Hän tulee uupuneen luo armahtaen

Minulla alkoi heti aamusta soida mielesssä laulunpätkä: "...uupuneet sielut, tulla nyt saavat, itkeä siinä avutonna, luotaan ei heitä, kasvojaan peitä, tuo paimen hellä, armahtavain..."  Se on laulusta Ihmeinen risti. Samat sanat soivat mielessäni eilenkin.

Luin sitten Matteusta, lukua 9. Jotkut toivat Jeesuksen luokse miehen, joka oli halvaantunut. Lukiessani hänestä, mieleeni tuli; halusiko hän itse tulla Jeesuksen luo? Varmaankin hän halusi olla terve, mutta pelottiko häntä tulla Jeesuksen luokse? Hän varmaan tiesi Jeesuksesta jo jotain. Pelottiko häntä kenties, että Jeesus ei tahdo parantaa häntä, vaan sanoo kovia sanoja hänelle? 

Mutta mitä Jeesus teki: ensitöikseen sanoi tuolle halvaantuneelle: "Poikani, ole turvallisella mielellä. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Jeesus tiesi, että siinä oli se, mitä mies eniten kaipasi, vaikka käveleminenkin olisi toivottava asia. Jeesuksen puhe ja teot eivät jääneetkään tähän, vaan hän myös paransi miehen käveleväksi.

Mutta samassa luvussa on toinenkin tapaus, jossa Jeesus antaa ensin luvan olla turvallisella mielellä. Hänen taakseen oli hiipinyt sairas nainen, salaa koskettaaksen hänen viittansa tupsua parantumisen toivossa.  Jeesus kuitenkin huomasi naisen, ja hänen tekonsa. Naisellekin hän ensinnä sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä..." ja sitten seurasi se toinen osa: "...uskosi on parantanut sinut."  

Jeesus huomioi nämä kaksi pelokasta ihanalla tavalla, vakuuttamalla heille ensitöikseen, että he saivat olla turvallisella mielellä! Vaikka nämä eivät olleet pelostaan Jeesukselle sanoneet sanaakaan. Hän kuitenkin tunsi heidän ajatuksensa ja suuren kaipauksensa. Ja hän tuntee meidätkin. Ei heitä pois luotaan.

---

Jakeet otin käännöksestä JKR/Uusi Tie