sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Pieni muisto 40-luvun ekaluokkalaisen yhdestä koulupäivästä

 Muistiin olin kirjoittanut tämän käsin 20.10.2005: 


"Eräänä aamuna Saima laittoi Seijan kouluun jo hyvissä ajoin. Seija oli ekaluokalla. Seijan tullessa koulun aidan viereen hän huomasi, ettei pihassa ole ketään. Hän luuli, että on myöhästynyt ja päätti ettei mene kouluun. Hänen lähtiessään siihen tuli isompia poikia, jotka sanoivat: "Hääsin likka, äläs lähde mihinkään!" Mutta kun Seija oli päättänyt jo palata kotiin, niin ei päätöstään perunut, niin itsepäinen oli. Vähän matkaa kuljettuaan, ehkä noin 200 m, tuli siihen kakkosluokkalainen tyttö, Ahosen Anja, joka sanoi myös, ettei Seija lähtisi, vaan tulisi hänen kanssaan kouluun. Mutta Seijan päätös piti. Tultuaan kotinsa kohdalle, hän näki lampaat tien vierellä valtoimenaan. Ne juoksivat pihaan Seijan nähdessään. Seija päätti ettei hän yritä näytellä kuin olisi ollut koulussa ja meni reilusti sisälle. Anna-täti asui heillä myös siihen aikaan. Äiti kysyi miksei hän mennyt kouluun? Seija vastasi, ettei hän "sinne viitsi joka päivä mennä" ja meni masentuneeena sänkyyn nukkumaan. Äiti ei kysellyt enempää. Hän varmaan luuli, ettei mennyt sen vuoksi, ettei ollut saatettu, koska hän seuraavana aamuna saattoi, kiireistään (3 pientä lasta) huolimatta Seijaa n. puoli kilometriä. Seija päätti ettei sano mitään, ettei  tartte saattaa, vaan antoi äitinsä tulla. Äiti saattoi muutamana päivänä. Eräänä päivänä Seija jäi kuulostelemaan metsästä kuuluvaa huhuilua, mikä lie pöllö ollut, ja Saima sanoi, että "mene nyt vaan sinne kouluun". Jonain päivänä isompia lapsia tuli perässä ja kun tiesivät Seijaa saatetun, juoksivat hänet kiinni ja kulkivat hänen kanssaan. Seijaa keljutti, olisi mieluummin kulkenut yksin, vaikka tuttuja olivatkin."

---
Koulumuistelus oli äitini 15 vuotta sitten kertoma tapaus eräästä hänen koulupäivästään ja koulumatkoistaan. Löysin tämän eräästä paperinivaskasta käsin kirjoitettuna. Olin silloin vuosia sitten kaikenlaisia muisteluita - niiden joukossa kouluasioitakin, kirjoittanut koneella ns. puhtaaksi, ja jonkinlaiseen järjestykseenkin laittanut. Mutta  sitten oli jäänyt homma kesken. Eikä ihme, sillä siihen aikaan taloudessamme oli muutakin tekemistä kuin kirjoitella vanhoja juttuja. No, nytpä tuli tässä  tämäkin pieni muisto ikäänkuin puhtaaksi kirjoitettua. Minun käsinkirjoitetuista muistiinpanoistani toisten olisikin vaikea ottaa selkoa, sillä toisinaan täytyy itsekin ihmetellä, että mitähän siinä lukee:)

Allaolevan kuvan sininen kermakko on äidin kotoa. Siihenkin liityy äidin koulumuisto. Joskus piti kouluun viedä  vesivärikippo, ja kun ei muuta sopivaa kippoa tuntunut kotoa löytyvän, annettiin äidille mukaan  tuo. Onneksi on säilynyt ehjänä tänne asti. Tuosta kermakosta muuten tänä aamuna maitoa kahvikuppiini kaatelin:)




Kermakko on Karhulan lasin. Pieni Arabian kynttiläkippo puolestaan on isännän suvun puolelta meille tullut.


Hyvää itsenäisyyspäivää itsekullekin!

10 kommenttia:

  1. Wszystkiego z okazji Dnia Niepodległość.

    VastaaPoista
  2. Arvokas muisto, joka kannattaa säilyttää jälkipolville. Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos; samoin sinulle! Oli kyllä hyvä, että tuli joskus äidiltä kyseltyä muistoja, niin saavat lapsetkin niitä joskus lueskella.

      Poista
  3. Kiva kun on muistiin kirjoitettu, muistot on arvokkaita! Ja hienoa, että testi oli negatiivinen. Paranemista yskään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kyselin äidiltä muistoja lapsuudestaan, niin saavat lapsetkin niitä tietää. Kiitos Sesse rukouksista! Yskää on vielä heiman, mutta on jo huomattavasti parempi kuin taannoin.

      Poista
  4. Se on arvokas muisto. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos; sinulle myös hyvää itsenäisyyspäivää! Olisi ollut aikanaan kiva itsekin voida lueskella omien isovanhempien lapsuudesta jotakin. Nyt omat lapset saavat lukea edes jotakin.

      Poista
  5. Hauska muisto ettei äitisi viitsinyt joka päivä mennä kouluun. Oma isäni oli syntynyt 40-luvulla niin hän ei vielä tuohon aikaan ollut mukana koulutiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui kai ekaluokkalaisesta turhan työläältä... Minunkin äitini on 40-luvulla syntynyt, mutta isääsi aiempaa "vuosikertaa".

      Poista