Lisäpäiviä...

Kirjoitan tässä valmistelun (joka ei oikein meinaa edistyä) lomassa. Tulipa mieleeni, että meillä olisi selvästi ollut tarpeen edes joku "lisäpäivä", ehkä enempikin. Kuusikin on vielä pihalla lumisena. Sentään kaadettuna seinää vasten kylläkin. Äsken kun tulin kahvikupin kanssa tähän koneen ääreen, tajusin asian, ja senkin, että koko kuusi, tuo ulkona odottava, on ollut ihan yllättävän unohduksissa tänä aattona. Aina sitä haaveilee, että jo aattoaamuna olisi suloinen joulurauhan tuntu, mutta aina huomaa kaiken olevan pahasti kesken kun aatto joutuu. Olen nyt sentään saanut pienen kinkkusen paistettua, samoin perunalaatikot. Nyt muuten justiinsa yksi neito huomasi kysäistä, milloin kuusi tuodaan sisälle... ja isäntä toi paketoimiaan lahjoja tuohon kassillisen. Että kyllä tämä tästä pikkuhiljaa, mutta sitä en kyllä osaa edes vielä arvella, mihin aikaan sitä jouluruokaa syödään. Pöytäliinat pitäisi kaivaa arkusta silitettäväksi...

Toisen blogini puolellakin pohdin jo aiemmin aamulla kaiken keskeneräisyyttä ja sitä kun ei kaikki mene haaveiden mukaan: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2020/12/kun-kaikki-on-kesken.html