Pitsinvirkkuuta

Sain tyttäreltä muutaman virkkuulankakerän. Aikomus oli tehdä pyyheliinaan vanhantyylisesti pitsit päihin. Olin jo katsonut mallia yhdestä pyyhkeestä, jossa oli mielestäni helpon näköinen malli. Vaan ei ruvennut minulta ihan oikeanäköistä syntymään useasta aloituksesta huolimatta. No, otin vinkkiä siitä silti. Ja loppuosa piti itse keksiä. Yksi pitsi valmis, toinen tekeillä. Mutta sopisi tuo muuhunkin kuin pyyhkeen päähän; puseron pääntiehen olisi sopiva myös.

En vain saanut tuosta punaisesta mallista riittävää käsitystä. Ruutukuvioista kehkeytyvät reunakolmiot ei minulla onnistuneet. Olisi pitänyt kai enempi paneutua asiaan. Mutta nyt ei ollut innostusta niin paljon. Piti helpompaa keksiä. Meillä on nyt isännän kanssa rempan välipäivä, joten joudan pitsiä virkkaamaan, mutta en tahdo mitään monimutkaista mallia tai silmukoiden tarkkoja laskemisia.

Pitsinpalasta tuli kaularöyhelö

Joskus jossain elokuvissa varsinkin saattaa nähdä kaulassa koristeena röyhelön. En sellaista tarvitse, mutta sellaisen päätin pitsipalasta tehdä. Vähän mietin, että pitääkö siinä joku nauha olla, vai jollain korullako ne kiinni yleensä ovat. Löysin pitsinvirkkuuboxistani aiemmin virkkaamani pienen nauhanpätkän, joka olikin juuri sopivan pituinen käytettäväksi tähän projektiin. Siihen laitoin nappikiinnityksen, joka tulee niskapuolelle. Kullanvärinen nappi tuli myös ommeltua röyhelöön koristeeksi.

Tämä vaatii parikseen jonkin korkeakauluksisen puseron. 

Ylläni ollut sinikuvioinen on muuten sopiva, mutta koska siinä on jo etumuksessa punainen nauha,

 joka kuuluu toispuoleiseen kaulukseen, ei se tämän puseron kanssa ole sen vuoksi paras pidettävä. 

Puseron näkee kokonaan tästä: Käsinompeluprojekti: Pusero 80-luvun kaavalla

Neulottua pitsiä 80-luvun kirjasta - aivan liian vaikea minulle

Selasin muutama päivä sitten joskus siskolta saamaani kirjaa, jossa on enimmäkseen neulottujen vaatteiden ohjeita, mutta hieman jotain muutakin. Yht'äkkiä silmäni rekisteröivät kiinnostavan jutun siinä: tuossahan on neulottua pitsiä. Oli kirjassa lakanapitsinä. Kun olin jo valmiiksi muutenkin ajatellut, että olisi kiva neulottua pitsiä kokeilla, niin rupesin heti tuumasta toimeen. Ajattelin, että eihän tuo vaikealta näytä.

Vaan toisin kävi. Oli liian hankala minulle. Mallikerta sinänsä ei ollut vaikea, siinä oli kaksikymmentä kerrosta, jotka oli lyhyitä. Mutta vaikeus olikin siinä, että minun oli näköjään mahdoton pysyä oikealla kohdalla sen suhteen missä kohtaa ohjetta ollaan menossa. Asiaa helpottaakseni olin jopa ottanut ohjeesta suurennoksen ja värittänyt kerrokset paperissa. Malli oli kuitenkin sellainen, että paperia piti koko ajan tuijotella, että teki oikeita juttuja. Totesin etten voinut edes ajatella niitä näitä tuota tehdessäni. Viisi mallikertaa on tuossa tehtynä, eikä yksikään ole oikein. Ja olinhan tehnyt niitä purettuja yrityksiäkin. Nyt saa riittää tämä malli. Se ei sopinut minun tehtäväkseni. 

Mutta kyllä tuosta epäonnisesta pätkästäkin jotain saa tehtyä, minulla on siitä jo idea. Mutta en kerro sitä vielä.

Nyt se valmistui... Pitsiliina v. 1981 ohjeella

Nyt se on valmis! Siihen meni aikaa noin parisen kuukautta. En löytänyt mistään muistiinpanoista merkintää aloituksesta, mutta löysin kuvan kesäkuun puolivälin tienoilta, jolloin kyseiseen työhön käyttämistäni lankakeristä toinen oli vielä kiinni ihan muussa työssä,  ja toinen kerä vapaana. Muistelen niin, että siihen kohdille se aloitus ajoittuu.

Kuvissa halusin hiukan matkia sitä kuvaa, joka Eevaneule -lehdessä liinasta oli. Siinä oli liinan päälle aseteltu kultaköynnös. Ja kun meiltäkin niitä löytyy, niin  kuvaanhan se piti saada. Liina on hieman liian iso tuolle pöydälle. Tyttärellä on vaaleampi ja isompi pyöreä pöytä, jolle liina olisi paremmin varmaan sopinut, mutta enhän minä nyt sitä malttanut odottaaa, että sille pöydälle olisin liinaa päässyt asettelemaan.

 Nämä kaksi alinta kuvaa otin heti liinan valmistuttua kokeeksi aivan siloittelemattomasta liinasta.

Kovin arkinen kuvauspaikka, sillä vieressä on mm. kenkiä, tervamaalia ym. Kyseinen pöytä kun sattuu majailemaan tällä hetkellä eteisessä. Samassa paikassa otin ylemmätkin kuvat siloitellusta liinasta, mutta mm. tervamaalipurkki jätettiin niissä kuvan ulkopuolelle.

Lanka oli  Coatsin pitsinvirkkuuboxista. Langasta oli tehty jo aiemmin mm. pitsikaulus.

Tästä liinasta piti ohjeen mukaan tulla n. 55 cm halkaisijaltaan, mutta minulla siitä tuli n. 66 cm. Lanka kuitenkin ja virkkuukoukku olivat aikalailla oikeanlaista. Tähän sanottiin ohjeen mukaista lankaa menevän 100 g. Suunnilleen se minulta varmaan meni, kun ensin käytin yhden vajaan kerän, ja toisesta sitten vielä piti ottaa viimeisiin kerroksiin. Ohje tähän oli Eevaneuleesta nro 7/1981. Kyseinen lehti on joskus ollut Taivalkoskella kirjastossa, sillä niin osoitelappu sanoo.

Mielenkiintoinen pitsimalli 80-luvun kirjasta

Olen tässä muutamina päivinä virkkaillut. Kun olin kyllästynyt omiin pyörylöihini, halusin tehdä jotain reunapitsiä. Vaikka en kyllä tiedä mihin... Mallin halusin olevan sellainen, jonka pituutta ei tarvitse alkajaisiksi päättää virkkaamalla jotain pitkää silmukkaketjua, ja siihen sitten virkata pitkinä riveinä jotain. Ei niin. Sen piti olla malli, jonka pituus on sen mukainen, kuin  tekijän viitseliäisyys työn edetessä on. Lyhyenpuoleisina kerroksina etenevä.  Ja mieluusti tietysti kaunis malli myös. Löysin sellaisen.

Malli on mielestäni hyvin kaunis ja myös mielenkiintoa ylläpitävä! Siinä on vaihtelua sopivasti.  Siinä tehdään ensin pätkä suorana kulkevaa osaa ja sitten poiketaan sivulle noita viukoja tekemään ja sitten taas palataan tuohon suorana kulkevaan osaan. Tuo malli on vanhasta käsityökirjasarjasta "Uusi Ompelu- ja Käsityökerho" ja siitä osa nro 6 eli "Kodikkaita virkkausohjeita". Sarja on Mestarikustannus Oy:n ja se on 80-luvulta. Kirjan alkulehdillä sanotaan: "Lainaaminen lähdettä mainitsematta kielletään. Artikkeleita tai kuvia ei saa käyttää mainonnassa tai muussa kaupallisessa toiminnassa ilman kustantajan lupaa."  Tämän jutun kuvat on minun ottamiani.

Pitsimalli tästä kirjasta.

Minulla on mainitusta Mestarikustannuksen sarjasta useampia ompelu-, virkkaus-, sekä neulekirjoja. Kaikki kirppiksiltä haalittuja.  Pelkkiä virkkausaiheisia on tuon mainitun lisäksi: "Kaunista virkaten" (nro 2), "Vaatteita virkaten" (nro 20) sekä "Virkattuja liinoja" (nro 14). Tuon sarjan kirjoja löytyy kirppareilta helposti.

 Eivätkä hinnat päätä huimaa. Joissakin kirjoissa on paperikannet tallella, joistakin puuttuu ne, jolloin kansi on vaalea ja siinä kullanvärisin kirjaimin se kirjasarjan nimi. Jos kiinnostaa niin pidä silmäsi auki kirppareilla ja tutkaile vaikka näyttäisi tylsältä kannet. Nyt näitä vielä on löydettävissä, mutta kuinkahan kauan?  Monet kirpparit eivät  nimittäin enää ota kirjoja vastaan. Ja jotkut hävittävät niitä, joita ovat aiemmin vastaanottaneet:(


Mutta tämä mun pitsihommani on edennyt nyt tähän asti... Ei vielä ihan viivoittimen mittaa ole pituus. Leveimmältä kohdalta pitsin leveys on 10 cm.

Malli on sellainen, että kun sitä vähän aikaa tekee, niin ei sitten enää tarvitse koko ajan olla nenä ohjeessa kiinni. Ja se on kiva:)