Häihin saatu kutsu!

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:) 

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun; koko valtakunnan väki! Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas - ja me köyhiä... Mutta olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92.  Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi sen Raamatun kertomuksen lukemisen jälkeen soida laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhlia järjestetä samalla tavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/

Mikä minua rohkaisi, auttoi, vahvisti tänä aamuna?

Jos en olisi kaivanut ylösnoustuani esille sitä pientä punaista Uutta Testamenttia, makaisin varmaan sohvalla torkkupeiton alla, niinkuin vähän aikaa olinkin. Mutta sitten rupesin niiden minua rohkaisseiden sanojen voimistamana kirjoittamaankin✨

Kirjoitin siitä toiseen blogiin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/05/rohkaisevat-voimistuttavat-sanat.html

---

Tänään on muuten Jeesuksen taivaaseenastumisen päivä🌟 En tykkää siitä helatorstai nimityksestä, koska se ei tuo esille päivän asiaa. Sinne Isänsä luo taivaaseen Jeesus meni - 40 päivää sen jälkeen, kun oli noussut kuolleista. Ja Hän tulee vielä takaisinkin, kuten lupasi. Hakee omansa.

RIEMU...ylioppilaat, ym. siihen sanaan liittyvää

Tämä riemu -sanan mietintä sai tänä aamuna alkunsa parista jakeesta, mutta myös eilen mieleen tulleesta "riemuylioppilas" -sanasta. Ne jakeet ensinnä oli tällaiset tänä aamuna kirkon päivän sanassa:

"Sydämeni riemuitsee Herrasta." 1. Sam. 2:1 

KR-92 "Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa." 1. Piet. 1:8 KR-92

Jäin siis ensin miettimään, että mitä riemu oikeastaan on; onko se pelkkää tunnetta, vai onko siinä jotain muutakin...? Tuli vastaan sitten "sattumalta" sellainenkin jae, (kun muuta yritin etsiä), että: "Tehän juuri olette meidän kunniamme ja riemumme." 1. Tess. 2:20 KR-92

No, näitä miettiessä mietin myös muita sanoja, kuten: rakkaus, kiitollisuus, ilo - että mitä ne oikeastaan on, mitä sisällään pitävät kenties, muutakin kuin vain tunnetta. Mutta en niistä nyt sen enempää höpise tässä.

Mutta se riemu... Minulle ainakin sanasta "riemu" tulee mieleen jokin riehakas ilo. Sellaista tunnetta en kyllä todellakaan  minä usein tunne. Piti oikein katsoa, mitä siitä sanasta sanojen tuntijat sanovat. Kielikellon sivulla oli selitystä siitä, että juhlaa tietysti. Mainittiin myös, että siitä sanasta on vanhaa merkitystä ikäänkuin pudonnut pois eli tarkoitettiin siinä sitä vuosipäivän merkitystä (vrt. riemuylioppilaat päässeet ylioppilaiksi 50 sitten). Mutta sitten mainittiin myös eng. sana jubilee, ja siitä sanottiin, että sillä on englanninkielessä sellaisiakin merkityksiä, joita en suomen ja ruotsin kielessä vastaavalla sanalla ole. Ja se mainittiin, että hebreankielikin siinä.

Jossain mistä näitä merkityksiä etsin, mainittiin esimerkkinä se orjien vapautuskin. Ja näinpä sen riemu -sanan juuret ja merkitykset juontavat kauas: Raamatun sanaan riemuvuosi. Se oli joka 50. vuosi, ja silloin päästettiin orjat vapaiksi, myydyt perintömaat palautuivat takaisin. Jopa viljelysmaa sai vapaata: sitä ei kylvetty sinä vuonna, eikä satoa korjattu silloin. 

Niinpä siis näissä se RIEMUvuosi tarkoitti muutakin kuin vain pelkkää tunnetta! Tosin siitä varmasti seurasi myös sitä tunnetta...🙂

---

Tässä riemuvuosi Raamatun jakeissa: https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=Riemuvuosi&jokin=&eiole=&perussana=1&kirjat=kr&kaannos=fi-38

Kielikello -sivuston selostus: https://kielikello.fi/riemuylioppilaita-ja-riemujuhlia/

Saapuminen jouluaattona

60 vuotta sitten jouluaattona oli vanhemmillani varmaan ollut aika hässäkkä päivä. Sairaalasta oli ilmoitettu, että se viikkoja aiemmin syntynyt olisi nyt jouluaattona kotiin haettavissa. Kun nykyäänkin on vauvan kanssa omat hommansa, vaikka nykyaika on tuonut kaikenlaista helpotusta moniin arkisiin asioihin, niin vuosikymmeniä sitten kaikki oli työläämpää. Eniten minua on mietityttänyt varsinkin pyykinpesu silloin - ei ollut pesukonetta... Mutta tämä pohdinta ei nyt ollut se jutun varsinainen aihe, vaan eilen tekemäni jännä huomio menneen ja nykyisyyden kohtaamisesta. Eilen nimittäin, jouluaattona, meille isovanhemmille saapui ensi kertaa kylään se lapsenlapsemme - kun oli kulunut tasan 60 v. siitä omasta jouluaaton saapumisestani. Hänet olimme jo aiemminkin tavanneet, mutta nyt ensi kertaa meillä kotona! Ja tulipa vielä mieleen sitten sekin, että kerranhan mekin  saamme tavata Hänet - sen  kaikkien jouluaikojemme päähenkilön, ja myös Taivaallisen Isämme - siellä kotona heidän luonaan... Onhan se sitten ihan erityistä!

"Mitä te siinä keskenänne puhutte?"* - kysyi Jeesus

Se Jeesuksen kysymys oli ihan arkiseen asiaan*, kun hänen kaverinsa keskenään puhuivat. Joululaulu esittää: "arkihuolesi kaikki heitä"  pyytäen meitä heittämään ne pois mielestänne.  Niinpä, niitä poispistettäviä kyllä piisaisikin. Mitähän kaikkea olenkaan jo tänä aamuna ehtinyt miettiä...?! Haluaisin virittää mieleni toivomaani rauhallisuuteen ja iloon, mutta kaikenlaiset asiat, jotka eivät edes kuulu jouluaikaan tai tähän päivään, vaan jopa johonkin tietämättömään tulevaisuuteen, alkavat pyöriä mielessä kuin epätoivottavaa musiikkia itsestään pyörittämään alkava soitin. Vaikea hiljentää se. Pitäisi viedä se soitin "virittäjälleen", ellei peräti korjaajalle ihan. Ja kukahan se sitten olisi? Sehän olisi joulun päähenkilö ihan: Jeesus. Ehdinpä jo muuten miettiä sitäkin, että voisikin kenties olla parempi puhua Jeesuksen syntymäjuhlasta noin yleisesti ja julkisesti, kuin käyttää sanaa joulu, joka nykyään on suurelle osalle ihmisiä aivan jotain muuta kuin millään tavalla Jeesukseen liittyvä. Mutta me perässään kulkevat kuitenkin vietämme joulua hänen syntymänsä vuoksi. Jeesus ei kuitenkaan ole määrännyt mitään kaavaa siihen juhlan viettoon.  Mutta me saamme julistaa Hänen saapumistaan!🌟

* Kaverit olivat unohtaneet leivän. Ja siihen pähkäilyyn Jeesus tokaisi: "Mitä te siinä keskenänne puhutte..."  Sepä muistuttaa meitäkin siitä, että kyllä Hän meidänkin puheenaiheemme ja huolemme tietää aivan tarkalleen.  (Vapaasti muisteltuna tässä.  Sanatarkasti löytyy tapaus: Matteus 16:8 sekä Markus 8:17) 

---

Tästä pääsee halutessaan lukemaan myös toisen blogini tämänaamuisen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/12/han-nakee-merkkivalot-esteiden-lapikin.html

Enkelikellon kokosin

Polleasti ajattelin, että nyt tämä sujuu... Mutta niin vaan kävi, ettei se osien asettelu ensikerrasta oikein nytkään mennyt:)  Kun lopulta olin saanut muka kaiken melkein laitettua, rupesin katselemaan, että hetkonen, mihinkäs minä ne enkelit ripustan? Oli jäänyt vielä kyseinen osa pöydälle. Mutta nyt  on rakennelma koottu. Ja olipa vielä kynttilöitäkin siihen, yllättäen ihan täysi paketti jopa. 

Olisin halunnut äänen kanssa, mutta ei noissa valitettavasti mitään kuulu. Oli jäänyt se äänitys laittamatta päälle. Mutta  näkyy liike sentään. 

Niin arkista...

Jos kiinnostaa tämänaamuinen kirjoitus toisessa blogissani, niin tuosta sen näkee. Kuin myös sen, mistä arkisesta todellisuudesta meillä se kirjoitus alkunsa sai.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/12/mika-pettymys-mutta-jumalalla-on-omat.html

Yhtenä aamuhetkenä loikoilin vielä sohvalla, ja siitä käsin kuvan nappasin. Nuo valot on ilo! 

Itsenäisyyspäivänä 🇫🇮

 

Meillekin antoi  oman alueen! 🇫🇮 

---

Tuossa yllä oli tuo jae kokonaan, päättyen pilkkuun, ja seuraavissa jakeissa asia jatkui:

 "jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. 

Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.'  Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen tai taidon luomus." Apt. 17:27-29 KR-92 

---

Tässä vielä Puolustusvoimien sivulta tänään pidetty kenttähartaus luettavassa muodossa:

https://puolustusvoimat.fi/-/itsenaisyyspaivan-paraatikatselmus-kenttahartaus-6.12.2022-hamina

Alakulon keskellä kesän alussa

Nyt voisi olla oikeinkin hyvillä mielin, kun nuoremmat on päässeet lomilleen. Vaan jotenkin ei. Tätä tekstin kirjoitusta edeltävät kuutisen tuntia ovat olleet jotenkin liian paljon kaikenlaista pientä arkista "silppua" täynnä. Oli tukkeutunutta pyttyä, vaatepulmia (kun yhden käyttöön aikomat farkut olikin pyykkikorissa, ei löytynyt ehjiä/sopivia sukkahousujakaan hameen kanssa, joten oli ilman), kiireinen aikataulu, auto* temppuili ja tuntui että matka tyssää ihan alkumatkaan, sitä jännitystä, ja sitten yhden  myöhästyminen tilaisuudesta, toisten odottelua kaupungilla, rahojen riittävyysmietintää ja ostosten pähkäilyä, ym. Ja yksi oli sairas, ettei päässyt edes lähtemään mihinkään. Eivät mitään niin isoa ja ihmeellistä, mutta kun useampi harmittava asia kertyy samoille tunneille, niin ottaa taas aikansa, että saa ajatuksia valoisammille raiteille. 

*Auton kanssa oli niin, että se sitten vain lakkasi temppuilemasta. Rukous oli lyhyt, jotenkin siihen tyyliin vain sanottu pyyntö, että Jeesus auttaisi sillä pääsemään eteenpäin. Isäntä oli myös illalla rukoillut, että auto kestäisi siihen saakka, kunnes saadaan uusi.

Aamulla olin kirjoittanut vihkoon mm. näin:

PIENIÄ YKSITYISKOHTIA/SUURIA LINJOJA 

"...taivashan on meren yllä...

... hallitsija sen..." * 

---

Vaikka oma elämä olisi seilausta pikkupurtilolla sekavalla merellä,  on sillä kaikella hallitsija silti.

* Jostain hengellisestä laulusta.

Koristelaatikoita

Eniten minua sykähdyttää lasten aikoinaan värkkäämät koristeet! Joitakin täytyisi vähän kohennellakin, on irronnut tipun nokkaa ja jänösen korvaa, tai jonkun tipusen pyrstösulat voi puuttua.

Elokuvavinkki: Kun "päähenkilön" nimi oli Jess...

Eilen ilalla huomasin vajaata tuntia ennen alkamisaikaa TV7:lla elokuvan: "Täydellinen lahja". Katsoimme sen. Onneksi olin huomannut sen, sillä se oli hyvä. Oikea hyvän mielen elokuva.

Siinä salaperäinen kulkuri Jess saa tavallisten ihmisten tavallisessa arjessa aikaan jotain... Elokuva perustuu ihan nykyaikaan ja siinä näkyy myös se, miten uskontoallergia on aika paha paikka paikoin. Mutta kuten sanoin, elokuva on kyllä oikea  hyvänmielen elokuva🙂

Luulin eilen, ja vielä tänä aamunakin, ettei sitä voi arkistosta jälkikäteen nähdä. Kuten ei sillä tavoin olekaan mahdollista, mutta ilokseni huomasin, että se esitetään kuitenkin uusintana tänään:

Täältä se löytyy, alkaa tänään klo 13:30:

https://www.tv7.fi/

https://www.tv7.fi/tv-opas/

Elokuvan nimi on siis  "Täydellinen lahja".

Mukavaa katseluhetkeä! 🙂

---

Tässä vielä linkki, jos kiinnostaa katsoa mitä toiseen blogiini siitä elokuvasta kirjoitin. Miten elokuva vaikutti minuun...

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/12/vaikuttavaa.html

Eilisestä

Meillä tuli eilen isännän kanssa 30 vuotta siitä, kun ensi kerran tapasimme. Tuntuu hurjalta, että siitä on jo niin kauan! Se aika tuntuu menneen ihan humahtamalla, (kuin lumien putoaminen katolta).

Silloin siinä iltapimeässä lähestyin linja-autolla Kotkaa. Olin tullut Pomarkusta, ja Helsingin kautta. Oma jännityksensä jo kaikessa siinä matkustamisessakin. Kun saavuin perille, ei näyttänytkään ketään olevan vastassa. Odotin hetken, ja kohta hymyilevä mies tulikin minua kohti... 

Ja nyt ollaan tässä. Eilen isäntä antoi minulle  korun, mieluisan sellaisen; jonka oli ensin aikonut jouluksi, mutta antoikin nyt. Koru on minulla nyt tätä kirjoittaessa kaulassa. Korupakettiiin kuului myös hyvä viesti rohkeudesta. Minulle erittäin sopiva sana, koska en ole rohkea ihminen.

---

Eilen sain myös lähtemään äidille pienen lähetyksen. 

Ja sitten oli vielä yksi huvittava kauppakäynti. Oltiin karkkihyllyillä. Isäntä valkkasi irtokarkkeja muille, minä katselin minkä pussin itselleni ottaisin. Silmät osuivat salmiakkien paikkeilla ällistyttävään karkkipussin hintaan 0,29 euroa! Vähän aikaa tuijottelin sitä, ja viereisten pussien hintoja.... Ei voi olla! Ei ollut mitään aleakaan. En halunnut kassalla tilannetta, että siellä vasta pussin hinta paljastuisi. Hain myyjän paikalle ja hänkin totesi ihmeissään, ettei voi olla... Hän rupesi puuhastelemaan oikeaa hintaa hyllyn laitaan, mutta lupasi minulle pussin siihen ällistyttävän hintaan, jos sen haluaisin. No, halusin minä:)

Ei nuo mitään tulisia olleet,  hyviä kylläkin:)

Lyhyt uudenvuoden hartaushetki Teneriffalta - katsele ja kuuntele

Tästä pääset katsomaan:  Lyhyt uudenvuoden hartaushetki Teneriffalta. Hartauden pitää Juha Palm. Hän on tämän talvikauden turistipappina Teneriffalla.

Tulipa mieleen laittaa vielä tähän tämä seikka, että me kyllä olemme ihan kotosalla kotosuomessa, vaikka tuon hartauden Teneriffalta tähän laitoin katsottavaksi, kuten sen jouluhartaudenkin muutama päivä sitten. Sain itse vinkin joulun aikaan hartaudesta, ja löysin sitten tuon uudenvuoden hartaudenkin. 

Lisäpäiviä...

Kirjoitan tässä valmistelun (joka ei oikein meinaa edistyä) lomassa. Tulipa mieleeni, että meillä olisi selvästi ollut tarpeen edes joku "lisäpäivä", ehkä enempikin. Kuusikin on vielä pihalla lumisena. Sentään kaadettuna seinää vasten kylläkin. Äsken kun tulin kahvikupin kanssa tähän koneen ääreen, tajusin asian, ja senkin, että koko kuusi, tuo ulkona odottava, on ollut ihan yllättävän unohduksissa tänä aattona. Aina sitä haaveilee, että jo aattoaamuna olisi suloinen joulurauhan tuntu, mutta aina huomaa kaiken olevan pahasti kesken kun aatto joutuu. Olen nyt sentään saanut pienen kinkkusen paistettua, samoin perunalaatikot. Nyt muuten justiinsa yksi neito huomasi kysäistä, milloin kuusi tuodaan sisälle... ja isäntä toi paketoimiaan lahjoja tuohon kassillisen. Että kyllä tämä tästä pikkuhiljaa, mutta sitä en kyllä osaa edes vielä arvella, mihin aikaan sitä jouluruokaa syödään. Pöytäliinat pitäisi kaivaa arkusta silitettäväksi...

Toisen blogini puolellakin pohdin jo aiemmin aamulla kaiken keskeneräisyyttä ja sitä kun ei kaikki mene haaveiden mukaan: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2020/12/kun-kaikki-on-kesken.html

Suurin ja paras lahja...

Suurin ja paras lahja oli kääritty vaatimattomiin kääreisiin. Itse Jumala tuli Jeesuksessa tänne meidän keskellemme. Hän tuli kantamaan syntimme, avaamaan meille sen umpeen menneen tien Jumalan luo. Se lahja on tarkoitettu aivan jokaiselle. Sinulle myös. 

Jeesus sanoi:

 "... sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." 

Johanneksen evankeliumi 6:37 

Armorikasta odotusaikaa sinulle!

----

Sessen Kotimatkalla -blogissa oli erään Arvidin vaikuttava kertomus siitä, miten hän tuli uskoon. Jos haluat lukea sen, niin tästä pääsee siihen juttuun: Kotimatkalla: Miten tullaan uskoon, Arvidin kokemus

Jotain josta pitää kiinni: meille lahjoitettu toivo!

Mieleeni tuli joku aamu sitten, ja tänä aamuna taas, ajatus meille lahjoitetusta toivosta. Virressä 908, joka usein Radio Deilläkin soi, lauletaan siitä toivosta"...armo meille lahjoitetaan..." 

Se toivo meille lahjoitettiin Jeesuksessa, joka tuli tänne ottaakseen päälleen kaikkien ihmisten kaikki synnit. Jokainen, joka tahtoo, saa tulla hänen luoksensa ja antaa taakkansa hänelle. Se Jeesuksen tulo toi meille toivon; taivastoivon.  Raamattu sanoo siitä näin:

"Se toivo on meille ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt..." Hebrealaiskirje 6:19-20

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;" Hebr. 10:23

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1

Ankkuri. Ja valo. Molemmat viittaavat samaan suuntaan: Jeesukseen. Ankkuria ei nähdä, silloin kun se on toiminnassa, mutta sen vaikutus tuntuu: se pitää. Pimeässä ihminen kaipaa kipeästi valoa. Jeesus sanoi: "...Minä olen maailman valo..." Johannes 8:12 (KR92)

Valoisaa odotuksen aikaa!

---

Linkki: virsikirja.fi: virsi 908, jossa virren sanat voi nähdä ja virren kuunnellakin.  Siellä virren sanat myös englanniksi. Virsi on Pekka Simojoen/Anna-Mari Kaskisen tekemä ja nimeltään: "On yksi nimi ylitse muiden".

Luonnoksista reväisty erään heinäkuisen "Viikon varrelta"

Hmm... tällä tavallahan pääseekin tästä uuden blogihommelin opetteluvaiheesta vähän kätevämmin, kun löytää luonnoksista juttuja, joita ei ole julkaistu silloin aikanaan.  (Ja niitä mulla on aika paljonkin). Tässä yksi sellainen:

"Meillä oli tällä viikolla 28. hääpäivä, joka kului kylläkin ihan arkisissa merkeissä. Mutta ei silti ilman, että se olisi huomioitu, ihan omastakin toimestamme, vaikka mitään kakkuja ei ollutkaan tehty. Huomioimiset oli eri tavoin korteilla. Olimme sinä päivänä myös Joensuussa kirppiksellä. Siellä  Kontissa haahuilin kirjahyllynkin ääressä. Näppeihini osui myös nimellä "Viisikielinen" oleva laulukirja. Kun avasin sen, sen sisällä oli pieni lappunen, tai kortti, jonkun itse tekemä: vihreälle kartongille oli liimattu pieni lappunen, jossa pari jaetta Raamatusta. Toinen oli tämä, psalmi 73:28: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun  tekojasi." No, mitä merkittävää siinä sitten oli? Se nyt vain "sattuu" olemaan se "meidän" jae, vihkisormukseenkin kaiverrettu. Siinä lapussa oli joku toinenkin jae, jota en valitettavasti saa enää päähäni. Ja  sitä kirjaakaan en sitten lopulta ostanut, enkä sitä ihanalla vihreällä ruohokuvioisella kannella olevaa pientä Raamattuakaan, jota siellä myös kovasti kääntelin, koska sitä yrittää vähän hillitä tavaran kerääntymistä... Mutta nyt vähän harmittaa, että en niitä ottanut silti. Mutta jos ne siellä vielä seuraavallakin kerralla on... Niin saa nähdä.  Autoon olisin sen pienen Raamatun sijoittanut, hanskalokeroon. Minähän joskus tuunasin yhden UT:n, jota sitten autossakin säilyttelin, mutta se ei enää ole siellä, koska siitä on sivuja irrallaan. Ai niin, jos joku nyt ihmettelee, mitä varten sellaista nyt autossa pitäisikään säilytellä, niin olen huomannut, että kun joskus odottelen vaikkapa autossa toisia, niin kaipaan sitä, että sieltä voisi nappaista odotellessa jotain hyvää, jotain rohkaisevaa, jotain ilahduttavaa. Sen takia."

"Jokaisen ihmisen elämä on Jumalalta saatu" / Ohjelmavinkki

"Jokaisen ihmisen elämä on Jumalalta saatu, tärkeä ja ihmeellinen." Suomen Raamattuopiston johtaja Lauri Vartiainen

Nyt olisi kaikille tarjolla vähän erilaista ohjelmaa. Tästä näkee,  millaista.  Jutussa ehdotetaan "HSP-kotikekkereiden" järjestämistä. (HSP = Hengelliset syventymispäivät).  Itse en ole koskaan moisessa käynyt, mutta nyt on erilainen vuosi ja ohjelma on verkossa ja radiossa seurattavissa. Itseänikin vähän kiinnostaisi. Jo jokunen päivä aiemmin tapahtuman mainoksen bongasin Seurakuntalainen -sivuston yläpalkista, jossa mainokset vaihtuvat. Nyt tutustuin esillä oleviin aiheisiin.  Yksi aihehan on juuri tuo, kuinka arvokas meidän jokaisen elämä onkaan. Juontajana on Juha Vähäsarja.

Näiden juhlien ohjelman näkee tästä.

Nämä juhlat kestää viikon; alkaa maanantaina: eli 17.8. - 23.8.2020 on ehdotettu kekkeriaika.

Mitä jos järjestäisi sellaiset kotikekkerit? Vaikka ihan itselle tai omalle porukalle, jos ei muita  voi kutsua mukaan.

Kaukana juhlatunnelmista?

Itse olin herätessäni jotenkin ankealla mielellä. Tuumin mielessäni, että tunnelmissani on jotain samaa, kuin aikoinaan nuorena, jolloin koin usein olevani kaukana kaikesta siitä, mitä oletin toisilla olevan juhannuksena. Menin sitten ensiksi katsomaan, mitä Wislöffin rukouskirja tälle päivälle tarjoilisi. Siellä oli tämä jae:

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sefanja 3:17

Jo tuo ilahdutti minua. Hän on kuitenkin täällä, enkö  siis iloitsisi siitä? Mutta sitten halusin vielä ihan Raamatusta tarkistaa jakeen ja samalla katsoa, mitä siihen siellä kenties liittyy. No, mitäs sanotte tästä:

"Jotka murehtivat kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan: nehän ovat sinusta..." Sefanja 3:18

Sehän oli tuon ensin löytämäni jakeen jatko. Ja suoraan sopiva minunkin ajatuksiini, sillä kaukana juhlakokouksista, kaukana juhlamielestähän sitä täällä ollaan. Mutta en voi noiden lukemisen jälkeen enää olla aivan samalla  mielellä. Ehkä silitän tänään pöytään juhlavan liinan, ehkä puen juhlavasti ylle jotain, jospa haettaisiin joku koivunoksakin maljakkoon... Jotain sellaista.

Juhlan -  ja Jumalan - iloa sinullekin!

Kutsu juhliin

"Mutta kaiken armon Jumaala, joka on kutsunut teidät
 iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa..." 

1. Pietarin kirje 5:10

Sinut on kutsuttu...

"Kutsunut". Kuka vastaa? Saitko kutsun?  Aiotko mennä juhliin? Vastaa ja valmistaudu.

---

Nämä ajatukset juhliin saadusta kutsusta sain mieleeni tuosta jakeesta, joka yllä on. Mutta sama jae on merkittävä kokonaan kirjoitettuna myös toisenlaisissa ympyröissä: Mukana koko matkan!