jäätelöt. Ja niin tekikin. Tuli kaupasta kuuden jäätelön kanssa. Sinne hänen ja veljensä huusholliin päästyämme, oli siellä jo kahvi porisemassa. Sitäkään emme oikein osanneet  tällä kertaa odottaa, sillä tiesimme, että huushollinpitäjällä oli kiire.  Nyt tässä vaiheessa oli siis jo jätski ja kahvit ylimääräistä alkuperäiseen...

Kun kahvit oli nopsaan juotu, jätimme tyttären sinne ja otimme veljensä kyydittäväksi toisaalle. Sitten piti kotimatka alkaa. Meillä oli kuitenkin jotain kolikoita pyörinyt auton lokerossa. Isäntä oli löytänyt parisen euroa ja ilmoitti käyvänsä kirpparilla. Hän tiesi mitä sillä etsisi. Sinne mennessä minä vähän mielessäni purnasin. Tuumin ajatuksissani, että olisi edes kaksi euroa! Toivoin, että löytäisin vaikka jostain maasta. Päästyämme kirpparin pihaan sanoin ääneenkin, sen mitä olin toivonut ja lähdin marssimaan ensimmäisenä kirpparille, vaikka ei rahaa ollutkaan. En viitsinyt kuumaan autoonkaan jäädä. En ollut kovinkaan pitkälle ekaan hyllyväliin ehtinyt, kun isäntä tuli perässäni ja sanoi, että yksi tyttäristä oli löytänyt itseltään kaksi euroa... ja lupasi antaa sen käytttööni. No niin, nyt meillä kummallakin oli siis kaksi euroa kirpparirahaakin. Kävelin hyllyväleissä enkä sitten mitään ostanut. Edes sitä yhtä 1,50 maksavaa Myrna-tassia, jota vähän katselin sillä silmällä.

Isäntä oli tehnyt omat ostoksensa sieltä kirppikseltä ja päätimme mennä Konttiin, koska minulla oli vielä se minun "kirppiskiintiörahani". Sinne mennessäni huomasin heti kohta, että yhdellä pöydällä oli pikkulautasia esillä. Siinä oli kolme uudenveroista lautasta hintaan 1,50.  Ihan käyttölautasia. Otin ne siitä näppeihini. Kun en muuta keksinyt edes kangaskorista, luovutin isännän käyttöön lopun rahani. Hän löysi kirjaosastolta Manga-Messias -kirjan. Senkin hinta oli 1,50. Mitenkäs tämä nyt on? Eihän sitä rahaa enää pitänyt riittää näihin...

Olipa ensiksi niin, että Kontissa oli kaikki - 50%.  Isäntä oli ottanut kantaakseen ne minun lautaslöytöni ja käynyt jo maksamassa ne, ja oman kirjansa. Minä olin siinä välillä löytänyt jotain, jonka olisinkin halunnut: erittäin kauniit vintage-sukkahousut. Hinta taas 1,50. Sanoin sen isännälle, joka jo odotteli minua lähtövalmiina. Hänpä ilmoitti, että on sitä rahaa sittenkin vielä niihin. Autosta oli löytynyt vielä euron kolikkokin samasta lokerosta, mistä aiemmin oli löytynyt vain pikkuhiluja lisärahoitukseksi. No, menin ja hain ne sukkahousutkin. Kolikkokukkarossa oli juuri tasaraha niihin, mutta ei enempää.

Mutta ei juttu vielä tähänkään päättynyt. Nuoremmilla tytöillä oli vielä asiaa Tokmanniin. Vielä kuitenkin oli rahaa meillä ja tytöillä. Ja niin kävi, että pari marmeladimakeisrasiaa vielä tuli Tokmannistakin ostettua. Olimme ällikällä löytyjä tästä kaikesta. Meillähän ei pitänyt olla alunperin kuin ne hampparirahat. Rahaa löytyi kuitenkin aina pikkuisen lisää jostakin...

En vieläkään oikein käsitä, miten niitä rahoja niin löytyi. Lähtiessämme kotiin päin ajamaan, puhuimme ihmeissämme tästä ja sanoimme tätä kaikkea rukousvastaukseksi.  Vaikka se "rukous" olikin lähinnä toivomista. Minullakin,  että löytyisi edes se kaksi euroa...

Minun pitää vielä mainita tämä. Olin lukenut lähipäivinä kirjaa "Mullan makua, taivaan tuoksua". Se on lauluntekijä Pekka Simojoen tarinointia erinäisistä tapahtumista. Siinä oli myös kerrottu useita arkisia rukousvastauksia. Ehkä jokin siitä luetustakin vaikutti, että sitä kaksieurostakin toivoin ja ajattelin, että voisin löytää sen vaikka maasta. En löytänyt. Mutta silti saimme ihmeellisen kaupunkikierroksen. Vähän noloa kertoa niin vähistä rahoista, mutta kun tässä oli nyt jotain enemmänkin kuin ne.

Tänä aamuna silmieni eteen tuli tällaista: "...mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken." 2. Kor. 6:10  Jossakin toisessa käännöksessä sanottiin jotenkin niin, että "nauttien kaikesta."

Hyvää päivänjatkoa!

Kuvituksena ne minun eiliset löytöni, joiden hinta yhteensä oli 0,75 euroa.

Koiranhoitopalkkioita vuosikymmenten takaa

Nuori ollessani olin muutamia kertoja erään tuttavan koiranhoitajana heidän matkoilla ollessaan.  Hoitamani koiran nimi oli Rekku. Nämä tapahtuivat siis joskus 70-luvun lopulla/80luvun alkupuolella. Aina sain jotakin siitä. Tässä muutama, joita silloin sain.

Beetlehemistä muistelen tuodun tuon riipuksen. Rannekorusta en muista mistä se oli, mutta hänelle oli sanottu sen olevan meripihkaa, jota hän kylläkin epäili. Kaunis mielestäni silti. Mustassa samettipussissa olevien helmien tuontipaikkaa en myöskään muista. Helminauha on jo hieman rikki, mutta siitä huolimatta se oli tyttärellä käytössä, kun hänellä oli juhlan aika.

Samalta äitini ikäiseltä ystävältä sain joskus myös punaisen huopahatun. Olen säilyttänyt tuota hattua, joka on mielestäni kaunis, mutta on ollut minun päähäni kuitenkin liian pieni. En vain ole raskinnut sitä antaa poiskaan.

Ja tällaisen lasilinnun sain häneltä myöskin joskus. Tämä ei ollut koiranhoitopalkkana saatu, vaan erään merkittävän tapahtuman muistoksi sain.

Tuo samainen ystävä tarjoutui opettamaan minulle ruotsiakin. Minulla oli kauppikseen mentyäni vaikeuksia ruotsin kielen kanssa, koska en ollut sitä  ennestään laisinkaan lukenut. Niinpä sitten olin tuon ystävän kotona muutamia kertoja ruotsia opettelemassa ja pääsin hommassa paremmin alkuun.

---

Jännä miten yhden asian miettimisestä voi rönsytä kaikenlaista. Ensinnä  sain kimmokkeen juttuni tekemiseen Sessen blogissa taannoin olleesta jutusta. Kun sitten rupesin omia koiran satunnaisena hoitajana olemisiani muistelemaan, muistin samalla koiran emäntää. Häntä muistellessani muistin häneltä saamiani tavaroita. Tavaroita muistellessani, tuli tuosta linnusta mieleen se, mitä varten muistaakseni sen häneltä sain. Ja siitä sitten jonkin hetken päästä tajusin kyseisen päivän ajankohdankin olevan taas ihan muutaman päivän päässä, eli tänään... (15.10.1989.) Kävin silloin kasteella. Olin asiaa kypsytellyt päiväkirjamerkintöjeni mukaan parisen vuotta. Se tapahtui Porissa ja kun sinne äiti mukanani ajelin, oli vähällä, ettemme törmänneet hirveen. Kotona isä ei tykännyt yhtään kasteellakäynnistäni. Siitä sain kuulla natinaa jälkeenpäin. Mutta jotkut olivat iloissaan, sillä löysin postikorttien joukosta sellaisenkin, jossa eräs vanha tuttava iloitsi, kun oli nähnyt minut "Eelimin lavalla". Ja luulisin tosiaan tuon linnun saaneeni saman asian tiimoilta siltä tuttavalta, jonka koiraa joskus hoitelin.

---

Tämmöistä täältä tänään. Nyt on lapsilla loma ja kävimme Joensuussa. Siellä nuorenmiehenkin saimme mukaamme pienelle kaupunkikierrokselle. Vanhin neito on isommalla kaupunkikierroksella. Eilen kuvautin itseni tyttären toimesta kotipihan lehtimatolla. Ylläni ei ole mitään uutta, mutta se on ehkä vähän erikoista, että tässä vaatetuksessa kaikki on minun tekemääni: neuletakki, pusero, hame ja koru. Ja tätä kirjoittaessani on sama vaatetus yllä. Kaupungilla olin kylläkin ihan farkuissa.

Hyvää viikkoa itsekullekin!

Arkiasun piristys: koriste-essu

Tein tämän koriste-esiliinan tunikasta, jonka kesällä ostin Pomarkusta kirpparilta. Tälläisellä voi piristää tylsää päivää (ihan sen tekemiselläkin jo) - tai saada asuun jotain uutta. En kyllä tätä ihan tähän asuun aikonut, mutta en ruvennut vaatteita tämän takia vaihtamaan johonkin muuhun.

Kuvittelin kyllä ostaessani käyttäväni vaatetta tunikana, mutta se ei tuntunutkaan hyvältä kotona, minulle sopimattomien mittasuhteiden takia.

Laitoin tunikan poikki kainaloiden alta. Alaosan takaosasta leikkasin keskeltä viipaleen pois, eli muotolaskosten välisen alueen. Siitä sain kangasta huolitella essun yläosan. Nauhoista tuli tuollaiset töpöt, koska tarkoitukseni oli laittaa tähän nappisysteemi. Mutta koska totesin pystyväni solmimaan nuo tyngät, niin jätin homman siihen, ainakin tällä kertaa. Kangas kyllä olisi riittänyt pitkiinkin solmintanauhoihin, mutta halusin hieman säästää sitä, jos vaikka siihen tunikan yläosaankin joskus sattuisin tarvitsemaan sitä:)

Minulla on jo pitkään ollut suunnitteilla erääseen mustaan mekkoon tehdä mustasta pitsistä koriste-esiliina. Saa nähdä tuleeko sitä joskus tehtyä. Luullakseni se lisäisi kyllä mekon käyttöä. Mutta täytyypä tätä oranssiakin sen kanssa joskus kokeilla.

Pähkähullu idea ja mummoleninki

Rouvashenkilö on sitten tässä lankakerä kaulalla... No, kun tämän mekon kaulus on pikkuisen semmoinen, että se saisi olla ihan hivenen avarampi ja yritin keksiä jotain sopivaa korua, joka veisi vähän huomiota kaulukselta (tai itseasiassa rouvan naamataulun ja kauluksen yhdistelmältä).

Ei ollut oikein sopivaa korua saatavilla ja sitten kaivelin lankapussia, josko sieltä löytyisi pinkkiä tai lilaa lankaa. Ei ihan sitä ollut, mutta tuommoisen  kirppikseltä joskus ostetun, vajaan kerän löysin ja kun rupesin mallailemaan värin sopivuutta mekon kanssa,  niin yksintein kieputin koko kerän kaulalleni.

Sitten laitoin alimmat roikottimet solmuun. Voisko "huivike" enää helpompi olla, tai hullumpi... Mekkohan löytyi taannoin ilmaislaatikosta. Ja nämä kuvat on sentakia näin olemattomat, koska isäntä on ulkona touhuamassa enkä viitsinyt keskeyttää hänen tekemisiään tämän takia. Ja kun kuvat halusin saada heti kumminkin, niin piti itse sählätä niitä. Vitkalaukaisimella kirjapinon päältäkin se näköjään jotenkin käy...

Nokka pystyyn ja lankakerä kaulaan...

Täytynee joskus ottaa kunnon asukuvia tästäkin:)

Punaisissa asusteissa

Kuvassa olevat vaatteet oli tarkoitus olla eräänä vuonna neitokaisen asu koulun naamiaisiin. Hänen oli tarkoitus näyttää opettajattarelta, mutta sairastumisen takia koko homma jäi väliin. Hänellä oli myös muuta rooliinsa sopivaa rekvisiittaa etsittynä valmiiksi, kuten helmitaulu ja kirja kainalossa. Perinteinen puinen karttakeppikin olisi meiltä löytynyt. 

Hatun sain joskus (kai 80-luvulla) eräältä  tuttavalta Pomarkussa, joka oli muuten opettaja. Helmetkin ovat itseasiassa opettajan tavaroista peräisin, mutta eri henkilöltä.  Neuletakki ja ruutuhame on paikalliselta kirpparilta ostetut.


Muutama päivä sitten pöyhin lankapussejani ja mietin, että mitähän tekisin. Yhtäkin punaista 7 veljestä -kerää kääntelin käsissäni. Käsityölehtiä myös selailin jotain ideaa etsiessäni. Tämä sama neitokainen löysi niistä neulelaukun ohjeen ja ilmoitti haluavansa sellaisen. En ensin ollut yhtään innostunut semmoisesta projektista. Myöhemmin päätin kuitenkin tehdä sen laukun, kun en muutakaan ollut keksinyt ja tulisihan yksi neito iloiseksi ainakin.

Rannekkeet ovat neidin itsensä koulussa äskettäin tekemät! Niihin on ommeltu pieniä helmiä koristeeksi. Ne sopivat oikein hyvin yhteen tuon laukun kanssa. Ja nämä rannekkeet ja laukku olisivat sopineet aikanaan myös ylläolevaan "opettajattaren" asuun, jos olisivat silloin olleet olemassa. Valitettavasti näissä kuvissa  laukku ja rannekkeet  ovat väärän sävyisiä. Oikeasti ne ovat yläkuvan punaisen neuletakin kanssa lähes samaa sävyä.