Aamuaurinko teki kuvajaisen keittiön seinään☀️ Siinä näkyy keittiövälineet, jotka riippuvat kuivauskaapin sivussa.
Sieltä viistosti valo sisälle - ja kuva seinään🙂
Nyt on ollut kiva, kun on saanut niin aamulla kuin illallakin, ihailla lisääntynyttä valoisaa aikaa, auringon näkymistä!☀️
(Viikko sitten, maanantaina, matkallelähtöpäivän aamuna luettuja jakeita...)
"Minä ylistän sinua, Herra. Sinä nostit minut syvyyksistä, et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi. Herra, minun Jumalani, sinua minä huudan avuksi, ja sinä teet minut terveeksi. Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään. Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään! Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku, mutta aamulla ilo." Ps. 30:2-6 KR-92
"- Puhu heille: Herra sanoo näin: - Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin? Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin? Minä olen kuunnellut heitä tarkoin - eivät he puhu niinkuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt?" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt." Jer. 8:4-7 KR-92
---
Sopi mielestäni matka-ajatuksiin ajatellen elämän matkaa ja Jumalan läsnäoloa siinä meidän kanssamme.
Aamulla oli n. -15 astetta pakkasta, iltapäivällä noin puolitoista. Aurinkokin paistoi ja taivas oli sininen. Lähdin ulos. Otin roskapussit pulkkaan, lapio käteen ja kännykkä oli taskussa. Sillä oli ensiksi käyttöä kun jonkun tassuttelijan jäljet huomasin tienvierustalta menevän metsään. Kulkiessani katselin niitä tiellä ja napsin muutamia kuvia. Mikä lie taaskin ollut.
Roskikselle päästyäni otin sen edestä muutaman lapiollisen lunta, jotta roskisauto saa siitä satsin kyytiin. Edellisellä kerralla oli jäänyt ottamatta, kun oli ollut lunta liikaa. Ja aina meillä on mietintä, että niin milloinkas se roska-auto seuraavan kerran onkaan tulossa. Alkuvuodesta meiltä puuttui kalenteri, vaikka niitä oli tullut. Oli jossain kohtaa siivottu syrjään niitä, ehkä jouluksi. No sitten kun niitä olisi pitänyt ruveta käyttämään, niin ei löytynyt mistään. Mutta äskettäin ne molemmat kadoksissa olleet vihdoin tuli näppeihin jostain kasasta.
No sitten siirrytään postilaatikolle. Oli ajatus, että pitää sieltäkin käydä pääsyä parantamassa, ettei tule huomautusta, niinkuin joskus on laatikossa ollut sellainenkin kortti. Auran jäljiltä oli jäänyt laatikon eteen paljon lunta. Luulin olevan isompikin homma tehdä edes kintuille jotain jalansijaa siihen, mutta se ei ollutkaan kova homma. Lumi oli niin kevyttä, että äkkiä siitä muutaman lapiollisen otti. Ja sainpa tämän päivän postitkin samalla reissulla. Olivat tulleet jo laatikkoon.
Nyt minulla on jauheliha-perunalaatikko uunissa. Valmiista muusijauheesta sekä jauhelihasta, ja vähän soijarouhetta jauhelihan jatkoksi siihen. Se on aina vähän arvoitus mitä siitä milloinkin tulee. Viimeksi oli oikein hyvää, mutta nyt ei ilmeisesti ole ihan yhtä onnistunutta - mutta kaiketi ihan kelvollista kuitenkin. Välillä on tullut ihan liian tönkköä, eikä makukaan ole ollut kummoinen. Mitäs kun sen teko on aina vähän sävellystä...:)
Viimeiset pari kuvaa on olkkarin ikkunasta otettuja. Lumi ihan kimalteli auringossa!
Tuli mieleen vielä, että valoisammat päivät, lisääntynyt valo ja kauniit ulkonäkymät, sininen taivas, on minua vissiin virkistänyt. Sainhan pitkästä aikaa naputeltua ihan tämmöisen pitkähkön arkijutunkin:)
Valoisiä päiviä itsekullekin❣️
Millaisia ihmisiä Jeesus tahtoo vetää kanssaan kulkemaan; erityisen "vakavamielisiäkö" tai uskonnollisiako? Niitäkö kaikki asiansa hyvin hoitaa osaavia, joilla ei ole asiat solmussa? Niitä ns. "hyviä" ihmisiäkö? No niitäkin, kyllä. MUTTA: Tahtooko Jeesus niitä, jotka on sotkeneet elämänsä pahemman kerran, ja jotka eivät varmaan hänen seuraajikseen tunnustautuvinakaan olisi kovin kummoisia "onnistuneita valintoja"? TAHTOO! JEESUS TAHTOO TODELLA. JOKAISEN, koska Hän on rakastanut jo aikoja sitten JOKAISTA IHMISTÄ NIIN PALJON, ETTÄ MENI KUOLEMAAN JUURI SEN IHMISEN TÄHDEN... AINOAN SINUN, AINOAN MINUN puolesta...
Ei uskovien joukko ole mitään pyhimyksiä. Tavallisia ihmisiä vain; vänkyröitä vähän mikä minnekin suuntaan jokainen. Ei Jeesus meitä sen tähden kutsunut, että hänellä olisi jotain hyötyä meistä. Vähemmällähän Hän olisi päässyt, jos ei olisi välittänyt meistä! Olisi vain jättänyt meidät selviytymään taivaaseen Isän luo ihan omin nokkinemme...
Mitä jos ajattelisi sitä asiaa, että millaista meillä ihmisillä on ns. "pyyteetön" rakkaus; siis sellainen rakkaus ja sen osoittaminen, joka ei vaadi sen kohteelta mitään. Ei kauneutta, ei rikkautta, ei rakkautta, ei hyvyyttä, ei mitään suloisuutta, ei mitään muutakaan ominaisuutta - ja silti rakastetaan sitä kohdetta. Toimitaan monin tavoin sen rakkauden kohteen hyväksi; silloinkin, vaikka ei saataisi vastarakkautta. Ja me ihmiset sentään väsymme, emmekä ole täydellisiä, vaikka kuinka haluaisimme rakastaa toista ihmistä. Mutta jos olisi täydellinen rakkaus, joka jaksaa voittaa kaikki tielleen osuneet esteet ja vastarinnan...
Milloin meille valkenee se tosiasia, että meitä rakastetaan juuri niin. Usko on opettelemista luottamaan siihen, että Jeesus rakkaudesta teki sen, minkä teki...
💕
Minua se ainakin ilahduttaa, että ollaan päästy ihan kohta sen pimentyvien päivien vaiheen läpi; alkaa pidentyvät päivät. Se on ihan nurkan takana jo!
Näkyy tuolta toisesta blogistani, kun sitä sinne ensin rupesin kirjoittamaankin. En jaksa ruveta kuvia enää tänne puljaamaan, joten koko juttu on nyt siellä sitten:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/12/kun-mina-jokaisen-asiani-kanssa.html
Autossa istuessa kirjoitin, ja kuvasin.
 |
| Johanneksen evankeliumi 20:1-10 KR-92 |
 |
| 1. Korinttolaiskirje 15:1-11 KR-92 |
Nyt on ollut lämpimän puolella ulkoasteet, n. + 2 olleet lukemat. Tänään huomasin, että oli jo "lippa" laskeutunut keittiön ikkunan eteen, ja sulamisvesi vain tippuili siitä alas.
Tuo iso kasa talon edessä, on auran aiemmin siihen kasaamia lumia. Tänään kävi jo vetämässä loskaa pois tieltä.
Mutta siihen ikkunalippaan... Meni edellisistä kuvista vajaa puoli tuntia, kun säikähdin sisällä kovaa jysähdystä! Tuli mielikuva jostain tykin jysähdyksestä. Siinä sitä lunta nyt tuli alas, niinkuin arvata saattoi.
No sitten tuli aura, onneksi. Mutta lunta tulee myös koko ajan lisää...🌨️
Tuntuu hullulta sanoa niin, mutta niin nyt ikäänkuin tuntuu olevan. Voiko kauneutta olla luonnossa muka liikaa; voidaan kysyä. No sikäli nyt koen niin, koska se saa minut - niin hullulta kuin se kuulostaakin - levottomaksi, koska mieli aloittaa niiden näkymien edessä mietinnän, millä tavalla niitä saisi paperille? Miten ja minkälaisin värein sutia käyttäisi? Ja samalla tietää, ettei ole kykenevä haluamallaan tavalla käymään aiheeseen käsiksi. Yhden pienen "kuvasen" tein kyllä tänä aamuna niinkuin ensiavuksi. Mutta kun silmät näkee kiehtovaa kauneutta auringon yhä loistaessa, ja luoden viehättäviä näkymiä joka puolelle talon ympärille - tekee se levottomaksi. Uloskaan ei ilkeä mennä ihailemaan, kun on niin kova pakkanen. Pitäisi kai keskittyä tekemään jotain ruokaa, mutta kun se nyt ei innosta yhtään. Pyykkiä pistin kyllä äsken pyörimään koneeseen. No kohta se ruoanlaitto kyllä kutsuu, kun on jo jonkun aikaa ollut sulamassa pakastimesta otettu lihakin.
Nuo alaolevat kuvat on otettu muutama tunti sitten, joten nyt on jo uudet ihailtavat, suuremman auringon kera katseltavissa... Vaihtuva taidenäyttely tuolla ulkona☀️
Tänä aamuna. Paljon on... Mutta onneksi oli aurakin käynyt! Tuohon oven esteeksi tulleessa oli syynä sekin lumi, joka oli tipahtanut ovikatoksen päältä.
 |
| Talviaamun aurinko 1.1.2024 |
No siis, aurinko toi lumisen metsän taas tänään niin kivasti esiin, että innostuin kuvan tekoon. Olin kyllä sitä ennen jo ottanut ikkunanäkymästä muutaman valokuvankin. Halutessaan voi katsoa toisesta blogistani, kun käytin siellä kuvituksena niitä valokuvia:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/01/jos-jumala-on-meidan-puolellamme-kuka.html
Olemme katsoneet viime päivinä sarjaa The Chosen, joka kertoo tarinan tapaan Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan. Vaikka siinä on käytetty sarjaa tehdessä myös mielikuvitusta, on ajatuksena kuitenkin ollut, että Jeesus, ja se mitä hän meidän hyväksemme teki, tulisi tutuksi. Kuten sanoin, sarjan tekijät ovat käyttäneet mielikuvitusta, aika paljonkin. Mutta se mitä Raamattu kertoo, ja sen kuvittelu, mitä Raamattu ei kerro, ne yhdessä saattavat tuoda kuvaa katsoessa jonkin uuden näkökulman tai oivalluksen siihen, mitä jo ehkä ennestään tiedämme Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan.
Minua on puhutellut se, että ne Jeesuksen kaverit olivat niin erilaisia kukin, ja tavallisia ihmisiä omine kiemuroineen. Ja Jeesus kuitenkin halusi heidät seuraansa. Niin hän meitäkin kutsuu seuraansa, vai sanoisiko hän, että voisin kulkea kanssasi, ...jos siis haluat. Eikä sinun ole tarvis kaikkea ymmärtää, kyllä sinä opit✨
No jotain hieman samaa on ollut siinä, kun olen ollut parina päivänä yhtenä apulaisena seurakuntamme keittiöllä, kun meneillään on ollut seurakuntamme joulutapahtuman esitykset. (Tätä kirjoittaessa lähden kohta taas sinne samaan hommaan). Sielläkin on monia erilaisia ihmisiä, eri kieltäkin käytetään. Mutta on ollut mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin ja huomata siinä myös joidenkin ihmisten mainiot kyvyt asioihin, jotka eivät minulla kykyihin kuulu.
---
No niin, klo on nyt 20:45, ja olen ollut kotona takaisin ehkä puolisen tuntia. Matka ensimmäiseen jouluun -esitykset on tältä vuodelta tehty. Väkeä kävi ja käsittääkseni väki oli tyyväistä näkemäänsä. Ja se tuntuu hyvältä kaikista talkoolaisista, on homma ollut siinä mikä hyvänsä✨
Kun palasin kotiin (sain ystäviltä kyydit mennen tullen, niin kotipihaan kävellessä postilaatikolta, oli aivan upea valaistus, jonka kuu antoi. Se oli todella hieno, mutta vähemmän hienoa oli niin kova pakkanen, että piti mahdollisimman pian kiiruhtaa sisälle, ei voinut jäädä sitä upeaa valaistusta vartavasten ihailemaan.
Eilen aamulla aurinko näytti heittävän säteitään tuolta metsän puiden takaa niin kivasti, että päätin mennä sinne niitä katsomaan. En viitsinyt mitään farkkuja ruveta ylleni vaihtamaan, joten vedin vain sisällä käyttämäni hamevaatetuksen ylle pitkän, talvisen "hametakkini" ja talvikenkien päälle lumikengät.
Hangen pinta oli kova, mutta ei silti niin kestävä. Sen totesin, kun pihasta lähtiessäni lumikukkulalta laskeuduin alas ja menin heti nenilleni. Ajattelin, että mitähän siitä kävelystä tulee, mutta sujui se sitten alkua paremmin. Muutamia kuvia lyhyehköstä kierroksestani nappasin.
Semmoinen oli kuvakierroksemme☀️
T: Tuula "Metsäntytttö"🙂
Ps. Jos haluat nähdä sen eilisen "hamevaatetukseni", joka itseasiassa tänäänkin käytössä on, sen näkee täältä vaateblogista:
https://vaatekomerolla.blogspot.com/2023/04/vihertaa-pitka-liivi-ja-hame.html
