Vihdoin sain tarttuttua tämän neuletakin korjaamiseen. Isännän lempparineuletakin hihansuut olivat ehtineet jo aika kurjaan kuntoon. Ensin ajattelin vain kääntää niitä vähän, sillä se olisi ollut helpoin tapa. Pituuttakin hihoissa olisi ollut siihen aivan riittävästi. Mutta mikä lie innostus iskenyt, kun rupesinkin korjaamaan hihansuita käsin ommellen. Ensin se pahempi puoli, joka näissä kuvissa esiintyy.
Tästä ruvettiin hommiin...
Kun silmukat oli noukittu ylemmäs, näytti homma tältä.
Ja sitten rupesin kehnoa reunaa ompelemaan. Löysin vielä täsmälleen sopivan väristä rullalankaa, joka oli jäänyt tyttären ompelupuuhista. Niinpä saattoi melkoisen vapaasti pistellä vahvistavia ompeleita hihansuuhun, kun eivät pistot erotu neuleesta. Muutenhan tuosta kyllä näkee, ettei ole ihan viimeisen päälle enää tuo hihansuu, mutta voittaa se tilanteen ennen korjausta:)
Mitään kestävyystakuuta en tuolle antanut, kestää minkä kestää. Olin niin tyytyväinen, että sain tuon nyt tehtyä.
Dobrze mieć to teraz naprawione.
VastaaPoistaSiisti! Joskus olen sukkia korjannut ja tuntuu se hauskalta kun on saanut niistä taas käyttökelpoisia:) T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaSe on justiinsa niin kuin sanoit, että siitä saa iloa kun saa taas käyttökelpoista:)
PoistaTodella näppärästi osasit korjata hihansuun. Ei olis syntynyt minulta noin hyvää korjausjälkeä.
VastaaPoistaSe tekee, ken osaa.
Kun sopivalla tuulella on, niin tuollainen puuha voi olla ihan kivaakin, niinkuin minun mielestäni tänään, mutta muutoin se kyllä on tympeää touhua:)
Poista