Kaunis yhteisötaideteos Karjalaisen sivuilla!

Osui juuri silmääni netin uutisvirrasta Karjalaisessa ollut juttu, jota pääsi jopa lukemaan. Siinä kerrottiin 65 ihmisen osallistuneen kolmiosaisen, mielestäni  hyvin kauniin taideteoksen, tekemiseen, joka teos sitten lahjoitettiin Pohjois-Karjalan keskussairaalan teho-osastolle.  Idean alkuunpanija, joensuulainen taiteilija Noora Hattunen,  oli joskus itse kaivannut siellä osastolla joutuessaan käymään, että valkoisilla seinillä olisi ollut jotain kaunista ja toivoa tuovaa.

Karjalainen: "Yhteisötaideteos Toivo  lahjoitettiin keskussairaalalle - maalaamiseen osallistui 65 ihmistä."

Linkki  juttuun ja teoksen kuvaan tässä:

 https://www.karjalainen.fi/kulttuuri/dxqpdqq73d 

Hieno idea ja mielestäni oikeasti kaunis teos!

Tämä aamu

Molemmat tältä aamulta. Mökki ensin, kun siihen aurinko kivasti osui. Sitten huomioin toisaalla sinisen taivaan metsän yllä. Kiinnittivät hetkeksi ajatuksia siihen tekemiseen, eikä kaikenmaailman huoliin, jotka mielen tahtoo ihan vallata. Heräsin harvinaisen masentuneena tänä aamuna, enkä olisi halunnut nousta sängystä ollenkaan. Nyt odottelen soittoa kuulokeskuksesta, kun pitäisi taas sielläkin asioida, ja kaikki tämänkaltainen on  minulle aina niin vaikean tuntuista.

Mutta nyt, kun aurinko on  niin kirkas, niin toivon saavani itseni ulos jossakin vaiheessa. Mieluusti vaikka lumikengätkin jalkaan, jotta pääsisin tuonne metsän puolelle ihan valoa ihailemaan. Mieluummin menisin kyllä suksien kanssa, mutta niitä ei nyt tuolta varastoista esille saa. 

Se oli itkua ilosta - kun saatiin kohdata omat taas!

Minuakin liikutti, kun tätä tuttua tapausta luin.... Se oli luettavana tänään ortodoksikirkon päivän sanassa. Muistathan vaikkapa koulun uskontotunneilta Joosefin, josta tuli Egyptin valtias, kun hänen veljensä myivät hänet orjakauppiaille? 

1. Moos. 43:26-31, 45:1-16 (v. -92 käännöksen mukaan):

"Kun Joosef tuli taloon, he veivät hänelle lahjat ja lankesivat maahan hänen eteensä. Joosef tervehti heitä ja kysyi: "Mitä kuuluu vanhalle isällenne, josta kerroitte minulle? Elääkö hän vielä?" He vastasivat: "Isällemme, sinun palvelijallesi, kuuluu hyvää. Hän on edelleenkin elossa." Ja he polvistuivat ja heittäytyivät kasvoilleen. Kun Joosef huomasi Benjaminin, oman äitinsä pojan, hän kysyi: "Tämäkö on nuorin veljenne, josta minulle puhuitte?" Ja hän sanoi: "Jumala siunatkoon sinua, poika!" Sitten Joosef poistui kiireesti, sillä nähdessään veljensä Benjaminin hän liikuttui niin, että hänen oli vaikea pidättää itkuaan. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä. Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, pakottautui rauhalliseksi ja sanoi: "Tuokaa ruoka sisään."

...

"Nyt Joosef ei enää jaksanut hillitä itseään. Koska paikalla oli paljon palvelusväkeä, hän huusi: "Pois täältä kaikki!" Niinpä ketään vierasta ei ollut läsnä, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli. Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?" Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään. Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne minun luokseni." He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi: "Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla, ja edessä on vielä viisi vuotta, joina ei kynnetä peltoa eikä korjata satoa. Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, ja hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi. "Menkää nyt kiireesti isäni luo ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule viipymättä tänne minun luokseni, niin saatte asua minun lähelläni  Gosenin maakunnassa, sinä, poikasi ja heidän lapsensa. Te saatte tuoda tänne lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun teille kuuluvan. Minä huolehdin sinun elatuksestasi, niin ettet sinä eikä sinun perheesi tai kukaan muukaan väestäsi jää puutteeseen, sillä nälkävuosia on vielä viisi jäljellä.' Näettehän omin silmin, ja veljeni Benjamin näkee, että minä itse puhun teille. Kertokaa vielä isälleni, miten korkeassa asemassa minä olen Egyptissä ja mitä kaikkea olette nähneet, ja tuokaa isä kiireesti tänne." Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki. Ja Joosef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan. Kun tieto Joosefin veljien saapumisesta tuli faraon hoviin, se oli mieleen faraolle ja hänen hovimiehilleen."

Päivän kuva☀️

 

 

Auringonvalo antoi nyt erityistä näkyvyyttä sille, mistä vesi kasveille kaadetaan...☀️ 

Meille ihmisille puolestaan; Jumala, joka meidät on luonut, kaikkea sitä antaa, mitä tarvitsemme. Ilman häntä meillä ei olisi elämää täälläkään, saati että saisimme sitä taivaassa.

Usein me elää porskutamme, kuin olisimme täällä aina, vaikka jokaisen meidän aika loppuu joskus. Kannattaa hankkia yhteydet oikean veden lähteeseen vielä täällä ollessa. Jeesus lupasi, ettei heitä ketään luotaan, joka hänen tykönsä tulee! Esitä siis rohkeasti asiasi - pelkosi, vaikeutesi, syyllisyytesi, ja/tai... mitä ikinä se onkin - hänelle, niin Hän tahtoo kuulla sinua, auttaa sinua, rakastaa sinua, viettää ikuisuudenkin sinun kanssasi!❤️☀️ ✝️  Koska jo 2000 v. sitten kuoli sinun vuoksesi...

Tällaiset ajatuksenpätkät tuli vielä mieleen. Alimmainen oli psalmista 90 ja muutkin jostain kohtaa Raamatusta mielestäni.

"...kuinka lyhyt on aikani..." 

"...kämmenen leveydeksi teit päiväni..."

"...opeta meitä laskemaan päivämme oikein..."

 

---

Pitipä vielä tulla lisäämään tämä: Muistatko kuinka yksinkertaisen pyynnön ristillä ollut rikollinen esitti Jeesukselle, joka siinä hänen vierellään myös oli samaa kärsimystä kokemassa? Se oli hyvin yksinkertainen pyyntö: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Ja Jeesus kuuli sen pyynnön suuremmin kuin osattiin odottaakaan. (Se löytyy: Evankeliumi Luukkaan mukaan luku 23:42-43)

Se oli hartaasti haluttu asia!

Viimeinen pääsiäisateria... Jeesukselle. Se kiinnitti huomion tänä aamuna luetusta. Jeesuksesta sanottiin:

 

"Hän sanoi heille: 

"Hartaasti olen halunnut

 syödä tämän pääsiäisaterian

teidän kanssanne ennen kärsimystäni.

Sillä minä sanon teille:

enää en syö pääsiäisateriaa,

ennen kuin se saa täyttymyksensä

Jumalan valtakunnassa."

"Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi:

"Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.

Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin

Jumalan valtakunta on tullut."

Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi 

ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: 

"Tämä on minun ruumiini 

joka annetaan teidän puolestanne. 

Tehkää tämä minun muistokseni." 

Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: 

"Tämä malja on uusi liitto 

minun veressäni, joka vuodatetaan

teidän puolestanne."

Evankeliumi Luukkaan  mukaan; luvusta 22, jakeet 15-20. Vuoden 1992 käännös.

Jeesus sanoi tuossa alussa, että oli hartaasti halunnut sitä ateriaa päästä nauttimaan, vaikka se oli viimeinen juuri ennen suurta kärsimystä!  Sitä ihmettelin. Hän varmastikin halusi olla siinä vielä omiensa kanssa, ja puhua heille vielä hieman, että he hänen kuoltuaan - ja sitten myös ylösnoustuaan, ja taivaaseen noustuaan - muistaisivat, ja ymmärtäisivät, mitä se kaikki tarkoitti, ja miten todellista se kaikki oli. Ja on.

Harvinaista herkkua meille: reissu ja kampaamokäynti

Olimme isännän kanssa muutaman päivän reissulla. Teimme matkan junalla. Edellisestä junamatkasta olikin jo aikaa. Paluu onnistui myös vielä junalla, päivää ennen junalakkoa. Mutta silti palatessa oli kuitenkin linja-autokyytiäkin, koska osalla matkaa oli rataremonttia ja sillä välillä linja-auto kuljetti junamatkalaisia ja sitten oli taas paluu junakyytiin.  Kävimme siis tyttären ja miehensä luona Espoossa.  Perillä meitä odotti yllätys, sillä meille oli luvassa visiitti parturi-kampaamo Moderniin, jossa isännälle oli tarjolla parturointi ja parranajo, minulle hiusten värjäys ja leikkaus. Ja nämä toteutti siellä vävy, joka  kampaamon omistaakin.✂️ 🙂 

Isäntä oli ensin parturintuolissa. Sillävälin minä ja tytär käväistiin kirpparilla.  Sitten oli minun vuoroni. 

Ja nyt on kumpikin valmiita. Kiitos!❤️

Reissu oli meille niinkuin loma, mukavaa vaihtelua tavan arkeen🙂❤️ Ja se oli meille kummallekin myös ensimmäinen käynti Espoossa.  Emme olleet kumpikaan koskaan ennen käyneet siellä. 

Kun alkoi aamulla soida laulu mielessä, halusin kuvittaa sitä jotenkin

Mielessäni soi tämä kohta:

"Katso puoleen Veriyljän, 

raskaan taakan kantajan.

Oven aukaisi hän taivaan,

poisti tieltä Hän syyttäjän."* 

Jeesus raivasi syyttäjän tieltämne, koska hän otti päälleen kaiken syntivelkamme. Ovi on auki jokaiselle, joka Jeesukseen turvautuu. 

Ja laulun kertosäkeessä sanottiin sen Golgatalla tapahtuneen, kun kaikki täytettiin... Ja kehotettiin kuulemaan sitä huutoa.

*Tietoja laulusta: Laulun nimi on "Suuri rakkauden meri",  mainittu säe oli 4. Hengellisen laulukirjan nro 184 nykyisessä kirjassa. Laulun tietoina mainittiin 70-luvun puolivälin kirjassa, josta minä sanat otin, kun ei uudempaa löytynyt: "Venäläisestä laulukoelmasta "Kinvaali", 1912. William Owen, 1814-1893". Vanhassa laulukirjassa laulun nro oli 297.  Kun sitten netistä löysin myös uudemmat sanat, huomasin että "Veriylkä" oli muutettu muotoon "Vapahtaja".

Tästä voi kuunnella tuon laulun:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?s=184

Siinä raskaan taakan kantajan ympärillä oli varmasti väkeä ylenmäärin. Osa naureskeli ja pilkkasi, osa oli järkyttyneitä. 

Kuvan vasemmassa alalaidassa lienee ehkä hän, joka oli juuri tullut juuri pellolta, ja joka  pakotettiin lopulta kantamaan  Jeesuksen ristiä loppumatka, kun Jeesus oli jo aivan uuvuksissa kaikesta. Sen miehen nimi oli Simon Kyreneläinen.

Vähän valoa, vähän hämärää

 

Hieman "sivusilmällä" vilkaistun ikkunanäkymän  kaukainen valoinen alue ja metsä sen kanssa, sai minut tarttumaan väreihin ja yrittämään jotenkin sen tunnelman kuvaamista. 

Tämä on enemmänkin sellainen etäältä nähtävä, niinkuin oli esikuvansakin. Kuvitus tehty öljyväriliiduilla.

"Ymmärrätkö sinä, että minä rakastan sinua?"*

- En minä kyllä taida oikein ymmärtää.*

- Niin, sinä et todellakaan ymmärrä. Sinä et ymmärrä, kuinka minä sinua rakastan, ja kuinka  jatkuvasti teen kaiken sinun puolestasi. Niinkuin tein jo alunalkaenkin. Rakkaudesta sinut omakseni o(s)tin, eikä rakkauteni ole muuttunut. Se on yhä sama kuin silloin. Sinä katsot liikaa itseesi ja ihmettelet itseksesi, että et voi käsittää, että sinua oikeasti voitaisiin niin rakastaa. Mitä sinä vielä tahtoisit enemmän vakuudeksi, kuin se, jonka puolestasi tein? Lunastin sinut omakseni rakkaudella; kalliilla hinnalla, kun annoin elämäni puolestasi. Isä antoi minut sinulle, ja sinut minulle.

Minä rakastan sinua täydellisesti. Minä myös tiedän, ettet sinä kykene samalla tavoin vielä rakastamaan minua. Ja juuri sen vuoksi sinä alituiseen mietitkin, että voitko olla minulle niin rakas, kuin sanotaan. Sinä olet. Kerran sinä sen ymmärrät, ja sinun rakkautesikin on täydellistä silloin. Mutta vaikka se nyt on vielä hyvin vajaata - pelkosi tähden - en minä sinua jätä! Sinähän olet minun. Sinähän olet minulle rakas. Rakkaampi kuin mikään, mitä maailmassa on. 

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä." 1. Joh. 4:18-1

 ---

* Kuin olisi minulta kysytty.... ja vastattu. Siinä olisi sinullekin...❤️

Aamun valosta

 

Sakkeus koki muukalaisuutta toisten seurassa

Sakkeus halusi vain nähdä sinut, Jeesus. Sinä ilahdutit häntä pysähtymällä sen puun alle, jossa hän oli. Ja vielä enemmänkin teit: järjestit hänelle sen ilon, että ilmoitit tulevasi hänen kotiinsa! 

Sitä Sakkeus ei osannut odottaa. Kukaties hän oli miettinyt, ettei ole ketään joka haluaisi häntä edes tervehtiä, mutta sinä Jeesus, sait hänet tuntemaan itsensä odotetuksi ja tervetulleeksi seuraasi, ilman vaatimuksia. Sinä halusit tulla vieraaksi hänen kotiinsa ja syödä siellä hänen kanssaan. Voi vain kuvitella Sakkeuksen tuntoja.

"..." Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan." (Niin sanoivat ihmiset siitä.) Luukas 19:7  

Sitä Jeesus tekee nykyäänkin.

He eivät käsittäneet ihan selviä sanoja

"Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille:

"Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä nän nousee kuolleista."

Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti." Luukas 18.31-34 KR-92

Ihan selvästihän tuo tuossa meidän käsityksemme mukaan lukee, mitä Jeesus ilmoitti tapahtuvan. Mutta hänen seurassaan kulkevat kaverit eivät käsittäneet, koska sellainen todellisuus ei kuulunut millään lailla niihin ajatuksiin, joita he olivat päässään hellineet. Jeesuksen lähipiirin - hänen seuraajiensa, eli opetuslasten - ensimmäiset ajatukset kaikesta korkeasta olivat kyllä oikeilla jäljillä; olihan Jeesus Jumalan Poika, tuleva hallitsijakin, mutta paljon suurempana kuin hänen seuraajansa käsittivät. Mutta se kaikki tapahtuisi vasta sitten, kun olisi täytetty se, mitä varten Jeesus ylipäätään oli tänne syntynyt: kuolla jokaisen ihmisen syntien tähden. Lahjoittaa ihmiselle vapaus, koska hän kärsi sijaiskärsijänä kuoleman syntien tähden. Se tuo ihmiselle valon ja vapauden.

Mikä sitten on synti? Vihollisuus Jumalaa vastaan. Se on ikäänkuin meissä oleva parantumaton sairaus, ilman jumalallista väliintuloa. Mutta Jeesus  harrasti sitä parantumattomien parantamista jo täällä ollessaan. Ja sitten hän tuli välimieheksi ristinkuolemallaan - (hänen välinsä Jumalan kanssa olivat kunnossa) - sovittaen ihmisen ja Jumalan välillä olevan eripuran. Siinä on paras ja ainoa tarjolla oleva sovintoesitys. Se kannattaa hyväksyä. Se on meitä rakastaen laadittu. 

Päivän valoilmiö:)

 

Justiinsa kuvasin. Ja hyvä kun huomasin oikealla hetkellä, sillä nyt se enää samanlaisena näykään, kun ☀️ on jo hieman siirtynyt.