Villasukkajuoksua

Olipa Ylellä juttu, jossa juostiin hangessa villasukat jalassa. Se näytti niin hauskalta, ja sopivan hullulta idealta vaikka heti kokeiltavaksi. Sain tyttäret innostumaan kokeiluun mukaan. Ja näillä me sitten lähdettiin... lumista tietä myöten.

Ehkä kokeillaan toistekin:) Tänne tuo hyvinkin sopii.

Lämmittävät sanat...

 "...kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä..." Luuk. 15:20

Anna tämän ajatuksen lämmittää mieltäsi. Silloin uskaltaa tulla Isän luo, vaikka millaisena.

Hän tulee uupuneen luo armahtaen

Minulla alkoi heti aamusta soida mielesssä laulunpätkä: "...uupuneet sielut, tulla nyt saavat, itkeä siinä avutonna, luotaan ei heitä, kasvojaan peitä, tuo paimen hellä, armahtavain..."  Se on laulusta Ihmeinen risti. Samat sanat soivat mielessäni eilenkin.

Luin sitten Matteusta, lukua 9. Jotkut toivat Jeesuksen luokse miehen, joka oli halvaantunut. Lukiessani hänestä, mieleeni tuli; halusiko hän itse tulla Jeesuksen luo? Varmaankin hän halusi olla terve, mutta pelottiko häntä tulla Jeesuksen luokse? Hän varmaan tiesi Jeesuksesta jo jotain. Pelottiko häntä kenties, että Jeesus ei tahdo parantaa häntä, vaan sanoo kovia sanoja hänelle? 

Mutta mitä Jeesus teki: ensitöikseen sanoi tuolle halvaantuneelle: "Poikani, ole turvallisella mielellä. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Jeesus tiesi, että siinä oli se, mitä mies eniten kaipasi, vaikka käveleminenkin olisi toivottava asia. Jeesuksen puhe ja teot eivät jääneetkään tähän, vaan hän myös paransi miehen käveleväksi.

Mutta samassa luvussa on toinenkin tapaus, jossa Jeesus antaa ensin luvan olla turvallisella mielellä. Hänen taakseen oli hiipinyt sairas nainen, salaa koskettaaksen hänen viittansa tupsua parantumisen toivossa.  Jeesus kuitenkin huomasi naisen, ja hänen tekonsa. Naisellekin hän ensinnä sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä..." ja sitten seurasi se toinen osa: "...uskosi on parantanut sinut."  

Jeesus huomioi nämä kaksi pelokasta ihanalla tavalla, vakuuttamalla heille ensitöikseen, että he saivat olla turvallisella mielellä! Vaikka nämä eivät olleet pelostaan Jeesukselle sanoneet sanaakaan. Hän kuitenkin tunsi heidän ajatuksensa ja suuren kaipauksensa. Ja hän tuntee meidätkin. Ei heitä pois luotaan.

---

Jakeet otin käännöksestä JKR/Uusi Tie

Kukkasia salin pöydälle...

Sievistelin piirustellen meillä keittiön pöydällä olleen tulppaanikimpun oleilemaan ihan toisenlaiseen ympäristöön. Johonkin salin pöydälle.

Arkea: Milloin se mahtaa olla ohi...

Kun rokoteasioista  aikanaan alettiin kirjoitella, heräsi pieni toivo, että tästä piinasta alettaisiin "kohtuullisen" ajan kuluessa päästä vapaammille vesille. Vaan toisin näyttää käyvän. Tuli kyllä rokotukset, mutta tuli myös uudet virusmuunnokset, ja niinpä mikään ei tunnu helpottavan, vaan  tiukempia rajoituksia näyttäisi olevan luvassa. Kesä oli edes jonkinlaista "lomaa" tästä kaikesta, edes vähän. Syksyn tullen alkoi taas tiukempi aika, ja nyt ollaan tässä. Sitä huomaa, ettei ole juuri intoa mihinkään kauppaliikkeisiinkään mennä. Ruokakaupassa on pakko käydä, ja joskus jossain muuallakin. Kaikenlaiset silmälasihankinnat tai  ei niin kiireelliset terveydenhoitoasiatkin lykätään ties mihin hamaan tulevaisuuteen. Ja jos se entinen normaali arki joskus vielä koittaa, osaako sitä enää ollakaan entiseen tapaan. Onko sitten jo niin sisäistänyt kaiken varovaisuuden, ettei muuta osaakaan, vai osaisiko sitä ilolla ottaa vapaammat tuulet vastaan?  Tällaista tämänpäiväistä mietettä täältä nyt.

 

Ps. Nuo kuvat on otettu jonain päivänä tätä kuuta.  Nyt on lämmintä, nollassa asteet, mutta lunta on paljon. 

Kuka vierittää kiven...

Naiset kyselivät:

Kuka meille vierittää kiven 

hautakammion suulta?

Ja katsahtaessaan ylös

he näkivät kiven

poisvieritetyksi.

Perustuu vapaasti kerrottuna kohtaan:  Markus 16:3-4 

Raamattu.fi:ssä voit katsella erilaisten käännösten tapaa sanoa sama asia. 

Ylläoleva linkki vie käännökseen -33/-38, mutta siellä sivulla voit vasemmasta yläkulmasta valita myös vaikkapa DigiMarkuksen tai UT20 -käännöksen.

---

Meilläkin voi omassa elämässämme olla monennäköisiä ja kokoisia "kiviä", joista emme käsitä, kuka ne vierittää tieltämme; kun itse emme jaksa. Markuksen kertomassa naiset ihmettelivät, kuka vierittäisi kiven Jeesuksen haudalta, jotta he voisivat mennä tekemään Jeesukselle viimeistä palvelusta. Mutta se asia oli jo hoidettu naisten tullessa siihen paikalle. Kukaties meidänkin kivemme on tavalla tai toisella hoidettu, kun pääsemme siihen kohdalle.

Kyseessä oleva kohta avoinna olevan rukouskirjan sivulla tuntui minusta tänä aamuna rohkaisevalta luettavalta. Vaikka omat kivet eivät ole samanlaisia kuin tuo kivi oli, monista pienistäkin kivistä on huolissaan, kun tuntee omien voimiensa vähäisyyden niitä ajatellessa. Mutta Jumala tuntee kyllä joka ainoan kiven, joka edellämme on. Hän tietää keinon, jolla niistä itsekustakin selvitään eteenpäin.

Rohkaisua päivääsi!

Melkein kuin jatko-osa edelliseen... arkiaamun mietteitä

Aamun mietteitä taas, luetusta mieleen tullutta. Hartauskirjasta napsaistuun jakeeseen.

Pelastus - uskoon tulo

"...sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme." Room. 13:11

Roomalaiskirjeen jae on Martti Simojoen päivän sanasta. Siinä kirjoittaja, aikoinaan piispa, pohtii sanaa uskoon tulemisesta, ja kehoittaa kutakin tutkimaan asiaa omalta kohdaltaan;  onko tullut uskoon? Ja hän toteaa, että kysymys tekee levottomaksi; että mikä omassa elämässä olisi merkki siitä, että on todella uskoon tullut ihminen? 

Levottomuutta se tosiaan aiheuttaa, sillä oman vajavuutensa Jumalan edessä näkee ja tuntee. Kukaan ei tulekaan omilla ansioillaan, ei  minkäänlaisilla, Jumalan luo, eikä uskoon. Ja Simojoki sanoi asian niin, että Jumala tulee ihmisen luo.... Ihminen  uskoo omallekin kohdalleen sen, että Jeesus kuoli puolestani; niiden kaikkien syntieni puolesta. Niiden olleiden, olevien, jopa tulevien, puolesta. Jeesuksen luokse saa syntinen, jollaisia me kaikki myös ollaan, tulla ja tuoda syntisäkkinsä. Hänen eteensä saa sen laskea, olkoon sitten minkäkokoinen tai minkänäköinen säkki tahansa.

"Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista."

 Jesaja 43:25

Hänen luonaan saa ikäänkuin juoda raikasta vettä: "...joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi." Ilmestyskirja 22:17  Jakeen alkuosassa on parikin kertaa kehotus: "Tule!"

 "Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta;

että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle..."

 Roomalaiskirje 4:16

Voi miettiä mitä armo tarkoitaa: sitä, että joku ansioton, kelvoton saa jotain, joka ei hänelle kuuluisi aikaansaannoksillaan hankittuna, mutta lahjan voi ottaa vastaan jokainen, jolle sitä tarjotaan.

Lahjahan ei edellytä vastalahjaa. Muuten se olisi jotain muuta kuin lahja.

Emme siis usko omaan "uskoomme", vaan siihen, että Jeesus täytti kaikki vaatimukset meitä kohtaan, maksoi suunnattomat velkamme: entiset, nykyiset ja tulevaisetkin, ja kutsuu meitä seuraansa koko elämämme ajaksi. Mikä olisi velalliselle suurempi ilosanoma, kuin se, että pitkään velkavankeuteen johtava velka onkin maksettu! Sen teki joku, jota emme edes tunteneet, johon emme uskoneet, josta emme halunneet edes tietää mitään,  mutta joka rakasti meitä... Se on ihmeellistä.

Valoisaa päivää sinulle:)

---

Ps: Varmaan jo tiesitkin, että Jeesukselle voi puhua, joko ääneen tai äänettömästi, kuin kenelle tahansa, joka voi sinua kuulla?

Aamun mietteitä

Lueskelin aamulla hieman. Siitä tuli jotain mietettä, jota kirjoitin ensin vihkooni. Tässä siitä tekstiä:

"Parannus"

"Minä kastan  teidät vedellä parannukseen, mutta Hän, joka tulee minun jäljessäni, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään en ole kelvollinen kantamaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella." Matt. 3:11 JKR (Johannes Jordanilla)

Tapahtui erikoista. Ei riittänyt, että ihan tavan kansaa vaelsi kuulemaan tätä Johannesta, josta siihen aikaan kansa puhui. Mutta mikä ihme sai fariseukset ja saddukeuksetkin tulemaan kasteelle? Oliko jokin Johanneksen sanomassa koskettanut heitäkin? Mutta Johannes puhui heille kovin sanoin, ainakin ensiksi. Ja hän sanoi, etteivät he voineet luottaa vain siihen, että Aabrahamin lapsia olivat; vaan, että "parannuksen" "soveliaita", "mukaisia" JKR,  hedelmiä olisi heidän tehtävä. Siis kaiketi ensin tehvävä se parannus. Mutta mitä se on, mitä tarkoittaa?

JKR* selittää sitä sen mukaan mitä siinä käytetyt sanat kreikankielellä ja hebreaksi tarkoittavat: Muuttakaa mielenne, kääntymys, paluu, kääntyä, palata. "Kreikan vastine korostaa sitä, että parannus/kääntymys tapahtuu perustavassa mielessä sydämessä, ja vaikuttaa sieltä ulkonaiseen käytökseen ja elämään."

Kääntyminen, paluu, mielenmuutos on siis ensin. Parannus on alku. Kaste on alussa. Johannes kastoi vedellä, mutta Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä.

"...sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Matt. 3:15 JKR (Sanoi Jeesus Johannekselle)

Jeesus ja Johannes esikuvina. Johannes esteli Jeesuksen pyytäessä kastetta. Mutta Jeesus sanoi: "Salli nyt..." ja sanoi tuon, mitä edelläolevassa jakeessa on. Jeesus asetti esikuvan: Kävi kasteella, ja Jumalan Henki laskeutui hänen päälleen. Kuului Jumalan rakkauden vakuutus.

"Mutta kun Jumalan, Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhuskaudessa tekemiemme töiden ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta." Tiitus 3:4-5 JKR 

Selitys jakeeseen, JKR: "Uudestisyntymisessä eli uskoon tulemisessa tapahtuu 1. Jeesuksen veren (lunastustyön) vaikuttama omantunnon vapautus/puhdistus synnin syyllisyydestä (vanhurskauttaminen) sekä 2. Pyhän Hengen vaikuttama sydämen ja mielen uudistus uskoon, rakkauteen ja alttiiseen kuuliaisuuteen (pyhitys)." 

"Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden... Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta  ja puhdistaakseen itselleen omaisuuskansan, hyvissä töissä innokkaan." Tiitus 2:11-12,14

Lunastus. Oletko koskaan joutunut lunastamaan vajaalla postimaksulla sinulle lähetettyä postilähetystä? Tai peräti maksamaan koko lähetyksen hintaa postiennakkona? Olet saanut lähetyksen itsellesi vasta sitten, kun olet maksanut puuttuvan hinnan. Kun lunastit, eli maksoit sen, täytit hinnan täyteen määrään. Jeesus lunasti meidät. Täytti sen mitä meiltä puuttuu.

Martti Simojoki Päivän sana: "...Kyllä armo on täysin riittävä. Mutta Raamattu sanoo, että armo on otettava vastaan niin, ettei se mene meiltä hukkaan..."

Jeesus lunasti; maksoi meille koko taivaan, mutta mitä se meitä hyödyttää, jos emme halua ottaa "lähetystä" vastaan.

Näihin mietteisiin

Hyvää sunnuntaita!

Sukkasillaan... ja vähän muutakin

Sain  vihdoin aikaiseksi ajella niitä kuvia tänne koneelle. Tässä ekassa kuvassa ovat ne toiseksi nuorimman tekemät sukat. Raidalliset hän teki minulle ja sain ne joululahjaksi. Oranssit, heijastinlangasta tehdyt, hän teki isollesiskolleen joulun jälkeen. 

Nyt hänellä on uusi raitalankakerä ja sukanteko menossa. Ehkä ne nyt tulevat hänelle itselleen. Mutta sitten on jo seuraavakin sukkaprojekti odottamassa, sillä nuoremman siskonsa valkoinen heijastinlanka on jo myös odottamassa sukantekijää.

Tämä kyseinen sukantekijähän minuakin yritti jo aiemmin innostaa sukantekoon. Se ajatus ei ihan heti ottanut tuulta.  Mutta kun sitten oli sopivasti lankaa tarjouksessa ja innostava ohjekin löytyi samasta kaupasta, niin rupesin minäkin. Yksi sukka on valmis, toinen tekeillä.

Sain myös joululahjaksi lankoja. Näistä voisi tehdä tietysti sukat, ja ehkä ne sellaisiin käytetäänkin. Mutta toisaalta piirtelin muutakin, mitä voisi tehdä näistä kevään mieleen tuovista langoista. Se tosin edellyttäisi lisälankojen ostamista.

Mainittu vaatepiirroskirjaseni on jo lähes täynnä. Mutta muutama päivä sitten sain yllätyksen. Postilaatikosta tuli esiin minulle osoitettu lähetys. Se oli Kemiöstä, Sagalundin museosta. Ihmettelin, että mikä ihme se on, enhän ollut mitään tilannut. Mutta sepä olikin vanhimman tyttären järjestämä yllätys: Uusi, samanlainen muistikirja kuin tuo aiempi, serkulta aikanaan saamani! Tytär oli nyt onnistunut löytämään minulle uuden! Ja mukana oli kaunis korttikin. Ihana yllätys tyttäreltä:) 

Hän oli sen lähetyksen ensin saanut itse siinä laatikossa, joka minullekin tuli, mutta sitten piilottanut oman nimensä ja laittanut laatikon uudelleen postiin minulle. Ovelasti järjestetty yllätys, joka onnistui täydellisesti:)

Monenlaista "uutta"...

En tuon kummemmin nyt osannut tätä juttuani otsikoida. Mitä se "uusi" kellekin nyt mieleen sitten tuokin. Tässä muutama asia, jota minä nyt ajattelen. Esimerkiksi uusi koulu. Siitä oli Ylelläkin juttu. Yläastelaisemme ovat saaneet tämän uuden lukukauden aloittaa uudessa koulussa, kun Lieksassa sellaiseen satsattiin. Sain kuulla, että siellä tuoksuu tuoreelta puulta, kuin kaadetuilta puupinoilta, joita välillä tien pielissä metsämaisemassa on. 

Uusi koulu on kiva asia, ja tyttärille mieluinen. Toinen hauska, kouluunkin liittyvä asia, on uudet villasukat. Koulukäsitöinä teki toiseksi nuorin minulle joululahjaksi villasukat. Ja hän on selvästi innostuneempi villasukkien tekemisestä, kuin minä milloinkaan, sillä sen jälkeen hän kutoi isosiskolleen sukat. Ja on nyt aloitttanut jo seuraavatkin sukat. Vielä ei ole tietoa, tulevatko nyt tekeillä olevat hänen omiin jalkoihinsa. Kenties, sillä nuoremmalle siskollekin on jo luvassa sukat, johon projektiin lankakin on jo odottamassa. Mutta nyt meneillään olevat sukat  on ensin saatava valmiiksi. Mutta varmaan tuo tyttären sukkainnostus tarttui minuunkin edes vähän, sillä ostin Tokmannin alesta pari kerää Nalle-lankaa. Sopivasti bongasin sieltä lankahyllystä innostavan sukkaesitteenkin, jonka ohjeella minä päätin myös sukat tehdä. Ensimmäinen sukka on jo hyvällä mallilla; terää teen siihen nyt.

Mutta sitten on niitä tympeämpiä "uutuuksia". Sen inhottavan koko maailmaa kiusaavan taudin uudet muunnokset. Juuri kun on virinnyt toivoa rokotustenkin tuomasta avusta, tuleekin takapakkia noista uutuuksista. Eilen lävähti meidän koululaisten kännykkään uudet paikalliset suositukset maskin käytöstä koulussakin, eli sitä suositellaan käyttöön koulupäivän ajaksi ja koulukyyteihin. Milloinkahan mahdamme päästä tästä kaikesta eroon... toivottavasti joskus!

Ja mitä muuta uutta vielä: Uusi tilanne meillä on se, että pitäisi miettiä talon korjausta. Se tuntuu toisaalta hyvälle, että se ylipäätään on mahdollista. Mutta toinen puoli asiassa on se, miten työläältä se kaikki tuntuu etukäteen ajatellen. Mutta kai se kaikki sitten pienin askelin menee eteenpäin. Ja päivä kerrallaan.

Ai niin, uutta on sekin, että tyttäret ovat laittaneet linnuille monenlaista sapuskaa tuohon näkösälle. Ikkunasta on ollut hauska seurata kävijöitä: talitiaisiasia, sinitiaisia, hömötiaisia, töyhtötiaisia ja närhi.

Tähän olisi voinut niitä lintukuvia, ja sukkakuvia laittaa, joita kameralla on, mutta olen niin saamattomalla tuulella nytkin etten viitsi ruveta puljaamaan niitä tänne. Kuvia on kameraan tullut aika paljon edellisen koneelle ajon jälkeen. Lumisia maisemiakin. Mutta olen tämän vuoden puolella kamerasta siirtänyt tänne koneelle vain sen taannoin laittamani "hassuttelumerkin" kuvat. Joten mennään vanhoilla kuvilla edelleen.

Tässä vielä linkki toisen blogini tämänpäiväiseen tekstiin:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/01/minka-jumala-on-luvannut-sen-han.html

Tunteeko Jumala myötätuntoa meitä kohtaan?

Minulle eräänä aamuna mieleen kysymys siitä, tunteeko Jumala myötätuntoa meitä kohtaan arjessamme; meidän pienissä kitinöissämme, turhautumisissamme, väsymisissämme, peloissamme, vai ajattteleeko hän, että "mitä siinä pienistä kitisee ja valittaa?" Sitten olin kirjoittanut vähän vihkooni omia ajatuksiani. Ja niiden jatkoksi: "Herra, en tahtoisi kitistä, mutta sitä huomaan silti tekeväni aika ajoin, ja kaiketi aika usein. Olisi ihana asia, jos valoisa kiitosmieli voisi minutkin vallata useammin. En tiedä vastausta otsikon kysymykseen. Mitä sanoisit minulle?"

Olisiko se mieleen tullut: "Olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen." Ja rakastat minua? Vioistani huolimatta?

Mitä on myötätunto? Tuntoa siitä,  miltä toisesta tuntuu? Myötätuntoinen asennoituminen toista kohtaan on varmaan sitä, että ajattelee toista rakkaudellisesti, ja koettaa toimia kaikessa toisen hyväksi niin, että sen kohteena oleva voisi jälleen kokea iloakin, tai ainakin saaneensa apua, lohdutusta, huomiota - rakkaudellisesti.  

Jumala on myötätuntoinen meitä kohtaan. Se on selvää. Hän loi meidät omaksi kuvakseen. Hänhän juuri meidätkin loi tuntevaksi, koska Hän itse tuntee monet tunteet. Tässä Jeesuksen kokemaa:

"Sitten Jeesus meni opetuslastensa kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan. Hän sanoi heille: "Istukaa tässä sillä aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Jeesus alkoi murehtia ja tulla tuskaan, ja hän sanoi heille: "Sieluni on syvästi murheellinen, kuoleman tuskassa. Olkaa tässä ja valvokaa kanssani."

Mennen vähän edemmäksi Jeesus lankesi kasvoilleen ja rukoili: "Isäni, jos mahdollista on, menköön minulta pois tämä malja. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä."

Tullessaan opetuslastensa luo hän tapasi heidät nukkumasta  ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta ihmisluonto on heikko." Matt. 26:36-41 JKR

Jeesus olisi tarvinnut ennen kuolemaansa myötätuntoa opetuslapsiltaan, näiltä lähimmilta ystäviltään, mutta he eivät kyenneet siihen. Eivät he käsittäneet, mitä oli tuloillaan.

Ilmankos ihminen on tunteva olento, sillä Jumalan kuvaksihan meidät luotiin alunalkaen. Syntiinlankeemus rikkoi sitä täydelliseksi tehtyä kuvaa ensin. Ja sittemmin kaikenlaisia särkymisiä;  säröjä ja halkeamia, palasiksi menemisiä on tullut ja tulee jatkuvasti lisää. 

Olisimme täysin pilalle ja poisheitettäväksi menneitä, mutta Jumala halusi pelastaa meidät! Hän teki liiton, ensin Nooan kanssa... ja lopulta tuli Jeesus, joka lähetettynä tänne vartavasten, tuli pelastamaan meidät pilallemenneet korjattavaksi, ja saamaan taivaan ja  uuden täydellisyyden siellä. 

Jumalan luona rikottu kuva tulee vielä täysin eheäksi!

"Ja valtaistuimella istuva  sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki."

Ja hän  sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."

Ilmestyskirja 21:5

Hassuttelumerkki neuletakin rintamukseen

Minun paikalleni keittiön pöydälle oli joitakin päiviä sitten nuoremman ikäpolven edustajat laittaneet jotain erikoisempaa. Siinä oli englanninlakusta tehty vaaleanpunainen hahmo ja toinen samasta hahmosta tehty, piirretty versio, kuin rintamerkiksi tehtynä. No, siirsinpä ne siitä sitten syrjemmälle pöydälle. Jonkun päivän perästä minulle sanottiin, etten olekaan vielä syönyt sitä karkkia... Pistinpä sen sitten suuhuni siitä. Juttu aiheesta jatkui keittiön pöydän ääressä istuessa. Vitsinä tuli puhetta, että laittaisinko sitä merkkiä vaikka kauppareisulle takkiini. Oletettiin tietysti kieltävää vastausta. Salmiakkipussillakin vedottiin. Ja minäpä yllätin, että kehtaisin minä... No, lopulta en sitten merkkiä laittanut, kun rupesin suunnittelemaan kestävämpää versiota kuin paperista. Kauppareissun jälkeen oli oikeastaan hinku päästä kokeilemaan, kuinka sellaisen merkin aikaan saisi. Ärsytti, kun materiaalia ei ensin meinannut löytyä, vaan lopulta kuitenkin löysin sopivat palat huopaa ja farkkua.

Pidinpä tuota muutaman päivän neuletakissani sitten:)  Kauppareissulle ei merkki ole vielä päässyt, vaikka salmiakkipussin kyllä jo sain...

Erikoisempia lahjoja...

Kirjoitin tänä aamuna toiseen blogiini ihan toisenlaisista lahjoista, sellaisista, joita emme yleensä edes ajattele. Laitan tekstin tännekin luettavaksi, jos jotakuta vaikka aihe kiinnostaisikin:

 

Lahjoja voi toivoa! - Ja Hengen lahjojakin jopa pyytää!

"Samoin te, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää

 seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti." 1. Kor. 14:12

Näistä hengellisistä lahjoista puhutaan erityisesti Paavalin Korinttilaiskirjeissä; varsinkin näissä kohdissa: 1. Kor. 12:1-11 ja 1. Kor. 14:1-25. (Linkit näihin myös jutun lopussa)

"Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä..." Näin alkaa Korittilaiskirjeen 12. luku, jossa Paavali kertoo mitä lahjoja on.

Nykyään tavoitellaan monenlaista, mutta ovatko nämä Jumalan antamien lahjojen toivomiset jääneet muiden jalkoihin? Eivät ne olleet vain joillekin alkuaikojen seurakunnille tarkoitettuja, vaan yhtähyvin meidänkin aikaamme. Onko siinä, ettemme niitä tavoittele, kyse siitä, että on tullut ylilyöntejä näissä, ja vääriä korostuksia?  Miten lie, mutta niitä kuitenkin Paavali kehoitti saamaan,  vieläpä runsaasti:)

Halauan korostaa vielä sitä, että ne OVAT LAHJOJA. Eivät siis mitään ansiosta saatuja. Niitä jaetaan ansiottomille, kuten pelastuksen lahjakin on ansiottomille annettu lahja. Eli, sinäkin voit rohkeasti pyytää itsellesi lahjaa! Ja jos joudut odottamaan sen saamista, niin usko siihen, että sinä kuitenkin voit Herran lahjoja saada, sillä olethan hänen omansa sinäkin, ja siis yhtä mahdollinen saamaan, kuin joku toinenkin.

 "Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:11 

Lahjoja ei pitäisi käyttää minään "hyvän uskovaisuuden" mittarina. Sellaisiksi niitä ei ole tarkoitettu, ja sellaisia ne eivät ole. Jos olisivat, silloinhan ne eivät olisi LAHJOJA. Me vain menemme helposti siihen harhaan, että rupeamme ajattelemaan niistä jotain sellaista, jota ne eivät ole.

"Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin profetoivan..." 1. Kor. 14:5

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, niin minä olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen." 1. Kor. 13:1

"Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa." 1. Kor. 14:1

---

Mistä mahdoin saada päähäni tänä aamuna tämän aiheen? Luultavasti vaikutusta on kirjalla, jota olen lukenut. Kirja on nimeltään: "Sanoin.Teoin. Ihmein. Hengen voimassa." Se on Päivän kustantama ja kirjoittanut Jonas Ahlsved.

Kirjassa on tällainenkin väliotsikko: "Jotakin Korinttia varten vai kaikille?" 

---

Tästäkin pääset lukemaan jakeita, joissa lahjoista kerrotaan: (Linkit ovat Koivuniemen Raamattuhakuun)

1. Kor. 12:1-11

1. Kor. 14:1-25

Siunattua,

  "lahjakasta" vuotta sinulle:)